Väitteet ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä osoitettiin vääriksi jo 1980-1990 -luvuilla

Äskettäinen tauko maapallon pinnan lämpenemisessä on aiheuttanut tutkimusten tulvan, mutta asiaan liittyvää tutkimusta tehtiin jo 1980- ja 1990-luvuilla (ja varhaisimmat tutkimukset aiheesta tehtiin oikeastaan jo 1940-1970 -luvuilla). Tämä nayttää suurelta osin unohtuneen nykyistä ilmaston lämpenemisen taukoa tutkineilta ja varsinkin ilmastonmuutoksen hillinnän vastustajilta, jotka ovat levitelleet perättömiä tietoja aiheesta ainakin jo vuodesta 2006 lähtien ja tekevät niin edelleen.

Huomasin jokin aika sitten joitakin vanhoja tutkimusartikkeleita, joissa oli selvitetty maapallon pintalämpötilan kehitystä 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Pintalämpötila oli noussut 1900-luvun alkupuolella, mutta tämä lämpeneminen näytti pysähtyneen vuoden 1940 paikkeilla ja lämpeneminen jatkui vasta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Tässä käyn läpi joitakin noista varhaisista tutkimuksista.

Varhaiset tutkimukset 1900-luvun puolivälin ilmaston lämpenemisen tauosta

Maapallon pinta lämpeni 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tämä lämpeneminen näytti pysähtyvän 1940-luvulla. Asian saattoi huomata ensimmäiseksi Kincer (1946), kun hän tutki uusimpia pintalämpötilamittauksia:

Vuoden 1945 loppuun asti on tullut uusia mittasarjoja saataville 13 vuoden verran. Nämä esitetään tässä alkuperäisen datan lisäksi suuntauksien selvittämiseksi vuodesta 1932 alkaen. Niistä näkyy, että yleinen nouseva trendi jatkui useiden vuosien ajan, mutta uusimmat mittasarjat osoittavat trendin laantuneen ja tällä hetkellä vihjaavat jopa trendin kääntymisestä.

Mitchell (1961, 1963) vahvisti tämän, kuten Wigley ja muut (1985) kertovat:

Mitchell (1961, 1963) jatkoi Willettin analyysiä vuodesta 1940 eteenpäin, paransi menetelmää pinta-alan suhteen keskiarvoistamisessa ja havaitsi, että ennen vuotta 1940 tapahtunut lämpeneminen oli kääntynyt viilenemiseksi (kuten Kincer [1946] oli ehdottanut).

Mitchell (1970) selvitti myöhemmin ihmiskunnan hiilidioksidi- ja aerosolipäästöjen vaikutusta 1900-luvun lämpötilakehitykseen. Mitchell kertoi hiilidioksidin vaikutuksesta seuraavaa:

Hiilidioksidista aiheutuva muutos ilmakehän lämpötilassa, jonka Manabe ja muut ovat laskeneet olevan 0,3 °C hiilidioksidin muuttuessa 10 prosenttia, on riittävä selittämään vain noin kolmasosan havaitusta 0,6 °C maapallon lämpenemisestä vuosien 1880 ja 1940 välillä, mutta muuttuu todennäköisesti hallitsevaksi planeetan lämpötilan muutoksiin vaikuttavaksi tekijäksi tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Tuolloisesta ilmaston lämpenemisen tauosta Mitchell mainitsi seuraavaa:

Vaikka muutokset ilmakehän pölyn määrässä saattavat olla riittäviä selittämään havaitun 0,3 °C viilenemisen vuodesta 1940 lähtien, ihmisen vaikutuksen pölyn määrän muutoksiin katsotaan vaikuttaneen vain hyvin vähän lämpötilan alenemiseen.

Reitan (1974) jatkoi lämpötila-analyysiä vuoteen 1968 ja raportoi ilmaston lämpenemisen tauon jatkuneen. Brinkmann (1976) jatkoi analyysiä edelleen vuoteen 1973 ja näki ensimmäiset merkit ilmaston lämpenemisen tauon loppumiselle ja ilmaston lämpenemisen jatkumiselle.

Wigley ja muut (1985) kertoivat vielä joitakin mainitsemisen arvoisia seikkoja ilmaston lämpenemisen tauosta:

Kaikkina vuodenaikoina näkyy sama pitkän ajan trendi, joka on myös yhteinen kaikille maa-alueiden mittasarjoille: lämpenevää 1880-luvulta vuoden 1940 paikkeille, viilenevää 1960-luvun puoliväliin tai 1970-luvun alkupuolelle (tämä ei ole niin selvää talvella) ja sitten lämpenemistä, joka alkoi myöhemmin kesällä ja syksyllä kuin keväällä ja talvella.

Wigleyn ja muiden mukaan ilmaston lämpenemisen tauon syytä ei oltu vielä pystytty selvittämään kunnolla, vaikka tauko olikin pystytty joissakin tutkimuksissa selittämään melko onnistuneesti tulivuorien aerosolipäästöillä ja auringon aktiivisuuden muutoksilla (katso esimerkiksi Hansen ja muut [1981] ja Gilliland [1982]).

Tutkimuksia meristä ja pintalämpötilasta

Watts (1985) käytti tutkimuksessaan yksinkertaista mallia ja ehdotti, että muutokset syvän veden muodostumisessa merissä voisivat vaikuttaa maapallon pintalämpötilaan:

…vaihtelut syvän veden muodostumisen nopeudessa voivat johtaa vaihteluihin maapallon keskimääräisessä pintalämpötilassa, jotka suuruudeltaan ovat samanlaisia kuin viimeisten vuosisatojen aikana tapahtuneet vaihtelut maapallon pintalämpötilassa.

Gaffin ja muut (1986) saivat samanlaisia tuloksia:

Pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueiden pintalämpötilan suurimmat piirteet ovat simuloitavissa käyttäen pelkästään ilmaston ja syvän meren takaisinkytkennän malliamme ja hiilidioksidipakotetta.

Jones ja muut (1987) tutkivat hiilidioksidin aiheuttaman ilmastonmuutoksen nopeutta ja tämän tutkimuksen yhteydessä he myös tarkastelivat, miten syvän veden muodostumisen muutokset vaikuttavat hiilidioksidin aiheuttamaan lämpenemiseen. He tekivät simulaation, jossa oli meneillään hiilidioksidin aiheuttama lämpeneminen ja sitten he käänsivät syvän veden muodostumisen pois päältä pohjoiselta pallonpuoliskolta (koska ilmaston lämpenemisen tauko näkyi voimakkaimmin pohjoisella pallonpuoliskolla). Tämä aiheutti pinnan viilenemisen heti kun syvän veden muodostuminen lakkasi, mutta myöhemmin lämpeneminen kuitenkin jatkui.

Edellämainittujen lisäksi 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella julkaistiin myös muita samankaltaisia tutkimuksia.

Keskustelu ilmaston lämpenemisen tauosta 1990-luvun alkupuolella

Näyttää siis siltä, että 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen mennessä oli julkaistu useita tutkimuksia, joiden mukaan merien muutokset voisivat saada muutoksia aikaan pintalämpötilassa. Tuolloin ilmaston lämpenemisen tauosta alkoi keskustelu tieteellisessä kirjallisuudessa. Tällä keskustelulla on yllättävän samanlaisia piirteitä nykyisen keskustelun kanssa.

Watts ja Morantine (1991) julkaisivat Springerin ”Climatic Change” -julkaisusarjassa kirjoituksen, jossa he tarkastelivat yllä kuvailemiani tutkimuksia. He mainitsivat energian kulkeutumisen mahdollisuuden pinnan ja syvän meren välillä ja sen perusteella päättelivät seuraavaa:

On hyvinkin mahdollista, että kasvihuonekaasujen ilmastonmuutossignaali on elossa hyvinvoivana ja piilottelee merien keskivesissä. Se on päässyt sinne joko lisääntyneen kumpuamisen aiheuttamana tai jonkin muun mekanismin, joka voi siirtää tehokkaasti lämpöä merien yläkerroksista merien valtavan lämpövaraston omaaviin keskivesiin ja syvään mereen.

Kellogg (1993) palasi aiheeseen samassa julkaisusarjassa kirjeellä, jonka nimi on ”An Apparent Moratorium on the Greenhouse Warming Due to the Deep Ocean”. Kellogg kuvaili uutta havaintoaineistoa merien roolista aiheessa. Siitä hän päätteli:

…meret voisivat eristää merkittävän osan voimistuvan kasvihuoneilmiön aiheuttamasta lämmöstä muutaman vuosikymmenen ajanjaksolla, jonka aikana pinnan lämpeneminen vähenisi.

Kellogg kirjoitti myös joistakin asioista ilmaston lämpenemisen tauon ajoitukseen liittyen ja mitä tapahtuisi, jos merillä ei olisikaan vaikutusta pintalämpötilaan. Kellogg mainitsi mielenkiintoisen seikan liittyen keskusteluun nykyisestä ilmaston lämpenemisen tauosta:

Yksi useimmista skeptikkojen argumenteista on se, että tällä vuosisadalla havaitun lämpenemisen olisi pitänyt olla suurempaa perustuen ilmastomalleihin, joissa ei ole otettu huomioon merivirtauksia, ja että teoreettisesti ilmaston lämpenemisessä ei olisi pitänyt olla taukoa vuosien 1940 ja 1975 välillä.

Kellogg jatkaa huomauttamalla, että jos merillä on vaikutus pintalämpötilaan, niin sellaista ongelmaa ei olisi.

Watts ja Morantine (1993) kirjoittivat myös aiheesta julkaisusarjan samassa numerossa (heille ehkä oli lähetetty Kelloggin kirje ja pyydetty kommentteja). He mainitsivat joitakin seikkoja, jotka ovat mielenkiintoisia nykyisen keskustelun kannalta. Ilmaston lämpenemisen tauon merkitsevyydestä he kirjoittivat:

Äskettäisessä artikkelissaan Galbraith ja Green (1992) tekivät sarjan tilastollisia testejä globaalin keskimääräisen lämpötilan aikasarjalle vuosien 1880 ja 1988 välillä (Hansen ja Lebedeff, 1987). He löysivät tilastollisesti merkitsevän trendin, jota voidaan kuvata likimääräisesti lineaarisella tekijällä. Poikkeaman tästä trendistä vuosien 1940 ja 1970 välillä havaittiin pysyvän otoksen vaihteluvälin sisällä.

Lisäksi he totesivat:

Maapallon pintalämpötila on tärkeä tieto, mutta lämpöenergian jakauma on kolmiulotteinen ongelma.

Olen esitellyt tässä vain osan aihetta käsittelevistä tutkimusartikkeleista kyseiseltä ajanjaksolta. Aiheen tutkimus on myös jatkunut tässä esiteltyjen tutkimusten jälkeen.

Merkitys nykyiselle keskustelulle

On selvää, että ennen 2000-lukua pintalämpötilan lyhytaikaista vaihtelua pitkäaikaisen lämpenemisen jatkuessa on tutkittu paljon. Vanhoissa tutkimuksissa myös osoitettiin todennäköisiä syitä vaihtelulle.

Ensimmäiset väitteet ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä vuoden 1998 jälkeen tehtiin ilmeisesti vuonna 2006 tunnettujen ilmastonmuutoksen hillinnän vastustajien toimesta. Tuolloin oli ilmiselvästi liian aikaista sellaisille väitteille, eikä näkynyt merkkiäkään siitä, että väitteiden esittäjät olisivat olleet tietoisia aihetta käsitelleistä tutkimuksista. On myös huomattava, että kyseisiä väitteitä ei tehty tieteellisessä kirjallisuudessa, vaan tavallisessa uutismediassa (tämä väitteiden esitystapa on jatkunut sen jälkeenkin ja jatkuu edelleen).

Ilmaston lämpenemisen äskettäisestä tauosta on kuitenkin tehty suuri määrä tutkimuksia. Tutustuin joidenkin uusien tutkimusartikkelien lähdeluetteloihin ja näyttää siltä, että myös tieteellinen yhteisö on laajalti unohtanut, että aihetta on tutkittu jo kauan sitten. Tämä on valitettavaa ja laittaa miettimään, että unohdammeko nämä nykyiset tutkimukset siihen mennessä, kun seuraava ilmaston lämpenemisen tauko tulee?

Lähteet:

Waltraud A.R. Brinkmann (1976), Surface temperature trend for the Northern Hemisphere-updated, Quaternary Research, Volume 6, Issue 3, September 1976, Pages 355-358, doi:10.1016/0033-5894(67)90002-6.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0033589467900026

Gaffin, S. R., M. I. Hoffert, and T. Volk (1986), Nonlinear coupling between surface temperature and ocean upwelling as an agent in historical climate variations, J. Geophys. Res., 91(C3), 3944–3950, doi:10.1029/JC091iC03p03944.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/JC091iC03p03944/full

Gilliland, R.L. (1982), Solar, volcanic, and CO2 forcing of recent climatic changes, Climatic Change, 4: 111. doi:10.1007/BF00140585.
http://rd.springer.com/article/10.1007/BF00140585

J. Hansen, D. Johnson, A. Lacis, S. Lebedeff, P. Lee, D. Rind, G. Russell (1981) Climate Impact of Increasing Atmospheric Carbon Dioxide, Science 28 Aug 1981: Vol. 213, Issue 4511, pp. 957-966, DOI: 10.1126/science.213.4511.957.
http://science.sciencemag.org/content/213/4511/957

Click to access hansen81sci.pdf

P. D. Jones, T. M. L. Wigley, , S. C. B. Raper (1986), The Rapidity of CO2-Induced Climatic Change: Observations, Model Results and Palaeoclimatic Implications, in Abrupt Climatic Change, Volume 216 of the series NATO ASI Series pp 47-55.
http://rd.springer.com/chapter/10.1007/978-94-009-3993-6_4

Kellogg, W.W. (1993), An apparent moratorium on the greenhouse warming due to the deep ocean, Climatic Change 25: 85. doi:10.1007/BF01094085.
http://rd.springer.com/article/10.1007%2FBF01094085

Kincer, J. B. (1946), Our changing climate, Eos Trans. AGU, 27(3), 342–347, doi:10.1029/TR027i003p00342.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/TR027i003p00342/abstract

Mitchell, J. M. (1961), RECENT SECULAR CHANGES OF GLOBAL TEMPERATURE. Annals of the New York Academy of Sciences, 95: 235–250. doi:10.1111/j.1749-6632.1961.tb50036.x
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1749-6632.1961.tb50036.x/abstract

J. Murray Mitchell Jr. (1970), A Preliminary Evaluation of Atmospheric Pollution as a Cause of the Global Temperature Fluctuation of the Past Century, 139-155. In, S.F. Singer (ed.), Global Effects of Environmental Pollution. Springer Verlag, New York, New York.
http://rd.springer.com/chapter/10.1007/978-94-010-3290-2_15

Clayton H. Reitan (1974), A climatic model of solar radiation and temperature change, Quaternary Research, Volume 4, Issue 1, March 1974, Pages 25–38, http://dx.doi.org/10.1016/0033-5894(74)90061-1.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0033589474900611

Watts, R. G. (1985), Global climate variation due to fluctuations in the rate of deep water formation, J. Geophys. Res., 90(D5), 8067–8070, doi:10.1029/JD090iD05p08067.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1029/JD090iD05p08067/full

Watts, R.G. & Morantine, M.C. (1991), Is the greenhouse gas-climate signal hiding in the deep ocean?, Climatic Change 18: iii. doi:10.1007/BF00142966.
http://rd.springer.com/article/10.1007%2FBF00142966

Wigley, T.M.L., Angell, J.K. and Jones, P.D., 1985. Analysis of the temperature record. In: M.C. MacCracken and F.M. Luther (Eds.), Detecting the Climatic Effects of Increasing Carbon Dioxide, (DOE/ER-0235), U.S. Department of Energy, Carbon Dioxide Research Division, Washington, D.C., 55-90.

Click to access Detecting_Climate_Effects_Increasing_CO2.pdf

Ilmastonmuutos näkyy selvästi Suomessa ja Euroopassa – sopeutumiseen syytä panostaa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Kuva: © Ari Andersin / YHAn kuvapankki.

Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomeen voimakkaammin kuin moniin muihin Euroopan maihin, selviää Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) uudesta raportista Ilmastonmuutos, vaikutukset ja haavoittuvuus Euroopassa 2016. Tulevaisuudessa pohjoisten alueiden lämpötilojen arvioidaan nousevan enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Muutokseen on varauduttava useilla toimialoilla kuten maataloudessa, rakentamisessa ja terveydenhoidossa.

Ilmastonmuutos näkyy Euroopassa jo selvästi ja viime vuosina on rikottu useita ilmastollisia ennätyksiä. Euroopan keskilämpötila oli ennätyskorkea vuonna 2014 ja maaliskuussa 2016 arktinen jääpeite oli ennätyksellisen suppea. Sadanta on lisääntynyt Pohjois-Euroopassa erityisesti talvella ja sään ääri-ilmiöt kuten rankkasateet ovat yleistyneet. Kaiken kaikkiaan Euroopan lämpötilat olivat jaksolla 2006-2015 noin 1,5 astetta korkeampia kuin ennen teollista aikakautta. Ilmastonmuutoksella on merkittäviä vaikutuksia luontoon, elinkeinoihin ja talouteen Euroopassa ja Suomessa.

Arktiset lajit kärsivät, hellekaudet tuovat terveysriskejä, rehevöityminen lisääntyy

Eteläisen Suomen lumi- ja jäätilanteen epävarmuus aiheuttaa vaikeuksia sekä luonnolle että virkistyskäytölle. Saimaannorpan pesintää on jo nyt jouduttu tukemaan kolaamalla lunta pesimistä varten, ja lumiolosuhteiden muutokset haittaavat monia muitakin kylmiin ja lumisiin olosuhteisiin sopeutuneita lajeja. Voimistuvien hellekausien terveysriskit koskevat myös haavoittuvia ihmisryhmiä Suomessa.

”Sadannan ja jokivirtaamien kasvu yhdistettynä Itämeren veden lämpenemiseen lisäävät rehevöitymisriskiä. Itämeren leväkukinnat ja happikatoon liittyvät ongelmat saattavat edelleen yleistyä ilmastonmuutoksen seurauksena, jos ravinnekuormitusta ei onnistuta rajoittamaan merkittävästi”, professori Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta sanoo. Hildén on yksi EEA:n raportin yli 60 kirjoittajasta.

”Toisaalta Suomi vaikuttaa vähemmän haavoittuvalta kuin monet Euroopan alueet. Suomessa lämpötilan ja sadannan muutoksien arvioidaan pysyvän lähivuosikymmeninä rajoissa, joiden sisällä dramaattiset seuraukset ovat epätodennäköisiä. Päästöjen vähentäminen on kuitenkin ainoa kestävä ratkaisu, jolla ilmastonmuutosta voidaan hillitä pitkällä aikavälillä”, Hildén sanoo.

Pohjoinen luonto ja elinkeinot muutoksessa

Ilmastonmuutoksesta voi olla Suomelle myös hyötyä esimerkiksi lämmityskustannusten laskuna ja pitenevänä kasvukautena. Toisaalta ilmaston lämpeneminen voi tuoda uusia kasvituholaisia ja tuhojen riski kasvaa maa- ja metsätaloudessa.

Osa ilmastonmuutoksen seurauksista ilmenee vasta vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen kuluessa. Esimerkiksi Grönlannin ja Antarktiksen mannerjäätiköiden sulaminen nostaa merenpinnan tasoa hitaasti. Maan kohoaminen hidastaa merkittävästi merenpinnan nousun vaikutusta Suomen rannikolla tämän vuosisadan aikana.

Sopeutuminen välttämätöntä

”Suomen kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa on arvioitu ilmastonmuutoksen riskejä ja suunniteltu niiden hallintaa eri aloilla kuten maa- ja metsätaloudessa sekä rakennetussa ympäristössä. Esimerkiksi rakentamisen ohjeistusta ja järvien ja tekoaltaiden säännöstelyehtoja saatetaan joutua mukauttamaan. Euroopan ympäristökeskuksen raportti on hyödyllinen, koska se osoittaa, että Suomi ei ole yksin ja eurooppalainen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia oppia muiden maiden kokemuksista”, Mikael Hildén sanoo.

Sopeutumista tarvitaan ilmastonmuutokseen liittyvien riskien pienentämiseksi ja mahdollisten hyötyjen hyväksi käyttämiseksi. Sopeutumistoimia ja -politiikkaa mukautetaan sitä mukaan, kun saadaan uutta tietoa ilmastonmuutoksen etenemisestä sekä erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta.

EEA:n raportti Ilmastonmuutos, vaikutukset ja haavoittuvuus Euroopassa 2016 esittelee noin 40 ilmastonmuutosta kuvaavaa indikaattoria, joissa tarkastellaan tähänastista kehitystä ja arvioita tulevasta. Indikaattorit kuvaavat ilmaston muutosta esimerkiksi lämpötilan ja sadannan avulla sekä vaikutuksia muun muassa maatalouteen, luonnon monimuotoisuuteen ja terveyteen. Lisäksi tarkastellaan kaupunkien, väestön ja ekosysteemien haavoittuvuutta. EEA:n julkaisu on sarjassaan neljäs. Se on päivitetty ja laajennettu versio vuoden 2012 raportista.

• European Environment Agency (2017): Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016. EEA Report No 1/2017, ISBN: 978-92-9213-835-6.
• EEA:n tiedote (25.1.2017)
• Lisätietoa ilmastonmuutoksesta Ilmasto-oppaassa

Lisätietoja:

Professori Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus (SYKE),
puh. +358 295 251 173, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Dr Hans-Martin Füssel, Project manager – Climate change vulnerability and adaptation,
etunimi.sukunimi@eea.europa.eu [Martin.Fuessel] (Haastattelut englanniksi)

Ilmastopalveluiden tuottamaa tietoa halutaan tehokkaampaan hyötykäyttöön

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Suomen ja koko Euroopan kansantaloudet ja yhteiskunnat voisivat hyödyntää ilmastopalveluja paremmin sekä nykytoiminnassa että varautuessaan ilmastonmuutokseen.

Kuva: Antonin Halas.

Askel ilmastopalvelujen käytön lisäämiseen on uusi EU-MACS-hanke, jossa analysoidaan ilmastopalvelumarkkinoiden toimintaa. ”Hankkeessa halutaan selvittää ilmastopalvelumarkkinoiden esteitä ja mahdollisuuksia eli miksi olemassa olevaa tietoa ei hyödynnetä nykyistä enempää”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Adriaan Perrels. Tarjolla on paljon ilmastotietoja, ilmastomalleja tai esimerkiksi satelliittiaineistoja mm. EU:n suuren Copernicus-satelliittiohjelman kautta.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa eri toimialoihin?

Suomessa esimerkiksi tällaisesta ilmastotiedosta voisi ottaa Ilmatieteen laitoksen tuottamat ilmastopalvelut. Käytännössä Ilmatieteen laitos voi tuottaa vaikkapa Lapin matkailuyrittäjälle arvion siitä, kuinka pysyvän lumipeitteen alkamisajankohta muuttuu seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana ja miten yrityksen toimintaa voisi sopeuttaa tämän tiedon pohjalta. Myös finanssialalle, esimerkiksi vakuutusyhtiöille ja kiinteistösijoitusyhtiöille, voidaan kehittää räätälöityjä ilmastopalvelutuotteita.

”Ilmastopalvelumarkkinoilla voi olla monenlaisia esteitä, jotka aiheuttavat sen, että saatavilla olevaa tietoa ei hyödynnetä tarpeeksi tehokkaasti. Ilmastotiedon ja ilmastopalveluiden käyttäjät eivät välttämättä osaa tai pysty käyttämään ilmastopalveluita, koska heillä ei siihen nykytilanteessa ole esim. taloudellisia resursseja tai osaamista niiden hyödyntämiseen. Näistä esteistä olemme siis hankkeessa kiinnostuneita. Meidän tarvitsee kehittää käyttäjälähtöisempiä palveluita ja kehittää myös niihin liittyviä oheispalveluita, kuten koulutusta, neuvontaa ja konsultointia. Silloin ilmastopalvelujen suuri hyötypotentiaali avautuu laajemmalle käyttäjäkunnalle”, Adriaan Perrels huomauttaa.

Ratkaisuja markkinoiden vilkastuttamiseen

Paitsi että hankkeessa tutkitaan markkinoiden toimintaa, siinä myös innovoidaan ja kehitetään uusia ratkaisuja markkinoiden vilkastuttamiseksi. Ratkaisut voivat olla uusia tuotteita, toimintatapoja ja ehdotuksia, jotka ohjaavat ja muokkaavat markkinoita, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat aiempaa paremmin ja useammin. Innovointia ja kehitystyötä tehdään hankkeessa kolmen eri sektorin toimijoiden kanssa. Sektorit ovat finanssiala, matkailuala ja kaupunkisuunnittelu.

Käynnissä on myös toinen samaan asiaan keskittyvä hanke. MARCO-hankkeessa markkinoita lähestytään yhdeksän tapaustutkimuksen kautta. MARCOssa tavoitteena on miettiä ja ehdottaa eräänlaista ilmastopalvelumarkkinoiden ”seurantakeskusta tai market observatorya”, jonka avulla markkinoiden kehittymistä voidaan seurata. MARCO haarukoi myös sitä, millainen potentiaali ilmastopalvelumarkkinoilla koko Euroopassa on olemassa.

EU-MACS hankkeessa Ilmatieteen laitoksella on keskeinen rooli hankkeen koordinaattorina ja sekä tärkeänä partnerina useissa työpaketeissa Kummatkin hankkeet rahoitetaan Euroopan Unionin Horizon 2020 – Fighting and adapting to climate change -ohjelmasta.

EU-MACS-hankkeessa on mukana Ilmatieteen laitoksen lisäksi useita tutkimuslaitoksia mm. Hollannista, Saksasta, Italiasta ja Iso-Britanniasta. MARCOssa on mukana tutkimuslaitoksia Ranskasta, Tanskasta ja Saksasta. Hankkeet alkoivat 1.11.2016 ja päättyvät lokakuussa 2018.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Adriaan Perrels, 050 5838857, adriaan.perrels@fmi.fi
www.eu-macs.eu

Keski- ja Pohjois-Lapissa poikkeuksellisen lämmin vuosi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Vuosi 2016 muistetaan muun muassa lämpimästä keväästä ja sateisesta kesästä.

Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi 2016 oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi. Lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvoon nähden oli maan eteläosan vajaasta asteesta Lapin vajaaseen kahteen asteeseen. Keski- ja Pohjois-Lapissa lämpimämpi vuosi toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Esimerkiksi Sodankylässä vuosi 2016 oli aseman 108 vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin vuoden 1938 jälkeen.

Vuosi alkoi noin kolme viikkoa kestäneillä paukkupakkasilla, jolloin Muonion kirkonkylässä mitattiin myös vuoden alin lämpötila -41,2 astetta tammikuun 7. päivänä. Tämän jälkeen säätyyppi kääntyi päälaelleen. Helmikuu oli erittäin lauha ja koko maan keskiarvolla mitattuna mittaushistorian toiseksi sateisin vuoden 1990 jälkeen. Toukokuun Suomen keskilämpötila oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin ja kesä oli Suomen kolmanneksi sateisin. Vuoden korkein lämpötila +29,1 astetta mitattiin Utsjoen Kevolla heinäkuun 23. päivänä. Lokakuu oli koko maan keskiarvolla laskettuna ennätyksellisen kuiva.

Maan lounaisosassa vuotuinen sademäärä jäi jopa alle 500 millimetrin. Yhtä kuiva vuosi toistuu alueella keskimäärin kerran 10-30 vuodessa. Länsi-Lapissa tilanne oli päinvastainen, sillä mitattuja yli 700 mm sademääriä havaitaan siellä hyvin harvoin. Muualla maassa sademäärät olivat lähempänä tavanomaisia. Sateisinta oli Tornion Torpissa, jossa mitattiin 847,6 mm ja kuivinta oli Utsjoen Nuorgamissa, jossa sademäärä oli 420,8 mm.

Suomen keskilämpötilan poikkeama 2016 verrattuna 1981-2010 keskiarvoon.Mustalla viivalla on kuvattu vuoden siihenastinen lämpötilapoikkeama.

Vaaraa aiheuttaneista sääilmiöistä yhtenä merkittävimpänä voidaan pitää elokuun 27. päivän Rauli-myrskyä, jonka seurauksena noin 200 000 asiakasta jäi ilman sähköä.

Vuoden 2016 sääennätyksiä:
• Helmikuun sade-ennätys: 131.6 mm Kouvolan Anjalassa (edellinen ennätys 130.8 mm vuodelta 1990)
• Lumisade-ennätys: Lumensyvyys kasvoi vuorokaudessa 73 cm Merikarvialla tammikuun 8. päivänä.

Joulukuu alkoi kylmänä ja päättyi lauhana

Joulukuu oli Suomessa 2-6 astetta pitkän ajan keskiarvoa leudompi. Poikkeama oli pienin maan eteläosassa sekä Meri-Lapissa ja suurin Pohjois-Lapissa.
Kuukauden korkein lämpötila mitattiin uudenvuodenaattona Maarianhaminan lentoasemalla, +9,1 astetta. Alin lämpötila mitattiin Utsjoen Kevojärvellä joulukuun 4. päivänä, -34,0 astetta.

Sademäärä jäi maan etelä- ja länsiosassa monin paikoin harvinaisen pieneksi, eli vastaavaa esiintyy nykyilmastossa keskimäärin kerran 10-30 vuodessa. Keskimääräistä sateisempaa oli lähinnä Pohjois-Lapissa. Eniten joulukuussa satoi Kilpisjärvellä 81,3 mm ja vähiten Köyliössä 10,5 mm.

Vuodenvaihteessa lumiraja kulki Etelä-Karjalasta Vaasaan. Tämä oli hieman etelämpänä kuin vuotta aikaisemmin samaan aikaan, mutta silti lumensyvyys oli maan etelä- ja keskiosassa 10-20 cm pienempi kuin pitkän ajan keskiarvo. Eniten lunta kuukauden päättyessä oli Kilpisjärven kyläkeskuksessa, 63 cm.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Joulukuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Vuositilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vuositilastot