Huippututkijoiden vetoomus: ilmastoaktivistien tulisi kannattaa ydinvoimaa

Neljä maailman eturivin ilmasto- ja energiatutkijaa julkaisi eilen avoimen kirjeen, jossa he kehottavat ympäristöaktivisteja hyväksymään ja suorastaan edistämään ydinenergian käyttöä osana ilmastonmuutoksen helpottamiseen tähtäävää työtä. Heidän mukaansa pelkät uusiutuvat eivät luultavasti kehity tarpeeksi nopeasti vastatakseen maailman energiannälkään, ja ydinvoiman vastustaminen vaarantaa ihmiskunnan mahdollisuudet välttää vaarallinen ilmastonmuutos. 

Allekirjoittajista tunnetuin lienee James Hansen, ”ilmastonmuutoksen isoisäksi” toisinaan kutsuttu NASA:n entinen tutkija. Myös muilla allekirjoittajilla on painavia ansioita ilmastotutkimuksen saralla. Julkaisemme kirjeen suomennoksen alla.

 

Niille, jotka vaikuttavat ympäristöpolitiikkaan mutta vastustavat ydinenergiaa:

Kirjoitamme teille ilmastonmuutoksesta huolestuneina ilmasto- ja energiatutkijoina kehottaen teitä kannattamaan ja edistämään turvallisempien ydinenergiajärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Arvostamme sekä organisaationne osoittamaa huolestumista ilmastonmuutoksesta, ja uusiutuvan energian hyväksi tekemäänne työtä. Mutta ydinvoiman jatkuva vastustaminen vaarantaa ihmiskunnan mahdollisuudet välttää vaarallinen ilmastonmuutos.

Pyydämme organisaatiotanne tukemaan turvallisempien ydinenergiajärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa käytännöllisenä tapana helpottaa ilmastonmuutosongelmaa. Maailman energiankulutus kasvaa nopeasti, ja kasvun täytyy jatkua kehittyvien maiden tarpeiden vuoksi. Samaan aikaan tarve leikata jyrkästi kasvihuonekaasujen päästöjä käy entistä ilmiselvemmäksi. Energian tuotannon lisääminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on yhtäaikaa mahdollista vain, jos uudet voimalat eivät enää käytä ilmakehää jätteidensä kaatopaikkana.

Uusiutuvat kuten tuuli- ja aurinkovoima sekä biomassa ovat varmasti tärkeässä osassa tulevaisuuden energiajärjestelmää, mutta nämä energianlähteet eivät kykene kasvamaan riittävän nopeasti tuottaakseen edullista ja luotettavaa energiaa maailmantalouden tarvitsemassa mittakaavassa. Vaikka ilmaston vakauttaminen saattaakin olla teoreettisesti mahdollista ilman ydinvoimaa, tosimaailmassa ei ole sellaista uskottavaa polkua vakaaseen ilmastoon, jossa ydinvoimalla ei ole merkittävää roolia.

Ymmärrämme, että nykyiset ydinvoimalat ovat kaukana täydellisistä. Passiiviset turvajärjestelmät ja muut edistysaskeleet voivat kuitenkin tehdä uusista voimaloista paljon turvallisempia. Moderni ydinteknologia voi vähentää ydinaseiden leviämisen riskiä ja ratkaista jätteen sijoitusongelmat ”polttamalla” nykyisen ydinjätteen ja käyttämällä polttoainetta paljon nykyistä tehokkaammin. Innovaatio ja mittakaavaedut voivat tehdä uusista voimaloista jopa nykyisiä voimalatyyppejä halvempia. Ja vaikka nämä edut eivät toteutuisikaan, ydinvoiman leviämistä täytyy edistää sen hyötyjen vuoksi.

Kvantitatiiviset analyysit osoittavat, että ydinvoiman laajennettuun käyttöön liittyvät riskit ovat useita kertaluokkia pienempiä kuin fossiilisten polttamiseen liittyvät riskit. Yksikään energiajärjestelmä ei ole ongelmaton. Pyydämme vain, että energiajärjestelmää koskevat päätökset perustuvat tosiasioihin, eivät tunteisiin ja ennakkoluuloihin, jotka eivät päde 2000-luvun ydinteknologioihin.

Vaikkemme usko mihinkään yksittäiseen teknologiaan patenttiratkaisuna, ilmastonmuutoksen vakavasti ottavien on tullut aika hyväksyä turvallisempien ydinvoimajärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto yhtenä monista teknologioista, jotka tulevat olemaan välttämättömiä mille tahansa uskottavalle yritykselle kehittää energiajärjestelmä, joka ei käytä ilmakehää kaatopaikkana.

Kun planeetta lämpenee ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät nopeammin kuin koskaan, meillä ei ole varaa kääntää selkäämme yhdellekään teknologialle, jolla on potentiaalia syrjäyttää merkittävä määrä hiilipäästöjämme. Paljon on muuttunut sitten 1970-luvun. Nyt on aika tuoreelle ajattelulle 2000-luvun ydinvoimasta.

Pyydämmekin Sinua ja organisaatiotasi osoittamaan todellista huolta ilmastonmuutoksen riskeistä vaatimalla kehittyneen ydinenergian kehittämistä ja käyttöönottoa.

Kunnioittavasti,

Ken Caldeira, tohtori, vanhempi tutkija, Globaalin ekologian laitos, Carnegie-instituutti

Kerry Emanuel, tohtori, ilmakehätutkija, MIT

James Hansen, tohtori, ilmastotutkija, Earth Institute, Columbia-yliopisto

Tom Wigley, tohtori, ilmastotutkija, Itä-Anglian yliopisto ja NCAR

PS. Artikkelissa mainituilla uuden sukupolven passiivisesti turvallisilla, jätettä syövillä reaktoreilla tarkoitetaan esim. IFR-tekniikkaan perustuvia reaktoreita. Näitä voi tilata esim. kauppanimellä PRISM.

Käännös ja huomiot J. M. Korhonen. Suomennos on julkaistu aiemmin täällä.

Keeling osoitti ilmastoskeptikoiden väitteet vääriksi jo ennen niiden esittämistä

[Tämä on suomennos Skeptical Sciencessa julkaistusta artikkelistani ”Climate skeptic claims prebunked by Keeling”.]

Ne, jotka ovat seuranneet keskusteluita ilmaston lämpenemisestä, ovat luultavasti nähneet väitteitä siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittauksiin ei voida luottaa, koska ne on tehty hiilidioksidia päästävän tulivuoren huipulta (oikeastaan tulivuoren rinteeltä, sillä mittausasema on 3400 metrin korkeudessa, kun taas tulivuoren huippu on yli 4100 metrin korkeudessa). Väitteiden taustalla on vihjaus siitä, ettemme tiedä onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousussa vai ei. Tässä katsomme mitä Charles David Keeling (1928 – 2005) kirjoitti aiheesta kauan sitten.

Charles David Keeling laboratoriossa

Monet lukijoista saattavat olla tietoisia siitä, että Keeling organisoi 1950-luvulla alkaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittaukset, joiden seurauksena syntyi kuuluisa ”Keelingin käyrä”, joka kuvaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystä mitattuna Havaijilla sijaitsevalta Mauna Loa -tulivuorelta. Tämä valittiin mittauspaikaksi, koska Havaiji sijaitsee keskellä valtamerta ja kaukana häiritsevistä hiilidioksidin lähteistä, kuten suurista kaupungeista. Lisäksi mittausaseman sijainti korkealla takaa sen, että mitattavat ilmamassat edustavat laajoja alueita. Keelingin käyrä on kuuluisa ja perustuu tulivuoren purkausaukkojen läheltä tehtyihin mittauksiin, joten on melko luonnollista, että on väitetty tulivuoren läsnäolon saattavan kaiken tietomme ilmakehän hiilidioksidista kyseenalaiseksi. Monet lukijoista tietysti tietävät, ettei se ole totta, mutta katsomme tässä joka tapauksessa, mitä Keeling kirjoitti asiasta vuonna 1960. Osoittautuu, että hän osoitti kyseiset väitteet vääriksi jo ennen kuin ne oli edes esitetty.

Vuonna 1960 Keeling julkaisi tutkimusartikkelin ”The Concentration and Isotopic Abundances of Carbon Dioxide in the Atmosphere” (koko artikkeli on vapaasti ladattavissa linkitetyltä tiivistelmäsivulta). Tässä artikkelissa hän esitteli tuloksia muutama vuosi aikaisemmin alkaneista ilmakehän hiilidioksidimittauksista. Artikkelin alkupuolella hän kirjoittaa:

”Kolmea kaasuanalysaattoria, … , on käytetty mittaamaan hiilidioksidin pitoisuutta jatkuvasti Etelämantereella, Havaijilla ja Kaliforniassa sijaitsevilla asemilla.”

Eli jo alusta asti Keelingin mittauksissa oli mukana mittauksia myös muilta asemilta kuin Mauna Loalta. Sen pituinen se? Kyseisten väitteiden osalta kyllä, mutta katsotaan kuitenkin mitä muuta sanottavaa Keelingillä on tästä asiasta.

Jos unohdamme todellisen tilanteen hetkeksi, niin mitä jos Mauna Loa olisikin ainoa hiilidioksidipitoisuuden mittausasema, kuten asiasta esitetyt väitteet näyttävät vihjaavan? Olisiko meillä silloin syytä epäillä hiilidioksidimittauksia? Keeling käsittelee myös tätä kysymystä. Hän kertoo, että kaikilta kolmelta mittausasemalta löytyi paikallisia hiilidioksidilähteitä, jotka häiritsivät mittauksia. Etelämantereella mittausaseman läheisyydessä oli fossiilisia polttoaineita käyttäviä koneita, jotka häiritsivät mittauksia:

”[Häiriö] näkyi selvästi merkittävinä heilahduksina muuten vakaana pysyneessä kirjoittimen kynässä ja poistettiin analyysistä mittaustuloksia tarkastettaessa.”

Mauna Loan mittaussarjassa näkyi myös ylimääräistä vaihtelua:

”Tämän katsotaan johtuvan läheisistä tulivuoren purkausaukoista tulevasta hiilidioksidista; saaren maanviljelyyn, teollisuuteen ja kotitalouksiin liittyvästä palamisesta; sekä rinteitä ylös puhaltavan tuulen tuomasta, vähemmän hiilidioksidia sisältävän ilman vaikutuksesta.”

Keeling näyttää siis olevan hyvin perillä siitä, että ”Mauna Loa on tulivuori”. Hän myös osoitti muita häiriön lähteitä. Keeling ei kuitenkaan ollut ainoastaan tietoinen tilanteesta, vaan hän tiesi myös, miten asia voidaan korjata:

”Tässä ilmoitetut arvot ovat mittauksien keskiarvoja ajoilta, jolloin tuuli puhalsi rinteitä alas tai vaakasuoraan ja jolloin mitatut pitoisuudet pysyivät vakaina useiden tuntien ajan tai pitempään.”

Kalifornian mittausasemalla tilanne oli mielenkiintoinen. Mitatut hiilidioksidipitoisuudet vaihtelivat suuresti:

”Suurimmat pitoisuudet esiintyvät silloin, kun tuuli puhaltaa hiljaa pohjoisesta, Los Angelesin suunnasta. Pienimmät pitoisuudet esiintyvät tuulen puhaltaessa lännestä keskivoimakkuudella tai voimakkaammin.”

Siis pitoisuudet ovat suurimmat, kun tuulet puhaltavat suuren kaupungin suunnasta? Miksi niin? Voisiko olla niin, että ihmisen toiminnasta pääsee hiilidioksidia ilmakehään?

Tämän jälkeen Keeling käsittelee hiilidioksidin vuodenaikaisvaihtelua, joka näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla, muttei eteläisellä pallonpuoliskolla. Hiilen isotooppi 13:n mittauksiin perustuen hän päättelee, että vain pohjoisella pallonpuoliskolla näkyvä vuodenaikaisvaihtelu johtuu maakasvillisuuden toiminnasta. Hän toteaa myös, että vuodenaikaisvaihtelun maksimit ja minimit hiilidioksidipitoisuudessa sopivat hyvin yhteen pohjoisen pallonpuoliskon maakasvillisuuden toiminnan ajoituksen kanssa. Keelingin mukaan eteläiseltä pallonpuoliskolta puuttuva vuodenaikaisvaihtelu selittyy eteläisen pallonpuoliskon pienemmällä maakasvillisuuden pinta-alalla.

Päästäksemme takaisin hiilidioksidimittauksiin liittyviin väitteisiin, Keeling käsittelee seuraavaksi hiilidioksidipitoisuuden pitemmän ajan muutoksia:

”Siellä, missä mittaukset kattavat yhtä vuotta pidemmän ajanjakson, toisen vuoden keskiarvo on korkeampi kuin ensimmäisen vuoden keskiarvo. Etelänavalla, mistä on tarjolla pisin mittaussarja, pitoisuus on noussut noin 1,3 p.p.m. per vuosi.”

Huomatkaa, että tässä Keeling raportoi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta ensimmäiseksi Etelänavalta, eikä Mauna Loalta.

Keeling siis tiesi jo vuonna 1960, että Mauna Loa on tulivuori. Hän tiesi myös, miten tulivuoren hiilidioksidimittauksiin aiheuttamat häiriöt voitiin korjata. Hän tiesi myös, ettei tulivuoren aiheuttamilla häiriöillä loppujen lopuksi ole merkitystä, koska hän teki mittauksia myös muilta paikoilta, jotka eivät olleet lähelläkään tulivuoria. Näiden muiden paikkojen mittaukset näyttävät samaa kuin Mauna Loan mittaukset – ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nousussa.

Katso myös ”Mauna Loa is a volcano” (saatavilla myös yksityiskohtaisempana sekä vaativana versiona – valitettavasti näitä ei ole toistaiseksi suomennettu).

Tim Palmerille Euroopan Meteorologisen seuran tunnustus

Sää ja ilmasto ovat järjestelmiä, joissa pienet muutokset alkutilassa voivat kasvaa ajan myötä nopeasti suuriksi. Näiden ennustamisessa on suurta hyötyä todennäköisyyspohjaisista menetelmistä. Oxfordin yliopiston professorille, Tim Palmerille, on myönnetty Euroopan meteorologisen seuran tunnustuspalkinto hänen tekemästä merkittävästä elämäntyöstään. Hänen tutkimusalanaan on sään ja ilmaston ennustettavuus.

Tim Palmer

Professori Tim Palmer on tutkinut ennustettavuutta, kuva European Meteorological Society.

Tim Palmer on laajasti tunnettu alallaan aktiivisena ja lahjakkaana tutkijana. Hänen tutkimuskohteensa ovat hyvin monialaisia, mutta eritoten ne liittyvät ilmastojärjestelmän dynamiikkaan, sekä sään ja ilmaston ennustettavuuteen. Hänen tutkimuksillaan on ollut oleellisen tärkeä osa näiden tieteenalojen nykytietämyksen muodostuksessa. Hän on tutkinut sekä teoreettisia että käytännön kysymyksiä. Teoreettisella puolella hän on erityisen kiinnostunut ilmastojärjestelmän epälineaarisesta käyttäytymisestä, liittyen esim. eri ajallisen ja paikallisen skaalan prosessien keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tämän johdosta hän on yrittänyt lähestyä ilmaston ennustamista uudelleen todennäköisyyspohjaisten menetelmien kautta.

Hänen sään ja ilmaston ennustettavuuteen sekä parviennusteiden käyttöön liittyvät ansiokkaat tutkimuksensa ovat vaikuttaneet lukuisten uusien, päivittäisessä käytössä olevien sääpalvelutuotteiden käyttöönottoon ympäri Eurooppaa. Näiden tuotteiden avulla voidaan antaa esim. säähän liittyviä varoituksia, jotka voivat pelastaa ihmishenkiä ja suojella omaisuutta sen tuhoutumiselta. Tim Palmerilla on ollut tärkeä osa myös näiden tuotteiden kehityksessä. Harvalla henkilöllä on ollut niin suora vaikutus sääpalvelualaan ja sen kykyyn tarjota merkittäviä parannuksia kansalaisten saatavilla oleviin sääennusteisiin.

Paitsi tutkimuksellisista ansioistaan, Tim Palmer on tunnettu myös hänen työpanoksestaan tiedeviestintään liittyvissä asioissa. Hänellä on poikkeuksellinen kyky selittää sään ja ilmaston ennustettavuuteen liittyviä monimutkaisia ​​käsitteitä maallikoille ymmärrettävällä tavalla. Henkilökohtaisten tutkimustensa lisäksi Tim Palmerin varhainen työ Euroopan unionin 4. puiteohjelman PROVOST-hankkeen (Ilmaston vaihteluiden ennustaminen vuodenaikaisskaalassa) ja 5. puiteohjelman DEMETER-hankkeen (Eurooppalaisen vuodenaikaisskaalaan soveltuvan monimalli-parviennustejärjestelmän kehittäminen) koordinaattorina on johtanut näiden asioiden parissa työskentelevien tutkijoiden yhteisön kehittymiseen.

Tim Palmer: ”Tämän palkinnon saaminen on minulle suuri kunnia, varsinkin kun monet kollegani ovat Euroopan Meteorologisen seuran jäseniä. Itse haluan antaa tunnustusta monille näille kollegoille, jotka ovat myötävaikuttaneet vuosien varrella myös omaan tutkimukseeni – En olisi saanut tätä palkintoa ilman heidän apuaan. Meteorologiassa – kenties enemmän kuin monissa muissa tieteissä – hyödymme valtavasti eurooppalaisten yksilöiden ja laitosten tekemästä yhteistyöstä. Mielestäni vain tällaisen yhteistyön kautta voimme vastata keskeiseen haasteeseen, eli tarjota luotettavia sää- ja ilmastoennusteita yhteiskunnalle useissa eri aikaskaaloissa.”

Lisätietoja aiheesta

Tim Palmerin luento vuodelta 2010: Mitä seuraavaksi ilmastotieteessä?

Artikkeli vuodelta 2011: Epävarmuus sään ja ilmaston ennustettavuudessa

Skeptical Science -suomennos: Tieteellinen opas ilmastoskeptismiin

”Tieteellinen skeptisyys on hyvä asia. Skeptisyys itse asiassa kuuluu tieteen luonteeseen. Aito skeptisyys merkitsee kaiken todistusaineiston huomioonottamista ennen lopullisen johtopäätöksen tekemistä. ‘Ilmastoskeptismiä’ lähemmin tarkastellessamme huomaamme kuitenkin, että todisteita käytetään valikoiden halutun johtopäätöksen perustelemiseksi. Muut todisteet hylätään. Tämä ei ole skeptisyyttä, vaan tieteen ja faktojen ylenkatsomista.

Tässä oppaassa tarkastellaan todisteita ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, sekä sitä, miten ilmastoskeptikoiden väittämät voivat johtaa harhaan esittämällä vain valikoituja todisteita ottamatta kokonaisuutta huomioon.”

Lataa opas tästä.


(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Onko hiilidioksidin vaikutus kyllästynyt?

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

”Kaikki ilmakehään lisättävä hiilidioksidi aiheuttaa vähemmän ja vähemmän lämpenemistä. Kun ilmakehä saavuttaa kyllästyspisteen, hiilidioksidin lisäämisellä ei ole suurta vaikutusta. Se on kuin laittaisit eristeitä ullakollesi. Eristeelle on suositeltu paksuus ja sen jälkeen voit pinota lisää eristeitä vaikka kattoon asti, eikä sillä ole vaikutusta.” (Marc Morano)

Mitä tiede sanoo…

Jos hiilidioksidin vaikutus olisi jo saavuttanut kyllästyspisteen, hiilidioksidin lisäämisellä ei olisi enää vaikutusta kasvihuoneilmiön voimakkuuteen. Mittauksissa maan pinnalta ja satelliiteista kuitenkin näkyy voimistuva kasvihuoneilmiö juuri niillä aallonpituuksilla, joilla hiilidioksidi pidättää lämpösäteilyä. Tämä on empiirinen todiste siitä, ettei hiilidioksidin vaikutus ole saavuttanut kyllästyspistettä.

Lue koko teksti >>>

Kategoria(t): Suomennokset. 3 Comments »

Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 4/4

[osa 1, osa 2, osa 3]

Olet kutsunut jäätiköitä ilmaston lämpenemisen kanarialinnuiksi kaivoksessa. Ne antavat merkkejä tulevasta. Mikä odottaa jäätiköitä ja erityisesti trooppisia jäätiköitä tulevaisuudessa? Onko jäätiköiden kannalta jo liian myöhäistä vai päätyvätkö ne kaikki sinun pakastimeesi?

Uskoakseni monet niistä tulevat valitettavasti katoamaan. Meiltä on ilmestymässä tutkimusartikkeli Proceedings of the National Academy of Sciences –lehdessä Kilimanjaron jäätiköstä. Ajoimme sinne vuonna 2000 ja Furtwängler-jäätikkö ja kraateri on menettänyt 50 prosenttia jäämassastaan vuoden 2000 jälkeen, eli yhdeksässä vuodessa. Se jäätikkö tulee katoamaan vuoteen 2018 mennessä. Näemme samanlaisia asioita tapahtuvan jäätiköille täällä Perussa.

Vaikka ihmiskunta heräisikin ja päättäisi tehdä jotain ilmastonmuutokselle, meillä on jo 0,6 – 0,7 celsiusasteen verran lämpenemistä järjestelmässä, koska kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousun ja sen aiheuttaman lämpenemisen välillä on noin 20 – 30 vuoden viive. Siksi monien jäätiköiden kohtalo on jo sinetöity. Ne tulevat katoamaan ja niiden sisältämä tieto historiasta katoaa niiden mukana.

Mitä se tarkoittaa ihmiskunnalle? Kioton protokollan aikakausi on päättymässä ja uudet ilmastoneuvottelut ovat alkamassa. Mitä trooppiset jäätiköt meille lopulta opettavat?

Nähdäkseni jäätiköiden viesti on selvä esimerkiksi Perussa ja Intiassa. On katsottava, miten jäätiköiden menetykseen voidaan sopeutua ja miten tehdään itse se, minkä jäätiköt tekivät ilmaiseksi.

Sanoit, että jäätiköt tarjosivat muun muassa vesihuollon ilmaiseksi. Tekevätkö ne myös muita asioita?

Ne tarjoavat elinympäristön monille kasveille, eläimille ja ihmisille, jotka asuvat jäätiköiden lähellä. Jäätiköiden lähellä asuvat ovat sopeutuneet elämään jäätiköiden kanssa. Ne ovat osa heidän ympäristöään ja tärkeä osa. Peru on tässä mielessä haavoittuvaisempi kuin monet muut paikat. Perussa 80 prosenttia väestöstä elää Andien kuivalla puolella aavikkoalueilla. Perussa 76 prosenttia sähköstä tulee vesivoimasta. Suurin osa vesivoiman käyttämistä joista alkaa Andien jäätiköistä. Nämä järjestelmät ovat uhattuna erityisesti kuivan kauden aikana, jos jäätiköt katoavat. Tropiikissa on 2 – 4 kuukauden ajanjakso, joka oikeastaan määrittelee kokonaan alueen sadannan. Tähän asti jäätiköt ovat toimineet jokien virtauksen ylläpitäjänä kuivan kauden aikana. Ne syöttävät vettä vesivoimalaitoksille, kasteluun ja kunnalliselle vesihuollolle. Nuo kaikki ovat uhattuina jäätiköillä tapahtuvien muutoksien takia.

Mitä me voimme tehdä ja mitä meidän pitäisi tehdä tulevaisuutta silmällä pitäen?

Meidän täytyy miettiä keinoja varastoida vettä sadekaudella ja vapauttaa sitä kuivan kauden aikana. Tässä tulee kysymykseen jonkinlainen patojärjestelmä veden varastointiin. On myös katsottava mihin ihmiset muuttavat. Meillä on samoja ongelmia Yhdysvalloissa. Monet ihmiset muuttavat Lounais-Yhdysvaltoihin Etelä-Kaliforniaan, missä on jo nyt ongelmia veden kanssa ja ne tulevat vain pahenemaan ilmastonmuutoksen myötä. Perussa vesi on Andien itäpuolella. Jos minä olisin suunnittelemassa asioita, suunnittelisin rakentavani kaupunkeja sille puolelle vuoristoa, enkä jatkaisi kasvua lännen aavikkoalueille.

Vaikuttavatko jäätiköt veden kiertoon Amazonin alueella ja uhkaako jäätiköiden sulaminen siten myös Amazonin aluetta?

Sellainen uhka varmasti on olemassa. Quelccaya-jäätikön vedet virtaavat Titicaca-järveen ja Amazonjokeen Urubambajoen kautta. Urubambajoessa on Macchu Picchun vesivoimalaitos, joka tuottaa sähköä Keski-Perulle. Siellä virtaavan veden määrä tulee vähenemään kuivalla kaudella.

Voimme myös katsoa joitakin täällä Limassa tehtyjä suunnitelmia menetettävän veden korvaamiseksi. Näihin kuuluu muun muassa tunnelien rakentaminen Andien läpi. Niillä kerättäisiin Amazoniin menevä vesi ja siirrettäisiin se takaisin länteen. Amazoniin menisi silloin vähemmän vettä, mikä vaikuttaisi koko Amazonin altaaseen. Kaikki nämä järjestelmät ovat siis yhteydessä toisiinsa. Jos joltain alueelta otetaan vettä, niin se on pois veden alajuoksulla asuvilta ihmisiltä.

Puhuit maapallon lämpenemis- ja viilenemissykleistä, jotka riippuvat maapallon ratamuutoksista. Puhuit myös mullistavan tapahtuman mahdollisuudesta. Jos ilmaston lämpeneminen johtuu näistä tekijöistä, niin vapauttaako se meidät vastuusta kasvihuonekaasujen osalta? Olemmeko niin vastuullisia ilmaston lämpenemisestä kuin sanotaan ja jos suuria ilmastonmuutoksia tulee tapahtumaan meistä huolimatta, niin miksi meidän pitäisi välittää?

Mayojen kalenteriin liittyy paljon tuntemattomia asioita ja sen tulkinta riippuu siitä, kenen arkeologin kanssa asiasta puhutaan. On kuitenkin varmaa, etteivät mayat tienneet ihmiskunnan väestön kasvavan 6,7 miljardin kokoiseksi, tai että kuluttaisimme niin paljon fossiilisia polttoaineita, että se vaikuttaisi merkittävästi ilmakehän koostumukseen. Maapallon järjestelmää tarkasteltaessa on ymmärrettävä, että sen toimintaan kuuluu luonnollisia tapahtumia. Kun luonnollisia tapahtumia tapahtuu, ihmisten täytyy reagoida niihin. Niitä ei pystytä kontrolloimaan.

Tämänhetkisen ongelman hienous on siinä, että me olemme luoneet sen itse. Koska se on meidän itsemme luoma ongelma, me voimme tehdä sille jotain. Mayoilla ei ollut mahdollisuutta tehdä mitään luonnollisille sykleille.

Nykytilanteeseen liittyen tutkijat ovat tarkastelleet kaikkia mahdollisia ilmastoon vaikuttavia asioita ja ainoastaan yksi asia on kyennyt selittämään nähdyt muutokset esimerkiksi lämpötiloissa ja jäätiköissä. Tuo yksi asia on ihmisen vaikutus, eli fossiilisten polttoaineiden käyttö. Koko maailman täytyy liittyä yhteen parantaaksemme teknologiaa, energiatehokkuutta ja suojelutoimenpiteitä, joilla voimme vähentää ihmiskunnan vaikutusta. Se on kuitenkin asia, jonka pystymme tekemään, koska me aiheutimme sen.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ulottuu enintään 1300 – 1400 -luvuille Euroopassa metsien kaadon ja teollistumisen myötä. Sitten tuli teollinen vallankumous, joka voimisti tätä prosessia. Geologisella aikaskaalalla se on hyvin lyhyt aika – puhumme muutamasta sadasta vuodesta kuluneiden miljoonien vuosien aikana. Mistä tiedämme, ettei kyseessä ole vain yksittäinen piikki, joka olisi saattanut tapahtua meistä huolimatta? Mistä tiedämme, että ihmisen vaikutus on todella niin tärkeä kuin sanot?

Olemme onnekkaita siinä mielessä, että meillä on jääkairanäytteitä erityisesti Etelämantereelta, jotka ulottuvat ajassa taaksepäin jopa yli 800 000 vuoden taakse. Niistä olemme kyenneet mittaamaan hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin pitoisuudet ja näkemään luonnolliset syklit. Se on hämmästyttävää, kun sitä katsoo. Siinä näkyvät Milankovichin jaksot hiilidioksidin pitoisuudessa. Siinä näkyy, että niin aikoina, kun maapalloa on peittänyt jää, hiilidioksidipitoisuus on ollut 180 – 190 tilavuuden miljoonasosaa. Lämpimämpinä jaksoina, kun jääpeite oli vähentynyt, hiilidioksidipitoisuus nousi noin 300 miljoonasosaan. Nykyään ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 386 miljoonasosaa. Emme ole nähneet sellaista 800 000 vuoteen siinä historiassa, mikä näkyy jääkairanäytteissä. Valitettavasti sille, mihin hiilidioksidipitoisuuden ennustetaan nousevan, ei ole luonnollista vastaavuutta jääkairanäytteiden historiassa.

Jos katsotaan ihmisen vaikutusta, niin muutos on tapahtunut viimeisen 500 vuoden aikana, mutta erityisesti viimeisen 150 vuoden aikana. Koko maailma on teollistunut ja puhutaan väestönkasvusta, joka jatkuu, mutta talouskehitys tapahtuu 4 – 7 kertaa nopeammin ympäri maailman. Se vaatii energiaa. Juuri nyt suurin osa siitä energiasta tulee fossiilisista polttoaineista. Se laittaa meidät sellaiselle kehityspolulle, jossa lämpötila muuttuu yhä nopeammin, jäätä menetetään nopeammin ja merenpinta nousee maailmanlaajuisesti.

Fossiilisten polttoaineiden vähentämisestä puhutaan paljon, mutta sen lisäksi puhutaan paljon myös keinoista vaikuttaa maapallon heijastuskykyyn keinotekoisesti. Esimerkiksi hiljattain ehdotettiin, että viljelisimme vaaleamman värisiä viljalajeja, jotta valoa heijastuisi pois enemmän ja maapallo viilenisi. Ovatko tällaiset keinot toimivia ja järkeviä?

Meidän pitää olla tässä asiassa hyvin varovaisia. Ihmiset menevät hyvin nopeasti ilmaston lämpenemisen epäilemisestä siihen, että uskotaan ilmaston lämpenemisen olevan kauheaa ja että meidän on tehtävä sille jotain todella nopeasti. Niinpä monet ihmiset puhuvat ilmastonmuokkauksesta, kuten sulfaatin laittamisesta stratosfääriin lentokoneiden avulla, jotta maan pinnalle tulevan säteilyn määrä pienenisi. On myös ehdotettu raudan kylvämistä meriin, mikä lisäisi meren kykyä sitoa ilmakehän hiilidioksidia. On jopa ehdotettu varjostimien laittamista meidän ja Auringon väliin.

Näiden kaikkien ongelma on se, että kun aletaan muuttaa koko järjestelmää, tulee tapahtumaan seurauksia, joita ei tarkoitettu tapahtuvaksi. Jotkut aiheutuvista muutoksista ovat hyviä ja jotkut huonoja. Rehellisesti sanottuna emme ymmärrä maapallon järjestelmää tarpeeksi hyvin, jotta voisimme tehdä niin suuria muutoksia.

Tutkijana uskon toki, että meidän tulisi tutkia ilmastonmuokkauskeinoja. Minua huolestuttaa se, että tutkijat ovat hyvin konservatiivisia (varovaisia) ihmisiä. Heillä on tapana aliarvioida kaikki sanomansa. Mitä jos meidät yllättääkin hyvin nopea ilmastonmuutos ja meidän pitäisi alkaa torjuntatoimiin hyvin nopeasti? Sellaisessa tilanteessa olisi hyvä, jos meillä olisi perustutkimus tehtynä ilmastonmuokkauskeinoista, jotta tietäisimme millä keinoilla olisi vähäisimmät epätoivotut seuraukset.

Ilmastonmuokkauskeinoista puhutaan kuitenkin koko ratkaisuna – mielestäni tärkeimmät ratkaisut ovat kuitenkin suojelutoimenpiteet, parempi energiatehokkuus ja tuotteiden (esimerkiksi autojen tai tietokoneiden) hyötysuhteen parantaminen, jotta voimme tehdä toimiamme vähemmällä energialla. Nämä asiat ovat se ensimmäinen askel, joka meidän täytyy ottaa. Emme voi laittaa toivoamme johonkin suunnitteluprojektiin, joka saattaisi pelastaa meidät. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on liikaa esimerkkejä menneisyyden suurista projekteista, jotka eivät olekaan toimineet.

Kun katsot tulevaisuuteen, oletko optimistinen vai pessimistinen?

No… se oikeastaan riippuu päivästä. Minun on sanottava oman tutkimusohjelmani näkökulmasta, että tutkimusprojektimme ovat kansainvälisiä ja toimimme maapallon vaikeimpiin kuuluvissa ympäristöissä. Toimimme paikoissa, joissa on tuulta, kylmää ja hyvin vähän happea. Olemme ruokaketjun ääripäässä. Jotenkin kuitenkin pystymme asettamaan tavoitteen ja toteuttamaan sen. Olemme tehneet sen 55:llä eri tutkimusretkellä. Niinpä minusta tuntuu, että kun ihmiset lopulta tajuavat sen kriisin, minkä olemme kohtaamassa, ja kun alamme käsitellä sitä yhdessä, me voimme tehdä sen. Ennen kuin kaikki tajuamme, että olemme osa maapallon järjestelmää ja elämme vain tällä yhdellä maapallolla, emme kuitenkaan tule tekemään tarvittavia toimenpiteitä. On olemassa toimia, jotka on tehtävä, ja on tehtävä uhrauksia, mutta me tulemme tekemään ne. Luulenpa, että maailmassa on kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa. Siitä näkökulmasta olen optimistinen.

[osa 1, osa 2, osa 3]

Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 3/4

[osa 1, osa 2, osa 4]

Menette kahdelle jäätikölle Blanca-vuoristossa. Miksi olette valinneet juuri ne ja mitä toivotte löytävänne sieltä?

Jääkairanäytteiden ottaminen Perussa on osa ohjelmaa, jossa tarkastellaan El Niñoa ja Walker-oskillaatiota Tyynellämerellä. Tänä vuonna otamme näytteitä täällä Blanca-vuoristossa. Ensi vuonna otamme näytteitä Uudessa-Guineassa, joka on keskellä lämmintä aluetta. El Niñon aikana lämmin vesimassa liikkuu Perun pohjoisrannikkoa pitkin ja aavikolla tulee sateita. Indonesia ja Uusi-Guinea taas sijaitsevat siellä mistä lämmin vesi poistuu El Niñon aikana. Noilla alueilla vallitsee silloin voimakas kuivuus. Siellä tapahtuu siis sään heilahtelua. Toivomme, että katsomalla jään vuotuisia kerroksia sekä Tyynenmeren tällä puolella että toisella puolella, voisimme ehkä nähdä miten tuo heilahtelu on toiminut menneisyydessä.

Miten pitkälle menneisyyteen voitte päästä? Miten pitkälle menneisyyteen jääkairanäytteet ulottuvat? Miten pitkälle menneisyyteen Perun Andien jääkairanäytteet ulottuvat?

Olen optimistisempi pääsystä pidemmälle menneisyyteen täällä Andeilla, koska vuoret ovat korkeampia ja kylmempiä. Lisäksi jää on paremmin säilynyttä. Voimme päästä ehkä 20000 vuotta menneisyyteen esimerkiksi Blanca-vuoriston Hualcán-jäätiköllä. Olemme valinneet kaksi paikkaa. Toinen sijaitsee korkealla, joten siellä voi päästä pitkälle historiaan. Lisäksi olemme valinneet Pucajirca-vuoren, jossa otamme näytteitä noin 5300 metrin korkeudessa. Sieltä saamme uskoakseni vuotuisia kerroksia vähintään viimeisen tuhannen vuoden ajalta. Sen avulla voimme mitata yksittäisten vuosien sademäärän täällä. Sitten vertaamme sitä siihen, mitä löydämme Uudesta-Guineasta Tyynenmeren toiselta puolelta.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä te sieltä löydätte?

Tässä on luultavasti paljon tuntemattomia tekijöitä. Jääkairanäytteitä ei ole aiemmin otettu Uudesta-Guineasta. Näytteenottopaikka on ollut suljettuna 30 vuoden ajan. Uuden-Guinean jäätiköt sijaitsevat maailman suurimman kultakaivoksen päällä, joten sinne ei ole ollut pääsyä 30 vuoteen. Kaikki jäätiköt siellä ovat häviämässä, kuten täällä Andeillakin. Tavoitteenamme on saada sieltä jääkairanäyte talteen, mitä se sitten sisältääkin, ennen kuin ne jäätiköt häviävät. Kaikki jäätiköt häviävät Uudesta-Guineasta 30 vuoden sisällä. Heilahteluun liittyvän lämpimän alueen sisällä on vain se yksi vuori, jossa on jäätiköitä. Kyseessä on siis tavallaan pelastusoperaatio – otamme mitä jäätikkö antaa. Vertaamme sitä sitten siihen, mitä löydämme täältä Andeilta.

Olet ottanut jääkairanäytteitä ympäri maailmaa ja sinulla täytyy olla niitä pakastin täynnä. Miksi talletat jääkairanäytteitä?

Tällä hetkellä meillä on tallessa 7000 metriä jääkairanäytteitä ja laitoimme juuri ehdotuksen varastointitilamme kaksinkertaistamiseksi. Jääarkistot ovat häviämässä. Jää pitää sisällään tietoa historiasta. Se on luullakseni paras arkisto planeettamme ilmaston historiasta. Nuo arkistot ovat häviämässä. Monien vuorenhuippujen jäätiköt ovat jo nyt uhattuna.

Me otamme jääkairanäytteen ja halkaisemme sen puoliksi. Toinen puolisko menee pakastimeen, koska tiedämme, että 20 vuoden kuluttua tekniikka on parantunut ja nuoret tutkijat, jotka ovat paljon meitä fiksumpia, voivat tulkita niitä paljon paremmin kuin me pystymme tällä hetkellä. Valitettava tosiasia on se, että nämä luonnonarkistot häviävät. Osa työstämme on siis säilyttää tämä arkisto tulevaisuutta varten. Meille tulee tutkijoita ympäri maailman ottamaan näytteitä jääarkistoistamme. Se on maailman ainoa trooppinen jääkairanäytteiden arkisto. Mielestäni on erittäin tärkeää säilyttää nämä arkistot tuleville sukupolville.

Minkälaisia asioita niistä voi selvitä tulevaisuudessa? Siis sellaista, mitä ei pystytä selvittämään tällä hetkellä.

Tiedämme teknologiasta sen, että ajan myötä mittaukseen tarvittavan näytteen määrä vähenee. Teknologian kehittyessä voimme myös mitata asioita paremmin ja voimme myös mitata sellaisia asioita, joista emme vielä edes tiedä. Jääkairanäytteissä on mikro-organismeja. Ne sisältävät planeetallamme eläneiden mikrobien historian. Jään hieno puoli on se, että mitä tahansa se pitää sisällään, se säilyttää ne. Jäässä olevat asiat ovat hyvin säilyneitä, koska ne ovat pakastuneita. Voimme ottaa jäässä olevan materiaalin pois ja jopa elvyttää organismeja, jotka ovat olleet jäässä 40000 – 50000 vuotta. Siihen liittyvä teknologia ja tutkimus ovat vasta aluillaan. Kun säilytämme jäänäytteet, ne ovat käytettävissä 20 – 30 vuoden kuluttua.

Orgaaninen geokemia tutkii aineita, jotka ovat lähteneet liikkeelle tulipaloista tai etäällä olevista lähteistä. Täälläpäin maailmaa jääkairanäytteistä löytyy nitraattiarkisto. Nitraateille on viisi lähdettä. Ne tulevat salamoista, Amazonin sademetsästä, maaperästä ja fossiilisista polttoaineista. Nitraatin isotooppeja tarkastelemalla voidaan selvittää, mistä lähteestä nitraatit ovat peräisin – mistä ne tulevat nyt ja mistä ne tulivat tuhat vuotta sitten. Olemme vasta nyt kehittämässä teknologiaa ja menetelmiä tämän asian tutkimiseksi.

Yksi asia on se, että jos katsotaan vaikka tapahtumaa 5200 vuotta sitten, sen aiheuttaja on suuri kysymysmerkki. Voimme ottaa jäänäytteen ja tarkastella 5200 vuotta vanhaa pölyä. Tuolla pölyllä on vielä se sama koostumus kuin sillä oli silloin, kun se laskeutui ilmakehästä 5200 vuotta sitten, koska se on ollut pakastuneena jäähän. Se ei ole hajonnut. Yksi mahdollinen selitys tapahtumalle oli se, että kyseessä oli jonkun taivaankappaleen törmäys maahan 5200 vuotta sitten. Jäästä voidaan mitata iridiumin ja cesiumin pitoisuudet. Jos niitä löytyy, tiedämme lähteen. Itse asiassa olemme pystyttämässä juuri nyt laboratoriota tuota tarkoitusta varten, eli pölyn alkuperän määrittämiseen ja erityisesti sen, mikä aiheutti tapahtuman 5200 vuotta sitten.

Mitkä asiat olisivat voineet aiheuttaa sen?

Meteorin tai komeetan törmäys tai suuri tulivuorenpurkaus, mutta olemme jo etsineet tulivuoren tuhkaa (tefraa) ja sulfaatteja, emmekä löytäneet niitä. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on se, että aiheuttaja olisi prekessio – siis yksi maapallon radallaan tekemistä liikkeistä. Maapallo on kallellaan, mutta sen lisäksi se myös vaappuu akselinsa ympäri. Tuolla vaappumisella on 22000 vuoden sykli. Se sykli määrää, mihin auringonsäteily tropiikissa osuu. Auringonsäteilyn osumispaikka taas määrittelee maapallon märän vyöhykkeen sijaintipaikan. Märkä vyöhyke liikkuu pohjoiseen ja etelään vaappumisen mukana. Yksi teoria 5200 vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman selittämiseksi on se, että Hadley-solun nousevan liikkeen alue ei ole vakaa.

Onko tämä alue päiväntasaajalla?

Juuri nyt se on viisi astetta pohjoiseen päiväntasaajalta, mutta se liikkuu päiväntasaajaa kohti. On paljon teorioita, joiden mukaan järjestelmä ei ole vakaa päiväntasaajalla. Järjestelmän liikkuessa maapallon kaltevuuskulman muutoksien aiheuttamana kohti päiväntasaajaa, järjestelmä siirtyy äkillisesti eteläiselle pallonpuoliskolle. Jos niin tapahtuisi, se aiheuttaisi muutoksia sadevyöhykkeisiin. Kosteista alueista tulisi kuivia ja kuivista alueista kosteita. Se olisi erittäin nopea muutos.

Joidenkin mielestä mayojen kalenteri viittaa siihen, että mayat pystyivät näkemään järjestelmän muutokset pitkän ajan kuluessa. Nykyinen kalenteri on viidennen auringon kalenteri, mikä viittaa siihen, että on ollut neljä kalenteria ennen nykyistä. Heidän kalenterinsa alkaa äkillisellä ilmastotapahtumalla. Voisiko tämä olla jotain mitä he näkivät ja mitä me emme ole huomanneet?

Näiden äkillisten tapahtumien syyn ymmärtäminen on tärkeää erityisesti silloin, kun on kyseessä jaksottainen tapahtuma, joka olisi mahdollista ennustaa.

[osa 1, osa 2, osa 4]

%d bloggers like this: