”Miten ilmaston ennustaminen onnistuu jos edes sään ennustaminen ei onnistu?”

(Alkuperäinen teksti: John Cook – Skeptical Science)

Skeptinen argumentti…

…Koska nykyaikaiset tietokonemallit eivät pysty ennustamaan säätä kahta viikkoa eteenpäin millään varmuudella, miten voimme luottaa tietokonemalleihin ennustettaessa maapallon ilmastoa sadan vuoden päähän? Ne eivät pysty siihen! Silti ihmiset, kuten Al ”Päästökauppa” Gore haluaisivat sinun uskovan, että nämä mallit voivat ennustaa tulevaisuuden. Lyön vetoa, että pärjäisin yhtä hyvin kristallipallon avulla (lähde: Kowabunga)

Mitä tiede sanoo…

Sää on kaoottista, mikä tekee ennustamisesta vaikeaa. Ilmastossa kuitenkin katsotaan sään keskiarvoa pitkältä ajalta. Tämä poistaa kaottisen elementin mahdollistaen tulevaisuuden ilmastonmuutoksen ennustamisen ilmastomallien avulla.

Lue koko teksti >>>

• Skeptical Science suomeksi
• Artikkeliluettelo

Mayojen metsurien emämunaus

Uudessa tutkimuksessa ehdotetaan, että mayat ovat saattaneet jouduttaa omaa tuhoaan kaatamalla metsää. Tutkimuksen mukaan metsän kaataminen olisi pahentanut mayojen elinalueella vallitsevia kuivia olosuhteita. Tästä olisi aiheutunut pitkä kuivuusjakso, joka sitten olisi johtanut mayojen tuhoon.

Mayojen temppelit ovat nykyään tyhjillään – onko se metsurien syytä? Kuva: Wikipedia.

Mayaintiaaneilla oli kukoistava sivilisaatio nykyisen Meksikon ja Guatemalan alueella noin vuosina 300-900. Tämä sivilisaatio kuitenkin tuhoutui suurelta osin noin vuosien 800-900 välillä. Osia mayojen sivilisaatiosta kuitenkin säilyi aina espanjalaisten valloittajien saapumiseen asti.

Vuosien 800-900 välillä tapahtunut tuho on ollut suuri mysteeri ja on sitä vieläkin. Tuhon syistä on esitetty kymmenittäin teorioita, mutta mitään niistä ei ole saatu varmistettua. Syiksi on ehdotettu mm. sotia, vallankumousta, kaupankäynnin vaikeuksia ja sairauksia. Ehdotetuista syistä tällä hetkellä suosituin tuntuu olevan kuivuus. Mayojen asuinseudulla oli vuosittain pitkä kuiva kausi, joten mayat olivat erittäin riippuvaisia vedensaannista.

Uudessa tutkimuksessa joukko yhdysvaltalaistutkijoita on selvitellyt mayojen tuhoa ilmastomallilla. Tutkijat simuloivat mayojen elinalueen paikallisia ilmasto-oloja. Simuloinnissa havaittiin, että mayojen metsänkaato pahensi alueella vallinnutta kuivaa ilmastoa lämmittämällä ja kuivattamalla sitä lisää. Luonnollinen kuivuus tai mayojen metsänkaato eivät kummatkaan olisi yksinään voineet aiheuttaa mayojen tuhoa, mutta näiden kahden yhdistelmä oli tutkijoiden mukaan riittävä aiheuttamaan olosuhteet, joista mayojen sivilisaatio ei kyennyt toipumaan. Tutkijat huomauttavat, että kyseisellä alueella kaadetaan taas paljon metsää.

Lähde: Oglesby, R. J., T. L. Sever, W. Saturno, D. J. Erickson III, and J. Srikishen (2010), Collapse of the Maya: Could deforestation have contributed?, J. Geophys. Res., 115, D12106, doi: 10.1029/2009JD011942. [tiivistelmä]

”Hiilidioksidipitoisuus on ollut korkealla ennenkin”

(Alkuperäinen teksti: John Cook – Skeptical Science)

Skeptinen argumentti…

”Varma todiste siitä, ettei hiilidioksidi ohjaa ilmastoa löytyy ordoviki-siluurikausilta ja jura-liitukausilta, jolloin hiilidioksidipitoisuus oli yli 4000 ppmv (tilavuuden miljoonasosaa) ja noin 2000 ppmv tässä järjestyksessä. Jos IPCC:n teoria on oikea, näillä kausilla olisi pitänyt tapahtua karkaavan kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmaston lämpeneminen, mutta sen sijasta silloin vallitsikin jäätiköitymisvaihe.” (The Lavoisier Group)

Mitä tiede sanoo…

Kun aikoinaan hiilidioksidipitoisuus oli korkeammalla, auringonsäteilyn määrä oli alhaisempi. Auringon ja hiilidioksidin yhdistetty vaikutus täsmää hyvin ilmaston kanssa.

Lue koko teksti >>>

• Skeptical Science suomeksi
• Artikkeliluettelo

Tuulivoimalatkin vaikuttavat maapallon lämpötiloihin ja sademääriin

Image: www.freeimages.co.uk

Erittäin laajamittaisella tuulivoiman käytöllä saattaa olla uudehkon tutkimuksen mukaan yllättäviä ilmastovaikutuksia. Maa-alueille rakennetut tuulivoimalat saattavat jopa aiheuttaa ilmaston lämpenemistä paikallisesti asteella ja maailmanlaajuisesti noin 0,15 asteella, jos kymmenesosa maailman energiasta tuotetaan tuulivoimalla vuonna 2100.

Tutkimuksen lähtöoletuksena oli maapallon energiantarpeen kasvaminen 44 TW:iin tällä vuosisadalla (vuonna 2002 tarve oli 14 TW). Lisäksi oletettiin, että vähintään 10 % tuosta määrästä saadaan tuulienergialla.

Tutkimuksessa tuulivoiman ilmastovaikutuksia selvitettiin kolmiulotteisella ilmastomallilla. Mallissa ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuus pidettiin nykyisellä tasolla koko 60-vuotisen tarkastelujakson ajan, jotta pystyttiin erottamaan tuulivoiman ja kasvihuonekaasujen vaikutus ilmastonmuutokseen. Mallissa oletettiin kuluvan 40 vuotta voimaloiden rakentamisesta siihen, kun meren, maan ja ilmakehän välille syntyy tasapainotila. Tuloksia tarkasteltiin 20 viimeisen vuoden (vuodet 41-60) osalta, kun tarkastelujakson alku oli merkitty vuodeksi nolla ja loppu vuodeksi 60.

Merimallissa tuulivoimaloita sijoitettiin alueelle 60 ^oS – 74 ^oN kaikille rannikoille mannerjalustan alueelle, jolla meren syvyys on alle 200 metriä. Maamallissa voimalat sijoitettiin muiden käyttötapojen suhteen vähäarvoisille ruoho- ja pensasalueille, joilla tuulennopeus on suuri. Voimaloiden sijoituspaikat eivät kuitenkaan välttämättä vastaa todellisia rakennettavien voimaloiden sijoituspaikkoja.

Tuulivoimalat hidastavat ilman virtausta maanpinnan lähellä ja vaikuttavat siten Auringosta tulleen energian liikkeisiin sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Voimaloiden vaikutukset muuttuvat sen mukaan, kuinka suuren ilmanvastuksen ne aiheuttavat.

”Keskimääräisessä” vaihtoehdossa lämpötila maa-alueiden pinnalla (merenpinnan tasossa 30 metriä paksun kerroksen alueella) nousee yli yhdellä asteella tuulivoimaloiden vaikutusalueella, joka ulottuu selvästi laajemmalle kuin itse voimala-alue. Tässä vaihtoehdossa maailmanlaajuinen lämpötilan nousu on keskimäärin 0,15 astetta. Tuotettaessa 10 % maailman vuoden 2100 energiantarpeesta tuulivoimalla tuulienergia nostaa eri vaihtoehdoissa pinnan keskilämpötilaa maa-alueilla globaalisti 0,05 – 0,73 astetta, jos tuulivoimalat on sijoitettu maalle.

Lämpeneminen rajoittuu ilmakehän alimpiin kerroksiin. Ilmakehän rajakerroksen (planetaarisen rajakerros, troposfäärin alaosa siihen korkeuteen saakka, jossa maa ja vesi ovat voimakkaimmin vaikutuksessa ilman kanssa) yläpuolella tapahtuu viilenemistä, koska sinne kulkeutuu vähemmän lämpöä. Tämä taas johtaa troposfäärin (ilmakehän alaosan) epätasaiseen lämpenemiseen.

Merelle rakennetut tuulivoimalat puolestaan aiheuttavat vaikutusalueellaan lämpötilan laskun yli yhdellä asteella. Laajamittainen tuulivoiman käyttäminen voi vaikuttaa myös sademääriin esimerkiksi Hadleyn kiertoliikkeen muuttumisen seurauksena, vaikkakaan keskimääräiset muutokset maapallon sademäärissä eivät näytä olevan suuria.

Ennustettuja vaikutuksia pitäisi selvittää esimerkiksi kenttäkokeiden avulla. Tutkijoiden mukaan tuulivoimaloiden vaikutuksista tarvitaankin lisätutkimuksia, koska tietokonemalliin liittyy monia epävarmuuksia. (Mallissa ei ole otettu huomioon esimerkiksi päästövähennystä, jos tuulienergia korvaa runsaasti kasvihuonekaasuja tuottavia energiamuotoja. Lisäksi ilmeisesti kaikki tai lähes kaikki energiantuotanto aiheuttaa ilmastonmuutoksia esimerkiksi rakentamisesta syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen, vuotojen, lauhdelämmön yms. takia. JK:n huom.)

Lähde:

Wang, C., and Prinn, R. G.: Potential climatic impacts and reliability of very large-scale wind farms, Atmospheric Chemistry and Physics, February 22, 2010, doi:10.5194/acp-10-2053-2010 [tiivistelmä],  [koko artikkeli, PDF].

Aiheesta muualla:

Elliott, Dave: Does extracting power from the wind change the climate?, Environmental Research Web, April 10, 201o [blogikirjoitus].

Luukko, Kaj: Tuulivoima vaikuttaa ilmastoon, Gaia, huhtikuu 7, 2010 [blogikirjoitus].

”Se johtuu Tyynen Valtameren oskillaatiosta”

(Alkuperäinen teksti: John Cook – Skeptical Science)

Skeptinen argumentti…

Tyynen Valtameren oskillaatio (”Pacific Decadal Oscillation”, PDO), on lämpötilanvaihtelu Tyynellämerellä, joka pysyy suunnilleen 20-30 vuotta viileässä tai lämpimässä vaiheessa. Vuonna 1905 PDO siirtyi lämpimään vaiheeseen. Vuonna 1946 PDO siirtyi viileään vaiheeseen. Vuonna 1977 PDO siirtyi lämpimään vaiheeseen. Vuoden 1998 jälkeen PDO:ssa oli muutaman vuoden viileä vaihe. Huomaa, että viileät vaiheet näyttävät sattuneen samaan aikaan ilmaston viilenemisen (1946-1977) ja lämpimät vaiheet lämpenemisten kanssa (1905-1946, 1977-1998).” (The Reference Frame)

Mitä tiede sanoo…

PDO on värähtely positiivisen ja negatiivisen arvon välillä, jossa ei näy pitkän aikavälin trendiä, mutta ilmaston lämpötilan trendi on pitkällä aikavälillä kasvava. Kun PDO viimeksi siirtyi viileään vaiheeseen, globaali lämpötila oli noin 0,4 oC viileämpi kuin tällä hetkellä. Pitkän aikavälin lämpenevä trendi osoittaa Maan ilmastojärjestelmän kokonaisenergian kasvavan epätasapainon johdosta.

Lue koko teksti >>>

• Skeptical Science suomeksi
• Artikkeliluettelo

Ilmastonmuutoksen seurauksena juoma- ja kasteluveden saanti Aasiassa voi heikentyä

Ilmastonmuutos aiheuttanee Brahmaputran ja Gangesin vesimäärän selvän pienenemisen, mutta Keltaisenjoen virtaama kasvaa. Kuva: Cepolina Photo. 

Kesäkuun Science-lehdessä esitellään hollantilainen tutkimus, jossa selvitettiin ilmastonmuutoksen vaikutusta viiteen aasialaiseen jokeen ja niiden yläjuoksuilla oleviin jäätiköihin. Näiden talvella kasvavien ja kesällä sulavien jäätiköiden sulamisvedet muodostavat ”maailman suurimman kastelujärjestelmän” ja toimivat 1,4 miljardin ihmisen juoma- ja kasteluveden lähteenä. Tutkimuksessa käytettiin GRACE-satelliiteilla tehtyjä tarkkoja painovoimamittauksia, joiden avulla arvioitiin jäätiköiden paksuuden muutoksia vuosina 2001-2007.

Sata metriä paksu Gangesin yläjuoksun jäätikkö ohenee tutkimuksen mukaan 22 senttimetriä vuodessa. Sen sijaan Indus-joen jäätiköt kasvavat keskimäärin 19 senttimetriä vuodessa. Muiden jokien (Brahmaputra, Jangtse, Keltainenjoki) jäätiköt pysyvät muuttumattomina.

Vuosien 2001-2007 lämpötilojen ja sademäärien perusteella Indus ja Brahmaputra ovat kaikkein riippuvaisimpia jäätiköiden sulamisvesistä. Sulamisvedet muodostavat 60 % Induksessa virtaavasta vedestä ja 20 % Brahmaputran vedestä. Sen sijaan kolmen muun tutkitun joen virtaamasta vain alle 10 % tulee sulavista jäätiköistä.

Indus ja Brahmaputra näyttäisivät siis olevan kaikkein herkimpiä ilmastonmuutokselle. Ilmastonmuutos kuitenkin muuttaa lämpötilan lisäksi myös sademääriä. Kun sekä lämpötila, sademäärä että lumen muodostuminen otetaan huomioon, on mahdollista laatia virtaamaennuste vuodelle 2050. Ennusteen mukaan Brahmaputran yläjuoksun virtaama vähenee 19,6 % ja Induksen 8,4 %, vaikka sademäärä lisääntyy 25 %. Myös Gangesin (virtaama -17,6 %) ja Jangtsen (-5,2 %) virtaamat pienenevät.

Jäätiköt näyttävät siis toistaiseksi olevan turvassa kokonaan sulamiselta. Vuoteen 2050 mennessä neljän joen vesimäärä kuitenkin riittänee tutkimuksen mukaan enää noin 60 miljoonaa ihmistä nykyistä pienemmän ihmismäärän juomavedeksi ja ravinnon viljelyyn.

Keltainenjoki on ainoa voittaja. Sulamisvedet muodostavat vain 8 % sen virtaamasta. Jos sademäärä kasvaa ennusteen mukaiset 14 %, Keltainenjoki pystyy elättämään lisääntyvän veden ansiosta noin kolme miljoona ihmistä nykyistä enemmän vuonna 2050.

Global and Planetary Change -lehteen hyväksytty, painossa oleva artikkeli selostaa virtaamamuutoksia Kaukasus-vuoristossa. Ennusteiden mukaan lämpötila Pohjois-Kaukasuksen alueella tulee kohoamaan tällä vuosisadalla 4-7 astetta ja sademäärä kasvaa hieman. Vuoristojäätiköiden sulamisnopeus vaikuttaa oleellisesti käytettävissä olevan veden määrään. Tutkimuksen mukaan tulvariski kasvaa aluksi jäätiköiden sulaessa kuumina vuosina. Myöhemmin jäätiköiden supistuttua virtaama palautuu likimain nykyiselle tasolle. Virtaaman vuodenaikaisvaihtelu kuitenkin muuttuu siten, että keväällä vettä virtaa nykyistä enemmän, kesällä vähemmän.

Lähteet:

Barley, Shanta: Himalayan ice is stable, but Asia faces drought, New Scientist, June 10, 2010 [koko artikkeli].

Hagg, W., M. Shahgedanova, C. Mayer, A. Lambrecht, and V. Popovnin: A sensitivity study for water availability in the Northern Caucasus based on climate projections, Global and Planetary Change, June 1, 2010, doi:10.1016/j.gloplacha.2010.05.005 [tiivistelmä].

Immerzeel, Walter W., Ludovicus P. H. van Beek, and Marc F. P. Bierkens: Climate Change Will Affect the Asian Water Towers, Science, June 11, 2010, doi:10.1126/science.1183188 [tiivistelmä].

Artikkelit

Artikkelimme löytyvät täältä.

Tähän viestiketjuun voitte antaa palautetta artikkelisivusta ja artikkeleista yleensä.

Käyvätkö sorsat fitness-tunneilla?

Uudessa tutkimuksessa on havaittu sinisorsan ja tavin vartalon massan kasvaneen viimeisen 30 vuoden aikana. Lisäksi molempien lajien ruumiin kunto muuttui paremmaksi tarkasteluaikana. Näihin muutoksiin ehdotetaan syyksi ihmisen toimia.

Euroopan sorsat ovat hyväkuntoisia. Kuva: Tiina Oinas.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista eliölajeihin on puhuttu paljon. Esillä olleita asioita ovat olleet muun muassa lajien siirtyminen napoja kohti, vuodenaikoihin sidottujen toimintojen ajalliset muutokset (esim. kasvien kukinnan aikaistuminen) ja elinolosuhteiden yleiset muutokset (esim. korallien valkaistuminen ja meren happamoitumisen vaikutus kalkkikuorellisiin eliöihin). Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu harvemmin mainittu lajien yksilöiden keskimääräisen koon muutos.

Euroopassa monet sorsalajit ovat muuttolintuja. Ne viettävät kesät pohjoisessa, kuten täällä meillä Suomessa, ja muuttavat talveksi etelämmäs talvehtimisalueille. Monet sorsalajit eivät kuitenkaan muuta kovinkaan kauas etelään, vaan pysyvät Euroopan alueella. Sorsalajit pyrkivät pysymään mahdollisimman lähellä lisääntymisalueitaan talven aikana. Tämän takia parempikuntoiset, ja siksi selviytymiskelpoisimmat, yksilöt jäävät pohjoisemmaksi talvenviettoon kuin huonompikuntoiset. Euroopassa vallitseekin tilanne, jossa täysi-ikäiset koiraat talvehtivat todennäköisemmin Euroopan koillisilla alueilla kun taas naaraat ja nuoret talvehtivat todennäköisemmin Euroopan lounaisilla alueilla. Myös kokojakauma on ollut sellainen, että Itä-Euroopasta löytyy talvella suurimmat sorsat. Puolisukeltajiin kuuluvien sorsalajien tiedetään reagoivan voimakkaasti säähän. Kylminä talvina esiintyy voimakas muuttoliike lounaiseen Eurooppaan.

Aiemmin on arveltu, että tiettyä talvehtimisaluetta tutkittaessa sorsien koossa pitäisi näkyä muutos ilmaston lämmetessä, koska lämpenevässä ilmastossa myös pienemmät ja huonokuntoisemmat yksilöt voivat jäädä talvehtimaan pohjoisemmaksi. Aiemmassa tutkimuksessaan Guillemain ja kumppanit (2005) saivatkin tämänsuuntaisia tuloksia. He tutkivat Etelä-Ranskassa vuosien 1954 ja 1971 mittauksia 38 000:sta taviyksilöstä ja havaitsivat niiden siipien kärkivälin muuttuvan lämpötilan myötä. Lämpötilan laskiessa tavit pienenivät. Guillemain ja kumppanit eivät uskoneet sen johtuvan siitä, että kylmä sää vaikuttaisi tavien sulkien kasvuun. Sen sijaan he arvelivat sen johtuvan siitä, että kylmänä talvena pienten yksilöiden on vaikea talvehtia pohjoisempana, joten niitä tulee enemmän Etelä-Ranskaan.

Toisaalta viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa Guillaume ja kumppanit (2009) havaitsivat, että Etelä-Ranskan talvehtimisalueiden tavit olivat samankokoisia kuin Itä-Englannin Essexin talvehtimisalueiden tavit. Tämä on siis vastoin aiempaa ajattelua, että pienemmät linnut jäävät lämpimämpinä talvina pohjoisemmaksi.

Tässä uusimmassa tutkimuksessa Guillemain ja kumppanit (2010) tarkastelivat sinisorsan ja tavin tilannetta talvehtimisalueella viimeisen 30 vuoden aikana. He havaitsivat, että molemmilla lajeilla vartalon keskimääräinen massa kasvoi. Lisäksi molemmilla lajeilla vartalon kunto muuttui paremmaksi tarkasteluaikana. Keskimääräinen vartalon massa kasvoi yli kymmenellä prosentilla, mutta vartalon koko ei kasvanut. Vartalon hyvä kunto näkyi erityisesti alkutalvesta, mutta laski lopputalvea kohden. Tutkijoiden mielestä on kaksi päällimmäistä syytä näiden sorsien hyväkuntoisuuteen; ilmaston muuttuminen suotuisammaksi ja paikallisten elinolojen parantuminen, joiden molempien he sanovat johtuvan ihmisen toimista.

Lähteet:

Guillemain, Matthieu, Jean-Yves Mondain-Monval, Alan R. Johnson, and Géraldine Simon, Long-term climatic trend and body size variation in teal Anas crecca, 2005, Wildlife Biology 11(2):81-88. 2005, doi: 10.2981/0909-6396(2005)11[81:LCTABS]2.0.CO;2. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Guillemain, Matthieu, Richard Hearn, Roy King, Michel Gauthier-Clerc, Géraldine Simon and Alain Caizergues, Differential migration of the sexes cannot be explained by the body size hypothesis in Teal, 2009, Journal of Ornithology, Volume 150, Number 3, 685-689 / July, 2009, doi: 10.1007/s10336-009-0375-5. [tiivistelmä]

Guillemain, Matthieu, Johan Elmberg, Michel Gauthier-Clerc, Grégoire Massez, Richard Hearn, Jocelyn Champagnon and Géraldine Simon, Wintering French Mallard and Teal Are Heavier and in Better Body Condition than 30 Years Ago: Effects of a Changing Environment?, 2010, AMBIO: A Journal of the Human Environment, ISSN: 0044-7447 (Print) 1654-7209 (Online), doi: 10.1007/s13280-010-0020-9. [tiivistelmä]

Uudet kasvihuonekaasut lisääntyvät nopeasti

Typpitrifluoridia tarvitaan LCD-näyttöjen sekä puolijohdepiirien valmistukseen. Se on noin 17 000 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Sen määrä ilmakehässä lisääntyy 5-10 % vuodessa, mutta toistaiseksi määrä on mitättömän pieni. Kuva: Jari Kolehmainen.

Eristynyt Cape Grim Luoteis-Tasmaniassa on yksi eteläisen pallonpuoliskon tärkeimmistä ilman laatua tutkivista asemista. Ilma on siellä erittäin puhdasta, mutta viimeisimmän 12 kuukauden aikana tutkijat ovat havainneet kahden uuden kasvihuonekaasun pitoisuuden lisääntyvän huolestuttavan nopeasti.

Kaikkiaan Cape Grimin asemalla mitataan 40 kasvihuonekaasua. Asema on toiminut vuodesta 1976 asti, ja tämän reilun 30 vuoden aikana hiilidioksidipitoisuus on noussut 15 %.

Nyt kahden uuden kasvihuonekaasun on havaittu lisääntyvän yllättävän nopeasti. Nämä ovat typpitrifluoridi NF₃ ja sulfuryylifluoridi (sulfuryylidifluoridi) SO₂F₂. Niitä on käytetty esimerkiksi muiden kasvihuonekaasujen ja otsonikatoa aiheuttavien aineiden korvaamiseen.

Typpitrifluoridia tarvitaan esimerkiksi plasmatelevisioiden ja muiden LCD-näyttöjen sekä puolijohdepiirien valmistukseen, sulfuryylifluoridia taas kielletyn metyylibromidin korvaamiseen hyönteisten torjunta-aineena. Ammattikäytössä sulfuryylifluoridia käytetään kaasutettavana puunsuoja-aineena.

Näiden uusien kasvihuonekaasujen määrä on ollut lähes täysin olematon, mutta nyt niiden pitoisuus ilmakehässä lisääntyy 5-10 % vuodessa.

GWP-indeksin (global warming potential) avulla mitataan kasvihuonekaasujen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Hiilidioksidin GWP-indeksi on 1,0. Joissakin tutkimuksissa typpitrifluoridin säilymisajaksi ilmakehässä on laskettu 740 vuotta, jolloin sen GWP-indeksi olisi 17 200. Uusimmissa tutkimuksissa viipymisajaksi on saatu 550 vuotta. Näinkin laskettuna typpitrifluoridin GWP-indeksi on 16 800. 

Positiivista kuitenkin on se, että elektroniikkateollisuuden mukaan vain 1-3 % typpitrifluoridista karkaa ilmaan. Siis 97-99 % saadaan kerättyä talteen. 

Sulfuryylifluoridin säilymisaika ilmakehässä on uusien tulosten mukaan noin 36 vuotta, mikä on kahdeksankertainen aiempiin tutkimuksiin verrattuna. GWP-indeksiksi tulee 4 800.

Toistaiseksi typpitrifluoridin ja sulfuryylifluoridin vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen on mitättömän pieni, koska näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä ovat erittäin pieniä. Esimerkiksi litteiden näyttöjen valmistus kuitenkin lisääntyy voimakkaasti, joten myös typpitrifluoridin käyttö lisääntyy vuosittain hyvin paljon. Jatkossa onkin syytä tarkkailla myös näitä kahta uutta kasvihuonekaasua.

Kiitokset Arille kommentista.

Lähteet:

Chandler, D: ”New greenhouse gas identified”, MIT news, March 11, 2009 [koko uutinen].

Clarke, S.: ”New greenhouse gases accumulating ’rapidly'”, ABC News, June 3, 2010 [koko uutinen].

Hoag, H.: ”The missing greenhouse gas”, Nature, July 10, 2008, doi:10.1038/climate.2008/72  [koko uutinen].

Muutoksia Suomen vuodenaikoihin ja kasvukausiin

Suomen vuodenajat tulevat muuttumaan tämän vuosisadan aikana uuden tutkimuksen mukaan. Talvi katoaa Etelä-Suomesta ja kasvukausi pidentyy yli kuukaudella koko maassa.

Tutkijat Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta ja Jouni Räisänen sekä Pentti Pirinen Helsingin yliopistolta ovat selvitelleet miten ilmastonmuutos vaikuttaa vuodenaikojen esiintymiseen Suomessa. Tutkimus on julkaistu International Journal of Climatology -julkaisun verkkosivuilla ennen virallista julkaisua.

He käyttivät ilmastomallia parilla eri päästöskenaariolla (A2 ja B1). A2-skenaariossa päästöjä ei juurikaan vähennetä tulevaisuudessa ja B1-skenaariossa niitä vähennetään. Mallin toiminta tarkistettiin käyttäen olemassaolevia mittauksia Suomesta vuosien 1971 ja 2000 väliltä. Sitten mallilla simuloitiin tämän vuosisadan kuukausilämpötilat Suomen alueelle.

Lähtötilanne on se, että Suomessa on neljä termistä vuodenaikaa lukuunottamatta käsivarren Lappia. A2-skenaariossa terminen talvi katoaa Suomen etelä- ja länsiosista kokonaan vuoteen 2070 mennessä ja lyhenee muualla 2-4 kuukaudella. Kesä pitenee noin kuukaudella ja kevät/syksy pitenevät kaikkialla muualla paitsi Pohjois-Lapissa. Terminen kasvukausi pitenee sisämaassa 40-50 vuorokaudella ja rannikolla vielä enemmän. Lapin olosuhteet muistuttaisivat silloin nykyisiä Etelä-Suomen olosuhteita. B1-skenaariossa muutokset olisivat pienempiä. Arvioihin sisältyy kuitenkin paljon epävarmuutta (suuruusluokaltaan ±2 viikkoa).

Lähde: Kimmo Ruosteenoja, Jouni Räisänen, Pentti Pirinen, Projected changes in thermal seasons and the growing season in Finland, International Journal of Climatology, Published Online: 2 Jun 2010. [tiivistelmä]