Kasvihuonekaasujen tutkimusta vahvistetaan Suomesta käsin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kasvihuonekaasujen uuden tutkimusjärjestelmän päämajan johtajana Helsingissä on aloittanut Werner Kutsch.


Kuva: Tero Pajukallio.

Rakenteilla oleva eurooppalainen seurantajärjestelmä kasvihuonekaasujen liikkeistä ilmakehässä kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ilmassa on, mistä niitä vapautuu ja mihin niitä sitoutuu. Tuloksilla on mahdollista myös todentaa, kuinka valtiollisesti sovitut kasvihuonekaasujen päästövähennykset toteutuvat. Kasvihuonekaasujen uuden tutkimusjärjestelmän päämajan johtajana Helsingissä on aloittanut Werner Kutsch.

Ilmastoa eniten lämmittävät kasvihuonekaasut ihmisten toiminnan seurauksena ovat hiilidioksidi, metaani ja ilokaasu (typpioksiduuli). Niistä Suomessa on kerätty tietoa jo melkein 20 vuotta, ja maamme tunnetaankin maailmalla ilmakehätutkimuksen kärkimaana. Suomen tieteelliselle merkittävyydelle eurooppalaisen kasvihuonekaasujen tutkimusinfrastruktuuriorganisaation ICOSin (Integrated Carbon Observation System) päämajan saaminen Helsinkiin on ollut tärkeä edistysaskel.

Eurooppalainen kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmä ICOS on eurooppalainen tutkimusjärjestelmä, siis tutkimusasemien, mittalaitteiden, mittausaineiston ja tietojärjestelmien kokonaisuus, jonka tarkoitus on tuottaa pitkäaikaisia tietoaineistoja pääasiassa tutkijoiden käyttöön. Siihen kuuluu alkuvaiheessa noin sata kansallista mittausasemaa. Mukana on 12 maata, mutta tarkoituksena on saada mittausasemia kaikkiin Euroopan maihin ja laajeta Aasian ja Afrikkaan.

Suomi isännöi päämajaa yhdessä Ranskan kanssa, ja pääjohtajaksi on joulukuussa 2013 valittu Dr. habil. Werner Kutsch. Päämaja sijaitsee Helsingin Kumpulan tiedekampuksella Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteydessä.

ICOSin tavoitteena on tuottaa pitkäaikaiseen, yhdenmukaiseen ja tarkkaan seurantaan perustuvaa tietoa ilmakehän ja ekosysteemien ominaisuuksista sekä parantaa ymmärrystä kasvihuonekaasujen kierrosta, nielujen ja lähteiden alueellisesta ja ajallisesta vaihtelusta, ja näin lisätä ilmastomallien luotettavuutta.

Tavoitteena on sekä ihmisten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen että luonnollisten lähteiden seuranta ja myös päästötavoitteiden toteuttamisen seuranta. Lisäksi halutaan asettaa uusia standardeja ja laatuvaatimuksia mittauksille ja havaintoaineistoille sekä edistää laitekehitystä ja alan yritystoimintaa.

Suomalainen ICOS-toiminta, johon sisältyy kansallisen verkoston ja päämajan tukeminen, sekä Suomen jäsenmaksut, on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä Suomen Akatemian kautta 6 250 000 euron rahoituksen vuosille 2015-2018. Yhtä suuri rahoitus tulee liikenne- ja viestintäministeriöltä. Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Itä-Suomen yliopisto kattavat kansallisen verkoston toiminnan kuluista kolmasosan.

Lisätietoja:

Werner Kutsch ResearchGate-sivustolla: http://www.researchgate.net/profile/Werner_Leo_Kutsch

http://www.icos-infrastructure.fi/ (ICOS Suomi)
http://icos-infrastructure.eu/ (ICOS Eurooppa)

Professori Timo Vesala, Helsingin yliopiston fysiikan laitos, 040 577 9008, timo.vesala@helsinki.fi

Tutkimuskoordinaattori Marjut Kaukolehto, Helsingin yliopiston fysiikan laitos, 050 415 4756, sähköposti: marjut.kaukolehto@helsinki.fi

Uusi merentutkimusasema Utön saarelle

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Utön merentutkimusasema sijaitsee ulkomerellä. Kuva Lauri Laakso.

SYKE ja Ilmatieteen laitos tiedottavat

Utön saarelle on valmistumassa ainutlaatuinen merentutkimusasema, joka tuottaa ajantasaista tutkimustietoa meren sisältä, sen pinnalta ja sekä ilmasta vuoden ja vuorokauden ympäri. Asema toteutetaan Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä.

Merentutkimusasemalle tulee käyttöön kattava joukko laitteita, joista osa on kokonaan uudentyyppisiä ja monet niistä ensimmäistä kertaa Suomessa pysyvästi mereen asennettuina. Utön perusajatus on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka antaa kattavan kuvan meren ja ilmakehän alaosan tilasta.

”Itämeri on pieni ja matala reunameri, joka toimii eri tavoin kuin valtameret. Itämeren hiilidioksidipitoisuus vaihtelee vuodenajoittain ja alueittain. Ajasta ja paikasta riippuen se voi olla joko hiilidioksidin nielu tai lähde. Itämeren hiilitaseeseen vaikuttavat mm. meren biologiset prosessit, lämpötila, ravinteet, aallokko sekä jääpeite. Kokonaisuuden ymmärtäminen vaatiikin laajan kirjon mittauksia”, sanoo hanketta johtava Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Lauri Laakso.

Asemalta saadaan jatkossa todella monipuolinen kuva pinnan alta ja päältä sekä meren ja ilmakehän vuorovaikutuksesta.
”Aallokon korkeuden ja suunnan, pinnan virtauksien ja meriveden hiilidioksidipitoisuuden sekä meren ja ilmakehän kaasujenvaihdon lisäksi tietoa saadaan myös happitilanteesta, ravinteista sekä meriveden kerrostuneisuudesta. Mittaustulokset tulevat ympäri vuoden reaaliajassa”, Lauri Laakso luettelee.

”Utön asemasta rakentuu suomalaisen merentutkimuksen monitieteinen lippulaiva, joka kokoaa samalle mittausalustalle keskeisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen huippuosaamista”, luonnehtii Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Timo Tamminen, joka johtaa uutta suomalaista merentutkimuksen yhteenliittymää FINMARIa.

Puolet hiilensidonnasta tapahtuu merissä

”Merien ja ilmakehän vuorovaikutusten yksityiskohtainen tutkimus on välttämätöntä muun muassa ilmastonmuutosennusteiden tarkentamiseksi, koska puolet maapallon hiilensidonnasta tapahtuu meriekosysteemeissä”, Timo Tamminen sanoo.

Utössä mitataan jo ennestään ilmakehän pienhiukkasia, kasvihuonekaasujen pitoisuuksia, alailmakehän virtauksia sekä radiostakin tuttuja merellisen sään ominaisuuksia, kuten tuulta, lämpötilaa ja näkyvyyttä.

”Utön aseman myötä eurooppalaiseen ICOS-kasvihuonekaasujen mittausverkoston suomalaiset tutkimusasemat kattavat maa- ja järviekosysteemien lisäksi meren pintakerroksen. Utön aseman merkitys Itämeren tutkimukselle on samanlainen kuin Ilmatieteen laitoksen Pallas-Sodankylän GAW-aseman merkitys Suomen arktiselle tutkimukselle”, Lauri Laakso toteaa.

Tarkka kuva leväkukintoja säätelevistä tekijöistä

SYKEn merikeskus on jo pitkään tehnyt reaaliaikaisia mittauksia Itämeren kauppa-aluksille asennetuilla Algaline-laitteistoilla.

”Kauppa-aluksilla saadaan hyvä kuva Itämeren suuralueiden leväkukintatilanteista, mutta laivareittien aikataulut tietenkin rajoittavat mittaustiheyttä”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen meriekologialaboratorion päällikkö Jukka Seppälä.

”Utön asemalle ja sen lähistölle asennettavilla mittalaitteilla saadaan ensimmäistä kertaa tarkka kuva leväkukintojen muodostumista säätelevistä tekijöistä, koska yhtäjaksoiset mittaukset samasta paikasta tulevat mahdollisiksi. Lisäksi käytettävissä on nyt täysin uusia kasviplanktonin toimintaa mittaavia laitteistoja, joiden avulla meren perustuotannon vaikutusta hiilitaseisiin voidaan arvioida paremmin kuin koskaan aiemmin”, Jukka Seppälä sanoo.

Kasvihuonekaasujen ohella Utössä tutkitaan myös esimerkiksi merituulivoimaa, merellistä teknologiaa sekä laivaliikenteen päästöjä.

Poikkeuksellisen kätevä sijainti saariston ulkoreunalla

Utön majakkasaarella kaukana mantereelta sijaitseva tutkimusasema on juuri monipuolisuutensa ja eri tieteenalat yhdistävän lähestymistapansa ansiosta maailmalaajuisestikin ainutlaatuinen. Muista merellisistä asemista se poikkeaa myös satunnaisen jääpeitteensä ansiosta.

Toisaalta sijainti asutulla saarella on liikenneyhteyksien kannalta vaivaton. Pitkällä, kymmenien vuosien aikavälillä hyvät yhteydet ja kohtuulliset kustannukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Utön toiminnan kannalta oleellista on myös saaren vakituisten asukkaiden työpanos mittausten ylläpidossa ja huollossa.

