”Maapallon ilmasto on viilentynyt koko elämäni ajan”

elamani_0

KUVA 1. Kun ilmastoa tarkastellaan ”oman elämäni trendikäyrien” (lyhyet aikavälit, jotka liittyvät oman elämäni tapahtumiin) perusteella, näyttää siltä, että maapallon ilmasto on koko ajan viilentynyt.

Synnyin 1960-luvun lopussa. Muutaman ensimmäisen vuoteni elin Lappeenrannan Mattilassa. Näiden vuosien aikana maapallon ilmasto viileni (kuvan 1 diagrammissa trendikäyrä 1).

Mattilasta perheemme muutti lähemmäksi Lappeenrannan keskustaa Alakylään, jossa vietin lapsuuteni peruskoulun alkuun saakka. Näidenkin lapsuusvuosieni aikana maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 2).

Ensimmäisten kouluvuosieni aikana opin työnteon moraalia perinteisen luokanopettajan järjestelmällisessä kurissa, mitä arvostan suuresti. Jälleen ilmasto viileni globaalisti (trendikäyrä 3).

Myöhemmin minulla oli peruskoulussa useita eri opettajia. Vaikka monet näistä opettajista osasivat luoda luokkaan lämpimän tunnelman, maailmanlaajuisesti ilmasto viileni (trendikäyrä 4). Vaikka tarkastelua jatketaan lukiovuosienikin loppuun saakka, koko koulunkäyntini ajan maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 5).

Lukion jälkeen pääsin heti yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja maantiedettä aineenopettajan opintoihin. Hoidin ensin opinnot pois ja olin vuoden opettajana Lappeenrannassa Lauritsalan lukiossa sekä sen iltalinjalla ennen armeijaan menoa. Koko yliopisto-opintojeni ajan maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 6).

Armeijassa halusin opintojani vastaaviin tehtäviin ja pääsinkin sääaliupseeriksi. Palvelin Tikkakoskella ja Utissa, josta kotiuduin sääkersanttina. Armeijan jälkeen olin vuoden opettajana Lappeenrannassa. Samaan aikaan maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 7).

Seuraavana pääsin opettajaksi Kouvolaan, jossa olin aluksi virallisesti peruskoulun opettajana, vaikka opetinkin käytännössä lukion puolella. Taas ilmasto viileni (trendikäyrä 8).

Pian sain kuitenkin viran Kouvolan Lyseon lukiosta ja Kouvolan iltalukiosta. Ensimmäiset vuodet olivat kovaa työntekoa, kun perhettäkään ei ollut huolehdittavana. En edes ehtinyt huomata, että maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 9).

Perheeseemme syntyi kaksoset vuonna 2002. Heidän syntymänsä jälkeenkin maapallon ilmasto on viilentynyt (trendikäyrä 10).

Jos siis tarkastelemme maapallon ilmastoa tällaisten omaan elämääni liittyvien lyhyiden jaksojen avulla, huomaamme maapallon ilmaston viilentyneen koko elämäni ajan, mikäli tuijotamme vain trendikäyriä. Tämä on ”ilmastoskeptikoiden” käyttämä keino, jolla saadaan näyttämään maapallon ilmaston viilentyneen. Tällaiset ”ilmastoskeptikot” eivät olekaan oikeita tieteellisiä skeptikkoja vaan valeskeptikkoja tai ilmastodenialisteja.

Todellisuudessa maapallon ilmasto on lämmennyt koko elämäni ajan. Laskevia trendikäyriä saadaan vain silloin, jos valitaan sopivia lyhyitä jaksoja, joiden alkupuolelle sattuu lämpimiä ja loppupuolelle viileitä vuosia.

elamani_3

KUVA 2. Samat kymmenen ”oman elämäni trendikäyrää” kuin kuvassa 1. Lisäksi yksittäisten vuosien lämpötilat ja pitkän aikavälin trendikäyrä 1960-luvun lopulta vuoteen 2014. Maapallon ilmasto on selvästi lämmennyt, vaikka lyhyiden tarkastelujaksojen perusteella saadaankin näyttämään siltä, että ilmasto on (ajoittain) viilentynyt. Taustalla on kuitenkin koko ajan vaikuttanut lämpenevä trendi. Ilmastonmuutosta ei koskaan pitäisikään tarkastella lyhyen aikavälin perusteella.

Tämä blogikirjoitus perustuu Richard Alleyn alkuperäisideaan.

Diagrammien lähde

Vertaile verkossa ruokavalintojesi ympäristö- ja terveysvaikutuksia

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: SYKE.

Uudella FOODWEB-verkkosovelluksella kuluttaja voi vertailla erilaisten ruoka-annosten ympäristövaikutuksia ja suhteuttaa ne terveellisyyteen sekä haitallisten aineiden altistukseen. Sivustolta löytyy myös vinkkejä, kuinka osallistua talkoisiin puhtaamman Itämeren puolesta.

Ruoan ympäristövaikutus- ja ravitsemustietoja sekä elintarvikkeiden kautta altistumista erilaisille haitallisille aineille on tähän saakka esitetty toisistaan erillisinä tietoina. Kuluttajan on ollut hankala hahmottaa kokonaiskuvaa, saati tehdä terveellisiä ja ympäristöystävällisiä valintoja yksittäisten tiedon sirpaleiden perusteella.

FOOBWEB-hankkeessa kehitetyn laskentamallin avulla nämä tiedot kuitenkin on saatu yhdistettyä.

– Laskentamallista sovellettu verkkosovellus on hyvä apu, jos haluaa välttää haitallisia aineita, auttaa Itämerta ja koota ravitsemuksellisesti täysipainoisen aterian, kiteyttää hanketta johtanut professori Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä.

Palvelu ohjaa oikeaan suuntaan

Suomen ympäristökeskus SYKE:n johtava tutkija Matti Verta kertoo, että ateriasovelluksella voidaan tarkastella joko valmiiksi koottuja ruoka-annoksia tai poimia lautaselle erilaisista aineksista oma annos ja tarkkailla sen ominaisuuksia.

Verta kuitenkin toppuuttelee yksioikoista tulkintaa. – Vaikka ruoka-annoksissa on suuria eroja, ei maailma vielä parane yksittäisillä ateriavalinnoilla. Pitkän tähtäimen muutoksiin tarvitaan tiukkoja tavoiterajoja ja hyvää motivaatiota. Sivusto ei anna suosituksia, vaan on pikemminkin työkalu kriittiselle kuluttajalle, Verta sanoo.

Ympäristövaikutuksista ateriasovellus huomioi rehevöitymisen, kasvihuonekaasut sekä torjunta-aineiden käytön. Haitta-aineet valittiin niiden esiintymisen yleisyyden, ympäristö- ja terveysvaikutusten sekä biokertymispotentiaalin perusteella.

– Haitta-aineille altistumista ja ruuan ravitsemusarvoja kannattaa pohtia monelta kantilta. Esimerkiksi kalan syömiseen saattaa sisältyä altistumisriskejä, mutta samalla myös paljon hyviä puolia. Kannattaa syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti eri kalalajeja, jolloin riskit pysyvät pienempinä, suosittelee Verta.

Kaikki Itämeren avuksi

Kuluttaja puntaroi ruokavalintojaan monesta eri näkökulmasta. Yhdessä vaakakupissa painavat terveellisyys ja ympäristövastuullisuus. Toisessa keikkuvat riskit, jotka realisoituvat usein vasta haitta-ainevaroitusten tai ruokaskandaalien yhteydessä. Joskus omilla makumieltymyksillä on raskain painoarvo.

– Kohtuullisuus on kova sana, puhutaanpa sitten ruoan määrästä tai laadusta. Tämä verkkopalvelu on tarkoitettu nimenomaan oppimiseen ja terveen järjen tukemiseen, painottaa Sirpa Kurppa.

FOODWEB-laskuri auttaa myös ruokaketjun läpinäkyvyyden arvioinnissa näyttämällä keskimäärin, minkä verran ravinteita käytetään viljelyssä ja millaisin vaikutuksin elintarvikkeita tuotetaan. – Tämän täydentämiseen toivomme jatkossa ruoan tuottajilta ja valmistajilta tarkempia laskelmia ympäristövaikutuksista, sanoo Kurppa.

Hankkeen tavoitteena oli luoda toimintatapoja, joiden avulla jokainen Itämeren alueen asukas voisi huolehtia merensä tilasta. Ruokavalintojen merkitystä painotettiin erityisesti varhais- ja aikuiskasvatuksessa. Tähän avuksi tehtiin käsikirja opettajille sekä tehtäviä, jotka helpottavat aiheen käsittelyä kouluissa.

Tutustu FOODWEB-opetusmateriaaleihin:

Opetusmateriaalit

Kokeile ja anna palautetta ateriasovelluksesta:

http://foodweb.ut.ee/Ateriasovellus_288.htm

Hanke järjesti interaktiivisen näyttelyn tiedekeskus AHHAA:seen Tartossa. Näyttelyyn tutustui 90 000 henkeä. Katso video koululaisten tutustumismatkasta:

http://foodweb.ut.ee/About_the_exhibition_275.htm

Martat ovat tehneet yhteistyössä hankkeen kanssa Ympäristö lautasella -esitteen:

http://foodweb.ut.ee/s2/111_252_99_Ymparisto_lautasella.pdf

Taustaa

FOODWEB-hanketta (Itämeren ympäristö, ruoka ja terveys: tavoista tietoisuuteen) koordinoi MTT. Yhteistyökumppaneina olivat Suomen ympäristökeskus SYKE, Latvian ja Tarton yliopistot sekä tiedekeskus-AHHAA Tartosta. Projektin toiminta-alueena oli Itämeri ja sen ympäristö. Tavoitteena oli kiinnittää huomioita ruokaan ja sen tuotantoon liittyviin ympäristövaikutuksiin sekä riskeihin ja niiden vaikutuksiin yksilön, hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Hankkeen rahoitti Central Baltic Interreg IVA-ohjelma.

Lisätietoja:

Professori Sirpa Kurppa, MTT, puh. 029 531 7406, sirpa.kurppa@mtt.fi

Johtava tutkija Matti Verta, SYKE, puh. 029 525 1735, matti.verta@ymparisto.fi

FOODWEB-mediatilaisuuden esitykset 25.2.2014:

www.mtt.fi/foodweb-mediatilaisuus

Mediatilaisuus Twitterissä #foodweb2014

Kevään ja kesän sääennuste 2014: Maaliskuu jopa neljä astetta tavallista lämpimämpi

Maaliskuu voi olla neljä astetta tavanomaista lämpimämpi. Muutenkin viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteissa Suomen kevät näyttää varsin lämpimältä. Useina vuosina suurimmat lumensyvyydet on mitattu vasta maaliskuussa, mutta nyt näyttäisi olevan hyvä mahdollisuus aikaiseen kevääseen. Sen sijaan alustavat kesän 2014 sääennusteet povaavat varsin tavanomaista kesää. Jo tuttuun tapaan venäläinen ennuste poikkeaa kaikista muista. Ennusteet päivittyvät tämän artikkelin linkkeihin. Vieläkö muuten muistat, millainen kevät oli viime vuonna?

pelto

Kuva Kouvolasta 23.2.2014. Lumensyvyys Kouvolassa Utin sääasemalla on helmikuun lopussa (28.2.) ollut ajanjaksolla 1961-1990 keskimäärin 55 cm ja ajanjaksolla 1981-2010 keskimäärin 50 cm.

CMWF: tavanomaista lämpimämpi kevät varsinkin Itä-Suomessa

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan maalis-toukokuun jaksolla keskilämpötila on Suomessa 70-80 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpi (jos ajatellaan, että on noin 50 prosentin tilastollinen todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään ja noin 50 prosentin todennäköisyys tavanomaista kylmempään säähän). Itä-Suomessa todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on jopa 80-90 prosenttia. Sademäärät ovat tavanomaisia, paitsi osassa Etelä- ja Keski-Suomea on 60-70 prosentin todennäköisyys tavanomaista sateisempaan säähän.

Venäjän ilmatieteen laitos: tavanomainen kevät

Venäjän ilmatieteen laitoksen ennuste ei näytä maalis-toukokuun jaksolle Suomeen lämpötilapoikkeamia mihinkään suuntaan, paitsi aivan itäisimmässä Suomessa voi olla tavanomaista viileämpää. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta.

Venäjän ilmatieteen laitos on viime aikoina usein antanut erilaisia ennusteita muihin tutkimuslaitoksiin verrattuna. Tavallisesti venäläiset ovat ennustaneet Suomeen kylmempää säätä kuin muut. Venäläisennusteiden mukaan talvenkin olisi pitänyt olla Suomessa kylmä. Näppituntumalla näyttää siltä, että monilla muilla tutkimuslaitoksilla ennusteet näyttävät usein jumittuvan ennustamaan ennusteentekohetkellä vallinneen sään kaltaista säätä jatkoonkin, mutta venäläisennusteiden kohdalla tämä ei ainakaan pidä paikkaansa.

NOAA/NWS: maaliskuu erityisen lämmin, kesä tavanomainen tai hieman lämpimämpi

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa, että Suomi on maalis-toukokuussa (kolmen kuukauden keskiarvo) 1-3 astetta tavanomaista lämpimämpi ja huhti-kesäkuussa 0,5-1 astetta (paikoin varsinkin Itä-Suomessa jopa 2 astetta) tavanomaista lämpimämpi. Touko-heinäkuussa Länsi-Suomessa on tavanomaisia lämpötiloja, muualla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Keskikesän ja syksyn kolmen kuukauden jaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) Suomen lämpötilat näyttävät tavanomaisilta, paitsi Lapissa ja ehkä Kaakkois-Suomessa on mahdollisuus 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpään säähän.

Yksittäisistä kuukausista lämpimimmältä verrattuna tavanomaiseen näyttää maaliskuu, noin 4 astetta yli keskimääräisen. Huhtikuussakin on 0,5-3 astetta tavanomaista lämpimämpää. Lämpimintä on Itä-Suomessa. Toukokuu on 0-2 astetta tavanomaista lämpimämpi, erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa. Kesäkuu, heinäkuu ja elokuu vaikuttavat lämpötiloiltaan melko tavanomaisilta. Paikoin voi olla korkeintaan asteen verran tavanomaista lämpimämpää.

Sademäärät näyttävät Suomessa koko kevään ja kesän ajan sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisten kuukausien osalta melko tavanomaisilta, paitsi huhtikuussa voi olla paikoin tavanomaista kuivempaa. Lisää ennusteita löytyy tästä linkistä.

Muualta Euroopasta on huomattavaa se, että Isossa-Britanniassa vielä maaliskuukin näyttää koko talven tavoin tavanomaista sateisemmalta. Brittiläisen MetOfficen (sikäläisen ilmatieteen laitoksen) mukaan Englannissa ja Walesissa oli talvella (joulu- ja tammikuu yhteen laskettuina) sateisinta 137 vuoteen ja koko 248-vuotisen mittaushistorian (alkaen 1766) aikana tämä on toiseksi sateisin joulu-tammikuun jakso (sateisinta joulu-tammikuussa 1876-1877). Etelä-Englannissa tammikuu oli mittaushistorian sateisin ainakin neljällä sääasemalla. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston pitämällä Radcliffen sääasemalla satoi tammikuussa 146,9 mm, joka on 247-vuotisen (alkaen 1767) mittaushistorian suurin sademäärä minkään talvikuukauden aikana. Koko Isossa-Britanniassa talvi oli 104-vuotisen mittaushistorian (alkaen 1910) sateisin. Irlannissa Valentian sääasemalla on 22. joulukuuta alkaen saatu sadetta 64 päivänä 65 päivästä. Sadejakso voi edelleen jatkua. Sen sijaan Norjassa oli paikoin mittaushistorian kuivin tammikuu, eikä monilla sääasemilla havaittu lainkaan sadetta.

IRI: lämmin kevät, normaali kesä, paitsi touko-heinäkuun keskiarvo voi olla tavanomaista viileämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) viime viikolla julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan maalis-toukokuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 40 %, normaalin 35 % ja normaalia viileämmän 25 %. Huhti-kesäkuun jaksolla ja samoin jälleen kesä-elokuun jaksolla ollaan hyvin lähellä tavanomaisia lukemia, paitsi kesä-elokuussa Lapissa on pieni todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän. Sen sijaan touko-heinäkuun jakso näyttää koko Suomessa todennäköisimmin tavanomaista viileämmältä, joskaan ennuste ei ole kovin varma. Touko-heinäkuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 20-25 %, normaalin 35 % ja normaalia viileämmän 40-45 %. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta koko kevään ja kesän ajan.

WSI: kaikki kevätkuukaudet keskimääräistä lämpimämpiä

Kaupallinen, erityisesti lentoyhtiöiden käyttämä WSI (Weather Services International) arvioi viime yönä julkaistussa vuodenaikaisennusteessaan, että maalis-toukokuussa lämpötilat ovat tavanomaista korkeampia Skandinaviassa, Isossa-Britanniassa ja suuressa osassa Manner-Eurooppaa. Hieman tavanomaista viileämpää näyttäisi olevan Pyreneiden niemimaalla. Lämpimyys näkyy selvimmin Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa sekä Manner-Euroopan pohjoisosissa, joissa kaikkien yksittäistenkin kevätkuukausien (maaliskuu, huhtikuu, toukokuu) ennustetaan olevan tavanomaista lämpimämpiä. Maaliskuu vaikuttaa Suomessa, varsinkin Etelä-Suomessa, suurelta osin myös tavanomaista kuivemmalta.

Kuinka luotettavia vuodenaikaisennusteet ovat?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa touko-heinäkuusta tavanomaista viileämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko touko-heinäkuun jakso on tavanomaista viileämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä jopa helteisiä, mutta jossakin vaiheessa on erityisen viileää.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi. Tässä esimerkkeinä maaliskuun sääennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä ”Hist. Avg.” tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa kyseisen päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila).

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä ”meteorologinen syöpä”. Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estää tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Viime vuonna maaliskuu oli Suomessa harvinaisen kylmä. Jos vuodenaikaisennusteet pitävät paikkansa, tänä vuonna nautimme siis täysin päinvastaisesta maaliskuusta.

Helmikuu on ollut laajalti poikkeuksellisen lämmin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Helmikuun alun (1.-23.2.) keskilämpötila on ollut poikkeuksellisen korkea maan pohjoisosassa ja osassa maan keskiosaa.


Kuva: Eija Vallinheimo, Ilmatieteen laitos.

Keskilämpötilan poikkeama on ollut pitkän ajan keskiarvoon nähden 6-8 astetta. Monilla pitkään toimineilla havaintoasemilla lämpimämpi helmikuun alkupuoli on koettu vain vuonna 1990.

Etelässä helmikuu on tähän mennessä ollut harvinaisen lämmin eli näin lämmintä on keskimäärin kerran 10 vuodessa. Poikkeama pitkän ajankeskiarvoon on 5 – 7 astetta. Myös etelässä mittaushistorian lämpimin helmikuu on koettu monilla asemilla vuonna 1990. Kulunutta helmikuuta lämpimämpi helmikuun alkupuoli on ollut viimeksi vuonna 2008.

Eteläisimmässä Suomessa on havaittu jo muutaman viikon ajan keväisiä lämpötila eli vuorokauden keskilämpötila on ollut nollan asteen yläpuolella. Toisaalta viime viikon lopulla vuorokauden keskilämpötila käväisi pakkasen puolella myös etelässä. Termisen kevään alun määrittäminen on lauhassa säässä vaikeaa, kuten oli myös termisen talvenkin alun määrittäminen. Lopullisesti kevään alku voidaan määrittää vasta myöhemmin.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Helmikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu
Talvilomaviikkojen säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvilomaviikot
Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Maksuton sääsovellus älypuhelimiin: http://ilmatieteenlaitos.fi/924

Jatkuiko maapallon lämpeneminen vuosina 1998-2013 jopa voimakkaammin kuin 1979-1997?

Kun katsoo sitä, miten nopeasti globaali lämpötila nousi ennen vuotta 1998, mikä on hämmästyttävintä maapallon lämpötilan kehityksessä vuoden 1998 jälkeen? Useimmat ilmastoskeptikot väittävät, ettei ilmasto ole lämmennyt vuoden 1998 jälkeen. Todellisuudessa tällainen väliaikainen lämpenemistauko ei silti ole kovin yllättävää, ei tilastollisesta näkökulmasta eikä ilmastomallien perusteella. On kuitenkin yksi asia, joka yllättää melkoisesti verrattaessa lämpötilakehitystä ennen vuotta 1998 ja sen jälkeen. Todellinen yllätys on se, että lämpötilat pysyivät niin korkeina, että lämpötilan nousu jopa ylitti vuosien 1979-1997 trendin.

Tämä blogiteksti perustuu pääosin Grant ”Tamino” Fosterin ”Global Temperature: the Post-1998 Surprise” -kirjoitukseen. Hän on Yhdysvalloissa Mainen osavaltiossa toimivassa Tempo Analytics –konsulttiyhtiössä työskentelevä tilastotieteilijä, joka on kirjoittanut myös kirjoja sekä tieteellisiä artikkeleita esimerkiksi maapallon lämpötilakehityksestä vuosina 1979-2010 ja IPCC:n julkaisemien ennusteiden toteutumisesta.

Maapallon pintalämpötila ei ole ainoa osoitus maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta tai ilmaston lämpenemisestä. Vuoden 1998 jälkeen valtameret ovat lämmenneet huomattavasti, mukaan lukien syvänmeren alueet. Arktinen merijää on jatkanut hupenemistaan useimpien maailman jäätiköiden tavoin. Merenpinta on jatkanut nousuaan paljon nopeammin kuin 1900-luvun keskimääräinen nousunopeus (joka taas oli paljon nopeampi kuin useaan tuhanteen vuoteen sitä ennen).

On tähdennetty, ettei tilastollisesti merkitsevän lämpenemisen puute välttämättä tarkoita sitä, etteikö lämpenemistä voisi silti hitaasti tapahtua. On myös todettu, ettei ”lämpenemistauko” ole ristiriidassa ilmastomallien simulaatioiden kanssa, vaan itse asiassa ilmastomalleissa näkyy ajoittain vastaavia lämpenemistaukoja kuin vuoden 1998 jälkeen, vaikka ilmasto onkin pitkällä aikavälillä lämpenemässä.

Lisäksi on osoitettu (niin kuin ilmastotieteilijät ovat tienneet koko ajan), etteivät kasvihuonekaasut ole ainoa lämpötilaan vaikuttava tekijä. Vuoden 1998 jälkeen on vaikuttanut useita kasvihuonekaasujen kanssa päinvastoin vaikuttavia tekijöitä (ENSO-värähtelyn La Niña -vaihe, tulivuorenpurkausten aerosolit ja auringon toiminnan vaihtelut), jotka alentavat maapallon lämpötilaa. Esimerkiksi auringon aktiivisuus on nyt alimmillaan sataan vuoteen. Ilman kasvihuonekaasujen lämmittävää vaikutusta nämä luonnolliset tekijät olisivat aiheuttaneet maapallon lämpötilan alenemisen vuoden 1998 jälkeen.

Tässä tarkastelussa kuitenkin sivuutetaan valtameret, jäätiköiden muutokset sekä luontaista vaihtelua aiheuttavat tekijät ja katsotaan vain maapallon keskimääräistä lämpötilaa (pintalämpötilaa ja troposfäärin alaosan lämpötilaa).

Jos jokin asiallinen lähde olisi arvioinut 1. tammikuuta 1998, ettei ajanjaksolla vuoden 1998 alusta vuoden 2013 loppuun tule todennäköisesti olemaan tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, mitä olisimme voineet ennustaa lämpötilan kehityksestä? Jos käytetään lämpötilatietoja alkaen vuodesta 1979 (jotta käytettävissä on myös satelliittidata troposfäärin alaosasta) ja päättyen vuoteen 1997, mitä olisimme ennustaneet lämpenemisestä seuraavien 16 vuoden aikana? Olisimme voineet tehdä kaksi erilaista ennustetta: 1 ) jatkuva lämpeneminen tai 2 ) ei ole tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ajanjaksolla 1998-2013. Olisivatko nämä ennusteet vastanneet vuosina 1998-2013 todellisuudessa havaittuja maailmanlaajuisia lämpötiloja?

Käytetään aluksi vuosien 1979-1997 HadCRUT4 –aineistoa, jonka on koonnut brittiläinen Hadley Centre (Climate Research Unit). Piirretään lämpenemistrendiä osoittava viiva (lineaarinen regressiosuora) vuosilta 1979-1997 ja jatketaan sitä vuoteen 2013 jatkuvan lämpenemisen ennusteen mukaisesti (diagrammin punainen viiva). Diagrammissa hajontaa esittävät katkoviivat, joiden välille useimmat arvot jäävät.

Jos tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei enää tapahtuisi vuoden 1997 jälkeen, voisimme ottaa lineaarisen regressiosuoran 1979-1997 viimeisen arvon (ei kulmakerrointa) ja piirtää siitä vaakasuoran viivan vuoteen 2013 (diagrammin sininen viiva). Myös tämän vaakasuoran viivan ylä- ja alapuolelle piirretään yhtä suurta hajontaa osoittavat katkoviivat kuin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa (kuva Fosterin blogista, jossa hän on antanut tuotoksilleen julkaisuluvan):

tamino1

Jos lämpenemisessä on tauko, useimpien seuraavan vuosien lämpötilojen pitäisi olla punaisen ennusteviivan (= jatkuva lämpeneminen) alapuolella ja noin puolet vuosista sinisen ennusteviivan (= ei lämpenemistä) yläpuolella, puolet alapuolella. Yksittäiset vuodet nimittäin harvoin osuvat juuri trendiviivalle, mutta keskimäärin puolet on sitä lämpimämpiä ja puolet sitä viileämpiä. Jos odotamme jatkuvaa tasaista lämpenemistä, useimpien vuosien lämpötilojen pitäisi yltää sinisen ennusteviivan yläpuolelle, mutta noin puolet yli ja puolet alle punaisen ennusteviivan.

HadCRUT4-aineiston tietojen mukaan suurin osa vuosista on molempien ennusteiden yläpuolella. Kaksitoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin tasaisesti jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät ”ei lämpenemistä” -ennusteen:

tamino2

HadCRUT4 ei kuitenkaan ole ainoa lämpötila-aineisto. Tarkastellaan seuraavana yhdysvaltalaisen NCDC:n (National Climate Data Center) tietoja. Jälleen kaksitoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät ”ei lämpenemistä” -ennusteen:

tamino3

Mitä voimme päätellä, jos tarkastelemme Nasan GISS-aineistoa? Näiden tietojen mukaan kolmetoista kuudestatoista vuodesta oli kuumempi kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät jälleen ennusteen, jonka mukaan lämpeneminen olisi pysähtynyt:

tamino4

Ehkä meidän tulisi käyttää uutta Cowtan & Way –lämpötila-aineistoa, joka Fosterin mielestä ottaa parhaiten huomioon maapallon sellaiset alueet, joilta lämpötilamittauksia ei ole saatavilla. Nyt neljätoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Taas kaikki kuusitoista vuotta ylittivät ”ei lämpenemistä” -ennusteen:

tamino5

Antavatko satelliittitiedot erilaisia tuloksia kuin maanpinnan sääasemilta mitatut tiedot? Tarkastellaan RSS-tietoja (Remote Sensing Systems) troposfäärin (ilmakehän alin kerros) alaosasta. Jälleen saadaan sama tulos. Neljätoista kuudestatoista vuodesta oli kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät ”ei lämpenemistä” –ennusteen, vaikkakin yksi vuosi vain juuri ja juuri:

tamino6

Katsotaan vielä lopuksi UAH:n (University of Alabama at Huntsville) keräämiä tietoa troposfäärin alaosasta. Kaikki kuusitoista vuotta olivat kuumempia kuin mitä odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa, joten tietenkin lämpötilat olivat jälleen myös ”ei lämpenemistä” –ennusteen yläpuolella:

tamino7

Kun otetaan huomioon se, miten nopeasti globaali lämpötila nousi ennen vuotta 1998, todellinen yllätys ei olekaan lämpötilojen nousun hidastuminen tai pysähtyminen. Todellinen yllätys on se, että lämpötilat pysyivät niin korkeina, että lämpötilan nousu jopa ylitti vuosien 1979-1997 trendin.

Ilmastotieteellisissä tutkimuksissa on tosin aina mietittävä myös sitä, kuinka lyhyeltä aikaväliltä on mielekästä käydä edes laskemaan mitään trendiä. Ilmasto tarkoittaa säätapahtumien säännönmukaisuutta pitkällä aikavälillä, ja yleensä käytetään vähintään 30 vuoden keskiarvoa. Lisäksi hyvin ratkaisevaa on tarkastelun aloitus- ja lopetusvuosi.

Tässä Fosterin tarkastelussakin saadaan hieman erilaisia tuloksia sen mukaan, käytetäänkö vertailutrendissä ajanjaksoa vuoden 1979 alusta vuoden 1997 loppuun (alla olevassa WoodForTrees.org-diagrammissa punainen viiva) vai vuoden 1998 loppuun (vihreä viiva), joka oli erityisesti El Niñon vuoksi poikkeuksellisen lämmin vuosi (UAH:n ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan jopa mittaushistorian lämpimin vuosi). Jos vertailutrendiin otetaan mukaan myös erityisen voimakasta lämpenemistä osoittanut vuosi 1998, vertailutrendi on jyrkempi kuin Fosterin piirtämissä kuvissa (ja tällöin myös vaakasuora ”ei lämpenemistä” –viiva nousee hieman korkeammalle, eikä lämpeneminen ole jatkunut yhtä selvästi):

wood

Vertailutrendin alku- ja loppuvuodet sopivasti valitsemalla on mahdollista saada vielä huomattavasti jyrkempiäkin lämpenemistrendejä jollekin tietylle lyhyelle aikavälille. Lopullista totuutta Fosterin tutkimus ei siis kerro. Se kuitenkin osoittaa sitä, ettei myöskään voida väittää lämpenemisen pysähtyneen. Vaikka Fosterin käyttämää vertailutrendiä (1979-1997) pidennetään (alusta, lopusta tai molemmista) siten, että vertailutrendi osoittaa jyrkempää lämpenemistä (ja vaakasuora ”ei lämpenemistä” -viiva nousee korkeammalle), useimmat vuodet 1998-2013 (tai 1999-2013) kuitenkin nousevat ”ei lämpenemistä” -viivan yläpuolelle. Lämpeneminen on siis jatkunut, vaikkakaan ei yhtä voimakkaana kuin Fosterin käyttämällä vertailutrendillä.

Lämpötilatrendi voi viime vuosienkin osalta olla jopa viilenevä siinä tapauksessa, jos tarkastelun alkuun valitaan sopivasti erityisen lämpimiä vuosia (siniset viivat alla olevassa SkepticalScience-sivuston diagrammissa, Creative Commons –lisenssi Attribution 3.0 Unported CC BY 3.0). Tämä on yleisesti käytetty keino sellaisissa väitteissä, joissa maapallon sanotaan viilenevän. Ilmastonmuutosta pitäisi kuitenkin tarkastella pitkällä aikavälillä (punainen viiva):

skeptics

Maapallon pintalämpötilan lisäksi ilmastonmuutosta osoittavat myös monet muut asiat, joista on lisätietoa alla olevissa ”Aiemmat kirjoituksemme samasta aihepiiristä” –linkeissä. Asiaa voidaan tarkastella vaikkapa merijään pinta-alamuutosten avulla. Ilmastoskeptikot vetoavat usein mielellään siihen, että eteläisellä pallonpuoliskolla merijään pinta-ala on viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Fosterin piirtämästä diagrammista (ks. myös tämä diagrammi) kuitenkin nähdään, että samaan aikaan pohjoisen pallonpuoliskon (Arktis) jääpeite on kutistunut selvästi enemmän kuin mitä eteläisellä pallonpuoliskolla (Antarktis) on tapahtunut laajentumista. Lisäksi sulamiskausi on pidentynyt, erityisesti monivuotinen jää on vähentynyt ja jään tilavuus on siis pienentynyt pinta-alaakin enemmän.

Pääasiallinen lähde

Grant ”Tamino” Foster: Global Temperature – the Post-1998 Surprise

Aiemmat kirjoituksemme samasta aihepiiristä

Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian 2.-9. lämpimin

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Ilmaston lämpeneminen jatkuu ennusteiden mukaisesti

Ilmaston lämpeneminen ei ole pysähtynyt

Uudet tutkimukset paljastavat odotettua voimakkaamman ilmastonmuutoksen

Väitös: Huipputason pienhiukkastutkimusta Puijon tornissa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Puijon torni sopii maisemien ihailun lisäksi myös pienhiukkastutkimukseen, käy ilmi Harri Portinin väitöstutkimuksesta.


Kuva: Pekka Ahponen, Ilmatieteen laitos.

Puijon tornin ylimmässä kerroksessa sijaitseva mittausasema on etenkin syksyisin usein pilvien peitossa, joten siellä voidaan tutkia hiukkasten vaikutusta pilvien ominaisuuksiin. Nämä tiedot ovat tärkeitä ilmastonmuutostutkimukselle, sillä ymmärrys hiukkasten ja pilvien välisestä vuorovaikutuksesta on vielä puutteellinen.

Portinin väitöstutkimuksessa selvitettiin eri lähteistä Puijolle saapuneiden pienhiukkasten ominaisuuksia. Tulosten perusteella on mahdollista erotella toisistaan esimerkiksi pohjoisesta puhtaan ilman mukana saapuneet hiukkaset, etelästä saastuneemman ilman mukana kulkeutuneet hiukkaset sekä paikallisten päästölähteiden hiukkaset. Myös kesällä 2010 Venäjältä kulkeutuneet metsäpalosavuhiukkaset erottuivat selkeästi. Puhtaiden ilmamassojen hiukkaspitoisuudet olivat alhaisimpia.

Metsäpalosavuhiukkaset ja etelästä saapuneet hiukkaset sitä vastoin olivat runsaslukuisempia ja keskimäärin suurempia. Paikallisista lähteistä erityisesti teollisuus ja energiantuotanto erottuivat. Niiden havaittiin tuottavan suuria, hiiltä ja rikkiyhdisteitä sisältäviä hiukkasia, kun taas muualta tulleet hiukkaset koostuivat pääosin orgaanisista yhdisteistä.

Hiukkasten lukumäärän havaittiin vaikuttavan pilvien ominaisuuksiin verrattaessa puhtaan ja likaisen ilman pilviä. Korkeampi hiukkaspitoisuus tuotti enemmän pilvipisaroita ja siten tiheämpiä pilviä. Myös paikallisten lähteiden päästöillä todettiin vastaava vaikutus. Viitteitä saatiin myös hiukkasten kemiallisen koostumuksen vaikutuksesta. Ihmistoiminnan tuloksena syntyneet epäorgaaniset hiukkaset olivat hieman herkempiä muodostamaan pilvipisaroita verrattuna orgaanisista yhdisteistä koostuviin hiukkasiin.

Käytössä monipuolisia havaintomenetelmiä

Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston ylläpitämä Puijon tornin asema on ollut toiminnassa jo vuodesta 2006. Jatkuvatoimisesti asemalla havainnoidaan muun muassa pienhiukkasten pitoisuutta ja kokoa. Syksyisin, jolloin esiintyy eniten matalia pilviä, on käytössä myös erikoisempia mittalaitteita, joilla voidaan tutkia esimerkiksi hiukkasten kemiallista koostumusta sekä pilvipisaroiden lukumäärää ja kokoa.

Metsäpalojen tutkimuksessa käytettiin apuna Kuopion kaupungin ylläpitämiä ilmanlaatuasemia eri puolilla keskustaa. Lisäksi savupilviä tutkittiin kaukokartoitusmenetelmillä, eli laitteilla, jotka havainnoivat ilmakehää joko maanpinnalta tai satelliiteista käsin. Kaukokartoituslaitteilla saatiin tietoa savupilvien reitistä sekä pienhiukkasten ja kaasujen pitoisuuksista laajemmalla alueella.

Pienhiukkaset vaikuttavat merkittävästi ilmastoon

Pienhiukkasia on hengittämässämme ilmassa yllättävän paljon. Yhdessä kuutiosenttimetrissä ilmaa voi olla tuhansia hiukkasia, kooltaan yleensä muutamista nanometreistä (metrin miljardisosa) muutamaan mikrometriin (metrin miljoonasosa). Ilmakehän pienhiukkaset vaikuttavat ilmastoon monin tavoin. Ne heijastavat auringon säteilyä takaisin avaruuteen, millä on ilmastoa viilentävä vaikutus. Joidenkin hiukkasten tiedetään imevän säteilyä ja siten lämmittävän ympäröivää ilmakehää. Esimerkkinä tästä ovat metsäpaloissa muodostuvat hiiltä sisältävät hiukkaset.

Pienhiukkaset ovat myös välttämättömiä pilvien muodostumiselle, sillä vesihöyry tarvitsee ytimen mihin tiivistyä. Hiukkasten ja pilvien vuorovaikutuksiin liittyvät suurimmat ilmastonmuutoksen ennustamisen epävarmuudet. Ilmakehän hiukkaspitoisuudet ovat kohonneet ihmisten toiminnan vuoksi. Tällöin myös pilvipisaroita muodostuu enemmän mutta ne jäävät kooltaan pienemmiksi. Pilvet ovat aiempaa tiheämpiä ja heijastavat enemmän auringon säteilyä. Lisäksi pienhiukkasilla on todettu olevan vaikutusta sademääriin.

FM Harri Portinin väitöskirja Observations of aerosols, clouds and their interactions at Puijo measurement station (Pienhiukkasten, pilvien ja niiden vuorovaikutusten havainnointi Puijon mittausasemalla) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on tohtori Peter Tunved Tukholman yliopistosta ja kustoksena professori Kari Lehtinen, Itä-Suomen yliopisto. Väitösaika- ja paikka 28.2.2014 klo 12, L22, Snellmania, Kuopion kampus.

Harri Portin on syntynyt vuonna 1982 Lapualla. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Suonenjoen lukiosta vuonna 2001 ja valmistunut filosofian maisteriksi Kuopion yliopistosta vuonna 2007. Portin on toiminut tutkijana Ilmatieteen laitoksen Kuopion yksikössä vuodesta 2007.

Lisätietoja:

Harri Portin, Itä-Suomen ilmatieteellinen tutkimuskeskus, puh. 029 539 5773, harri.portin@fmi.fi

Hiihtolomakausi alkaa harvinaisen vähälumisena

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Hiihtolomat alkavat koko maassa melko lauhassa säässä. Lunta on hiihtolomien alkaessa maan etelä- ja keskiosissa harvinaisen vähän.


Kuva: Kirsti Kotro, Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen 14. helmikuuta tekemän ennusteen mukaan hiihtolomien menoliikenne sujuu enimmäkseen hyvässä ajokelissä. Lauha, pilvinen ja epävakainen sää jatkuu. Viikonloppuna, lähinnä sunnuntaina, lumi- ja räntäsateita liikkuu maamme yli itään, mikä voi heikentää ajokeliä. Etelässä voi myös sataa vettä. Lämpötila on maanantaihin saakka maan etelä- ja keskiosissa -2 ja +3 asteen välillä, pohjoisessa 0 ja -5 asteen välillä. Tämänhetkisen ennusteen mukaan sää kylmenisi ensi viikon puolivälissä jonkin verran koko maassa.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan päivälämpötilat ovat tyypillisesti helmikuun loppupuolella maan etelä- ja länsiosassa 0…-4 astetta sekä maan itä- ja pohjoisosassa -4…-10 astetta. Selkeällä säällä auringonsäteilyn aiheuttama lämpötilan vuorokausivaihtelu on jo huomattavaa, joten yöllä ja aamulla pakkasta voi olla reilut kymmenen astetta enemmän kuin päivällä.

Lunta on helmikuun loppupuolella tyypillisesti maan etelä- ja lounaisosassa 20 – 40 senttimetriä, maan kaakkois- ja keskiosassa noin puolisen metriä sekä itä- ja pohjoisosassa 60 – 80 senttimetriä.

Maan etelä- ja keskiosissa lunta harvinaisen vähän

Tänä talvena hiihtolomakauden alkaessa lunta on maan etelä- ja keskiosassa laajalti harvinaisen vähän, maan keskiosassa paikoin jopa poikkeuksellisen vähän. Lumensyvyys on länsirannikon lähes nollasta itärajan noin 20 senttimetriin. Lähinnä vain Kainuussa, Koillismaalla ja Lapissa lunta on useita kymmeniä senttimetrejä, ja näillä alueilla lumensyvyys onkin lähellä pitkän ajan keskiarvoja tai paikoin hieman niiden yli.

Vähälumisia helmikuun loppuja on maan etelä- ja keskiosassa ollut muun muassa vuosina 2008, 1993, 1990 ja 1973.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Helmikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu
Talvilomaviikkojen säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvilomaviikot
Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Maksuton sääsovellus älypuhelimiin: http://ilmatieteenlaitos.fi/924

%d bloggers like this: