Talouskasvun perustana oleva energiaylijäämä on nopeassa laskussa

Suomen bruttokansantuote on vuoden 2006 tasolla ja julkinen velkamme kasvaa nopeasti. Yhtenä vähälle huomiolle jääneenä tekijänä tässä voi olla se, että energiaylijäämä, johon yhteiskunnan monimuotoisuus ja talouskasvu ovat perustuneet, on laskussa ympäri maailman. Teollisesta vallankumouksesta alkanut fossiilisen energian kulutuksen arvo on ollut 200 vuotta niin suuri energian tuotannon kustannuksiin nähden, että useimmat taloustieteilijät ovat voineet suhtautua energiaan hyödykkeenä muiden joukossa vaikka se on koko talouden perusta. Energiaylijäämä on hiljan kääntynyt voimakkaaseen laskuun. 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten tyypillinen taloustilanne saattaa olla lievä taantuma, jota holtittomasta velkaantumisesta johtuvat kuplat aika ajoin rikkovat.

Tämän kirjoituksen lyhyempi versio julkaistiin Aamulehden Näkökulma -palstalla 16.12.2013.

Kansikuva

Suomen bruttokansantuote on vuoden 2006 tasolla ja julkinen velkamme kasvaa nopeasti. Yhtenä vähälle huomiolle jääneenä tekijänä tässä voi olla se, että energiaylijäämä, johon yhteiskunnan monimuotoisuus ja talouskasvu ovat perustuneet, on laskussa ympäri maailman. Laskeva energiaylijäämä selittäisi osaltaan sitä, että tuottavuuskehitys on ollut hidasta koko 2000-luvun ajan muuallakin, kuten Yhdysvalloissa. Energiaylijäämä tarkoittaa yhteiskunnan hyödyksi päätyvän energian ja tämän energian hankkimiseen kuluneen energian erotusta. Teollisesta vallankumouksesta alkanut fossiilisen energian kulutuksen arvo on ollut 200 vuotta niin suuri energian tuotannon kustannuksiin nähden, että useimmat taloustieteilijät ovat voineet suhtautua energiaan hyödykkeenä muiden joukossa vaikka se on koko talouden perusta.

Metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä hankittu ravinto kulutettiin – energiaylijäämää ei ollut. Monimutkainen, erikoistuneeseen työnjakoon nojaava yhteiskunta ja sen myötä kasvava talous syntyivät, kun opimme maanviljelyn ja energiaylijäämää alkoi muodostua. Maanviljely vapautti osan ihmisistä tekemään parempia työkaluja, erikoistumaan ja tehostamaan maanviljelyä, mikä entisestään lisäsi energiaylijäämää. Näin alkoi itseään vahvistava kierre, jossa energian arvon ja tuottamisen kustannuksen erotus ja sen myötä talous kasvoi. Maanviljelyn keksimisen yhteydessä syntyi velka – talouskasvua lisäävä innovaatio – joka oli sitoumus työpanoksesta eli energiankulutuksesta tulevaisuudessa. Teollinen vallankumous voimistui lämpövoimakoneen keksimisen myötä, kun kivihiili ja öljy löydettiin, jolloin energiaylijäämä ja talous kasvoivat ennätyksellisen voimakkaasti. Velka ei tarkoittanut enää kirjaimellisesti työpanosta vaan yleisesti vaadetta energiapanokseen jossakin muodossa tulevaisuudessa. Raha voidaan pelkistää välineeksi eri energiapanosten siirtämiseksi sekä taloudellisten toimijoiden välillä (esimerkiksi bensiiniä, fossiilista energiaa paljon sitonutta terästä ja leipää on helpompi vaihtaa toisiinsa rahan avulla) että ajan yli velan muodossa. Velan määrä on kasvanut kymmeniä vuosia reaalitaloutta nopeammin. Kuinka kauan tämä voi jatkua?

Energiaylijäämän kääntymistä laskuun ei voi tilastoista päätellä suoraan, sillä energiantuotannon energiakustannuksia ei raportoida. Energiaylijäämän laskusta on kuitenkin selviä merkkejä, kuten öljyn hinnan nelinkertaistuminen vuosikymmenessä (kuva 1) ja ruuan hintojen raju nousu. Kansainvälisten, julkisten öljy-yhtiöiden vuosittaiset investoinnit suhteessa öljyntuotantonsa määrään ovat lähes kolminkertaistuneet vuosikymmenessä (kuva 2). Luottoluokitusyhtiö Standard & Poorsin tuoreen raportin mukaan energiainvestointien osuus investoinneista on kasvanut alle viidenneksestä kolmannekseen 2000-luvun aikana. Osa alenevan energiaylijäämän energiainvestoinneista syrjäyttänee tuottavampia investointeja eli voi alentaa investointien keskimääräistä tuottoa. Energiainvestoinneista valtaosa kohdistuukin yhä huonompilaatuisten fossiilisten esiintymien hyödyntämiseen vain osan suuntautuessa uusiutuvaan energiaan.

Kuva 1_uusi

Kuva 1. Öljyn inflaatiokorjattu hinta viimeisen sadan vuoden aikana. Lähde: BP Statistical Review of World Energy 2013.

Kuva 2. Kansainvälisten, julkisten öljy-yhtiöiden investoinnit kahden eri lähteen mukaan. Vuoden 2012 jälkeen kyseessä on arviot.

Kuva 2. Kansainvälisten, julkisten öljy-yhtiöiden investoinnit kahden eri lähteen mukaan. Vuoden 2012 jälkeen kyseessä on arvio. Oikealla pystyakselilla on näiden öljy-yhtiöiden päivätuotanto.

Halvan, korkean energiaylijäämän omaavan öljyn tuotanto laskee noin 5 % vuodessa. Tervahiekka- ja liuske-esiintymien öljyntuotantoon sijoitettu öljytynnyri tuottaa vain 2-5 tynnyriä takaisin (Tim Morgan, 2013). Öljyntuotantoon sijoitettu tynnyri tuotti 40 tynnyriä öljyä vielä vuonna 1990, 20 tynnyriä vuonna 2010, mutta 2020 enää arviolta 5-10 (Tim Morgan, 2013; Andrew Lees, 2010; kuva 3). Energian takaisinmaksukertoimen (EROEI, energy return on energy invested) käsitteen ja mittarin kehittänyt professori Charles Hall on laskenut, että pelkästään nykyaikaisen länsimaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen vaaditaan keskimääräinen energian takaisinmaksukerroin 5-10. Energiaylijäämä pienenee EROEI-arvon pienentyessä. Intuitiivisestikin on selvää, että energian hinnan nousupaine on kääntäen verrannollinen ko. energian EROEI-arvoon (täällä se on kuitenkin osoitettu). Hintaan toki vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten kysyntä ja mahdollisten korvaavien energiamuotojen saatavuus. Merkityksensä on silläkin, että mitä energiaa energiainvestointiin on käytetty. Kivihiilen tuottama energiayksikkö on halvempi kuin öljystä saatu. EROEI-mittarin suurimpia heikkouksia onkin se, että se ei ota huomioon energiapanosten laatunäkökulmaa.

jkj

Kuva 3. Öljyn tuotannon arvioitu energian takaisinmaksukerroin 1990-2020.

Öljyn ohella kivihiiliesiintymien laatu heikkenee nopeammin kuin teknologia kehittyy. Yhdysvaltain, maailman toiseksi suurimman kivihiilen tuottajan, kivihiilen tuottavuus (tonnia per työtunti) kasvoi 1980-2000, mutta on laskenut yli kymmenen vuotta sen jälkeen (kuva 4). Mikäli huomioidaan Yhdysvaltain kivihiilituotannon laadullinen heikentyminen (kuva 5; kivihiilen laatu ja energiasisältö per massayksikkö alenee järjestyksessä antrasiini > bituminen hiili > alibituminen hiili > ligniitti) eli määriteltäisiin työn tuottavuus megajoulea per työtunti, niin kivihiilen tuotannon tuottavuus olisi laskenut kuvassa 4 esitettyäkin jyrkemmin 2000-luvulla. Kuvasta 4 voi huomata, että öljykriisit 1970-luvulla aiheuttivat hetkellisen tuottavuuden alenemisen. Suhteellisesti samansuuruinen öljynhinnan korotus 2000-luvun taitteesta lähtien on aiheuttanut voimakkaamman laskunopeuden tuottavuudessa. Joko kivihiiliteollisuuden tuottavuus on nykyisin herkempi korkealle öljyn hinnalle tai sitten jokin muu tekijä on muuttunut sitten 1970-luvun öljykriisien. Myös Australian kivihiilien tuotannossa tuottavuus on kääntynyt laskuun vuosituhannen vaihteessa.

Kuva 4. Kivihiilen tuotannon työn tuottavuus Yhdysvalloissa 1949-2011.

Kuva 4. Kivihiilen tuotannon työn tuottavuus Yhdysvalloissa 1949-2011.

Kuva 3. Yhdysvaltain kivihiilen tuotannossa ollaan siirrytty asteittain laadultaan alempiin kivihiilen muotoihin.

Kuva 5. Yhdysvaltain kivihiilen tuotannossa ollaan siirrytty asteittain laadultaan alempiin kivihiilen muotoihin.

Saksan Bundeswehrin mukaan 95 % teollisuudesta on riippuvaista öljystä. Talouskasvusta nopeasti alenevassa energiaylijäämässä ei ole kokemusta ja on mahdollista, että tuottavuuskehitys ei riitä jatkossa kompensoimaan alentuvaa energiaylijäämää. On syytä huomata, että esimerkiksi Yhdysvalloissa talous ei ole velkaantumisesta puhdistettuna kasvanut enää vuodesta 2005. Tilannetta ei auta se, että valtavirtataloustiede, johon talouspolitiikka perustuu, ei ymmärrä energiaylijäämän mahdollisesti suurta vaikutusta elintasossamme. Valtavirtataloustieteen mukaan fyysinen tai geologinen niukkuus energiankantajissa ei realisoidu taloudelliseksi niukkuudeksi, koska pääoma ja työ voivat rajoituksetta korvata energiaa (Agion ja Howitt, 1998). Tästä jotkut ns. biofysikaalisen taloustieteen tutkijat (kuten Robert Ayres ja Charles Hall) ovat jyrkästi eri mieltä. Mielenkiintoista on se, että kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mallinnusosaston tutkijoiden julkaisun mukaan öljy ei ole täydellisesti korvattavissa pääomalla tai työllä vaan on vain rajallisesti korvattavissa ilman, että fysiikan lakeja rikotaan. Joidenkin tutkijoiden, kuten David Sternin,  mukaan nykyinen talous on ”lukkiutunut” suureen hiilen (öljy, kivihiili ja maakaasu) käyttöön. Ehtyvien ja kallistuvien fossiilisten energialähteiden korvaaminen voi olla talouskasvun kannalta hankalampaa kuin valtavirtataloustieteen talouskasvumallit olettavat. Sternin mukaan erityisesti pitkälle kehittyneissä maissa lukkiutuminen tiettyihin fossiilisen energian muotoihin on suurta.

Osa tunnetuista valtavirtataloustieteilijöistäkin, kuten Paul Krugman ja Larry Summers, on hiljan alkanut epäillä talouskasvun mahdollisuuksia tulevina vuosikymmeninä. Heidän mukaansa tulevien vuosikymmenten talouden kuva on jatkuva pieni taantuma, jota rikkoo vain hetkittäiset holtittomasta velkaantumisesta aiheutuvat kuplat. Krugman näkee talouskasvua hidastavina tekijöinä epätasaisen tulonjaon ja väestönkasvun hidastumisen. Summers tyytyy vain toteamaan näkemyksensä. Christine Lagarde, kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja, varoitti hiljan ilmastonmuutoksen ja resurssiniukkuuden olevan ”villi kortti” talouskasvun mahdollisena uhkana tulevaisuudessa.  1900-luvun jälkimmäiselle puoliskolle oli tyypillistä pitkät nousukaudet, joita harvat taantumat rikkoivat. Nyt näyttää siltä, että 2000-luvun ensimmäiset vuosikymmenet ovat lievää taantumaa, jota puolestaan holtittomasta velkaantumisesta johtuvat kuplat aika ajoin rikkovat.

Mitä merkitystä talouskasvun mahdollisella loppumisella tai merkittävällä hidastumisella on ilmastonmuutoksen kannalta? Talouden koko ja kasvihuonekaasujen päästöt ovat korreloineet keskenään viime vuosinakin hyvin vahvasti. Voisiko talouskasvun loppuminen olla ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta hyvä asia? Näin uskoo ainakin Kjell Aleklett (kirjassaan Peeking at Peaking oil). Aleklett on toinen Peak oil –käsitteen lanseeraajista. Toiset, kuten Ugo bardi, ovat varovaisempia, sillä ympäristöongelmat kytkeytyvät talouteen monimutkaisella tavalla ja näiden yhteyksien yhteisvaikutusta on vaikea arvioida. Sekin on mahdollista, että talouskasvun ylläpitämiseksi löytyy jokin energiamuoto, jolla nyt on vain vähän tai ei lainkaan merkitystä, vaikkakaan se ei nyt näytä todennäköiseltä. Toisaalta, talouskriisi on hidastanut ympäristöpolitiikkaa, kuten kansainväliseen ilmastosopimukseen pääsemistä. Tulevaisuus näyttää millainen näiden asioiden ja toistaiseksi kokonaan hahmottamatta olevien tekijöiden summavaikutus tulee olemaan ilmastonmuutoksen kannalta.

P.S. Kirjoituksestani voi saada kuvan, että metsästys-keräily -elinkeinosta olisi siirrytty maatalouteen ja edelleen fossiilitalouteen suoraviivaisesti. Tämä on räikeä yksinkertaistus ja antropologisesti kaikkea muuta kuin totta. Metsästäjä-keräilijä -yhteisöjä tai -yhteiskuntia on olemassa vielä nykyisinkin ja myös heillä voi olla talous, kuten lahjatalous. Tässä kirjoituksessa käsitteiden käyttö on etnosentristä. Nykyisten fossiilitalouden ongelmien suhteen ei tässä yksinkertaistamisessa kuitenkaan tehdä suurta vääryyttä. Antropologiasta hyvin perillä oleva henkilö suositteli luettavaksi esimerkiksi Ted Lewellenin teosta Political Anthropology – An Introduction, mikäli haluaa totuudenmukaisemman kuvan asiasta.

P.P.S. Paul Erhlich, amerikkalainen ekologi, julkaisi vuonna 1968 kirjan The Population Bomb, jossa hän varoitti ihmiskuntaa ylikansoituksen vuoksi odottavasta kriisistä. Hän ennusti, että 1970-luvulla satoja miljoonia ihmisiä kuolee nälänhätään, tauteihin ja sosiaaliseen levottomuuteen. Tätä ei tapahtunut. Samaan aikaan kuin Ehrlich varoitti ihmiskuntaa odottavasta kriisistä, myöhemmin Nobel-palkinnolla palkittu biologi Norman Borlaug oli jo kehittämässä uusia satoisampia viljalajikkeita, mikä tarkoitti että ruokaa riitti yhä useammalle. Borlaugin työn tuloksia kutsutaan joskus vihreäksi vallankumoukseksi, vaikka hänen kehittämänsä satoisammat monokulttuuriviljelytekniikat lisäsivät kriitikoiden mukaan fossiilisperäisten lannoitteiden käyttöä. Voi olla, että tällä hetkellä joku ”borlaug” on kehittämässä vallankumouksellista teknologiaa energiateknologian alalla. Vakuutusala on 4 % maailman bruttokansantuotteesta ja ”suurin teollisuuden ala” ennen turismia. Siitä päätellen olemme keskimäärin varovaisuusperiaatteen noudattajia ja riskin kaihtajia. Minusta olisi luontevaa, että mahdollisesti muuttuvaan maailmaan alettaisiin varautua nykyistä pontevammin sillä panoksena voi olla sekä paheneva ilmastonmuutos että heikentyvä talous.

Lähteet

Ronald Wright, 2010. A Short history of Progress.

Tim Morgan, 2013. Life After Growth: How the global economy really works – and why 200 years of growth are over [Kindle Edition].

Andrew Lees, 2010. ‘In search of energy’ kirjassa: Patrick Young (ed.). The Gathering Storm, Derivatives Vision Publishing.

Kjell Aleklett, 2012. Peeking at peaking oil [Kindle Edition].

M. Kumhof and D. Muir, 2012. ”Oil and the World Economy. Some Possible Futures. IMF Working Paper No. 12/256.

P. Aghion and P. Howitt, 1998. Endogenous growth theory, Cambridge MA: The MIT Press.

Standard & Poors, 2013. Global Corporate Capital Expenditure Survey 2013.

Steven Kopits, 2013. Econbrowser-blogin kirjoituksensa kommentissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: