Merenpinnan nousu kasvattaa tulvariskejä Suomen etelärannikolla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Päivitettyjen arvioiden mukaan merenpinta voi nousta Suomenlahdella jopa 80–90 cm tämän vuosisadan aikana. Merenpinnan nousu lisää selvästi rannikkotulvien todennäköisyyttä tulevaisuudessa erityisesti Suomen etelärannikolla. Perämerellä tulvariskit eivät sen sijaan merkittävästi kasva vielä kuluvan vuosisadan aikana.


Kuva: Jukka Salmi.

Ilmatieteen laitoksen tuoreessa tutkimuksessa on päivitetty arviot merenpinnan noususta ja tulvariskeistä Suomen rannikolla vuoteen 2100 mennessä. Tutkimuksessa on huomioitu uusimmat kansainväliset tutkimustulokset globaalista merenpinnan noususta ottaen huomioon sen alueellisen vaihtelun.

Tulvariskit kasvavat erityisesti etelärannikolla

Tutkimuksessa yhdistettiin ennusteet merenpinnan noususta pitkällä aikavälillä ja havaintoihin perustuvat arviot lyhytaikaisesta vedenkorkeuden vaihtelusta, jotta voitiin arvioida tulvien todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Tulvariskien odotetaan kasvavan merkittävästi etelärannikolla. Esimerkiksi tammikuussa 2005 koettu tulva, joka nosti meriveden ennätyskorkeuksiin Suomenlahdella, voisi vuosisadan lopun ilmastossa toistua keskimäärin joka toinen vuosi. Sen sijaan Perämerellä, missä maankohoaminen on voimakkaampaa ja merenpinnan nousu heikompaa, tulvariskeissä ei ole odotettavissa suuria muutoksia kuluvan vuosisadan aikana. Selkämeren rannikolla tulvariskit todennäköisesti jonkin verran kasvavat.

Merenpinnan nousuun on Suomessa varauduttu muun muassa antamalla suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista, jotka on määritetty viimeksi vuonna 2014. Nyt tehty tutkimus ei merkittävästi muuttanut arvioita, joihin rakennuskorkeussuositukset perustuvat.

Maankohoaminen suojaa Suomen rannikkoa

”Jäätiköiden sulaminen ei nosta merenpintaa tasaisesti, vaan vaikutus on erilainen eri puolilla maailmaa. Jäätikön lähialueilla merenpinnan nousu on vähäisempää, sillä sulavan jäätikön lähellä maankuori kohoaa ja myös jäätikön meriin kohdistama vetovoima heikkenee”, selventää tutkija Havu Pellikka Ilmatieteen laitokselta. Tästä syystä vedenkorkeuteen Suomen rannikolla vaikuttaa selvästi enemmän Etelämantereen kuin Grönlannin mannerjäätikön sulaminen.

Jäätiköiden sulamisen lisäksi merenpintaa nostaa meriveden lämpölaajeneminen. Yhdessä merivirtojen muutosten kanssa lämpölaajenemisen vaikutuksen arvioidaan olevan Suomessa hieman voimakkaampi kuin maapallolla keskimäärin, kun taas jäätiköiden osuus on keskiarvoa pienempi. ”Kaiken kaikkiaan merenpinnan nousu jää arviomme mukaan Suomessa noin 80 prosenttiin maailmanlaajuisesta keskiarvosta. Tämän lisäksi Suomen rannikkoa suojaa maankohoaminen”, sanoo Pellikka.

Maa kohoaa Suomessa noin 40–90 cm vuosisadassa riippuen sijainnista. Voimakkainta maankohoaminen on Vaasan seudulla ja heikointa etelärannikolla, missä maankohoaminen ei todennäköisesti riitä kumoamaan merenpinnan nousua tämän vuosisadan aikana. Kun maankohoaminen otetaan huomioon, keskimääräisten arvioiden mukaan merenpinta nousee Suomenlahdella noin 30 cm ja korkeimpien ennusteiden toteutuessa jopa 90 cm vuosina 2000–2100. ”Suuri epävarmuus johtuu ennen kaikkea siitä, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä lämpenevässä ilmastossa osata vielä ennustaa kovin hyvin.”

Lue myös Tulvakeskuksen tiedote ”Uudesta meritulvakartasta tarkemmat arviot rannikon tulvavahingoista”

Lisätietoja:

Tutkija Havu Pellikka, puh. 050 499 1131, havu.pellikka@fmi.fi

Tutkija Ulpu Leijala, puh. 050 380 2828, ulpu.leijala@fmi.fi

Pellikka H., Leijala U., Johansson M.M., Leinonen K., Kahma K.K., 2018. Future probabilities of coastal floods in Finland. Continental Shelf Research 157, 32–42. https://doi.org/10.1016/j.csr.2018.02.006

Mainokset

Ilokaasu ei ole naurun asia – soiden kuivatuksesta suuria ilokaasupäästöjä ilmakehään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Nature Communications -tiedejulkaisussa vastikään ilmestynyt tutkimus osoittaa soiden ojituksen olevan maailmanlaajuisesti suuri ilokaasun lähde. Erityisesti rehevät ja ravinteikkaat suot puskevat tätä voimakasta kasvihuonekaasua ilmakehään kuivumisen seurauksena.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitos oli yhdessä 22 muun instituutin kanssa mukana Tarton yliopiston johtamassa tutkimuksessa. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissa toimia luonnontilaisten soiden säilyttämiseksi tai jo kuivattujen soiden palauttamiseksi luonnontilaan.

Tutkimuksessa selvitettiin kenttämittausten avulla turvemaiden ilokaasupäästöjä ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäri maailmaa. Tutkimuksessa havaittiin, että erityyppisten ja eri ilmastovyöhykkeillä sijaitsevien soiden ilokaasupäästöjä pystyttiin pitkälti selittämään maan kosteuden ja nitraattipitoisuuden avulla. Nitraatti on maan orgaanisen aineksen hajoamisessa syntyvä typen yhdiste ja kasviravinne ja muodostaa palasen ilokaasun muodostumiseen johtavassa kemiallisessa reaktioketjussa.

Tutkimuksen mukaan päästöt olivat sitä suuremmat, mitä korkeampia nitraattipitoisuuksia maasta löytyi. Kosteuden suhteen ilokaasua muodostui eniten sopivan kosteassa maassa, kun taas liian märässä tai liian kuivassa maassa ilokaasua ei juurikaan synny. Tämä tarkoittaa, että luonnontilaisilla soilla päästöt ovat tyypillisesti olemattomia, mutta ojitus muuttaa tilannetta radikaalisti kosteuden vähetessä sopivasti, erityisesti rehevillä soilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun eri puolilla maailmaa sijaitsevilla erityyppisillä luonnontilaisilla ja ojitetuilla soilla mitattuja ilokaasupäästöjä pystyttiin selittämään samalla, varsin yksinkertaisella mallilla.

Suot varastoineet paljon typpeä ja hiiltä

Suot ja kosteikot ovat aikojen saatossa varastoineet itseensä hiilen lisäksi yli kymmenesosan maailman typpivaroista. Kun suot kuivataan maa- tai metsätalouskäyttöön, niihin sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina. Vähemmän tunnettua on, että samaan aikaan turpeen sisältämä typpi vapautuu ilokaasuna eli typpioksiduulina. Typpioksiduuli on hiilidioksidia rajusti voimakkaampi kasvihuonekaasu ja vahingoittaa auringon ultraviolettisäteilyltä meitä suojaavaa otsonikerrosta. Erityisesti ravinteikkaat suot toimivat suurina ilokaasun eli typpioksiduulin lähteinä.

Koska ilokaasupäästöt kasvavat myös lämpötilan noustessa, ja toisaalta koska soiden raivaus on nykyään kiihkeintä trooppisilla leveysasteilla, on trooppisten soiden suojelu kuivaamiselta erittäin tärkeää ilmakehän suojelun ja ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Annalea Lohila, puh. 029 539 5498, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Pärn, J, Verhoeven, JTA, Butterbach-Bahl, K, Dise, NB, Ullah, S, Aasa, A, Egorov, S, Espenberg, M, Järveoja, J, Jauhiainen, J, Kasak, K, Klemedtsson, L, Kull, A, Laggoun-Défarge, F, Lapshina, ED, Lohila, A, Lõhmus, K, Maddison, M, Mitsch, WJ, Müller, C, Niinemets, Ü, Osborne, B, Pae, T, Salm, J-O, Sgouridis, F, Sohar, K, Soosaar, K, Storey, K, Teemusk, A, Tenywa, MM, Tournebize, J, Truu, J, Veber, G, Villa, JA, Zaw, SS, Mander, Ü (2018). Nitrogen-rich organic soils under warm well-drained conditions are global nitrous oxide emission hotspots. Nature Communications. doi: 10.1038/s41467-018-03540-1

Maaliskuu oli kylmin viiteen vuoteen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lunta oli kuukauden päättyessä maan keskiosassa paikoin harvinaisen paljon.


Kuva: Jarmo Vehkakoski.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan maaliskuu oli suuressa osassa maata 2–5 astetta keskimääräistä kylmempi. Suurimmat lämpötilapoikkeamat olivat maan itäosassa sekä Pohjois-Lapissa. Edellisen kerran kylmempi maaliskuu koettiin vuonna 2013.

Maaliskuun ylin lämpötila, 8,6 astetta, mitattiin Jomalassa kuukauden 25. päivänä ja alin lämpötila, -35,7 astetta, Utsjoen Kevojärvellä 7. päivänä.

Kuukauden sademäärä vaihteli maan lounaisosan sekä Lapin noin 20 millimetristä Pohjois-Karjalan noin 50 millimetriin. Sademäärä jäi lounaassa sekä Lapissa noin puoleen tavanomaisesta, mikä on harvinaista. Toisaalta Savossa sekä Pohjois-Karjalassa sadetta kertyi tavanomaista enemmän. Havaintoasemista eniten satoi Lieksan Kolilla, 55,4 millimetriä, ja vähiten Muoniossa, 7,8 millimetriä.

Lunta oli kuukauden päättyessä lounaisrannikon vajaasta 10 senttimetristä Pohjois-Karjalan ja Kainuun paikoin mitattuun yli metriin. Ajankohtaan nähden lunta oli suuressa osassa maata hieman tavanomaista enemmän. Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella lunta oli jopa harvinaisen paljon eli 20–30 senttimetriä keskimääräistä enemmän.

Aurinko paistoi koko maassa tavanomaista enemmän. Havaintoasemista eniten paistoi Utössä, 194 tuntia, mikä on lähes 60 tuntia keskiarvoa enemmän.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Ilmastokatsaus-verkkolehti: www.ilmastokatsaus.fi

Säästä twiittaavat @meteorologit

%d bloggers like this: