Ilmaston tila vuonna 2009

Yhdysvaltain National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) on julkaissut vuotuisen raporttinsa ilmaston tilasta. Nyt julkaistu raportti koskee vuotta 2009. Asiasta on jo uutisoitu esimerkiksi CO2-raportissa. Tarjoamme tässä raportin tiivistelmän suomennoksen.

Raportti ilmaston tilasta vuonna 2009.

Tiivistelmä

Vuotta luonnehti siirtymä hiipuvasta La Niñasta voimistuvaan El Niñoon, joka alkoi kehittyä kesäkuussa. Joulukuuhun mennessä merien pintalämpötilat olivat 2,0 °C keskimääräisen yläpuolella laajoilla alueilla keskisellä ja itäisellä Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan alueella. Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan kohdalla vallitsivat voimakkaat itäänpäin suuntautuvat pintavirtaukset, jotka on yhdistetty El Niñoon. Pintavirtauksen mittausarvot saavuttivat marras-joulukuussa 2009 samanlaiset arvot kuin vuoden 2002 El Niñon aikana. Siirtymä La Niñasta El Niñoon aiheutti voimakkaita muutoksia ilmastollisiin olosuhteisiin vaihdellen Atlantin alentuneesta hurrikaaniaktiivisuudesta laajamittaiseen pinnan ja troposfäärin lämpimyyteen.

Pinnan ja troposfäärin keskimääräiset globaalit lämpötilat ovat olleet viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana jatkuvasti lämpimämpiä kuin aiempina vuosikymmeninä ja 2000-luku (2000-2009) oli lämpimin vuosikymmen mittaushistorian aikana. Tämä lämpeneminen on ollut erityisen näkyvää keskisten ja korkeiden leveysasteiden alueilla pohjoisella pallonpuoliskolla ja siihen liittyy 10-vuotiskeskiarvon ennätykset Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Kanadassa, Euroopassa ja arktisilla alueilla. Stratosfääri jatkoi pitkäaikaista viilenemistrendiään paitsi arktisilla alueilla.

Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet jatkoivat nousuaan hiilidioksidipitoisuuden noustessa nopeammin kuin keskimäärin vuosien 1978 ja 2008 välillä. Maailmanlaajuisesti meri sitoi hiilidioksidia vuonna 2008, joka on viimeisin vuosi, jolle analysoitu data on olemassa, arviolta noin 1,23 petagrammaa hiiltä vuodessa, joka on 0,25 petagrammaa pienempi kuin pitkän ajan keskiarvo ja alhaisin arvioitu määrä viimeiseen 27 vuoteen. Samanaikaisesti mereen maailmanlaajuisesti varastoitunut ihmisen toiminnasta peräisin olevan hiilen kokonaismäärä viittaa siihen, että meriin sitoutui ja varastoitui ihmisen toiminnasta peräisin olevaa hiilidioksidia 2,0 petagrammaa vuodessa 1990-luvun aikana ja 2,3 ± 0,6 petagrammaa vuodessa 2000-luvun aikana. Otsonin kokonaispitoisuus on edelleen selvästi alle vuotta 1980 edeltävää tasoa, mutta sen vähenemisnopeus on hidastunut viime aikoina ja vuonna 2009 ylemmän stratosfäärin otsonin määrä jatkoi hidasta toipumistaan. Otsonia vähentävien kaasujen pitoisuudet jatkoivat pienemistään vaikka jotkut halogeenit kuten osittain fluoratut hiilivedyt lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Vuonna 2009 Antarktiksen otsoniaukko oli verrattain samankokoinen kuin viime vuosina, mutta se oli vielä paljon suurempi kuin ennen vuotta 1990. Suuren vuotuisen vaihtelun takia on vielä epäselvää, onko otsoniaukko alkanut hitaan toipumisprosessin.

Meren ylemmän osan lämpösisällön globaalit integraalit viimeiselle seitsemälle vuodelle ovat saavuttaneet johdonmukaisesti korkeampia arvoja kuin kaikkina aiempina tilastoituina aikoina, mikä osoittaa merien hallitsevan roolin planeetan energiabudjetissa. Sen lisäksi, että El Niño kehittyi trooppisella Tyynellä valtamerellä ja trooppisessa Intian valtameressä tapahtui lämpenemistä, Tyynen valtameren oskillaatio (Pacific Decadal Oscillation, PDO) siirtyi positiiviseen vaiheeseen vuoden 2009 syksyn/talven aikana. Meren lämpövuot aiheuttivat poikkeamia meren pintalämpötilaan joillakin alueilla (esimerkiksi Pohjois-Atlantilla ja trooppisella Intian valtamerellä) kun taas joillakin alueilla meren pintalämpötilan poikkeamat vaimenivat (esimerkiksi Tyynellä valtamerellä). Vuodesta 1999 lähtien havaitty vähenevä trendi klorofyllin määrässä maailmanlaajuisesti jatkui koko vuoden 2009 ajan, nykyisen klorofyllin määrän lähestyessä keskeisimmissä kerrostuneissa merissä ennätyksellisen alhaisia lukemia vuoden 1997 jälkeen.

Äärimmäistä lämpöä koettiin laajoilla alueilla Etelä-Amerikassa, eteläisessä Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Australiassa oli mittaustilaston toiseksi lämpimin vuosi. Intia koki mittaushistoriansa lämpimimmän vuoden. Alaskassa oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu vuoden 2004 jälkeen ja Uudessa-Seelannissa oli lämpimin elokuu mittauksien aloittamisesta 155 vuotta sitten. Voimakkaita kylmiä jaksoja raportoitiin Isossa-Britanniassa, Kiinassa ja Venäjällä. Kuivuus vaikutti laajoilla alueilla Pohjois-Amerikan eteläosissa, Karibialla, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Kiina kärsi pahimmasta kuivuudesta viiteen vuosikymmeneen. Intiassa oli ennätyksellisen kuiva kesäkuu, mikä liittyi heikentyneeseen monsuuniin. Voimakkaat sateet ja tulvat vaikuttivat Kanadassa, Yhdysvalloissa, Amazoniassa sekä eteläisessä Etelä-Amerikassa, monissa maissa Afrikan itä- ja länsirannikolla ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa oli märin lokakuu 115 vuoteen ja Turkki sai niskaansa rankimman sateen 48 tunnin aikana kuin 80 vuoteen.

Siirtymä La Niñasta El Niñoon vaikutti voimakkaasti meren pinnan tason vaihteluihin vuoden 2009 aikana erityisesti Intian ja Tyynen valtameren trooppisissa osissa. Globaalisti pitkän ajan trendin ympärillä tapahtuvaan vaihteluun vaikutti ilmeisesti myös ENSO, joka aiheutti pienen alenemisen globaaliin keskimääräiseen merenpinnan tasoon vuosien 2007 ja 2008 La Niñan aikana ja paluun pitkäaikaisen trendin tasolle ja ehkäpä jopa sitä hiukan korkeammalle tasolle vuoden 2009 loppupuolen ja nykyisen El Niñon aikana. Epätavallisen pieniä virtaama-arvoja mitattiin Floridan virrasta touko-kesäkuussa ja ne liittyvät korkeaan merenpinnan tasoon sekä kesän aikaisiin tulviin Yhdysvaltain itärannikolla. Merenpinnan taso laski merkittävästi Siperian rannikolla johtuen tuulen, merivirtausten ja meren sisäisten ominaisuuksien (suolaisuus, lämpötila) yhdistelmästä. Pilvet ja kosteus lisääntyivät trooppisella Tyynellä valtamerellä. Läntisen Tyynen valtameren päiväntasaajan alueen pinnan suolaisuus väheni huomattavasti vuodesta 2008 vuoteen 2009, mikä ainakin osittain johtuu poikkeuksellisesta vähäsuolaisen pintaveden kulkeutumisesta itään päin päiväntasaajaa pitkin viimeisimmän El Niñon aikana. Vaihtelevamman tropiikin ulkopuolella suolaisuuden vaihteluun vaikuttivat haihdunta ja sateisuus, mikä on yhdenmukainen voimistuneen veden kierron kanssa.

Globaali trooppisten hirmumyrskyjen aktiivisuus oli alimmillaan vuoden 2005 jälkeen ja kuudessa seitsemästä tärkeimmästä pyörremyrskyaltaasta koettiin normaali tai hiukan normaalia pienempi trooppisten hirmumyrskyjen aktiivisuus. Vaikka vuosi oli suhteellisen lievä pyörremyrskyjen osalta, useat myrskyt olivat erityisesti huomion arvoisia: taifuuni Morakot oli tappavin Taiwaniin iskeneistä taifuuneista tilastohistorian aikana, sykloni Hamish oli voimakkain sykloni Queenslandissa vuoden 1918 jälkeen ja Hawaijin osavaltio koki ensimmäisen trooppisen hirmumyrskynsä vuoden 1992 jälkeen.

Kesäaikaisen jään laajuus arktisilla alueilla oli kolmanneksi pienin vuoden 1979 jälkeen. Pohjoisen talven 2008/2009 luminen kausi jatkoi suhteellisen lyhyitä lumisia kausia, johtuen ensisijaisesti lumipeitteen aikaisesta katoamisesta keväällä. Alustava data osoittaa, että vuosi 2009 tulee suurella todennäköisyydellä olemaan 19. peräkkäinen vuosi, jolloin jäätiköt menettävät massaa. Normaalia vähäisempi sateisuus aiheutti Grönlannin 34 laajimmalle mereen laskevalle jäätikölle 101 neliökilometrin jääpinta-alan menetyksen vuonna 2009, mikä on yhdenmukainen viimeisen vuosikymmenen aikaisen 106 neliökilometrin vuotuisen hävikin kanssa. Havainnot näyttävät ikiroudan yleistä lämpenemistä muutaman viime vuosikymmenen aikana Alaskassa, Luoteis-Kanadassa, Siperiassa ja Pohjois-Euroopassa. Tundran vihertymisen ajoituksessä ja ikääntymisessä on myös tapahtumassa muutoksia, vihertymisen tapahtuessa aikaisemmin yläarktisella alueella ja viheriöimiskauden jatkuessa pitempään syksyllä ala-arktisella alueella.

Antarktiksen niemimaa jatkaa lämpenemistään viisi kertaa voimakkaammin kuin keskimääräinen globaali lämpeneminen. Tähän paikalliseen lämpenemiseen liittyen Antarktiksen niemimaalla tapahtui merkittävää jäähävikkiä viime vuosikymmenen aikana. Antarktiksen merijään laajuus oli normaali tai hiukan yli normaalin suurimman osan vuodesta 2009, johon kuitenkin sisältyy merkittäviä paikallisia poikkeamia molempiin suuntiin. Pohjoisen pallonpuoliskon kesän 2008/2009 aikainen lumen sulaminen koko Antarktiksella oli vähäisintä 30 vuoden mittaushistoriassa.

Tämä 20. vuotuinen raportti ilmaston tilasta tuo esille ilmasto-olosuhteita, jotka luonnehtivat vuotta 2009, mukaan lukien huomattavat äärimmäiset tapahtumat. Kokonaisuudessaan raportoidaan 37:stä oleellisesta ilmastomuuttujasta, jotta voidaan antaa täydellisempi kuva ilmaston tilasta vuonna 2009.

Lähde: NOAAn State of the climate in 2009 -raportti.

Riippumaton CRU-sähköpostitutkimus

Jälleen on ilmestynyt uusi tutkimus CRU-sähköposteista. Kirjoitimme myös edellisistä raporteista. Tällä kertaa on kyseessä ”riippumaton ilmastonmuutossähköpostikatselmus” (The Independent Climate Change Email Review), jonka vetäjänä oli Sir Muir Russell. Katselmuksen jäsenet olivat professori Geoffrey Boulton, professori Peter Clarke, David Eyton ja professori James Norton. Tämän, kuten aiemman lordi Oxburghin johtaman tutkimuksenkin, oli tilannut East Anglian yliopisto (UEA), jonka suojissa Climate Research Unit (CRU) toimii.

Tässä nyt julkistetussa tutkimuksessa tarkasteltiin yksittäisten tutkijoiden toimia heihin kohdistuneiden syytösten valossa. Erityisesti tarkasteltiin tutkijoiden rehellisyyttä, perusteellisuutta ja avoimuutta. Tutkimuksen tuloksena syntynyt raportti on liitteineen yli 150 sivua pitkä, josta varsinaisen tekstinkin osuus on melkein sata sivua. Tässä tyydymme tarjoamaan suomennoksen tiivistelmäosuuden johtopäätösluvusta 1.3, jossa kaikki löydökset kerrotaan.

1.3 Löydökset

13. Ilmastotiede on maailmanlaajuisesti niin tärkeä asia, että sen harjoittamisen on oltava äärimmäisen rehellistä, perusteellista ja avointa. CRUn tutkijoita kohtaan tehtyjen syytösten osalta me teemme johtopäätöksen, että heidän perusteellisuutensa ja rehellisyytensä tieteen harjoittajina eivät ole epäilyksen alaisia.

14. Emme myöskään havaitse heidän käytöksensä vaarantaneen politiikantekijöille annettujen neuvojen tasapainoa. Erityisesti emme havainneet mitään todisteita sellaisesta käytöksestä, joka olisi saattanut heikentää IPCC:n arvioissa tehtyjä johtopäätöksiä.

15. Havaitsimme kuitenkin, että asianmukaisen avoimuuden näyttämisessä on järjestelmällisesti epäonnistuttu sekä CRUn tutkijoiden että UEA:n osalta, missä ei jäänyt huomaamatta pelkästään lakisääteisten vaatimuksien merkitys vaan myös riski yliopiston maineelle ja – todellakin – Ison-Britannian ilmastotieteen uskottavuus.

1.3.1 Maa-asemien lämpötilat

16. Lämpötiladatan salailuun liittyvien syytösten osalta havaitsimme, että CRU ei ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut salailla dataa tai peukaloida sitä. Me todistimme, että kuka tahansa riippumaton tutkija voi ladata asemien datan suoraan alkuperäisistä lähteistä ja tehdä oman lämpötila-analyysinsä.

17. Syytökseen puolueellisesta asemien valinnasta ja analyysistä liittyen emme löytäneet todisteita puolueellisuudesta. Työmme osoittaa, että globaalin pintalämpötilan muutoksien analyysi on vankka asemien valinnasta pitkälti riippumatta sekä korjatun tai korjaamattoman datan käytöstä riippumatta. Yhtäpitävyyden taso riippumattomien analyysien välillä on sellainen, että on erittäin epätodennäköistä, että CRU olisi voinut toimia sopimattomasti saadakseen ennalta määrätyn lopputuloksen. Sellainen toiminta olisi vaatinut monien riippumattomien organisaatioiden tutkijoiden salaliittoa, mitä me pidämme erittäin epätodennäköisenä.

18. Syytökseen asematunnuksien salailuun liittyen havaitsimme, että CRUn olisi pitänyt laittaa saataville yksiselitteinen lista asemista, joita käytettiin kussakin Climatic Research Unit Land Temperature Record
(CRUTEM) -versiossa niiden julkaisun yhteydessä. CRUn vastaukset kohtuullisiin tietopyyntöihin eivät olleet avuliaita ja CRU oli niissä puolustuskannalla.

19. Kokonaisuudessaan syytöksien seuraus oli se, että CRUn työn luotettavuus tällä alueella joutui epäilyksenalaiseksi. Me emme löytäneet mitään todisteita tämän tueksi.

1.3.2 Lämpötilarekonstruktiot puiden vuosirenkaideen analyysistä

20. Keskeinen vihjaus tähän asiaan liittyvissä syytöksissä on se, että sekä datan valinnassa ja käsittelyssä CRUn tutkijat yrittivät vääristellä tieteellisiä johtopäätöksiä tiettyyn suuntaan ja laittoivat sopimattomat todisteet syrjään. Erityisesti syytökset vihjasivat, että tämän tulisi vähentää luottoa IPCC:n neljännen raportin WG1:n luvun 6 johtopäätöksiin.

21. Meidän mielestämme se tapa, jolla puiden vuosirenkaista johdettu data on kuvattu ja esitetty IPCC:n AR4:n kuvassa 6.10, ei ole harhaanjohtava. Erityisesti lämpötilarekonstruktioiden muodostamiseen liittyen emme löytäneet yhtään todisteita muiden julkaistujen, merkittävästi erilaisen kuvan antavien lämpötilarekonstruktioiden pois jättämisestä. Tekstin yleinen keskustelu epävarmuuksista on laaja sisältäen viitteen divergenssiin. Tässä mielessä se oli merkittävästi edistynyt IPCC:n kolmanteen arviointiraporttiin (TAR) nähden.

22. Liittyen vihjauksiin, että divergenssi-ilmiötä ei ole kunnolla otettu huomioon rekonstruktioiden epävarmuuksista puhuttaessa, olemme tyytyväisiä siihen, että aihetta ei ole piiloteltu ja että sitä on käsitelty laajasti kirjallisuudessa CRUn artikkelit mukaan lukien.

23. Liittyen syytöksiin siitä, että eräässä tietyssä sähköpostissa mainitut ”trick” (kikka) ja ”hide the decline” (pudotuksen piilottaminen) vuoden 1999 WMO:n raportin kuvaan liittyen todistavat tarkoituksesta maalata harhaanjohtava kuva, me teemme johtopäätöksen, että koska kuvalle tuli jälkeenpäin ikonimainen merkitys (ei vähiten siksi, että IPCC:n kolmannessa arviointiraportissa käytettiin samanlaista kuvaa), WMO:n raporttiin annettu kuva oli harhaanjohtava. Meidän mielestämme rekonstruktioiden supistaminen tai datan lisääminen sinänsä eivät ole harhaanjohtavia, mutta mielestämme nämä molemmat menetelmät olisi pitänyt tehdä selväksi – mielellään itse kuvassa, mutta vähintään joko kuvatekstissä tai varsinaisessa tekstissä.

24. Liittyen syytöksiin datan salailusta ja erityisesti Jamalin niemimaan puiden vuosirengasdatan vähäiseen näytteen kokoon, CRU ei salaillut käytettyä raakadataa (koska olivat ohjanneet ainoan datanpyynnön datan omistajille). On kuitenkin nähtävästi totta, että pääsy raakadataan ei ollut yksinkertaista ennen kuin se arkistoitiin vuonna 2009 ja tätä viivettä voidaan ansaitusti kritisoida yleisten periaatteiden nojalla. Läpinäkyvyyden takia uskomme, että CRUn olisi pitänyt varmistaa, että se data, jota he eivät omista, mutta jota heidän julkaisunsa käyttävät, olisi arkistoitu nopeammin.

1.3.3 Vertaisarviointi ja toimitukselliset käytännöt

25. Liittyen syytöksiin vertaisarvioinnin tai julkaisujen toimituksellisien prosessien vastaisista toimista, emme löytäneet tästä yhtään todisteita kolmesta yksityiskohtaisesti tutkitusta tapauksesta. Vertaisarvioinnin luonteeseen liittyen tilaamamme riippumattoman työn (kts. liite 5) pohjalta päättelemme, että vahvasti kilpailluilla tieteen alueilla ei ole harvinaista ottaa voimakkaasti vastakkaisia ja jyrkästi ilmaistuja asemia. Meidän näkemyksemme mukaan tälläinen käytös ei yleensä uhkaa vertaisarvioinnin tai julkaisujen rehellisyyttä.

1.3.4 IPCC:n prosessien väärinkäyttö

26. Liittyen syytöksiin siitä, että kahdessa tietyssä tapauksessa CRUn tutkijat olisivat väärinkäyttäneet IPCC:n prosesseja AR4:n esittämisessä yleisölle ja politiikantekijöille, meidän mielestämme näitä syytöksiä ei voi kannattaa. Sen lisäksi, että hankimme todisteita heiltä ja tarkistimme kyseessä olevia IPCC:n prosessin dokumentteja, me myös keskustelimme asianomaisten IPCC:n katselmustoimittajien kanssa. Molemmat CRUn tutkijat olivat osa suurempaa tutkijaryhmää, jotka olivat yhteisesti vastuussa kyseessä olevista IPCC:n työryhmän teksteistä eivätkä CRUn tutkijat olleet sellaisessa asemassa, jossa he olisivat voineet yksin päättää lopullisista sanamuodoista ja sisällöstä.

1.3.5 Tiedonvapauslain (FOIA) ja ympäristötietojen säännösten (EIR) noudattaminen

27. Liittyen syytöksiin siitä, että CRU ei ole toiminut FoIA:n ja EIR:n hengessä ja niiden tarkoittamalla tavalla, me havaitsimme, että oli esiintynyt epäavuliaisuutta tietopyyntöihin vastaamisessa, ja todisteita siitä, että sähköposteja oli saatettu poistaa, jotta ne eivät olisi saatavilla niitä jälkeenpäin pyydettäessä. Yliopiston johdon olisi pitänyt ottaa enemmän vastuuta tarvittavien käytäntöjen toteuttamisessa FoIA:n ja EIR:n noudattamiseksi.

1.3.6 Muita löydöksiä hallinnosta

28. CRUn työn merkityksellisyyden huomioonottaen, UEA:n hallinnon riskienhallinta ei tunnistanut mahdollisuutta yliopiston maineen tahraantumiselle datan saantiin liittyvien kiistojen takia.

Lähteet:

The Independent Climate Change Email Review
Koko raportti PDF-tiedostona

Ilmastotieto kesällä

Kesän aikana julkaisutoimintamme rajoittuu pikku-uutisiin ja satunnaisiin artikkeleihin. Jatkamme aktiivisemmin taas syksyllä. Toivotamme lukijoillemme hyvää kesää.