Ilmaston tila vuonna 2009

Yhdysvaltain National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) on julkaissut vuotuisen raporttinsa ilmaston tilasta. Nyt julkaistu raportti koskee vuotta 2009. Asiasta on jo uutisoitu esimerkiksi CO2-raportissa. Tarjoamme tässä raportin tiivistelmän suomennoksen.


Raportti ilmaston tilasta vuonna 2009.

Tiivistelmä

Vuotta luonnehti siirtymä hiipuvasta La Niñasta voimistuvaan El Niñoon, joka alkoi kehittyä kesäkuussa. Joulukuuhun mennessä merien pintalämpötilat olivat 2,0 °C keskimääräisen yläpuolella laajoilla alueilla keskisellä ja itäisellä Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan alueella. Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan kohdalla vallitsivat voimakkaat itäänpäin suuntautuvat pintavirtaukset, jotka on yhdistetty El Niñoon. Pintavirtauksen mittausarvot saavuttivat marras-joulukuussa 2009 samanlaiset arvot kuin vuoden 2002 El Niñon aikana. Siirtymä La Niñasta El Niñoon aiheutti voimakkaita muutoksia ilmastollisiin olosuhteisiin vaihdellen Atlantin alentuneesta hurrikaaniaktiivisuudesta laajamittaiseen pinnan ja troposfäärin lämpimyyteen.

Pinnan ja troposfäärin keskimääräiset globaalit lämpötilat ovat olleet viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana jatkuvasti lämpimämpiä kuin aiempina vuosikymmeninä ja 2000-luku (2000-2009) oli lämpimin vuosikymmen mittaushistorian aikana. Tämä lämpeneminen on ollut erityisen näkyvää keskisten ja korkeiden leveysasteiden alueilla pohjoisella pallonpuoliskolla ja siihen liittyy 10-vuotiskeskiarvon ennätykset Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Kanadassa, Euroopassa ja arktisilla alueilla. Stratosfääri jatkoi pitkäaikaista viilenemistrendiään paitsi arktisilla alueilla.

Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet jatkoivat nousuaan hiilidioksidipitoisuuden noustessa nopeammin kuin keskimäärin vuosien 1978 ja 2008 välillä. Maailmanlaajuisesti meri sitoi hiilidioksidia vuonna 2008, joka on viimeisin vuosi, jolle analysoitu data on olemassa, arviolta noin 1,23 petagrammaa hiiltä vuodessa, joka on 0,25 petagrammaa pienempi kuin pitkän ajan keskiarvo ja alhaisin arvioitu määrä viimeiseen 27 vuoteen. Samanaikaisesti mereen maailmanlaajuisesti varastoitunut ihmisen toiminnasta peräisin olevan hiilen kokonaismäärä viittaa siihen, että meriin sitoutui ja varastoitui ihmisen toiminnasta peräisin olevaa hiilidioksidia 2,0 petagrammaa vuodessa 1990-luvun aikana ja 2,3 ± 0,6 petagrammaa vuodessa 2000-luvun aikana. Otsonin kokonaispitoisuus on edelleen selvästi alle vuotta 1980 edeltävää tasoa, mutta sen vähenemisnopeus on hidastunut viime aikoina ja vuonna 2009 ylemmän stratosfäärin otsonin määrä jatkoi hidasta toipumistaan. Otsonia vähentävien kaasujen pitoisuudet jatkoivat pienemistään vaikka jotkut halogeenit kuten osittain fluoratut hiilivedyt lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Vuonna 2009 Antarktiksen otsoniaukko oli verrattain samankokoinen kuin viime vuosina, mutta se oli vielä paljon suurempi kuin ennen vuotta 1990. Suuren vuotuisen vaihtelun takia on vielä epäselvää, onko otsoniaukko alkanut hitaan toipumisprosessin.

Meren ylemmän osan lämpösisällön globaalit integraalit viimeiselle seitsemälle vuodelle ovat saavuttaneet johdonmukaisesti korkeampia arvoja kuin kaikkina aiempina tilastoituina aikoina, mikä osoittaa merien hallitsevan roolin planeetan energiabudjetissa. Sen lisäksi, että El Niño kehittyi trooppisella Tyynellä valtamerellä ja trooppisessa Intian valtameressä tapahtui lämpenemistä, Tyynen valtameren oskillaatio (Pacific Decadal Oscillation, PDO) siirtyi positiiviseen vaiheeseen vuoden 2009 syksyn/talven aikana. Meren lämpövuot aiheuttivat poikkeamia meren pintalämpötilaan joillakin alueilla (esimerkiksi Pohjois-Atlantilla ja trooppisella Intian valtamerellä) kun taas joillakin alueilla meren pintalämpötilan poikkeamat vaimenivat (esimerkiksi Tyynellä valtamerellä). Vuodesta 1999 lähtien havaitty vähenevä trendi klorofyllin määrässä maailmanlaajuisesti jatkui koko vuoden 2009 ajan, nykyisen klorofyllin määrän lähestyessä keskeisimmissä kerrostuneissa merissä ennätyksellisen alhaisia lukemia vuoden 1997 jälkeen.

Äärimmäistä lämpöä koettiin laajoilla alueilla Etelä-Amerikassa, eteläisessä Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Australiassa oli mittaustilaston toiseksi lämpimin vuosi. Intia koki mittaushistoriansa lämpimimmän vuoden. Alaskassa oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu vuoden 2004 jälkeen ja Uudessa-Seelannissa oli lämpimin elokuu mittauksien aloittamisesta 155 vuotta sitten. Voimakkaita kylmiä jaksoja raportoitiin Isossa-Britanniassa, Kiinassa ja Venäjällä. Kuivuus vaikutti laajoilla alueilla Pohjois-Amerikan eteläosissa, Karibialla, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Kiina kärsi pahimmasta kuivuudesta viiteen vuosikymmeneen. Intiassa oli ennätyksellisen kuiva kesäkuu, mikä liittyi heikentyneeseen monsuuniin. Voimakkaat sateet ja tulvat vaikuttivat Kanadassa, Yhdysvalloissa, Amazoniassa sekä eteläisessä Etelä-Amerikassa, monissa maissa Afrikan itä- ja länsirannikolla ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa oli märin lokakuu 115 vuoteen ja Turkki sai niskaansa rankimman sateen 48 tunnin aikana kuin 80 vuoteen.

Siirtymä La Niñasta El Niñoon vaikutti voimakkaasti meren pinnan tason vaihteluihin vuoden 2009 aikana erityisesti Intian ja Tyynen valtameren trooppisissa osissa. Globaalisti pitkän ajan trendin ympärillä tapahtuvaan vaihteluun vaikutti ilmeisesti myös ENSO, joka aiheutti pienen alenemisen globaaliin keskimääräiseen merenpinnan tasoon vuosien 2007 ja 2008 La Niñan aikana ja paluun pitkäaikaisen trendin tasolle ja ehkäpä jopa sitä hiukan korkeammalle tasolle vuoden 2009 loppupuolen ja nykyisen El Niñon aikana. Epätavallisen pieniä virtaama-arvoja mitattiin Floridan virrasta touko-kesäkuussa ja ne liittyvät korkeaan merenpinnan tasoon sekä kesän aikaisiin tulviin Yhdysvaltain itärannikolla. Merenpinnan taso laski merkittävästi Siperian rannikolla johtuen tuulen, merivirtausten ja meren sisäisten ominaisuuksien (suolaisuus, lämpötila) yhdistelmästä. Pilvet ja kosteus lisääntyivät trooppisella Tyynellä valtamerellä. Läntisen Tyynen valtameren päiväntasaajan alueen pinnan suolaisuus väheni huomattavasti vuodesta 2008 vuoteen 2009, mikä ainakin osittain johtuu poikkeuksellisesta vähäsuolaisen pintaveden kulkeutumisesta itään päin päiväntasaajaa pitkin viimeisimmän El Niñon aikana. Vaihtelevamman tropiikin ulkopuolella suolaisuuden vaihteluun vaikuttivat haihdunta ja sateisuus, mikä on yhdenmukainen voimistuneen veden kierron kanssa.

Globaali trooppisten hirmumyrskyjen aktiivisuus oli alimmillaan vuoden 2005 jälkeen ja kuudessa seitsemästä tärkeimmästä pyörremyrskyaltaasta koettiin normaali tai hiukan normaalia pienempi trooppisten hirmumyrskyjen aktiivisuus. Vaikka vuosi oli suhteellisen lievä pyörremyrskyjen osalta, useat myrskyt olivat erityisesti huomion arvoisia: taifuuni Morakot oli tappavin Taiwaniin iskeneistä taifuuneista tilastohistorian aikana, sykloni Hamish oli voimakkain sykloni Queenslandissa vuoden 1918 jälkeen ja Hawaijin osavaltio koki ensimmäisen trooppisen hirmumyrskynsä vuoden 1992 jälkeen.

Kesäaikaisen jään laajuus arktisilla alueilla oli kolmanneksi pienin vuoden 1979 jälkeen. Pohjoisen talven 2008/2009 luminen kausi jatkoi suhteellisen lyhyitä lumisia kausia, johtuen ensisijaisesti lumipeitteen aikaisesta katoamisesta keväällä. Alustava data osoittaa, että vuosi 2009 tulee suurella todennäköisyydellä olemaan 19. peräkkäinen vuosi, jolloin jäätiköt menettävät massaa. Normaalia vähäisempi sateisuus aiheutti Grönlannin 34 laajimmalle mereen laskevalle jäätikölle 101 neliökilometrin jääpinta-alan menetyksen vuonna 2009, mikä on yhdenmukainen viimeisen vuosikymmenen aikaisen 106 neliökilometrin vuotuisen hävikin kanssa. Havainnot näyttävät ikiroudan yleistä lämpenemistä muutaman viime vuosikymmenen aikana Alaskassa, Luoteis-Kanadassa, Siperiassa ja Pohjois-Euroopassa. Tundran vihertymisen ajoituksessä ja ikääntymisessä on myös tapahtumassa muutoksia, vihertymisen tapahtuessa aikaisemmin yläarktisella alueella ja viheriöimiskauden jatkuessa pitempään syksyllä ala-arktisella alueella.

Antarktiksen niemimaa jatkaa lämpenemistään viisi kertaa voimakkaammin kuin keskimääräinen globaali lämpeneminen. Tähän paikalliseen lämpenemiseen liittyen Antarktiksen niemimaalla tapahtui merkittävää jäähävikkiä viime vuosikymmenen aikana. Antarktiksen merijään laajuus oli normaali tai hiukan yli normaalin suurimman osan vuodesta 2009, johon kuitenkin sisältyy merkittäviä paikallisia poikkeamia molempiin suuntiin. Pohjoisen pallonpuoliskon kesän 2008/2009 aikainen lumen sulaminen koko Antarktiksella oli vähäisintä 30 vuoden mittaushistoriassa.

Tämä 20. vuotuinen raportti ilmaston tilasta tuo esille ilmasto-olosuhteita, jotka luonnehtivat vuotta 2009, mukaan lukien huomattavat äärimmäiset tapahtumat. Kokonaisuudessaan raportoidaan 37:stä oleellisesta ilmastomuuttujasta, jotta voidaan antaa täydellisempi kuva ilmaston tilasta vuonna 2009.

Lähde: NOAAn State of the climate in 2009 -raportti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: