Onko hiilidioksidin vaikutus kyllästynyt?

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

”Kaikki ilmakehään lisättävä hiilidioksidi aiheuttaa vähemmän ja vähemmän lämpenemistä. Kun ilmakehä saavuttaa kyllästyspisteen, hiilidioksidin lisäämisellä ei ole suurta vaikutusta. Se on kuin laittaisit eristeitä ullakollesi. Eristeelle on suositeltu paksuus ja sen jälkeen voit pinota lisää eristeitä vaikka kattoon asti, eikä sillä ole vaikutusta.” (Marc Morano)

Mitä tiede sanoo…

Jos hiilidioksidin vaikutus olisi jo saavuttanut kyllästyspisteen, hiilidioksidin lisäämisellä ei olisi enää vaikutusta kasvihuoneilmiön voimakkuuteen. Mittauksissa maan pinnalta ja satelliiteista kuitenkin näkyy voimistuva kasvihuoneilmiö juuri niillä aallonpituuksilla, joilla hiilidioksidi pidättää lämpösäteilyä. Tämä on empiirinen todiste siitä, ettei hiilidioksidin vaikutus ole saavuttanut kyllästyspistettä.

Lue koko teksti >>>

Kategoria(t): Suomennokset. 3 Comments »

Viime viikon ilmastotutkimuksia 38/2011

Tässä joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Ne, jotka seuraavat meitä Twitterissä tai Facebookissa ovat saattaneet jo nähdä ainakin osan näistä.

Euroopan lintujen levinneisyysalueiden ennustetaan pienenevän

Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut muutoksia monien lajien levinneisyysalueissa. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu Euroopan lintujen levinneisyysalueiden kehitystä lähivuosikymmeninä. Tutkimuksessa arvioitiin erityisesti ilmastonmuutoksen, maankäytön ja lajien uusille alueille leviämiskyvyn vaikutuksia vuoteen 2050 asti 409 eurooppalaisen lintulajin levinneisyysalueisiin. Tutkimuksessa käytettiin lajien levinneisyysmalleja erilaisilla ilmasto- sekä päästöskenaarioilla. Tutkimuksen tuloksien perusteella 71 prosentilla eurooppalaisista lintulajeista levinneisyysalue pienenee vuoteen 2050 mennessä. Levinneisyysalueiden pieneneminen on erityisen suurta Etelä-Euroopassa, kun taas Skandinaviassa ja Pohjois-Venäjällä lajien levinneisyysalueet saattavat jopa kasvaa. Euroopan lintulajien levinneisyys näyttää keskimäärin pienenvän, vaikka oletettaisiin maksimaalinen leviämiskyky uusille alueille.

Lähde: Morgane Barbet-Massin, Wilfried Thuiller, Frédéric Jiguet, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02552.x. [tiivistelmä]

Grönlannin sulamisen laajuudessa saavutettiin ennätys viime vuonna

Säähavaintoja ja mallisimulaatioita käytettiin uudessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin Grönlannin jäätikön pinnan sulamisen laajuutta vuosien 1960 ja 2010 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan Grönlannin jäätikön sulamisen laajuus tutkimuksen koko aikavälillä oli 10 – 20 prosenttia. Vuosien 1960 ja 1972 välillä sulamisen laajuus laski keskimäärin kuusi prosenttia, kun taas vuosien 1973 ja 2010 sulamisen laajuus nousi keskimäärin 13 prosenttia. Vuonna 2010 sulamisen laajuus oli ennätyksellisen voimakasta. Vuonna 2010 sulamisen laajuus oli noin kaksinkertainen 1970-luvun alkuun verrattuna. Sulamisen laajuus vuonna 2010 oli keskimäärin 28 prosenttia (noin 500000 neliökilometriä). Vuoden 2010 ennätys aiheutui talven ja kesän keskimääräistä suuremmista lämpötiloista sekä talven vähäisemmästä sadannasta. Sulamisjakson kesto oli vuonna 2010 myös selvästi keskimääräistä pidempi.

Lähde: Mernild, Sebastian H.; Mote, Thomas L.; Liston, Glen E., Greenland ice sheet surface melt extent and trends: 1960-2010, Journal of Glaciology, Volume 57, Number 204, September 2011 , pp. 621-628(8), DOI: 10.3189/002214311797409712. [tiivistelmä]

Ihmiskunta on lisännyt ennätyslämpimien vuosien todennäköisyyden vähintään nelinkertaiseksi

Ihmiskunnan vaikutuksia paikalliseen ilmastoon on tutkittu 24 eri alueella. Tutkimuksessa tehtiin mallisimulaatioita ihmisen vaikutuksen kanssa ja ilman ihmisen vaiktusta sekä verrattiin mallisimulaatioita havaintoihin. Tutkimuksen mukaan ihmiskunnan vaikutus on nostanut ennätyslämpimien vuosien todennäköisyyden ainakin nelinkertaiseksi vuoden 1900 jälkeen 23:lla tutkituista 24 alueesta.

Lähde: Nikolaos Christidis, Peter A. Stott, Francis W. Zwiers, Hideo Shiogama and Toru Nozawa, The contribution of anthropogenic forcings to regional changes in temperature during the last decade, Climate Dynamics, DOI: 10.1007/s00382-011-1184-0. [tiivistelmä]

Kaupungistuminen vähentää vuorokauden minimi- ja maksimilämpötilojen erotusta

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu kaupungistumisen vaikutuksia vuorokauden minimi- ja maksimilämpötilojen erotukseen (diurnal temperature range, DTR). Tutkimus tehtiin Kiinassa ja siinä oli mukana 559 sääasemaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös auringon säteilyn voimakkuuden vaikutusta asiaan. Auringon säteilyn ollessa heikkoa, sekä kaupunki- että maaseutuasemilla vuorokauden maksimilämpötila laski. Vuorokauden minimilämpötila kuitenkin nousi selvästi enemmän kaupunkialueilla, mikä pienensi DTR:ää kaupungeissa maaseutua enemmän. Auringon säteilyn ollessa voimakasta vuorokauden maksimilämpötila nousi eniten maaseudulla kun taas minimilämpötilan muutokset olivat melko samanlaisia kaupungeissa ja maaseudulla. Tässäkin tapauksessa siis kaupungeissa DTR oli pienempi, kun se maaseudulla jopa suureni. Näyttää siis siltä, että kaupungistumisella on vuorokauden lämpötilan vaihteluita tasaava vaikutus.

Lähde: Kai Wang, Hong Ye, Feng Chen, Yongzhu Xiong and Cuiping Wang, Urbanization effect on the diurnal temperature range: different roles under solar dimming and brightening, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-10-05030.1. [tiivistelmä]

Viimeaikainen kosmisten säteiden määrän nousu ei ole lisännyt pilvisyyttä

Kosmisten säteiden määrän lisääntymisen on ehdotettu aiheuttavan alapilvien lisääntymistä. Uudessa tutkimuksessa tilannetta on tarkasteltu. Viime vuosina auringon aktiivisuus on ollut erittäin alhainen. Tämä on aiheuttanut maapallolle tulevien kosmisten säteiden määrän nousun ennätyksellisen suureksi. Samaan aikaan alapilvien määrä on kuitenkin ennätyksellisen alhainen. Näyttää siis siltä, että kosmiset säteet eivät ole olleet osallisena ainakaan viimeaikaisessa alapilvisyyden määrässä. Tutkimuksessa myös tehtiin katsaus aiheen aiempiin tutkimuksiin.

Lähde: Ernest M. Agee, Kandace Kiefer and Emily Cornett, Relationship of Lower Troposphere Cloud Cover and Cosmic Rays: An Updated Perspective, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00169.1. [tiivistelmä]

Trooppiset muurahaiset sietävät vähemmän lämpenemistä kuin korkeiden leveysasteiden muurahaiset

Korkeilla leveysasteilla odotetaan tapahtuvan enemmän lämpenemistä ilmastonmuutoksen myötä. Niinpä on odotettavissa, että myös ilmaston lämpenemisen vaikutukset olisivat suurimmat korkeilla leveysasteilla. Tämän ajatuksen takana on kuitenkin se oletus, että eri alueiden eliölajit ovat yhtä alttiita lämpenemisen vaikutuksille. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole oikein. Asiaa selviteltiin uudessa tutkimuksessa muurahaislajien osalta. Tutkimuksessa ilmeni, että tropiikissa elävät muurahaislajit sietävät huonommin lämpenemistä kuin korkeilla leveysasteilla elävät muurahaislajit, vaikka korkeilla leveysasteilla lämpenee enemmän. Tutkimuksen tuloksista selviää myös, että tropiikin tuoreilla, alavilla metsämailla elävät muurahaislajit ovat fysiologisesti eniten alttiita ilmaston lämpenemisen haitallisille vaikutuksille. Trooppisten sademetsien muurahaislajit ovat eniten uhattuina ilmaston lämmetessä. Ikävä kyllä juuri trooppisissa sademetsissä elää paljon muurahaislajeja, tai ehkä jopa suurin osa muurahaislajeista.

Lähde: Sarah E. Diamond, D. Magdalena Sorger, Jiri Hulcr, Shannon L. Pelini, Israel Del Toro, Christopher Hirsch, Erik Oberg, Robert R. Dunn, Who likes it hot? A global analysis of the climatic, ecological, and evolutionary determinants of warming tolerance in ants, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02542.x. [tiivistelmä]

Ilmastonmuutos on jo pienentänyt riisisatoa Intiassa

Viimeaikaisten tutkimuksien mukaan Intiassa monsuunisateet tulevat nykyään harvemmin mutta satavat rankemmin silloin kun tulevat. Tämä lisää samanaikaisesti sekä kuivuuden että tulvien riskiä. Uuden tutkimuksen mukaan Intian riisisadot ovat jo kärsineet näistä vuosien 1966 ja 2002 välillä. Kuivuus on pienentänyt riisisatoa enemmän kuin rankkasateet. Tutkimuksen tuloksista nähdään myös, että jos monsuunisateet eivät olisi muuttuneet, riisisadot olisivat olleet 1,7 prosenttia suurempia. Lisäksi Intiassa yölämpötilat ovat lisääntyneet sekä sadanta vähentynyt kasvukauden loppupuolella. Jos näitä muutoksia ei olisi tapahtunut, riisisadot olisivat olleet 4 prosenttia suurempia. Näyttääkin siltä, että ilmastonmuutos on jo haitannut riisinviljelyä Intiassa.

Lähde: Maximilian Auffhammer, V. Ramanathan and Jeffrey R. Vincent, Climate change, the monsoon, and rice yield in India, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0208-4. [tiivistelmä]

Äärilämpötilat yleistyvät vaikka maapallo lämpenisi vain 2 astetta

Ihmiskunta pyrkii vähentämään ilmaston lämpenemistä globaalisti kahteen celsiusasteeseen. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty kahden asteen ilmaston lämpenemisen vaikutusta äärilämpötilojen esiintymiseen. Tutkimuksen tuloksien mukaan erittäin lämpimät säät tulevat yleistymään. Tropiikissa ilmaston lämpenemisen odotetaan olevan vähäisintä, mutta siellä kuumien äärilämpötilojen esiintyminen näyttää yleistyvän eniten. Tutkimuksen tuloksien perusteella näyttää siis siltä, että kuumat äärilämpötilat muuttuvat melko yleisiksi, vaikka maapallo lämpenisi ”vain” kaksi astetta.

Lähde: Bruce T. Anderson, Intensification of seasonal extremes given a 2°C global warming target, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0213-7. [tiivistelmä]

Pohjoisen pallonpuoliskon järvet ovat nykyään lyhyemmän ajan jään peitossa

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu pohjoisen pallonpuoliskon järvien jäätymis- ja sulamisajankohtia vuodesta 1855 vuoteen 2005. Tutkimuksessa oli mukana 75 järveä. Tuloksien mukaan järvien jäätymisen ja sulamisen ajankohdan muutokset olivat voimakkaimmat viimeisen 30 vuoden aikana. Järvien jääpeitteen kestoaika on lyhentynyt enimmillään 4,3 päivää per vuosikymmen.

Lähde: Barbara J. Benson, John J. Magnuson, Olaf P. Jensen, Virginia M. Card, Glenn Hodgkins, Johanna Korhonen, David M. Livingstone, Kenton M. Stewart, Gesa A. Weyhenmeyer and Nick G. Granin, Extreme events, trends, and variability in Northern Hemisphere lake-ice phenology (1855–2005), Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0212-8. [tiivistelmä]

Siirtyminen hiilestä maakaasuun ei auta ilmastonmuutoksen hillinnässä

Maakaasun poltosta tulee vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin hiilen poltosta, mutta uuden tutkimuksen mukaan laajempi maakaasun hyödyntäminen hiilen sijasta ei hidastaisi ilmastonmuutosta merkittävästi. Jos maakaasun tuotantoketjun metaanivuodot voidaan pitää alle 2,5 prosentissa, niin maapallon lämpötilan nousu voisi vähetä 0,1 celsiusasteella vuoteen 2100 mennessä. Suuremmilla metaanivuodoilla vaikutus lämpötilaan olisi vielä pienempi.

Ensi kuussa Climatic Change Letters -julkaisussa ilmestyvän tutkimuksen teki Tom Wigley, joka on vanhempi tutkimusavustaja yhdysvaltalaisessa National Center for Atmospheric Research (NCAR) -tutkimuskeskuksessa. Tutkimus alleviivaa fossiilisten polttoaineiden monimutkaisia ja joskus jopa ristiriitaisia tapoja vaikuttaa maapallon ilmastoon. Hiilen käyttö aiheuttaa lämpenemistä päästämällä ilmakehään kasvihuonekaasuja, erityisesti hiilidioksidia, mutta hiilen käyttö päästää ilmakehään myös melko suuria määriä sulfaatteja ja muita hiukkasia, jotka viilentävät maapalloa heikentämällä saapuvaa auringonvaloa (vaikka ovat muuten haitallisia ympäristölle).

Tilannetta mutkistaa entisestään epävarmuus maakaasun tuotantoketjusta vuotavasta metaanin määrästä. Metaani on erityisen voimakas kasvihuonekaasu.

Wigleyn tietokonesimulaatioiden perusteella maailmanlaajuinen osittainen siirtyminen hiilestä maakaasuun saattaisi hieman voimistaa ilmastonmuutosta ainakin vuoteen 2050 asti, vaikkei metaania vuotaisikaan maakaasun tuotantoketjusta. Jos metaania vuotaisi paljon, niin ilmastonmuutosta voimistava vaikutus saattaisi kestää jopa vuoteen 2140 asti. Sen jälkeen maakaasun suurempi hyödyntäminen alkaisi hidastaa maapallon keskilämpötilan nousua, mutta vain muutamalla asteen kymmenesosalla.

”Maakaasun laajempi käyttö vähentäisi hiilidioksidipäästöjä, mutta se ei juurikaan auttaisi ilmasto-ongelman ratkaisussa”, kertoo Wigley, joka on myös dosentti Adelaiden yliopistossa Australiassa. ”Kestäisi vuosikymmeniä ennen kuin se alkaisi hidastaa ilmaston lämpenemistä ja silloinkin se vain hiukan tasoittelisi reunoja.”

Pieni vaikutus lämpötiloihin

Hiilen poltosta vapautuu enemmän hiilidioksidia kuin muista fossiilisista polttoaineista. Lisäksi hiilen poltosta vapautuu melko paljon muita saasteita, kuten rikkidioksidia, typen oksideja ja erilaisia hiukkasia (esimerkiksi tuhkaa). Maakaasun käytöstä vapautuu vähemmän näitä saasteita, joten jotkut energia-asiantuntijat ovat ehdottaneet maakaasun laajempaa hyödyntämistä keinona hillitä ilmaston lämpenemistä ja vähentää energian käytön ympäristövaikutuksia.

Maakaasun vaikutukset ilmastoon ovat kuitenkin olleet vaikeita määrittää. Viimeaikaisista tutkimuksista on saatu ristiriitaisia johtopäätöksiä siitä, että hillitsisikö maakaasuun siirtyminen ilmastonmuutosta merkittävästi. Tämä johtuu osittain epävarmuudesta metaanivuotojen määrässä.

Wigleyn uudessa tutkimuksessa pyritään tekemään entistä kattavampi katsaus ongelmaan sisällyttämällä analyysiin hiilenpoltosta vapautuvien rikkihiukkasten jäähdytysvaikutus ja metaanin monimutkaiset ilmastovaikutukset (metaani muun muassa vaikuttaa muihin ilmakehän kaasuihin, kuten otsoniin ja vesihöyryyn).

Tekemällään tietokonesimulaatioiden sarjalla Wigley huomasi, että 50 prosentin vähennys hiilen poltossa ja vastaava lisäys maakaasun käytössä johtaisi hienoiseen lisäykseen ilmaston lämpenemisessä (alle 0,1 celsiusastetta) seuraavan 40 vuoden aikana. Maakaasuun siirtyminen voisi sen jälkeen vähitellen hidastaa ilmaston lämpenemistä, mutta lämpötila laskisi vain vähän verrattuna kolmen celsiusasteen lämpenemisennusteisiin vuoteen 2100 mennessä nykyisillä
energialähteillä.

Jos metaanivuotojen määrä maakaasun tuotantoketjusta voitaisiin esimerkiksi pitää alle kahdessa prosentissa, niin ilmaston lämpeneminen vähenisi noin 0,1 celsiusastetta vuoteen 2100 mennessä. Ilmaston lämpeneminen voisi vähetä jopa 0,2 celsiusasteella, jos vuodot saataisiin pidettyä nollassa. Jos taas metaanivuotojen määrä olisi kymmenen prosenttia, ilmaston lämpeneminen ei alkaisi vähentyä ennen vuotta 2140.

”Mikä tahansa metaanivuotojen määrä onkin, alussa tapahtuu joka tapauksessa ylimääräistä lämpenemistä, koska hiilen polton lopettaminen lopettaa myös sulfaattien ja muiden hiukkasten viilentävän vaikutuksen,” Wigley sanoo. ”Tämä hiukkasten vaikutus on kaksiteräinen miekka, sillä niiden vähentäminen on hyvä asia ilmansaasteiden ja happosateiden vähenemisen kannalta. Paradoksi on siinä, että kun puhdistamme ilmakehän näistä hiukkasista, se vaikeuttaa pyrkimyksiä hillitä ilmaston lämpenemistä. ”

Tutkimuksen tuloksien mukaan metaanivuodot olisi pidettävä alle kahdessa prosentissa, jotta maakaasulla olisi hiiltä pienempi ilmastovaikutus johtuen metaanin elinkaaresta. Sekä kivihiileen liittyvä kaivostoiminta että maakaasun käyttö vapauttavat vaihtelevia määriä metaania, mutta vapautuvan kaasun vaikutus ilmastoon riippuu myös muiden kaasujen päästöistä, kuten hiilimonoksidin ja typen oksidien, jotka vaikuttavat metaanin pysymisaikaan ilmakehässä.

Maakaasun ja kivihiilen vaikutuksien vertailussa Wigley hyödynsi tuloksia useista tutkimuksista, jotka ovat arvioineet hiilestä vapautuvia rikkidioksidipäästöjä ja muita saasteita sekä myös metaanipäästöjä molempien polttoaineiden käyttöön liittyen. Maakaasun tuotantoketjusta vuotavan metaanin määrä voi vaihdella suuresti ja on vaikeaa mitata, joten Wigley ei määritellyt kiinteää prosenttilukua metaanivuodoille, vaan analysoi erilaisia vuotomääriä nollasta kymmeneen prosenttiin. Tämä laaja vuotomäärien skaala kattaa nykyiset arviot metaanivuotojen määrästä.

Määritellessään tulevaisuuden energian kysyntää Wigley käytti arviota, jossa oletettiin hallitusten energiapolitiikan pysyvän muuttumattomana. Hän myös oletti, että hiilen käytön rikkidioksidipäästöt vähenisivät jyrkästi lähivuosikymmeninä ilmansaasteita rajoittavien laitteistojen takia.

Lähde: Switching from coal to natural gas would do little for global climate, study indicates (NCAR:n tiedote).

Viime viikon ilmastotutkimuksia 37/2011

Tässä joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Ne, jotka seuraavat meitä Twitterissä tai Facebookissa ovat saattaneet jo nähdä ainakin osan näistä.

Trenberthin ja kumppaneiden vuoro osoittaa Spencerin ja Braswellin virheet

Äskettäin Dessler julkaisi artikkelin, jossa kritisoi Spencerin ja Braswellin tutkimusta (joka myös sai Remote Sensing -lehden päätoimittajan eroamaan). Nyt Trenberth ja muut ovat julkaisseet Spencerin ja Braswellin tutkimusta kritisoivan artikkelin Remote Sensing -lehdessä. Spencerin ja Braswellin tutkimusta kritisoidaan muun muassa siitä, että siinä ei tarjottu minkäänlaista virheanalyysiä eikä tarkasteltu tuloksien pitävyyttä ilmaston luonnollisen vaihtelun näkökulmasta. Trenberthin ja muiden mukaan Spencerin ja Braswellin menetelmäkuvaus oli vaillinainen niin, ettei se salli tutkimuksen tarkkaa toistamista. Trenberth ja muut toistavat tutkimuksen niissä rajoissa kuin se on mahdollista ja tekevät myös virheanalyysin. Osoittautuu, että mallien tulokset eivät olekaan ristiriidassa havaintojen kanssa, kun otetaan virherajat huomioon (jotka siis Spencer ja Braswell jättivät esittämättä). Myös muita virheitä Spencerin ja Braswellin tutkimuksessa käsitellään.

Lähde: Kevin E. Trenberth, John T. Fasullo and John P. Abraham, Remote Sens. 2011, 3(9), 2051-2056; doi:10.3390/rs3092051. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Maapallon merenpintaan ja energiatasapainoon vaikuttavat tekijät

Maapallon merenpintaan ja energiatasapainoon vaikuttavia tekijöitä on arvioitu uudessa tutkimuksessa vuosien 1961 ja 2008 välillä. Eri tekijöistä rekonstruoidut merenpinnan muutokset täsmäävät hyvin havaintojen kanssa vuoden 1972 jälkeen. Sen jälkeen maapallon keskimääräinen merenpinta on noussut noin 1,8 millimetriä vuodessa. Suurin merenpinnan nousuun vaikuttava tekijä on ollut meren lämpölaajeneminen, joka on nostanut merenpintaa noin 0,8 millimetriä vuodessa. Seuraavaksi suurin vaikutus tulee jäätiköiden sulamisesta (0,7 millimetriä vuodessa), jonka vaikutus muuttuu suuremmaksi ajan myötä. Lämpölaajenemisen vaikutus ei ole suurentunut yhtä voimakkaasti. Merien lämpeneminen jatkuu koko tutkitun ajan aina vuoteen 2008 saakka. Tämä sopii yhteen kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksesta, joka on jatkunut. Aerosolien viilentävä vaikutus voimistuu 1990-luvun loppupuolella, mikä sopii yhteen 2000-luvun vähäisemmän lämpenemisen kanssa.

Lähde: Church, J. A., N. J. White, L. F. Konikow, C. M. Domingues, J. G. Cogley, E. Rignot, J. M. Gregory, M. R. van den Broeke, A. J. Monaghan, and I. Velicogna (2011), Revisiting the Earth’s sea-level and energy budgets from 1961 to 2008, Geophys. Res. Lett., 38, L18601, doi:10.1029/2011GL048794. [tiivistelmä]

La Niña saattoi olla El Niñoa yleisempi keskiajan lämpökaudella

Uudessa tutkimuksessa on rekonstruoitu El Niñon ja La Niñan vaihtelut (tai oikeastaan niihin liittyvän oskillaation, El Niño/Southern Oscillation, ENSO) keskiajan lämpökauden (Medieval Climate Anomaly, MCA, vuosien 800 ja 1300 välillä) ja pienen jääkauden (Little Ice Age, LIA, vuosien 1500 ja 1850 välillä) ajalta. Rekonstruktio tehtiin meren pohjan sedimenttikerroksen kairanäytteestä ja se perustui hapen isotooppi 18:n vaihteluihin plankton-fossiileissa. Rekonstruktion perusteella ENSOn toiminnassa ei ollut systemaattisia eroja keskiajan lämpökauden ja pienen jääkauden välillä. Rekonstruktio kuitenkin viittaa siihen, että La Niña saattoi keskiajan lämpökauden aikana olla El Niñoon verrattuna hiukan voimakkaampi ja esiintyä useammin. Tämä havainto sopii yhteen aiempiin tietoihin Pohjois-Amerikan voimakkaisiin kuivuusjaksoihin keskiajan lämpökaudella.

Lähde: Khider, D., L. D. Stott, J. Emile-Geay, R. Thunell, and D. E. Hammond (2011), Assessing El Niño Southern Oscillation variability during the past millennium, Paleoceanography, 26, PA3222, doi:10.1029/2011PA002139. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Metaanin purkautuminen merenpohjan hydraateista saattaa olla jo käynnissä

Merenpohjan hydraateissa on valtavat määrät metaania. Tähän liittyy uhkakuva siitä, että ilmaston lämpeneminen vapauttaa hydraateissa olevan metaanin ilmakehään, mikä voimistaa ilmaston lämpenemistä huomattavasti metaanin kasvihuonevaikutuksen johdosta. Huippuvuorien länsipuolelta löydettiin hiljattain alue, jossa metaania purkautuu merenpohjasta. Tämä saattaa viitata siihen, että hydraateista on alkanut purkautua metaania, mutta metaanin lähde ei kuitenkaan ole vielä varma. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty mallisimulaatioiden avulla, voiko metaani olla peräisin hydraateista. Tutkimuksen tuloksien perusteella viime aikojen havaittu lämpeneminen voi aiheuttaa metaanin purkautumisen hydraateista havaituissa määrin sellaisella alueella, jossa metaanin purkautuminen on havaittu. Tutkimuksen tulokset siis tukevat sitä, että metaania voi purkautua hydraateista jo lyhyellä aikavälillä ja saattaa jo olla käynnissä.

Lähde: Reagan, M. T., G. J. Moridis, S. Elliott, and M. E. Maltrud (2011), Contribution of Oceanic Gas Hydrate Dissociation to the Formation of Arctic Ocean Methane Plumes, J. Geophys. Res., doi:10.1029/2011JC007189, in press. [tiivistelmä]

ENSO ei luultavasti muutu paljon kuluvan vuosisadan aikana

Uudessa tutkimuksessa on arvioitu El Niñoon liittyvän oskillaation (El Niño/Southern Oscillation, ENSO) muutoksia ilmaston lämmetessä kuluvalla vuosisadalla nousevan hiilidioksidipitoisuuden johdosta. Tutkimuksessa käytettiin ilmastomallien simulaatioita. Hiilidioksidipitoisuuden noustessa näyttää siltä, että ENSOn vaihtelu vähenee hieman, mutta muutos ei ole merkitsevä kuin korkeimmilla hiilidioksidipitoisuuksilla. Jotkut ENSOn kaukovaikutukset saattavat kuitenkin muuttua nopeastikin. Tutkimuksen tulokset joka tapauksessa viittaavat siihen, että suuria muutoksia ENSOn toimintaa olisi odotettavissa vasta myöhemmin – vuosisatojen kuluessa.

Lähde: Samantha Stevenson and Baylor Fox-Kemper, Markus Jochum, Richard Neale, Clara Deser and Gerald Meehl, Will there be a significant change to El Niño in the 21st century?, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00252.1. [tiivistelmä]

Lämpenevä merenpinta siirtää myrskyratoja napoja kohti

Myrskyratojen on havaittu siirtyvän napoja kohti samalla kun ilmasto on lämmennyt. Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu merenpinnan lämpötilamuutosten vaikutusta myrskyratojen sijaintiin käyttäen ilmastomallia. Tutkimuksen tuloksien perusteella merenpinnan lämpötila vaikuttaa selvästi myrskyratojen sijaintiin. Merenpinnan lämpeneminen voimistaa Hadley-kiertoliikettä sekä subtrooppisia suihkuvirtauksia. Näiden seurauksena myrskyradat tiivistyvät ja siirtyvät napoja kohti. Näin käy kuitenkin vain tropiikin ulkopuolella. Tropiikissa lämpenevä merenpinta aiheuttaa päinvastaisen reaktion ja myrskyratojen siirtymisen päiväntasaajaa kohti. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen mallisimulaatioiden tulokset sopivat yhteen myrskyratojen havaittujen muutoksien kanssa.

Lähde: Lise Seland Graff and J. H. Lacasce, Changes in the extra-tropical storm tracks in response to changes in SST in an AGCM, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00174.1. [tiivistelmä]

Arktisten merialueiden nettoprimäärituotanto on kasvanut

Arktisten merialueiden nettoprimäärituotantoa (net primary production, NPP), eli kasveihin sitoutuvaa energiamäärää, on seurattu satelliittimittausten avulla uudessa tutkimuksessa vuosien 1998 ja 2009 välillä. Vuotuinen NPP kasvoi noin 20 prosenttia (tilastollisesti merkitsevästi) kyseisellä aikavälillä. Vuonna 1998 arktisten merialueiden kasvillisuuteen sitoutui 441 teragrammaa hiiltä vuodessa, mutta vuonna 2009 sitoutuneen hiilen määrä oli jo 585 teragrammaa vuodessa. NPP on kasvanut pääasiassa siksi, että vähenevä merijään paljastaa enemmän merialueita ja lisäksi merialueet ovat nykyään kauemman aikaa vuodesta vapaana jäästä, jolloin biologinen toiminta voi ottaa ilmakehästä hiilidioksidia laajemmalla alueella ja kauemmin kuin aikaisemmin. NPP kasvoi eniten itäisellä Jäämerellä. Kesäisen merijään odotetaan katoavan kokonaan joskus ennen kuluvan vuosisadan puoliväliä, mikä saattaa nostaa arktisten merialueiden NPP:tä 730 teragrammaan vuodessa.

Lähde: Arrigo, K. R., and G. L. van Dijken (2011), Secular trends in Arctic Ocean net primary production, J. Geophys. Res., 116, C09011, doi:10.1029/2011JC007151. [tiivistelmä]

Uudessa jääkairanäytteessä näkyy suuri tulivuorenpurkaus vuonna 531

Uudessa tutkimuksessa on tehty viimeiset 1830 vuotta kattava rekonstruktio tulivuorenpurkauksista. Rekonstruktiossa käytettiin etelänavalta otettua jääkairanäytettä. Jääkairanäyte on otettu paikasta, jossa vuotuiset jääkerrokset ovat selvästi havaittavissa, joten purkauksien ajoituksen tarkkuus on hyvä. Rekonstruktiossa näkyy voimakas tulivuorenpurkaus vuonna 531 (jaa.). Tämä purkaus on saattanut aiheuttaa tuohon aikaan sattuneen lyhyen ilmastonmuutoksen. Purkaus näkyy luultavasti myös aiemmissa jääkairanäytteissä ja tämä uusi näyte auttaa ajoittamaan kyseisen purkauksen.

Lähde: Ferris, D. G., J. Cole-Dai, A. R. Reyes, and D. M. Budner (2011), South Pole ice core record of explosive volcanic eruptions in the first and second millennia A.D. and evidence of a large eruption in the tropics around 535 A.D., J. Geophys. Res., 116, D17308, doi:10.1029/2011JD015916. [tiivistelmä]

Tundrapensaikon siirtyminen pohjoiseen ei ehkä aiheutakaan albedon pienenemistä

Ilmaston lämmetessä pensaikot leviävät pohjoisemmaksi tundralla. Tämän odotetaan aiheuttavan pinnan heijastuskyvyn (albedon) pienenemisen kyseisillä alueilla pensaikkolajiston korvatessa kosteikkolajiston. Uudessa tutkimuksessa asiaa on selvitetty albedon satelliittimittausten avulla. Kaikilla neljällä tutkitulla alueella pensaikkotundran albedo oli suurempi kuin tundrakosteikkojen ja karujen tundra-alueiden albedo. Tulokset viittaavat siihen, ettei pensaikkojen lisääntyminen aiheuttaisi albedon pienenemistä tundra-alueilla.

Lähde: Daan Blok et al 2011 Environ. Res. Lett. 6 035502 doi:10.1088/1748-9326/6/3/035502. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Talven 2011-2012 sääennuste

Millainen on talven 2011-2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty elo-syyskuussa 2011. Uusimmat ennusteet päivittyvät tämän tekstin linkkeihin. Tulossa näyttäisi olevan lämmin loppusyksy ja tavanomainen tai hieman tavanomaista kylmempi talvi. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella. Niiden luotettavuus ei siis vielä ole kovinkaan hyvä.

© creAtive - Fotolia.com

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan loppusyksy ja alkutalvi (lokakuu, marraskuu, joulukuu) ovat meillä tavanomaista lämpimämpiä 70-80 prosentin todennäköisyydellä, kun tilastollisesti tavallista korkeamman lämpötilan todennäköisyys on 50 prosenttia. Lapissa on ennusteen mukaan normaalia sateisempaa. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Suomen Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Myös Venäjän Ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen loka-marras-joulukuuksi keskimääräisiä tai hieman normaalia lämpimämpiä lämpötiloja.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille (hieman) keskimääräistä kylmempää talvea, mutta kevät 2012 näyttää jo tavanomaiselta. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteiden mukaan syksy 2011 näyttää meillä keskimääräistä lämpimämmältä, talvi taas tavanomaiselta. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Positive Weather Solutions laatii Euroopan ennusteensa keskittyen Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin, joten ennusteen soveltuminen Suomeen on kyseenalainen. Toistaiseksi myös puuttuu talven ennusteen pohjaksi tarvittavia tietoja. Alustavan ennusteen mukaan syyskuu on tavanomaista lämpimämpi, lokakuu kostea mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, marraskuu tavanomainen, joulukuu ja tammikuu hieman keskimääräistä kylmempiä.

Yksityiskohtaisimmilta näyttävät ennustekartat löytyvät Ranskan Ilmatieteen laitokselta. Niiden mukaan lokakuu 2011 on Suomessa kuiva ja asteen verran keskimääräistä lämpimämpi. Euroopassa on monin paikoin 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää. Marraskuu 2011 on Suomessa lämpötiloiltaan keskimääräinen mutta märkä. Tämä kosteus aiheuttaa erityisesti Ruotsissa ja Norjassa, joissa lämpötila on 0,5 astetta normaalia kylmempi, todennäköisesti runsaita lumisateita. Joulukuussa 2011 Suomessa on kuivaa ja 0,5 astetta keskimääräistä kylmempää. Tammikuu 2012 on kostea (lumisateinen), Etelä-Suomessa 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, Pohjois-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Helmikuu 2012 taas on Etelä-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja, Pohjois-Suomessa 0,5 astetta tavallista kylmempi. Suurimmassa osassa Eurooppaa lämpötilat ovat 0,5-2,0 astetta tavanomaista korkeampia. Malliennusteeseen sisältyvien epävarmuuksien takia tällainen tulkinta näin tarkasti kuukausittain, valtioittain ja asteluvuin voi kuitenkin antaa hyvinkin virheellisiä tuloksia.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Esimerkiksi WSI:n talven 2010-2011 ennusteen (marras-joulu-tammikuu) paikkansa pitävyyden voi tarkastaa täältä (linkki voi vaatia tuplaklikkauksen) ja aiempien ennusteiden luotettavuuden täältä.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos talvesta ennustetaan keskimääräistä kylmempää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on vähän tavanomaista kylmempi (ei silti hurjia pakkasia) tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimman osan ajasta aivan normaaleja (vain vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon paukkupakkaset.

Kaksi edellistä kylmää talvea olivat erittäin lämpimiä

Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja.

San Diegossa sijaitsevan Scrippsin merentutkimuslaitoksen tutkijat tarkastelivat päivittäisiä talvilämpötilojen ääriarvoja vuodesta 1948 alkaen. He havaitsivat, että kahden viime talven aikana lämpimät ääriarvot olivat paljon voimakkaampia ja yleisempiä kuin kylmät ääriarvot. Lisäksi, vaikka kylmät ääriarvot olivat enimmäkseen selitettävissä luonnollisella ilmaston vaihtelulla, niin lämpimät ääriarvot eivät olleet selitettävissä niin.

”Tutkimme ilmaston luonnollisten tilojen ja äärilämpötilojen (kylmien ja lämpimien) suhdetta. Luonnollisella vaihtelulla voitiin selittää kylmät äärilämpötilat. Havaittu lämpeneminen oli yhdenmukainen pitkän ajan lämpenemistrendin kanssa”, sanoo Scrippsin merentutkimuslaitoksen tutkijatohtori Kristen Guirguis, joka on Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistavan tutkimusartikkelin pääkirjoittaja.

Tutkijat loivat äärilämpötilaindeksit viimeisille 63 talvelle ja sijoittivat kaksi viime talvea tähän historialliseen taustaan. Talvet 2009-10 ja 2010-11 sijoittuivat sijoille 21 ja 34 kylmien äärilämpötilojensa osalta koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa. Lämpimien äärilämpötilojen osalta nämä kaksi talvea sijoittuivat sijoille 12 ja 4 tässä tarkastelussa.

Tutkimusryhmä päätteli, että kylmien äärilämpötilojen esiintyminen sopii suurin piirtein siihen, mitä on odotettavissa Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO) negatiivisessa vaiheessa (NAO on suursäätila, jonka tiedetään tuovan kylmää säätä Euraasian pohjoisosiin ja Pohjois-Amerikan itäosiin). Tähän tulokseen tutkimusryhmä tuli tutkittuaan NAOn negatiivisen vaiheen erilaisia toteutumisvaihtoehtoja tilastollisella mallilla.

Tutkimusryhmä vertasi samalla tavalla kahden viime talven lämpimiä äärilämpötiloja NAOn ja El Niño – Southern Oscillation (ENSO) -värähtelyn indekseihin sekä myös Tyynenmeren oskillaation (Pacific Decadal Oscillation, PDO) indeksiin. Vertailu kuitenkin paljasti, että suurin osa lämpimistä äärilämpötiloista jäi selittämättä. Lineaarisen lämpenemisen sisällyttäminen vertailuun selitti lämpimät äärilämpötilat paremmin, mutta aliarvioi silti viimeaikaiset äärilämpötilat.

”Viimeisten parin vuoden aikana luonnollinen vaihtelu näyttää tuottaneen kylmät äärilämpötilat, kun taas lämpimien äärilämpötilojen muutokset tapahtuivat aivan kuten olisi odotettavissa ilmaston kiihtyvän lämpenemisjakson aikana”, sanoo Scrippsin ilmastotutkija Alexander Gershunov, yksi tutkimusartikkelin kirjoittajista.

Gershunov kuitenkin huomautti tutkimuksen osoittavan, että vaikka kahden viime talven kylmät äärilämpötilat ovatkin luonnollisten tekijöiden aikaansaannosta, kylmät äärilämpötilat sopivat silti myös ilmaston lämpenemistrendeihin. Ilman ilmaston lämpenemistä kylmät äärilämpötilat olisivat olleet vielä kylmemmät.

Lähde: How Extremely Warm Were the Last Two Notoriously Cold Winters? (Scrippsin merentutkimuslaitoksen tiedote)

Tutkimusartikkeli: Guirguis, K., A. Gershunov, R. Schwartz, and S. Bennett (2011), Recent warm and cold daily winter temperature extremes in the Northern Hemisphere, Geophys. Res. Lett., 38, L17701, doi: 10.1029/2011GL048762. [tiivistelmä]

Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

Historian tutkijat ovat arvelleet, että maailmanlaajuiset sään ja ilmaston muutokset ovat voineet johtaa jopa sivilisaatioiden romahtamiseen. Juuri julkaistuissa uusissa tutkimuksissa tarkastellaan suursäätilan vaihteluiden merkitystä konfliktien synnyttäjänä nykyajan olosuhteissa. Vaikka ongelmat ovatkin monitahoisia, suursäätilan vaihtelu on voinut pieneltä osin vaikuttaa esimerkiksi arabimaailman mellakoiden ja kansannousujen puhkeamiseen tänä vuonna. Ilmastonmuutos saattaakin voimistaa erityisesti jo ennestään olemassa olevia uhkia.

© milkovasa - Fotolia.com

Tutkimuksissa on jo vuosia todettu lämpimän sään mahdollisesti lisäävän väkivaltaisuuksien ja mellakoiden riskiä. Esimerkiksi Lontoossa ja New Yorkissa murhien on havaittu lisääntyvän kuumalla säällä. Myös sukupuolinen hyväksikäyttö ja vaarallinen autoilu näyttävät lisääntyvän samoina aikoina. Lämpimällä ilmalla kaduilla liikkuu enemmän ihmisiä, nestevajaus lisää ärtyneisyyttä ja alkoholia kulutetaan tavanomaista enemmän.

Brittiläisen Glamorganin yliopiston psykologi Lance Workman toteaa kuuman sään lisäksi muuttavan aivojen serotoniinieritystä. Serotoniini puolestaan säätelee esimerkiksi aggressiivisuutta. Aggressiivisuuden lisääntyminen kuumassa on todettu myös laboratoriotesteissä. Workmanin mukaan suurin osa mellakoista Yhdysvalloissa tapahtuukin silloin, kun lämpötila on 27 ja 32 celsiusasteen välillä. Myös Yhdysvaltojen vuoden 1967 rotumellakoista suurin osa sattui päivinä, jolloin lämpötila oli yli 27 astetta. Kun lämpötila nousee 32 astetta korkeammaksi, mellakat kuitenkin harvinaistuvat. Liian kuumassa ihmiset eivät enää jaksa mellakoida.

Aiemmissa tutkimuksissa ei silti ole löydetty yhteyksiä globaalin sään tai ilmaston vaihtelun ja väkivaltaisuuksien välille. Joissakin tapauksissa syynä näyttävät olleen vain paikalliset, satunnaiset säätapahtumat.

Nature-lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa (Hsiang, Meng & Cane 2011) maailmanlaajuiset suursäätilan säännönmukaiset vaihtelut yhdistetään konflikteihin tutkimalla ENSO-värähtelyn (El Niñon ja La Niñan vuorottelu) aiheuttamia säätilan muutoksia nykyisessä ilmastossa eri vuosina. Historioitsijat ovat arvioineet juuri ENSO-värähtelyn olleen yhteydessä konflikteihin kaukaisessa menneisyydessä. Tässä uudessa tutkimuksessa asiaa tarkastellaan modernilla aikakaudella ja testataan sitä kvantitatiivisesti.

Tulosten mukaan vuosien 1950 ja 2004 välillä uusien kansallisten konfliktien todennäköisyys trooppisilla alueilla kaksinkertaistui El Niño -vuosien aikana verrattuna La Niña -vuosiin. Niiden valtioiden alueilla, joihin El Niño ei vaikuta, vastaavaa konfliktien lisääntymistä ei tapahtunut. ENSO-värähtelyn aiheuttama kuuma ja kuiva sää on saattanut olla osallisena 21 prosenttiin kaikkiaan 250 kansallisesta konfliktista vuoden 1950 jälkeen, mikä osoittaa nyky-yhteiskuntienkin olevan riippuvaisia maailmanlaajuisesta suursäätilasta.

Solomon Hsiang, joka johti tutkimusta Columbian yliopistossa New Yorkissa, sanoo: ”Voimme spekuloida, että kauan sitten Egyptin dynastia kukistui kuivuuden aikana. Tämä tutkimus osoittaa maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen vaikuttavan konflikteihin juuri nyt. Olemme edelleen erittäin suuressa määrin riippuvaisia ​​ilmastosta. Toivomme tutkimuksen voivan auttaa vähentämään inhimillistä kärsimystä.”

Hsiangin mukaan ennalta ehkäisevät toimenpiteet voisivat estää verenvuodatusta, koska El Niño on mahdollista ennustaa jopa kaksi vuotta etukäteen. On kuitenkin huomattava, että ihmiskunnan osaltaan aiheuttama ilmastonmuutos saattaa tarkoittaa lähes jatkuvaa lämpötilojen nousua ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä, mikä eroaa luonnollisesta El Niño -ilmiöstä. Tutkijaryhmän jäsen Mark Cane sanookin, että ilmaston lämpenemisellä tulee olemaan enemmän vaikutuksia kuin El Niñolla. Hänen mukaansa on siksi vaikea kuvitella, ettei se aiheuttaisi konflikteja.

Tutkijat ovat aloittamassa työn löytääkseen tekijät, jotka selittävät ilmaston ja konfliktien yhteyden. Ruoka on todennäköisesti keskeinen selittävä tekijä, koska satomäärät ja maataloudesta saatavat tulot laskevat voimakkaasti monilla alueilla El Niño -vuosina. ”Kun sato epäonnistuu, ihmiset saattavat tarttua aseeseen ansaitakseen elantonsa”, sanoo Hsiang.

Muita El Niñon seurauksena vaikuttavia tekijöitä voivat olla työttömyyden ja hurrikaanien sekä muiden luonnonkatastrofien lisääntyminen. Sen sijaan köyhyyden jakautuminen, demokratian aste ja väestörakenne eivät tutkimuksen mukaan muuttaneet ilmaston ja konfliktien välisen yhteyden voimakkuutta, ei myöskään siirtomaavallan päättyminen monissa maissa vuoteen 1975 mennessä.

Kuitenkin huono sää näyttää ajavan vähemmän kehittyneet maat kaaokseen muita helpommin. Esimerkiksi Sudanissa puhkesi voimakas sota El Niño -vuonna 1963. Vuoden 1983 El Niñon aikaan alkoivat yli 20 vuotta kestäneet taistelut, joissa kuoli kaksi miljoonaa ihmistä. Kaaos huipentui vasta tänä vuonna, kun Etelä-Sudan itsenäistyi.

Sen sijaan Australiassa ei ole mitään sisäisiä konflikteja, vaikka ENSO-värähtely vaikuttaa sielläkin. Yhden hypoteesin mukaan köyhimmillä mailla ei ole resursseja selviytyä El Niñosta. Toinen hypoteesi on, että köyhimmät maat voisivat olla fyysisesti haavoittuvaisempia El Niñolle, mikä taas johtaa sotaan ja köyhyyteen.

Tänä vuonna, joka on voimakas La Niña -vuosi, esimerkiksi Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa on ollut mellakoita, joiden syyt liittyvät yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen, köyhyyteen, työttömyyteen ja vesipulaan. Yksiselitteistä syytä mellakoinnille on siis vaikea löytää.

Voidaan kuitenkin kysyä, miksi mellakat puhkesivat juuri talvella 2010-2011. Tähän kysymykseen etsii vastausta toinen uusi tutkimus  (Lagi, Bertrand & Bar-Yam 2011), jonka vertaisarviointi on vielä kesken. Tulokset on kuitenkin jo julkaistu, koska aihe on ajankohtainen. 

Tutkijat esittävät arabimaailman mellakoihin vaikuttaneeksi tekijäksi elintarvikkeiden jyrkkää hinnannousua. Tutkimus myös ehdottaa, että on olemassa tietty elintarvikkeiden hintataso, jonka ylittyessä mellakoita ja levottomuuksia puhkeaa paljon todennäköisemmin. Tämä luku on 210 FAO:n ruoan hintaindeksillä. Tällä hetkellä indeksi on 231, jonka tienoille se kohosi El Niño -vuonna 2010 alkaneen hintojen nousun seurauksena. Helmikuussa 2011 saavutettiin kaikkien aikojen ennätys 238. Tutkijoiden mukaan nykyinen elintarvikkeiden hintakehitys aiheuttanee seuraavien 1-2 vuoden aikana ilman piikkejäkin indeksin nousun pysyvästi yli 210:een.

FAO:n ruoan hintaindeksi oli korkealla vuoden 2008 ruokamellakoiden aikoihin sekä tänä vuonna ”arabikevään” konfliktiaikoina. Voivatko mellakat aiheuttaa elintarvikkeiden korkeita hintoja eikä päinvastoin? Vastaus on kielteinen. Mellakat ovat paikallinen ilmiö, elintarvikkeiden korkea hinta taas maailmanlaajuinen ilmiö. Entä voisiko korrelaatio yksinkertaisesti olla sattumaa? Kyllä, mutta siihen on tutkimuksen mukaan vain pieni mahdollisuus.

Arabimaiden kansannousu olisi ilmeisesti tapahtunut joka tapauksessa jossakin vaiheessa, mutta poikkeukselliset sääolot jouduttivat sitä, arvelevat tutkijat Sarah Johnstone ja Jeffrey Mazo lontoolaisen turvallisuuspolitiikkaa seuraavan IISS-tutkimuslaitoksen Survival-lehdessä. Venäjä on maailman neljänneksi suurin vehnänviejämaa ja Egypti taas Venäjän suurin ostaja. Vuonna 2010 kuivuus vähensi Venäjän satoa noin 30 %. Tämän takia Venäjä aloitti elokuussa 2010 viljan vientikiellon. Egypti saikin ostettua venäläistä viljaa heinä-joulukuussa 2010 enää 1,6 miljoonaa tonnia (vuonna 2009 samaan aikaan 2,8 miljoonaa tonnia).

Epätavalliset sääolot siis aiheuttivat osaltaan viljan hinnan nousua. Sään lisäksi elintarvikkeiden hintojen nousuun tosin ovat vaikuttaneet myös väestönkasvu, öljyn hinnan kohoaminen, entistä korkeampi elintaso, biopolttoaineiden tuotanto ja raaka-aineiden hintakeinottelu. ”Arabikevät” taas aiheutui osin tästä hintojen noususta. Suursäätilan vaihtelua ei silti voi syyttää Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mellakoiden ja kansannousujen varsinaiseksi aiheuttajaksi.

Johnstone ja Mazo kuitenkin toteavat näin: ”Alkuvuoden tapahtumat kertovat oppikirjaesimerkin siitä, millainen on ilmastonmuutoksen merkitys jo olemassa olevien uhkien voimistajana. — Ilmastonmuutos voi lisätä todennäköisyyttä siihen, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kaltaiset tapahtumat toistuvat muuallakin maailmassa. Vaikka arabikevät olisi luultavasti tapahtunut joka tapauksessa jossakin vaiheessa, ilmaston lämpeneminen nopeutti sitä.”

Näyttää siis siltä, että El Niñon lisäksi myös elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinta ennustaa yhteiskunnallisia levottomuuksia. On siis ehkä mahdollista kehitellä matemaattisia malleja, joilla ilmaston muuttumisesta tai maailmantaloudesta ennustetaan sosiaalisia kriisejä.

Lähteet:

Brockes, Emma & Burkeman, Oliver 2001: Blame it on the sunshine. Guardian, 30 May 2001. [uutisartikkeli]

Carrington, Damian 2011: Are food prices approaching a violent tipping point? Damian Carrington’s environment blog, Guardian, 25 August 2011. [tiedetoimittaja Damian Carringtonin blogi]

Carrington, Damian 2011: Climate cycles linked to civil war, analysis shows. Guardian, 24 August 2011. [uutisartikkeli]

Hsiang, Solomon M. & Meng, Kyle C. & Cane, Mark A. 2011: Civil conflicts are associated with the global climate. Nature 476: 438–441, 25 August 2011. doi:10.1038/nature10311. [tiivistelmä]

Johnstone, Sarah & Mazo, Jeffrey 2011: Global Warming and the Arab Spring. Survival: Global Politics and Strategy, vol. 53, no. 2, April–May 2011, pp. 11–17. doi:10.1080/00396338.2011.571006. [tiivistelmä] [koko artikkeli (PDF)]

Lagi, Marco & Bertrand, Karla Z. & Bar-Yam, Yaneer 2011: The Food Crises and Political Instability in North Africa and the Middle East. Cornell University Library, eprint arXiv:1108.2455. [tiivistelmä]

%d bloggers like this: