Ilmatieteen laitos aloittaa kolmannen kehitysyhteistyöhankkeen Nepalissa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Yhteistyön tavoitteena on parantaa Nepalin varautumista sään aiheuttamiin luonnonkatastrofeihin sekä tukea paikallisen sääpalvelun palvelukehitystä ja henkilöstöosaamista.

Ilmatieteen laitoksen kolmas Suomen ulkoministeriön rahoittama kehitysyhteistyöhanke Nepalin kansallisen sääpalvelun kanssa käynnistyi syyskuun lopussa Katmandussa. FNEP3-projekti kattaa vuodet 2018–2021. Sen tavoitteena on parantaa Nepalin varautumista sään aiheuttamiin luonnonkatastrofeihin muun muassa kehittämällä asiakaslähtöisiä sääpalveluja ja henkilöstöosaamista.

Suomen ulkoministeriön Instituutioiden välisen yhteistyön instrumentilla (IKI) rahoitettu FNEP3-projekti on jatkoa FNEP2-projektille, joka toteutettiin vuosina 2013–2016, ja FNEP1-projektille, joka toteutettiin vuosina 2010–2012.

”On hienoa, että Ilmatieteen laitoksen pitkäaikainen yhteistyö Nepalin kansallisen sääpalvelun kanssa saa jatkoa. Nepal on tehnyt viime vuosina suuria investointeja sääpalveluihin etenkin sääinfrastruktuurin osalta. Uusien havaintolaitteiden ja säänennustustyökalujen käyttöönotossa sekä uusien sää- ja ilmastopalveluiden rakentamisessa tuki pitkäaikaiselta, ammattitaitoiselta ja luotettavalta kumppanilta on mittaamattoman arvokasta”, sanoo projektipäällikkö Riikka Pusa Ilmatieteen laitokselta.

FNEP3-projektissa jatketaan aikaisempien projektien saavutetuista tuloksista ja koulutetaan henkilöstöä kaikilla meteorologian osa-alueilla. Lisäksi projekti tukee Maailman Pankin rahoittaman projektin puitteissa tehtyjen investointien käyttöönotossa ja asiakaslähtöisten lopputuotteiden rakentamisessa. Myös suomalaista teknologiaa viedään paikan päälle: osana projektia Nepaliin asennetaan Vaisalan säähavaintoantureita sekä sääkamera.

”FNEP3-projektissa päästään aiempien projektien ansiosta rakentamaan jo ns. suurelle yleisölle näkyviä elementtejä. Kolmen vuoden kuluessa on lupa odottaa uusia sää- ja ilmastotuotteita muun muassa Nepalin kansallisen sääpalvelun verkkosivuille, parempia lentosääpalveluita sekä kylätasolle räätälöityjä ennakkovaroituspalveluita. Kylätason varoituspalveluita valmistellaan yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin ja suuren suomalaisen vesiprojektin kanssa”, Riikka Pusa kertoo.

Nepal on haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille

Nepal on useiden selvitysten mukaan erittäin haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Luonnonilmiöihin liittyvät katastrofit vaativat vuosittain keskimäärin satojen ihmisen hengen, ja aineelliset vahingot nousevat yli 10 miljoonaan euroon. Laadukkailla sää- ja ilmastopalveluilla voidaan hallita entistä tehokkaammin ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden taloudellisia ja inhimillisiä haittavaikutuksia. FNEP1-projektissa toteutettu sosioekonominen tutkimus puhuu sekin puolestaan: jokainen Nepalin sää- ja ilmastopalveluihin sijoitettu euro tuottaa 6–11 euroa hyötyä yhteiskunnan toiminnoille investoinnin aikaansaaman paremman varautumisen kautta.

Instituutioiden välisen yhteistyön instrumentti (IKI) edistää suomalaisten ja kumppanimaiden valtiollisten toimijoiden välistä suoraa yhteistyötä, joka tähtää kehitysmaiden valtion virastojen ja laitosten osaamisen vahvistamiseen. Projekteissa painotetaan suomalaisten organisaatioiden vahvan osaamisen ja hyvien toimintatapojen vientiä kumppanimaihin.

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Riikka Pusa, Ilmatieteen laitos, puh. 050 407 3967, riikka.pusa@fmi.fi

Lisätietoa IKI-instrumentista

Lue lisää aikaisemmista Ilmatieteen laitoksen kansainvälisistä projekteista Meteorologiaa maailmalla -blogista.

IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuoreen raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. Rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Globaalit päästöt on käännettävä uralle, jossa nettopäästöt laskevat nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä.

”Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole taittunut. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski.

1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti.

Päästövähennykset eivät yksin riitä lämpötilan nousun taltuttamiseksi, vaan hiilidioksidia on pystyttävä poistamaan ilmakehästä muun muassa hiilinielujen sekä hiilidioksidin talteenoton keinoin. Hiilidioksidin poistamista ilmakehästä tarvitaan sitä enemmän, mitä hitaammin päästöjä vähennetään. Hiilidioksidin poistokeinoihin liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia ja riskejä.

Raportti antaa selkeän viestin siitä, että ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta ja vähentää ilmaston lämpenemiseen liittyviä riskejä. Tähän mennessä Pariisin sopimuksen alla annetut kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä rajoittamaan lämpötilan nousua 1,5 asteeseen.

”Ilmastotieteen viesti on hyvin selvä: aikaa ei ole hukattavaksi. Kaikkien pitää nyt tehdä ilmastotoimia enemmän, nopeammin ja laajemmin. Myös EU:n tulee päivittää oma päästövähennyssitoumuksensa vuoteen 2020 mennessä ja unionin pitkän aikavälin ilmastostrategiassa on tavoiteltava hiilineutraaliutta vuonna 2050. Suomen kansallinen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2045”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.

Raportin tulokset ovat tärkeä tieteellinen näkökulma Katowicen ilmastoneuvotteluihin joulukuussa, käynnissä olevaan Talanoa-vuoropuheluun sekä Pariisin sopimukselle annettujen päästövähennyssitoumusten päivittämiseen vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tukee monia kestävän kehityksen tavoitteita, esimerkiksi makean veden saatavuutta. Hillintätoimet on kuitenkin suunniteltava paikalliset olosuhteet huomioiden, jottei esimerkiksi maankäyttö vaaranna ruokaturvaa tai puhtaan veden saantia.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi maanantaina 8.10. Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin lyhennelmän päätöksentekijöille. Raportti viimeisteltiin viime viikolla Etelä-Koreassa järjestetyssä viikon mittaisessa kokouksessa, johon osallistui IPCC:n jäsenmaiden hallitusten edustajia ja raportin laatineita tutkijoita. Lähes sadan kirjoittajan joukossa oli professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta laatimassa lukua ilmastotavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden vuorovaikutuksesta.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Pirkko Heikinheimo, ympäristöministeriö, p. 0295 250 078, pirkko.heikinheimo@ym.fi

ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta, Ilmatieteen laitos, p. 050 574 6824, heikki.tuomenvirta@fmi.fi

professori Markku Kanninen, Helsingin yliopisto, p. 050 4486133, markku.kanninen@helsinki.fi

https://ilmatieteenlaitos.fi/ipcc

Osoitteessa http://ilmasto-opas.fi/ipcc julkaistaan maanantaina 8.10. infograafeja IPCC:n erikoisraportin sisällöistä. Kuvat ovat vapaasti mm. median käytettävissä.

Taustatietoa IPCC:stä ja 1,5 asteen raportista

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi Global Warming of 1.5 °C -raportin maanantaina 8.10. Julkaisutilaisuus pidettiin Incheonissa Etelä-Koreassa. Tilaisuudessa esiteltiin ns. lyhennelmä päätöksentekijöille (Summary for Policymakers, SPM).

Keskilämpötilan 1,5 asteen nousulla verrattuna esiteolliseen aikaan on merkittäviä vaikutuksia elämään maapallolla. Raportissa käydään läpi näitä vaikutuksia verraten niitä kahden asteen keskilämpötilan nousuun. Raportissa käsitellään päästöpolkuja ja keinoja, joilla lämpeneminen on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen. Lisäksi arvioidaan ilmastotavoitteiden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden yhtymäkohtia.

Raportti vastaa Pariisin ilmastokokouksessa IPCC:lle esitettyyn pyyntöön tarkastella 1,5 asteen tavoitteeseen liittyviä seikkoja. Maailman maat sitoutuivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) tavoitteena on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

Ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi IPCC valmistelee ilmastonmuutosraportteja tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja hillitsemismahdollisuuksista sekä siihen sopeutumisesta. IPCC ei siis tee uutta ilmastonmuutostutkimusta, vaan analysoi ja kokoaa yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa. Se ei myöskään ehdota ilmastopoliittisia vaihtoehtoja.

Suomessa IPCC-työstä vastaa ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä, joka kokoaa yhteen alan tutkijat ja eri ministeriöiden edustajat.

IPCC:n kuudennen arviointiraportin (Sixth Assessment Report, AR6) sarjaan kuuluvat nyt julkaistun Global Warming of 1.5° C -erikoisraportin (SR15) lisäksi kaksi erikoisraporttia, menetelmäraportti, kolmiosainen 6. arviointiraportti ja sen synteesiraportti.

IPCC-raportti Raportin valmistumisajankohta
Methodology Report ”2019 Refinement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories” toukokuu 2019
Special Report on Climate Change and Land (SRCCL) (an IPCC special report on climate change, desertification, land degradation, sustainable land management, food security, and greenhouse gas fluxes in terrestrial ecosystems) elokuu 2019
Special Report on the Ocean and Cryosphere in a Changing Climate syyskuu 2019
IPCC Sixth Assessment Report (AR6) Working Groups 1, 2, 3 and the Synthesis Report huhtikuu 2021–huhtikuu 2022

https://www.ipcc.ch

Pohjoisen merijään minimilaajuus uuden normaalin mukainen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Merijään laajuus oli kuudenneksi pienin vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittausten sarjassa.

Pohjoisen merijään laajuus saavutti kuluvan vuoden pienimmän arvonsa syyskuun 23. päivänä. Tämän vuotinen arvo 4,59 miljoonaa neliökilometriä on tyypillinen 2010-luvun minimilaajuus, ja se on kuudenneksi pienin vuodesta 1979 asti kerätyssä satelliittimittausten sarjassa. Toistaiseksi pienin pohjoisen merijään laajuus, 3,39 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuussa 2012.

Merijään syksyiseen minimilaajuuden määrää sää, merivirtojen kuljettama lämpö, jäätä liikuttavat pintavirtaukset sekä jään paksuus sulamiskauden alussa. Tänä vuonna osassa Arktikaa sää oli viime vuosia viileämpi, mutta samalla monissa paikoissa etelätuulet painoivat jäätä pohjoisemmaksi. Grönlannin pohjoispuolelle avautui tänä vuonna suuri polinja eli avoimen veden alue. Vastaava polinja on havaittu ennenkin, mutta se oli tänä vuonna poikkeuksellisen suuri ja pitkäikäinen.

Vaikka merijään syksyisen minimilaajuudessa on merkittävää vuotuista vaihtelua, pitkäaikaisten merijään muutosten ja kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen välillä on havaittu yhteys. Kun tarkastellaan pitkiä aikasarjoja, havaitaan, että yksi ylimääräinen tonni ilmaan päästettyä hiilidioksidia pienentää syyskuista minimilaajuutta noin kolmella neliömetrillä.

Merijään laajuutta merkitsevämpi suure on merijään kokonaistilavuus. Tästä saadaan ensimmäiset arviot lokakuun lopussa, koska paksuutta mittaavat satelliitit alkavat tuottaa luotettavia mittauksia vasta sulamiskauden kunnolla päätyttyä.


Pohjoisen merijään laajuus 23.9.2018

Kuvan data: EUMETSAT OSI-SAF
Visualisointi: Ilmatieteen laitoksen Arctic now -palvelu

Lisätietoja:

Eero Rinne, eero.rinne@fmi.fi, ryhmäpäällikkö, puh. 050 448 7681

Syyskuu oli kymmenettä kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kesän hellepäivien määrä jäi vain yhden päähän mittaushistorian ennätyksestä. Kasvukauden lämpösumma on jo nyt ennätyksellisen suuri.


Kuva: Bengt Wikström.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli Lappia lukuun ottamatta harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden keskilämpötila vaihteli etelärannikon noin 14 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 8 asteeseen. Kuukauden keskilämpötila oli 1–3 astetta tavanomaista korkeampi. Lämpöoloiltaan vastaavanlainen syyskuu esiintyy keskimäärin kerran 10–30 vuodessa, Lapissa hieman useammin.

Syyskuu oli lämpöoloiltaan kaksijakoinen. Kuukauden alku ja keskivaihe olivat selvästi tavanomaista lämpimämpiä, kun taas loppu oli tavanomaista kylmempi. Kuukauden ylin lämpötila oli Rauman Pyynpäässä kuukauden 8. päivänä mitattu 26,1 astetta. Kyseessä oli samalla menneen kesän viimeinen eli 64. hellepäivä maassamme. Se jäi vain yhden päivän päähän vuodesta 1960 alkaen mitatusta hellepäiväennätyksestä, joka on 65 kappaletta vuodelta 2002. Vaikka hellepäiviä ei 8. päivän jälkeen enää mitattu, kohosi lämpötila vielä kuukauden puolivälin jälkeenkin paikon yli 20 asteeseen.

Kuukauden 26. ja 27. päivinä maamme yli kulki Kuisma-myrsky, joka aiheutti jonkin verran vahinkoa ja sähkökatkoja etenkin maan etelä- ja keskiosassa. Voimakkain merialueilla havaittu keskituuli oli Rauman Kylmäpihlajassa mitattu 26,1 metriä sekunnissa. Maa-alueilla mitatut kovimmat puuskat olivat noin 23 metriä sekunnissa. Kuisma-myrskyn jälkeen maahamme purkaantui pohjoisesta kylmää ilmaa, ja lämpötila painui kuukauden viimeisinä öinä lähes koko maassa pakkaselle. Kuukauden alin lämpötila, -9,5 °C, mitattiin Muonion kirkonkylässä 29. päivänä.

Kuivan kesän jälkeen tavanomaista enemmän sadetta

Syyskuu oli suurimmassa osassa maata tavallista sateisempi. Varsinkin Etelä-Karjalasta Ylä-Lappiin ulottuvalla alueella kuukauden sademäärä kohosi paikoin harvinaisen korkeaksi eli vastaavaa esiintyy keskimäärin kerran 10–30 vuodessa. Syyskuun sademäärä vaihteli Pohjanmaan sekä Länsi-Lapin noin 50 millimetristä Itä-Suomen runsaaseen 100 millimetriin. Kuukauden suurin sademäärä, 148,6 millimetriä, mitattiin Virolahden Koivuniemessä. Pienin sademäärä oli alustavasti Seinäjoen Pelmaan asemalla, 34,6 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli Savonlinnan Punkaharjun Laukansaaressa 11. päivänä mitattu 56,7 millimetriä.

Tilastoitava ensilumi satoi kuukauden lopulla, kun Kilpisjärven kyläkeskuksessa mitattiin 25. syyskuuta aamun lumensyvyydeksi 2 senttimetriä.

Kasvukauden lämpösumma jo ennätyksellinen

Terminen kasvukausi alkoi tänä vuonna etelässä huhtikuun loppupuoliskolla ja pohjoisessa toukokuun alussa. Syyskuun loppuun mennessä tehoisaa lämpösummaa on kertynyt jo ennätyksellisen paljon pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla lämpösummaa on kertynyt 1839 vrk °C, mikä ylittää jo aseman entisen ennätyksen vuodelta 2011 (1829 vrk °C). Lämpösummaa kertyy etelässä vielä tyypillisesti lokakuun loppuun saakka eli lopulliset arvot selviävät myöhemmin. Pohjoisessa terminen kasvukausi alkaa kuitenkin olla jo ohitse.

Lämpösummaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella. Summaan lasketaan kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa. Jos vuorokauden keskilämpötila jää kasvukaudella + 5 asteen alapuolelle, summaa ei kerry, mutta se ei myöskään vähene.

Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi kutsutaan, kun sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Lue lisää

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Syyskuun säätilastot

Säästä twiittaavat @meteorologit

%d bloggers like this: