Loppukesän ja syksyn aikana harvinaisen paljon rakeita

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Jääraekausi 2018 oli monin tavoin poikkeuksellinen. Rakeita satoi huomattavan paljon elo-syyskuussa, jolloin raekausi yleensä jo hiipuu. Heinäkuussa raesateita oli harvinaisen vähän kuivan suursäätilan vuoksi. Kesän suurimmat rakeet satoivat samalla paikkakunnalla ja samana päivänä kuin vuosi sitten. Suuria rakeita satoi vielä eilen 22. lokakuuta eli ennätyksellisen myöhään.


Kuva: Jari Tuovinen.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tänä kesänä oli 53 raepäivää. Raepäivien lukumäärä on varsin tyypillinen, sillä viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo on noin 50 raepäivää vuodessa. Raetapauksia havaittiin huhtikuun 26. päivän ja lokakuun 22. päivän välisenä aikana 301 kappaletta. Rakeita satoi eniten maan etelä- ja lounaisosassa.

”Suomen kesä muistutti eteläeurooppalaisia kesiä: jo toukokuussa oli lämmintä ja kuivaa, ja sama toistui heinäkuussa. Tuolloin taivaalla ei näkynyt juuri pilven hattaraa saati kuuropilviä. Rakeet satavat Etelä-Euroopassa tavallisesti elo-syyskuussa, ja näin kävi poikkeuksellisesti myös Suomessa tänä kesänä”, sanoo meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta.

”Joinakin vuosina kesä- tai heinäkuussa on voinut esiintyä lähes puolet raetapauksista, ja tavallisesti noin 90 prosenttia tapauksista esiintyy toukokuun 15. ja elokuun 15. päivän välillä. Tänä kesänä kolmannes tapauksista esiintyi tämän jakson jälkeen.”

Kesäkuu oli tavanomainen, heinäkuussa ennätysvähän havaintoja

Rakeita satoi 26. huhtikuuta alkaen päivittäin aina vappuaattoon asti. Etelässä kuuroissa oli mukana myös jäärakeita, mutta pohjoisempana kuurot olivat vielä suurelta osin lumirakeita, joita ei lasketa tapausmääriin mukaan. Toukokuussa havaittiin vain viisi raepäivää. Kuun 17. päivänä Kuusamossa ja Puolangalla havaittiin ensimmäiset suuret rakeet.

Kesäkuussa sää viileni ja muuttui epävakaisemmaksi, mikä näkyi enimmäkseen pienien rakeiden havaintoina. Suuria rakeita satoi kuitenkin 18. ja 19. kesäkuuta, ja ne olivat halkaisijaltaan paikoin noin kolmesenttisiä. Juhannusaattona rakeita tuli Perämeren rannikkovyöhykkeellä. Kesäkuussa raepäiviä oli yhdeksän, ja tapauksia noin 50.

Heinäkuu oli lähes toukokuun toisinto suursäätilan osalta. Raepäiviä oli kahdeksan, mutta tapausten määrä jäi vaivaiseen 23 kappaleeseen. Yleensä heinäkuussa on eniten raetapauksia kesää kohden. Suuria, eli halkaisijaltaan yli kahden senttimetrin kokoisia rakeita, havaittiin yhteensä 16 päivänä. Suurimmat rakeet olivat 4,5 senttimetrin kokoisia, ja ne havaittiin Alavetelissä Pohjanmaalla 2. elokuuta.

”Kesän suurimmat rakeet havaittiin samalla paikkakunnalla ja tismalleen samana päivänä kuin viime vuonna. Se on hyvin poikkeuksellista”, meteorologi Jari Tuovinen toteaa.

Havaintoja isoista rakeista kertyi koko kesältä 39 kappaletta.

Syyskuu oli poikkeuksellinen raekuukausi, lokakuussa rakeita ennätysmyöhään

Syyskuussa rakeita satoi peräti 11 päivänä ja tapauksiakin kertyi 85 kappaletta. Syyskuu olikin tapausmäärän perusteella raekauden vilkkain kuukausi. Syyskuun 12. päivä oli kauden vilkkain yksittäinen raepäivä. Ylitornion Raanujärvellä havaitut rakeet olivat harvinaisia ajankohtaansa nähden Lapissa, mutta vieläkin harvinaisempia olivat 23. syyskuuta Joutsan alueella trombin yhteydessä sataneet kolmen senttimetrin kokoiset rakeet. Syyskuun suurimmat, neljäsenttiset rakeet, on havaittu 14.9.2004 Enossa.

Vielä 22. lokakuuta muodostui ukkoskuuroja maan länsiosaan, ja jäärakeet kasvoivat paikoin suuriksi muun muassa Hämeenlinnan lähistöllä. Tämä ajankohta on myöhäisin suurien rakeiden havainto Suomessa. Aiempi ennätys syntyi Mäntsälässä 19.10.2011, jolloin satoi 2,5-senttisiä rakeita.

Kesän 2018 mielenkiintoisimmat tapahtumat:

17.5. Ensimmäiset suuret rakeet (2 cm) Kuusamossa ja Puolangalla

19.6. Useita havaintoja 2–3-senttisistä rakeista muun muassa maan eteläosassa sekä Polvijärvellä

2.8. Maan länsiosassa useita havaintoja 2–4-senttisistä rakeista, suurimmat Alavetelissä (4,5 cm)

3.8. Etenkin Savossa suuria rakeita, muun muassa Leppävirran Mustinmäellä (4 cm)

12.9. Kesän vilkkain raepäivä (37 havaintoa)

14.9. Lapin Raanujärvellä noin 2-senttisiä rakeita, myöhäisin suurien rakeiden tapaus Lapissa

23.9. Joutsan trombi ja sen yhteydessä 3-senttisiä rakeita

22.10. Maan länsiosassa useita havaintoja 1,5–2-senttisistä rakeista, suurimmat yli 2,5-senttisiä, mikä on myöhäisin ajankohta suurille rakeille Suomessa.

Jäärakeita satoi elokuussa 12 päivänä, joista kuukauden 2. ja 3. päivä olivat vilkkaimpia.

Lisätietoja:

Meteorologi Jari Tuovinen, jari.tuovinen@fmi.fi

Lisätietoa rakeista Ilmatieteen laitoksen sivuilla

Lumipeitteen muutokset uhkaavat arktisen luonnon monimuotoisuutta

[Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus tiedottavat 23.10.2018:]

Monet tuntureiden kasvilajit ovat riippuvaisia myöhään sulavista kinoksista. Lumi tarjoaa suojaa talven kovilta pakkasilta, mutta se myös rajoittaa kasvukauden pituutta estäen eteläisempien lajien leviämisen. Siksi lumipeitteen väheneminen voi olla arktisille lajeille jopa suurempi uhka kuin lämpötilan nousu.


Tunturien lumipeite hupenee ja kesä pitenee – häviääkö samalla lumileinikki (Ranunculus nivalis). Kuva Julia Kemppinen.

Arvostetussa Nature Climate Change -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat selvittivät, kuinka eriasteiset muutokset lämpötilassa ja lumiajan pituudessa vaikuttavat pohjoisten lajien sukupuuttoriskiin. Tulosten mukaan ilmaston lämpeneminen hyödyttää monia kasvilajeja, mutta samalla nopeasti hupeneva lumipeite saattaa hävittää suuren osan pohjoisten tuntureiden lajistosta. Monet näistä lajeista ovat jo nykyään uhanalaisia, joten suojelutoimilla on kiire.

– Vaikka lumen merkitys toki tunnustetaan, talviolosuhteet unohtuvat usein pohjoisten ja vuoristoisten alueiden tutkimuksista, sanoo tohtorikoulutettava Pekka Niittynen Helsingin yliopistosta.

Kaukokartoitus ja satelliittikuvat avuksi

Talvella aineiston kerääminen on ollut aiemmin hankalaa, mutta kaukokartoitus ja satelliittikuvat mahdollistavat lumipeitteen tarkan seurannan aina 1980-luvulta asti.

– Kaukokartoituksen ja lajilevinneisyysmallien avulla osoitimme, että talvella on valtava merkitys pohjoiselle luonnolle ja sen eliölajiston tulevaisuudelle, kertoo Niittynen.

– Monet tuntureiden lajit ovat erikoistuneet kasvamaan ja kukkimaan hyvin lyhyen kesän aikana. Lumiajan lyhetessä ja kesän pidetessä eteläisemmät lajit hyötyvät ja voivat kilpailla arktiset kumppaninsa sukupuuttoon, jatkaa Niittynen.

Tutkijoiden mukaan pohjoisten alueiden ilmasto muuttuu voimakkaammin kuin muun maapallon ja nämä muutokset ovat erityisen voimakkaita talvella. Se korostaa nyt tehdyn tutkimuksen tulosten merkitystä.

Lämpenemisen vaikutusta lumipeitteeseen vaikea ennustaa

– Meitä huolettaa se, että emme tarkasti tiedä, kuinka lumiolosuhteet tulevat muuttumaan ilmaston lämmetessä. Lämpötilaa pystymme kohtuullisen hyvin ennustamaan, sademäärien ennustaminen on jo hankalampaa. Lumen kohdalla epävarmuudet entisestään kasvavat. Esimerkiksi osissa Siperiaa lumen määrä saattaa jopa kasvaa kohoavien talvisateiden takia, mutta Pohjoismaiden lumiajan ennustetaan lyhenevän reilusti, jatkaa Pekka Niittynen.

– Tuloksemme osoittavat, että pohjoisten eliöyhteisöjen muutokset voivat tulevaisuudessa olla äkkinäisiä ja tuottaa vaikeasti ennakoitavia ekologisia yllätyksiä, kuten esimerkiksi nopeita lajipopulaatioiden häviämisiä joiltakin paikoilta ja sopeutumiskykyisten lajien siirtymisiä uusille paikoille, arvioi erikoistutkija Risto Heikkinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Jääleinikki, lumijäkkärä, hapro ja sammalvarpio tarvitsevat kinoksia

– Monet arktisten alueiden ikoniset lajit, kuten jääleinikki, tulevat voimakkaasti vähenemään muuttuvien lumiolojen myötä, toteaa luonnonmaantieteen professori Miska Luoto.

Useat tunturilajit viihtyvät yksinomaan lumen kinostusalueilla, joille matalat tunturilajit ovat erikoistuneet.

– Vähenevät kinokset lisäävät esimerkiksi lumileinikin, hapron ja sammalvarpion sukupuuttoriskiä, lisää Miska Luoto.

Nyt julkaistu tutkimus keskittyy kasveihin, sammaliin ja jäkäliin, mutta tulosten voi olettaa pätevän myös monille muille arktisille eliöryhmille. Suurta osaa tunturien lajeista uhkaa häviäminen, jos lumesta riippuvaisille lajeille ei ole lähialueilla tarjolla sellaisia paikkoja, joissa pitkään viipyvä lumipeite säilyy tulevaisuudessakin. Sopeutumiskeinot arktisten alueiden lumimuutosten vaikutuksiin voivat olla käytännössä vähäiset. Siksi pohjoisen luonnon suojelussa on ilmastonmuutoksen hillinnällä tärkeä rooli.

Julkaisu:

Pekka Niittynen, Risto K. Heikkinen, Miska Luoto: Snow cover is a neglected driver of Arctic biodiversity loss, Nature Climate Change letters.

Lisätietoja:

Tohtorikoulutettava Pekka Niittynen, BioGeoClimate tutkimusryhmä, p. +358 40 657 6888, pekka.niittynen@helsinki.fi

Erikoistutkija Risto Heikkinen, Suomen ympäristökeskus, p.0295 251 151, etunimi.sukunimi @ymparisto.fi

Professori Miska Luoto, BioGeoClimate tutkimusryhmä, p. +358 44 272 7327, miska.luoto@helsinki.fi

Ilmatieteen laitos aloittaa kolmannen kehitysyhteistyöhankkeen Nepalissa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Yhteistyön tavoitteena on parantaa Nepalin varautumista sään aiheuttamiin luonnonkatastrofeihin sekä tukea paikallisen sääpalvelun palvelukehitystä ja henkilöstöosaamista.

Ilmatieteen laitoksen kolmas Suomen ulkoministeriön rahoittama kehitysyhteistyöhanke Nepalin kansallisen sääpalvelun kanssa käynnistyi syyskuun lopussa Katmandussa. FNEP3-projekti kattaa vuodet 2018–2021. Sen tavoitteena on parantaa Nepalin varautumista sään aiheuttamiin luonnonkatastrofeihin muun muassa kehittämällä asiakaslähtöisiä sääpalveluja ja henkilöstöosaamista.

Suomen ulkoministeriön Instituutioiden välisen yhteistyön instrumentilla (IKI) rahoitettu FNEP3-projekti on jatkoa FNEP2-projektille, joka toteutettiin vuosina 2013–2016, ja FNEP1-projektille, joka toteutettiin vuosina 2010–2012.

”On hienoa, että Ilmatieteen laitoksen pitkäaikainen yhteistyö Nepalin kansallisen sääpalvelun kanssa saa jatkoa. Nepal on tehnyt viime vuosina suuria investointeja sääpalveluihin etenkin sääinfrastruktuurin osalta. Uusien havaintolaitteiden ja säänennustustyökalujen käyttöönotossa sekä uusien sää- ja ilmastopalveluiden rakentamisessa tuki pitkäaikaiselta, ammattitaitoiselta ja luotettavalta kumppanilta on mittaamattoman arvokasta”, sanoo projektipäällikkö Riikka Pusa Ilmatieteen laitokselta.

FNEP3-projektissa jatketaan aikaisempien projektien saavutetuista tuloksista ja koulutetaan henkilöstöä kaikilla meteorologian osa-alueilla. Lisäksi projekti tukee Maailman Pankin rahoittaman projektin puitteissa tehtyjen investointien käyttöönotossa ja asiakaslähtöisten lopputuotteiden rakentamisessa. Myös suomalaista teknologiaa viedään paikan päälle: osana projektia Nepaliin asennetaan Vaisalan säähavaintoantureita sekä sääkamera.

”FNEP3-projektissa päästään aiempien projektien ansiosta rakentamaan jo ns. suurelle yleisölle näkyviä elementtejä. Kolmen vuoden kuluessa on lupa odottaa uusia sää- ja ilmastotuotteita muun muassa Nepalin kansallisen sääpalvelun verkkosivuille, parempia lentosääpalveluita sekä kylätasolle räätälöityjä ennakkovaroituspalveluita. Kylätason varoituspalveluita valmistellaan yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin ja suuren suomalaisen vesiprojektin kanssa”, Riikka Pusa kertoo.

Nepal on haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille

Nepal on useiden selvitysten mukaan erittäin haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Luonnonilmiöihin liittyvät katastrofit vaativat vuosittain keskimäärin satojen ihmisen hengen, ja aineelliset vahingot nousevat yli 10 miljoonaan euroon. Laadukkailla sää- ja ilmastopalveluilla voidaan hallita entistä tehokkaammin ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden taloudellisia ja inhimillisiä haittavaikutuksia. FNEP1-projektissa toteutettu sosioekonominen tutkimus puhuu sekin puolestaan: jokainen Nepalin sää- ja ilmastopalveluihin sijoitettu euro tuottaa 6–11 euroa hyötyä yhteiskunnan toiminnoille investoinnin aikaansaaman paremman varautumisen kautta.

Instituutioiden välisen yhteistyön instrumentti (IKI) edistää suomalaisten ja kumppanimaiden valtiollisten toimijoiden välistä suoraa yhteistyötä, joka tähtää kehitysmaiden valtion virastojen ja laitosten osaamisen vahvistamiseen. Projekteissa painotetaan suomalaisten organisaatioiden vahvan osaamisen ja hyvien toimintatapojen vientiä kumppanimaihin.

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Riikka Pusa, Ilmatieteen laitos, puh. 050 407 3967, riikka.pusa@fmi.fi

Lisätietoa IKI-instrumentista

Lue lisää aikaisemmista Ilmatieteen laitoksen kansainvälisistä projekteista Meteorologiaa maailmalla -blogista.

IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuoreen raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. Rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Globaalit päästöt on käännettävä uralle, jossa nettopäästöt laskevat nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä.

”Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole taittunut. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski.

1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti.

Päästövähennykset eivät yksin riitä lämpötilan nousun taltuttamiseksi, vaan hiilidioksidia on pystyttävä poistamaan ilmakehästä muun muassa hiilinielujen sekä hiilidioksidin talteenoton keinoin. Hiilidioksidin poistamista ilmakehästä tarvitaan sitä enemmän, mitä hitaammin päästöjä vähennetään. Hiilidioksidin poistokeinoihin liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia ja riskejä.

Raportti antaa selkeän viestin siitä, että ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta ja vähentää ilmaston lämpenemiseen liittyviä riskejä. Tähän mennessä Pariisin sopimuksen alla annetut kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä rajoittamaan lämpötilan nousua 1,5 asteeseen.

”Ilmastotieteen viesti on hyvin selvä: aikaa ei ole hukattavaksi. Kaikkien pitää nyt tehdä ilmastotoimia enemmän, nopeammin ja laajemmin. Myös EU:n tulee päivittää oma päästövähennyssitoumuksensa vuoteen 2020 mennessä ja unionin pitkän aikavälin ilmastostrategiassa on tavoiteltava hiilineutraaliutta vuonna 2050. Suomen kansallinen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2045”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.

Raportin tulokset ovat tärkeä tieteellinen näkökulma Katowicen ilmastoneuvotteluihin joulukuussa, käynnissä olevaan Talanoa-vuoropuheluun sekä Pariisin sopimukselle annettujen päästövähennyssitoumusten päivittämiseen vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tukee monia kestävän kehityksen tavoitteita, esimerkiksi makean veden saatavuutta. Hillintätoimet on kuitenkin suunniteltava paikalliset olosuhteet huomioiden, jottei esimerkiksi maankäyttö vaaranna ruokaturvaa tai puhtaan veden saantia.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi maanantaina 8.10. Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin lyhennelmän päätöksentekijöille. Raportti viimeisteltiin viime viikolla Etelä-Koreassa järjestetyssä viikon mittaisessa kokouksessa, johon osallistui IPCC:n jäsenmaiden hallitusten edustajia ja raportin laatineita tutkijoita. Lähes sadan kirjoittajan joukossa oli professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta laatimassa lukua ilmastotavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden vuorovaikutuksesta.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Pirkko Heikinheimo, ympäristöministeriö, p. 0295 250 078, pirkko.heikinheimo@ym.fi

ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta, Ilmatieteen laitos, p. 050 574 6824, heikki.tuomenvirta@fmi.fi

professori Markku Kanninen, Helsingin yliopisto, p. 050 4486133, markku.kanninen@helsinki.fi

https://ilmatieteenlaitos.fi/ipcc

Osoitteessa http://ilmasto-opas.fi/ipcc julkaistaan maanantaina 8.10. infograafeja IPCC:n erikoisraportin sisällöistä. Kuvat ovat vapaasti mm. median käytettävissä.

Taustatietoa IPCC:stä ja 1,5 asteen raportista

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi Global Warming of 1.5 °C -raportin maanantaina 8.10. Julkaisutilaisuus pidettiin Incheonissa Etelä-Koreassa. Tilaisuudessa esiteltiin ns. lyhennelmä päätöksentekijöille (Summary for Policymakers, SPM).

Keskilämpötilan 1,5 asteen nousulla verrattuna esiteolliseen aikaan on merkittäviä vaikutuksia elämään maapallolla. Raportissa käydään läpi näitä vaikutuksia verraten niitä kahden asteen keskilämpötilan nousuun. Raportissa käsitellään päästöpolkuja ja keinoja, joilla lämpeneminen on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen. Lisäksi arvioidaan ilmastotavoitteiden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden yhtymäkohtia.

Raportti vastaa Pariisin ilmastokokouksessa IPCC:lle esitettyyn pyyntöön tarkastella 1,5 asteen tavoitteeseen liittyviä seikkoja. Maailman maat sitoutuivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) tavoitteena on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

Ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi IPCC valmistelee ilmastonmuutosraportteja tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja hillitsemismahdollisuuksista sekä siihen sopeutumisesta. IPCC ei siis tee uutta ilmastonmuutostutkimusta, vaan analysoi ja kokoaa yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa. Se ei myöskään ehdota ilmastopoliittisia vaihtoehtoja.

Suomessa IPCC-työstä vastaa ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä, joka kokoaa yhteen alan tutkijat ja eri ministeriöiden edustajat.

IPCC:n kuudennen arviointiraportin (Sixth Assessment Report, AR6) sarjaan kuuluvat nyt julkaistun Global Warming of 1.5° C -erikoisraportin (SR15) lisäksi kaksi erikoisraporttia, menetelmäraportti, kolmiosainen 6. arviointiraportti ja sen synteesiraportti.

IPCC-raportti Raportin valmistumisajankohta
Methodology Report ”2019 Refinement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories” toukokuu 2019
Special Report on Climate Change and Land (SRCCL) (an IPCC special report on climate change, desertification, land degradation, sustainable land management, food security, and greenhouse gas fluxes in terrestrial ecosystems) elokuu 2019
Special Report on the Ocean and Cryosphere in a Changing Climate syyskuu 2019
IPCC Sixth Assessment Report (AR6) Working Groups 1, 2, 3 and the Synthesis Report huhtikuu 2021–huhtikuu 2022

https://www.ipcc.ch

Pohjoisen merijään minimilaajuus uuden normaalin mukainen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Merijään laajuus oli kuudenneksi pienin vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittausten sarjassa.

Pohjoisen merijään laajuus saavutti kuluvan vuoden pienimmän arvonsa syyskuun 23. päivänä. Tämän vuotinen arvo 4,59 miljoonaa neliökilometriä on tyypillinen 2010-luvun minimilaajuus, ja se on kuudenneksi pienin vuodesta 1979 asti kerätyssä satelliittimittausten sarjassa. Toistaiseksi pienin pohjoisen merijään laajuus, 3,39 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuussa 2012.

Merijään syksyiseen minimilaajuuden määrää sää, merivirtojen kuljettama lämpö, jäätä liikuttavat pintavirtaukset sekä jään paksuus sulamiskauden alussa. Tänä vuonna osassa Arktikaa sää oli viime vuosia viileämpi, mutta samalla monissa paikoissa etelätuulet painoivat jäätä pohjoisemmaksi. Grönlannin pohjoispuolelle avautui tänä vuonna suuri polinja eli avoimen veden alue. Vastaava polinja on havaittu ennenkin, mutta se oli tänä vuonna poikkeuksellisen suuri ja pitkäikäinen.

Vaikka merijään syksyisen minimilaajuudessa on merkittävää vuotuista vaihtelua, pitkäaikaisten merijään muutosten ja kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen välillä on havaittu yhteys. Kun tarkastellaan pitkiä aikasarjoja, havaitaan, että yksi ylimääräinen tonni ilmaan päästettyä hiilidioksidia pienentää syyskuista minimilaajuutta noin kolmella neliömetrillä.

Merijään laajuutta merkitsevämpi suure on merijään kokonaistilavuus. Tästä saadaan ensimmäiset arviot lokakuun lopussa, koska paksuutta mittaavat satelliitit alkavat tuottaa luotettavia mittauksia vasta sulamiskauden kunnolla päätyttyä.


Pohjoisen merijään laajuus 23.9.2018

Kuvan data: EUMETSAT OSI-SAF
Visualisointi: Ilmatieteen laitoksen Arctic now -palvelu

Lisätietoja:

Eero Rinne, eero.rinne@fmi.fi, ryhmäpäällikkö, puh. 050 448 7681

Syyskuu oli kymmenettä kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kesän hellepäivien määrä jäi vain yhden päähän mittaushistorian ennätyksestä. Kasvukauden lämpösumma on jo nyt ennätyksellisen suuri.


Kuva: Bengt Wikström.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli Lappia lukuun ottamatta harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden keskilämpötila vaihteli etelärannikon noin 14 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 8 asteeseen. Kuukauden keskilämpötila oli 1–3 astetta tavanomaista korkeampi. Lämpöoloiltaan vastaavanlainen syyskuu esiintyy keskimäärin kerran 10–30 vuodessa, Lapissa hieman useammin.

Syyskuu oli lämpöoloiltaan kaksijakoinen. Kuukauden alku ja keskivaihe olivat selvästi tavanomaista lämpimämpiä, kun taas loppu oli tavanomaista kylmempi. Kuukauden ylin lämpötila oli Rauman Pyynpäässä kuukauden 8. päivänä mitattu 26,1 astetta. Kyseessä oli samalla menneen kesän viimeinen eli 64. hellepäivä maassamme. Se jäi vain yhden päivän päähän vuodesta 1960 alkaen mitatusta hellepäiväennätyksestä, joka on 65 kappaletta vuodelta 2002. Vaikka hellepäiviä ei 8. päivän jälkeen enää mitattu, kohosi lämpötila vielä kuukauden puolivälin jälkeenkin paikon yli 20 asteeseen.

Kuukauden 26. ja 27. päivinä maamme yli kulki Kuisma-myrsky, joka aiheutti jonkin verran vahinkoa ja sähkökatkoja etenkin maan etelä- ja keskiosassa. Voimakkain merialueilla havaittu keskituuli oli Rauman Kylmäpihlajassa mitattu 26,1 metriä sekunnissa. Maa-alueilla mitatut kovimmat puuskat olivat noin 23 metriä sekunnissa. Kuisma-myrskyn jälkeen maahamme purkaantui pohjoisesta kylmää ilmaa, ja lämpötila painui kuukauden viimeisinä öinä lähes koko maassa pakkaselle. Kuukauden alin lämpötila, -9,5 °C, mitattiin Muonion kirkonkylässä 29. päivänä.

Kuivan kesän jälkeen tavanomaista enemmän sadetta

Syyskuu oli suurimmassa osassa maata tavallista sateisempi. Varsinkin Etelä-Karjalasta Ylä-Lappiin ulottuvalla alueella kuukauden sademäärä kohosi paikoin harvinaisen korkeaksi eli vastaavaa esiintyy keskimäärin kerran 10–30 vuodessa. Syyskuun sademäärä vaihteli Pohjanmaan sekä Länsi-Lapin noin 50 millimetristä Itä-Suomen runsaaseen 100 millimetriin. Kuukauden suurin sademäärä, 148,6 millimetriä, mitattiin Virolahden Koivuniemessä. Pienin sademäärä oli alustavasti Seinäjoen Pelmaan asemalla, 34,6 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli Savonlinnan Punkaharjun Laukansaaressa 11. päivänä mitattu 56,7 millimetriä.

Tilastoitava ensilumi satoi kuukauden lopulla, kun Kilpisjärven kyläkeskuksessa mitattiin 25. syyskuuta aamun lumensyvyydeksi 2 senttimetriä.

Kasvukauden lämpösumma jo ennätyksellinen

Terminen kasvukausi alkoi tänä vuonna etelässä huhtikuun loppupuoliskolla ja pohjoisessa toukokuun alussa. Syyskuun loppuun mennessä tehoisaa lämpösummaa on kertynyt jo ennätyksellisen paljon pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla lämpösummaa on kertynyt 1839 vrk °C, mikä ylittää jo aseman entisen ennätyksen vuodelta 2011 (1829 vrk °C). Lämpösummaa kertyy etelässä vielä tyypillisesti lokakuun loppuun saakka eli lopulliset arvot selviävät myöhemmin. Pohjoisessa terminen kasvukausi alkaa kuitenkin olla jo ohitse.

Lämpösummaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella. Summaan lasketaan kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa. Jos vuorokauden keskilämpötila jää kasvukaudella + 5 asteen alapuolelle, summaa ei kerry, mutta se ei myöskään vähene.

Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi kutsutaan, kun sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Lue lisää

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Syyskuun säätilastot

Säästä twiittaavat @meteorologit

%d bloggers like this: