Puhtaammat laivojen polttoaineet tuovat terveyshyötyjä, mutta vaikuttavat myös ilmastoon

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Naturessa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan puhtaammat laivojen polttoaineet vähentävät lapsuuden astmadiagnooseja 3,6 prosentilla maailmanlaajuisesti. Toisaalta pienhiukkasten väheneminen kiihdyttää ilmastonmuutosta.


Kuva: Hannu Manninen.

Meriliikenteessä käytettävät polttoaineet muuttuvat puhtaammiksi vuonna 2020, jolloin Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn sääntely edellyttää, että polttoaineet sisältävät 80 – 86 prosenttia nykyistä vähemmän rikkiä.

Tämä on merkittävin parannus koskien maailmanlaajuisia polttoainestandardeja viimeiseen sataan vuoteen. Muutoksen tavoitteena on saavuttaa merkittäviä terveysvaikutuksia maailmanlaajuisesti. Nature-lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan puhtaammat meriliikenteessä käytettävät polttoaineet vähentävät lapsuusajan astmasta kärsivien määrää 3,6 prosentilla maailmanlaajuisesti.

Rikkiä sisältävät hiukkaset ovat riittävän pieniä, jotta ne päätyvät hengitettäessä syvälle keuhkoihin. Siksi niitä pidetään ihmisten terveydelle hyvin vahingollisina. Laivojen ilmansaasteiden vaikutukset ovat suurimpia alueilla, joilla on vilkkaasti liikennöityjä laivareittejä ja joiden vieressä on tiheästi asuttuja alueita. Tällaisia alueita ovat erityisesti Kiina, Singapore, Panama, Brasilia ja Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan rannikot.

Uusi IMO-rikkirajoitus vähentää globaalisti meripolttoaineiden sallitun rikkipitoisuuden 3,5 prosentista 0,5 prosenttiin erityisalueiden ulkopuolella, mikä pienentää rikin määrää 35 000 ppm:stä – 5 000 ppm:ään. Erityisalueet, kuten Itämeri, Pohjanmeri ja Pohjois-Amerikka, ovat jo tiukemman 0,1 % rikkisääntelyn piirissä. ”Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon terveyshyötyjä voidaan odottaa vuoden 2020 jälkeen, kun puhtaammat laivojen polttoaineet otetaan käyttöön globaalisti”, toteaa Delawaren yliopiston merentutkimuksen ja politiikan professori James Corbett.

Yli 14 miljoonaa lapsuusiän astmadiagnoosia arvioidaan liittyvän laivojen polttoaineista johtuviin päästöihin. Lisäksi merenkulun arvioidaan aiheuttavan vuodessa 400 000 ennenaikaista kuolemaa, jotka johtuvat pääasiassa keuhkosyövästä tai sydän- ja verisuonitaudeista. Tämä on noin 3-4 % näistä WHO:n arvioimista ilmansaasteiden aiheuttamista taudeista maailmanlaajuisesti. Alusten rikkipäästöjen vähentäminen vähentää myös muita globaaleja terveyshaittoja. Arvioiden mukaan puhtaampien polttoaineiden käytöllä vältetään noin kolmannes vuotuisista laivaliikenteen aiheuttamista sydän- ja verisuonitaudeista ja keuhkosyöpäkuolemista.

Pienhiukkasten väheneminen nopeuttaa ilmastonmuutosta

”Mallinnuksessa otettiin yksittäisten laivojen tekniset ominaisuudet huomioon ja käytettiin alusten navigointijärjestelmien lähettämää paikkatietoa kuvaamaan, missä ja kuinka alukset operoivat”, selittää Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen.

Vaikka terveyshyödyt ovatkin selkeitä, tutkimuksessa selvitettiin myös puhtaampien laivojen ilmastovaikutuksia.

”Laivojen päästöt aiheuttavat rikkiä sisältäviä pienhiukkasia, jotka heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen, mikä samalla jarruttaa ilmastonmuutosta. Olemme arvioineet, että puhtaampien polttoaineiden käyttö laivoissa lisää ilmaston lämmittävää vaikutusta noin kolme prosenttia ihmisen aikaansaamasta ilmaston lämpenemisestä”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mikhail Sofiev. ”Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa tarvitaan lisää toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.”

Ilmiötä voi verrata kattilaan, joka kiehuu. Jääpalojen lisääminen kiehuvaan veteen voi hidastaa veden kuumenemista, mutta se ei pysäytä prosessia. Siksi pitää pohtia myös sitä, mitä ilmastolle tapahtuu, kun laivat päästävät rikkiä ilmakehään ja näin hidastavat ilmaston lämpenemistä.

Toisaalta merenkulun odotetaan jatkuvasti kasvavan ja näin jatkavan sekä haitallisten päästöjen että kasvihuonekaasujen tuottamista. Tulevista vähennyksistä huolimatta vähärikkisetkin polttoaineet aiheuttavat edelleen noin 250 000 kuolemantapausta ja 6,4 miljoonaa lapsuuden astmatapausta vuodessa, joten yhä tiukempia standardeja tarvitaan myös vuoden 2020 jälkeen.

Tutkimusta johti Delawaren yliopisto ja kansainvälisessä tutkijaryhmässä oli tutkijoita Ilmatieteen laitoksen lisäksi Rochester Institute of Technologystä (RIT) ja Energy and Environmental Research Associatesta. Tutkimusta rahoitti ClimateWorks -säätiö, Suomen Akatemia, Ilmatieteen laitos ja Energy and Environmental Research Associates.

Lisätietoja:

Vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 050 919 5455, jukka-pekka.jalkanen@fmi.fi

Tutkija Mikhail Sofiev, puh. 050 529 0578, mikhail.sofiev@fmi.fi

Lue teemasta myös Atmos-lehdestä:

https://atmoslehti.fi/tutkimus/laivaliikenteen-paastojen-tutkimus-vaatii-kokonaiskuvan-hahmottamista/

https://atmoslehti.fi/teema/pienhiukkaset-vaikuttavat-seka-terveyteen-etta-ilmastonmuutokseen

Mainokset

Tammikuu oli lähes koko maassa tavanomaista lauhempi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tammikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lauhempi, vain aivan pohjoisimmassa Lapissa kuukausi oli tavanomaista kylmempi. Lumisinta kuukauden päättyessä oli Tunturi-Lapissa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tammikuu oli lähes koko maassa tavanomaista lauhempi, ainoastaan Enontekiöllä ja Utsjoella kuukauden keskilämpötilat painuivat tavanomaista alhaisemmiksi. Tammikuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan 0…-4 asteesta Pohjois-Lapin alle -13 asteeseen. Suurin lämpötilapoikkeama tavanomaiseen tammikuuhun verrattuna oli maan itäosassa, Kainuussa sekä Koillismaalla, missä kuukausi oli 3–5 astetta lauhempi.

Kuukauden alin lämpötila, -36,8 °C, mitattiin 24. päivänä Inarin Nellimin havaintoasemalla. Ylin lämpötila, +6,9 °C, mitattiin Jomalassa Jomalabyn sekä Kökarissa Bogskärin havaintoasemilla 25. päivänä.

Sademäärien suhteen kuukausi oli yleisesti tavanomainen tai tavanomaista sateisempi. Sateisinta oli Uudellamaalla ja osassa Pohjois-Karjalaa, vähäsateisinta länsirannikolla sekä Pohjois-Lapissa. Suurin kuukausisademäärä, 81,6 mm, mitattiin Lieksan Kolilla ja pienin kuukausisademäärä, 18,5 mm, Utsjoen Nuorgamissa.

Lunta oli kuukauden lopulla eniten Enontekiön ja Kittilän alueilla, missä lunta oli vajaan metrin verran. Eniten lunta, 98 cm, oli kuukauden viimeisenä päivänä Enontekiön Kaaresuvannossa. Maan eteläosassa lunta oli monin paikoin vain joitakin senttejä tammikuun lopussa.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Tammikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu

Säästä twiittaavat Twitterissä @meteorologit

Väitös: Ilmastonmuutoksella voi olla merkittäviä vaikutuksia pohjoisen pienten jokien ja purojen eliöihin

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Katri Tolonen keräsi tutkimukseensa näytteitä Tenojokeen laskevista puroista.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katri Tolonen on tutkinut väitöstyössään Tenoon laskevia pieniä jokia ja puroja. Väitöstutkimuksen mukaan ympäristönmuutoksilla, kuten ilmastonmuutoksella, voi olla merkittäviä vaikutuksia pohjoisen pienten jokien ja purojen pohjan eliöihin. Väitös tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 19. tammikuuta.

Väitöstutkimuksessa mielenkiinnon kohteena olivat pienten jokien ja purojen pohjaeläimet, kuten vesiperhosten ja päiväkorentojen toukat. Pohjaeläimet ovat tärkeä osa virtavesien ekosysteemejä. Niiden tuottamia ekosysteemipalveluja ovat esimerkiksi uoman puhdistaminen veteen joutuneista puiden lehdistä. Ne pilkkovat lehdet ravinnokseen. Pohjaeläimet itse taas ovat tärkeää kalojen ravintoa.

Tutkimuksen tulosten perusteella ympäristömuutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pohjoisten virtavesien pohjaeläinten yhteisöihin, ja siten myös niiden tarjoamiin ekosysteemipalveluihin.

Pohjoisten ekosysteemien tiedetään olevan erityisen herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille.

”Pohjoiset virtavesiekosysteemit ovat vielä lähellä niiden luontaista tilaa. Ympäristönmuutokset voivat kuitenkin muuttaa tilannetta. Esimerkiksi ilmastonmuutoksella ennustetaan olevan huomattavia vaikutuksia virtavesien hydrologiaan. Osa pohjaeläimistä loikoo kivien päällä, osa taas pystyy tarttumaan kiviin ja muihin pintoihin erityisten koukkujensa avulla. Jos purojen virtausolosuhteet ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvat, voivat joidenkin lajien elinolosuhteet huonontua”, kuvailee Katri Tolonen.

Väitöskirjassa tutkittiin pohjoisten, luonnontilaisten virtavesien pohjaeläinyhteisöjen rakenteeseen keskeisesti vaikuttavia ympäristötekijöitä. Tutkimuskohteena olivat Tenoon laskevat pienet joet ja purot sekä Suomessa että Norjassa. Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuus näyttäisi rakentuneen ennen kaikkea vaihtelevien ympäristöolosuhteiden ohjaamana.

”Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuuden taustalla vaikuttavien ympäristötekijöiden tunnistaminen auttaa suojelemaan yhteisöjen kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tulosten mukaan mahdolliset suojelutoimenpiteet tulisi kohdistaa kattamaan virtavesien ympäristöolosuhteita laajasti, jotta ympäristön mukaan vaihtelevat yhteisöt tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla katetuiksi”, arvioi Tolonen.

Pohjaeläimiä käytetään yleisesti virtavesien tilan havainnoinnissa, biomonitoroinnissa. Tutkimuksen perusteella havainnoinnissa voitaisiin jatkossa ottaa entistä paremmin huomioon esimerkiksi pohjaeläinyhteisöjen rakenteeseen vaikuttava ympäristön vuodenaikaisvaihtelu.

Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen tutkijan FM Katri Tolosen väitös aiheesta Taxonomic and functional organization of macroinvertebrate communities in subarctic streams tarkastetaan perjantaina 19.1. klo 12 Oulun yliopistossa.

Lisätietoja ja aineistoja

Tutkija Katri Tolonen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 40 831 8035, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Väitöstilaisuus perjantaina 19. tammikuuta 2018 klo 12
Oulun yliopiston Wetteri-salissa (IT115) (Pentti Kaiteran katu 1, Linnanmaa)

Väitöskirja: Taxonomic and functional organization of macroinvertebrate communities in subarctic streams

Talvitulviin, heikkoihin jäihin ja suuriin lumikuormiin on ilmastonmuutoksen myötä syytä varautua jatkossakin

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Tulvakeskus tiedottaa


Jääkannen muodostuminen Iijokeen. Kansi muodostuu pikkuhiljaa, kun joki kuljettaa suppoa padottaen virtausta. © Auvo Hekkala

Järvien ja jokien pinnat ovat loppuvuoden sateiden jäljiltä tammikuulle poikkeuksellisissa tulvalukemissa monin paikoin Etelä- ja Lounais-Suomessa. Joulukuu oli lisäksi 2–5 astetta tavanomaista lauhempi Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, ja suuri osa Oulun alapuolisista suurista järvistä on vasta nyt jäätymässä. Poikkeuksellisen runsaat sateet, jotka pohjoisempana satoivat lumena, ovat syynä myös Itä- ja Keski-Suomen sekä Kainuun suuriin lumimääriin.

Syksyn ja talven sadantojen ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen johdosta jatkossakin. Talvilämpötilat ovat jo nousseet ja talvivirtaamienkin on havaittu kasvaneen. Myös talvitulvat ovat siten etenkin Etelä-Suomessa tulevaisuudessa entistä yleisempiä. Kauemmas tulevaisuuteen ulottuvien ennusteiden perusteella talvitulvat tulevat myöhemmin yleistymään myös pohjoisempana Suomessa.

Järvien pinnat tällä hetkellä huippulukemissa

Etelä-Suomessa Lohjanjärven ja Hiidenveden pinnat ovat säännöstelyn ylärajojen yläpuolella ja keskimääräisen kevättulvan lukemissa. Lahden Vesijärvi on puolestaan ollut tammikuussa tämänhetkistä korkeammalla vain kerran yli 100 vuoden ajanjaksolla. Järvien pinnat ovat korkealla myös Kymijoen, Vuoksen ja Kokemäenjoen vesistöissä ja jatkavat paikoin vielä nousuaan.

Porvoonjoen virtaama Vakkolassa oli sunnuntaina suurempi kuin kertaakaan tammikuussa vuodesta 1963 alkavalla havaintojaksolla. Vantaanjoen virtaama Oulunkylän kohdalla oli lauantaina toiseksi suurin tammikuun lukema (yli 110 m3/s) vuodesta 1937 alkaneella havaintojaksolla. Porin Kivinissä korkea merivesi, myrskytuuli ja Kokemäenjoen suuri virtaama nostivat vedenpinnan tulvarajalle maanantain vastaisena yönä. Sään kylmeneminen on nyt kääntänyt virtaamat pääosin laskuun, eikä lähipäiviksi ole vesisateita luvassa.

Järvien purkautuminen pitää suurimmista järvistä – kuten Päijänteestä – lähtevät virtaamat koko alkutalven suurina. Joet ovat tämän vuoksi kovilla pakkasilla alttiita hyydetulville, jos suojaavaa jääkantta ei ole vielä syntynyt. Esimerkiksi Ähtävänjoella hyydetulviin varaudutaan parhaillaan hyydeköysillä ja pienentämällä tarvittaessa juoksutuksia. Kokemäenjoen vesistön säännösteltyjen järvien juoksutusten pienentämistä jääkannen muodostamiseksi suunnitellaan viikon loppupuolelle.

Heikkoja jäitä syytä varoa koko Etelä-Suomessa Kainuuta myöten

Suuri osa Oulun alapuolisista suurista järvistä on vasta nyt jäätymässä, ja jäille menoa on syytä välttää koko eteläisessä Suomessa Kainuuta myöten. Järvet ovat kantavia vasta Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosan järvissä, joissa jään paksuus on 30–45 cm. Kainuussa ja Keski-Suomen pohjoisosassa jäätä mitattiin vuodenvaihteessa 15–30 cm, mutta osa jäästä oli heikkoa kohvajäätä, jota on muodostunut lumisateiden aikana ohuiden ensijäiden päälle. Erot ranta-alueiden ja ulompien selkävesien jäänpaksuuksissa ovat lisäksi alkutalvesta suuria, joten jäiden vahvistuttuakin on edelleen syytä varovaisuuteen. Lumipeite toimii pakkasten tullen eristeenä, eivätkä lumipeitteisten vesistöjen jäät vahvene siksi kovin nopeasti.

Suurten hallien kattorakenteita syytä tarkkailla erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa

Lunta on tällä hetkellä selvästi normaalia enemmän Itä- ja Keski-Suomessa, Kainuussa ja Länsi-Lapissa (100–160 kg/m2), ja talven aikana sitä kertyy vielä lisää. Suurten hallien omistajien on siksi syytä seurata aktiivisesti katolla olevaa lumikuormaa ja kantavien rakenteiden kuntoa. Aiempina vuosina piileviä rakennevirheitä on alkanut ilmetä jo lumikuorman kasvaessa 80–100 kg/m2:n tuntumaan, joten lumen poistaminen katolta on monen suuren hallin kohdalla tarpeen.

Tavalliset omakotitalot eivät kuulu riskialttiisiin kohteisiin kattojen kestävyyden osalta. Niidenkin kohdalla vaaraa saattaa kuitenkin aiheuttaa lumen tai jään putoaminen. Lumen pudottamisessa on yleensä syytä käyttää ammattilaisten apua, jotta tapaturmat – joista tältäkin talvelta on jo valitettavasti kokemuksia – vältetään.

Lisätietoja:

• Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi,
puh. 0295 251 731 tai 040 561 5533

• Hydrologi Miia Kumpumäki, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 652, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vesi- ja tulvatilanne: http://www.ymparisto.fi/tulvatilanne
Vesistöennusteet ja varoitukset: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesitilanne_ja_ennusteet/Ennusteet_ja_varoitukset

Joulukuu oli lauha ja sateinen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Joulukuu oli suuressa osassa maata hyvin lauha ja sateinen, ainoastaan Pohjois-Lapissa keskilämpötila oli lähellä tavanomaista. Vuosi 2017 oli lähes koko maassa hieman tavanomaista lämpimämpi ja etenkin Etelä-Suomessa paikoin harvinaisen sateinen.


Kuva: Olavi Alatalo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan joulukuu oli monin paikoin harvinaisen sateinen ja etenkin maan etelä- ja keskiosassa rikottiin paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä. Sademäärä ylitti laajoilla alueilla maan etelä- ja keskiosassa 100 millimetrin rajan. Kuukauden suurin sademäärä, 140,6 millimetriä, mitattiin Helsingin Kumpulassa. Se jää kuitenkin vielä selvästi joulukuun kaikkien aikojen sademäärästä (189,6 mm), joka mitattiin Kemiössä vuonna 2011.

Sateet tulivat maan eteläosassa suurelta osin vetenä. Sen sijaan maan keski- ja pohjoisosassa sateet tulivat pääosin lumena, minkä johdosta lunta oli kuun lopussa näillä alueilla selvästi tavanomaista enemmän. Maan pohjoisosassa hanget olivat monin paikoin yli puolen metrin paksuisia.

Joulukuun keskilämpötila vaihteli etelä- ja lounaisrannikon parista kolmesta plusasteesta Pohjois-Lapin reiluun 10 pakkasasteeseen. Suurin lämpötilapoikkeama havaittiin maan itäosassa, missä joulukuu oli paikoin jopa yli 5 astetta tavanomaista lämpimämpi. Muualla maassa joulukuu oli laajalti 2–5 astetta tavanomaista lämpimämpi. Ainoastaan pohjoisimmassa Lapissa lämpötila oli lähellä tavanomaista tai sitä kylmempi. Joulukuussa sekä ylin että alin lämpötila mitattiin kuun 7. päivänä: ylin lämpötila, +7,2 astetta, mitattiin Kökarissa ja alin lämpötila, -33,5 astetta, Inari Väylällä.

Viime vuosi oli hieman tavanomaista lämpimämpi ja sateinen

Vuoden 2017 keskilämpötila vaihteli lounaisrannikon reilusta +6 asteesta Käsivarren Lapin noin -1,5 asteeseen. Keskilämpötila oli suuressa osassa maata 0,5–1 astetta tavanomaista korkeampi, ainoastaan Itä-Lapissa havaittu keskilämpötila oli lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Vuoden alin lämpötila, -41,7 astetta, mitattiin Muoniossa 5. tammikuuta ja vuoden ylin, 27,6 astetta, Utsjoella 28. heinäkuuta. Tätä alempi vuoden ylin lämpötila on viimeksi mitattu vuonna 1976.

Maan etelä- ja itäosassa vuosi oli tavanomaista sateisempi, etenkin maan eteläosassa paikoin harvinaisen sateinen. Alustavasti suurin vuosisademäärä, 944,7 millimetriä, mitattiin Espoon Nuuksiossa ja pienin, 435,1 millimetriä, Pellon Kirkonkylän havaintoasemalla.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Joulukuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Vuositilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vuositilastot

Säästä twiittaavat Twitterissä @meteorologit

Suomenlahden lämpötilassa, suolaisuudessa ja happamuudessa tapahtuu hitaita muutoksia

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Talvisen meren pintaveden suolaisuus Suomenlahdella on vähentynyt hitaasti viimeisten 36 vuoden aikana. Suomenlahden länsiosissa myös pH-arvo on pienentynyt, eli vesi on happamoitunut. Samalla meren talvikauden lämpötiloissa havaittiin nousua Suomenlahden keskiosassa.


Kuva: Kirsti Kotro.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten meriveden lämpötila, suolaisuus ja happamuus ovat muuttuneet viimeisten 36 vuoden kuluessa Suomenlahden pintakerroksessa sekä syvemmällä vesirungossa. Suomenlahden meriveden lämpötila, suolaisuus ja pH kasvavat idästä länteen päin mentäessä lähinnä Suomenlahden itäpuoliskoon laskevien suurten jokien vaikutuksesta. Sekä veden pinta-, että syvemmässä kerroksessa havaittiin lämpenemistä Suomenlahden keskiosissa. Pintaveden suolaisuuden havaittiin laskeneen pintakerroksessa kolmella neljästä tutkitusta havaintopisteestä, mutta syvemmällä suolaisuuden pienenemistä näkyi vain itäisimmällä havaintopisteellä Suomen itärajan tuntumassa. Meriveden pH:n laskua eli veden happamoitumista havaittiin Suomenlahden länsiosissa sekä pinnassa että syvemmällä.

Merien happamoituminen näkyy myös Itämerellä

”Ilmastonmuutoksen seurauksena merten lämpötila on noussut ja lisääntyvän hiilidioksidipitoisuuden myötä merien pH on laskenut”, tiivistää Ilmatieteen laitoksen tutkija Heidi Pettersson. Itämeren alueella sateiden ja sitä myötä makean veden valumien Itämereen on arvioitu tulevaisuudessa kasvavan. Meren lämpötilan ja suolaisuuden muutokset voivat vahvistaa meren kerrostuneisuutta ja esimerkiksi heikentää meren pystysuoraa sekoittumista.

Kun vesi lämpenee, hiilidioksidin liukeneminen meriveteen hidastuu ja meren hiilen varastointikyky heikkenee. Lämpötilan, suolaisuuden ja happamuuden muutokset vaikuttavat myös meressä elävien lajien elinoloihin ja levinneisyyteen. Itämerellä muutoksia on tutkittu eniten varsinaisella Itämerellä: nykyinen tutkimus keskittyi vähemmän tunnettuun Suomenlahden tilanteeseen.

Tutkimus tehtiin Yrkeshögskolan Novia:n, Åbo Akademi:n ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä. Aineistona käytettiin merentutkimusalus Arandalla ja itäisen Suomenlahden rannikkohavaintopaikalla tehtyjä talvikauden lämpötila- ja suolaisuusluotauksia ja pH-mittauksia pintakerroksesta sekä sekoittuneen kerroksen syvemmällä olevasta alaosasta.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Heidi Pettersson, puh. 029 5396246, heidi.pettersson@fmi.fi

Erikoistutkija Pekka Alenius, puh. 029 5396439, pekka.alenius@fmi.fi

Almén , A-K, Glippa O., Pettersson, H., Alenius, P. and Engström-Öst, J.: Changes in wintertime pH and hydrography of the Gulf of Finland (Baltic Sea) with focus on depth layers. Environmental Monitoring and Assessement 189:147. DOI 10.1007/s10661-017-5840-7, 2017. https://link.springer.com/article/10.1007/s10661-017-5840-7

Anna-Karin Almenin väitöskirja aiheesta: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/133983/almen_anna.pdf?sequence=2

Syksy oli poikkeuksellisen sateinen etelärannikolla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Nurmijärven, Virolahden sekä Hyvinkään havaintoasemilla rikottiin paikkakuntakohtaiset syksyn sademääräennätykset.


Kuva: Antonin Halas.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syksy eli syyskuu-marraskuu oli suuressa osassa maata tavanomaista sateisempi. Uudellamaalla sekä Kymenlaaksossa syksy oli poikkeuksellisen sateinen eli vastaava toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Sademääräkertymät olivat etelärannikolla jopa yli 1,5-kertaisia tavanomaiseen nähden.

Pitkäikäisten havaintoasemien osalta syksyn sademäärä rikkoi ennätykset Nurmijärven, Virolahden sekä Hyvinkään havaintoasemilla. Eniten syksyllä satoi Espoon Nuuksiossa: 415,9 mm. Asema on tosin toiminut vasta muutamia vuosia, joten ennätyksestä ei voida Nuuksion osalta puhua.

Epävakaisen sään johdosta syksy oli myös monin paikoin harvinaisen pilvinen.

Syksy oli koko maassa noin asteen tavanomaista lämpimämpi. Edellisen kerran lämpimämpi syksy oli paikkakunnasta riippuen vuonna 2016 tai 2015.

Marraskuu oli leuto ja sateinen

Marraskuu oli suurimmassa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Suurin poikkeama tavanomaiseen nähden oli maan itäosassa, pienin puolestaan Pohjois-Lapissa. Edellisen kerran lämpimämpi marraskuu oli suuressa osassa maata vuonna 2015, tosin osassa Lappia viime vuonna.

Marraskuun ylin lämpötila oli Utössä ja Helsingin Kumpulassa 4. päivänä mitattu 9,8 astetta. Alin lämpötila oli puolestaan Utsjoen Kevojärvellä 23. päivänä mitattu -28,4 astetta.

Marraskuu oli monin paikoin tavanomaista sateisempi. Etelärannikon läheisyydessä sekä Länsi-Lapissa sademäärät olivat harvinaisen suuria eli ne toistuvat keskimäärin harvemmin kuin kerran 10 vuodessa. Eniten satoi Kouvolan Anjalassa, 130,4 mm, ja vähiten Enontekiön Näkkälässä, 31,3 mm.

Aurinko paistoi suuressa osassa maata tavanomaisen verran, mikä marraskuussa tarkoittaa tosin vain 20–40 tuntia. Lunta oli maassa kuukauden päättyessä muualla paitsi maan etelä- ja länsiosassa. Eniten lunta oli Kittilän Kenttärovan asemalla, 57 senttimetriä.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
http://www.ilmastokatsaus.fi/

%d bloggers like this: