Merenpinnan nousu kasvattaa tulvariskejä Suomen etelärannikolla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Päivitettyjen arvioiden mukaan merenpinta voi nousta Suomenlahdella jopa 80–90 cm tämän vuosisadan aikana. Merenpinnan nousu lisää selvästi rannikkotulvien todennäköisyyttä tulevaisuudessa erityisesti Suomen etelärannikolla. Perämerellä tulvariskit eivät sen sijaan merkittävästi kasva vielä kuluvan vuosisadan aikana.


Kuva: Jukka Salmi.

Ilmatieteen laitoksen tuoreessa tutkimuksessa on päivitetty arviot merenpinnan noususta ja tulvariskeistä Suomen rannikolla vuoteen 2100 mennessä. Tutkimuksessa on huomioitu uusimmat kansainväliset tutkimustulokset globaalista merenpinnan noususta ottaen huomioon sen alueellisen vaihtelun.

Tulvariskit kasvavat erityisesti etelärannikolla

Tutkimuksessa yhdistettiin ennusteet merenpinnan noususta pitkällä aikavälillä ja havaintoihin perustuvat arviot lyhytaikaisesta vedenkorkeuden vaihtelusta, jotta voitiin arvioida tulvien todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Tulvariskien odotetaan kasvavan merkittävästi etelärannikolla. Esimerkiksi tammikuussa 2005 koettu tulva, joka nosti meriveden ennätyskorkeuksiin Suomenlahdella, voisi vuosisadan lopun ilmastossa toistua keskimäärin joka toinen vuosi. Sen sijaan Perämerellä, missä maankohoaminen on voimakkaampaa ja merenpinnan nousu heikompaa, tulvariskeissä ei ole odotettavissa suuria muutoksia kuluvan vuosisadan aikana. Selkämeren rannikolla tulvariskit todennäköisesti jonkin verran kasvavat.

Merenpinnan nousuun on Suomessa varauduttu muun muassa antamalla suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista, jotka on määritetty viimeksi vuonna 2014. Nyt tehty tutkimus ei merkittävästi muuttanut arvioita, joihin rakennuskorkeussuositukset perustuvat.

Maankohoaminen suojaa Suomen rannikkoa

”Jäätiköiden sulaminen ei nosta merenpintaa tasaisesti, vaan vaikutus on erilainen eri puolilla maailmaa. Jäätikön lähialueilla merenpinnan nousu on vähäisempää, sillä sulavan jäätikön lähellä maankuori kohoaa ja myös jäätikön meriin kohdistama vetovoima heikkenee”, selventää tutkija Havu Pellikka Ilmatieteen laitokselta. Tästä syystä vedenkorkeuteen Suomen rannikolla vaikuttaa selvästi enemmän Etelämantereen kuin Grönlannin mannerjäätikön sulaminen.

Jäätiköiden sulamisen lisäksi merenpintaa nostaa meriveden lämpölaajeneminen. Yhdessä merivirtojen muutosten kanssa lämpölaajenemisen vaikutuksen arvioidaan olevan Suomessa hieman voimakkaampi kuin maapallolla keskimäärin, kun taas jäätiköiden osuus on keskiarvoa pienempi. ”Kaiken kaikkiaan merenpinnan nousu jää arviomme mukaan Suomessa noin 80 prosenttiin maailmanlaajuisesta keskiarvosta. Tämän lisäksi Suomen rannikkoa suojaa maankohoaminen”, sanoo Pellikka.

Maa kohoaa Suomessa noin 40–90 cm vuosisadassa riippuen sijainnista. Voimakkainta maankohoaminen on Vaasan seudulla ja heikointa etelärannikolla, missä maankohoaminen ei todennäköisesti riitä kumoamaan merenpinnan nousua tämän vuosisadan aikana. Kun maankohoaminen otetaan huomioon, keskimääräisten arvioiden mukaan merenpinta nousee Suomenlahdella noin 30 cm ja korkeimpien ennusteiden toteutuessa jopa 90 cm vuosina 2000–2100. ”Suuri epävarmuus johtuu ennen kaikkea siitä, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä lämpenevässä ilmastossa osata vielä ennustaa kovin hyvin.”

Lue myös Tulvakeskuksen tiedote ”Uudesta meritulvakartasta tarkemmat arviot rannikon tulvavahingoista”

Lisätietoja:

Tutkija Havu Pellikka, puh. 050 499 1131, havu.pellikka@fmi.fi

Tutkija Ulpu Leijala, puh. 050 380 2828, ulpu.leijala@fmi.fi

Pellikka H., Leijala U., Johansson M.M., Leinonen K., Kahma K.K., 2018. Future probabilities of coastal floods in Finland. Continental Shelf Research 157, 32–42. https://doi.org/10.1016/j.csr.2018.02.006

Mainokset

Ilokaasu ei ole naurun asia – soiden kuivatuksesta suuria ilokaasupäästöjä ilmakehään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Nature Communications -tiedejulkaisussa vastikään ilmestynyt tutkimus osoittaa soiden ojituksen olevan maailmanlaajuisesti suuri ilokaasun lähde. Erityisesti rehevät ja ravinteikkaat suot puskevat tätä voimakasta kasvihuonekaasua ilmakehään kuivumisen seurauksena.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitos oli yhdessä 22 muun instituutin kanssa mukana Tarton yliopiston johtamassa tutkimuksessa. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissa toimia luonnontilaisten soiden säilyttämiseksi tai jo kuivattujen soiden palauttamiseksi luonnontilaan.

Tutkimuksessa selvitettiin kenttämittausten avulla turvemaiden ilokaasupäästöjä ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäri maailmaa. Tutkimuksessa havaittiin, että erityyppisten ja eri ilmastovyöhykkeillä sijaitsevien soiden ilokaasupäästöjä pystyttiin pitkälti selittämään maan kosteuden ja nitraattipitoisuuden avulla. Nitraatti on maan orgaanisen aineksen hajoamisessa syntyvä typen yhdiste ja kasviravinne ja muodostaa palasen ilokaasun muodostumiseen johtavassa kemiallisessa reaktioketjussa.

Tutkimuksen mukaan päästöt olivat sitä suuremmat, mitä korkeampia nitraattipitoisuuksia maasta löytyi. Kosteuden suhteen ilokaasua muodostui eniten sopivan kosteassa maassa, kun taas liian märässä tai liian kuivassa maassa ilokaasua ei juurikaan synny. Tämä tarkoittaa, että luonnontilaisilla soilla päästöt ovat tyypillisesti olemattomia, mutta ojitus muuttaa tilannetta radikaalisti kosteuden vähetessä sopivasti, erityisesti rehevillä soilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun eri puolilla maailmaa sijaitsevilla erityyppisillä luonnontilaisilla ja ojitetuilla soilla mitattuja ilokaasupäästöjä pystyttiin selittämään samalla, varsin yksinkertaisella mallilla.

Suot varastoineet paljon typpeä ja hiiltä

Suot ja kosteikot ovat aikojen saatossa varastoineet itseensä hiilen lisäksi yli kymmenesosan maailman typpivaroista. Kun suot kuivataan maa- tai metsätalouskäyttöön, niihin sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina. Vähemmän tunnettua on, että samaan aikaan turpeen sisältämä typpi vapautuu ilokaasuna eli typpioksiduulina. Typpioksiduuli on hiilidioksidia rajusti voimakkaampi kasvihuonekaasu ja vahingoittaa auringon ultraviolettisäteilyltä meitä suojaavaa otsonikerrosta. Erityisesti ravinteikkaat suot toimivat suurina ilokaasun eli typpioksiduulin lähteinä.

Koska ilokaasupäästöt kasvavat myös lämpötilan noustessa, ja toisaalta koska soiden raivaus on nykyään kiihkeintä trooppisilla leveysasteilla, on trooppisten soiden suojelu kuivaamiselta erittäin tärkeää ilmakehän suojelun ja ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Annalea Lohila, puh. 029 539 5498, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Pärn, J, Verhoeven, JTA, Butterbach-Bahl, K, Dise, NB, Ullah, S, Aasa, A, Egorov, S, Espenberg, M, Järveoja, J, Jauhiainen, J, Kasak, K, Klemedtsson, L, Kull, A, Laggoun-Défarge, F, Lapshina, ED, Lohila, A, Lõhmus, K, Maddison, M, Mitsch, WJ, Müller, C, Niinemets, Ü, Osborne, B, Pae, T, Salm, J-O, Sgouridis, F, Sohar, K, Soosaar, K, Storey, K, Teemusk, A, Tenywa, MM, Tournebize, J, Truu, J, Veber, G, Villa, JA, Zaw, SS, Mander, Ü (2018). Nitrogen-rich organic soils under warm well-drained conditions are global nitrous oxide emission hotspots. Nature Communications. doi: 10.1038/s41467-018-03540-1

Maaliskuu oli kylmin viiteen vuoteen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lunta oli kuukauden päättyessä maan keskiosassa paikoin harvinaisen paljon.


Kuva: Jarmo Vehkakoski.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan maaliskuu oli suuressa osassa maata 2–5 astetta keskimääräistä kylmempi. Suurimmat lämpötilapoikkeamat olivat maan itäosassa sekä Pohjois-Lapissa. Edellisen kerran kylmempi maaliskuu koettiin vuonna 2013.

Maaliskuun ylin lämpötila, 8,6 astetta, mitattiin Jomalassa kuukauden 25. päivänä ja alin lämpötila, -35,7 astetta, Utsjoen Kevojärvellä 7. päivänä.

Kuukauden sademäärä vaihteli maan lounaisosan sekä Lapin noin 20 millimetristä Pohjois-Karjalan noin 50 millimetriin. Sademäärä jäi lounaassa sekä Lapissa noin puoleen tavanomaisesta, mikä on harvinaista. Toisaalta Savossa sekä Pohjois-Karjalassa sadetta kertyi tavanomaista enemmän. Havaintoasemista eniten satoi Lieksan Kolilla, 55,4 millimetriä, ja vähiten Muoniossa, 7,8 millimetriä.

Lunta oli kuukauden päättyessä lounaisrannikon vajaasta 10 senttimetristä Pohjois-Karjalan ja Kainuun paikoin mitattuun yli metriin. Ajankohtaan nähden lunta oli suuressa osassa maata hieman tavanomaista enemmän. Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella lunta oli jopa harvinaisen paljon eli 20–30 senttimetriä keskimääräistä enemmän.

Aurinko paistoi koko maassa tavanomaista enemmän. Havaintoasemista eniten paistoi Utössä, 194 tuntia, mikä on lähes 60 tuntia keskiarvoa enemmän.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Ilmastokatsaus-verkkolehti: www.ilmastokatsaus.fi

Säästä twiittaavat @meteorologit

Laaja tutkijayhteisö käynnisti uudenlaisen vuoropuhelun arktisten alueiden suurimmasta tulevaisuuden haasteesta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tiistaina Ilmatieteen laitoksen järjestämässä arktisen meteorologian huippukokouksessa tutkijayhteisö toi voimallisesti esiin huoltaan siitä sitä, että Arktisten alueiden ilmastonmuutos koskettaa jo meitä kaikkia.


Kuva: Tommi Mäkelä.

Ilmastonmuutos on arktisella alueella nopeampaa kuin missään muualla ja vaikutukset näkyvät jo nyt. Ilmastonmuutoksen vaikutukset konkretisoituvat kaikkialla maapallolla. Esimerkiksi Suomen joulukuiden keskilämpötila on jo nyt kohonnut lähes 5 astetta.

”Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään laajasti yhteiskunnassa, joten tutkimustietoa ja palveluita tarvitaan monella eri alalla. Arctic Meteorology Summit -huippukokouksen suurin anti on ollut eri maiden ilmastoasiantuntijoiden, päättäjien, elinkeinoelämän, turvallisuusviranomaisten sekä alkuperäiskansojen välinen vuoropuhelu”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski painottaa.

Tutkijat julkaisivat yhteisen kannanoton

Tilaisuudessa julkaistiin arktisten alueiden tutkijoiden kannanotto, jossa tutkijat korostavat tieteellisen tiedon, viestinnän ja yhteistyön tärkeyttä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tutkijat korostavat erityisesti tarvetta kehittää kattavaa havaintojärjestelmää, jonka avulla saadaan tietoa arktisen alueen tilasta ja kehityksestä kokonaiskuvaa, jonka pohjalle tulevaisuutta voidaan rakentaa.

Levillä on kaikkien osapuolten kesken ollut havaittavissa selkeä yhteisymmärrys siitä, että turvallinen ja kestävä toiminta arktisella alueella edellyttää tiivistä yhteistyötä, josta yksi esimerkki on arktisten alueiden toimintaa tukevien infrastruktuurien kehittäminen ja rakentaminen. ”Myönteistä on, että meteorologia on jo aiemmin tänä vuonna hyväksytty osaksi Arktisen neuvoston AMAP-työryhmän (Arctic Monitoring and Assessment Programme) toimintaa, koska sen nähdään vahvistavan konkreettisesti AMAPin toimintaa”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja painottaa.

Käytännön esimerkki jo käynnistyneestä yhteistyöstä on Ilmatieteen laitoksen julkaisema uusi satelliittituote, joka kertoo lähes reaaliaikaisesti maapallon pohjoisten alueiden jää- ja lumitilanteen. Palvelu löytyy osoitteesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/arktis-nyt. Palvelussa jäätiedot tulevat EUMETSATin rahoittaman ja norjalaisten operoiman OSI SAF -projektin kautta. Ilmatieteen laitos tuottaa palveluun tiedot lumipeitteestä.

Tiistaina 20. maaliskuuta järjestetyn Summitin pääpuhujina olivat mm. Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sekä Suomen arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen. Lisäksi mukana oli asiantuntijoita arktisella alueella toimivista yrityksistä ja organisaatioista.

Tapahtumaa voi seurata Twitterissä hashtagilla #arcticmet

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, projektipäällikkö Johanna Ekman, puh. 029 539 2079, johanna.ekman@fmi.fi

Katso video arktisesta alueesta: https://www.youtube.com/watch?v=EdZV_qk2vXk

Kannanotto on ladattavissa pdf:nä täältä: https://ilmatieteenlaitos.studio.crasman.fi/bank/levi

Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista: https://atmoslehti.fi/teema/odotettavissa-oikullisempaa-tiedatko-miten-ilmastonmuutos-vaikuttaa/

Ilmastomallit ennustavat muutoksia pohjoisten jokien virtaamiin ja eliöstöön

[Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tiedote:]


Erityisesti loppusyksyn ja kevään virtaamat muuttuvat tulevaisuudessa. © Kaisa-Riikka Mustonen, Oulun yliopisto

Suomen virtavesien lajien elinalueet tulevat siirtymään pohjoista kohti lämpötilan kasvaessa ilmastonmuutoksen myötä. Lisäksi jokien virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttuu nykyistä epäsäännöllisemmäksi. Lajiston muutokset ovat suurempia pienissä latvapuroissa kuin suurissa joissa, selviää Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkimuksesta.

Ilmastoskenaarioiden mukaan ilman lämpötilan kohoaminen on vuosisadan lopulla suurinta Suomen pohjoisilla alueilla. Jokien pohjaeläinyhteisöjen ennustettu koostumus heijastaakin lämpötilan muutoksia.

”Eteläisten lajien levinneisyysrajat siirtyvät ennusteen mukaan pohjoisemmaksi, minkä seurauksena pohjaeläinten lajirunsaus lisääntyisi pohjoisissa joissa. Toisaalta pohjoisia lajeja saattaa tulevaisuudessa hävitä niiden nykyisiltä esiintymisalueilta”, sanoo tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä.

Suurin muutos pienissä latvapuroissa

Ennusteessa jokien virtaamissa havaittiin selviä muutoksia ja virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttui vaikeammin ennakoitavaksi. Myös lajisto tulisi muuttumaan eniten niissä vesistöissä, joissa virtaamien muutos on suurinta. Erityisesti pienet latvapurot ovat herkkiä virtaamien ja siten myös lajiston muutoksille.

”Muutokset lämpötilassa ja sadannassa vaikuttavat moniin jokien valuma-alueen toimintoihin. Lisäksi maankäyttö ja muu ihmistoiminta vaikuttavat yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Ilmastonmuutoksen vesistövaikutusten tutkimuksessa tulee pyrkiä vielä entistä laajemmin huomioimaan erilaisia tekijöitä ja näiden yhteisvaikutuksia”, sanoo erikoistutkija Heikki Mykrä Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmastonmuutos asettaa haasteita myös vesiensuojelulle ja -hoidolle. Etenkin pienvesissä on huolehdittava varjostuksen säilymisestä, jotta veden lämpötila nousisi mahdollisimman vähän.

Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka muutokset ilman lämpötilassa ja hydrologiassa vaikuttavat jokien pohjaeläinlajiston koostumukseen. Tutkimuksessa yhdistettiin ilmastomallien tuottamia skenaarioita jokien virtaamasimulaatioihin ja lajien esiintymistä ennustaviin malleihin. Tutkimus on julkaistu Global Change Biology -julkaisusarjassa.

Maailman vesipäivää vietetään 22.3.2018. Tänä vuonna päivän teemana on ”Nature for Water” ja se nostaa esille mahdollisuuksia parantaa vesien tilaa luontopohjaisilla ratkaisuilla. YK:n julistaman vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

”Näin maailman vesipäivän alla on hyvä muistaa, kuinka tärkeää on tutkia ilmaston ja vesiluonnon vuorovaikutusta”, sanoo Heikki Mykrä.

Lisää aiheesta

• Tutkimusartikkeli: Thermal and hydrologic responses to climate change predict marked alterations in boreal stream invertebrate assemblages
Maailman vesipäivä 2018 (englanniksi)

Lisätietoja:

Erikoistutkija Heikki Mykrä, Suomen ympäristökeskus
puh. +358 295251436, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
puh. +358 405789989 etunimi.sukunimi@oulu.fi

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen runsasluminen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen kehittämä uusi Arktis nyt -tuote kertoo yhdellä kuvalla tämänhetkisen jää- ja lumialueen laajuuden pohjoisella pallonpuoliskolla. Arktiselta alueelta tarvitaan tämän kaltaista yhä tarkempaa tilannekuvaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Arktisen alueen haasteet ovat esillä ensi viikolla alkavalla Levin Arktisella superviikolla.


Kuva: Arktis-nyt.

Pohjoisella pallonpuoliskolla kausittaisen lumipeitteen maksimi osuu maaliskuulle. ”Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen runsasluminen, kun tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa. Vaihtelu eri vuosien välillä on ollut kohtalaisen suurta, ja varsinkin viime vuosina erot talvien välillä ovat olleet erittäin suuria”, sanoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Kari Luojus.

Tiedot on saatu Ilmatieteen laitoksen uudesta Arktis nyt -palvelusta, joka on maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. Suurin ero muihin vastaaviin palveluihin on se, että ne kertovat perinteisesti vain joko jää- tai lumitilanteen laajuudesta.

”Ilmatieteen laitoksen palvelussa on saatu yhdistettyä useampia muuttujia yhteen kuvaan. Näin saadaan parempaa tilannekuvaa kryosfääristä eli pohjoisen pallonpuoliskon kylmiltä alueilta”, tutkimusprofessori Jouni Pulliainen tähdentää. Kuvassa on laajuuksien lisäksi mukana lumen vesiarvo, joka määrittää lumen sisältämän veden määrän. Se on olennainen tieto mm. laadittaessa hydrologisia ennusteita tulvien ehkäisemiseksi sekä ylipäänsä ilmaston ja ympäristön muutoksen seurannassa.

Lumen kokonaismäärä vähentynyt ja lumen sulanta aikaistunut

Tiedot lumen määrästä toimitetaan myös Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n Global Cryosphere Watch -palveluun, jossa tiedot yhdistetään trendeihin ja menneiden vuosien tilastoihin. Pitkistä havaintoaikasarjoista voidaan nähdä, että lumen kokonaismäärä pohjoisella pallonpuoliskolla on keskimäärin vähentynyt kevätkaudella ja lumen sulanta on samalla aikaistunut. Pitkän aikavälin tarkastelu (1980 – 2017) osoittaa, että lumen kokonaismäärä on kaikkina talvikuukausina keskimäärin vähentynyt.

Samoin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut ja monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2 – 7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,4 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä. Sään ääri-ilmiöt eli toisinaan hyvin runsaslumiset ja toisinaan vähälumiset talvet tulevat jatkossa lisääntymään.

Kun Suomessa oli kovat pakkaset, pohjoisnavalla oli poikkeuksellisen lämmintä

Arktinen alue lämpenee kaksinkertaisella nopeudella muuhun maailmaan nähden, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo tällä hetkellä arktisilla alueilla. Nämä muutokset vaikuttavat kuitenkin myös muuhun maapalloon.

”Se mikä tapahtuu arktisilla alueilla, ei jää vain arktisille alueille, vaan sillä on vaikutuksia laajemmalti. Suomessa pakkasia helmi-maaliskuun vaihteessa aiheuttanut Siperian korkeapaineen poikkeuksellinen voimistuminen saattaa osittain olla seurausta ilmakehän lämpenemisestä Pohjoisen jäämeren yllä. Kun talvella jossain päin maailmaa on poikkeuksellisen kylmää, toisella puolella on usein poikkeuksellisen lämmintä. Näin kävi helmi-maaliskuun vaihteessa kun samanaikaisesti pohjoisnavalla vallitsi nollakeli ja Euroopassa oli poikkeuksellisen kylmää”, selittää Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen.

Sää vaihtelee vuodesta toiseen, eivätkä yksittäiset lämpöjaksot Arktisella alueella ole sinänsä todiste ilmastonmuutoksen etenemisestä. ”Ne muistuttavat kuitenkin siitä, että epävarmuus ilmastossa on lisääntynyt ja ilmastonmuutoksen edetessä saamme varautua aiempaa voimakkaampiin heilahteluihin”, Laaksonen toteaa.

Arktinen superviikko käynnistyy Levillä ensi viikolla

Levillä alkaa ensi viikolla Arktinen superviikko. Arktisen alueen meteorologisia teemoja käsitellään erityisesti 20. maaliskuuta Arctic Meteorology Summit -huippukokouksessa. Koko viikko kokoaa laajan kirjon arktisia ilmatieteen alan vaikuttajia yhteen.

Yhteistyö on tärkeää, sillä Arktisen alueen tutkimus ja turvallisuus edellyttää kattavia ja pitkäaikaisia sää-, jää-, meri- ja ilmakehähavaintoja sekä mallinnusta. ”Meteorologia on Arktisessa neuvostossa uusi teema, vaikka arktiset maat tekevätkin jo paljon yhteistyötä aiheen parissa. Levin kokouksessa keskustellaan siitä, miten meteorologisen osaamisen tulisi jatkossa näkyä myös Arktisen neuvoston työssä”, sanoo arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen.

Lisätietoja:

Arktis nyt -palvelu: http://ilmatieteenlaitos.fi/arktis-nyt

Twitter: #FiArctic ja #arcticmet

ArktisNyt: Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi
Ilmastonmuutos: Ari Laaksonen, puh. 040 513 7900, ari.laaksonen@fmi.fi

Mediatiedustelut Levillä: Nina Kukkurainen, puh. 050 598 8242, nina.kukkurainen@fmi.fi tai
Eija Vallinheimo, puh. 050 530 3871, eija.vallinheimo@fmi.fi

Talvi oli lauha kylmästä helmikuusta huolimatta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Helmikuun sademäärä jäi poikkeuksellisen pieneksi pohjoisessa.


Kuva: Jarmo Vehkakoski.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan helmikuu oli suuressa osassa maata 1–4 astetta tavanomaista kylmempi. Edellisen kerran kylmempi helmikuu koettiin paikkakunnasta riippuen vuonna 2011 tai 2012. Kylmintä tavanomaiseen nähden oli Käsivarren Lapissa ja lähimpänä keskiarvoja oltiin Itä-Lapissa. Erityisesti kuukauden loppupuolisko oli ajankohtaan nähden varsin kylmä.

Helmikuun alin lämpötila oli Utsjoen Kevojärvellä 4. päivänä mitattu -37,1 astetta. Kuukauden ylin lämpötila oli Utössä 14. päivänä mitattu +3,8 astetta.

Poikkeuksellisen kuivaa pohjoisessa

Helmikuussa satoi poikkeuksellisen vähän maan pohjoisosassa, pääsääntöisesti vain noin 5 millimetriä. Tämä on vain noin 20 prosenttia keskimääräisestä sademäärästä. Usealla pitkäikäisellä havaintoasemalla sademäärä jäi mittaushistorian pienimmäksi. Myös maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista kuivempaa. Vähiten satoi Muonion kirkonkylässä, 0,8 millimetriä, ja eniten Hämeenlinnan Pirttikoskella, 36,9 millimetriä.

Lunta oli kuukauden päättyessä koko maassa, lounaisrannikon noin 10 senttimetrin ja Kittilän noin 90 senttimetrin välillä.

Talvi oli jälleen monin paikoin leuto

Talvi (joulukuu-helmikuu) oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista leudompi. Ainoastaan Pohjois-Lapissa oli noin asteen tavanomaista kylmempää. Talvi 2018 oli viides peräkkäinen talvi, kun suuressa osassa maata oli tavanomaista leudompaa.

Uudeltamaalta Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Kittilän ympäristössä talvikuukaudet oli tavanomaista sateisempia, muualla sademäärät olivat lähellä keskiarvoja tai jäivät hieman niiden alle. Eniten satoi etelärannikolla, noin 200 millimetriä. Vähiten satoi Pohjois-Lapissa, 50–100 millimetriä.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Helmikuun kuukausikatsaus: http://www.ilmastokatsaus.fi/2018/03/01/helmikuun-2018-kuukausikatsaus/

Helmikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

Säästä twiittaavat @meteorologit

%d bloggers like this: