Kiertotalous näköpiirissä?

Kiertotaloudessa pyritään vähentämään käyttöön otettavien raaka-ainevirtojen määrää sekä minimoimaan taloudellisen toiminnan myötä syntyvien jätteiden syntyminen. Kiertotaloudesta puhutaan paljon. Tuoreen tutkimuksen perusteella voidaan hahmottaa, että kuinka lähellä ollaan tilannetta, jossa ”läpivirtaustaloudesta” ollaan siirrytty kiertotalouteen. Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita kiertotalouteen siirtymisessä on?

Luonnonvarojen ehtyessä sekä raaka-aineiden hinnat että niiden vaihtelu saattavat kasvaa. Toisaalta kasvavan taloudellisen toiminnan myötä syntyvien jätteiden määrä on jo ylittänyt ympäristön kyvyn ottaa päästöjä vastaan (esim. ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden vähentyminen ja merten happamoituminen). Kiertotalous voi periaatteessa vastata näihin haasteisiin, sillä siinä pyritään vähentämään käyttöön otettavia raaka-aineita ja syntyviä päästöjä sulkemalla raaka-aineiden kiertoja kierrätyksen avulla. Raaka-aineiden kierrättäminen kuluttaa tyypillisesti paljon energiaa, joten energiahuolto on aivan keskeisessä osassa kiertotaloudessa. Energiaa ei voida kierrättää, joten energiahuolto pitää järjestää muuten kestävällä tavalla. Iso osa ongelmaa on, että noin 87 % maailman energiankulutuksesta tuotetaan fossiilisten polttaineiden avulla. Esiintymien laatu heikkenee eli koko ajan joudutaan sijoittamaan suurempi määrä energiaa ja pääomia tietyn energiamäärän saamiseksi yhteiskunnan käyttöön.

Luonnonvarojen ehtyminen on suhteellista siinä mielessä, että jos käytössä on liki rajaton määrä sopivassa muodossa olevaa energiaa ilman merkittäviä paikallisia tai globaaleja haittavaikutuksia, niin juuri mikään raaka-aine ei maapallolla ehdy. Tällaista energialähdettä ei ole ainakaan vielä näköpiirissä, joten joidenkin mineraalien ja energiankantajien ehtyminen voi synnyttää talouskasvua hidastavia palautekytkentöjä ja geopoliittisia jännitteitä.

Maailmantalouden sosiaalis-taloudellista aineenvaihduntaa on tutkittu varsittu vähän. Tuoreessa tutkimuksessa (Haas et al., 2015) analysoitiin maailmantalouden ja EU:n raaka-ainevirrat vuodelta 2005. Tutkijat hämmästyivät itsekin tulostaan, jonka mukaan globaalin talouden materiaalivirroista vain 6 % kierrätetään. EU:n osalta luku oli suurempi, mutta silti pienehkö 13 %. Koko maailman tasolla vuonna 2005 raaka-aineita otettiin käyttöön 62 gigatonnia, josta 4 gigatonnia (6 %) on kierrätysmateriaalia ja 58 gigatonnia neitseellisiä materiaaleja. Nk. Sankey-diagrammeilla voidaan havainnollistaa tätä (kuva 1). Viivan paksuus heijastaa virran suuruutta (kuvan luvut gigatonnia vuodessa). Kuvan alimmainen osa kuvastaa kierrätystä (”Stocks”-laatikon alapuolella). Tällainen tutkimus ei koskaan voi olla täydellinen, mutta on kaikki syyt uskoa, että ko. tutkimuksen mukainen suuruusluokka on oikea. Haasin ja kumppaneiden (2015) tutkimus antaa tekijöiden mukaan todennäköisesti liian optimistisen kuvan kiertotaloudesta. Esimerkiksi rakennusten käytöstä poistetun purkujätteen, jota ei käytetä uudelleen, määrän arviot vaihtelevat suuresti, mutta Haas ja kumppanit (2015) käyttivät pienintä mahdollista julkaistua arviota, joka johtaa suurimpaan kierrätysasteeseen.

Kuva 1. Sankey-diagrammi globaaleista ja EU27-maiden raaka-ainevirroista (Haas et al., 2015). Creative Commons attribution license.

Sankey-diagrammista paljastuu mielenkiintoisia asioita. Stocks-laatikko kuvastaa talouden käyttöön kumuloituneita eli kerääntyneitä raaka-aineita (jalostettuna), kuten rakennus- ja laitekantaa. Kuten nähdään kuvasta, Stocks-laatikkoon virtaa enemmän ainetta enemmän kuin siitä poistuu sekä maailmantalouden että EU27-maiden kohdalla. Eli EU:ssakaan ei olla vielä tilanteessa, jossa rakennus- ja laitekanta olisi vakaa. Globaalisti se kasvaa vielä nopeammin kuin EU:ssa. Vuosina 1950-2010 raaka-ainevirrat ovat kasvaneet keskimäärin 3,6 prosentin vuosivauhtia (eli kaksinkertaistuvat alle 20 vuodessa). Euroopan unioniin tuodaan nettona paljon raaka-aineita (Net Imports), mikä viittaa siihen, että EU:n kulutuksesta varsin merkittävä osa näkyy jätteiden synnyssä jossain muualla kuin EU:ssa (tämä on hyvin linjassa aiemmassa kirjoituksessani käytettyjen lähteiden kanssa).

Raaka-ainevirtojen yhdistäminen Sankey-diagrammaksi ei ole ongelmatonta. Siinä yhdistetään raaka-ainevirtoja, joiden energiankulutus ja päästöt tuotettua yksikköä kohti eivät ole yhtäläisiä. Esimerkiksi alumiinin valmistus kuluttaa paljon enemmän energiaa tonnia kohti kuin vaikkapa kuparin. Biomassa (kuvassa vihreänä) on periaatteessa kierrätettävissä yhteyttämisen kautta takaisin, mutta käytännössä tässä on paljon ongelmia. Esimerkiksi ravinnepitoisen maan ravinteet eivät välttämättä palaudu takaisin. Tanskassa on tutkittu ainetaseet typen, fosforin ja kaliumin osalta (Markussen & Østergård, 2013). Tuloksena oli, että Tanskaan näistä ravinteista 80-90 % tuodaan ulkomailta. Suuri osa näistä tuontiravinteista päätyy laimentuneena meriin eikä takaisin maaperään sinne missä ruoka/rehu kasvatettiin. Osa ruuan- ja rehuntuotannosta on uusiutumattomien pohjavesivarojen varassa. Käytettyä biomassaa vastaavaa määrää uutta biomassaa ei siis synny automaattisesti.

Kiertotaloutta voitaisiin lisätä sillä, että ruokaa ja rehua tuotettaisiin enemmän paikallisesti, jolloin ravinteiden kierrättäminen takaisin kasvupaikalle olisi helpompaa. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen olisi suurehko askel kiertotalouden suuntaan, sillä eläinten suuri osuus ruokavaliossa on varsin materiaali- ja energiaintensiivistä. Arviolta 20-30 % ruuasta päätyy hukkaan kun koko ketju korjuusta kulutukseen huomioituna, joten ruuan hävikissä on suuri potentiaali kiertotalouden edistämisen kannalta.

Uusiutuva energia lisää kiertotaloutta ainakin niiltä osin kuin se korvaa fossiilista energiaa. Fossiilisten polttoaineiden osuus globaaleista materiaalivirroista on lähes puolet eli 44 % ja vain 0,26 % fossiilisista polttoaineista kierrätetään tällä hetkellä lähinnä muovien muodossa. Kierrättämisen yksi haaste paljastuukin juuri muoveissa, eli laadun heikkeneminen kierrätettäessä, kun pakkausmuovia kierrätetään mm. muovipusseiksi. Joissakin metalleissa on samaa laadun heikkenemistaipumusta, sillä osa arvokkaista metallilejeeringeistä ”laimentuu” raakaraudaksi kierrätyksessä. Samoin paperia kierrätettäessä selluloosaketjujen keskimääräinen pituus pienenee ja lujuusominaisuudet heikkenevät.

Joidenkin metallien osalta kierrätysaste on jo lähellä täydellistä. Lyijystä lähes kaikki käytetään lyijyakuissa, ja lyijyakkujen kierrätysaste on yli 90 %, joten lyijystä kierrätetään globaalistikin yli 90 %. Raudastakin noin 90 % kierrätetään. Asfaltista arviolta noin 99 % kierrätetään Yhdysvalloissa, joskin asvaltin kierrättäminen on energiaintensiivinen prosessi sekin. Paperistakin jo noin 50 % kierrätetään sekä Euroopassa että globaalisti. Joidenkin metallien kierrätyksessä jäädään alle yhteen prosenttiin, kuten litiumin ja talliumin kohdalla. Metallien kierrätys ei ole niin kehittynyttä teknologiaa kuin kaivostoiminta, joten kierrätysasteen nostossa on useiden metallien kohdalla sekä potentiaalia että haasteita.

Kierrätys ei aina ole ongelmatonta senkin vuoksi, että kierrättäminen saattaa vaatia runsaasti energiaa ja kierrätetyn materiaalin mahdollisesti alentunutta laatua joudutaan kompensoimaan jollain muulla tavalla, kuten suuremmalla määrällä neitseellistä materiaalia. Kierrätyksen kasvattamisessa on potentiaalia varsinkin metallien suhteen, ennen kaikkea jos jo suunnitteluvaiheessa otettaisiin kierrätettävyys huomioon paremmin ja taloudellisia kannustimia lisättäisiin. Toisaalta kierrätettävyyden nosto on monen metallin kannalta hankalaa. Esimerkiksi jos lopputuotteessa on pienempi pitoisuus metallia kuin parhaissa kaivos-esiintymissä. Kierrätettävyyttä ei pitäisikään optimoida itseisarvona vaan vain silloin kun se on ympäristörasituksen vähentämisen kannalta järkevää (eikä esimerkiksi johda suurempiin ympäristöhaittoihin kuin neitseellisen materiaalin tuottaminen).

Metalleista kierrätetään maailmanlaajuisesti 71 % (kokonaismassasta). Käytännössä kierto-osuus on kuitenkin noin 40 %, koska maailmantalous ja sen myötä metallien käyttö kasvaa. Suurin ongelma metallien kierrättämisen ongelma onkin niiden kasvava käyttö. Jos esimerkiksi raudan tai lyijyn käyttö kasvaa esimerkiksi 3,5 % vuosittain, niin 20 vuoden keskimääräinen käyttöikä tarkoittaa sitä, että täydelliselläkin kierrätyksellä tarvitaan silti yhtä suuri määrä ”tuorerautaa” talouteen kuin käytöstä palautuva rautavirta on. Jos metallin käyttö kasvaa 7 % vuosittain, niin 20 vuoden päästä käytöstä poistuvan metallin täydellinen kierrättäminen riittää kattamaan enää noin 25 % koko metallin tarpeesta ja lähes 75 % on katettava neitseellisellä materiaalivirralla (kuva 2 kirjoituksen lopussa havainnollistaa tätä). Kasvava maailmantalous tuo siten haasteita kiertotalouteen siirtymisessä. Toki ainakin osaratkaisuna voidaan kasvattaa tehokkuutta, jolla materiaaleja käytetään. Silti Haas et al. (2015) näkevät, että raaka-aineiden käytön fyysisen kasvun on vähintäänkin tasaannuttava (tällöin stocks-laatikkoon tulee sama määrä ”kantaa” kuin sieltä poistuu) tai mieluummin raaka-ainevirrat pitäisi pystyä kääntämään lasku-uralle.

Raaka-aineiden hinnanvaihtelu tekee kierrätyksestä haastavaa alan toimijoiden kannalta. Esimerkiksi nyt öljyn hinta on alhainen (”vain” kaksin-kolminkertainen 1990-luvun tasoon nähden), jolloin muovia kierrätetystä materiaalista valmistavat yhtiöt ovat vaikeassa kilpailutilanteessa. Neitseellisten materiaalien käyttöönotossa voisi olla eräänlainen globaali raaka-ainevero, joka tasoittaisi hinnanvaihteluita ja kannustaisi kierrättämään (mutta vain silloin kun se on kokonaisuuden kannalta järkevää).

Maailmantalouden raaka-aineiden ”sosioekonominen aineenvaihdunta” on kasvanut hurjaa 3,6 prosentin vuositahtia vuosina 1950-2010 (Schaffartzik et al., 2014). Globaalit ja paikalliset haitalliset vaikutukset ovat olleet huomattavia jo vuoden 2000 aineenvaihdunnan tasolla, mutta silti raaka-aineiden tarpeen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Monet raaka-aineita vievät maat harjoittavat vientiä oman infrastruktuurinsa kustannuksella ja globaali epätasa-arvo onkin tässä mielessä kasvanut. BBC julkaisi hiljan varsin havainnollisen jutun Mongolian Baotoun alueen kaivosteollisuuden paikallisista vaikutuksista.

Haasin ja kumppaneiden (2015) mukaan on yllättävää, että EU:ssakin ollaan hyvin kaukana kiertotaloudesta kun ottaa huomioon kierrätystä edistävän EU:n politiikan. Teollisissa maissakin kierrätettävät materiaalivirrat ovat varsin pieniä suhteessa koko raaka-aineaineenvaihduntaan ja kierrättämisen ohella fyysisten resurssien kulutuksen kasvu pitää pystyä taittamaan tai jopa kääntämään laskuun. Tämä voi olla ristiriidassa talouden jatkuvan kasvun vaatimusten kanssa. Tai kuten tutkijat (Haas et al.,  2015) toteavat hienovaraisemmin: raaka-aineiden kulutuksen kasvun pysäyttäminen pysyy haasteistamme suurimpana.

Lähteet

1. Haas et al., 2015. How Circular is the Global Economy? An assessment of material flows, waste production, and recycling in the European Union and the World in 2005. Journal of industrial ecology.

2. Schaffartzik et al., 2014. The global metabolic transition: Regional patterns and trends of global material flows, 1950–2010. Global Environmental Change 26:87–97.

2. Markussen, Mads & Hanne Østergård, 2013. Energy Analysis of the Danish Food Production System: Food-EROI and Fossil Fuel Dependency. Energies 6:4170-4186.

Kuva 2. Eksponentiaalisen kasvun vaikutus tarvittavaan kierrossa olevaan raaka-aineiden määrään. Mitä nopeammin raaka-aineiden tarve kasvaa, sitä vähemmän voidaan tarvetta tyydyttää jo olemassa olevalla raaka-aineen kannalla (kierrätys).

Öljyn hinnanlasku on harvinaislaatuinen mahdollisuus ilmastonmuutoksen hillinnässä

Öljynhinta on laskenut yli 50 % viimeisen kuuden kuukauden aikana. Yhdysvalloissa moottoribensiinin kulutus ja ajettujen kilometrien määrä ovat olleet voimakkaassa laskussa viime vuosina kun öljyn hinta on ollut korkealla. Nyt trendi näyttää ainakin tilapäisesti kääntyneen, sillä öljyn hinnanlaskun myötä moottoribensiinin kulutus on noussut yli 40 %. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan öljyn hinnan puolittuminen tarjoaa harvinaislaatuisen  mahdollisuuden edistää kestävää energiajärjestelmää ja ilmastonmuutoksen hillintää ilman suurta taloudellista haittaa.

Yhdysvalloissa moottoribensiinin verotus on hyvin kevyttä (keskimäärin alle 23 dollarisenttiä gallonalta eli noin 6 senttiä litralta), joten öljyn hinnanmuutokset päätyvät lähes suoraan moottoribensiinin hintaan. Suomessa bensiinin hinnasta reilusti yli puolet on veroja nykyisellä öljynhinnalla. Vertailua hankaloittaa se, että osa Suomen polttoaineveroista (ja veroluonteisista maksuista) on suhteellisia ja osa absoluuttisia, mutta kokonaiskuva on silti selvä. Bensiinin kulutus on laskenut rajusti vuoden 2007 jälkeen kun öljynhinta on ollut korkealla (kuva 1). Öljyn voimakas hinnanlasku tarjoaa nyt mahdollisuuden tarkastella, että onko moottoribensiinin kulutuksen laskun taustalla pysyvä sosiaalinen muutos vai onko korkea bensiinin hinta lähinnä tuhonnut bensiinin kysyntää. Arvelin vajaa vuosi sitten kirjoituksessani ”Rajoittaako niukka öljyntarjonta talouskasvua jo nyt?”, että Yhdysvalloissa polttoainejalosteiden kysyntää tuhoutuu öljyn korkean hinnan vuoksi eikä muutos johdu pelkästään öljyn hinnasta riippumattomista demografisista tekijöistä, kuten väestön ikääntymisestä. Tuoreimmat tilastot moottoribensiin kulutuksesta ja hintateidoista, jotka on esitetty kuvassa 1, tukevat tuolloisia arvelujani.

Öljyn (Brent-laatu) hinta on laskenut yli 50 % ja sen myötä Yhdysvalloissa bensiinin hinta keskimäärin noin 40 %, joten tämä muutos tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkastella kulutusmuutosten taustoja. Valitettavasti moottoribensiinin kulutustietoja on saatavilla vain lokakuuhun asti eli tämä tilasto laahaa muutaman kuukauden moottoribensiinin hintatietoja perässä, mutta trendinmuutos on silti selkeä. Näyttää siltä, että moottoribensiinin kulutus on noussut liki 50 % vain muutamassa kuukaudessa (kuva 1). Näyttää myös siltä, että bensiinin myynnin lisäys ei ollut tilapäistä, sillä se on jatkunut lokakuun jälkeenkin. The Fortune -lehden mukaan Yhdysvaltain kauppaministeriön tiedot vahvistavat, että marras- ja joulukuussa kuluttajat laskennallisesti säästivät noin 15 miljardia dollaria marras-joulukuussa 2014 kun öljynhinta laski. Tästä säästöstä noin 38 % palautui takaisin bensiinin myyntiin eli polttoainetta myytiin liki 40 % enemmän kuin vertailutilanteessa. Kyse ei siten ilmeisesti ole kuluttajien varastojen lisäämisestä, vaan ihan aidosta kysynnän muutoksesta, joka on seurausta siitä, että kuluttajilla oli enemmän rahaa käytössään öljyn hinnanlaskun seurauksena.

Kuva 1. Yhdysvaltain moottoribensiinin kulutus ja moottoribensiinin hinta 1993-2014. Lähde: EIA. Bensiinin hintatiedot ovat koko vuodelta 2014, mutta bensiinin kulutuksen tilastot päättyvät lokakuuhun 2014.

 

Yhdysvaltain bensiinin kulutuksessa on vuonna 2007 alkaneen laskutrendin lisäksi havaittavissa selkeää syklisyyttä vuodenaikojen mukaan. Tämä johtuu mm. lomakausista. Kuvan 1 resoluutio ei riitä tätä havainnollistamaan. Kuvasta 2 voidaan havaita, että tämä luontainen syklisyys ei selitä nyt nähtävää kulutuksen nousua, sillä yleensä syksyisin bensiinin kulutus on ollut joko laskussa tai paikallaan. Vuoden 2014 syksy poikkeaa muista 2010-luvun vuosista, mikä tukee olettamusta, että bensiinin kulutuksen rajun nousun taustalla on ennen kaikkea bensiinin hinnanlasku.

Kuva 2. Yhdysvaltain moottoribensiinin kulutus kuukausittain vuosina 2010-2014. Lähde: EIA. Bensiinin kulutustilastot päättyvät lokakuuhun 2014.

Näyttäisi siis, että Yhdysvalloissa ei sittenkään bensiinin jo suhteellisen pitkään jatkunut kysynnän lasku ole ollut seurausta ainakaan täysin demografisista tai muista bensiinin hinnasta riippumattomista sosiaalisista tekijöistä eikä siirtymisessä polttoainetaloudellisempaan autokantaan, vaan että bensiinin korkea hinta on ainakin osin padonnut sen kysyntää. Tämä on ikävä asia sekä ilmastonmuutoksen ja öljyn globaaliin tuotantohuippuun varautumisen kannalta. Yhdysvaltain autokannan polttoainetaloudellisuus on parantunut huikeat 25 % vuodesta 2007 vuoteen 2014. Tämä on enemmän kuin Yhdysvaltain polttoainetaloudellisuuden ns. CAFE-standardien täyttämisestä olisi pelkästään seurannut, joten öljyn korkea hinta vuodesta 2007 alkaen on selvästi kannustanut muuttamaan autokantaa polttoainetaloudellisemmaksi. Vuosikymmeniä jatkunut ajettujen kilometrien kasvutrendi alkoi taittua vuosina 2005-2007, mikä on toinen merkittävä tekijä moottoribensiinin alentuneen kysynnän taustalla. Korkea öljyn hinta on ollut voimakas kannustin siirtymään polttoainetaloudellisempaan autokantaan ja ajamaan vähemmän Yhdysvalloissa vuosina. Yhdysvalloissa alle 3 % henkilöautoista on diesel-moottorilla varustettuja, joten tarkastelun rajoittuminen moottoribensiinin kulutustilastoihin ei muuta kokonaiskuvaa kovin paljon.

Polttoainetaloudellisia autoja on vaikeampi myydä, kun polttoaineiden hinnat laskevat. Eikä tässä kaikki, sillä paljon polttoainetta kuluttavien autojen myynti on kasvanut Yhdysvalloissa merkittävästi viime syksynä (viite ja viite). Michiganin liikennetutkimusinstituutin vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan amerikkalaisten kuluttajien ostopäätöksissä vaikuttaa yllättävän paljon se polttoaineiden hintataso, joka auton ostohetkellä vallitsee. Tässä kohtaa on hyvä muistaa (tai vilkaista kuvaa 1), että Yhdysvalloissa bensiinin hinta vaihtelee paljon rajummin kuin esimerkiksi Suomessa johtuen esimerkiksi paljon kevyemmästä polttoaineverosta Yhdysvalloissa. Bensiinin hinnan ollessa alhaisempi myydään enemmän paljon polttoainetta kuluttavia autoja ja päinvastoin.

Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) pääjohtaja Maria von der Hoeven totesi hiljan, että voimakkaasti halventunut öljy on hyväksi taloudelle, mutta haitaksi kestävän energiajärjestelmän ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Nyt olisikin IEA:n mukaan ainutlaatuinen (van der Hoeven käyttää kirjoituksessaan ilmaisua once-in-a-generation eli kerran sukupolvessa kohdalle osuva) tilaisuus korottaa fossiilisten polttoaineiden verotusta ja säätää lakeja vähäpäästöisten energiaratkaisujen edistämiseen, sillä hyvin toteutettuna näistä toimista ei juurikaan seuraisi ”taloudellista epämukavuutta” vaan niistä voisi olla jopa nettona hyötyä.

Lähteet

EIA:n tilastot moottoribensiinin keskimääräisestä hinnasta ja kulutuksesta Yhdysvalloissa. Tilastot on otettu käyttöön excel-tiedostoina EIA:n sivuilta.

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

© alexmillos – Fotolia.com

Zack Beauchamp on sitä mieltä, että vuosi 2013 oli ihmiskunnan historian paras vuosi. Hän perustelee väitettä seuraavilla viidellä asialla:

1. Yhä harvemmat kuolevat nuorina ja yhä useammat elävät entistä pitempään

Kaikissa maailman maissa sekä imeväis- että lapsikuolleisuus on laskenut vuodesta 1950. Vuosien 1990 ja 2010 välillä alle viisivuotiaiden kuolleisuus putosi puoleen. Tuhkarokkoon kuolleiden määrä putosi 71 prosentilla ja tuberkuloosi- sekä äitiyskuolleisuus 50 prosentilla. Aids-kuolleisuus väheni 24 prosentilla ajanjaksolla 2005-2010.

Maailmanlaajuisesti eliniänodote on noussut 47 vuodesta (vuonna 1950) jo 70 vuoteen (vuonna 2011). Maapallon keskivertoihminen elää nykyään lähes kaksi kertaa niin pitkään kuin brittiläinen vuonna 1850, jolloin brittien eliniänodote oli 40 vuotta. Kehitykseen ovat vaikuttaneet sekä teknologiset että poliittiset innovaatiot ja kansainvälinen avustus sekä kehitysyhteistyö.

2. Yhä harvemmat kärsivät äärimmäisestä köyhyydestä, ja maailmasta on tulossa onnellisempi

Keskiluokan elintaso on parempi kuin koskaan ennen. Toki ongelmia on edelleen esimerkiksi monissa Afrikan maissa, mutta kokonaisuutena maailma on rikkaampi kuin ikinä aiemmin. Globaali BKT nousi 2,3 prosenttia vuonna 2012 ja noussee 2,9 prosenttia vuonna 2013.

Vuonna 2010 peräti 721 miljoonaa ihmistä vähemmän eli äärimmäisessä köyhyydessä (eli alle 1,25 dollarilla päivässä vuoden 2005 dollarin arvolla laskettuna) kuin vuonna 1981, vaikka samaan aikaan maapallon väestö on kasvanut huomattavasti. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus maapallon väestöstä on siis pudonnut 40 prosentista 14 prosenttiin. Alhaisen tulotason maita erikseen tarkasteltaessa äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus on pudonnut 63 prosentista 44 prosenttiin.

Kiinan ja Intian vaurastuminen aiheuttaa suurimman osan koko maapallon taloudellisesta kehityksestä. Väestönkasvun takia Kiinassa kuitenkin on äärimmäisessä köyhyydessä elävien lukumäärä nyt suurempi kuin vuonna 1981, vaikka prosenttiosuus koko väestöstä onkin pienentynyt.

Maailman keskiluokka nauttii nyt televisioista, jääkaapeista ja muista aiemmin luksustuotteina pidetyistä tavaroista. Raha ja materiaalinen kulutus näyttävät tuovan onnea. (Katso artikkeli ”DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä”.)

3. Sotiminen on yhä harvinaisempaa ja vähemmän tappavaa

Sekä sodissa kuolleiden määrä että prosenttiosuus ovat vähentyneet huimasti alle vuosisadassa. Toisen maailmansodan aikaan sodassa kuoli 300 ihmistä 100 000 asukasta kohden, Korean sodan aikaan 30, 2000-luvulla enää alle 1. Tilanteeseen ei vaikuta yksinomaan väestönkasvu ja lääketieteen kehittäminen.

Sisällissotien määrä suhteessa kansainvälisiin sotiin on lisääntynyt, mutta sisällissodat eivät näy maailmanlaajuisissa tilastoissa yhtä tappavina, esimerkkinä vaikkapa Syyrian sisällissota. Rauhantahto, demokratia ja onnistuneet rauhanturvaamisoperaatiot ovat lisääntyneet.

4. Murhat ja muut väkivaltarikokset vähenevät jatkuvasti

Vaikka orjuutta yhä esiintyykin, se on kuitenkin nyt lain mukaan kielletty maapallon kaikissa maissa. Viimeisenä orjuuden kieltävä lainsäädäntö tuli voimaan Mauritaniassa vuonna 2007.

Euroopassa murhat ovat vähentyneet murto-osaan keskiajalta (murhattiin 32 ihmistä 100 000 asukasta kohden) 1900-luvulle (enää 1,4) tultaessa. Vuonna 2001 koko maapallolla kuoli murhissa 557 000 ihmistä, noin kaksi kertaa niin paljon kuin sodissa. Vuonna 2008 murhattiin enää 289 000 ihmistä. Valtioista 75 prosentissa murhat ovat vähentyneet sen jälkeenkin. Myös kuolemanrangaistukset ovat vähentyneet.

Rikollisuuden vähentymiseen ovat voineet vaikuttaa tehostunut poliisitoiminta (mm. uudet DNA-tutkimusmenetelmät), huumeaallon heikkeneminen ja luksustuotteiden hinnan halpeneminen, jolloin niiden varastaminen ei ole enää niin kannattavaa.

Ehkä erikoisin ja mielenkiintoisin väite väkivaltarikollisuuden vähenemisen syyksi on lyijyttömän bensiinin käyttäminen. Lyijy on raskasmetalli, joka vaurioittaa esimerkiksi aivojen aggressiivisuutta sääteleviä osia. Yhdysvalloissa väkivaltarikokset lisääntyivät samanaikaisesti autoistumisen myötä ja alkoivat vähentyä siirryttäessä lyijyttömän bensiinin käyttämiseen. Nyt lyijyllinen bensiini on kielletty 175 maassa ja veren lyijypitoisuudet ovat pienentyneet 90 prosenttia. (Freakonomics-kirjassa Steven D. Levitt ja Stephen J. Dubner esittävät Yhdysvaltojen rikollisuuden vähenemisen syyksi aborttien sallimisen, koska heidän mukaansa ei-toivotuilla lapsilla on muita korkeampi riski ajautua rikollisiksi.)

5. Sukupuolten välinen tasa-arvo on lisääntynyt, rasismi ja muu syrjintä vähentyneet

Rotusortoa, sukupuolten epätasa-arvoa, antisemitismiä, homofobiaa ja muita syrjinnän muotoja esiintyy kiistatta edelleen, mutta siitä huolimatta elämme nyt ehkä modernin sivilisaation tasa-arvoisinta aikaa. Vuonna 2003 samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ollut Yhdysvalloissa sallittu missään osavaltiossa. Vuoden 2013 loppuun mennessä 38 prosenttia yhdysvaltalaisista elää osavaltioissa, joissa se on sallittu. Illinoisissa tämä tulee sallituksi kesäkuun 2014 alussa.

Vuosi 2013 ei silti ehkä ollutkaan ihmiskunnan paras vuosi

© alexmillos – Fotolia.com

Ryan Koronowski ja Katie Valentine esittävät yhdeksän syytä, miksei vuosi 2013 ollut ihmiskunnan paras vuosi:

1. Globaali ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ylitti toukokuun 2013 aikana 400 ppm ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana

Sinänsä 400 ppm ei ole mikään erityinen raja-arvo Keelingin käyrässä, mutta sillä on suuri symbolinen merkitys samaan tapaan kuin syntymäpäivien vietolla. (Katso artikkeli ”Hiilidioksidipitoisuus ylitti 400 ppm – onko se tärkeää?”)

Charles David Keeling aloitti mittaukset Mauna Loalla vuonna 1958, jolloin arvo oli 313 ppm. Viimeistä kertaa noin alhainen lukema saavutettiin vuonna 1960. Globaali ilmakehän hiilidioksidipitoisuus onkin noussut 41 prosenttia teollisen vallankumouksen (vuoden 1750) jälkeen. (Katso artikkeli ”Keeling osoitti ilmastoskeptikoiden väitteet vääriksi jo ennen niiden esittämistä”.)

2. Maapallo tulee yhä kuumemmaksi ja lämpenee yhä nopeammin

IPCC:n syyskuussa julkaistun raportin mukaan tiedemiehet ovat yhä varmempia siitä, että ihmiskunta lämmittää maapalloa fossiilisia polttoaineita polttamalla. Varmuus on jo 95-100 prosenttia. Ajanjakso 1983-2012 oli lämpimin 30 vuoden jakso viimeisimmän 1400 vuoden aikana. (Katso artikkeli ”Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin”.)

Vuodesta 2013 näyttää tulevan WMO:n mukaan ainakin yhdeksän ensimmäisen kuukauden perusteella maailmanlaajuisesti mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin vuosi. NOAA:n mukaan vuosi 2013 on 11 ensimmäisen kuukauden perusteella jopa jaetulla neljännellä tilalla mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla, kun maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistetään.

Merenpinta nousee yhä nopeammin, kuivat alueet kuivuvat entisestään ja kosteat alueet tulevat yhä kosteammiksi, kun lämmin ilma sisältää yhä enemmän kosteutta. Meriin sitoutuu yhä enemmän hiilidioksidia, mikä happamoittaa meriä ja voi aiheuttaa seuraavan massasukupuuton. (Katso artikkeli ”Merien happamoituminen jatkuu nopeana” ja artikkeli ”Pohjoisella jäämerellä on havaittu ennennäkemättömän nopeaa meren happamoitumista”.)

Korkeilla pohjoisilla leveysasteilla ikirouta sulaa, mikä on erityinen ongelma siksi, että se sisältää kaksi kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin ilmakehä. Ilmastonmuutos ei näytä hidastuneen, vaikka niin onkin väitetty. (Katso artikkeli ”Ilmaston lämpeneminen jatkuu ennusteiden mukaisesti”.)

3. Suuri määrä eläimiä ja kasveja on sukupuuton partaalla

Ilmastonmuutos ei uhkaa vain ihmistä. Jopa 40-70 prosenttia lajeista voisi kuolla sukupuuttoon, jos maapallo lämpenee 3,5 celsiusastetta. Monien lajien evoluution täytyisi tapahtua 10 000 kertaa nopeammin, jotta ne pysyisivät ilmastonmuutoksen tahdissa. Esimerkiksi muuttolintuja uhkaavat aikaistuneet keväät ja keväältä vaikuttavat säät, jotka eivät kuitenkaan vielä olekaan keväitä.

Meret eivät ole olleet 300 miljoonaan vuoteen niin happamia kuin nyt, joten vaarana on merilajien massasukupuutto. Merien planktonin väheneminen vaarantaa merien ravintoketjut. Sen sijaan meduusat yleistyvät lämpimyyden ja happamoitumisen myötä. Meriä uhkaa myös liikakalastus.

Amazonin sademetsän tuhoutuminen lisääntyi 28 prosenttia vuoden aikana elokuusta 2012 heinäkuun 2013 loppuun.

4. Maailma kärsii kuumuudesta, kuivuudesta ja maastopaloista

Vuosi 2013 oli sään ääri-ilmiöiden vuosi. Ääriarvosta toiseen mentiin sekä sademäärissä että lämpötiloissa. Marraskuu 2013 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin marraskuu. (Katso artikkeli ”Kulunut marraskuu oli säähistorian kuumin”.)

Kiinassa oli kesällä 2013 pahin helleaalto 140 vuoteen. Australiassa oli vuonna 2013 mittaushistorian kuumin tammikuu, kuumin syyskuu ja ilmeisesti myös mittaushistorian kuumin vuosi. (Katso artikkeli ”Australiassa historian pahin helleaalto”.)

Yhdysvalloissa maastopalojen määrä ei ollut tänä vuonna poikkeuksellisen suuri, mutta siellä oli joitakin poikkeuksellisen rajuja maastopaloja. Länsi-Yhdysvalloissa on vallinnut viimeisimmän 13 vuoden ajan ”megakuivuus”, mikä on edistänyt myös maastopaloja. Tilanteen ennustetaan vain huonontuvan lähivuosina.

5. Saasteet iskivät väestökeskuksiin

Kiina tuotti vuonna 2013 enemmän hiiltä kuin mikään kansakunta koskaan historiassa, mistä tulee kasvihuonekaasujen lisäksi runsaasti hengittämistä vaikeuttavia ilmansaasteita. (Katso artikkeli ”IEA: hiilen kysynnän kasvu hidastuu hieman”.)

Tammikuussa Beijingin ilmanlaatu oli mittaushistorian huonoin. Beijingin ilmassa oli melkein 30 mikrogrammaa kuutiometrissä enemmän hiukkasia kuin Beijingin lentokentän tupakointihuoneessa. Lokakuussa ennätyksellinen ilmansaastemäärä lähes sulki koko Harbinin kaupungin. Pienhiukkasia oli tuhat mikrogrammaa kuutiometrissä, mikä ylittää 40-kertaisesti WHO:n määrittelemän hyvän hengitysilman raja-arvon (alle 25 mikrogrammaa kuutiometrissä) ja yli kolminkertaisesti vaarallisen pitoisuuden rajan (300 mikrogrammaa kuutiometrissä). Joulukuussa ilmansaasteet pakottivat lapset ja vanhukset Shanghaissa sisälle ainakin viikon ajaksi.

6. Valtiot kärsivät yhä enemmän tuhoja mutta ovat silti haluttomia rajoittamaan päästöjä

Vaikka Australia on kärsinyt helleaalloista, syyskuussa maan pääministeriksi valittiin Tony Abbott, joka oli kampanjassaan suhtautunut avoimen välinpitämättömästi ilmastonmuutokseen. Heti valintansa jälkeen Abbott lakkautti komission, jonka tehtävänä oli ollut tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia Australiaan. Hän vastustaa myös hiiliveroja ja haluaa leikata puhtaan energian sekä ilmastonmuutosviranomaisten varoja.

Japanissa on ollut tuhoisa taifuuni sekä  mittaushistorian lämpimin kesä ja elokuussa Tokiossa mittaushistorian lämpimin vuorokauden alin lämpötila 30,4 astetta. Siitä huolimatta Japani ilmoitti Puolassa Varsovan ilmastokokouksessa haluavansa pienentää kasvihuonekaasujensa päästötavoitetta vuodelle 2020 aiemmin sovitusta 25 prosentista alle vuoden 2005 päästötason vain 3,8 prosenttiin alle vuoden 2005 päästötason.

7. Merenpinta nousi ennätyskorkealle ja voimisti tulvien sekä myrskyjen vaikutuksia

Maaliskuussa 2013 merenpinnan maailmanlaajuinen keskiarvo nousi mittaushistorian korkeimmalle tasolle. Vuosina 1901-2010 merenpinta nousi 19 senttimetriä eli 1,7 millimetriä vuodessa. Nyt (1993-2010) nousuvauhti on 3,2 millimetriä vuodessa. Vuosina 1971-2010 maapallolle kertyneestä ylimääräisestä lämmöstä 90 prosenttia on sitoutunut meriin. (Katso artikkeli  ”Asiantuntijoiden arvio: Merenpinnan kohoaminen saattaa ylittää metrin tällä vuosisadalla”.)

Merenpinta nousee lämpölaajenemisen seurauksena, vaikka mannerjäätiköt eivät edes sulaisi. Jäätikötkin kuitenkin sulavat esimerkiksi Grönlannissa.

Merivirtojen ja paikallisten maastotekijöiden takia merenpinnan nousuvauhti on eri alueilla erilainen. Filippiineillä merenpinta on noussut yli kolminkertaisesti maapallon keskiarvon verran. Tämä oli osaltaan syynä siihen, että Haiyan-taifuuni pääsi aiheuttamaan niin suurta tuhoa. (Katso artikkeli ”Supertaifuuneja, liiallista hygieniaa, autovarkaita ja opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta”.)

Merenpinnan kohoaminen lisää myrskyjen voimaa myös Keski-Atlantilla, mikä nähtiin viime vuonna Sandy-hurrikaanin yhteydessä. Yhdysvalloissa merenpinnan nousu uhkaa 17 prosenttia vaarantuneista tai uhanalaisista lajeista. (Katso artikkeli ”Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos”.)

8. Kehittyneiden maiden pitäisi saada puolitettua fossiilisten polttoaineiden käyttö

Globaali öljyn käyttö on ollut tänä vuonna ja tullee ensi vuonna olemaan aiemmin arvioitua suurempi. Jos halutaan rajoittaa maapallon lämpeneminen alle kahteen asteeseen, kehittyneiden maiden kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tavoittelema kasvihuonekaasupäästöjen pienentäminen 17 prosenttia alle vuoden 2005 tason ei ole riittävä. Kehittyneiden maiden on saatava vähennettyä päästöjä 50 prosenttia alle vuoden 1990 tason jo tällä vuosikymmenellä. (Katso artikkeli ”Vuosi 2050 tulee pian ilmastopäästöjen puolittamisen kannalta?”)

9. Metaanipäästöt on valitettavasti aliarvioitu

Metaani näyttää olevan paljon aiempaa arvioitua voimakkaampi kasvihuonekaasu. Noin 20 vuoden aikajänteellä metaani on 86 kertaa ja sadan vuoden tarkasteluvälillä 34 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Maakaasusta suurin osa on metaania. Poltettuna maakaasu tuottaa hiilidioksidia, tosin vähemmän kuin muut fossiiliset polttoaineet. Metaanivuodot maakaasun tuotannon eri vaiheissa kuitenkin näyttävät olevan paljon aiempaa arvioitua suuremmat. Maakaasun tuottajat ovat arvioineet vuotavan maakaasun määräksi 1,5 prosenttia, mutta uusimpien tutkimusten mukaan se voi olla vähintään 2,7 prosenttia, 9 prosenttia, 6-12 prosenttia tai jopa 17 prosenttia. Jos tiedot pitävät paikkansa, näyttääkin olevan vaikeasti perusteltavissa, että maakaasu olisi kivihiiltä parempi polttoaine. Itse hiilen polttaminen tuottaa maakaasun polttoa enemmän hiilidioksidia ja haitallisia ilmansaasteita, mutta maakaasusta näyttää tulevan suuret päästöt jo ennen sen polttamista. Jos vuoto on yli 3,2 prosenttia, maakaasu ei ole ilmaston kannalta hiiltä parempi polttoaine. (Katso artikkeli ”Siirtyminen hiilestä maakaasuun ei auta ilmastonmuutoksen hillinnässä”.)

Johtopäätökset

Itse lisäisin ongelmiin vielä sen, että toiveet maapallon väestönkasvun selvästä hidastumisesta ovat osoittautuneet ennenaikaisiksi. Väestönkasvun taustalla ovat toki yksilön kannalta positiiviset asiat, esimerkiksi eliniän pidentyminen, lääketieteen kehittyminen ja elintason parantuminen. Väestönkasvu kuitenkin kiistatta aiheuttaa yhä enemmän painetta luonnonvarojen kulutukseen. (Katso artikkeli ”Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!”)

Asioiden näyttäytyminen positiivisena tai negatiivisena onkin aivan erilainen sen mukaan, katsotaanko tilannetta yksilön vai koko maapallon kannalta. Esimerkiksi eliniän pidentymistä voidaan pitää maapallon tulevaisuuden kannalta jopa haitallisena. Samoin yksilön kannalta positiivinen elintason nousu lisää luonnonvarojen kulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjen tuotantoa.

Lisäksi BKT:n keskimääräinen kasvu on ainakin länsimaissa saatu aikaan osaksi julkisella velalla. Kulutusta on siis mahdollisesti siirretty tulevilta sukupolvilta nykyisille. Tilanne on tietenkin toinen, jos talous kasvaa myöhemmin siten, että velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen pienenee. Pitkien ja voimakkaiden kasvukausien paluu ei kuitenkaan liene kovin todennäköinen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että maapallolla on tapahtunut paljon positiivista kehitystä, mutta pelkkään tyytyväisyyteen ei ole aihetta. Ongelmia riittää edelleen ratkottavana. Jos tekniikka kehittyy ja kansainvälisiä sopimuksia saadaan aikaisiksi, maapallon tulevaisuus voi olla turvattu huolimatta siitä, että tutkijat ovat varoittaneet maapallon biosfäärin olotilan muutoksen olevan todennäköinen sadan vuoden sisällä.

Lisätietoa

Talouskasvu ei vastoin yleistä luuloa ole kytkeytynyt irti energiankulutuksesta (Ilmastotieto)

Talouskasvun perustana oleva energiaylijäämä on nopeassa laskussa (Ilmastotieto)

Öljy ja ilmastonmuutos – luku kirjasta ”Suomi öljyn jälkeen” (Ilmastotieto)

Ilmastotiedon Esko Pettay Linnan juhlissa

Ilmastotiedon kirjoittaja Esko Pettay oli Linnan juhlissa ja YLE haastatteli häntä lyhyesti. Haastattelu on nähtävissä oheisessa YLE Areenan videossa kohdassa 36:25. Haastatteluun saavuttiin lähetyksessä maininnalla, että nyt haastatellaan arjen sankareita.

Väsynyt, mutta onnellinen juhlija itse kertoo, että juhlat olivat aika kivat ja rennot. Esko kertoi tavanneensa pääministerin sekä joukon muita poliitikoita.

Linkki videoon.

Tässä Eskon lyhyen haastattelun sisältö:

Haastattelija: Miltä juhlat itse ovat maistuneet?

Esko: No erityisesti tuo äskeinen konsertti oli aivan mahtava. Siellä oli aika monella kyynel silmäkulmassa. Se oli ainakin paikan päällä seurattuna tosi hieno tapahtuma.

Haastattelija: Esko Pettay, te olette töissä tämmöisessä laivanvarustamossa, jossa ollaan otettu ilmastonmuutos ihan tosissaan. Teillä on muun muassa bioöljyä käyttävä rahtialus. Miten tärkeä asia suomalaiselle merenkululle on reagoida ilmastonmuutokseen?

Esko: Minun tekisi mieli pitää kahden tunnin esitelmä, mutta lyhyesti: Meidän on joka tapauksessa kaikkien toimialojen vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä radikaalisti. Siitä syystä tarvitaan sekä energiatehokkuutta että uusien polttoainemuotojen kehittämistä. Toisekseen sitten Suomi sijaitsee aika hankalassa paikassa. Meillä on pitkät matkat. Siitäkin syystä meidän täytyy olla poikkeuksellisen polttoainetehokkaita ja päästää mahdollisimman vähän päästöjä. Otetaan vielä tämä kauppataseasia huomioon, eli tavallinen öljy on tuontitavaraa, joka on ostettu ulkomailta. Jos pystytään kotimaista polttoainetuotantoa kehittämään, niin sillä on sekä ilmastohyöty että kauppatasehyöty.

Presidenttiparin kättelyssä (linkitetyn videon kohdassa 54:45 alkaen) Esko esiteltiin näin: ”Esko Pettay ja Jenni Pettay, Esko Pettay – laivaoperoija ja meribiologi ja tunnetaan muuten myös erinomaisena ja intohimoisena valokuvaajana.”

Ilmastotiedon kesätauko

Ilmastotiedon julkaisutoiminta vähenee kesän ajaksi. Palaamme syksyllä normaaliin julkaisutahtiin. Toivotamme lukijoillemme hyvää kesää!

Ilmastotieto rauhoittuu kesän ajaksi

Ilmastotieto aloittaa kesän vieton, joten julkaisutahtimme vähenee kesän ajaksi. Jatkamme syksyllä taas täydellä höyryllä. Toivotamme lukijoillemme hyvää kesää!

Vuosikatsaus 2010

Ilmastotieto aloitti toimintansa helmikuussa 2010. Sen jälkeen olemme julkaisseet 184 postausta. Ne jakautuvat seuraavasti:

• 38 artikkelia. Näihin kuuluu kaksi haastattelua ja kaksi vieraskirjoitusta.
• 83 uutisartikkelia. Näistä 7 on alkuvaiheen viikkokatsauksia, joissa erillisiä uutisia oli 34. Lisäksi pikku-uutisia julkaistiin 64 kappaletta, joten kokonaisuudessaan julkaisimme 174 uutista. Tämä on melkein 16 uutista kuukausittain, eli uutinen suunnilleen joka toinen päivä tai 3-4 uutista viikossa.
• 49 Skeptical Science -suomennosta. Olemme myös suomentaneet kuusi Climate denial crock of the week -videota, mutta niistä ei ole julkaistu erillistä artikkelia.
• 9 tiedotetta.
• 5 sijoittamatonta. (Yllä on listattu 179 artikkelia ja blogimme tilasto ilmoittaa 184 artikkelia, joten viisi on jäänyt huomioimatta yllä olevassa ryhmittelyssä. Selvittelemme asiaa.)

Artikkeleista suosituimmat olivat:

• Talven 2010-2011 sääennuste
• Pysyvä El Niño menneisyydessä ja tulevaisuudessa
• Havaintoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta
• Valaiden ulosteet tärkeitä ilmastonmuutoksen estäjiä?
• Sisäisen vaihtelun osuus viimeaikaisesta lämpenemisestä

Näistä ”talven 2010-2011 sääennuste” -artikkeli oli ylivoimainen – sitä ladattiin noin neljä kertaa enemmän kuin seuraavaksi sijoittunutta artikkelia.

Eniten olemme saaneet lukijoita Helsingin Sanomien sivustolta, Jari Kolehmaisen blogista, Kaj Luukon blogista, erinäisiltä Facebook-sivuilta ja CO2-raportin sivustolta. Hakukoneiden avulla sivustollemme löydettiin parhaiten hakusanoilla ”ilmastotieto”, ”talven sääennuste”, ”sääennuste”, ”sääennuste talvi 2011”, ”sääennuste 2011” ja ”negatiivinen nao”.

Antamistamme linkeistä ahkerimmin klikattiin tätä pohjoisten alueiden sääkarttalinkkiä, Tuukka Simosen blogilinkkiä ja Ilmastotiedon Facebook-sivun linkkiä. Kommentteja artikkeleihimme on annettu 276.

Helmikuu

Helmikuussa aloitimme toimintamme. Ensimmäinen varsinainen artikkeli oli jo yllä mainittu ”Havaintoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta”. Aloimme myös heti julkaista Skeptical Science -artikkelien suomennoksia ja laitoimme homman käyntiin John Cookin haastattelulla. Uutisia julkaisimme aluksi viikkokatsauksina. Helmikuussa kirjoitimme myös muun muassa ilmastonmuutoksen psykologiasta ja aerosoleista.

Maaliskuu

Maaliskuussa jatkoimme vielä viikoittaisia uutiskatsauksia, mutta kuun lopulla siirryimme yksittäisten uutisartikkeleiden julkaisemiseen ja lopetimme viikkokatsauksien julkaisun. Ensimmäinen erillinen uutisartikkelimme käsitteli aurinkominimin pituuden vaikutuksia. Julkaisimme videon Juhani Rinteen pitämästä luennosta sekä Juhani Rinteen haastattelun. Teimme maaliskuussa Ilmastotiedolle Facebook -sivun. Kirjoitimme myös muun muassa nettisurffailun hiilidioksidipäästöistä, leväenergiasta, hiilidioksidin ilmastovaikutuksen tutkimushistoriasta ja lämpömittarin keksijästä. Julkaisimme myös lukuisia Skeptical Science -artikkelien suomennoksia, kuten teimme myös jatkossa joka kuukausi.

Huhtikuu

Huhtikuussa julkaisimme erillisen uutissivun, josta kaikki uutisartikkelimme löytyvät. Huhtikuun uutisaiheita olivat muun muassa meren vaikutus ilmaston lämpenemiseen, hiilivoimaloiden ilmastovaikutus, ikiroudan kasvihuonekaasupäästöt, jääkauden tietokonemallinnus, pohjoisen merijää ja valaiden ulosteet. Huhtikuun muut artikkelit käsittelivät David Archerin kirjaa ja puita ilmastoindikaattoreina.

Toukokuu

Toukokuun uutisina kerroimme tulivuorten merien lannoituksesta, merijään sulamisen vaikutuksesta lämpötilaan ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, muinaisen siitepölyn käytöstä ilmastotapahtumien tulkinnassa, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kaupunkien lämpösaarekkeeseen, pysyvästä El Niñosta, liskojen sukupuuttoriskin kasvamisesta, Norjan katoavasta jäätiköstä, 1800-luvun säähavainnoista ja turvesuon kasvihuonekaasupäästöistä. Toukokuussa aloitimme pikku-uutisten julkaisun. Toukokuun artikkelit käsittelivät Svensmarkin väitteitä kosmisista säteistä ja ihmiskunnan vaikutuksia maapalloon.

Kesäkuu

Kesäkuussa julkaisutoimintamme hiukan väheni. Kirjoitimme kuitenkin ilmaston vaikutuksesta muuttoliikkeisiin ja Thomas Karlin pintalämpötilamittauksia koskevasta luentovideosta. Julkaisimme myös erillisen artikkelisivun. Uutisina kerroimme merenpinnan noustessa kasvavista Tyynenmeren saarista, Suomen vuodenaikojen muuttumisesta tulevaisuudessa, uusien kasvihuonekaasujen lisääntymisestä, sorsien pärjäämisestä ilmaston muuttuessa, Aasian juomaveden saannista tulevaisuudessa, tuulivoimaloiden ilmastovaikutuksesta ja mayojen tuhon syistä.

Heinäkuu

Heinäkuussa kesälomat painoivat toden teolla päälle, eikä meillä ollut esittää kuin kolme julkaisua. Ensimmäisessä kerroimme, että kesälomat painavat päälle. Toisessa raportoimme taas yhdestä CRU-sähköpostitutkimuksesta. Kerroimme myös ilmaston tilasta vuonna 2009 NOAA:n julkaisemaan raporttiin nojautuen.

Elokuu

Elokuu jatkoi kesälomien aikaista hiljaista jaksoa. Uutisoimme kuitenkin ilmastonmuutoksen etenemisestä Euroopassa, maaekosysteemien tuottavuudesta, luonnonkatastrofien vahinkojen määrästä ja Alaskan 6000 vuoden lämpötilarekonstruktiosta. Elokuussa käynnistimme toimintamme Twitterissä. Kirjoitimme myös ilmastotutkija Verner Suomen elämästä, satelliittien lämpötilamittauksista ja vuoden 2010 lämpöennätyksistä.

Syyskuu

Syyskuussa uutisoimme meren happamoitumisen vaikutuksesta huokoseläimiin, keinokastelun ilmastovaikutuksista, ihmisen vaikutuksesta Itämereen, huippulämpimän heinäkuun todennäköisyydestä, syvän meren lämpenemisestä, metsähakkeen hiilidioksidipäästöistä, jääkauden alhaisen hiilidioksidipitoisuuden syistä, ilmaston vaikutuksesta arktisiin hurrikaaneihin, Britannian ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, sisäisen vaihtelun osuudesta lämpenemisestä ja merien kumpuamisen muutoksista. Artikkelimme syyskuussa käsittelivät USA:n sähköntuotantoa ja NODC:n merien lämpösisältödataa. Julkaisimme ensimmäisen vieraskirjoituksemme, joka oli Heikki Nevanlinnan Auringon ilmastovaikutusta käsittelevä artikkeli.

Lokakuu

Lokakuussa kirjoitimme muun muassa palmuöljydieselistä, meren happamoitumisen vaikutuksista merieläimiin ja tulivuorten ilmastovaikutuksesta. Lokakuun uutisaiheitamme olivat etelän merijään lisääntymisen syyt, liekovarpion käyttö lämpömittarina, kaupunkien vaikutus ukkosmyrskyihin, väestön määrän ja rakenteen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, vesistöjen vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, ilmastoherkkyyden vaihteluväli, kosteuden lisääntyminen troposfäärissä, kuivuuden lisääntyminen tulevaisuudessa, kananmunan kuoret ilmastonmuutoksen estäjinä ja maanviljelyksen ilmasto-ongelmat. Julkaisimme myös pari linkkilistaa Suomen ilmastoon liittyen. Lisäksi saimme Heikki Nevanlinnan artikkelin Helsingin lämpötilahavainnoista julkaistavaksemme.

Marraskuu

Marraskuussa artikkelimme käsittelivät ilmastonmuokkauksen historiaa, pohjoisen merijäätä, maapallon eri alueiden vesipulaa ja LOVECLIM-ilmastomallia. Uutisoimme rikkiheksafluoridin lisääntymisestä, Pohjois-Atlantin oskillaation muutoksista, bioenergian potentiaalista, ilmakehän alaosien lämpenemisestä, merijään vähenemisen aiheuttamasta positiivisesta pilvien takaisinkytkennästä, uudesta ilmakehän lämpötilarekonstruktiosta, aavikoiden pölyn vaikutuksesta, hiilidioksidin mittausmenetelmistä, talven 2010-2011 sääennusteesta ja kosmisten säteiden vaikutuksesta pilviin. Marraskuussa julkaisimme linkkisivumme, jota tulemme laajentamaan kevään 2011 aikana.

Joulukuu

Joulukuussa julkaisimme jälleen yhden linkkilistan, tällä kertaa ilmastoon liittyvästä mittausdatasta. Uutisissa kirjoitimme neljä astetta lämpimämmästä maailmasta, vuodesta 2010 mahdollisesti lämpimimpänä vuotena, Atlantin myrskykaudesta, meren happamoitumisesta, rantakosteikkojen sopeutumisesta ilmastonmuutokseen, noen vähenemisestä arktisilla alueilla, kahden asteen rajasta, GISSin pintalämpötila-analyysistä ja Tiibetin kasvukauden lyhenemisestä. Artikkeleissamme kerrottiin muun muassa leijatuulivoimasta.

Muuta

Vuodesta 2010 on julkaistu jo kolme sääkatsausta: Jari Kolehmaisen, Ilmatieteen laitoksen ja Pauli Jokisen.

Toivotamme lukijoillemme mieluisaa vuotta 2011!

Ilmastotiedon joulu 2010

Tieteessä jouluun liittyy ainakin Betlehemin tähden tulkitseminen erityisenä taivaanilmiönä ja joulupukin selviytyminen urakastaan fysiikan näkökulmasta. Nämä molemmat ovat taivaan ilmiöitä, jotka antiikin Kreikassa kuuluivat kaikki meteorologian eli ilmatieteen piiriin. Jouluun liittyy kuitenkin muitakin asioita, jotka kuuluvat ilmatieteeseen sekä ilmastotieteeseen.

Joulukuun keskilämpötilan kehitys joillakin Suomen mittausasemilla.

Tyynellä valtamerellä vallitseva voimakas sääilmiö El Niño havaittiin usein juuri joulun aikaan, mistä juontaa juurensa myös ilmiön nimi, joka on peräisin espanjankielen poikalasta tai joulun lasta tarkoittavasta sanasta.

Teollinen toiminta vähenee joulun aikaan. Tästä aiheutuu teollisuudesta peräisin olevien päästöjen väheneminen. Päästöjen väheneminen on myös ehkä havaittu. Esimerkiksi Nottrodt ja muut (1980) havaitsivat ilmakehän ainekoostumuksen mittauksissaan vuonna 1976 huomattavia ainekoostumuksen muutoksia joulukuun 24. ja 25. päivänä, jonka yhdeksi mahdolliseksi selitykseksi he ehdottivat teollisuudesta peräisin olevien ilmansaasteiden vähenemisen joulun aikana. Muita vastaavia tuloksia ovat julkaisseet Bhugwant ja muut (2000) ja Madhavi Latha & Highwood (2006).

Yleisemmin tämä tunnetaan ”lomaefektin” (holiday effect) nimellä ja se on havaittu myös muiden loma-aikojen yhteydessä. Esimerkiksi Tan ja muut (2009) tutkivat lomaefektin vaikutusta ilmansaasteiden määrään kiinalaisen uudenvuoden aikaan ja havaitsivat selviä muutoksia ilmansaasteiden esiintymisessä. Suurin osa tutkituista saasteaineista väheni kyseisen loman aikana, mutta otsoni lisääntyi. Lisäksi liikenteeseen liittyvien saasteiden aamu- ja iltaruuhkan aikaiset saastehuiput katosivat loman ajaksi.

Jouluna aiheutuu myös lisäpäästöjä esimerkiksi jouluvalaistuksen sekä kinkunpaiston energiankulutuksen, ylensyömisen ja turhien lahjojen vuoksi. Jari Kolehmainen käsittelee omassa blogissaan julkaistussa kirjoituksessaan joulukuuseen liittyviä asioita.

Yksi suurimmista joulun ajan vaikutuksista ilmastotieteeseen on tietysti se, että joululomien takia Ilmastotiedossa julkaistaan vähemmän kirjoituksia. Toivotan hyvää joulua kaikille lukijoillemme, muille kirjoittajillemme, CO2-raportin porukalle, sekä muille Ilmastotiedon toimintaan enemmän tai vähemmän osallistuneille.

Lähteet:

Chatrapatty Bhugwant, Hélène Cachier, Miloud Bessafi and Jean Leveau, 2000, Impact of traffic on black carbon aerosol concentration at la Réunion Island (Southern Indian Ocean), Atmospheric Environment, Volume 34, Issue 20, 2000, Pages 3463-3473, doi:10.1016/S1352-2310(99)00405-7. [tiivistelmä]

K.H. Nottrodt, H.W. Georgii and K.O. Groeneveld, 1980, Temporal and spatial differences in the elemental composition of atmospheric aerosols, Science of The Total Environment, Volume 14, Issue 2, March 1980, Pages 113-128, doi:10.1016/0048-9697(80)90068-6. [tiivistelmä]

K. Madhavi Latha and E.J. Highwood, 2006, Studies on particulate matter (PM10) and its precursors over urban environment of Reading, UK, Journal of Quantitative Spectroscopy and Radiative Transfer, Volume 101, Issue 2, September 2006, Pages 367-379, doi:10.1016/j.jqsrt.2005.11.067. [tiivistelmä]

Pei-Hua Tan, Chia Chou, Jing-Yi Liang, Charles C.-K. Chou and Chein-Jung Shiu, 2009, Air pollution “holiday effect” resulting from the Chinese New Year, Atmospheric Environment, Volume 43, Issue 13, April 2009, Pages 2114-2124, doi:10.1016/j.atmosenv.2009.01.037. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Keskustelun säännöt Ilmastotieto-blogissa

Alla on esitetty säännöt keskustelulle Ilmastotieto-blogissa julkaistujen artikkelien ja viestiketjujen yhteydessä. Sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että keskustelu pysyy kohteliaana ja asiallisena eikä myöskään riko lain määräämiä rajoja.

Sääntöjen rikkomukset tarkastellaan yksilöllisesti. Rikkomuksista voi seurata julkinen tai henkilökohtainen varoitus, viestin kirjoittajan joutuminen moderointilistalle tai viestin kirjoittajan kirjoitusoikeuksien poisto. Jos varoitukset eivät auta, kirjoittajan kirjoitusoikeudet poistetaan. Sääntöjen tulkinnasta epäselvissä tapauksissa päättää Ilmastotiedon henkilöstö.

1. Viestin yhteydessä annettavat tiedot

– Viestin yhteydessä annettava nimimerkki on oltava hyvän maun mukainen.

– Viestin yhteydessä annettava sähköpostiosoite on oltava viestin kirjoittajan oikeasti olemassa oleva sähköpostiosoite. Emme luovuta annettuja sähköpostiosoitteita kenellekään muille.

– Viestin yhteydessä mahdollisesti annettava verkkosivuston linkki ei saa johtaa asiatonta materiaalia sisältäville sivustoille (kuten esimerkiksi pornosivustoille).

2. Asiassa pysyminen

Viesteissä on käsiteltävä kunkin artikkelin tai viestiketjun käsittelemää aihepiiriä.

3. Kohteliaisuus

Viesteissä on oltava kohteliaita. Toisten solvaamista ei sallita. Tämä koskee myös kolmansia osapuolia; keskustelun ulkopuolisten henkilöiden (kuten esimerkiksi tutkijoiden) solvaamista ei myöskään sallita.

4. Asiallisuus

Viestien sisältö ja kielenkäyttö on oltava asiallista ja kenen tahansa luettavaksi sopivaa. Ei kiroilua. Ei mautonta kuvamateriaalia. Ei linkkejä asiatonta materiaalia sisältäville sivustoille.

5. Tekijänoikeudet

Tekijänoikeuksiin liittyviä lakeja on noudatettava. Muiden kirjoittamiin teksteihin viitatessa ei saa kopioida koko tekstiä tai pitkiä tekstin osia viestin yhteyteen ilman tekstin kirjoittajan lupaa. Tekstiä saa kuitenkin lainata kohtuullisessa määrin.

6. Yksityisyydensuoja

Muiden henkilöiden henkilökohtaisia tietoja ei saa ilman lupaa laittaa viesteihin, jolleivät kyseiset tiedot ole jo laillisesti julkisesti saatavilla. Myöskään henkilöiden sähköposteja ei saa sisällyttää viesteihin ilman kyseisen henkilön lupaa.

7. Mainostaminen ja spämmäys

– Kaupallisia mainoksia ei saa laittaa viesteihin ilman Ilmastotiedon henkilöstön lupaa. Sama koskee asiaan kuulumattomien verkkosivustojen mainostamista.

– Samansisältöisen viestin lähettäminen useisiin viestiketjuihin katsotaan spämmäykseksi, eikä sitä sallita.

8. Muiden puolesta kirjoittaminen

Muiden puolesta kirjoittamista ei sallita. Jos jollain on jotain sanottavaa, heidän on tehtävä se itse. Erityisesti henkilöiden, joiden kirjoitusoikeudet on poistettu, puolesta kirjoittamista ei sallita.

9. Kaistanleveyden säästäminen

Välttäkää suurien kuvien sisällyttämistä viesteihin. Jos viestiin liittyy suurikokoinen kuva, on siihen annettava linkki suoraan viestiin sisällyttämisen sijasta. Kaikilla ei ole nopeaa Internet-yhteyttä, jolloin suurien kuvien lataaminen on hidasta. Pienikokoiset kuvat sallitaan.

10. Keskustelun ylläpito

– Yksittäisen provokatiivisen kommentin (tai provokatiivisen verkkosivuston linkin) laittaminen viestiketjuun ja sen jälkeen vastaamatta jättäminen (tämä tunnetaan termillä ”hit & run”) ei ole suotavaa.

– Asiallisiin kysymyksiin on vastattava kohtuullisessa ajassa, kuten yleensäkin kohteliaassa keskustelussa on tapana.

11. Nimimerkkien käyttö

Kunkin henkilön on käytettävä vain yhtä nimimerkkiä. Jos on tarve vaihtaa nimimerkkiä, siitä on ilmoitettava selvästi.

12. Häiritsevä käytös

Kaikenlaiseen muuhun yllä mainitsemattomaan selvästi häiritsevään toimintaan tullaan myös puuttumaan. Jos jotain ei erikseen mainita näissä säännöissä, sitä ei välttämättä silti sallita.

13. Keskustelun moderointi

Jos kirjoittaja ei ole tyytyväinen keskustelun moderointiin, siitä ei valiteta viestiketjuissa, vaan otetaan yhteys Ilmastotiedon henkilöstöön.

14. Sääntöjen lisääminen ja muokkaaminen

Tulemme tarvittaessa lisäämään sääntöjä tai muokkaamaan vanhoja sääntöjä.

Linkit

Linkkisivumme löytyy täältä. Tulemme jatkossa lisäilemään linkkejä tarpeen mukaan.

Tähän viestiketjuun voitte antaa palautetta linkkisivusta ja sen sisällöstä.