Ilmatieteen laitos rakennuttaa Utön aseman ja tarvittavat infrastruktuurit sekä vastaa fysikaalista ja meren dynamiikkaa havainnoivista mittalaitteista. Biologisista mittauksista vastaa Suomen ympäristökeskus SYKE. Mukana tutkimusyhteistyössä ovat myös Puolustusvoimat, Turun ja Helsingin yliopistot, Liikennevirasto, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä joukko merialan yrityksiä.

Lisätietoja:

Utön Ilmakehän ja merentutkimusaseman www-sivu (englanniksi):
en.ilmatieteenlaitos.fi/uto

Ryhmäpäällikkö Lauri Laakso
Puh. 050 525 7488
etunimi.sukunimi@fmi.fi

Tutkimusprofessori Timo Tamminen
SYKEn merikeskus
Puh. 0295 251 678
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Erikoistutkija Jukka Seppälä
SYKEn merikeskus
Puh. 0295 251 631
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Viestintäasiantuntija Eija Vallinheimo
Puh. 050 530 3871
etunimi.sukunimi@fmi.fi

Viestintäasiantuntija Aira Saloniemi
Puh. 0400 148875
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuvia median käyttöön:

Utön merentutkimusaseman laitteistoja pystytetään. Kuva: Lauri Laakso. (3,9 MB)
Sukeltaja asentaa vedenalaista mittalaitetta Utön edustalla. Kuva: Lauri Laakso. (3 MB)
Tutkimusprofessori Timo Tamminen. Kuva: Tero Pajukallio. (3,3, MB)
Erikoistutkija Jukka Seppälä. Kuva: Tero Pajukallio. (3,4 MB)
Utön tutkimusaseman rakennus sijaitsee aivan meren äärellä. Kuva: Tero Pajukallio. (3,9 MB)
Ilmatieteen laitoksen kuvapankki (myös vedenalaista videokuvaa)

SYKE hiilineutraaliksi organisaatioksi

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Suomen ympäristökeskus SYKE on tehnyt kolme kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta. Sitoumukset ovat vastaus Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kampanjaan, joka haastaa eri toimijat käytännön tekoihin. SYKEn sitoumukset edistävät hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitetta, vähentävät ruoan haitallisia vaikutuksia luontoon ja vesistöön sekä tukevat yhteiskunnan kehitystä entistä monikulttuurisemmaksi.

Tavoitteiden todentamiseksi luodaan mittaristo. Käytännöistä sekä kokemuksista synnytetään yleisiä toimintamalleja. Sitoumukset liitetään osaksi ISO 14001 – standardin mukaista ympäristöasioiden hallintajärjestelmää EkoSYKEä.


Kuva: SYKE.

SYKE on hiilineutraali organisaatio vuoteen 2017 mennessä

Ilmastonmuutosta voidaan hillitä pysäyttämällä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvu ilmakehässä. Siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan vaatii toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja kaikilta eri toimijoilta. SYKE edistää tutkimus- ja asiantuntijatyöllään vähähiilistä yhteiskuntaa, mutta tavoite haastaa SYKEn kehittämään myös omaa toimintaansa.

SYKEn toiminnasta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä vuosittain noin 4200 t CO2e. Valtaosin ne syntyvät kiinteistöjen lämmityksestä ja sähkönkäytöstä, työmatkoista ja merentutkimusalus Arandan käytöstä. Sitoumus tiukentaa nykyisiä hiilidioksidipäästöihin liittyviä tavoitteitamme. Keinoja niiden saavuttamiseksi ovat muun muassa matkustamisen vähentäminen sekä matkustustapojen ja työkäytäntöjen muuttaminen. Lisäksi hankitaan päästöoikeuksia sitoumuksen toteuttamiseksi.

Vähennämme ruoan haittavaikutuksia vesiin ja muuhun luontoon

Ruoan tuotannon ja kulutuksen ketju pellolta pöytään aiheuttaa noin kolmanneksen Suomen koko tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksista. Tänä vuonna julkaistiin uudet suomalaiset ravintosuositukset, joissa huomioitiin ensimmäisen kerran myös ruoan ympäristövaikutukset. Suositusten mukaan ruokaa tulee tuottaa luonnonvarojen ehdoilla.

SYKE vähentää ruoan ympäristökuormitusta vesiin ja muuhun luontoon muuttamalla ruokahankintoja. Jatkossa SYKE tilaa vähemmän tuotteita, joilla on ympäristöön haitallisia vaikutuksia.

SYKEn Mechelininkadun työpaikkaruokalassa tarjoillaan päivittäin noin 300-400 lounasta. SYKE tukee työpaikkaruokalaa tarjoilun ja toiminnan suunnittelussa tarjoamalla asiantuntemustaan ja tutkimustietoa. Työpaikkaruokalaan suunnitellaan henkilöstölle liikennemerkit, jotka helpottavat ruoan valitsemista ekosysteemin ja vesistön kannalta suotuisasti. Viestimme myös henkilöstölle eri ruokien ympäristövaikutuksista.

SYKE järjestää pakolaisille ja maahanmuuttajille työharjoittelua ympäristöasioiden parissa

Käsitykset luonnosta vaihtelevat merkittävästi eri maissa ja eri kansalaisryhmien välillä. SYKEn ja Helsingin yliopiston julkaiseman tutkimuksen mukaan tiedon puute estää usein maahanmuuttajien luonnon hyödyntämisen ja käytön. Tutkimuksen mukaan tarvitaan parempaa tiedonvaihtoa valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Yhtenä ratkaisuna tilanteen parantamiseksi pidetään sitä, että maahanmuuttajat otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun.

SYKEssä työskentelee vuosittain noin 30-40 ulkomaista työntekijää, joista osa on kansainvälisenä tutkijanvaihtona. Työntekijät ovat pääosin alan asiantuntijoita.

SYKE järjestää vuosittain vähintään yhdelle pakolaiselle ja maahanmuuttajalle työharjoittelujakson ympäristöasioiden parissa. SYKEn toiminnasta tunnistetaan kehittämisalueita, joissa maahanmuuttajien osallistuminen suunnitteluun tuo lisäarvoa ja toisaalta tarjoaa harjoittelijalle myös mahdollisuuden perehtyä ympäristöasioihin. Työharjoittelu mahdollistaa maahanmuuttajalle osallistumisen yhteiskunnan kehittämiseen ja siten edistää integroitumista yhteiskuntaan.

Lisätietoja:

Johtaja Jyri Seppälä, SYKEn kulutuksen ja tuotannon keskus, puh. 0295 251 629

Ilmastonmuutos lisää metsäpalojen riskiä Suomessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos on arvioinut ilmastonmuutoksen vaikutusta metsäpaloriskiin. Tutkimustulosten mukaan metsäpalojen riski kasvaa jonkin verran kuluvan vuosisadan aikana.


Kuva: Juho Aalto, Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan korkean metsäpaloriskin päivien havaittiin lisääntyvän vuosisadan loppuun mennessä 10–40 prosenttia käytetystä päästöskenaariosta riippuen. Suurten kasvihuonekaasujen päästöskenaario tuotti suurimmat muutokset ja pienten päästöjen skenaario pienimmät.

Metsäpalojen riskin kasvu oli seurausta lähes yksinomaan lämpötilan kohoamisen aiheuttamasta lisääntyvästä haihdunnasta ja tästä johtuvasta maan pintakerroksen tehokkaammasta kuivumisesta. ”Kesän sääolosuhteet ja sitä myöten metsäpalojen riski vaihtelevat Suomessa huomattavasti vuodesta toiseen. Vuosien välinen vaihtelu metsäpaloriskissä on paljon suurempi kuin paloriskin ennustettu lisääntyminen etenkään vielä lähivuosikymmeninä, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen.

Aiempia maastokokeissa saatuja tutkimustuloksia hyödyntäen arvioitiin lisäksi paloriskipäivien lukumäärää eri-ikäisissä mänty- ja kuusivaltaisissa metsissä. Tulosten mukaan paloriskipäivien keskimääräinen vuosittainen lukumäärä lisääntyy eri metsätyypeissä noin 5–10 päivällä, pienten kasvihuonekaasujen päästöskenaariossa kuitenkin vähemmän.

Muutokset samanlaisia eri puolilla Suomea

Metsäpaloriskiä arvioitiin käyttäen ns. kanadalaista metsäpaloindeksiä neljälle eri paikkakunnalle, jotka olivat Vantaa, Jokioinen, Jyväskylä ja Sodankylä. Ennustetut muutokset olivat hyvin samansuuntaisia kaikilla paikkakunnilla. Tutkimuksessa käytetyt ilmastoskenaariot perustuvat maailmanlaajuisiin CMIP3-malliajoihin ja kolmeen eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioon.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Euroopan Unioni 7. puiteohjelman FUME-hankkeen kautta ja Suomen Akatemia ADAPT-hanke.

Lisätietoja:

Tutkija Ilari Lehtonen, puh. 029 539 6617, ilari.lehtonen@fmi.fi

Linkki artikkeliin http://www.borenv.net/BER/pdfs/ber19/ber19-127.pdf

Uutta tietoa avaruussäästä ja Auringon aktiivisuudesta 170 vuoden ajalta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Uusi pitkä havaintosarja auttaa hahmottamaan, miten avaruusilmasto ja Auringon aktiivisuus ovat vaihdelleet. Havainnot auttavat myös selvittämään, mihin suuntaan muutokset ovat kehittymässä tulevaisuudessa.


Kuva: NASA.

Satelliittihavainnot ja historialliset magneettiset rekisteröinnit muodostavat avaruussäätä ja -ilmastoa kuvaavan yhtenäisen aikasarjan. Nyt luotu yhtenäinen havaintosarja kattaa ennätykselliset 170 vuotta. Havaintosarja osoittaa, että Auringon aktiivisuus on 2000-luvulla ollut selvästi vähäisempi kuin 1900-luvun keskivaiheilla, jolloin aktiivisuus oli vuosisataisen kehityskulkunsa huippulukemissa. Ajassa täytyy mennä nykyhetkestä noin sata vuotta taaksepäin, jotta löytyy jakso, jolloin Auringon aktiivisuus ja avaruussääilmiöt maapallon läheisyydessä olivat yhtä heikkoja kuin viimeisten noin 10 vuoden aikana keskimäärin. Sähkömagneettisille vaihteluille alttiina olevien teknologisten järjestelmien, kuten satelliittien ja maanpäällisten sähkönsiirtoverkkojen kannalta on tärkeää tietää, minkälaisiin äärimmäisiin avaruussään muutoksiin ja niiden aiheuttamiin riskeihin on varauduttava tulevina vuosina. Uudet tulokset avaruussään vaihtelusta antavat myös varmennettua tietoa auringon osuudesta ilmastonmuutokseen. Auringon aktiivisuudella on ilmastonmuutoksessa pieni, joskaan ei merkittävä osuus.

Avaruussään alkuperä on Auringossa tapahtuvissa hiukkaspurkauksissa ja muissa äkillisissä energian vaihteluissa eli Auringon aktiivisuudessa. Avaruussää ilmenee maapallon lähiavaruuden muutoksina siellä vallitsevan sähköisten ja magneettisten olosuhteiden sekä varattujen hiukkastiheyksien häiriöinä. Yksi näkyvä ilmentymä tästä on revontulet.

Auringon aktiivisuutta seurataan geomagneettisissa observatorioissa

Avaruussään ja Auringon aktiivisuuden sähkömagneettisia vaihteluja voidaan havaita maan pinnalta herkillä laitteilla erityisissä geomagneettisissa observatorioissa. Observatorioita tai vastaavia automaattiasemia on toiminnassa parisensataa. Magneettisten observatorioiden havainnot maailmalla ulottuvat 1800-luvun alkukymmenille.

Pitkien havaintosarjojen avulla on voitu rekonstruoida avaruussään hitaita vaihteluja. Riittävän hyviä ja yhtenäisiä havaintosarjoja varhaiselta 1800-luvulta ei ole säästynyt paljon. Ilmatieteen laitoksen edeltäjän, Helsingin yliopiston magneettis-meteorologisen observatorion rekisteröinnit ovat olleet aikakauden olosuhteisiin nähden poikkeuksellisen luotettavia, tarkkoja ja pitkäkestoisia. Ne kattavat aikavälin 1844–1897 ja käsittävät noin kaksi miljoonaa yksittäistä havaintoa tunnin välein jatkuvan aikasarjan muodossa. Havaintoja tehdään edelleen Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven observatoriossa. Tuoreessa Annales Geophysicae -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa on tutkittu magneettisten observatorioiden havaintojen avulla saatavaa tietoa avaruussään- ja avaruusilmaston vaihteluista. Ilmatieteen laitoksen tiedot Helsingistä muodostivat tutkimuksien keskeisen havaintomateriaalin 1800-luvun osalta.

Satelliitit seuranneet Aurinkoa 1970-luvulta lähtien

Satelliitit ovat keränneet tietoja Auringon aktiivisuudesta ja avaruussäästä jo 1970-luvulta lähtien. Näillä havainnoilla voidaan sitoa samaan aikaan tehdyt magneettiset maanpintahavainnot täsmällisiin Auringon aktiivisuutta kuvaaviin suureisiin kuten esimerkiksi aurinkotuulen nopeuteen ja sen mukana kulkeutuvan magneettikentän voimakkuuteen.

Lisätietoja:

Yksikön päällikkö Minna Palmroth, puh. 029 539 4696, minna.palmroth@fmi.fi

Heikki Nevanlinna, puh. 040 590 5199, heikki.nevanlinna@gmail.com

Autoilussa ja liikenteessä on rutkasti tehostamisen varaa

Öljyntuotannon mahdollinen niukkuus avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joiden potentiaali voi olla huikean suuri. Autoilu ja liikenne ylipäätään lienevät suurimpia mahdollisia tehostamiskohteita. Ilmastopäästöjen vähentyminen ei kuitenkaan seuraa tehostumista automaattisesti. 

 

Happy driving

 

Öljyntuotanto voi kääntyä pian laskuun ja sen hinta voi nousta.

Monille yrityksille öljyn tuotannon mahdollinen kääntyminen laskuun ja/tai kallistuminen on luonnollisesti suuri mahdollisuus. McKinsey-konsulttiyhtiön konsulttien julkaisemassa tuoreessa kirjassa  Resource Revolution: How to Capture the Biggest Business Opportunity in a Century nykyinen kalliiden resurssien aika nähdään suurena yhteiskunnallisena mahdollisuutena ja jopa suuren teknologisen vallankumouksen aattona.

Yksi resurssien käytön tehostumisesta liiketoimintaa havittelevista suuryrityksistä on Google. Ns. Google-auto, joka toimii ilman kuljettajaa, oli kulkenut vuoteen 2012 mennessä yli puoli miljoonaa kilometriä ilman kuljettajaa. Google-auto on ollut kaksi kertaa onnettomuudessa. Ensimmäinen onnettomuuksista sattui aivan Googlen pääkonttorin lähellä – silloin ohjauksesta ei ollut vastuussa automaatio vaan ihminen. Toisella kerralla sen perään ajettiin inhimillisen (sic!) erehdyksen seurauksena liikennevaloissa, joissa se oli pysähtyneenä odottamassa valon vaihtumista punaisesta vihreäksi.

Toisin sanoen Google-auto on ajanut ilman ”epäinhimillisistä syistä johtuvia” onnettomuuksia varsin pitkään. Tässä sairauskulujen ja sairauspoissaolojen vähentymispotentiaalissa on yksi syy, miksi Google-auton tapainen kuljettajaton, laser-tutkaan tai muuhun vastaavaan teknologiaan nojaava automaattisesti ohjautuva auto voi tarjota rutkasti tehostumista liikenteessä tulevaisuudessa. Vakuutusyhtiöiden tilastoja en ole Google-auton reittiin suhteutettuna nähnyt, mutta ainakin yllä mainitun kirjan  mukaan kolarit vähenevät vähintään 90 %. Suuruusluokaltaan potentiaali lienee oikea. Vakuutustoiminta on turismin ohella kaikkein suurimpia liiketoiminta-aloja, joten vakuutussäästöt voivat olla suuria. Minulla itselläni on noin 5500 euron arvoinen auto, jossa kaskovakuutuksen maksut ovat noin 600 euroa vuodessa. (Tavoitteenani on maksaa auton loppuvelka pian pois, että voin luopua suhteellisen kalliista kaskosta…) Oletettavasti kaupallistetussa ”Google-autossa” vakuutusmaksun ja auton arvon suhde ei olisi likimainkaan näin suuri ainakaan pitkällä aikavälillä.

Robottiautojen osuuden autokannasta tulee luonnollisesti kasvaa ja niiden pitää olla luotettavia (ei hillittömästi tietokonebugeja), jotta kolarit vähenevät. Nykyisissäkin autoissa on jo puoli miljoonaa riviä tietokonekoodia, joten aivan hillittömän suuri muutos ei tässä mielessä autonvalmistajille olisi.

Robottiautot vähentävät myös liikenneruuhkia. Ihmiskuljettajalle pitää laskea vähintään sekunti reagointiaikaa ja ehkä toinenkin siihen, että jalka on löytänyt jarrupolkimen ja alkanut jarruttaa. Tämä tarkoittaa, että 120 km/h keskinopeudella kahden auton välimatkaa (muistakaa turvaväli!) pitää olla vähintään 67 metriä. Robotin reaktioaika on sekunnin tuhannesosan luokkaa tai alle ja sillä on ”jalka jarrupolkimella” valmiiksi. Lisäksi auto, joka jarruttaa ensimmäisenä, voi lähettää signaalin takana tuleville, että jarruttakaa. Tällöin kyydissä olijat tietysti toivovat, että autossa, jossa he istuvat, on hiukan tehokkaammat jarrut kuin edellä menevällä, mutta hiukan huonommat kuin takana tulevalla. Tämä tarkoittaa, että käytännössä aivan kokonaan tuota 67 metriä ei voida hyödyntää, mutta useampi neljän metrin pituinen auto siihen mahtuu (pienempiä vielä enemmän). Olkaamme konservatiivisia turvallisuuden suhteen, jolloin voimme silti olettaa, että turvavälin robottiautoilla ei tarvitse olla kuin 10 metriä. (Voi olla tilanteita, joissa tämä turvaväli olisi liian lyhyt, mutta täsmällistä turvavälivaatimusta on vaikea ennakoida.) Tästä voidaan laskea, että tiekaistan kapasiteetti autoliikenteeseen yli viisinkertaistuu, jolloin teitä tarvitsee rakentaa a) vain viidesosa entisillä ruuhkilla tai b) ruuhkat helpottuvat oleellisesti taikka c) käytännössä valitaan jokin vaihtoehtojen a) ja b) yhdistelmä.

Robotti voidaan ohjelmoida niin, että se ei tee turhia ohituksia, törppöile liikenteessä, aiheuta haitariliikettä tai aja ylinopeutta. Mökille pääsisi rentona perille. Verenpainelääkkeiden ja peltipoliisien määrä vähenisi, mistä seuraisi myös säästöjä.

Jevonsin paradoksi ja tehokkuuden kostautuminen

Tällaisen massiivisen resurssien säästöpotentiaalin toteutuminen ei kuitenkaan automaattisesti vähennä päästöjä, ainakaan täysimääräisesti. Nimittäin jos autokanta pienenee ja polttoaineen kulutus vähenee merkittävästi, niin kuluttajille jää enemmän rahaa käyttöön, jolloin he kuluttavat enemmän. Mikäli tällainen säästöpotentiaali haluttaisiin kohdistaa suureksi osaksi ilmastonmuutoksen vastaiseen ”taisteluun”, niin silloin polttoaine- ja autoveroja olisi syytä korottaa tai muuten huolehtia, että kasvihuonekaasujen päästöt eivät kasvaisi. Energian ja resurssien käytön tehostuminen nimittäin johtaa käytännössä aina siihen, että osa säästyneestä rahasta kuluu saman ja/tai muiden hyödykkeiden ostamiseen, mistä syntyy päästöjä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä Jevonsin paradoksi, keksijänsä William Stanley Jevonsin mukaan. Erityisen hankalaa päästöjen vähentämisen kannalta on se, jos kulutusta siirtyy tehostumisen myötä haittaverotuksen piirissä olevalta sektorilta jonnekin, jossa haittaverotusta ei ole. Jonkin tuotteen, prosessin tai toiminnan tehostuminen voikin aiheuttaa ns. tehokkuuden kostautumisen (backfire) eli tilanteen, jossa päästöjä syntyy tehostumisen jälkeen enemmän. Tunnetuin esimerkki tästä on höyrykone. Kun höyrykoneen hyötysuhde oli alle 1 %, niin sitä käytettiin vain kaivoksissa, koska muualle se oli liian tehoton. Kun höyrykoneen hyötysuhde kohosi mm. James Wattin keksintöjen ansioista, niin se päätyi junien ja laivojen voimanlähteeksi, jolloin kivihiilen kulutus kasvoi räjähdysmäisesti teollisen vallankumouksen myötä.

Maalaisjärkeen helposti istuva kuvitteellinen esimerkki tehokkuuden kostautumisesta on se, että vien autoni korjattavaksi ja ajan hermolla oleva autonkorjaaja säätää autoni moottoria niin, että se kuluttaa 500 litraa vuodessa vähemmän polttoainetta. Näin ollen muiden asioiden pysyessä samoina minulle jää tästä eteenpäin vuodessa 750 euroa (bensa maksaa 1,5 euroa litralta) enemmän käyttöön. Jos käytän tämän säästyvän rahan matkaan kaukomaille (äkkilähtö: 1500 euroa per matka) vaikka vain joka toinen vuosi niin henkilökohtaiset hiilidioksidipäästöni kasvavat. Lentoliikenteen päästöt ovat suurehkot, osin siksi, että lentoliikenteessä polttonesteitä ei juurikaan veroteta.

Näin ollen ns. cleantech-innovaatiot saattavat vaatia poliittisia toimia ollakseen ilmastonmuutoksen torjunnassa tehokkaita.

Lähteet

1.  Resource Revolution: How to Capture the Biggest Business Opportunity in a Century. Stefan Heck  (Author), Matt Rogers  (Author), Paul Carroll. Kindle-kirja 2014.

2. The Burning Question: We can’t burn half the world’s oil, coal and gas. So how do we quit? Mike Berners-Lee, Duncan Clark. Kindle-kirja 2012.

3. Wikipedia.

4. Rajoittaako niukka öljyntarjonta talouskasvua jo nyt?

 

Lumipeite jäi ennätyksellisen ohueksi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea, Lapissa tulvariski yhä olemassa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: SYKE.

Lumipeite jäi ennätyksellisen ohueksi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea ja sen myötä kevättulvat ovat ilman loppukevään runsaita sateita jäämässä hyvin pieniksi. Myös jäät olivat heikkoja koko talven ja jäiden lähtö tapahtui useita viikkoja etuajassa maan eteläosassa. Pohjois-Suomessa lumitilanne on normaali ja kevättulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle.

Lumen maksimivesiarvo jäi tänä talvena alle 20 millimetrin eli alle viidesosaan tavanomaisen talven lukemista laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Savossa Kallaveden reitillä ylittyi 30 mm, Pohjois-Karjalassa Pielisen reitillä 70 mm. Kymijoen ja Kokemäenjoen alueilla tämä talvi oli 90 vuoden havaintojakson vähälumisin. Vuoksen vesistössä lunta oli vielä niukemmin talvella 1929–1930.

Lumen vesiarvo (mm) eli lumikuorma (kg/m2) kertoo lumessa olevan veden määrän neliömetrillä.

”Kyrönjoella tämän talven maksimi oli 11 mm, edellinen ennätys vuonna 1946 alkavalla havaintojaksolla oli 21 mm (1975). Kalajoella vastaavat lukemat olivat 15 mm ja 41 mm (2007). Etelärannikon vesistöissä talvi 2007–2008 oli vähälumisempi kuin kulunut talvi”, toteaa johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Oulujoen ja Iijoen vesistössä lumen määrä jäi selvästi alle keskimääräisen. Oulujoella vesiarvo kipusi tänä talvena 120 mm:iin, Iijoella 134 mm:iin. Vain Koillismaalla ja Lapissa lumitalvi on ollut tavanomainen. Normaalia on myös se, että vesiarvot ovat näillä alueilla yhä kasvussa.

Kilpisjärven seudulla lunta on koko talven ollut runsaasti. Siellä hätyytellään paikoin 300 mm:n vesiarvoja. Maaliskuussa Kilpisjärvellä satoi keskimääräiseen verrattuna yli kuusinkertaisesti.

Etelä- ja Keski-Suomessa kevättulvat jäämässä poikkeuksellisen pieniksi ja vedenkorkeudet alhaisiksi

Tänä vuonna luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet eivät kevään aikana enää juuri nouse Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, vaikka tavallisesti Etelä- ja Keski-Suomen järvien vedenkorkeudet nousevat huhti-toukokuussa. Joidenkin järvien vedenkorkeudet ovat nyt kääntymässä laskuun, puoltatoista tai kahta kuukautta tavanomaista aikaisemmin. Jotkut järvet ovat jäämässä kesällä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle, jos loppukevät ja alkukesä eivät ole selvästi tavallista sateisempia.

Lumen vähyydestä johtuen Etelä- ja Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maaliskuun alkuun ajoittuneet kevään virtaamahuiput olivat poikkeuksellisen pieniä. Jos loppukevään aikana ei saada runsaita sateita, jäävät maaliskuun alun virtaamat koko kevään suurimmiksi. ”Tässä tapauksessa ainakin Vantaanjoen ja Kyrönjoen kevättulvat jäisivät ennätyksellisen pieniksi”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Pohjanmaan jokien virtaamat selvästi normaalia pienempiä (15.4.2014 tiedote, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus)
Kevättulvat jäivät Hämeessä tulematta (28.3.2014 tiedote, Hämeen ELY-keskus)

Onko tämä lauha talvi aiheutunut ilmastonmuutoksesta?

”Pelkästään ilmastonmuutoksesta ei ole kyse, sillä luonnollisen vaihtelun vaikutus säässä on yhä selvästi ilmastonmuutosta suurempi. Jo toteutuneen ilmaston lämpenemisen on kuitenkin arvioitu lisäävän poikkeuksellisen lauhojen talvien todennäköisyyttä. Tulevaisuudessa tällaisia lauhoja talvia koetaan ilmastoskenaarioiden mukaan selvästi nykyistä useammin”, toteaa hydrologi Noora Veijalainen.

Lapissa kevättulvat pääosin toukokuussa

Lapissa on lumitilanteen perusteella odotettavissa tavanomaisen suuruisia kevättulvia, Länsi-Lapissa hieman tavanomaista suurempia. Tulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle, mutta eteläisimmässä Lapissa tulvahuiput ajoittunevat huhti-toukokuun vaihteeseen. Virtaamaennusteiden vaihteluväli on vielä kevään tässä vaiheessa suuri.

Lapin lumi- ja jäätilanne ennakoivat Länsi-Lappiin keskimääräistä hieman suurempaa tulvakevättä (14.4.2014 tiedote, Lapin ELY-keskus)

Seuraa vesitilannetta

• Vesitilanne ja ennusteet > www.ymparisto.fi/vesitilanne
Jäänpaksuus: Järvijäät lähtivät paikoin ennätysaikaisin etelässä, pohjoisessa jäätä vielä paksusti (14.4.2014)

Lisätietoja:

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Viestintäasiantuntija Katri Haatainen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 135, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

%d bloggers like this: