Arktisen merijään väheneminen saattaa pitää välillä taukoja

Arktisen merijään kohtalona näyttää ennen pitkää olevan sulaminen kokonaan ilmaston lämmetessä, mutta uuden tutkimuksen mukaan merijään määrä saattaa lähivuosikymmeninä vakautua tai jopa hiukan lisääntyä hetkellisesti silloin tällöin.

National Center for Atmospheric Research -tutkimuslaitoksen (NCAR) tutkijoiden julkaisema tutkimus tukee muiden tutkimusryhmien aiempia tuloksia siitä, että arktisen merijään viime vuosikymmeninä havaittua vähenemistä ei voida selittää yksin luonnollisista syistä johtuvaksi, ja että kesäaikainen merijää lopulta häviää kokonaan, jos ilmastonmuutos jatkuu.

Ehkä hiukan odottamaton on kuitenkin NCAR:n tutkimusryhmän uusi tulos, minkä mukaan nykyisissä ilmasto-olosuhteissa merijään laajeneminen ja väheneminen ovat yhtä todennäköisiä, kun tarkastellaan tilannetta lyhyellä, alle kymmenen vuoden aikavälillä.

”Yksi tuloksistamme, joka yllätti meidät kaikki, oli väliaikaista merijään vähenemisen pysähtymistä näyttävien mallisimulaatioiden määrä”, sanoo NCAR:n tutkija Jennifer Kay, tutkimusartikkelin pääkirjoittaja. ”Simulaatioiden perusteella on mahdollista, että merijään määrässä olisi kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin merijään määrä pysyy vakaana tai jopa hieman lisääntyy. Vaikka merijään havaittu määrä on vähentynyt kiihtyvällä tahdilla viimeisen vuosikymmenen aikana, niin merijään kohtalo seuraavan vuosikymmenen aikana riippuu ihmisen toiminnan lisäksi myös ilmaston luonnollisesta vaihtelusta, jota ei voida ennustaa.”

Kay kertoo, että vaihtelut sääolosuhteissa, kuten tuulen suunnassa voisivat esimerkiksi tilapäisesti pysäyttää merijään vähenemisen. Jään lopullinen kohtalo lämpenevässä maailmassa on kuitenkin selvä.

”Kun katsotaan pidemmän aikavälin muutoksia 50 tai 60 vuoden aikavälillä, kesäaikaisen jään väheneminen on päivänselvää”, Kay sanoo.

Kay ja hänen kollegansa tekivät myös tietokonesimulaatioita, joilla he yrittivät saada vastauksen perustavaa laatua olevaan kysymykseen: miksi Arktinen merijää suli 1900-luvun loppupuolella paljon nopeammin kuin tietokonemallit ennustivat? Analysoimalla yhden ilmastomallin useita simulaatioita 1900-luvun tilanteesta, he saivat ihmisen osuudeksi noin puolet merijään vähenemisestä ja toinen puoli olisi luonnollisen ilmaston vaihtelun aiheuttamaa.

Näiden tuloksien mukaan ilmastonmuutos ja luonnollinen vaihtelu yhdessä kiihdyttivät merijään vähenemistä 1900-luvun loppupuolella.

Nopea sulaminen

Tarkkojen satelliittimittauksien tultua käyttöön vuonna 1979 kesäaikaisen merijään laajuus arktisella alueella on kutistunut noin kolmasosan. Jää palaa joka talvi, mutta merijään laajuus kutistui ennätyspieneksi syyskuussa 2007 ja on jälleen erittäin alhainen tänä vuonna rikkoen jo heinäkuisen merijään laajuuden vähäisyysennätyksen. Tutkijat ovat varoittaneet, että arktinen alue saattaa menettää kesäaikaisen merijääpeitteensä kokonaan vuosisadan loppuun mennessä, mutta joidenkin tutkimuksien mukaan se saattaa tapahtua jo muutaman seuraavana vuosikymmenen aikana.

Merijään tilanteen simuloimiseen NCAR:n tutkimusryhmä käytti äskettäin päivitettyä versiota yhdestä maailman tehokkaimmista ilmastomalleista. Ilmastomalli tunnetaan nimellä Community Climate System Model ja se kehitettiin NCAR:ssä yhteistyössä useiden muiden organisaatioiden tutkijoiden kanssa.

Ensimmäiseksi tutkimusryhmä arvioi sen, että onko malli kelpaava työkalu tutkimusta varten. Vertaamalla mallisimulaation tuloksia arktisen alueen havaintoihin ryhmä huomasi, että vaikka mallissa on tiettyjä systemaattisia virheitä, silti se pystyy tuottamaan havaitut merijään muutokset 1900-luvun loppupuolella sekä myös merijään paksuuden muutokset ja vuodenaikaisvaihtelun.

Seuraavaksi Kay ja hänen kollegansa tekivät sarjan tulevaisuuden simulaatioita, joissa tarkasteltiin merijään muutoksia luonnollisten tekijöiden vaikutuksesta sekä ilmakehän lisääntyvän kasvihuonekaasupitoisuuden vaikutuksesta. Simulaatioiden tuloksien perusteella merijään laajuuden vaihtelut vuosien ja kymmenien vuosien aikaskaalalla tulevat lisääntymään ilmaston lämmetessä ja jään ohentuessa.

”Kymmenien vuosien aikaskaalalla sekä negatiiviset että positiiviset trendit muuttuvat voimakkaammiksi lämpenevässä maailmassa”, sanoo NCAR:n tutkija Marika Holland, joka on yksi tutkimusartikkelin kirjoittajista.

Simulaatioiden perusteella arktisen merijään laajuus yhtä todennäköisesti laajenee tai vähenee 1900-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkupuolen ilmasto-olosuhteissa, kun tarkastellaan vain lyhyitä ajanjaksoja.

Vaikka mallisimulaatioista saatiin uutta tietoa, niin tutkimusartikkelissa varoitetaan, että tarvitaan lisää mallitutkimuksia ja pitkän ajan havaintoja, jotta ilmaston ja sään vaihtelun vaikutus arktiseen merijäähän voidaan ymmärtää paremmin. Kirjoittajat huomauttavat lisäksi, että on vaikeaa erottaa sääjärjestelmien ja merijään luonnollinen vaihtelu ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksesta.

”Arktisen alueen muuttuva ilmasto monimutkaistaa asioita”, Kay sanoo. ”Tällä hetkellä emme pysty mittaamaan luonnollista vaihtelua, koska lämpötilan noustessa ja jään ohetessa merijään normaali vaihtelu muuttuu eikä ole enää täysin luonnollista.”

Lähde:
Arctic ice melt could pause in near future, then resume again (NCAR:n tiedote)

Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 4/4

[osa 1, osa 2, osa 3]

Olet kutsunut jäätiköitä ilmaston lämpenemisen kanarialinnuiksi kaivoksessa. Ne antavat merkkejä tulevasta. Mikä odottaa jäätiköitä ja erityisesti trooppisia jäätiköitä tulevaisuudessa? Onko jäätiköiden kannalta jo liian myöhäistä vai päätyvätkö ne kaikki sinun pakastimeesi?

Uskoakseni monet niistä tulevat valitettavasti katoamaan. Meiltä on ilmestymässä tutkimusartikkeli Proceedings of the National Academy of Sciences –lehdessä Kilimanjaron jäätiköstä. Ajoimme sinne vuonna 2000 ja Furtwängler-jäätikkö ja kraateri on menettänyt 50 prosenttia jäämassastaan vuoden 2000 jälkeen, eli yhdeksässä vuodessa. Se jäätikkö tulee katoamaan vuoteen 2018 mennessä. Näemme samanlaisia asioita tapahtuvan jäätiköille täällä Perussa.

Vaikka ihmiskunta heräisikin ja päättäisi tehdä jotain ilmastonmuutokselle, meillä on jo 0,6 – 0,7 celsiusasteen verran lämpenemistä järjestelmässä, koska kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousun ja sen aiheuttaman lämpenemisen välillä on noin 20 – 30 vuoden viive. Siksi monien jäätiköiden kohtalo on jo sinetöity. Ne tulevat katoamaan ja niiden sisältämä tieto historiasta katoaa niiden mukana.

Mitä se tarkoittaa ihmiskunnalle? Kioton protokollan aikakausi on päättymässä ja uudet ilmastoneuvottelut ovat alkamassa. Mitä trooppiset jäätiköt meille lopulta opettavat?

Nähdäkseni jäätiköiden viesti on selvä esimerkiksi Perussa ja Intiassa. On katsottava, miten jäätiköiden menetykseen voidaan sopeutua ja miten tehdään itse se, minkä jäätiköt tekivät ilmaiseksi.

Sanoit, että jäätiköt tarjosivat muun muassa vesihuollon ilmaiseksi. Tekevätkö ne myös muita asioita?

Ne tarjoavat elinympäristön monille kasveille, eläimille ja ihmisille, jotka asuvat jäätiköiden lähellä. Jäätiköiden lähellä asuvat ovat sopeutuneet elämään jäätiköiden kanssa. Ne ovat osa heidän ympäristöään ja tärkeä osa. Peru on tässä mielessä haavoittuvaisempi kuin monet muut paikat. Perussa 80 prosenttia väestöstä elää Andien kuivalla puolella aavikkoalueilla. Perussa 76 prosenttia sähköstä tulee vesivoimasta. Suurin osa vesivoiman käyttämistä joista alkaa Andien jäätiköistä. Nämä järjestelmät ovat uhattuna erityisesti kuivan kauden aikana, jos jäätiköt katoavat. Tropiikissa on 2 – 4 kuukauden ajanjakso, joka oikeastaan määrittelee kokonaan alueen sadannan. Tähän asti jäätiköt ovat toimineet jokien virtauksen ylläpitäjänä kuivan kauden aikana. Ne syöttävät vettä vesivoimalaitoksille, kasteluun ja kunnalliselle vesihuollolle. Nuo kaikki ovat uhattuina jäätiköillä tapahtuvien muutoksien takia.

Mitä me voimme tehdä ja mitä meidän pitäisi tehdä tulevaisuutta silmällä pitäen?

Meidän täytyy miettiä keinoja varastoida vettä sadekaudella ja vapauttaa sitä kuivan kauden aikana. Tässä tulee kysymykseen jonkinlainen patojärjestelmä veden varastointiin. On myös katsottava mihin ihmiset muuttavat. Meillä on samoja ongelmia Yhdysvalloissa. Monet ihmiset muuttavat Lounais-Yhdysvaltoihin Etelä-Kaliforniaan, missä on jo nyt ongelmia veden kanssa ja ne tulevat vain pahenemaan ilmastonmuutoksen myötä. Perussa vesi on Andien itäpuolella. Jos minä olisin suunnittelemassa asioita, suunnittelisin rakentavani kaupunkeja sille puolelle vuoristoa, enkä jatkaisi kasvua lännen aavikkoalueille.

Vaikuttavatko jäätiköt veden kiertoon Amazonin alueella ja uhkaako jäätiköiden sulaminen siten myös Amazonin aluetta?

Sellainen uhka varmasti on olemassa. Quelccaya-jäätikön vedet virtaavat Titicaca-järveen ja Amazonjokeen Urubambajoen kautta. Urubambajoessa on Macchu Picchun vesivoimalaitos, joka tuottaa sähköä Keski-Perulle. Siellä virtaavan veden määrä tulee vähenemään kuivalla kaudella.

Voimme myös katsoa joitakin täällä Limassa tehtyjä suunnitelmia menetettävän veden korvaamiseksi. Näihin kuuluu muun muassa tunnelien rakentaminen Andien läpi. Niillä kerättäisiin Amazoniin menevä vesi ja siirrettäisiin se takaisin länteen. Amazoniin menisi silloin vähemmän vettä, mikä vaikuttaisi koko Amazonin altaaseen. Kaikki nämä järjestelmät ovat siis yhteydessä toisiinsa. Jos joltain alueelta otetaan vettä, niin se on pois veden alajuoksulla asuvilta ihmisiltä.

Puhuit maapallon lämpenemis- ja viilenemissykleistä, jotka riippuvat maapallon ratamuutoksista. Puhuit myös mullistavan tapahtuman mahdollisuudesta. Jos ilmaston lämpeneminen johtuu näistä tekijöistä, niin vapauttaako se meidät vastuusta kasvihuonekaasujen osalta? Olemmeko niin vastuullisia ilmaston lämpenemisestä kuin sanotaan ja jos suuria ilmastonmuutoksia tulee tapahtumaan meistä huolimatta, niin miksi meidän pitäisi välittää?

