Pohjoisella jäämerellä on havaittu ennennäkemättömän nopeaa meren happamoitumista

Meren happamoituminen etenee ennusteita nopeammin Pohjoisella jäämerellä uuden tutkimuksen mukaan. Nopean happamoitumisen syynä on todennäköisesti merijään nopea väheneminen. Happamoitumisella voi olla vakavia seurauksia Arktisen alueen ekosysteemeille.

ArcticAcid

Meren happamoitumisessa meriveden pH-arvo pienenee, koska aiempaa suurempia määriä hiilidioksidia sitoutuu ilmakehästä mereen. Laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet, että meriveden happamoituessa kuoren muodostuminen muuttuu vaikeammaksi monilla kalkkikuorisilla eläimillä, kuten esimerkiksi simpukoilla ja koralleilla.

Joukko tutkijoita on havainnut, että merijään vähenemisellä on merkittäviä seurauksia Pohjoisen jäämeren pintavesissä. Merijään vähetessä yhä enemmän meren pinnasta paljastuu ilmakehälle, jonka hiilidioksidi alkaa sitoutua pintaveteen. Ilmakehästä mereen sitoutuva hiilidioksidi on meren happamoitumisen tärkein aiheuttaja.

Tilannetta vaikeuttaa se, että makeasta vedestä muodostuneen merijään sulamisvedet laimentavat meren pintavesiä ja aiheuttavat näin lisää happamoitumista sekä vähentävät kalsiumin ja karbonaatin pitoisuuksia. Kalsium ja karbonaatti ovat aragoniitin rakennusaineita. Aragoniitti ja muut karbonaattimineraalit muodostavat kovan osan kalkkikuoria käyttävien eläinten kuorissa. Kuoren muodostumisen vaikeutuessa myös eläinten selviytyminen vaikeutuu. Tämän jälkeen kalkkikuorisia eläimiä ravintonaan käyttävillä eläimillä on vähemmän ruokaa. Näin koko ekosysteemin toiminta vaarantuu.

Uuden tutkimuksen mukaan meren happamoituminen on nopeasti etenemässä aiemmin merijään peittämille alueille.

”Jopa 20 prosenttia Kanadan altaasta [syvänne Beaufortinmerellä, Kanadan pohjoisrannikolla] on muuttunut syövyttävämmäksi karbonaattimineraaleille ennennäkemättömän lyhyessä ajassa. Missään muualla maapallolla emme ole havainneet näin laaja-alaista ja nopeaa meren happamoitumista”, sanoo Lisa Robbins, joka on tutkimuksen johtava tutkija ja meren happamoitumisprojektin päällikkö U.S. Geological Surveyssä.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna merien pinta happamoituu, koska ihmiskunta on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja meriin sitoutuu aiempaa enemmän hiilidioksidia. Meren happamoitumismallien perusteella Pohjoisella jäämerellä happamoituminen etenee niin nopeasti, että jo ensi vuosikymmenellä aragoniitin ja muiden karbonaattimineraalien pitoisuudet saattavat olla ratkaisevan pieniä. Pohjoisella jäämerellä vähenevä monivuotinen merijää vapauttaa uusia merialueita ilmakehän hiilidioksidin vaikutukselle ja lisäksi jäästä liukeneva makea vesi laimentaa merivettä happamoittaen sitä lisää.

Lähteet:

Unprecedented Rate and Scale of Ocean Acidification Found in the Arctic – U.S. Geological Surveyn tiedote, 11.9.2013

Lisa L. Robbins, Jonathan G. Wynn, John T. Lisle, Kimberly K. Yates, Paul O. Knorr, Robert H. Byrne, Xuewu Liu, Mark C. Patsavas, Kumiko Azetsu-Scott, Taro Takahashi, Baseline Monitoring of the Western Arctic Ocean Estimates 20% of Canadian Basin Surface Waters Are Undersaturated with Respect to Aragonite, PLoS ONE 8(9): e73796, doi:10.1371/journal.pone.0073796. [koko artikkeli]

Aiemmat juttumme aiheesta:

Merieläimet hapoilla (25.10.2010, Esko Pettay)

2 vastausta to “Pohjoisella jäämerellä on havaittu ennennäkemättömän nopeaa meren happamoitumista”

  1. jukka Says:

    Kyllä merivesi oli yhtä hapanta jonkin aikaa n. vuonna 1000 kun Grönlanti (lue= vihreä saari) löydettiin.

  2. Ari Jokimäki Says:

    Vai niin. Yllä olevassa jutussa kuitenkin oleellista on happamoitumisen nopeus.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: