Ilmastonmuutos nyt – uusi kurssi avoimessa yliopistossa alkaa 2.11.

“Climate change now” – new course starts on November 2nd at Open University (for info in English see below)

Kiinnostaako tai huolettaako ilmastonmuutos? Haluaisitko tietää tarkemmin, miten ilmastojärjestelmä toimii, mitä oikeastaan tiedämme ilmastonmuutoksesta ja mitkä ovat epävarmuudet, sekä pohtia mitä voimme tehdä sen hillitsemiseksi? Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa alkaa 2.11. uusi kurssi, jolla käsitellään kaikkea tätä neljän ilmastoalan asiantuntijan johdolla.

Kurssi perustuu vastikään julkaistuun (12.9.) avoimeen opetusmateriaaliin Ilmasto.Nyt (www.ilmastonyt.fi / http://www.climatenow.fi ), jonka ovat kehittäneet Helsingin yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Metropolia yhteistyössä Sitran kanssa. Kurssi soveltuu kaikille ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille: kansalaisille, poliitikoille, aineenopettajille, luokanopettajille, jne. Erityisiä esitietoja luonnontieteistä ei tarvita. Kurssilla on neljä lähiopetuskertaa iltapäivä/ilta-aikaan, joten osallistuminen työn ohessa on mahdollista.

Kurssi on mahdollista suorittaa joko 2 op:n tai 5 op:n laajuisena. Kurssin lähiopetuskertojen kieli on englanti; muuten kurssin voi suorittaa suomeksi tai englanniksi. Opettajina toimivat prof. Jaana Bäck, prof. Sirkku Juhola, FM Laura Riuttanen ja FT Sanna-Liisa Sihto-Nissilä. Kurssin hinta on 30 euroa.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen osoitteessa: https://courses.helsinki.fi/fi/a530379/116247382

Tervetuloa kurssille!

Tietoa Ilmasto.Nyt-materiaalista:

http://www.sitra.fi/uutiset/hiilineutraali-teollisuus/korkeakoulut-rakensivat-avoimen-kurssin-ilmastonmuutoksen
http://www.helsinki.fi/ml/ajankohtaista/2016/ilmastonmuutos-mooc.html
http://www.ilmastonyt.fi/#traileri

——

“Climate change now” – new course starts on November 2nd at Open University

Are you interested in climate change and want to learn more about it? A new course “Climate change now”, offered by Open University of the University of Helsinki, tackles the question of climate change with the lead of four climate change academic experts. The course provides the basic scientific knowledge on the climate system as well as reinforces the student’s understanding of climate change as a deep human and societal challenge, and discusses means to participate in resolving it.

The course is based on new e-learning material http://www.climatenow.fi. The course involves four contact-sessions (language is English), group work and independent study. The course can be taken as a short (2 credit points) or a long version (5 credit points), and no prior knowledge on the subject is required. The course can be taken fully in English. The course fee is 30 euros.

More information and registration: https://courses.helsinki.fi/a530379en/116245257

Welcome to the course!

Information about the Climate.Now e-learning material:

http://www.sitra.fi/en/news/carbon-neutral-industry/open-course-tackle-basics-climate-change
http://www.climatenow.fi/#traileri

Pääkaupunkiseudun talvet muuttuvat nykyistä sateisimmiksi ja lämpimämmiksi ilmastonmuutoksen myötä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

llmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt pääkaupunkiseudulla muun muassa keskilämpötilan nousuna.

Kuva: Eija Vallinheimo.

Tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla on odotettavissa nykyistä sateisempia talvia ja voimistuvia rankkasateita kesäisin. Tämä käy ilmi Helsingin seudun ympäristöpalveluiden teettämistä pääkaupunkiseudun ilmastoskenaarioista.

” Meneillään oleva maailmanlaajuinen ilmastonmuutos vaikuttaa väistämättä myös pääkaupunkiseudun ilmastollisiin olosuhteisiin, ja on jo vaikuttanutkin. Muutoksen voimakkuus riippuu ratkaisevasti kasvihuonekaasupäästöjen määrästä: mitä enemmän niitä on ilmakehässä, sitä enemmän ilmasto muuttuu”, kertoo HSY:n ilmastoasiantuntija Susanna Kankaanpää.

Skenaariot ennustavat tulevaisuuden ilmaston muuttumista

Uusimpien kansainvälisten skenaarioiden pohjalta tehdyt päivitetyt arviot kertovat, miten ilmasto muuttuu pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessa. Muutosarviot on laatinut Ilmatieteen laitos.

”Vuoteen 2100 mennessä talvisin sataa selkeästi nykyistä enemmän ja sadepäivien määrä kasvaa. Myös lämpötila nousee pääkaupunkiseudulla. Lämpötilan nousu on suurempaa talvella kuin kesällä”, ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä Ilmatieteen laitokselta kertoo. –

”Sää silti vaihtelee nyt ja tulevaisuudessakin: edelleenkin esimerkiksi yksittäinen talvi voi olla erittäin kylmä ja runsasluminen. Tällaiset talvet ovat kuitenkin harvinaisia jo nyt ja niitä esiintyy yhä harvemmin tulevaisuudessa”, Mäkelä jatkaa.

Kesäiset rankkasateet voimistuvat tulevaisuudessa

Ilmastoskenaarioiden mukaan keskimääräinen sademäärä kesäisin ei olisi muuttumassa paljon. Sen sijaan rankkasateiden arvioidaan voimistuvan reilu 10 prosenttia sadassa vuodessa. Rankkasateet saattavat myös yleistyä. Yksi muutamien minuuttien kestoinen rankkasade kaupunkiympäristössä voi aiheuttaa miljoonavahingot. Rankkasateiden lisääntyminen kannattaa siten huomioida kaupunkirakenteen muutoksia suunniteltaessa. Pääkaupunkiseudun kaupungeilla on jo nyt menettelyjä, joilla toisaalta varaudutaan sään vaihteluihin ja toisaalta korjataan sääilmiöiden aiheuttamia vahinkoja. Uusia keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon kuitenkin kehitetään koko ajan.

”Rankkasateiden aiheuttamien hulevesien hallinnan kehittäminen on yksi keskeisimmistä lähivuosien toimenpiteistä. Siinä myös HSY:llä on tärkeä rooli”, HSY:n toimitusjohtaja Raimo Inkinen kertoo. ”Aihepiiri on kriittinen käytännössä koko Euroopassa. Emme ole sopeutuneet edes nykyilmastoon, koska merkittäviä rankkasateiden aiheuttamia ongelmia aiheutuu jo nyt. Teemme tutkimusyhteistyötä erityisesti muiden Pohjoismaiden ilmastokeskusten kanssa mm. jakamalla kokemuksia etenkin erittäin suuria vahinkoja aiheuttavista rankkasateista ja niiden vaikutuksista”, Mäkelä toteaa.

HSY edistää ja seuraa kaupunkien yhteisten Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030:n ja ilmastonmuutokseen sopeutumisstrategian toteutumista ja raportoi niiden toimien etenemisestä. Lisäksi HSY laskee pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuosittain. Rankkasateet ja muut sään ääri-ilmiöt ovat keskeisessä osassa myös Ilmatieteen laitoksen koordinoimassa pian päättyvässä ELASTINEN-hankkeessa, jossa keskeinen tavoite oli tukea Suomen johdonmukaista sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutoksen todennäköisimmät vaikutukset pääkaupunkiseudulla vuonna 2100

Sade talvisin
– sataa selvästi nykyistä enemmän
– sekä keskimääräiset että suurimmat sademäärät kasvavat
– sadepäivien määrä kasvaa

Sade kesällä
– keskimääräinen sadanta ei juurikaan muutu
– rankkasateet voimistuvat

Tuuli
– keskimäärin ei muutosta
– kovimpien tuulien osalta muutoksen suunta epävarma

Lämpötila
– nousee kaikkina vuodenaikoina, talvella enemmän kuin kesällä
– talvella vaihtelu päivästä toiseen ja päivän sisällä vaimenee
– talvella äärimmäisen alhaiset lämpötilat harvinaistuvat huomattavasti
– kesän korkeimmat lämpötilat kohoavat samassa suhteessa kuin keskilämpötila

Meri
– merenpinta nousee Helsingissä muutamia kymmeniä senttimetrejä
– merijäät keskimäärin ohenevat
– merijään pinta-ala pienentyy

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos, antti.makela(at)fmi.fi, puh. 050 301 1988
Ilmastoasiantuntija Susanna Kankaanpää, HSY, susanna.kankaanpaa(at)hsy.fi, 045 139 3626
Toimitusjohtaja Raimo Inkinen, HSY, puh. 045 635 7741

http://ilmatieteenlaitos.fi/elastinen

http://ilmastotyokalut.fi/ilmastonmuutos-ja-kaupungit/

https://ilmasto-opas.fi/fi/datat/mennyt-ja-tuleva-ilmasto

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli vahvisti seuraavien raporttien sisältösuunnitelmat

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Erikoisraportti 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksista ja maailmanlaajuisista päästöjen vähennyspoluista sekä menetelmäraportti täydentämään IPCC:n kasvihuonekaasujen inventaarion ohjeistusta.

Kuva: Antonin Halas.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC päätti Bangkokissa tällä viikolla pidetyssä yleiskokouksessaan seuraavien kahden IPCC-raportin aiheista sekä niiden laajuudesta ja aikataulusta. Erikoisraportti 1,5 asteen lämpenemisestä (”Global warming of 1.5 °C”) keskittyy vastaamaan Pariisin ilmastosopimuksen pyyntöön. Raportissa käsitellään 1,5-asteen lämpenemisen vaikutuksia ja päästöjen vähennyspolkuja, joilla päästäisiin tavoitteeseen. Se arvioi myös keinoja ilmastonmuutoksen hillinnän vahvistamiseksi. Arviolta 225-sivuinen raportti julkaistaan syyskuussa 2018.

”IPCC:n kokoamalla, julkaistuun tieteelliseen tutkimukseen perustuvalla, yhteenvedolla lisätään ymmärrystä 1,5 asteen tavoitteesta ja sen kytkeytymisestä YK:n asettamiin kestävän kehityksen tavoitteisiin”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Juhani Damski.

IPCC:n ohjeistusta kansallisten kasvihuonekaasujen inventaarioiden laatimiseen vuodelta 2006 päivitetään menetelmäraportilla. Raportti täydentää ja päivittää aiempaa ohjeistusta sekä selkeyttää ohjeiden soveltamista. ”Raportti valmistuu toukokuussa 2019 ja parantaa kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnin kattavuutta ja tarkkuutta”, sanoo Riitta Pipatti Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö ja IPCC:n kasvihuonekaasujen inventaario-ohjelman Task Force Bureaun jäsen.

Kaksi raporttia ovat ensimmäisiä IPCC:n kuudennessa arviointiraporttien sarjassa. Siihen kuuluvat myös vuonna 2019 valmistuvat erikoisraportit, jotka käsittelevät ilmastonmuutoksen vaikutuksia valtamerissä ja jäätiköillä sekä ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen, kestävän maankäytön ja ruokaturvan suhdetta. Perusteellinen tiedeyhteisön arviointi ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista sekä hillinnästä ja sopeutumisesta valmistuu vuosina 2021–2022.

Suomi tulee tarjoamaan asiantuntijoita alkuvuodesta 2017 käynnistyvään 1,5 asteen erikoisraportin kirjoitustyöhön sekä muihin raportteihin, joiden kirjoittaminen alkaa vuosina 2017–2018.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta, Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 029 539 4122

Kehittämispäällikkö Riitta Pipatti, Tilastokeskus, etunimi.sukunimi@stat.fi, puh. 029 551 3543

Neuvotteleva virkamies Pirkko Heikinheimo, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 029 525 0078

http://ipcc.ch/

Tiedote aiheesta täällä: http://ipcc.ch/news_and_events/pdf/press/161020_P44_PR.pdf

Talvien lauhtuessa metsien lumituhoriski kasvaa Itä- ja Pohjois-Suomessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistutkimuksessa kävi ilmi, että ilmastonmuutos vaikuttaa metsien lumituhoriskeihin.

Kuva: Joonas Korpilaakso.

Puiden latvoihin talvella kertyvä tykkylumi voi aiheuttaa metsien arvoa alentavia puustovaurioita sekä katkoksia sähkönjakelussa, kun vaurioituneet puut kaatuvat tai taipuvat voimalinjoille. Tykkyä kertyy Suomen oloissa eniten Itä- ja Pohjois-Suomen vaaraseuduilla, missä puut ovat toisaalta parhaiten sopeutuneita tykkylumeen. Tykkylumen aiheuttamia metsätuhoja voi esiintyä kuitenkin missä päin Suomea tahansa. Lumi tarttuu puiden latvuksiin parhaiten, kun sataa raskasta märkää lunta lämpötilan ollessa nollan lähellä. Etenkin korkeilla paikoilla myös huurteen muodostuminen kerryttää runsaasti tykkyä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen talvet muuttuvat aiempaa lauhemmiksi ja samaan aikaan sademäärät talvella lisääntyvät. Metsien lumituhojen kannalta oleellisimpia ovat muutokset tykkylumen kertymiselle otollisten sääolosuhteiden esiintymisessä. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella talven raskaimmat tykkylumikuormat keskimäärin kevenevät Etelä- ja Länsi-Suomessa kuluvan vuosisadan aikana. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa metsien lumituhoriski näyttäisi kasvavan. ”Näillä alueilla talvet säilyvät riittävän kylminä, jotta suurin osa sateesta tulee lumena ja talvien lauhtuessa märän lumen kertymät lisääntyvät. Lisäksi lisääntyvä kosteus lisää huurteen kertymiselle otollisten säätilanteiden esiintymistä näillä maastonmuodoiltaan huurteen kertymiselle alttiilla alueilla. Tulosten perusteella kasvava lumituhoriski olisi syytä huomioida metsänhoidossa riskialueilla”, arvioi Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen.

Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia ADAPT- ja FORBIO-hankkeiden kautta.

Lisätietoja:

Tutkija Ilari Lehtonen, puh. 050 380 2870, ilari.lehtonen@fmi.fi

Kymmenen alhaisinta Arktisen merijään laajuutta mitattu viimeisten 10 vuoden aikana

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tämän vuoden syyskuussa jään keskimääräinen laajuus Pohjoisella jäämerellä oli 4,7 miljoonaa neliökilometriä, joka on kaikkien aikojen viidenneksi pienin arvo. Kaikki alhaisimmat merijään laajuudet on mitattu viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Kuva: Jouni Vainio.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut, monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,4 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä. Kymmenen viimeistä vuotta ovat olleet myös kymmenen vähäjäisintä vuotta.

Vuoden 2012 syyskuussa mitattu 3,7 miljoonaa neliökilometriä on koko mittausjakson tähän mennessä mitattu pienin määrä. ”Vuosien välinen ero on normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan. Muutos on yli 13 % vuosikymmenessä”, Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Jari Haapala toteaa ja muistuttaa, että merten jääpeite on yksi ilmastonmuutoksen tärkeimmistä indikaattoreista.

Kuva 1. Merijään keskimääräinen laajuus Pohjoisella Jäämerellä syyskuussa

Kuva 2. Merijään syyskuun laajuuden jakaumat vuosina 1979 – 1988 ja 2007 – 2016

Merijään määrä oli poikkeuksellisen alhainen myös keväällä ja talvella

Pohjoisen jäämeren jääpeitettä on mitattu tarkasti vuodesta 1979 alkaen. Kattavimmat tiedot merijään muutoksista saadaan satelliittien mittauksista, joiden perusteella voidaan laskea kuinka merijään peittävä alue muuttuu ja miten se vaihtelee vuosien ja kuukausien välillä. Voimakkaimmillaan pienentyminen näkyy syyskuussa, jolloin jään vuotuinen peittävyys on pienimmillään.

Pohjoisella jäämerellä merijäätä muodostuu syksyn ja talven aikana ja laajimmillaan jääpeite on maaliskuussa. Kevään ja kesän aikana jääpeite sulaa osittain, ja pienimmillään merijään peittävyys on syyskuussa.

”Vuosi 2016 on ollut jäätutkijoiden kannalta mielenkiintoinen, sillä myös talvella ja keväällä merijään laajuus oli ennätyksellisen pieni. Myös havainnot jään paksuudesta kertoivat, että merijään määrä Arktikassa oli poikkeuksellisen alhainen tänä vuonna. Kesäkausi oli alueella kuitenkin keskimääräistä kylmempi ja se ansiosta jääkenttä ei sulanut niin voimakkaasti kuin ennakoitiin”, Jari Haapala kertoo.

Jään pienin hetkellinen laajuus, 4,14 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuun 10. päivä. Se on kaikkien aikojen toiseksi alhaisin luku. Syyskuun loppupuoliskolla muodostui merkittävästi lisää uutta jäätä, jolloin syykuun keskimääräiseksi jään laajuudeksi tuli lopulta 4,7 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on vuosien 2012 ja 2007 jälkeen viidenneksi pienin arvo.

Lisätietoja:

Yksikön päällikkö, tutkimusprofessori Jari Haapala, puh. 040 757 36 21, jari.haapala@fmi.fi

https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/ilmio/-/artikkeli/4be2265d-15bd-43c4-828f-f1224960ef47/napamerien-jaapeite.html

Kesäinen sää jatkui syyskuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Syyskuu oli Suomessa kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi.

Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli 1-2 astetta, Luoteis-Lapissa jopa 2-4 astetta tavanomaista lämpimämpi. Vuosi sitten syyskuu oli jopa hieman tämänvuotista lämpimämpi. Syyskuun ylin lämpötila oli Helsingin Kumpulassa 7. päivänä mitattu 23,2 astetta ja alin lämpötila oli Sallan Naruskassa 18. päivänä mitattu -5,3 astetta. Kesäinen sää jatkui pitkin syyskuuta, sillä viimeinen +20 asteen ylitys oli kuukauden 15. päivänä ja vielä 27. päivänä lämpötila kohosi Oulua myöten yli 17 asteeseen.

Tavanomaiseen verrattuna syyskuussa satoi eniten Lapissa, jossa 50 – 80 millimetrin sademäärät olivat noin puolitoistakertaisia pitkän ajan keskiarvoon nähden. Muualla maassa sademäärät jäivät pääosin kolmasosan alle tavanomaisista lukemista. Maan lounaisosassa sademäärä jäi paikoin harvinaisen pieneksi eli vastaava toistuu keskimäärin kerran 10 vuodessa. Eniten syyskuussa satoi Virolahden Koivuniemessä 100,6 mm ja vähiten Utön saarella 8,8 mm. Suurin vuorokauden sademäärä oli Espoon Tapiolassa 3. päivänä mitattu 60,1 mm.

Syyskuun sademäärät eivät kerro koko totuutta syyskuun sateisuudesta, sillä sadepäiviä oli maan etelä- ja länsiosassa paikoin poikkeuksellisen vähän. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla sadepäiviä oli vain neljä, kun tyypillisesti niitä on noin 16.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
http://www.ilmastokatsaus.fi/

Suomen syyskuun keskilämpötila 1961-2016 ja vuosien 1981-2010 keskiarvo.