Mayojen kalenteriin liittyy paljon tuntemattomia asioita ja sen tulkinta riippuu siitä, kenen arkeologin kanssa asiasta puhutaan. On kuitenkin varmaa, etteivät mayat tienneet ihmiskunnan väestön kasvavan 6,7 miljardin kokoiseksi, tai että kuluttaisimme niin paljon fossiilisia polttoaineita, että se vaikuttaisi merkittävästi ilmakehän koostumukseen. Maapallon järjestelmää tarkasteltaessa on ymmärrettävä, että sen toimintaan kuuluu luonnollisia tapahtumia. Kun luonnollisia tapahtumia tapahtuu, ihmisten täytyy reagoida niihin. Niitä ei pystytä kontrolloimaan.

Tämänhetkisen ongelman hienous on siinä, että me olemme luoneet sen itse. Koska se on meidän itsemme luoma ongelma, me voimme tehdä sille jotain. Mayoilla ei ollut mahdollisuutta tehdä mitään luonnollisille sykleille.

Nykytilanteeseen liittyen tutkijat ovat tarkastelleet kaikkia mahdollisia ilmastoon vaikuttavia asioita ja ainoastaan yksi asia on kyennyt selittämään nähdyt muutokset esimerkiksi lämpötiloissa ja jäätiköissä. Tuo yksi asia on ihmisen vaikutus, eli fossiilisten polttoaineiden käyttö. Koko maailman täytyy liittyä yhteen parantaaksemme teknologiaa, energiatehokkuutta ja suojelutoimenpiteitä, joilla voimme vähentää ihmiskunnan vaikutusta. Se on kuitenkin asia, jonka pystymme tekemään, koska me aiheutimme sen.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ulottuu enintään 1300 – 1400 -luvuille Euroopassa metsien kaadon ja teollistumisen myötä. Sitten tuli teollinen vallankumous, joka voimisti tätä prosessia. Geologisella aikaskaalalla se on hyvin lyhyt aika – puhumme muutamasta sadasta vuodesta kuluneiden miljoonien vuosien aikana. Mistä tiedämme, ettei kyseessä ole vain yksittäinen piikki, joka olisi saattanut tapahtua meistä huolimatta? Mistä tiedämme, että ihmisen vaikutus on todella niin tärkeä kuin sanot?

Olemme onnekkaita siinä mielessä, että meillä on jääkairanäytteitä erityisesti Etelämantereelta, jotka ulottuvat ajassa taaksepäin jopa yli 800 000 vuoden taakse. Niistä olemme kyenneet mittaamaan hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin pitoisuudet ja näkemään luonnolliset syklit. Se on hämmästyttävää, kun sitä katsoo. Siinä näkyvät Milankovichin jaksot hiilidioksidin pitoisuudessa. Siinä näkyy, että niin aikoina, kun maapalloa on peittänyt jää, hiilidioksidipitoisuus on ollut 180 – 190 tilavuuden miljoonasosaa. Lämpimämpinä jaksoina, kun jääpeite oli vähentynyt, hiilidioksidipitoisuus nousi noin 300 miljoonasosaan. Nykyään ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 386 miljoonasosaa. Emme ole nähneet sellaista 800 000 vuoteen siinä historiassa, mikä näkyy jääkairanäytteissä. Valitettavasti sille, mihin hiilidioksidipitoisuuden ennustetaan nousevan, ei ole luonnollista vastaavuutta jääkairanäytteiden historiassa.

Jos katsotaan ihmisen vaikutusta, niin muutos on tapahtunut viimeisen 500 vuoden aikana, mutta erityisesti viimeisen 150 vuoden aikana. Koko maailma on teollistunut ja puhutaan väestönkasvusta, joka jatkuu, mutta talouskehitys tapahtuu 4 – 7 kertaa nopeammin ympäri maailman. Se vaatii energiaa. Juuri nyt suurin osa siitä energiasta tulee fossiilisista polttoaineista. Se laittaa meidät sellaiselle kehityspolulle, jossa lämpötila muuttuu yhä nopeammin, jäätä menetetään nopeammin ja merenpinta nousee maailmanlaajuisesti.

Fossiilisten polttoaineiden vähentämisestä puhutaan paljon, mutta sen lisäksi puhutaan paljon myös keinoista vaikuttaa maapallon heijastuskykyyn keinotekoisesti. Esimerkiksi hiljattain ehdotettiin, että viljelisimme vaaleamman värisiä viljalajeja, jotta valoa heijastuisi pois enemmän ja maapallo viilenisi. Ovatko tällaiset keinot toimivia ja järkeviä?

Meidän pitää olla tässä asiassa hyvin varovaisia. Ihmiset menevät hyvin nopeasti ilmaston lämpenemisen epäilemisestä siihen, että uskotaan ilmaston lämpenemisen olevan kauheaa ja että meidän on tehtävä sille jotain todella nopeasti. Niinpä monet ihmiset puhuvat ilmastonmuokkauksesta, kuten sulfaatin laittamisesta stratosfääriin lentokoneiden avulla, jotta maan pinnalle tulevan säteilyn määrä pienenisi. On myös ehdotettu raudan kylvämistä meriin, mikä lisäisi meren kykyä sitoa ilmakehän hiilidioksidia. On jopa ehdotettu varjostimien laittamista meidän ja Auringon väliin.

Näiden kaikkien ongelma on se, että kun aletaan muuttaa koko järjestelmää, tulee tapahtumaan seurauksia, joita ei tarkoitettu tapahtuvaksi. Jotkut aiheutuvista muutoksista ovat hyviä ja jotkut huonoja. Rehellisesti sanottuna emme ymmärrä maapallon järjestelmää tarpeeksi hyvin, jotta voisimme tehdä niin suuria muutoksia.

Tutkijana uskon toki, että meidän tulisi tutkia ilmastonmuokkauskeinoja. Minua huolestuttaa se, että tutkijat ovat hyvin konservatiivisia (varovaisia) ihmisiä. Heillä on tapana aliarvioida kaikki sanomansa. Mitä jos meidät yllättääkin hyvin nopea ilmastonmuutos ja meidän pitäisi alkaa torjuntatoimiin hyvin nopeasti? Sellaisessa tilanteessa olisi hyvä, jos meillä olisi perustutkimus tehtynä ilmastonmuokkauskeinoista, jotta tietäisimme millä keinoilla olisi vähäisimmät epätoivotut seuraukset.

Ilmastonmuokkauskeinoista puhutaan kuitenkin koko ratkaisuna – mielestäni tärkeimmät ratkaisut ovat kuitenkin suojelutoimenpiteet, parempi energiatehokkuus ja tuotteiden (esimerkiksi autojen tai tietokoneiden) hyötysuhteen parantaminen, jotta voimme tehdä toimiamme vähemmällä energialla. Nämä asiat ovat se ensimmäinen askel, joka meidän täytyy ottaa. Emme voi laittaa toivoamme johonkin suunnitteluprojektiin, joka saattaisi pelastaa meidät. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on liikaa esimerkkejä menneisyyden suurista projekteista, jotka eivät olekaan toimineet.

Kun katsot tulevaisuuteen, oletko optimistinen vai pessimistinen?

No… se oikeastaan riippuu päivästä. Minun on sanottava oman tutkimusohjelmani näkökulmasta, että tutkimusprojektimme ovat kansainvälisiä ja toimimme maapallon vaikeimpiin kuuluvissa ympäristöissä. Toimimme paikoissa, joissa on tuulta, kylmää ja hyvin vähän happea. Olemme ruokaketjun ääripäässä. Jotenkin kuitenkin pystymme asettamaan tavoitteen ja toteuttamaan sen. Olemme tehneet sen 55:llä eri tutkimusretkellä. Niinpä minusta tuntuu, että kun ihmiset lopulta tajuavat sen kriisin, minkä olemme kohtaamassa, ja kun alamme käsitellä sitä yhdessä, me voimme tehdä sen. Ennen kuin kaikki tajuamme, että olemme osa maapallon järjestelmää ja elämme vain tällä yhdellä maapallolla, emme kuitenkaan tule tekemään tarvittavia toimenpiteitä. On olemassa toimia, jotka on tehtävä, ja on tehtävä uhrauksia, mutta me tulemme tekemään ne. Luulenpa, että maailmassa on kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa. Siitä näkökulmasta olen optimistinen.

[osa 1, osa 2, osa 3]

Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 3/4

[osa 1, osa 2, osa 4]

Menette kahdelle jäätikölle Blanca-vuoristossa. Miksi olette valinneet juuri ne ja mitä toivotte löytävänne sieltä?

Jääkairanäytteiden ottaminen Perussa on osa ohjelmaa, jossa tarkastellaan El Niñoa ja Walker-oskillaatiota Tyynellämerellä. Tänä vuonna otamme näytteitä täällä Blanca-vuoristossa. Ensi vuonna otamme näytteitä Uudessa-Guineassa, joka on keskellä lämmintä aluetta. El Niñon aikana lämmin vesimassa liikkuu Perun pohjoisrannikkoa pitkin ja aavikolla tulee sateita. Indonesia ja Uusi-Guinea taas sijaitsevat siellä mistä lämmin vesi poistuu El Niñon aikana. Noilla alueilla vallitsee silloin voimakas kuivuus. Siellä tapahtuu siis sään heilahtelua. Toivomme, että katsomalla jään vuotuisia kerroksia sekä Tyynenmeren tällä puolella että toisella puolella, voisimme ehkä nähdä miten tuo heilahtelu on toiminut menneisyydessä.

Miten pitkälle menneisyyteen voitte päästä? Miten pitkälle menneisyyteen jääkairanäytteet ulottuvat? Miten pitkälle menneisyyteen Perun Andien jääkairanäytteet ulottuvat?

Olen optimistisempi pääsystä pidemmälle menneisyyteen täällä Andeilla, koska vuoret ovat korkeampia ja kylmempiä. Lisäksi jää on paremmin säilynyttä. Voimme päästä ehkä 20000 vuotta menneisyyteen esimerkiksi Blanca-vuoriston Hualcán-jäätiköllä. Olemme valinneet kaksi paikkaa. Toinen sijaitsee korkealla, joten siellä voi päästä pitkälle historiaan. Lisäksi olemme valinneet Pucajirca-vuoren, jossa otamme näytteitä noin 5300 metrin korkeudessa. Sieltä saamme uskoakseni vuotuisia kerroksia vähintään viimeisen tuhannen vuoden ajalta. Sen avulla voimme mitata yksittäisten vuosien sademäärän täällä. Sitten vertaamme sitä siihen, mitä löydämme Uudesta-Guineasta Tyynenmeren toiselta puolelta.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä te sieltä löydätte?

Tässä on luultavasti paljon tuntemattomia tekijöitä. Jääkairanäytteitä ei ole aiemmin otettu Uudesta-Guineasta. Näytteenottopaikka on ollut suljettuna 30 vuoden ajan. Uuden-Guinean jäätiköt sijaitsevat maailman suurimman kultakaivoksen päällä, joten sinne ei ole ollut pääsyä 30 vuoteen. Kaikki jäätiköt siellä ovat häviämässä, kuten täällä Andeillakin. Tavoitteenamme on saada sieltä jääkairanäyte talteen, mitä se sitten sisältääkin, ennen kuin ne jäätiköt häviävät. Kaikki jäätiköt häviävät Uudesta-Guineasta 30 vuoden sisällä. Heilahteluun liittyvän lämpimän alueen sisällä on vain se yksi vuori, jossa on jäätiköitä. Kyseessä on siis tavallaan pelastusoperaatio – otamme mitä jäätikkö antaa. Vertaamme sitä sitten siihen, mitä löydämme täältä Andeilta.

Olet ottanut jääkairanäytteitä ympäri maailmaa ja sinulla täytyy olla niitä pakastin täynnä. Miksi talletat jääkairanäytteitä?

Tällä hetkellä meillä on tallessa 7000 metriä jääkairanäytteitä ja laitoimme juuri ehdotuksen varastointitilamme kaksinkertaistamiseksi. Jääarkistot ovat häviämässä. Jää pitää sisällään tietoa historiasta. Se on luullakseni paras arkisto planeettamme ilmaston historiasta. Nuo arkistot ovat häviämässä. Monien vuorenhuippujen jäätiköt ovat jo nyt uhattuna.

Me otamme jääkairanäytteen ja halkaisemme sen puoliksi. Toinen puolisko menee pakastimeen, koska tiedämme, että 20 vuoden kuluttua tekniikka on parantunut ja nuoret tutkijat, jotka ovat paljon meitä fiksumpia, voivat tulkita niitä paljon paremmin kuin me pystymme tällä hetkellä. Valitettava tosiasia on se, että nämä luonnonarkistot häviävät. Osa työstämme on siis säilyttää tämä arkisto tulevaisuutta varten. Meille tulee tutkijoita ympäri maailman ottamaan näytteitä jääarkistoistamme. Se on maailman ainoa trooppinen jääkairanäytteiden arkisto. Mielestäni on erittäin tärkeää säilyttää nämä arkistot tuleville sukupolville.

Minkälaisia asioita niistä voi selvitä tulevaisuudessa? Siis sellaista, mitä ei pystytä selvittämään tällä hetkellä.

Tiedämme teknologiasta sen, että ajan myötä mittaukseen tarvittavan näytteen määrä vähenee. Teknologian kehittyessä voimme myös mitata asioita paremmin ja voimme myös mitata sellaisia asioita, joista emme vielä edes tiedä. Jääkairanäytteissä on mikro-organismeja. Ne sisältävät planeetallamme eläneiden mikrobien historian. Jään hieno puoli on se, että mitä tahansa se pitää sisällään, se säilyttää ne. Jäässä olevat asiat ovat hyvin säilyneitä, koska ne ovat pakastuneita. Voimme ottaa jäässä olevan materiaalin pois ja jopa elvyttää organismeja, jotka ovat olleet jäässä 40000 – 50000 vuotta. Siihen liittyvä teknologia ja tutkimus ovat vasta aluillaan. Kun säilytämme jäänäytteet, ne ovat käytettävissä 20 – 30 vuoden kuluttua.

Orgaaninen geokemia tutkii aineita, jotka ovat lähteneet liikkeelle tulipaloista tai etäällä olevista lähteistä. Täälläpäin maailmaa jääkairanäytteistä löytyy nitraattiarkisto. Nitraateille on viisi lähdettä. Ne tulevat salamoista, Amazonin sademetsästä, maaperästä ja fossiilisista polttoaineista. Nitraatin isotooppeja tarkastelemalla voidaan selvittää, mistä lähteestä nitraatit ovat peräisin – mistä ne tulevat nyt ja mistä ne tulivat tuhat vuotta sitten. Olemme vasta nyt kehittämässä teknologiaa ja menetelmiä tämän asian tutkimiseksi.

Yksi asia on se, että jos katsotaan vaikka tapahtumaa 5200 vuotta sitten, sen aiheuttaja on suuri kysymysmerkki. Voimme ottaa jäänäytteen ja tarkastella 5200 vuotta vanhaa pölyä. Tuolla pölyllä on vielä se sama koostumus kuin sillä oli silloin, kun se laskeutui ilmakehästä 5200 vuotta sitten, koska se on ollut pakastuneena jäähän. Se ei ole hajonnut. Yksi mahdollinen selitys tapahtumalle oli se, että kyseessä oli jonkun taivaankappaleen törmäys maahan 5200 vuotta sitten. Jäästä voidaan mitata iridiumin ja cesiumin pitoisuudet. Jos niitä löytyy, tiedämme lähteen. Itse asiassa olemme pystyttämässä juuri nyt laboratoriota tuota tarkoitusta varten, eli pölyn alkuperän määrittämiseen ja erityisesti sen, mikä aiheutti tapahtuman 5200 vuotta sitten.

Mitkä asiat olisivat voineet aiheuttaa sen?

Meteorin tai komeetan törmäys tai suuri tulivuorenpurkaus, mutta olemme jo etsineet tulivuoren tuhkaa (tefraa) ja sulfaatteja, emmekä löytäneet niitä. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on se, että aiheuttaja olisi prekessio – siis yksi maapallon radallaan tekemistä liikkeistä. Maapallo on kallellaan, mutta sen lisäksi se myös vaappuu akselinsa ympäri. Tuolla vaappumisella on 22000 vuoden sykli. Se sykli määrää, mihin auringonsäteily tropiikissa osuu. Auringonsäteilyn osumispaikka taas määrittelee maapallon märän vyöhykkeen sijaintipaikan. Märkä vyöhyke liikkuu pohjoiseen ja etelään vaappumisen mukana. Yksi teoria 5200 vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman selittämiseksi on se, että Hadley-solun nousevan liikkeen alue ei ole vakaa.

Onko tämä alue päiväntasaajalla?

Juuri nyt se on viisi astetta pohjoiseen päiväntasaajalta, mutta se liikkuu päiväntasaajaa kohti. On paljon teorioita, joiden mukaan järjestelmä ei ole vakaa päiväntasaajalla. Järjestelmän liikkuessa maapallon kaltevuuskulman muutoksien aiheuttamana kohti päiväntasaajaa, järjestelmä siirtyy äkillisesti eteläiselle pallonpuoliskolle. Jos niin tapahtuisi, se aiheuttaisi muutoksia sadevyöhykkeisiin. Kosteista alueista tulisi kuivia ja kuivista alueista kosteita. Se olisi erittäin nopea muutos.

Joidenkin mielestä mayojen kalenteri viittaa siihen, että mayat pystyivät näkemään järjestelmän muutokset pitkän ajan kuluessa. Nykyinen kalenteri on viidennen auringon kalenteri, mikä viittaa siihen, että on ollut neljä kalenteria ennen nykyistä. Heidän kalenterinsa alkaa äkillisellä ilmastotapahtumalla. Voisiko tämä olla jotain mitä he näkivät ja mitä me emme ole huomanneet?

Näiden äkillisten tapahtumien syyn ymmärtäminen on tärkeää erityisesti silloin, kun on kyseessä jaksottainen tapahtuma, joka olisi mahdollista ennustaa.

[osa 1, osa 2, osa 4]

Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 2/4

[osa 1, osa 3, osa 4]

Kerro hieman enemmän mitä jäätiköistä saa selville. Sanot jäätiköiden yhdistävän näitä asioita. Sinä poraat jäänäytteitä. Mitä sinä oikeastaan otat sieltä ja mitä voit lukea siitä?

Uskon, että jää on paras planeettamme historian tallennusväline. Syy siihen on se, että jää tallentaa sellaisia asioita, kuten lämpötila hapen ja vedyn vakaiden isotooppien kautta. Jää tallentaa myös sademäärän. Vain hyvin harvat tallennusvälineemme kertovat paljonko satoi tuhat vuotta sitten, mutta mittaamalla jääkerrosten paksuuden voimme todella saada sen selville.

Kun sanot jääkerrosten paksuuden, tarkoittaako se vuosittaista sademäärää?

Kyllä. Perussa on vuosittain erittäin selvä märkä kausi ja kuiva kausi. Kuivan kauden aikana jäähän muodostuu pölykerros, koska koko alue on kuiva. Pölykerros voidaan mitata jäästä jokaista vuotta kohden. Pölykerrosten paksuus voidaan mitata ja määritellä sen perusteella kuinka paljon Perussa satoi esimerkiksi vuonna 925.

Jään mukana tallentuu myös tulivuorien aktiivisuuden historia. Tuhka, sulfaatti ja mikä muu tahansa, minkä tulivuori syöksee ilmakehään, tulee alas lumen mukana. Tässä maailmankolkassa voidaan myös etsiä jäästä siitepölyä, josta saa tuntuman siitä, miten kasvit ovat reagoineet menneisyyden ilmastonmuutoksiin. Lisäksi jään ilmakupliin on tallentunut ilmakehän historia. Voimme eristää ilmakuplat jäästä ja mitata ilmakuplista hiilidioksidin, metaanin, ja dityppioksidin (ilokaasun) pitoisuudet – kaikki niitä kasvihuonekaasuja, joista olemme huolissamme nykyään. Voimme sitten tutkia niiden luonnollista vaihtelua ajan myötä.

Kaikki ilmakehässä oleva tallentuu. Uskoakseni täällä Andeilla näkyy Amazonin tulipalojen historia. Tuulet tuovat Amazonin ilmaa Andien yli ja ilma yhdistyy lumeen. Katsomalla jäähän tallentunutta orgaanista kemiaa, voidaan rekonstruoida tulipalojen historia ajalta paljon ennen kuin ihmiset pitivät niistä kirjaa.

Eli kun jäätiköt sulavat, mitä menetämme?

Olemme olleet erityisen huolissamme kolmen viimeisen vuoden aikana. Me poraamme joka puolella maailmaa. Porasimme Lounais-Himalajalla noin kuuden kilometrin korkeudessa. Huomasimme vuoren korkeimmilla paikoilla, että jäätikkö menettää massaansa pinnasta alkaen. Se tarkoittaa, ettei uutta jäätä enää kerry. Jotta jäätikkö voi olla jäätikkö, sillä pitää olla kerääntymisalue, eli paikka, jossa muodostuu uutta jäätä. Alemmilla korkeuksilla on alueita, joista jäätikkö menettää jäämassaansa ja jäätikkö virtaa alaspäin. Se on jatkuva kiertokulku.

Havaitsimme siis, ettei uutta jäätä enää kerry. Itse asiassa uutta jäätä ei ole kertynyt vuoden 1947 jälkeen. Sen jälkeen jäätikkö on menettänyt massaansa pinnalta alkaen. Kyseinen jäätikkö on joidenkin suurien jokien (Brahmaputra ja Ganges) alkulähteenä.

Muutama vuosi sitten – vuonna 2000 – me porasimme Kilimanjaron jäätiköillä Afrikassa. Kaikista näistä jääkairanäytteistä etsimme jälkiä atomipommikokeista näytteen yläosasta. Jokainen ilmakehässä tehty atomipommikoe on jättänyt jäätikköön radioaktiivisen kerroksen. Tiedämme milloin ja missä atomipommikokeet on tehty. Meidän täytyy vain siis tunnistaa kerros tietääksemme, paljonko jäätikön massatasapaino on ollut. Me tunnistimme yhden kerroksen vuonna 2000 ja se sijaitsi 1,8 metriä pinnan alapuolella. Vuoden 2000 jälkeen jäätikkö on menettänyt yli kaksi ja puoli metriä kiinteää jäätä pinnalta alkaen korkeimmilta kohdiltaan. Se on siis häviämässä. Ollakseen jäätikkö, jään täytyy virrata. Jää ei virtaa, jos uutta jäätä ei kerry, eikä jäälle laiteta painetta.

Nämä jäätiköt ovat siis häviämässä. Pelkäämme, että parin viikon sisällä huomaamme saman skenaarion olevan toteutumassa myös täällä Andeilla, kun menemme katsomaan Blanca-vuoriston jäätiköitä.

Julkaisit muutama vuosi sitten artikkelin löydöksestäsi Qori Kalis –jäätikön luota. Jäätikön vetäytyessä se paljasti tuhansia vuosia vanhoja kasvien jäännöksiä. Saammeko tästä jotain tietoa siitä, millainen ympäristö oli ennen kuin jäätikkö muodostui?

Kyllä. On mielestäni uskomatonta että, voidaan löytää kosteikon kasvi kasvupaikaltaan edelleen juurtuneena, vaikka se on ollut jäätikön peittämänä eikä ole kulunut pois. Löysimme tällaisia kasveja ensimmäisen kerran vuonna 2002 jäätikön reunalta jääseinämän vetäytyessä. Tällainen löytö kertoo heti, että menneisyydessä on täytynyt olla lämpimämpää, koska kasvit kasvoivat sillä paikalla. Kasvit ovat täydellisesti säilyneitä, mikä viittaa siihen, että mitä tahansa tapahtuikin, sen täytyi olla äkkinäistä, koska kasvit jäivät kiinni jäähän kokonaisina.

Vuoden 2002 jälkeen olemme keränneet yli 50 kasvia. Olimme juuri siellä viime viikolla ja keräsimme 14 uutta kasvia jäätikön reunalta sen vetäytyessä. Teimme niille radiohiiliajoituksen.

Tiedättekö kuinka vanhoja ne ovat?

Ne ovat 5200 vuotta vanhoja. Ne kertovat meille, että 5200 vuotta sitten tapahtui jotain hyvin nopeasti, mikä sai nämä kasvit jäämään jään alle. Kysymys, johon yritämme vastata on se, että muodostuiko Quelccaya –jäätikkö (jonka osa Qori Kalis on) nopeasti 5200 vuotta sitten yhtäkkiä voimistuneissa lumisateissa, jotka peittivät tasangon ja nämä kasvit, vai oliko jäätikkö vain pienempi 5200 vuotta sitten ja eteni peittäen nämä kasvit.

Kasvit kertovat vastauksen tähän. Jos jäätikkö oli vain pienempi, niin jäätikön vetäytyessä löytämämme kasvien pitäisi olla vanhempia kuin edellisenä vuonna löytämämme kasvit ja niiden vanhempia kuin sitä edellisenä vuonna löytyneet kasvit. Näkisimme siis kasvien muuttuvan koko ajan vanhemmiksi. Jos taas kaikki kasvit olisivat jääneet jään alle yhdessä tapahtumassa samaan aikaan, ne olisivat kaikki yhtä vanhoja.

Tämä osoittautuu erityisen kiinnostavaksi tarinaksi juuri nyt. Vuonna 1998 menin konferenssiin, jonka Thor Heyerdahl  (Kon Tiki –mies) oli järjestänyt. Hän oli kutsunut arkeologeja ja ilmastotutkijoita joka mantereelta. Kokouksen alussa hän halusi tietää kaksi asiaa. Hän halusi tietää miksi ihmisten sivilisaatiot – egyptiläiset, sumerilaiset ja Induslaakson ihmiset – alkoivat samaan aikaan noin 5000 vuotta sitten. Hän halusi myös tietää, miksi yhtäkkiä tuli tärkeäksi ihmisille kirjata ylös ajan kulku. Kalentereita keksittiin. Mayojen kalenteri alkoi 11. elokuuta 5112 vuotta sitten. Toisella puolella maailmaa kaksi hindukalenteria aloitettiin Intiassa kymmenen vuoden sisällä mayojen kalenterin alkamisesta. Miksi oli yhtäkkiä tärkeää pitää kirjaa ajan kulusta?

En uskonut, että pystyisimme vastaamaan tähän kysymykseen, kunnes löysimme nämä kasvit. Olimme löytäneet kasveja, jotka olivat yhtä vanhoja kuin nämä kalenterit. Sen jälkeen olemme etsineet tätä tapahtumaa ympäri maailman.

Kilimanjaron jääkairanäytteen aikasarjaa katsottaessa suurin tapahtuma ja ainoa suuri tapahtuma viimeisen 11700 vuoden aikana tapahtui 5200 vuotta sitten. Etelä-Israelin luolien tippukivistä tehdyissä aikasarjoissa näkyy vain yksi tapahtuma viimeisen 13000 vuoden aikana ja se tapahtui 5200 vuotta sitten. Alpeilla sulavat jäätiköt paljastivat ”jäämiehen” vuonna 1991. Hän hautautui jäähän 5200 vuotta sitten. Hänet haudanneen tapahtuman täytyi olla äkillinen. Hän pysyi hautautuneena yli 5000 vuotta, sillä muuten hänen ruumiinsa olisi hajonnut tai karhut olisivat syöneet sen. Näin juuri mittaussarjan Kalifornian ja Nevadan rajalla sijaitsevasta Tahoejärvestä. Siellä on metsä – 21 puuta, jotka ovat halkaisijaltaan noin 2,5 metriä – hautautuneena veden pinnan alle. Puut hukkuivat 5200 vuotta sitten järven pinnan noustessa nopeasti. Vedenpinnan on täytynyt pysyä niin korkeana 5000 vuoden ajan, koska muuten nuo puut olisivat hajonneet.

Minulle tämän tapahtuman mittasuhde on mitä mielenkiintoisin. Se on erityisen kiinnostavaa juuri nyt, koska mayojen kalenteri loppuu joulukuun 21. päivänä vuonna 2012. Tulemme näkemään paljon elokuvia maailmanlopusta vuonna 2012. Minä en kuitenkaan usko, että silloin tapahtuu maailmanloppu. Minä uskon, että 5000 vuotta sitten oli hyvin nopea tapahtuma, joka meidän tulisi ymmärtää, koska se vaikutti ilmastoon suuressa osassa planeettaamme. Maapallolla oli ehkä 200 miljoonaa ihmistä 5000 vuotta sitten. Nyt meitä on 6,7 miljardia. Tuollaisella tapahtumalla olisi suuret taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, jos se tapahtuisi nykymaailmassa. Uskon, että tuosta tapahtumasta on paljon todisteita Perun jäätiköissä. Tulemme tutkimaan erityisen tarkasti 5200 vuoden takaisen ajanjakson Blanca-vuoriston alueelta otetuista uusista jääkairanäytteistä.

[osa 1, osa 3, osa 4]

Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 1/4

Perulainen Peruvian Times –mediayhtiö julkaisi pari vuotta sitten tunnetun jäätikkötutkija Lonnie Thompsonin haastattelun. Haastattelijana on Barbara Fraser. Haastattelu on nähtävissä Youtubessa englanninkielellä (kesto on n. 50 min). Julkaisemme haastattelun suomennoksen neljässä osassa. [osa 2, osa 3, osa 4]

Olet seurannut jäätikköjä jo 40 vuoden ajan. Mikä niiden tilanne on?

Minä käyn katsomassa jäätikköjä eri puolilla maailmaa vuosittain. Uskon, että jos meillä kaikilla olisi tilaisuus tehdä niin, olisimme kaikki huolissamme näkemästämme – siitä nopeudesta, jolla jäätä menetetään. Täällä Perussa Qori Kalis –jäätikkö on pisimpään tutkittu trooppinen jäätikkö vetäytymishistoriansa osalta.

Ensimmäiset 15 vuotta olivat jäätikön kartoittamista lähinnä trooppisen jäätikön käyttäytymisen tutkimista varten. Noiden ensimmäisen 15 vuoden aikana Qori Kalis vetäytyi ehkä noin kuuden metrin vuosivauhdilla. Ajan myötä jäätikön vetäytymisvauhti on kiihtynyt ja viimeisen 15 vuoden aikana keskimääräinen vetäytymisvauhti on ollut 60 metriä vuodessa – kymmenen kertaa nopeammin. Eikä kysymyksessä ole vain tämä yksi jäätikkö, vaan koko ”jäälakki”, joka on suurin trooppinen jääkenttä maailmassa. Lisäksi jäätiköt kaikkialla Blanca-vuoriston alueella ja myös koko Perun alueella käyttäytyvät samalla tavalla.

Miltä Qori Kalis -jäätikkö näytti kun saavuit tänne ensimmäisen kerran ja miltä se näyttää nyt?

Vuonna 1974 jäätikölle pääseminen oli erittäin vaikeaa. Sinne oli kuljettava hevosilla ja matka jääkentälle kesti kaksi päivää. Se on upea jääkenttä. Se sijaitsee heti Amazonin altaan yläpuolella. Katsottaessa horisontista horisonttiin näkyy pelkkää jäätä. Vasta nyt, työskenneltyäni 35 vuotta eri paikoissa tropiikissa, tiedän tämän olevan maapallolta löytyvistä suurin.

Kun aloitin työskentelyn siellä, jääkenttä kattoi 65 neliökilometriä. Tänä vuonna se kattaa 40 neliökilometriä, eli se on menettänyt noin 25 prosenttia pinta-alastaan jatko-opiskelija-ajastani lähtien ja jään häviämisen vauhti kiihtyy. Tämä on huolestuttavaa.

Miksi se on huolestuttavaa?

Niille, jotka ovat riippuvaisia jäätiköiden alapuolella olevien jokien vedestä, jäätiköt ovat ikään kuin pankkitili. Ne varastoivat lunta ajan kuluessa. Jäätiköt siellä ovat kasvaneet tuhansien vuosien ajan. Viimeisen sadan vuoden aikana tämä jäätikkö on kuitenkin vetäytynyt. Se on kuin ottaisi rahaa pankkitililtä. Joissa on ollut normaalia enemmän vettä, koska normaalien sateiden lisäksi on myös lumen ja jäätiköiden sulaminen. Jääkentän pienentyessä tulee kuitenkin eteen kynnys, jonka jälkeen veden virtaama joissa vähenee erityisesti kuivan kauden aikana.

Tropiikista ja erityisesti Perusta tekee riskialueen se, että ensin on sadekausi, jolloin on runsaasti sadetta ja runsaasti vettä, mutta sitten tulee kuiva kausi, jolloin kolmen tai neljän kuukauden aikana ei sada ollenkaan. Jäätiköt säätelevät jokilaaksojen vettä ilmaiseksi, mutta jäätikköjen pienentyessä yhä vähemmän vettä on käytettävissä sähköntuotantoon, kasteluun ja kunnalliseen vedenjakeluun.

Jäätiköt ovat hieno osa järjestelmäämme ja ne ikään kuin pitävät asioita tasapainossa. Kun jäätiköt pienenevät, ihmisille aiheutuu yhä enemmän vaikeuksia erityisesti kuivan kauden aikana.

Millaistä väestöä Qori Kaliksen lähellä elää ja miten tämä vaikuttaa heihin?

Väestö on Quechua-intiaaneja. He kasvattavat alpakoita ja laamoja. He ovat riippuvaisia ”alpakkasammalista”, joita on kasteltava vedellä. He ovat rakentaneet kanavajärjestelmiä kastelua varten. Kanavat ottavat veden heti jäätikön alapuolelta ja tuovat veden vuoren ympäri rinteitä alas sammalille, jotka ruokkivat alpakkoja. Jäätiköiden vetäytyessä yhä korkeammalle kanavia täytyy jatkuvasti kaivaa myös yhä korkeammalle veden talteen saamiseksi.

Viimeisten vuosien aikana olemme nähneet kokonaisten järvien, jotka ovat syntyneet viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneen jäätiköiden vetäytymisen takia, yhtäkkiä katoavan. Ne virtaavat yhteen laaksoon ja jäätikön vetäytyessä avautuu reitti toiseen laaksoon. Toinen laakso tyhjentyy kokonaan vedestä, eikä siellä voi enää kasvattaa alpakkasammalta tai mitään muutakaan. Toisessa laaksossa taas on yhtäkkiä liikaa vettä ja alpakkasammal tukehtuu veden alle. He siis näkevät jo nyt jäätiköiden menettämisen seuraukset.

Ilmastonmuutokset tapahtuvat sykleissä. Meillä on jäätiköitymisjaksoja ja sulamisjaksoja ja maapallo on nyt sulamisjakson vaiheessa. Olemme toipumassa edellisestä jäätiköitymisjaksosta. Tähän vaikuttavat maapallon ratamuutokset. Mikä saa sinut ajattelemaan, että nyt tapahtuva muutos on jotakin muuta kuin luonnollinen sykli ja maapallolle tulee taas jäätiköitymisjakso niin kuin aina ennenkin?

Milankovichin jaksoja on tutkittu ja meidän pitäisi mennä ajassa taaksepäin 413000 vuotta, jotta löytäisimme samanlaisen ajan kuin nykyään. Silloin jääkausien välinen jakso kesti 30000 vuotta. Tämä on kaksi kertaa pitempi kuin normaali lämmin jakso. Olisimme siis pidentyneellä lämpimällä kaudella joka tapauksessa luonnollisten pakotteiden ohjaamana. Sen lisäksi meillä on ihmiskunnan toiminta tällä planeetalla. Ihmisiä on 6,7 miljardia energiaa kuluttamassa ja päästämässä ilmakehään fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia, metaania sekä dityppioksidia, mikä muuttaa ilmakehän koostumusta.

Ajastamme tekee todella erilaisen se, ettei täällä koskaan ennen ole ollut 6,7 miljardia ihmistä. Jos ihmisiä olisi vähemmän, he voisivat mennä uusiin paikkoihin, mutta me olemme jo miehittäneet tältä planeetalta käytännössä melkein joka kolkan, missä vain ihmisiä voi asua. Milankovichin jaksot muuttavat ilmastoa hitaasti. Asiat muuttuvat ajan kuluessa ja ihmiset voivat sopeutua. Nyt tapahtuu kuitenkin erittäin nopea muutos. Siinä yhteiskunnilla tulee olemaan vaikeaa tehdä tarvittavat sopeutumistoimet. Se tekee meidän ajastamme erilaisen.

Juttelin hiljattain maanviljelijöiden kanssa. He sanoivat sään olevan nykyään oikukas, ja että heille on vaikeaa tietää milloin kylvää ja milloin korjata sato, koska heidän aiemmin käyttämänsä sääsignaalit eivät tunnu enää toimivan. Johtuuko se ilmastonmuutoksesta vai sään luonnollisesta vaihtelusta – miten nämä kaksi voidaan erottaa toisistaan?

Sää on järjestelmässämme olevaa vaihtelua päivästä toiseen tai vuodesta toiseen ja tätä vaihtelua on paljon. Sitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa ilmastoon. Ilmasto on tämän vaihtelun 30 vuoden keskiarvo. Minun täytyy kuitenkin todeta, että olen käynyt Limassa jo 35 vuoden ajan ja olen vaikuttunut tämän vuoden aurinkoisten päivien määrästä täällä tähän aikaan vuodesta. Yleensä tähän aikaan on pilvistä ja sumuista. Me siis kaikki huomaamme tämän vaihtelun järjestelmässä. Se, mitä yritämme katsoa jäätiköistä ja mitä jäätiköt tekevät hyvin on se, että ne ikään kuin yhdistävät kaikki säämuuttujat (sateisuus, lämpötila, pilvisyys, säteily), laskevat ne yhteen ja reagoivat tulokseen. Kaikki jäätiköt täällä Perussa ovat vetäytymässä. Ne ovat tehneet niin viimeisen 30 vuoden ajan.

Suomennos: Ari Jokimäki

[osa 2, osa 3, osa 4]

Lisätietoa:

Ice Man: Lonnie Thompson Scales the Peaks for Science
Ice Core Paleoclimatology Research Group (Lonnie Thompsonin tutkimusryhmän kotisivu)