SYKE selvitti: panssarisiimalevä aiheutti viime kesän kalakuolemat, uudet levämyrkyt yleistymässä Suomen rannikkovesissä

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

SYKEn merikeskuksen tutkijat ovat selvittäneet todennäköisen syyn viime heinäkuun kalakuolemiin Ersöströmmenin alueella lähellä Tammisaarta. Kuoleman aiheutti myrkyllisen panssarisiimalevä Karlodinium veneficumin kukinta. Kyseisen levälajin ei tiedetä aiemmin muodostaneen kukintoja Suomen vesistöissä.

Huomattava määrä kaloja löytyi kuolleena heinäkuussa 2015 Ersöströmmenin alueelta lähellä Tammisaarta. © Simon Lundström.

Kalakuolemien löytöpaikalta otetut vesinäytteet olivat väriltään ruskeita ja SYKEn merikeskuksen mikroskopoinnissa näytteissä havaittiin epätavallisen runsaasti (yli 10 miljoonaa solua litrassa) pieniä, noin 10 µm:n kokoisia panssarisiimaleviä.

”Myöhemmät DNA-analyysit varmistivat, että laji oli Karlodinium veneficum. Tämä panssarisiimalevä tuottaa voimakkaita karlotoksiini-myrkkyjä, jotka hajottavat erityyppisiä soluja. Kaloissa karlotoksiinit vahingoittavat erityisesti kidussoluja, jolloin kalat tukehtuvat”, toteaa erikoistutkija Anke Kremp SYKEn merikeskuksesta.

Lajin muodostamat kukinnat ovat aiheuttaneet massiivisia kalakuolemia ympäri maailman, etenkin matalissa rannikkovesissä ja vähäsuolaisissa jokisuistoissa. Tämä levä pystyy käyttämään ravinnokseen muuta kasviplanktonia, jonka se tappaa erittämiensä karlotoksiinien avulla. Vesien rehevöityminen suosii kasviplanktonin, ja sitä kautta myös myrkyllisen Karlodiniumin kasvua.

Panssarisiimalevä Karlodinium veneficumin kasvustoa mikroskoopissa. © Sirpa Lehtinen, SYKE.

Vaikka tämän lajin tiedetään esiintyvän eri puolilla Itämerta, se ei ole tiettävästi aiemmin muodostanut haitallisia kukintoja. Ainoastaan yhden Ruotsin etelärannikolla sattuneen kalakuoleman on epäilty, muttei varmistettu olleen Karlodinium veneficumin aiheuttama.

Kaloja tappavien leväkukintojen riski Itämeren rannikoilla on kohonnut, mikä on todennäköisesti yhteydessä kesän korkeisiin veden lämpötiloihin. Maailmanlaajuisesti merkittävät Karlodinium-kukinnat ovat esiintyneet yli 20-asteisissa vesissä. Vaikka kukinnat eivät ole suoraan haitallisia ihmisille, ne voivat aiheuttaa huomattavia menetyksiä kalanviljelylle ja kalastukselle.

Ahvenanmaalta löytyi uusi levämyrkky

Toinen myrkyllinen panssarisiimalevälaji, pimeässä hohtava Alexandrium ostenfeldii, on jo aiemmin herättänyt suomalaistenkin tutkijoiden huomion alkaessaan muodostaa säännöllisiä hermomyrkkyjä tuottavia kukintoja Itämeren rannikkovesissä lämpiminä kesinä.

Alexandrium-laji tuottaa saksitoksiinimyrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa halvaannuttavia oireita ihmisille, jotka ovat syöneet näitä myrkkyjä sisältäviä meren eläviä. Saksitoksiinien lisäksi laji voi tuottaa myös toisentyyppisiä hermomyrkkyjä, joita kutsutaan syklisiksi imiineiksi.

SYKEn merikeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyötutkimuksissa suomalaisesta Alexandrium-materiaalista on hiljattain löydetty uusi syklinen imiini, gymnodimiini-D. Gymnodimiinejä tuottaa tiettävästi vain kaksi meressä kasvavaa panssarisiimalevälajia.

Tätä myrkkyä on löytynyt Ahvenanmaan näytteistä suuria pitoisuuksia.

”Maailmanlaajuisesti tunnetaan myös kolme muuta gymnodimiinityyppiä. Näiden myrkkyjen vaikutukset ympäristössä ovat yhä paljolti tuntemattomia, koska gymnodimiinejä tuottavien panssarisiimalevien muodostamia kukintoja on esiintynyt vain harvoin”, Kremp sanoo.

Myrkylliset panssarisiimalevät yleistyneet

Gymnodimiinejä tuottavat panssarisiimalevät ovat viime aikoina yleistyneet murtovesialueilla maailmanlaajuisesti ja uusia myrkyllisiä kukintoja on ilmoitettu Itämeren ulkopuolelta esimerkiksi Hollannista, Yhdysvalloista ja Japanista. Tämä on lisännyt huolta gymnodimiinien haitoista ja näiden myrkkyjen tutkimusta ja seurantaa on alettu pitää yhä tärkeämpänä. Myrkkyjen tiedetään voivan kertyä simpukoihin.

Gymnodimiinien aiheuttamia ihmisten myrkytystapauksia ei ole tiedossa. Niiden määrää elintarvikkeissa tai ympäristössä ei tällä hetkellä seurata, koska niiden myrkyllisyys ihmisille on vielä epäselvää. Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun gymnodimiinien määrät ympäristössä kasvavat.

Myös gymnodimiinejä tuottavien panssarisiimaleväkukintojen yleistyminen johtuu vesien yleisestä lämpenemisestä ja pidemmistä lämpimän veden kausista kesäisin.

Lisätietoja:

Erikoistutkija, dosentti Anke Kremp, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. 040 1823245

Vanhempi tutkija, dosentti Sanna Suikkanen, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. 0295 251660

Ydinvoiman rakennuskustannukset eivät ole yleisesti nousseet

Vastoin yleistä luuloa ydinvoiman rakennuskustannukset eivät ole nousseet yleisesti uuden tutkimuksen mukaan. Joissain maissa rakentamiskustannukset ovat nousseet ja joissain laskeneet. Ydinvoiman rakennuskustannukset ovat muuttuneet eri suuntiin eri aikakausina, eri maissa ja rakennuskokemuksen mukaan.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan ydinvoima on hiilipäästöjen vähennyksessä avainasemassa. Tällä hetkellä ydinvoiman osuus vähähiilisestä energiasta on noin kolmannes. Korkeat rakennuskustannukset ovat hidastaneet ydinvoiman käyttöönottoa kehitysmaissa, koska vähähiilinen ydinvoima ei pysty kilpailemaan halvemman fossiilienergian kanssa ainakaan vapailla markkinoilla. Ydinvoiman kustannusarviot ovatkin tärkeitä, kun arvioidaan tulevaa kehitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Ydinvoiman rakennuskustannuksia on tutkittu yllättävän vähän. Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty lähinnä 1970- ja 1980-luvuilla tapahtuneisiin kustannusten muutoksiin Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Näiden tutkimusten piiriin on kuulunut vain 26 prosenttia tähän mennessä valmistuneista ydinreaktoreista. Yhdysvallat ja Ranska eivät välttämättä anna kaikkein parasta kuvaa rakennuskustannusten kehityksestä, sillä molemmat maat olivat voimakkaasti mukana ydinvoiman kehitysvaiheessa ja molemmat maat rakensivat suurimman osan reaktoreistaan yli 30 vuotta sitten. Yhdysvaltojen uusinta valmistunutta reaktoria alettiin rakentaa vuonna 1978. Lisäksi Three Mile Islandissa vuonna 1979 tapahtuneeseen onnettomuuteen reagoitiin ydinvoima-alalla voimakkaasti, mikä saattoi vaikuttaa rakennuskustannuksiin.

Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa lopetettiin ydinvoiman rakennus 1990-luvulla, mutta Itä-Euroopassa ja Aasiassa jatkettiin ydinvoiman rakentamista. Paljon ydinvoimaa rakensivat Japani, Etelä-Korea, Intia ja Kiina. Näiden alueiden rakennuskustannusten on todettu olleen pienet, mutta kyseisillä alueilla ei ole kunnolla tutkittu rakennuskustannusten kehitystä pidemmällä aikavälillä.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ydinvoiman rakennuskustannusten muutoksia pitkällä aikavälillä maailmanlaajuisesti. Tutkimus kattaa 58 prosenttia maailman ydinreaktoreista. Mukana on 349 reaktoria seitsemästä maasta (Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Kanada, Japani, Etelä-Korea ja Intia). Tarkoituksena oli ottaa mukaan kaikki suurimmat ydinvoimamaat, mutta Venäjän, Kiinan ja Ison-Britannian ydinreaktoreista ei löytynyt luotettavaa tietoa.

Tutkimuksen tuloksissa verrataan ensin Yhdysvaltojen uusia tuloksia aiempien tutkimusten tuloksiin. Aiempien tutkimusten mukaan rakennuskustannukset ovat nousseet Yhdysvalloissa voimakkaasti. Uuden tutkimuksen kattavampi aineisto osoittaa, että tilanne ei ole aivan niin yksinkertainen. Rakennuskustannukset olivat nimittäin huomattavan korkeat 1950- ja 1960-luvuilla ja kustannukset laskivat 1970-luvulle tultaessa. Aiemmat tutkimukset keskittyivät 1970- ja 1980-luvuille, joten niissä ei näkynyt alkuvaiheen korkeita kustannuksia. Kustannukset alkoivat taas nousta, mikä todennäköisesti johtuu Three Mile Islandin onnettomuuden vaikutuksista, kuten oheinen kuva osoittaa.

Seuraavaksi vertailtiin Ranskan uusia tuloksia aiempien tutkimuksien tuloksiin. Ranskassakin ydinvoiman rakennuskustannukset olivat aluksi korkeat ja laskivat huomattavasti 1970-luvulle tultaessa. Sen jälkeen kustannukset ovat olleet tasaisessa mutta lievässä nousussa (1950- ja 1960-lukujen kustannukset olivat nykyistä suuremmat tai samansuuruiset). Ranskan lievän kustannusten nousun on arvioitu johtuneen työvoimakustannusten noususta, lisääntyneestä ydinvoimateknologian valvonnasta ja suurempien reaktoreiden vaatimasta monimutkaisemmasta tekniikasta. Lisäksi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 näyttää aiheuttaneen pienen, mutta havaittavissa olevan nousun ydinvoiman rakennuskustannuksiin Ranskassa.

Kanadan rakennuskustannukset ovat kehittyneet melko samalla tavalla kuin Ranskassa, eli ensin korkeat kustannukset, nopea kustannusten lasku ja sitten hidas, tasainen nousu. Saksassa tilanne on enemmän Yhdysvaltojen kaltainen: korkeat kustannukset, nopea lasku ja nopea nousu. Japanissa kustannusten kehitys on aluksi samanlainen kuin Yhdysvalloissa ja Saksassa, mutta kustannusten kasvu pysähtyi 1980-luvun alussa ja sen jälkeen kustannukset ovat pysyneet muuttumattomana. Intiassa rakennettiin melko halpoja reaktoreita 1960- ja 1970-luvuilla, mutta kustannukset nousivat yhtäkkiä korkeammiksi 1970-luvun loppupuolella. Kustannukset nousivat edelleen 1990 luvulle asti, mutta 2000-luvulla rakennettiin muutama reaktori, joiden kustannukset olivat pudonneet noin kymmenen prosenttia 1990-luvun alkupuolella rakennetuista reaktoreista. Etelä-Koreassa ydinreaktoreiden rakennuskustannukset ovat laskeneet melko tasaisesti 1970-luvulta lähtien.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna rakennuskustannusten muutokset ovat monimutkaiset, eikä niitä välttämättä ole mielekästä edes tarkastella kokonaisuutena. Uusissa ydinvoimamaissa, jotka ovat aloittaneet ydinvoiman rakentamisen vasta 1980-luvulla, ydinvoiman rakennuskustannukset ovat muuttuneet eri tavalla kuin 1950-luvulla rakentamisen aloittaneissa pioneerimaissa. Yleisesti ottaen ydinvoiman rakentaminen oli aluksi kallista, koska tekniikka oli vielä uutta. Sen jälkeen rakentaminen halpeni rajusti. Tämän jälkeen rakennuskustannusten muutokset ovat erilaisia alueittain ja rakennuskokemuksen suhteen. Aasiassa rakentaminen on pysynyt melko samanhintaisena tai jopa laskenut, kun taas Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kustannukset ovat yleisesti nousseet ja paikoin voimakkaasti.

Tutkimuksessa verrattiin myös ydinvoiman rakennuskustannusten kehitystä aurinkovoiman ja hiilivoiman hintakehityksiin. Kaikissa kolmessa energiamuodossa on nähtävissä sama alkuvaiheen kehitys, että kustannukset ovat aluksi korkeat ja laskevat sitten nopeasti. Aurinkovoiman tapauksessa rakennuskustannukset ovat laskeneet jatkuvasti ja toivottavasti tämä kehitys jatkuu edelleen. Alkuvaiheen kustannusten laskun jälkeen hiilivoiman rakennuskustannukset ovat nousseet todennäköisesti voimaloiden päästöjen sääntelyn tuloksena.

Lähde: Jessica R. Lovering, Arthur Yip, Ted Nordhaus (2016), Historical construction costs of global nuclear power reactors, Energy Policy, Volume 91, April 2016, Pages 371–382, doi:10.1016/j.enpol.2016.01.011. [koko artikkeli on vapaasti luettavissa]

Uusi verkkotyökalu auttaa arvioimaan maastohiihdon tulevaisuutta Suomessa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]
Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus tiedottavat

Maastohiihto on yksi suosituimmista liikuntamuodoistamme, mutta muuttuvassa ilmastossa sen harrastaminen väistämättä vaikeutuu. Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat kehittäneet yhdessä työkalun, jonka avulla arvioidaan maastohiihdon tulevaisuutta Suomessa. Työkalu löytyy Ilmasto-opas.fi-portaalista.

© Kuva: Luonnonvarakeskus/Erkki Oksanen.

“Suotuisat luonnonolot maastohiihdon harrastamiseen vähenevät tulevina vuosikymmeninä etenkin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa hiihtäminen onnistuu tulevaisuudessakin, tosin sielläkin hiihtokausi lyhenee nykyisestä”, hydrologi Noora Veijalainen SYKEstä kertoo.

Keinolumella ja lumen varastoinnilla voidaan osittain kompensoida muutoksien vaikutuksia, mutta tämä vaatii investointeja ja soveltuu vain tiettyihin paikkoihin. Myös harrastajien kokema elämys hiihtotapahtumasta muuttuu, kun hiihdetään harmaassa maisemassa keinoladulla.

Etelä-Suomessa hiihtäminen todennäköisesti vähenee

Kuinka hiihtäjät reagoivat harrastusolojen muutokseen? Lopettavatko he harrastuksen kokonaan vai ovatko he valmiita matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen hiihtämään? Luken tutkija Marjo Neuvonen haastatteli eri puolilta Suomea 769 hiihtäjää, jotka olivat iältään 15-74 vuotiaita.

”Hiihtäjiä on enemmän pohjoisessa kuin etelässä ja tämä ero nähtävästi entisestään kasvaa tulevaisuudessa, kun osa Etelä-Suomessa asuvista luopuu hiihtoharrastuksesta ilmastonmuutoksen myötä”, ennakoi Neuvonen.

Uusi työkalu visualisoi muutoksen ja osoittaa muutokselle herkät alueet

Suomen kansalliseen ilmastonmuutosportaaliin kehitetty uusi karttatyökalu osoittaa, kuinka lumiolot muuttuvat. VYyökalussa voi valita eri muuttujia, joiden avulla voi tarkastella muutosta oman kunnan alueella. Niiden avulla voi luoda karttoja, joista selviävät muutokselle herkimmät alueet Suomessa.

”Karttatyökalun avulla käyttäjät voivat tarkastella muutoksen vaikutuksia Suomen eri osissa ja keinoja, joilla näihin muutoksiin voidaan sopeutua”, tutkimusta johtanut SYKEn professori Tim Carter kertoo.

Työkalun toivotaan auttavan palveluntarjoajia hiihtomahdollisuuksien suunnittelussa ja kehittämisessä. Sen toivotaan myös lisäävän tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Työkalu löytyy verkosta osoitteesta http://ilmasto-opas.fi/fi/datat/sopeutumiskyky-ja-haavoittuvuus.

Ilmasto-opas.fi-portaalia ylläpitävät Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus ja tiedontuottamiseen osallistuvat myös monien muiden tutkimuslaitosten asiantuntijat.

Lisätietoja:

Tutkija Marjo Neuvonen, Luonnonvarakeskus (Luke), p. 029 532 5406, etunimi.sukunimi@luke.fi

Vanhempi tutkija, Tuija Sievänen, Luonnonvarakeskus (Luke), p. 029 532 5269, etunimi.sukunimi@luke.fi

Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus (SYKE), p. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Professori Timothy Carter, Suomen ympäristökeskus (SYKE), p. 0295 251 094, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Julkaisu

Neuvonen, M., Sievänen, T., Fronzek, S, Lahtinen, I, Veijalainen, N. & Carter, T. R. 2015. Vulnerability of cross-country skiing to climate change in Finland – An interactive mapping tool. Journal of Outdoor Recreation and Tourism, Volume 11: 64–79. http://dx.doi.org/10.1016/j.jort.2015.06.010 (manuscript PDF)

Tammikuussa oli kylmää

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Edellisen kerran kylmempi tammikuu oli vuonna 2010, Lapissa vuonna 2003.

Kuva: Ahti Ovaskainen / Metsähallitus.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tammikuu oli koko maassa tavanomaista kylmempi, etelä- ja keskiosassa paikoin harvinaisenkin kylmä. Lämpötilapoikkeama oli enimmäkseen neljästä seitsemään astetta.

Kuukausi oli lämpötiloiltaan hyvin kaksijakoinen; kuukauden kolme ensimmäistä viikkoa olivat pääasiassa varsin kylmiä, mutta kuukauden lopulla sää lauhtui huomattavasti. Kuukauden alin lämpötila, -41,2°C, mitattiin Muoniossa kuukauden seitsemäntenä päivänä ja ylin lämpötila, 6,5°C, Hammarlandin Märketissä 30. päivänä tammikuuta.

Hiihtokelit käväisivät etelässä

Sademäärien suhteen kuukausi oli melko tavanomainen, eikä suuria poikkeamia havaittu suuntaan tai toiseen. Havaintoasemista sateisin oli Merikarvia Tuorila, jossa satoi tammikuun aikana 75,4 mm. Vähiten satoi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella. Pienin kuukausisademäärä mitattiin Vaalan Pelsossa, 13,4 mm.

Kuukauden merkittävin lumisade osui pienelle alueelle Merikarvian ympäristöön kahdeksas päivä tammikuuta, jolloin lunta pyrytti ennätykselliset 73 cm vuorokaudessa. Lunta oli kuukauden lopulla Koillismaata ja Lappia lukuun ottamatta tavanomaista vähemmän, lounaisrannikolla oli paikoin lumetonta. Eniten lunta oli Keski-Lapissa, missä lumensyvyys oli yleisesti noin 70–80 cm.

Lisätietoja:

Lisätietoja tammikuun säätilastoista saa nyt myös osoitteesta www.ilmastokatsaus.fi

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Leudontuvat talvet muuttavat rakennusten energiantarvetta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomessa jo nyt rakennusten lämmitys- ja jäähdytysenergian tarpeeseen. Vuosisadan loppuun mennessä energian kulutus vähenee äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan 20-35 %. Leudontuvat talvet aiheuttavat kuitenkin riskejä energian jakelulle.

Kuva: Pia Anttila.

Ilmatieteen laitos, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu ja Tallinnan teknillinen yliopisto ovat selvittäneet tyypillisen eteläsuomalaisen pientalon tilojen ja ilmanvaihtoilman lämmitykseen tarvittavan energian määrää sekä asujalle koituvia suoria taloudellisia vaikutuksia. Tutkimuksessa simuloitiin energiankulutusta tunnista ja päivästä toiseen.

Laskennan lähtötietoina tutkimuksessa käytettiin Ilmatieteen laitoksen tuottamaa sääaineistoa, joka kuvaa tyypillisiä sääoloja ajallisine vaihteluineen vuosien 2030, 2050 ja 2100 arvioidussa ilmastossa.

”Nämä tulevaisuuden sääaineistot muodostettiin yhdistämällä säähavaintotietoja ja ilmastomalliajojen tuloksia”, selittää Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhä.

Lämmitysenergian tarve vähenee jäähdytystarpeen lisääntyessä

Tutkimuksen tulosten mukaan ilmaston muuttumisen johdosta lämmitysenergian kulutus pienenee noin 20–40 % vuoteen 2100 mennessä. Samaan aikaan jäähdytysenergian tarpeen arvioitiin kasvavan 40–80 %. Kokonaisuudessaan rakennusten energiankulutus kuitenkin vähenee tulosten mukaan 20–35 % vuosisadan loppuun mennessä.

Muutos näkyy pientaloasujan lompakossa. Lämmitysenergiatarpeen väheneminen johtaa Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden tekemien laskelmien mukaan 11-16% laskuun lämmityskustannuksissa. Jäähdytystarpeen lisääntyminen kasvattaa sähkölaskua 2-3%, mikäli jäähdytykseen käytetään sähköä.

Suomen talvet ovat jo leudontuneet

Suomen vuosikeskilämpötila on kohonnut 1,4 astetta vuosien 1900 ja 2014 välillä. Lämpenemistahti on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Etenkin talvet ovat Suomessa leudontuneet. Esimerkiksi joulukuiden lämpötila on 1850-luvulta tähän päivään noussut lähes viisi astetta, mikä näkyy Suomen säässä ja luonnossa.

”Muutoksen johdosta pientalojen lämmitykseen tarvittava energiamäärä on jo tähän mennessä vähentynyt kuusi prosenttia vuosikymmenessä. Ilmastonmuutos vaatii kuitenkin aktiivisia ja hyvin suunniteltuja sopeutumistoimia Suomessakin, esimerkiksi energiatehokkaiden ja passiivisten jäähdytyskeinojen kehittämistä”, Kirsti Jylhä muistuttaa.

Ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan myös riskejä: äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen haittaa energiahuoltoa myrskytuhojen lisääntymisen ja roudan suojaavan vaikutuksen vähentymisen myötä.

Lisätietoja:

Tiedeuutinen tutkimuksesta: Ilmastonmuutos vähentää rakennusten lämmitysenergian tarvetta

FMI-TV-video: Millaisia ovat Suomen talvet tulevaisuudessa?

Ilmasto-opas.fi: Energian tarve ja huoltovarmuus muuttuvassa ilmastossa

Erikoistutkija Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 029 539 4125