Osa voimalaitoksen savukaasun hiukkasista syntyy vasta ilmakehässä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kivihiilivoimalaitoksen savukaasun hiukkasmäärä yllätti tutkijat vähäisyydellään. Samassa tutkimuksessa selvisi, että päästöjen pienimmät hiukkaset syntyvät vasta ilmakehässä.


Kuva: Valtteri Hirvonen / Helen Oy.

Kivihiilivoimalaitoksen savukaasun hiukkasmäärä yllätti tutkijat vähäisyydellään. Samassa tutkimuksessa selvisi, että päästöjen pienimmät hiukkaset syntyvät vasta ilmakehässä. Kivihiilivoimalaitoksen ilmakehäpäästöjen laatu riippuu ratkaisevasti voimalaitoksen savukaasun puhdistuksesta, mutta myös ilmakehän prosesseilla on vaikutusta, selviää tuoreesta tutkimuksesta. Kivihiilivoimalaitoksen ilmakehäpäästöjä sekä puupellettien ja kivihiilen yhteispolttoa tutkittiin laajassa hankkeessa, jossa yhdistettiin alan huippuosaamista sekä tieteellisestä että teollisesta näkökulmasta. Mukana olivat Tampereen teknillisen yliopiston aerosolifysiikan tutkimusyksikkö, Ilmatieteen laitos, Metropolia, VTT, Tampereen yliopisto, Helen Oy, Valmet Oy ja Dekati Oy.

Kivihiilivoimalaitoksissa voidaan polttaa pelkän kivihiilen lisäksi kivihiiltä ja puupellettejä yhdessä. Tutkijoita kiinnosti erityisesti tämä yhteispoltto ja sen vaikutukset päästöihin. Puupellettien ja kivihiilen yhteispoltolla on vaikutuksia palamisessa syntyvään aerosoliin eli ilmakehään vapautuviin pienhiukkasiin. Hiukkasten muodostumista ja ominaisuuksia tutkittiin voimalaitoskattilassa, voimalaitoksen piipussa ja ilmakehässä. ”Tavoitteena oli ymmärtää puupellettien ja kivihiilen yhteispolton edut ja mahdolliset haasteet mahdollisimman tarkasti”, ryhmäpäällikkö Anna Häyrinen Helen Oy:sta kertoo. Yhteispoltolla ei tutkimuksen mukaan ole haitallisia vaikutuksia ilmanlaatuun. Tutkijat kuitenkin yllättyivät tuloksista, jotka saatiin helikopteriin asennetuilla mittalaitteilla. Niillä pystyttiin mittaamaan savukaasuvanan hiukkasten kokojakaumaa ja määrää reaaliaikaisesti yhdessä hiilidioksidi- ja rikkidioksidimittausten kanssa. Ilmatieteen laitos tutki päästöpluumia myös ”etänä” LIDAR-mittalaitteen avulla. Laite sijaitsee Helsingin Kumpulassa Ilmatieteen laitoksen katolla.

”Ilmakehässä laimentuvassa savukaasussa nanohiukkasten pitoisuudet kasvoivat voimalaitoksen piipusta etäännyttäessä eikä päinvastoin. Osa voimalaitoksen hiukkaspäästöstä siis ikään kuin syntyi vasta ilmakehässä. Voimalaitoksen savukaasun puhdistusmenetelmistä riippuen tämä ilmiö voi olla voimakkaampi tai heikompi, mutta on tärkeää huomata, että myös ilmakehän prosessit määrittelevät lopputulosta”, tohtorikoulutettava Fanni Mylläri TTY:n aerosolifysiikan yksiköstä sanoo. ”Ilmiöllä ei ole suurta vaikutusta ihmisten kokemaan ilmanlaatuun Helsingissä, mutta maailmanlaajuisessa tarkastelussa havainto voi olla hyvinkin tärkeä”, Mylläri arvioi.

Piipusta ilmakehään päätyvien hiukkas- ja rikkidioksidipäästöjen näkökulmasta avainasemassa on savukaasun puhdistus. ”Erityisesti piipusta mitatut hiukkaspitoisuudet olivat hyvin pieniä, jopa merkittävästi pienempiä kuin tyypilliset pitoisuudet kaupunki-ilmassa”, Mylläri kertoo. Poltossa syntyvään aerosoliin vaikutti kuitenkin myös polttoaine. Mittausten perusteella puupellettien lisääminen vaikutti sekä hiukkasten kokoon että määrään. Tällä saattaa olla vaikutusta hiukkaspäästöihin esimerkiksi sellaisissa voimalaitoksissa, joissa savukaasun puhdistaminen perustuu ainoastaan sähkösuodattimiin. Tutkimus on ollut osa Cleen Oy:n MMEA -ohjelmaa ja Strategisen tutkimuksen neuvoston EL-TRAN –hanketta. Sitä rahoittivat Tekes, osallistuneet yritykset ja Strategisen tutkimuksen neuvosto.

Hiilen ja puupellettien yhteispolton vaikutuksia käsittelevä artikkeli on julkaistu Combustion and Flame -julkaisusarjassa (http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0010218016303406) ja kivihiilivoimalaitoksen savukaasuvanassa syntyviä nanohiukkasia käsittelevä artikkeli on julkaistu Atmospheric Chemistry and Physics -julkaisusarjassa (http://www.atmos-chem-phys.net/16/7485/2016). Osa tutkimuksen tuloksista on vielä julkaisematta.

Lisätietoja:

Eija Asmi, ryhmäpäällikkö, Ilmatieteen laitos, puh. 050 390 6638, eija.asmi@fmi.fi
Fanni Mylläri, tohtorikoulutettava, TTY:n fysiikan laboratorio, puh. 040 849 0370, fanni.myllari@tut.fi
Topi Rönkkö, dosentti, tutkimuspäällikkö, TTY:n fysiikan laboratorio, puh. 040 198 1019, topi.ronkko@tut.fi

www.tut.fi/aerophys

Erityisesti keväiden lämpötilat kohonneet pohjoisessa Fennoskandiassa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tuoreen tutkimuksen mukaan keväät ja syksyt ovat lämmenneet huomattavasti pohjoisilla alueilla viimeisen sadan vuoden aikana. Samoin sään lämpimät ääri-ilmiöt ovat yleistyneet ja kylmät ääri-ilmiöt harvinaistuneet.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla maapallon keskimääräistä lämpenemistä huomattavasti nopeammin. Uusi tutkimus pohjoisen Fennoskandian alueelta osoittaa, että viimeisen sadan vuoden aikana (1914–2013) ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta keväällä ja syksyllä. Harvinaisen lämpimiä keväitä on ollut aiempaa enemmän ja äärimmäisen korkeita kevät- ja syyspäivien maksimilämpötiloja havaittiin usein viimeisimmän 20-vuotisjakson aikana.

Eniten ovat muuttuneet maalis–toukokuun ja syys–lokakuun päivittäiset minimilämpötilat, jotka ovat kohonneet 1–5 astetta sadan vuoden aikana. Myös pakkaspäivien määrä on vähentynyt sekä keväällä että syksyllä.

Talvikauden lyheneminen, minimilämpötilojen kohoaminen ja lämpimien ääri-ilmiöiden yleistyminen sekä niiden mukanaan tuomat geofysikaaliset, hydrologiset ja ekologiset muutokset tuovat haasteita pohjoisten alueiden elinkeinoille, kuten poronhoidolle.

Lämpötilan ja sademäärän muutoksia ja sään ääri-ilmiöitä Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa sekä Kuolan niemimaalla tutkittiin yhdeksän arktisen sääaseman pitkäaikaisten havaintoaineistojen avulla Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä.

Harvinaisen kylmät jaksot harvinaistuneet

Vastaavasti harvinaisen kylmiä vuodenaikoja oli vähän viimeisten 20 vuoden aikana (1994–2013) verrattuna aiempiin samanpituisiin tarkastelujaksoihin. Harvinaisen lauhoja talvia osui puolestaan niukimmin vuosiin 1954–1973, joiden aikana joulu-helmikuun keskimääräinen ilmavirtaus kävi kaikkein selvimmin idän puolelta ja ns. NAO-indeksi oli voimakkaimmin negatiivinen. Vuorokauden ylimpien ja alimpien lämpötilojen tarkastelu joulu-, huhti-, heinä- ja lokakuussa osoitti, että jakson 1994–2013 aikana esiintyi vähän äärimmäisen matalia minimilämpötiloja.

Sademäärissä tapahtui vähemmän muutoksia. Kuukauden sademäärä kasvoi osalla havaintopaikoista sadan vuoden aikana lähinnä heinä-, loka- ja joulukuussa. Loka- ja tammikuussa päivittäisiä äärimmäisen korkeita sademääriä oli kaikkein vähiten jakson 1934–1953 aikana.

Lisätietoja:

Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, puh. 050 433 6554, kirsti.jylha@fmi.fi
Sonja Kivinen, Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, puh. 040 588 4185, sonja.kivinen@uef.fi
Sirpa Rasmus, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, puh. 040 528 2585, sirpa.rasmus@jyu.fi
Mikko Laapas, Ilmatieteen laitos, puh. 050 412 2390, mikko.laapas@fmi.fi

Kivinen, S., Rasmus, S., Jylhä, K., Laapas, M. Long-Term Climate Trends and Extreme Events in Northern Fennoscandia (1914–2013). Climate 2017, 5, 16.

http://www.mdpi.com/2225-1154/5/1/16

Helmikuuhun mahtui hirmumyrskyä, lumipyryä ja föhn-tuulta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan helmikuu keskilämpötilaltaan 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Helmikuun sademäärä oli sen sijaan keskimäärin lähellä tavanomaista. Joulu-helmikuun keskilämpötila oli koko maassa myös noin 2-3 astetta tavanomaista korkeampi.


Kuva: Antonin Halas.

Kuukauden alkupuoliskolla Suomi kuului laajan korkeapaineen vaikutuspiiriin ja sää oli enimmäkseen poutaista ja ajoittain varsin kylmää. Erityisesti 6.-9.2. suurimmassa osassa maata esiintyi kireitä pakkasia. Kuukauden kylmin lämpötila, -32,8 astetta, mitattiin kuitenkin vasta 26.2. Sodankylässä.

Föhniä ja hirmumyrskyä

Helmikuun puolivälissä korkeapaine antoi periksi ja länsiluoteinen ilmavirtaus voimistui koko maassa aiheuttaen Kölivuoriston yli saapuvan kuivan ja lämpimän Föhn-tuulen. Sää oli suurimmassa osassa maata aurinkoista ja vuodenaikaan nähden hyvin lauhaa. Porvoossa lämpötila kohosi ystävänpäivänä 14. helmikuuta +8,2 asteeseen, mikä oli samalla kuukauden korkein lämpötila koko maassa. Samaan säätilanteeseen liittyen etenkin Keski- ja Pohjois-Lapissa esiintyi 13.2. myrskypuuskia ja tunturissa (Muonio Laukukero) mitattiin tuulen keskinopeudeksi harvinaiset 41,6 m/s, mikä selvästi ylittää hirmumyrskyn rajan. Merellä myrskytuulia esiintyi ainoastaan 22.2., tarkemmin lounaisilla merialueilla.

Helmikuun loppupuolen epävakainen sää kompensoi alkupuoliskon kuivempaa säätyyppiä ja näin ollen koko kuukauden sademäärä oli keskimäärin lähellä tavanomaista. Lounaisissa maakunnissa sekä Koillismaalla ja Etelä-Lapissa helmikuun sadanta jäi kuitenkin tavanomaista pienemmäksi, Etelä-Lapissa paikoin harvinaisen pieneksi. Helmikuussa satoi eniten Kuhmossa, 58,3 mm, ja vähiten Ranualla, 8,3 mm. Suurimmat vuorokausisateet mitattiin 22. – 23.2., kun maan etelä- ja keskiosaan saapui voimakas matalapaine lännestä. Lunta pyrytti voimakkaan tuulen kanssa Uudellamaalla paikoin jopa 20 cm.

Talvi oli vähäsateinen

Talvi, eli joulu-helmikuu, oli vähäsateinen. Talvikuukausien yhteenlaskettu sademäärä oli lähes koko maassa tavanomaista pienempi, maan länsiosassa laajalti harvinaisen, paikoin myös poikkeuksellisen pieni. Pirkanmaan ja Satakunnan alueella talven sademäärä oli muutamalla havaintoasemalla jopa mittaushistorian pienin. Huomionarvoista on, että myös viime syksy oli maan länsiosassa laajalti harvinaisen kuiva.

Talven sademäärä oli ainoastaan Pohjois-Lapissa vähän tavanomaista suurempi, Kilpisjärvellä paikallisesti jopa harvinaisen suuri. Kilpisjärvellä joulu-helmikuun yhteenlaskettu sademäärä oli 243,2 mm, mikä on koko maan kuluneen talven suurin. Talven pienin sademäärä 34,4 mm mitattiin sen sijaan Lounais-Suomessa Köyliössä.

Talvikuukausien keskilämpötila oli koko maassa noin 2-3 astetta tavanomaista korkeampi. Keskilämpötilan alueelliset vaihtelut olivat varsin pieniä. Suurin keskilämpötilan poikkeama tavanomaisesta, +3,9 astetta, havaittiin Kilpisjärvellä.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Helmikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

Lue lisää: Ilmastokatsaus.fi

Ilmastonmuutos ja haavoittuva Arktis – ilmastonmuutoskoulutus toimittajille maaliskuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos järjestää 7.-8.3. ilmastonmuutoskoulutuksen toimittajille. Vuosittain järjestettävän koulutuksen teemana on tällä kertaa ajankohtainen arktinen alue otsikolla ”Ilmastonmuutos ja haavoittuva Arktis”. Nyt jo 12. kertaa järjestettävässä koulutuksessa asiantuntijat kertovat ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista.


Kuva: Hannu Manninen.

Ilmastonmuutoskoulutus on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen kurssipäivän aikana käydään läpi perusasioita ilmastonmuutoksesta sekä toimittajille hyödyllisiä tietolähteitä. Asiantuntijat selvittävät, mitkä tekijät muuttavat ilmastoa ja mikä on merien ja metsien osuus ilmastonmuutoksessa. Päivän aikana osallistujat saavat tietoa myös arktisen merijään tilanteesta sekä metaanin ja pienhiukkasten roolista osana ilmiötä.

Mitä kuuluu arktiselle alueelle ja ilmastopolitiikalle?

Toisen kurssipäivän aikana ilmastonmuutokseen pureudutaan yhteiskunnallisena ja globaalina ilmiönä. Asiantuntijat käyvät läpi ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktiseen alueeseen sekä ilmastopolitiikan kuulumisia kotimaasta ja maailmalta. Päivän päätteeksi kuullaan sään ääri-ilmiöistä ja niihin varautumisesta.

”Ilmaston lämpeneminen koskettaa jo meitä kaikkia. Koulutus tarjoaa hyvät pohjatiedot aiheesta, ja toimittaja saa koulutuksesta monipuolisen ajankohtaispaketin ilmiön mukanaan tuomista riskeistä ja ratkaisukeinoista”, kertoo ilmastonmuutoskoulutuksen puheenjohtaja, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta.

Kurssilla luennoi alan parhaita asiantuntijoita mm. Ilmatieteen laitoksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Lapin yliopistosta ja ympäristöministeriöstä.

Ilmoittaudu mukaan!

Koulutus järjestetään Ilmatieteen laitoksella Kumpulassa Helsingissä 7.-8.3.2017.

Koulutuksen hinta on 150 euroa/päivä. Hintaan sisältyy luentomateriaali sekä lounas ja kahvit kurssipäivän aikana. Koulutukseen voi osallistua molempina tai vain jompanakumpana päivänä.

Ilmoittaudu 28.2. mennessä osoitteessa: https://www.lyyti.fi/reg/ilmastonmuutoskoulutus2017

Kurssille otetaan enintään 40 osallistujaa/päivä ilmoittautumisjärjestyksessä. Jos ilmoittautuneita on alle 10 /päivä, kurssia ei järjestetä.

Lisätietoja & ohjelma:

Tutustu ohjelmaan: http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskoulutus-ohjelma

Viestintäasiantuntija Emmi Lehikoinen, emmi.lehikoinen@fmi.fi tai puh. 029 539 2088

Selvitys: Aurinkoatlas toisi tarkan tiedon Suomen aurinkoenergiapotentiaalista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tarkka tieto Suomen auringonsäteilyn ja aurinkoenergiapotentiaalin maantieteellisestä jakaumasta ja vuodenaikaisvaihteluista edistäisi koko aurinkoenergia-alan kehitystä Suomessa.


Kuva: Anders Lindfors.

Aurinkoenergialla on merkittävä rooli valtion uudessa energia- ja ilmastostrategiassa, jonka tavoitteiden saavuttamiseksi aurinkoenergiaa tulee lisätä tuntuvasti muiden uusiutuvien energialähteiden ohella. Tarkkaa kuvaa Suomen pitkän ajan keskimääräisen aurinkoenergian alueellisesta jakautumisesta ei ole tällä hetkellä saatavilla. Ilmatieteen laitoksen satelliittituotteita ja maanpintamittauksia yhdessä hyödyntämällä voitaisiin tuottaa kaikille avoin aurinkoatlas, joka sisältäisi luotettavaa tietoa Suomen auringonsäteilyn ja aurinkoenergiapotentiaalin maantieteellisestä jakaumasta ja vuodenaikaisvaihteluista.

Uusiutuvien energialähteiden lisäys hillitsee ilmastonmuutosta, mutta samalla myös kasvattaa energiaomavaraisuutta ja luo uusia työpaikkoja. Työpaikkojen syntymisen edellytyksenä on kotimarkkinoiden vahvistaminen. ”Tässä uudella aurinkoatlaksella voisi olla merkittävä rooli. Se edistäisi aurinkoenergiajärjestelmien tarkempaa suunnittelua ja tukisi siten investointipäätöksiä ja koko aurinkoenergia-alan kehitystä Suomessa”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Anders Lindfors. ”Aurinkoatlas edesauttaisi myös tulevaisuuden energiajärjestelmien tutkimista”, Lindfors jatkaa.

Käyttäjillä tarvetta aurinkoatlastietoon

Ilmatieteen laitos toteutti syksyn 2016 aikana kyselytutkimuksen selvittääkseen aurinkoatlaksen tarvetta potentiaalisten käyttäjien joukossa. Vastaajista 90 % oli sitä mieltä, että tietoa aurinkoenergian tuotantopotentiaalista Suomessa tarvitaan ja näistä lähes kaikki pitivät aurinkotiedon tarvetta ajankohtaisena nyt tai viimeistään viiden vuoden sisällä. Myös kansainvälisiä aurinkotietoja käyttävät pitivät aurinkoatlasta tarpeellisena.

llmatieteen laitos ylläpitää Suomessa auringonsäteilyn mittausverkostoa, joka tuottaa tietoa auringonsäteilyn määrästä noin 25 paikkakunnalta. Tämä asemamäärä ei kuitenkaan riitä säteilyn maantieteelliseen kartoittamiseen. ”Satelliiteista saadaan arvio maan pinnalle saapuvasta auringonsäteilyn määrästä koko maan kattavasti. Yhdistämällä satelliittiaineisto maan pinnalla tehtyjen mittausten kanssa voitaisiin muodostaa tarkka aurinkoatlas koko Suomen alueelle, jossa myös alueelliset piirteet, kuten aurinkopotentiaalin vaihtelu rannikkoalueen läheisyydessä, erottuisi hyvin”, Anders Lindfors kertoo.

Aurinkoenergialla paljon kasvupotentiaalia

Aurinkoenergian osalta suurin kasvupotentiaali nähdään etenkin piensähkön tuotannon lisäämisessä, ei vain asuinkiinteistöissä, vaan myös teollisuuskiinteistöissä ja maatiloilla. Aurinkosähköllä voidaan keväästä syksyyn tuottaa huomattava osa kohteen tarvitsemasta sähköstä. Jo nyt aurinkoenergian käyttö on lähtenyt Suomessa voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 2015 aurinkosähköjärjestelmien määrä kaksinkertaistui.

Ilmatieteen laitos toteutti vuonna 2009 Suomen tuuliolosuhteista kertovan tuuliatlaksen, jossa kartoitettiin säämalleihin perustuen Suomen tuuliolosuhteet maalla ja merellä. Tuuliatlasta on sen jälkeen käytetty mm. syöttötariffin määrittelyyn, maakuntakaavoituksessa ja tietenkin myös potentiaalisten tuulivoima-alueiden etsimiseen. Tuuliatlas on osaltaan tukenut tuulienergian viimeaikaista kasvua, joka on ollut 2010-luvulla vuosittain noin 50 %. ”Vastaavalla tavalla uusi aurinkoatlas tukisi toteutuessaan Suomen aurinkoalan kehitystä”, uskoo Anders Lindfors.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Anders Lindfors, puh. 050 433 1055, anders.lindfors@fmi.fi

Aurinkoatlaksen tarvetta kartoittava esiselvitys

Tietoa aurinkoatlaksesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/aurinkoatlas

https://atmoslehti.fi/kasvot/anders-lindfors/

Sään ääri-ilmiöiden vaikutukset kriittiselle infrastruktuurille arvioitavana

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos vaikuttaa vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden esiintymiseen Euroopassa. Tutkimushankkeessa etsitään keinoja vähentää ilmiöiden vaikutuksia infrastruktuureille.


Kuva: Tuomas Niskanen.

Ilmatieteen laitoksella pidettävässä eurooppalaisen RAIN-tutkimushankkeen (Risk Analysis of Infrastructure Networks in Response to Extreme Weather) työpajassa etsitään keinoja vähentää vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden vaikutuksia liikenne-, energia- ja tietoliikenneverkkoihin. Kriittisen infrastruktuurin ja tuhoa aiheuttavien sääilmiöiden asiantuntijat tutkimuksesta ja sidosryhmistä perehtyvät ja arvioivat RAIN-hankkeen tuloksia ja kehitettyjä menetelmiä säähaittojen vähentämiseksi. Myös arvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksesta vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden esiintymiselle esitellään.

Esimerkiksi jäätävä sade mahdollinen uhka infrastruktuureille

Ilmatieteen laitos on tutkinut infrastruktuureille vahinkoa aiheuttavia talviajan säätilanteita kuten runsaita lumisateita, lumipyryjä, puiden lumikuormia ja jäätäviä sateita. Haitallisia jäätäviä sateita esiintyy ajoittain lähes kaikkialla Euroopassa. Nykyilmastossa voimakkaat jäätävät sateet ovat yleisimpiä Kaakkois- ja Itä-Euroopassa sekä Norjan etelärannikolla. Uusi tutkimustulos oli, että ilmastonmuutoksen arvioidaan siirtävän esiintymisalueita kohti pohjoista, jolloin jäätävät sateet hieman vähenisivät Keski-Euroopassa mutta niiden todennäköisyys kohoaisi Pohjois-Euroopassa. Suunnittelussa on tärkeää huomioida, että ennustettu lämpötilojen nousu ei poista erittäin runsaita lumisadetilanteita Fennoskandiasta, vaan on mahdollista, että ne saattavat hieman yleistyä.

”Se, mitkä sääilmiöt aiheuttavat riskejä infrastruktuureille, vaihtelee eri puolilla Eurooppaa”, kertoo tohtori Andrea Vajda Ilmatieteen laitokselta. Esimerkiksi eteläisessä Euroopassa on jo nykyäänkin merkittävä maastopalojen riski ja sen arvioidaan kasvavan edelleen ilmastonmuutoksen edetessä. Myös Pohjois-Euroopassa metsäpaloriski kasvaa mutta vähemmän kuin etelässä.

Tapaustutkimuksia menneistä ääri-ilmiöistä

Hellenberg International Oy teki tapaustutkimukset kesän 2010 rajuilmoista ja talven 2011 Tapani-myrskystä. Yhteinen piirre molemmissa poikkeusoloissa oli merkittävät vahingot ja haitat maaliikenteelle. Kansallisen tason toimivalmiutta ei tuolloin tarvittu ja keskeiset viranomaiset arvioivat, että riittävä tilannekuva pystyttiin muodostamaan. Kuitenkin osalla paikallisista viranomaisista oli vaikeuksia saada ajantasaista tilannekuvaa ja yhtenäistä arvioita tilanteen kehityksestä.

Hellenberg-ryhmä teki hankkeessa myös selvityksen Suomenlahden rannikkotulvasta tammikuussa 2005. Tuolloin kansallisen tason kriisinhallinta toimi vaaditulla tasolla. Tapauksen jälkeen on entisestään parannettu Loviisan ydinvoimalaitoksen turvallisuusjärjestelyjä. Säähäiriöiden aiheuttamien vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi yhteistyötä eri alueiden pelastusviranomaisten ja myös yksityissektorin toimijoiden välillä tulisi kehittää mm. yhtenäisen tilannekuvan saamiseksi. ”Edelleen voimakas talvimyrsky, johon liittyy rannikkotulvia ja laajoja kaatuneiden puiden aiheuttamia sähköverkkohäiriötä ja jota seuraa ankara pakkasjakso, on merkittävä riski turvallisuudelle ja hyvinvoinnille”, sanoo VTT Timo Hellenberg.

RAIN-tutkimushanketta koordinoi professori Alan O’Connor Trinity Collegesta (Dublin, Irlanti). Hankkeeseen osallistuu tutkimuslaitoksia Irlannista, Saksasta, Hollannista, Belgiasta, Slovakiasta, Espanjasta, Italiasta, Kreikasta ja Suomesta.

Lisätietoja RAIN-hankkeesta: http://rain-project.eu/
Video RAIN-hankkeen toiminnasta Suomessa: https://www.youtube.com/watch?v=re8gUpyJty4

Lisätietoja:

Ilmastonmuutoksen arviot: Dr. Andrea Vajda, Ilmatieteen laitos, tel. 0295 393 510, andrea.vajda (at) fmi.fi

Kriisien hallinta ja Suomen tapaustutkimukset: VTT Timo Hellenberg, tel. +358 400 154441, office(at) hellenberg.org

Väitös: Kiinteistömarkkinat suosivat ilmastonmuutokseen varautumista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kiinteistöjen arvo säilyy parhaiten alueilla, joihin ei kohdistu ilmastonmuutoksesta aiheutuvia uhkia.


Kuva: Antonin Halas.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Athanasios Votsis seurasi Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessaan, miten Helsingin, Porin ja Rovaniemen asuntojen hinnat heilahtelivat, kun tulvariskeistä tiedotettiin. Hän myös seurasi kuinka viheralueiden läheisyys heijastui neliöhintoihin.

Rankkasateiden aiheuttamien tulvien ennustetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä, toisaalta viheralueiden on todettu vähentävän tulvimista, koska vesi sitoutuu maahan.

”Väitöstutkimus osoittaa, että viheralueiden rakentaminen ja tulvariskeistä tiedottaminen suuntaavat kaupunkirakentamista kestävään suuntaan”, sanoo Athanasios Votsis.

Kun SYKE julkisti kartat tulvariskialueista vuosina 2006 – 2008, niin tutkimuksen mukaan asuntojen hinnat tippuivat riskialueilla ja samanaikaisesti asuntojen kysyntä turvallisia alueilla nousi.

Viheralue nostaa ympäröivien asuntojen arvoa

Rakennuttaja saa usein taloudellista hyötyä viheralueesta eli viheralueiden lisääminen tai säilyttäminen on hyvä sijoitus. Votsisin ympäristöekonomisten laskelmien mukaan viheralue hyödyttää taloudellisesti myös lähikiinteistöjen omistajia.

”Kohtalaisen tiheän kaupunkialueen keskelle jätetyt viheralueet näkyvät pitkällä aikavälillä alueen asuntojen arvoa korottavana tekijänä”, Athanasios Votsis kertoo.

Viheralue voi olla puisto, puutarha, niitty, pelto tai viherkatto mutta se tulisi Votsisin mukaan kuitenkin suunnitella kyseiselle alueelle sopivaksi.

Vakuutusyhtiöllä rajallinen vastuu

”Vastuu vahingoista kaatuu viime kädessä kaupungille, koska vakuutusyhtiöiden vastuu on luonnonkatastrofin osalta rajallinen. Sen vuoksi on kaikkien etu, että rakentamista suunnataan turvallisille alueille”, Votsis toteaa.

Helsingin rakentaminen on tutkijan mukaan ollut hyvällä mallilla mutta tulevaisuudessa uusilla alueilla olisi syytä varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja välttää rakentamista alueille, joilla on tiedossa oleva tulvariski. Votsisin tutkimustulokset osoittavat, että kevyellä ohjauksella edistetään parhaiten kestävää kehitystä ja päästään parhaaseen tulokseen ihmisten kannalta.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos
Tutkija Athanasios Votsis, puh. 050 433 0789, Athanasios.Votsis@fmi.fi (englanniksi)
Tutkimusprofessori Adriaan Perrels, puh. 050 583 8575, adriaan.perrels@fmi.fi
Helsingin yliopisto
Kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen, puh. 040 5010156, heikki.loikkanen@helsinki.fi

Väitöskirja sähköisenä Athanasios Votsis, Space and price in adapting cities – exploring the spatial economic role of climate-sensitive ecological risks and amenities in Finnish housing markets.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/173459

%d bloggers like this: