Ilmastonmuutos vaikuttaa vesistöjen säännöstelyyn Kokemäenjoen vesistöalueella

[Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistiedote:]


Näkymä Kokemäenjoelta Kilpikosken yläpuolelta © Isid Diar

Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus SYKE ovat selvittäneet, miten Kokemäenjoen vesistöalueella on syytä varautua ilmastonmuutoksesta aiheutuviin muutoksiin vesistöalueen virtaamissa ja vedenkorkeuksissa.

Vesistöaluetta koskevan padotus- ja juoksutusselvityksen tavoitteena oli selvittää mahdollisuuksia pienentää merkittävien tulvariskialueiden, Porin ja Huittisten, tulvariskejä sekä vesistöalueen kuivuusriskejä. Selvitys perustui vuonna 2014 tehtyyn vesilain muutokseen, jonka tavoitteena on helpottaa ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ääri-ilmiöihin varautumista.

Pirkanmaan järvien säännöstelyjen kehittämisselvityksessä tarkasteltiin puolestaan aiemmin annettujen säännöstelysuositusten toteutumista ja päivitettiin Näsijärveä, Vanajavettä, Pyhäjärveä ja Rauta-Kulovettä koskevat suositukset. Lisäksi laadittiin säännöstelysuositukset Kyrösjärvelle ja Siuronkosken yläpuolisille Mahnalanselälle ja Kirkkojärvelle.

Pirkanmaan järvien säännöstelysuositukset vuodesta 2017 alkaen

Tulvariskejä voidaan pienentää säännöstelyjä kehittämällä

Merkittävimmät tulvariskit aiheutuvat talviaikaisista hyydetulvista Kokemäenjoella. Padotus- ja juoksutusselvityksen keskeisimmät toimenpide-ehdotukset liittyvätkin ennakoiviin säännöstelytoimiin, joilla hyydetulvariskiä voidaan pienentää Kokemäenjoen alajuoksulla.

”Säännöstelytoimet pystytään selvityksen mukaan tekemään Kyrösjärveä lukuun ottamatta olemassa olevien säännöstelylupien puitteissa. Yhteistyö tulvariskien ehkäisemiseksi onkin ollut tiivistä säännöstelystä vastaavien yhtiöiden ja ELY-keskusten välillä”, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Juha-Pekka Triipponen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Padotus- ja juoksutusselvityksen toinen merkittävä, useaa järveä koskeva toimenpide-ehdotus liittyy ns. kevätkuoppaan, jolla tarkoitetaan järven vedenkorkeuden alentamista talven ja alkukevään aikana, jotta järvessä olisi tilaa lumen sulamisvesille. Koska vähälumiset talvet yleistyvät ilmastonmuutoksen seurauksena, järvien vedenkorkeutta ei ole enää useinkaan tarvetta laskea keväisin samaan tapaan kuin aiemmin.

”Uuteen tilanteeseen sopeutuminen eli kevätkuopan muuttaminen joustavaksi vaatii selvityksen mukaan joidenkin alueen järvien osalta lupamuutoksia”, kertoo Triipponen.

Järvien säännöstelysuositukset laadittiin yhdessä eri intressitahojen kanssa

Pirkanmaan järvien säännöstelysuositukset laadittiin yhteistyössä vesistöjen ja säännöstelyjen parissa toimivien tahojen kanssa niin, että eri intressitahojen tavoitteet voitiin sovittaa mahdollisimman hyvin yhteen.

”Suositukset sisältävät sellaisia toimia, joiden toteuttamiseen säännöstelijät voivat osallistua omilla toimillaan. Tavoitteena on edistää riittävää ja avointa tiedon saantia, kohdella vesistön eri käyttäjäryhmiä tasapuolisesti, ottaa huomioon erilaiset vesitilanteet sekä olla aiheuttamatta kohtuutonta ja vältettävissä olevaa haittaa vesiluonnolle tai vesien käytölle”, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Diar Isid Pirkanmaan ELY-keskuksesta.

Suosituksia on yhteensä kymmenen ja ne koskevat muun muassa vedenkorkeustavoitteita eri vuodenaikoina, juoksutuksia, säännöstelylupien muutostarpeita, Vanajaveden säännöstelyrakenteiden muokkaamista sekä säännöstelyyn liittyvää viestintää ja yhteistyötä.

”Työ suositusten käytäntöön viemiseksi on jo aloitettu. Esimerkiksi Näsijärven ja Pyhäjärven säännöstelylupien tarkistamista selvitetään parhaillaan”, Isid jatkaa.

Pirkanmaan järvien säännöstelyjen kehittämishankkeessa laadittiin kaksi julkaisua, joista toinen koskee säännöstelyjen kehittämissuosituksia ja hankkeen toteuttamista ja toinen hankkeen taustaselvityksiä. Taustaselvityksinä tehtiin kolme luontoselvitystä sekä ranta-asukkaille ja vesistön käyttäjille suunnattu kyselytutkimus.

Selvitysraportit

Pirkanmaan järvien säännöstelyjen kehittämishankkeessa laaditut julkaisut ja Kokemäenjoen vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvitys löytyvät ymparisto.fi-sivuston kohdasta Kokemäenjoen vesistöalueen säännöstely.

Lisätietoja:

• Pirkanmaan ELY-keskus: johtava vesitalousasiantuntija Diar Isid, puh. 0295 036 188, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi ja vesitalousasiantuntija Harri Mäkelä, puh. 0295 036 359, etunimi.t.sukunimi@ely-keskus.fi

• Varsinais-Suomen ELY-keskus: johtava vesitalousasiantuntija Juha-Pekka Triipponen, puh. 0295 022 953, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

• Suomen ympäristökeskus SYKE: kehitysinsinööri Tanja Dubrovin, puh. 0295 251 751, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Mainokset

Suojelualueiden merkitys korostuu muuttuvassa ilmastossa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Suomenlahdella merenpinnan arvioidaan nousevan 30 – 90 cm seuraavan sadan vuoden aikana
ilmaston lämmetessä. Muutos tulee vaikuttamaan merenrantojen elinympäristöihin ja lajiyhteisöihin. Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue, Helsinki. © Ninni Mikkonen.

Luonnonsuojelualueiden tärkein tehtävä on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Ilmastonmuutos tuo tähän tehtävään uusia haasteita, sillä sen vaikutukset luontoon voivat olla merkittäviä. Suomen ympäristökeskus on julkaissut esiselvityksen ja käynnistänyt hankkeen, jossa arvioidaan ensi kertaa Suomen suojelualueverkoston riittävyyttä muuttuvassa ilmastossa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon voimistuvat lähivuosikymmeninä

Ennusteiden mukaan ilmasto lämpenee pohjoisilla leveysasteilla selvästi nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset suojelualueiden luontoon voivat siten olla nopeita ja merkittäviä. Suojelualuesuunnittelussa ei ole kuitenkaan perinteisesti varauduttu voimakkaisiin muutoksiin.

”Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon näkyvät paikoin jo nyt. Tulevaisuudessa joidenkin suojelualueiden lajien ja luontotyyppien ilmastollisesti suotuisat alueet saattavat siirtyä Suomen rajojen ulkopuolelle. Ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseen liittyy kuitenkin myös epävarmuuksia. Näiden voimakkaiden, mutta vaikutuksiltaan epävarmojen, muutosten johdosta luonnonsuojelu on huomattavien haasteiden edessä. Tarvitaan sopeutuvaa, muutosten ennakointiin perustuvaa ja joustavaa suojelusuunnittelua”, sanoo vanhempi tutkija Kaisu Aapala Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmastonmuutoksen ennusteiden mukaan lämpötila nousee Suomessa 2 – 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Myös vuotuisten sademäärien ennustetaan lisääntyvän merkittävästi.

Suojelualueverkoston riittävyydestä muuttuvassa ilmastossa tarvitaan tietoa

Sopeutuvan suojelusuunnittelun tueksi tarvitaan tietoa lajien ja luontotyyppien herkkyydestä ilmastonmuutokselle.

”Suomessa on tutkittu erityisesti lintujen ja perhosten levinneisyysalueiden sekä lajien runsaussuhteiden muutoksia. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ilmaston muuttuessa suojelualueilla on keskeinen merkitys linnuille. Lisää tietoa tarvitaan muista eliöryhmistä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista eri elinympäristöihin”, sanoo projektipäällikkö Saija Kuusela Suomen ympäristökeskuksesta

Ilmastonmuutoksen nopeus ja suojelualueiden topografian ominaispiirteet ovat myös keskeisessä osassa, kun arvioidaan suojelualueverkoston sopeutumiskykyä. Maanpinnanmuodoiltaan ja elinympäristöiltään monipuoliset suojelualueet voivat tarjota erilaisia pienilmastoja ja siten turvapaikkoja lajistolle ilmaston muuttuessa.

Kohti ilmastoviisasta luonnonsuojelua

Ilmastoviisas luonnonsuojelu ottaa ilmastonmuutoksen vaikutukset suunnitelmallisesti huomioon sekä suojelusuunnittelussa että -toimenpiteissä. SYKEssä nyt julkaistu esiselvitys ja sen jatkona käynnistynyt tutkimushanke Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) tukevat askeleita kohti tätä tavoitetta. Suojelualueverkoston arviointi ilmastonmuutoksen näkökulmasta tehdään nyt ensimmäistä kertaa.

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -esiselvitys
Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) hanke-esittely

Linkkejä aiempiin tutkimuksiin:

Suojelualueet hidastavat ilmastonmuutoksen haitallisia linnustovaikutuksia (Tiedote, 19.8.2014)
Tulevaisuudessa Suomen luonnonsuojeluverkko riittämätön metsien lintulajistolle (Tiedote, 27.5.2013)
Suojelualueet ovat linnuille elintärkeitä ilmaston muuttuessa (Tiedote, 4.1.2013)

Lisätietoja hankkeesta

Hankkeen projektipäällikkö
Vanhempi tutkija Kaisu Aapala, Suomen ympäristökeskus SYKE
p. 0295 251 052, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hankkeen vastuullinen johtaja
Projektipäällikkö Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus SYKE
p. 0295 251 647, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Lisätietoja tutkimuksesta

Tutkimusmenetelmät, paikallisilmaston muutosnopeus
Erikoistutkija Risto Heikkinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
p. 0295 251 151, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ilmastonmuutoksen vaikutukset perhoslajistoon
Erikoistutkija Juha Pöyry, Suomen ympäristökeskus SYKE
p. 0295 251 534, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ilmastonmuutoksen vaikutukset lintulajistoon
Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE
p. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuva tiedotusvälineiden käyttöön

Vanhankaupunginlahti (jpg, 5,4 MB) Kuva: Ninni Mikkonen

Suomen linnusto muuttuu voimakkaasti ilmastonmuutoksen ja maankäytön seurauksena

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedote:]


Pohjoisten metsien valtalaji järripeippo on vähentynyt ja sen levinneisyysalue supistunut. Kuva Jorma Tenovuo.

Tuoreen tutkimuksen mukaan 235 Suomessa pesivästä lintulajista 87 lajin levinneisyysalue on laajentunut ja 82 lajin pienentynyt. 66 lajilla ei havaittu merkitseviä muutoksia levinneisyysalueessa. Ilmaston lämmetessä lajimäärän on ennustettu kasvavan Pohjois-Euroopassa, kun eteläisiä lajeja levittäytyy pohjoiseen.

Tutkimus perustui vuosien 1974–89 ja 2006–10 Suomen lintuatlasten vertailuun. Lintulajien kokonaismäärässä tutkimusruuduissa ei havaittu muutoksia ajanjaksojen välillä. Lintuatlaksissa kunkin lajin esiintyminen ja pesiminen on selvitetty 10 x 10 km:n ruuduissa.

”Maankäytöllä, kuten metsä- ja maataloudella sekä vesistöjen rehevöitymisellä on ollut kielteinen vaikutus monien lajien esiintymiseen, ja lajeille sopivien elinympäristöjen puute on voinut rajoittaa lajien leviämistä”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Pohjoiset lajit, kuten tunturialueiden linnut, ovat vähentyneet ilmaston lämmetessä. Pohjoisten lajien levinneisyysalueet myös siirtyivät voimakkaasti pohjoista kohti, esimerkiksi riekon levinneisyysalueen keskipiste siirtyi 145 km, hiiripöllön 150 km ja järripeipon 170 km pohjoiseen tutkimusjakson aikana.

”Eri linturyhmistä erityisesti kaukomuuttajat, jotka talvehtivat Afrikassa tai Aasiassa, ovat vähentyneet ja niiden levinneisyysalueet ovat keskimäärin pienentyneet,” sanoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.

Ihmisen toiminnalla on ollut myös myönteisiä vaikutuksia lintulajeihin. Suojelun ansiosta monet aiemmin erittäin uhanalaiset lajit, kuten laulujoutsen, maa- ja merikotka, muuttohaukka ja valkoselkätikka, ovat runsastuneet ja laajentaneet levinneisyysaluettaan.

Suomen pesimälinnuston lajikoostumuksen vaihtuvuus on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut suuri. Lähes kaikkien lajien (96 % lajeista) levinneisyysalue joko muuttui kooltaan tai siirtyi. Tämä vaihtuvuus tulee todennäköisesti jatkumaan, joten tulevaisuuden pesimälintuyhteisöjen lajikoostumus eroaa entistä enemmän sekä nykyisistä että aiemmista lintuyhteisöistä.

”Lintuatlasten aineiston ovat keränneet tuhannet aktiiviset lintuharrastajat, joiden panos linnustonseurannassa on korvaamaton”, kiittelee Lehikoinen.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Ecology and Evolution –tiedesarjassa: Birds on the move in the face of climate change: High species turnover in northern Europe

Lisätietoja:

Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
puh. 045-1375732, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Lisää aiheesta

Lintuatlas
Eteläsuomalaiset metsälintuyhteisöt yksipuolistuvat (Tiedote 7.1.2016)
Jorma Tenovuon lintukuvia

Elokuu harvinaisen pilvinen, kesä viileä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Elokuun keskilämpötila oli melko tavanomainen johtuen viileistä päivistä ja lämpimistä öistä. Koko kesä oli laajalti harvinaisen viileä.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuu oli keskilämpötiloiltaan laajalti lähellä tavanomaista. Ainoastaan Pohjois-Karjalassa kuukausi oli keskimääräistä lämpimämpi. Elokuussa vallinneen suursäätilan vuoksi lämpimimmät ilmamassat pysyttelivät Suomen etelä- ja itäpuolella.

Elokuu oli monin paikoin harvinaisen pilvinen. Pilvisyyden vaikutus näkyi osittain päivän ylimmissä lämpötiloissa, jotka olivat etenkin maan etelä- ja länsiosassa tavanomaista viileämpiä. Yöt olivat sen sijaan suurimmassa osassa maata tavanomaista lämpimämpiä, Pohjois-Karjalassa jopa harvinaisen lämpimiä. Näin ollen lämpimät yöt kompensoivat viileiden päivälämpötilojen vaikutusta keskilämpötilaan.

Elokuun lämpimin päivä oli 12. päivänä, jolloin lämpötila kohosi maan etelä- ja itäosassa laajalti 25 asteen tuntumaan. Kyseisenä päivänä mitattiin kuukauden ylimmäksi lämpötilaksi Helsinki-Vantaan lentokentällä 26,0 astetta. Samana iltana Kiira-rajuilmassa paikannettiin maan etelä- ja itäosassa yhteensä yli 6 000 maasalamaa ja etenkin Uudenmaan ja Kymenlaakson alueella oli myös runsaasti tuulivahinkoja.

Elokuun sademäärä oli suuressa osassa maata vähän tavanomaista suurempi. Eniten sadetta kertyi Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan tienoilla, jossa elokuun sademäärä oli paikoin harvinaisen suuri eli toistuu noin kerran 10 vuodessa. Kuukauden suurin sademäärä 149,5 millimetriä mitattiin Puolangan Kotilassa. Kuukauden pienin sademäärä 43,3 millimetriä mitattiin sen sijaan Rovaniemellä.

Kesän ylin lämpötila mitattiin Utsjoella

Kesä (kesäkuu-elokuu) oli keskilämpötiloiltaan maan etelä- ja keskiosassa laajalti harvinaisen viileä. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan keskilämpötila poikkesi monin paikoin yli asteen tavanomaisesta. Maan pohjoisosassa kesän keskilämpötila oli noin 0,5 astetta tavanomaista viileämpi. Kesä oli monin paikoin harvinaisen pilvinen, Pohjanmaalla ja Lapissa paikoin poikkeuksellisen pilvinen, mikä osaltaan selittää viileitä lämpötiloja.

Päivittäiset ylimmät lämpötilat olivat tänä kesänä keskimäärin kuudenneksi kylmimmät 1960-luvun alusta lukien, mikä on melko harvinaista. Lämpötiloiltaan erikoisesta kesästä kertoo myös se, että koko maan kesän korkein lämpötila 27,6 astetta mitattiin 28. heinäkuuta Utsjoella. Tätä alempi kesän ylin lämpötila on viimeksi mitattu vuonna 1976.

Hellepäiviä, jolloin lämpötila kohosi yli 25 asteen, mitattiin jossain päin maata yhteensä 19 päivänä. Edellisen kerran yhtä monta hellepäivää oli kesällä 2015. Oulunsalon Pellonpään sekä Mikkelin lentoasemalla mitattiin eniten hellepäiviä, yhteensä viisi. Erityisesti maan keskivaiheilla ei tänä kesänä ollut yhtään hellepäivää.

Salamoita on elokuun loppuun mennessä paikannettu vain noin 29 000, mikä on poikkeuksellisen vähän. Ainoastaan vuonna 2015 jäätiin tämän lukeman alle.

Kesän sademäärä oli yleisesti ottaen lähellä tavanomaista, mutta kuten yleensäkin kesäisin, sateissa esiintyi suurta paikallista vaihtelua. Harvinaisen paljon sadetta mitattiin etenkin Pohjois-Lapissa.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
http://www.ilmastokatsaus.fi/

Väitös: Metsäpalot ja tykkylumi uhkaavat Suomen metsiä tulevaisuudessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen on Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöstyössä tutkinut, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kahteen Suomen metsiä uhkaavaan riskiin: metsäpaloihin ja puiden raskaisiin tykkylumikuormiin.


Kuva: Juho Aalto.

Ilari Lehtonen tarkasteli väitöstyössään ilmastonmuutoksen vaikutusta metsäpalojen ja raskaiden tykkylumikuormien esiintymiseen. Väitöstyön keskeisenä aineistona hyödynnettiin ilmastomallien tuloksia.

Metsäpalojen riski kasvussa

Metsäpalot ovat Suomessa pääosin seurausta ihmisen toiminnasta, sillä vain pieni osa paloista on salaman sytyttämiä. Sää- ja ilmasto-olojen vaikutus paloihin on rajallinen, mutta metsäpalojen esiintyminen korreloi kuitenkin hyvin sääolosuhteista johdetun meteorologisen metsäpaloriskin kanssa. Lisäksi metsäpalotilastojen perusteella on nähtävissä, että mitä korkeamman metsäpaloriskin vallitessa palot syttyvät, sitä suuremmaksi metsäpalojen keskikoko kasvaa.

”Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta olosuhteet metsäpalojen syttymiselle ja leviämiselle muuttuvat Suomessa suotuisammiksi. Tämä johtuu lähinnä lämpötilojen kohoamisesta aiheutuvasta haihdunnan lisääntymisestä ja maaperän kuivumisesta, jota suuressa osassa maata jossain määrin lisääntyvä sademäärä ei täysin kompensoi”, Lehtonen tiivistää.

Mallitulosten välisen suuren hajonnan takia on kuitenkin hyvin epävarmaa kuinka paljon paloriski kasvaa. ”Pessimistisimpien skenaarioiden toteutuessa vuosittainen paloala voisi moninkertaistua, jos sään ja metsäpalojen esiintymisen välinen yhteys säilyy samankaltaisena kuin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Toisaalta jo yksi todellinen suurpalo, jollainen koettiin Ruotsin Västmanlandissa kesällä 2014, voisi polttaa metsää enemmän kuin kaikki Suomen metsäpalot yhteensä viimeisten 20 vuoden aikana”, Lehtonen muistuttaa.

Metsäpalojen hallinta onkin ollut Suomessa viime vuosikymmeninä erinomaisella tolalla ja keskimääräinen paloala on ollut vain noin 0,5 hehtaaria metsäpaloa kohti. Tulokset osoittavat, että tästä valmiudesta ei ole syytä tinkiä. Mitä otollisemmat olosuhteet palojen leviämiselle ovat ja mitä useampia metsäpaloja sattuu samanaikaisesti, sitä todennäköisempää on, että joku paloista ehtii karkaamaan suurpaloksi ennen kuin metsäpalo on saatu hallintaan.

Lumituhoriski pienenee Etelä- ja Länsi-Suomessa, idässä ja pohjoisessa se voi kasvaa

Lumituhoja metsissä aiheuttavien raskaiden lumikuormien esiintymistä arvioitiin soveltamalla Ilmatieteen laitoksella operatiivisessa käytössä olevaa tykkylumen ennustemallia ilmastomalliaineistoihin. Ilmastonmuutoksen seurauksena talvien ennakoidaan sekä lauhtuvan että muuttuvan sateisemmiksi. Talviset suojasäät muuttuvat siten entistä yleisemmiksi ja aiempaa suurempi osuus talvisateista tulee vetenä. Toisaalta keskitalvella lämpötila on suurimmassa osassa Suomea edelleen enimmän aikaa selvästi pakkasen puolella ja lumituhojen kannalta oleellisinta on runsaiden lumisateiden esiintyminen ilman lämpötilan ollessa lähellä 0 °C:ta.

”Tulosten perusteella Etelä- ja Länsi-Suomessa lumituhojen riski pienenee talvien lauhtuessa, mutta Pohjois-Karjalan, Kainuun, Koillismaan ja Lapin alueilla riski näyttäisi kasvavan. Alueet, joilla lumituhoriski tulosten mukaan kasvaa ovat siten samat, joilla lumituhoja esiintyy jo nykyilmastossakin eniten. Näillä alueilla lumituhoriskiin vaikuttaa oleellisesti muuta Suomea kylmempien talvien lisäksi myös jonkin verran korkeampi ja kumpuilevampi maasto, sillä tykkyä kertyy eniten korkeiden vaarojen lakimetsissä”, Ilari Lehtonen kertoo.

Ilmastollisia riskejä voidaan vähentää

Jotta metsätuhoja aiheuttavat ilmastoriskit voidaan ottaa oikealla tavalla huomioon, tarvitaan tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta näiden tuhojen esiintymiseen ja muutosten epävarmuudesta. Metsäpalojen ja tykkylumen lisäksi ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan boreaalisiin metsiin myös monilla muilla tavoin. Esimerkiksi roudan väheneminen lisää tuulituhojen riskiä ja kasvukauden pidentyminen on suosiollista tuhohyönteisille.

Yleisesti ottaen metsätuhoihin johtavat prosessit ovat metsäekosysteemin prosesseista ilmastoherkimpiä. Arviot ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsätuhojen esiintymiseen sisältävät siten paljon enemmän epävarmuutta kuin arviot esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta metsien kasvuun tai hiilen sidontaan.

Asianmukaisella metsien hoidolla metsätalouteen vaikuttavat ilmastolliset riskit voidaan ottaa huomioon kustannustehokkaasti metsien biomassan tuotantoa sekä hiilen sidontaa samalla kasvattaen. Tämä on tärkeää, sillä metsien hiilen sidontaa lisäämällä ilmastonmuutosta voidaan jossain määrin hillitä. Toisaalta uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi Suomessa kohdistuu merkittäviä kasvupaineita biomassan tuotantoon.

Väitöstilaisuus 22. elokuuta Helsingissä

Väitöstyö toteutettiin osana Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistä ADAPT-tutkimushanketta, jossa tutkittiin metsänhoidon sopeuttamista muuttuvaan ilmastoon, metsiin ja metsätalouteen kohdistuvia vaikutuksia ja riskejä sekä niihin liittyviä epävarmuustekijöitä. Tutkimushanke sai rahoitusta Suomen Akatemialta.

Ilari Lehtosen väitöskirja Projected climate change impact on fire risk and heavy snow loads in the Finnish forests tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on tiistaina 22.8. kello 12 yliopiston Kumpulan kampuksella Physicumissa (auditorio E204). Vastaväittäjänä toimii Barry Gardiner Euroopan metsäinstituutista (Bordeaux, Ranska) ja kustoksena professori Heikki Järvinen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta.

Ilari Lehtonen on syntynyt vuonna 1986 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kaarinan lukiosta vuonna 2005. Filosofian maisteriksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 2011 pääaineenaan meteorologia.

Lisätietoja:

Tutkija Ilari Lehtonen, puh. 050 380 2870, ilari.lehtonen@fmi.fi

Kolme Suomen säähavaintoasemaa historiallisten sääasemien verkostoon

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Yli sata vuotta toiminnassa olleet säähavaintoasemat Parainen Utö, Siikajoki Ruukki ja Sodankylä Tähtelä on hyväksytty WMO:n historiallisten sääasemien verkostoon.


Kuva: Antonin Halas.

Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) on perustanut verkoston, johon kuuluu yli sata vuotta ilmatieteellisiä havaintoja tehneitä sääasemia. Sääasemaverkosto koostuu tällä hetkellä 60 sääasemasta 27 maassa. Suomessa sijaitsevia asemia verkostossa on kolme, Parainen Utö, Siikajoki Ruukki ja Sodankylä Tähtelä.

Sääasemaverkosto kokoaa maailman vanhimpia, vielä toiminnassa olevia sääasemia yhteen verkostoon. Sen tarkoitus on vaalia vanhaa säähavaintoperintöä, varmistaa historiallisesti merkittävien asemien toiminta myös jatkossa ja antaa tunnustusta pitkäjänteisestä havaintotyöstä.

Ilmaston pitkäjänteisen tutkimisen kannalta on tärkeää saada havaintoja samalta paikalta ja pitkältä aikaväliltä. Sadan vuoden aikaväli antaa merkittävästi tietoa ilmaston kehityksestä ja muutoksesta.

Yli satavuotiaat Utö, Ruukki ja Tähtelä

WMO:n verkostoon on hyväksytty Suomesta kolme sääasemaa, jotka ovat yli sata vuotta mitanneet esimerkiksi lämpötilaa, ilmanpainetta, sateen määrää sekä tuulen nopeutta ja suuntaa.

Utön säähavaintoasema on Suomen eteläisimpiä asemia. Se sijaitsee Paraisten ulkosaaristossa, josta on mantereelle lähes 100 kilometriä. Asema sijaitsi pitkään Utön kasarmialueella, mutta on nykyään sijoitettu saaren eteläosaan noin 170 metrin päähän rannasta. Utön sääasemalla tehdään monipuolisesti havaintoja sekä säästä, meriolosuhteista että ilmakehästä. Utön sääasema perustettiin vuonna 1881, ja se on yksi Suomen vanhimmista yhä käytössä olevista sääasemista.

Siikajoella Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Ruukin säähavaintoasema perustettiin vuonna 1904, ja sen paikka on pysynyt lähes muuttumattomana vuodesta 1925. Ruukin sääaseman pienilmaston muutokset ovat olleet koko havaintojakson ajan pieniä, mitä edistää alueen tasaisuus. Siikajoella mitataan yleisiä meteorologisia suureita, kuten lämpötilaa, ilmanpainetta, tuulen nopeutta ja suuntaa, sadetta sekä lumensyvyyttä.

Sodankylän Tähtelässä on havainnoitu vuodesta 1914 lähtien esimerkiksi maapallon magneettikenttää sekä kuvattu revontulia ja tehty erilaisia säähavaintoja ensin manuaalisilla ja sittemmin automaattisilla menetelmillä. Sodankylä on toinen Suomen kahdesta luotausasemasta, jossa luotauksia tehdään päivittäin. Sääasema on nykyään vain pieni osa Sodankylän tutkimuskeskuksen laajaa mittaus- ja tutkimustoimintaa.

Lisätietoja:

WMO:n historiallisten sääasemien verkosto

Säähavainnointi Suomessa: http://ilmatieteenlaitos.fi/saahavainnot

Itämeren rantavaltiot kehittävät yhdessä Itämeren kasvihuonekaasumittauksia

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Neljätoista suomalaistutkijaa on mukana kahdeksassa monikansallisen BONUS-ohjelman Blue Baltic -hankkeessa. Ohjelman hankkeet tähtäävät Itämeren tilan parantamiseen ja meren kestävään käyttöön.


Kuva: Sari Hartonen.

BONUS BLUEWEBS -hankkeessa uusilla, innovatiivisilla tutkimusmenetelmillä kuten Big Data -analytiikalla saadaan entistä tarkempaa tietoa Itämeren ekosysteemin muuttuvista ravintoverkoista. Tämä tieto on välttämätöntä, jotta mereen perustuva taloudellinen kasvu, ns. sininen kasvu, olisi kestävällä pohjalla.

”Tavoitteenamme on selvittää, miten Itämeren ravintoverkko muuttuu ja miten muutokset vaikuttavat siihen, miten ihmiset voivat käyttää merta ja sen antimia”, sanoo hankkeen koordinaattori Laura Uusitalo Suomen ympäristökeskuksesta. ”Erityisesti ilmastonmuutos, rehevöityminen ja muu ihmisen toiminta muuttavat Itämeren olosuhteita ja esimerkiksi uusi tulokaslaji voi muokata ravintoverkkoja nopeastikin.”

Kolmivuotiseen hankkeeseen osallistuu tutkijoita Suomen lisäksi Ruotsista, Latviasta, Puolasta ja Saksasta. Nyt käynnistyneiden 12 hankkeen kokonaisrahoitus on 30 miljoonaa euroa. Suomessa hankkeita rahoittaa Suomen Akatemia.

Kansainvälisiä kasvihuonekaasumittauksia Itämerellä

BONUS INTEGRAL -hankkeessa havainnoidaan Itämeren ympäristön tilaa, suunnitellaan havaintoverkkoa ja tutkitaan muun muassa meren leväkukintoja ja happitilannetta. Tutkimuksessa hyödynnetään eurooppalaista ICOS*-kasvihuonekaasujen mittausverkostoa ja suomalaisen merentutkimuksen FINMARI**-infrastruktuureja. Hanke myös auttaa toistaiseksi ICOS:in ulkopuolella olevia Itämeren rantavaltioita kehittämään omien merialueidensa kasvihuonekaasumittauksia.

”Keräämme Utön saaren tutkimusasemalla ympäri vuoden ajantasaista dataa merestä, sen pinnalta sekä ilmasta ja aloitamme pysyvät hiilidioksidimittaukset myös Helsingin ja Tukholman väliä liikennöivällä Silja Serenadella .Keväällä 2019 on vuorossa tutkimusmatka jääpeitteiselle Pohjanlahdelle tutkimusalus Arandalla”, kertoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Lauri Laakso Suomen vastuualueita hankkeessa. ”Tavoitteenamme on kytkeä hiilenkierto osaksi Itämeren fysikaalis-kemiallis-biologista mallinnusta.”

Saksalaisten koordinoimaan hankkeeseen osallistuu suomalaisten lisäksi kumppaneita Isosta-Britanniasta, Puolasta, Ruotsista ja Virosta.

Vuorovaikutteinen työkalu tukemaan merialuesuunnittelua

BONUS BASMATI -hankkeen tavoitteena on interaktiivinen työkalu, joka tukee Itämeren aluesuunnittelua ja merensuojelualueverkoston hallinnointia ja kehittämistä. Paikallisten, maa- ja aluekohtaisten tarpeiden ja tiedon integrointi ovat keskiössä, kun tehokkaaseen viestintään perustuvaa työkalua rakennetaan tulevina vuosina.

”Lopputuloksena tulemme tarjoamaan päätöksentekijöille web-pohjaisen, intuitiivisen tietoalustan merialuesuunnittelua varten. Testaamme, kuinka työkalu käytännössä tukee suunnittelua Suomenlahdella ja Fehmar Belt -alueilla, sillä erityisesti näillä alueilla tarvitaan integroituja ratkaisuja”, kertoo Juha Oksanen Maanmittauslaitokselta.

BONUS BASMATIssa on tutkijoita Suomen lisäksi Ruotsista, Latviasta, Puolasta ja Saksasta.

BONUS-ohjelma on tehnyt pitkäjänteistä tutkimustyötä Itämeren hyväksi jo kymmenen vuotta. ”Monitieteelliset ja kansainväliset tutkimushankkeemme antavat tutkijoille uuden mittakaavan laajentaa tutkimusyhteistyötä ja verkostoja. Tuoreesta BONUS-ohjelman vaikuttavuusarvioinnista käy ilmi, että kansainvälisissä hankkeissa tutkimuksen laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovat huomattavasti vahvempia kuin pelkästään kansallisissa hankkeissa. BONUS-hankkeet tekevät aktiivista sidosryhmäyhteistyötä tutkimustulosten levittämiseksi”, iloitsee toimitusjohtaja Kaisa Kononen BONUS-sihteeristöstä.

* Integrated Carbon Observation System (ICOS) http://www.icos-infrastructure.fi/

**Finnish Marine Research Infrastructure http://www.finmari-infrastructure.fi/

Lisätietoja:

BONUS INTEGRAL http://www.bonusportal.org/integral:
Lauri Laakso, Ilmatieteen laitos
+358 50 411 4975, lauri.laakso@fmi.fi

BONUS BLUEWEBS http://www.bonusportal.org/bluewebs:
Laura Uusitalo, Suomen ympäristökeskus
Laura.Uusitalo@ymparisto.fi

BONUS BASMATI http://www.bonusportal.org/basmati:
Juha Oksanen, Maanmittauslaitos
juha.oksanen@maanmittauslaitos.fi

Harri Tolvanen, Turun yliopisto
harri.tolvanen@utu.fi

Lisätietoa BONUS-ohjelmasta ja sen hankkeista: www.bonusportal.org/projects, ja viestintäpäällikkö Maija Sirola maija.sirola(at)bonuseeig.fi, +358 40 3520076.

%d bloggers like this: