Uusi vuosi vastaanotetaan lauhassa säässä

[Ilmatieteenlaitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen torstaina 27.12. tekemän ennusteen mukaan vuosi vaihtuu lauhassa säässä.

Uudenvuodenpäivän lämpötilat ja lumitilanne 1981-2012. (Kuva: Ilmatieteen laitos)

Uudenvuoden aattona Suomessa vallitsee lauha lounainen ilmavirtaus. Laajalti maan etelä- ja keskiosassa on suojasäätä ja lämpötilan nollaraja voi kohota Meri-Lappiin ja Kainuun eteläosiin saakka. Muualla Kainuussa ja Lapissa pakkanen on enimmäkseen heikkoa.

Aattoillan ja yön aikana pohjoisessa liikkuu lumi- tai räntäsateita. Etelään on saapumassa sadealue, missä sateet tulevat lumena tai vetenä. Uudenvuoden päivänä sää jatkuu lauhana ja lumi- tai vesisateita tullee monin paikoin.

Vuosi 2013 alkaa valkoisena koko maassa. Eniten lunta on etelärannikolla ja Kymenlaaksossa, jossa sitä on paikoin yli puoli metriä. Vähiten lunta on Ahvenanmaalla ja Meri-Lapissa, jossa sitä on alle 15 cm.

Pakkassää tavallista vuodenvaihteelle

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi vaihtuu tavallisesti talvisessa pakkassäässä. Tyypillisesti vuodenvaihteen lämpötilat ovat yöllä maan etelä- ja keskiosassa noin -8…-15 ja pohjoisessa -15…-20 astetta. Rannikolla on yleensä hieman lauhempaa. Vuodesta 1961 alkaen vuodenvaihteen ylin lämpötila on +8,3 astetta, joka on mitattu Maarianhaminassa 31. joulukuuta 1975. Alin lämpötila on -43,5 astetta, ja se on mitattu Sallan Naruskajärvellä 1. tammikuuta 1982. Keskimäärin lunta on maan eteläosassa vuodenvaihteessa 10 – 20, maan keskiosassa 20 – 40 ja maan pohjoisosassa 40 – 50 senttiä. Enimmillään lunta on ollut uutena vuotena etelässä yli puoli metriä ja Lapissa metrin. Vuodesta 1961 alkaen suurin vuodenvaihteessa mitattu lumensyvyys on 126 cm, joka on mitattu 1. tammikuuta 1992 Enontekiön Kilpisjärvellä.

Vuosi 2012 otettiin vastaan pakkassäässä. Pakkasta oli uudenvuodenyönä suurimmassa osassa maata 5-10 astetta, mutta varsinkin maan itäosassa ja Pohjois-Lapissa pakkanen oli paikoin kireämpää. Kireintä pakkanen oli Juuassa, jossa mitattiin 19,6 astetta. Lunta oli lähes koko maassa selvästi vähemmän kuin tällä hetkellä, ja maan etelä- ja länsiosassa lunta oli yleisesti alle 10 cm. Eteläisimmässä Suomessa oli jopa lumetonta. Yli puolen metrin nietoksia löytyi ainoastaan Koillismaalta sekä Etelä- ja Länsi-Lapista. Eniten lunta eli 70 cm oli uudenvuodenpäivän aamuna Kolarissa.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Vuodenvaihteen säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/uusi-vuosi
Joulukuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Lumitilanteen seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne

Valkoinen joulu koko maahan

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Joulu on koko maassa valkoinen ja talvinen. Jouluaattona Suomeen alkaa virrata lounaasta lauhempaa ilmaa.

Valkean joulun (24.-26.12.) todennäköisyys vertailukaudella 1981-2010. (Kuva: Ilmatieteen laitos)

Ilmatieteen laitoksen keskiviikkona 19.12. laatiman ennusteen mukaan joulunaluspäivät vietetään suurimmassa osassa maata selkeässä ja kireässä pakkassäässä, mutta jouluaatosta alkaen sää lauhtunee jonkin verran.

Lauantaina ja aatonaattona sunnuntaina lämpötila laskee varsinkin maan keskiosassa laajalti -30 asteen tienoille, ja näihin lukemiin päästään paikoin myös maan eteläosassa. Maan pohjoisosassa sää muuttuu hieman epävakaisemmaksi ja lämpötila kohoaa enimmäkseen -10 ja -20 asteen välille.

Jouluaattona maanantaina lounaasta alkaa virrata lauhempaa ilmaa etenkin maan etelä- ja keskiosaan. Aattona myös pilvisyys lisääntyy ja tuuli voimistuu. Päivälämpötila on maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen -4…-11 ja maan pohjoisosassa -8…-15 astetta.

Joulupäivänä tiistaina lumisateiden todennäköisyys kasvaa koko maassa. Lämpötila kohoaa maan etelä- ja keskiosassa 0 ja -6 asteen välille, mutta pohjoisessa sää jatkunee jonkin verran kylmempänä. Lauhinta on etelärannikolla.

Sään ennustettavuus heikkenee merkittävästi tapaninpäivän tienoilla. Todennäköisesti sää jatkuu epävakaisena ja ajankohtaan nähden lämpötiloiltaan keskimääräisenä.

Joulun meno- ja paluuliikenteessä on syytä olla varovainen, ja voimassa olevat varoitukset onkin hyvä tarkistaa ennen liikenteeseen lähtemistä.

Lunta eniten maan eteläosassa ja Pohjois-Lapissa

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan valkoinen joulu on tavallisesti lähes takuuvarma maan pohjoisosassa Perämeren rannikkoa lukuun ottamatta sekä Itä-Suomen pohjoisosassa. Mitä lähemmäksi rannikkoa tullaan, sitä pienemmäksi valkoisen joulun todennäköisyys käy. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä valkoisia jouluja on keskimäärin kaksi kolmesta. Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä keskimäärin vain joka toinen joulu on valkea. Pitkän ajan keskiarvojen mukaan joulunpyhinä lunta on tyypillisesti maan etelä- ja länsiosassa noin 10–20 cm, lounaassa kuitenkin alle 10 cm. Maan itä- ja pohjoisosassa lunta on noin 20–40 cm. Eniten lunta on tavallisesti Koillismaalla ja Pohjois-Lapissa.

Tällä hetkellä on koko maassa lumipeite. Eniten lunta on Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Lapissa, jossa sitä on paikoin yli puoli metriä. Tämä on ajankohtaan nähden harvinaista. Jouluun 19. päivän aamuna eniten lunta oli Kittilän Kenttärovassa, jossa sitä oli 60 cm. Etelässä lumisinta oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa lunta oli 55 cm. Vähiten lunta oli Perämeren rannikolla ja Kainuussa, jossa sitä oli yleisesti alle 10 cm. Pienin lumensyvyys, 4 cm, mitattiin Tornion Torpissa.

Jääpeite on pikkuhiljaa laajentunut Suomen rannikkoseuduilla, mutta jäällä liikkumista kannattaa vielä välttää. ”Sään kylmeneminen saa merijään lisääntymään, mutta jäälle satanut lumi toimii hyvänä eristeenä hidastaen jään paksuuskasvua ja samalla painaen jäätä alaspäin. Tällöin jään päälle pääsee vettä, joka lumen kanssa muodostaa sohjoa. Sohjo puolestaan jäätyy kohvajääksi, joka kantavuudeltaan on vain puolet teräsjäästä”, kertoo jääasiantuntija Jouni Vainio Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelusta.

Viime joulu lauha ja tuulinen

Viime vuonna joulua vietettiin lauhoissa merkeissä, ja maan länsiosassa oli lumetonta. Eniten lunta oli Kainuussa ja Koillismaalla, jossa sitä oli paikoin runsaat 40 cm. Sää oli tuulinen, ja tapaninpäivänä riehui Tapani-myrsky, joka aiheutti laajoja sähkökatkoksia ja muuta tuhoa maan lounaisosassa ja länsirannikolla.

Tilastojen mukaan joulunajan lämpötilat vaihtelevat tyypillisesti maan etelä- ja keskiosassa parista pakkasasteesta noin kymmeneen pakkasasteeseen. Etelä- ja länsirannikolla lämpötilat ovat ylimmillään tavallisesti nollan tietämillä. Maan pohjoisosassa joulun ajan lämpötilat vaihtelevat tyypillisesti muutamasta pakkasasteesta noin -20 asteeseen.

Tiedotetta päivitetään tarvittaessa loppuviikon aikana.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Joulutilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulunaika
Joulukuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Lumitilanteen seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne

Liikennesää: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Jalankulkusää: http://ilmatieteenlaitos.fi/jalankulkusaa

Karibian pieniä saarivaltioita autetaan selviytymään luonnon ääri-ilmiöiden vaikutuksilta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Yhteistyöhankkeen tavoitteena on modernisoida maiden sääpalvelutuotantoa ja parantaa varautumista luonnon ääri-ilmiöihin.

Ilmatieteen laitos on vahvistanut yhteistyöhankkeen avulla Karibian alueen ilmatieteen laitosten hydro-meteorologista osaamista. Tavoitteena on modernisoida maiden sääpalvelutuotantoa ja parantaa varautumista luonnon ääri-ilmiöihin.

Tilastojen mukaan Karibian alueella tapahtuvat luonnononnettomuudet johtuvat pääosin meteorologista, hydrologisista ja ilmastollisista syistä tai niiden seurauksista. Onnettomuudet aiheuttavat maissa ihmisuhrien lisäksi merkittäviä taloudellisia tappioita ja vaikeuttavat näin maiden kehittymistä.

Vaikka varoitusjärjestelmät ovat alueella jo melko korkeatasoisia, on arvioitu, että ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan alueella lisääntyviä ongelmia. Voimistuvat hurrikaanit, merenpinnannousu, sekä sadekausien aikana lisääntyvät sademäärät aiheuttavat ongelmia jo entuudestaan haavoittuvissa ja sääherkissä maissa. Tämän takia järjestelmiä on syytä päivittää ja parantaa mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan vastata ilmastonmuutoksen lähivuosina tuomiin haasteisiin.

Ilmatieteen laitos on yhteistyössä Karibian alueellisen järjestön ACSin kanssa (Association of Caribbean States) auttanut maita selviytymään ilmastonmuutoksen vaikutuksilta juuri päättyneen SHOCS-hankkeen kautta. Varautumista ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin on parannettu mm. lisäämällä ACS-organisaation roolia maiden yhteistyössä. ACS:llä on 25 jäsenmaata ja 4 liitännäisjäsentä laajalti Karibian maista.

–Yhteistyössä on valmisteltu strategista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on vähentää luonnononnettomuuksien aiheuttamia tuhoja. Ilmatieteen laitos on kohentanut myös alueen ilmatieteen laitosten osaamista ja välineitä. Käyttöön on otettu kansainväliset normit täyttäviä laatukäytäntöjä, jotka takaavat palveluiden tasaisen roolin maiden kesken, kertoo hankkeen vetäjä Martti Heikinheimo Ilmatieteen laitoksesta.

Säävaroituspalvelujen kehittämistarpeita arvioitiin 16 saarivaltion osalta tulevaisuuden kehitystyöhankkeita varten. Toinen, kolme vuotta kestävä SHOCS-hankkeen vaihe on tarkoitus aloittaa heti ensi vuonna. Sen budjetti on noin miljoona euroa. Hankkeet rahoittaa Suomen ulkoasianministeriö. – Hanke on tarkoitus jatkua saumattomasti selvittelytyön pohjalta. Tulevan vuoden aikana on tarkoitus tehdä investointeja mm. säähavaintolaitteisiin ja ennustusjärjestelmiin, Heikinheimo toteaa

Lisätietoja:

Projektipäällikkö Martti Heikinheimo, puh. 029 539 3300, martti.heikinheimo@fmi.fi

Lämmitystarveluvut vapaasti saatavilla vuoden 2013 alusta alkaen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen seurantaan ja vertailuun käytettävät lämmitystarveluvut muuttuvat maksuttomiksi.

Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen seurantaan ja vertailuun käytettävät lämmitystarveluvut muuttuvat maksuttomiksi. Lämmitystarvelukuja julkaistaan Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla vuoden 2013 alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön ja Ilmatieteen laitoksen välisen sopimuksen mukaisesti.

Tammikuussa 2013 julkaistaan vuoden 2012 toteutuneet lämmitystarveluvut 16 vertailupaikkakunnalle kuukausi- ja vuositasolla sekä ilmastollisen vertailukauden 1971–2000 vastaavat tiedot. Tämän jälkeen kuukausittaiset ja vuosittaiset lämmitystarveluvut vertailupaikkakunnille tulevat olemaan saatavilla ensimmäisenä arkipäivänä aina kunkin kuukauden ja vuoden päätyttyä.

Tiedot julkaistaan sähköisesti Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla osoitteessa: http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut

Tiedot julkaistaan myös Ilmatieteen laitoksen ruotsin ja englanninkielisillä verkkosivuilla.

Ilmastollinen vertailukausi vaihtuu kesällä 2013

Kesäkuussa 2013 myös lämmitystarveluvuissa siirrytään ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010. Uusi vertailukausi kuvaa nykyistä ilmastoa paremmin kuin vertailukausi 1971–2000. Samassa yhteydessä päivitetään normituksessa käytettävät kuntakohtaiset kertoimet k1 ja k2 vuoden 2013 alun kuntajaon mukaiseksi. Vertailupaikkakunnat säilyvät ainakin pääosin entisinä.

Tavoitteena on, että lämmitysenergian kulutuksen normeerauksessa siirrytään käyttämään uutta vertailukautta vuoden 2013 aikana. Vuoden 2014 alussa toimijoilla tulisi olla käytössään uudella vertailukaudella sekä siihen liittyvillä kertoimilla lasketut normitetut kulutukset. On myös suositeltavaa päivittää kulutusseurannan vertailutiedot muutamia vuosia taaksepäin, esimerkiksi vuoteen 2008 asti

Mikä on lämmitystarveluku?

Paukkupakkaset ja toisaalta leudot talvet aiheuttavat rakennusten lämmitystarpeeseen suuriakin vaihteluja. Lämmitysenergiankulutuksen normeeraus lämmitystarvelukujen avulla mahdollistaa rakennuksen lämmitysenergian kulutuksen vertailun ja kulutusmuutosten seurannan eri vuosina. Myös eri puolella Suomea olevien rakennusten lämmönkulutusta voi verrata keskenään, jos ne laskennallisesti normeerataan esimerkiksi Jyväskylään. Kulutusvertailu on tärkeä osa rakennuksen energiankulutuksen seurantaa ja se on lähtökohta energiankäytön tehostamiseen.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos/Ilmastokeskus: Erikoissuunnittelija Pentti Pirinen, puh. 029 539 2541, pentti.pirinen@fmi.fi
Motiva Oy, Johtava asiantuntija Pertti Koski, puh. 0424 281 217, pertti.koski@motiva.fi
Lisätietoa Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla: http://ilmatieteenlaitos.fi/lammitystarveluvut
Lisätietoa lämmitysenergiankulutuksen normituksesta Motivan verkkosivuilla: http://www.motiva.fi/kulutuksennormitus

Joulukuu alkanut tavanomaista kylmempänä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Joulukuun alku on ollut selvästi tavanomaista kylmempi, maan eteläosassa jopa harvinaisen kylmä.

Vuorokauden ylin lämpötila on punainen ja vuorokauden alin lämpötila sininen viiva. Kuvissa on esitetty vuorokauden keskilämpötilan keskiarvo vertailukaudella 1981-2010 lilalla. Kirkkaat värit ovat tämän vuoden ja himmeämmät värit viime vuoden havaintoja.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan viimeksi kylmempi joulukuun alku on koettu maan etelä- ja keskiosassa vuonna 2002, maan pohjoisosassa vuonna 1999. Kylmimmät joulukuun alut ovat olleet viimeisen 50 vuoden aikana vuosina 1973 ja 1985. Maan etelä- ja keskiosassa oli kylmintä vuonna 1973 ja maan pohjoisosassa vuonna 1985. Tämän joulukuun alin lämpötila on tähän mennessä -31,3 astetta, ja se on mitattu Sodankylän Vuotsossa 5. päivä joulukuuta.

Sää jatkuu talvisena

Ilmatieteen laitoksen mukaan sää jatkuu edelleen talvisena koko maassa. Tiistaina 11.12. lumisadealue liikkuu maamme yli etelästä pohjoiseen. Etelärannikolla lumisade saattaa olla runsasta. Ajokeliä on hyvä pitää silmällä lumisateiden sekä pöllyävän lumen vuoksi. Toinen samanlainen lumisadealue liikkuu maan yli pohjoiseen torstaina. Voimassa olevat varoitukset kannattaa tarkistaa ennen liikenteeseen lähtemistä: www.ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset.

Lämpötila vaihtelee tällä viikolla -2 ja -10 asteen välillä, maan pohjoisosassa -5 ja -20 asteen välillä. Keskiviikkona sää lauhtuu tilapäisesti ja etelässä lämpötila käy nollan vaiheilla. Viikonloppuna ja myös ensi viikon alkupuolella vahva korkeapaine Venäjällä pitää pintansa ja Suomessa jatkuu pakkassää.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Joulukuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Lumitilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne

Lauha marraskuu päättyi lumipyryihin ja pakkasiin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Marraskuu oli koko maassa tavanomaista lauhempi. Kuukauden keskilämpötila vaihteli etelä- ja länsirannikon runsaasta kolmesta asteesta Luoteis-Lapin vajaaseen -3 asteeseen.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan marraskuussa poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli suurin Pohjois-Lapissa, jossa oli paikoin runsaat neljä astetta tavanomaista lämpimämpää. Pienin poikkeama oli Ahvenanmaalla ja se oli noin asteen verran.

Kuukauden korkein lämpötila maa-alueilla oli 9,4 astetta ja se mitattiin Jomalabyssä Ahvenanmaalla 15.11. Alin lämpötila, -30,0 astetta, mitattiin Kittilän Pokassa 30. päivänä. Kuukausi oli lämpöoloiltaan selvästi kaksijakoinen. Suurimman osan kuukautta vallitsivat lauhat etelän ja lännen väliset tuulet, mutta kuukauden lopulla suursäätila muuttui täysin. Tuolloin idästä alkoi virrata kylmää ilmaa maahamme ja sää muuttuikin talviseksi koko maassa kuukauden lopussa.

Kuukauden sademäärä jäi Pohjois-Lapissa ja suuressa osassa maan länsiosaa alle 40 millimetrin, kun taas suuressa osassa Etelä-Lappia ja etelärannikolla satoi yli 70 millimetriä. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sademäärä jäi suurimmassa osassa maata tavanomaista niukemmaksi. Maan länsiosassa jäätiin paikoin vajaaseen 70 prosenttiin tavanomaisesta. Sen sijaan lähes koko Lapissa ja osassa Etelä-Suomea satoi tavanomaista enemmän. Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Kittilän Kenttärovalla, jossa sadetta kertyi 103 mm. Vähiten eli 29 mm satoi Kauhavan kirkonkylässä. Suurin vuorokautinen sademäärä 28,3 mm mitattiin 10. päivänä Tornion Aapajärvellä.

Kuukausi päättyi maan eteläosassa lumimyräkkään

Lunta oli kuukauden viimeisen päivän aamuna Pohjois-Karjalasta Perämeren pohjoispuolella kulkevan linjan pohjoispuolella ja osassa Etelä-Suomea. Pitkäaikaiseen keskiarvoon nähden lunta oli suurimmassa osassa maata tavanomaista vähemmän. Suurin lumensyvyys 46 cm mitattiin Kittilän Kenttärovalla. Kuukauden viimeisenä päivänä lunta satoi kuitenkin runsaasti maan eteläosassa, ja lunta kertyi vuorokaudessa paikoin yli 20 cm. Samassa yhteydessä tuuli yltyi eteläisillä merialueilla myrskyksi. Suurin kymmenen minuutin keskituuli, 29 metriä sekunnissa, mitattiin Suomenlahdella Kirkkonummen Mäkiluodossa. Voimakas tuuli ja runsas lumentulo vaikeuttivat liikennettä ja aiheuttivat sähkökatkoja.

Syksy oli tavanomaista lämpimämpi

Syksyn eli syys-marraskuun keskilämpötila vaihteli lounaisimman Suomen runsaasta +7 asteesta Käsivarren Lapin noin nollaan asteeseen. Ilmatieteen laitoksen tilastojen pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Suurin poikkeama oli Pohjois-Lapissa ja itärajan tuntumassa, jossa oli vajaat kaksi astetta tavanomaista lämpimämpää. Sen sijaan muualla maassa poikkeama oli asteen verran. Kaikki syyskuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä lukuun ottamatta lokakuuta, jolloin maan länsiosassa ja suurimmassa osassa Lappia oli hieman tavanomaista kylmempää. Syksy oli koko maassa myös tavanomaista sateisempi. Maan länsiosassa ja Lapissa satoi paikoin puolitoistakertaisesti pitkäaikaiseen keskiarvoon nähden. Eniten satoi etelä- ja länsirannikolla ja Meri-Lapissa, jossa satoi paikoin yli 300 mm. Sen sijaan Pohjois-Lapissa ja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sademäärä jäi yleisesti alle 200 millin.

Uusi vertailukausi käytössä

Tammikuun 2012 kuukausitiedotteesta lähtien Ilmatieteen laitoksen tiedotteissa on käytetty vertailukautena vuosien 1981–2010 ajalta laskettuja tilastoja aikaisemman vertailukauden 1971–2000 tilastojen sijasta. Marraskuussa uuden vertailukauden keskilämpötilat ovat maan pohjoisessa 0,5-1,0 astetta edellisen vertailukauden keskilämpötiloja korkeammat, etelämpänä muutos on muutamia kymmenyksiä. Vuorokauden alimpien lämpötilojen keskiarvo on Lapissa noussut paikoin yli asteen. Sademäärät ovat marraskuussa suuressa osassa maata hieman pienempiä uudella vertailukaudella.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)
Marraskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/marraskuu
Syksyn säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/syksytilastot
Lumitilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne
Lumitilastostot: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot

Etelämantereen otsoniaukko oli tänä vuonna toiseksi pienin

Normaalia lämpimämmän ilman ansiosta Etelämantereen ylle muodostui tänä vuonna otsoniaukko, joka oli toiseksi pienin viimeisten 20 vuoden aikana. Tänä vuonna otsoniaukon keskimääräinen koko oli 17,9 miljoonaa neliökilometriä. Otsonikerros suojaa maapallon elämää haitalliselta ultraviolettisäteilyltä, joka voi aiheuttaa ihosyöpää sekä vahingoittaa kasveja.

Otsonipitoisuus Etelämantereen yllä viime vuosina (yllä) ja otsonimittalaitteen lähettäminen ilmakehään (alla).

Etelämantereen otsoniaukko muodostuu syys-lokakuussa ja tänä vuonna se saavutti maksiminsa 22. syyskuuta, jolloin se kattoi 21,2 miljoonan neliökilometrin alan. Tämä ala vastaa suunnilleen Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon yhteistä pinta-alaa. Tähän mennessä suurin otsoniaukko havaittiin vuonna 2001, jolloin se kattoi 29,9 miljoonaa neliökilometriä.

Etelämantereen otsoniaukko alkoi esiintyä vuosittain 1980-luvun alkupuolella. Otsoniaukon syynä on ihmiskunnan tuottamissa CFC-yhdisteissä yhtenä osana oleva kloori. Tietyissä olosuhteissa kloori voi nopeasti pilkkoa otsonin ja stratosfäärin alaosan lämpötila on tärkeässä roolissa.

”Korkealla ilmakehässä oli tänä vuonna hiukan lämpimämpää, mikä aiheutti sen, että tänä vuonna otsoni väheni vähemmän kuin viime vuonna, jolloin oli kylmempää”, sanoo NOAA:n Jim Butler.

Otsoniaukko muodostuu yhä vuosittain, vaikka otsonia tuhoavien kemikaalien rajoittamisesta tehtiin kansainvälinen sopimus jo 25 vuotta sitten. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan saattaa kulua vielä vuosikymmen, ennen kuin ensimmäiset merkit Etelämantereen otsoniaukon toipumisesta havaitaan. NASAn tutkijan Paul Newmanin mukaan Etelämantereen yläpuolisen otsonikerroksen tilanne ei todennäköisesti palaa 1980-luvun tasolle ennen 2060-lukua.

Tämä pitkä toipumisaika johtuu osittain otsonia tuhoavien kemikaalien suuresta määrästä ilmakehässä sekä siitä, että ne säilyvät ilmakehässä kauan. Ilmastonmuutos saattaa myös vaikuttaa otsonitilanteeseen viilentämällä stratosfääriä.

Stratosfäärin otsonikerroksen tilan tarkkailu on edelleen tärkeää, sillä otsonikerros suojaa maapalloa DNA-mutaatioita aiheuttavalta ultraviolettisäteilyltä. NOAAn ja NASAn tutkijat tarkkailevat otsonikerroksen kuntoa satelliiteilla, maan pinnalta tehtävillä mittauksilla ja havaintopallojen avulla.

Uusi ja tulevaisuudessa tärkeä otsonia tarkkaileva mittalaite on Suomi-NPP -sääsatelliitin kyydissä oleva Ozone Mapping Profiler Suite (OMPS). OMPS jatkaa otsonikerroksen tarkkailuprojektia, joka alkoi 1970-luvulla. OMPS tulee antamaan aiempaa yksityiskohtaisempia tietoja otsonipitoisuuksista ilmakehän eri kerroksissa ympäri maailman.

”OMPS katsoo ilmakehää sivuttain, joten se pystyy mittaamaan otsonipitoisuuden korkeuden funktiona”, sanoo NASAn tutkija ja OMPS-mittalaitteesta vastaava Pawan Bhartia. ”OMPS-mittalaitteen ansiosta pystymme seuraamaan lähemmin otsonin vähenemistä pystysuunnassa stratosfäärin alaosassa, missä otsoniaukot muodostuvat”.

Maan pinnalta tehtävät havainnot ja havaintopallot tulevat tarpeen pimeään aikaan, jolloin satelliittihavaintoja ei voida tehdä. ”Aurinko nousee etelänavan horisontin yläpuolelle vasta syyskuun 22. päivä, jolloin otsonin väheneminen on jo alkanut”, sanoo NOAA:n tutkija Irina Petropavlovskikh.

Uusia otsonitutkimuksia

Viime aikoina on ilmestynyt muutama tutkimus ilmakehän otsoniin liittyen. Alla ne esitellään lyhyesti.

– Austin ja muut ovat käyttäneet ilmastomallin simulaatioita stratosfäärin lämpötilan ja otsonipitoisuuden muutoksien selvittämiseen vuosien 1860 ja 2005 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan stratosfäärin lämpötilassa ja otsonipitoisuudessa ei näy tilastollisesti merkitseviä muutoksia ennen vuotta 1960. CFC-yhdisteiden määrä lisääntyy vuoden 1970 jälkeen ja stratosfäärin otsonipitoisuus laskee tasaisesti vuoteen 2000 asti. Tasaisesti lisääntyvät kasvihuonekaasut viilentävät stratosfääriä 1900-luvun alusta alkaen ja viilenemisen nopeus nousee korkeuden myötä. Tulivuorten purkauksilla on myös vaikutus otsonipitoisuuteen.

– Arnone ja muut ovat havainnoineet arktisen alueen ilmakehää talvella 2010-2011, jolloin alueella oli poikkeuksellisen vähän stratosfäärin otsonia. Tuolloin stratosfäärissä oli viileämpää kuin tavallisesti, mikä lisäsi pilvien esiintymistä stratosfäärissä. Stratosfäärin pilvet puolestaan vaikuttavat otsonin vähenemiseen. Tammikuun 2011 alussa stratosfäärin pilviä havaittiin ennätyskorkealla (noin 30,5 kilometrin korkeudessa). Otsonipitoisuuden havaittiin vähenevän jopa 100 ppb per päivä. Lopulta otsonin väheneminen oli ennätyksellistä arktisella alueella.

– Myös Etelämantereella sijaitsevan Río Gallegos NDACC -tutkimusaseman yllä havaittiin ennätyksellisen vähän otsonia marraskuussa 2009. Tätä ovat tutkineet Wolfram ja muut. Alhaisen otsonipitoisuuden jakso kesti kolme viikkoa, mikä on harvinaisen pitkä aika vähäisen otsonin jaksolle. Vähäisen otsonin jakso liittyy ilmakehän olosuhteisiin, mikä toi vähän otsonia sisältävää ilmaa aseman ylle. Myöhemmin otsonipitoisuus palautui normaaliksi nopeasti.

– Alemmassa ilmakehässä otsoni on haitallinen ihmisen terveydelle. On yleisesti tiedossa, että otsonipitoisuus on yhteydessä kuolleisuuteen. Moshammer ja muut ovat selvitelleet parasta tapaa mitata otsonia, jotta sen vaikutusta kuolleisuuteen voitaisiin ennustaa Wienin kaupungissa Itävallassa. Tutkimuksen tuloksien perusteella parhaat mittaustavat olivat otsonipitoisuuden päivittäisen maksimin ja minimin erotus kyseisenä päivänä sekä kyseisen tunnin maksimipitoisuus. Päivän keskiarvo tai kahdeksan tunnin liukuva keskiarvo eivät olleet yhtä hyviä mittareita.

– Muita viime aikoina ilmestyneitä otsoniin liittyviä tutkimuksia ovat Langner ja muut kahden tutkimuksen voimin (Euroopan maanpinnan tason otsonipitoisuuden kehitys vuosien 1990 ja 2100 välillä sekä ilmastonmuutoksen vaikutus Euroopan maanpinnan tason otsonipitoisuuteen), Cooper ja muut (alailmakehän otsonipitoisuuden muutoksia Yhdysvaltojen maaseudulla vuosien 1990 ja 2010 välillä), González-Fernández ja muut (otsoniriskin arviointi Välimeren alueella kasvatettavalle vehnälle), Peters ja muut (uuden ilmakehän otsonipitoisuutta mittaavan laitteen kehittäminen), García ja muut (ilmakehän otsonipitoisuuden muutoksia subtrooppisilla alueilla vuosien 1999 ja 2010 välillä), Thompson ja muut (otsonisondeihin perustuvien otsonimittausten tarkastelua eteläiseltä pallonpuoliskolta) ja Bowman & Henze (eniten otsonin säteilypakotteeseen vaikuttavien päästölähteiden sijainti).

Lähteet:

NOAA, NASA: Antarctic ozone hole second smallest in 20 years

John Austin, Larry W. Horowitz, M. Daniel Schwarzkopf, R. John Wilson, and Hiram Levy II, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00162.1. [tiivistelmä]

Arnone, E., Castelli, E., Papandrea, E., Carlotti, M., and Dinelli, B. M.: Extreme ozone depletion in the 2010–2011 Arctic winter stratosphere as observed by MIPAS/ENVISAT using a 2-D tomographic approach, Atmos. Chem. Phys., 12, 9149-9165, doi:10.5194/acp-12-9149-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Wolfram, E. A., Salvador, J., Orte, F., D’Elia, R., Godin-Beekmann, S., Kuttippurath, J., Pazmiño, A., Goutail, F., Casiccia, C., Zamorano, F., Paes Leme, N., and Quel, E. J.: The unusual persistence of an ozone hole over a southern mid-latitude station during the Antarctic spring 2009: a multi-instrument study, Ann. Geophys., 30, 1435-1449, doi:10.5194/angeo-30-1435-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Hanns Moshammer, Hans-Peter Hutter, Michael Kundi, Which metric of ambient ozone to predict daily mortality? Atmospheric Environment, Volume 65, February 2013, Pages 171–176, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosenv.2012.10.032. [tiivistelmä]

Langner, J., Engardt, M., and Andersson, C.: European summer surface ozone 1990–2100, Atmos. Chem. Phys., 12, 10097-10105, doi:10.5194/acp-12-10097-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Langner, J., Engardt, M., Baklanov, A., Christensen, J. H., Gauss, M., Geels, C., Hedegaard, G. B., Nuterman, R., Simpson, D., Soares, J., Sofiev, M., Wind, P., and Zakey, A.: A multi-model study of impacts of climate change on surface ozone in Europe, Atmos. Chem. Phys., 12, 10423-10440, doi:10.5194/acp-12-10423-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Cooper, O. R., R.-S. Gao, D. Tarasick, T. Leblanc, and C. Sweeney (2012), Long-term ozone trends at rural ozone monitoring sites across the United States, 1990–2010, J. Geophys. Res., 117, D22307, doi:10.1029/2012JD018261. [tiivistelmä]

I. González-Fernández, V. Bermejo, S. Elvira, D. de la Torre, A. González, L. Navarrete, J. Sanz, H. Calvete, H. García-Gómez, A. López, J. Serra, A. Lafarga, A.P. Armesto, A. Calvo, R. Alonso, Modelling ozone stomatal flux of wheat under mediterranean conditions, Atmospheric Environment, Volume 67, March 2013, Pages 149–160, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosenv.2012.10.043. [tiivistelmä]

S. Peters, I. Bejan, R. Kurtenbach, S. Liedtke, G. Villena, P. Wiesen, J. Kleffmann, Development of a new LOPAP instrument for the detection of O3 in the atmosphere, Atmospheric Environment, Volume 67, March 2013, Pages 112–119, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosenv.2012.10.058. [tiivistelmä]

García, O. E., Schneider, M., Redondas, A., González, Y., Hase, F., Blumenstock, T., and Sepúlveda, E.: Investigating the long-term evolution of subtropical ozone profiles applying ground-based FTIR spectrometry, Atmos. Meas. Tech., 5, 2917-2931, doi:10.5194/amt-5-2917-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Thompson, A. M., et al. (2012), Southern Hemisphere Additional Ozonesondes (SHADOZ) ozone climatology (2005–2009): Tropospheric and tropical tropopause layer (TTL) profiles with comparisons to OMI-based ozone products, J. Geophys. Res., 117, D23301, doi:10.1029/2011JD016911. [tiivistelmä]

Bowman, K. and D. K. Henze (2012), Attribution of direct ozone radiative forcing to spatially resolved emissions, Geophys. Res. Lett., 39, L22704, doi:10.1029/2012GL053274. [tiivistelmä]

Arktisen alueen talvimerenkulun turvaaminen vaatii sää- ja jäätietoa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia arktisella alueella. Uusien reittien avautuminen luo tarpeita sää- ja meriturvallisuuspalveluille.

Fennica Beaufortinmerellä. Kuva: Jouni Vainio, Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen vanhempi jääasiantuntija Jouni Vainio selvitti käytännön tarpeita matkaamalla monitoimimurtaja Nordican mukana Koillisväylää pitkin Eurooppaan Pohjoisella jäämerellä.

Arctia Shipping Oy:n monitoimimurtajat Fennica ja Nordica ovat työskennelleet paikallisen kesäkauden Pohjoisella jäämerellä Alaskan pohjoispulolella. Arctian murtajat olivat viimeiset laivat, jotka kulkivat Koillisväylän läpi tällä kaudella. Nordicalta Suomeen maanantaina 3. joulukuuta palannut Ilmatieteeen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio teki laivalla sää- ja jäähavaintoja.

– Havaintoja on tarkoitus verrata matkan aikana tehtyihin sääennusteisiin ja satelliittikuviin. Tavoitteena oli selvittää käytännön tasolla, millaisia sää-/jäätietotarpeita arktikassa työskentelevillä aluksilla on ja millaisia ne parhaimmillaan voisivat olla, Jouni Vainio kertoo.

Arktisten alueiden keskilämpötilat ovat nousseet lähes kaksinkertaisesti verrattuna koko maapallon keskiarvolämpötilan nousuun viimeisen sadan vuoden aikana. Ilmaston lämpenemisen seurauksena pohjoiset merireitit ovat vähitellen avautumassa myös kaupalliselle laivaliikenteelle. Samalla arktisen alueen taloudellinen, poliittinen ja tieteellinen merkitys on voimakkaassa kasvussa. Kesäaikaan osittain sulan Jäämeren rooli keskeisenä luonnonvarojen ja teollisuustuotteiden kuljetusväylänä on lisääntynyt. Pohjoisen jäämeren meriliikenteen kasvu tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös suomalaiselle osaamiselle arktisten olosuhteiden erityisluonteen vuoksi. Ilmatieteen laitoksella on tarjolla erilaisia jää-, sää- ja meripalveluita, joista alueella liikkuva laivaliikenne hyötyy ja talvimerenkulun turvallisuus paranee.

Satelliittikuvista reaaliaikaista tietoa jääoloista

Erityisen tärkeitä ovat satelliittikuvat, sillä satelliitit ovat ainoa mahdollinen tapa seurata laajojen merialueiden jääoloja miltei reaaliaikaisesti ja hyvällä erottelukyvyllä. Ilmatieteen laitos ja italialainen e-GEOS ovatkin käynnistämässä yhteistyötä COSMO-SkyMed-satelliittijärjestelmän hyödyntämiseksi. COSMO-SkyMed-järjestelmään kuuluu neljä satelliittia, joista saadaan havaintoja koko Itämeren alueelta sekä laajasti arktiselta alueelta. Havaintoaineistoa hyödynnetään mm. jäätilanteen sekä pohjoisen napa-alueen muutosten seurannassa.

COSMO-SkyMed-satelliittiaineisto yhdistettynä Suomen jääpalvelu- ja sääturvallisuusosaamiseen tarjoaa erinomaisia uusia mahdollisuuksia tuottaa innovatiivisia palveluja arktiselle alueelle ja Itämerelle. COSMO-SkyMed-järjestelmän havaintojen avulla Ilmatieteen laitos voi tarjota yhä tarkempaa tietoa esimerkiksi jäätilanteesta alueella tehtävää jäänmurtotoimintaa varten.

Merijään laajuus kaikkien aikojen pienin

Merijään laajuutta Pohjoisella Jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen. Vuonna 2012 Tämän vuoden syyskuussa merijään laajuus saavutti kaikkien aikojen pienimmän arvon, 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Syyskuussa keskimääräinen jään laajuus oli 3,6 miljoonaa neliökilometriä, joka on 0,7 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin aikaisempi vuonna 2007 mitattu minimiarvo. – Väheneminen on sopusoinnussa globaalin ilmaston lämpenemisen kanssa, jääasiantuntija Jouni Vainio toteaa.

Lisätietoja:

Matka Koillisväylällä: Vanhempi jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 501 5359, jouni.vainio@fmi.fi

Jäätilanne arktisilla alueilla: Erikoistutkija Jari Haapala, Ilmatieteen laitos, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fi

COSMO-SkyMed: Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi