Vappua vietetään epävakaisessa ja melko viileässä säässä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen maanantaina 29. huhtikuuta tekemän ennusteen mukaan vappua vietetään melko viileässä ja epävakaisessa säässä, lisäksi etelässä on myös tuulista.


Vapun keskimääräinen päivän ylin lämpötila vertailukaudella 1981-2010. Kuva: Ilmatieteen laitos.

Vappuaattoa vietetään pohjoisessa pilvisessä säässä ja ajoittain sataa vettä tai räntää, Lapissa myös lunta. Maan etelä- ja keskiosassa pilvisyys on vaihtelevaa ja sadekuuroja esiintyy monin paikoin etenkin iltapäivällä. Voimakkaimmissa kuuroissa voi sataa myös rakeita tai ukkonen jyrähdellä. Lämpötila kohoaa maan etelä- ja keskiosassa ylimmillään 8…9 asteeseen, mutta sadekuuroissa lämpötila laskee noin 5 asteeseen. Lisäksi puuskainen lounaistuuli saa sään tuntumaan etenkin etelässä viileämmältä ja se saattaa koetella keveyden juhlarakenteiden kestävyyttä. Pohjoisessa lämpötila jää 2 ja 6 asteen välille, mutta tuuli on heikompaa.

Vappuyö on maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen poutainen ja melko selkeä. Lämpötila laskee 0 ja +4 asteen välille. Pohjoisessa jatkuu sää jatkuu epävakaisena ja lämpötila on nollan vaiheilla.

Vappupäivä on maan etelä- ja länsiosassa poutainen ja melko aurinkoinen, mutta edelleen tuulinen. Itä- ja pohjoisosassa maata on pilvisempää ja ajoittain sataa vettä tai räntää. Lämpötila kohoaa etelässä paikoin reiluun 10 asteeseen, muuten lämpötiloissa ei tapahdu suuria muutoksia vappuaattoon verrattuna.

Vuosi sitten etelässä päästiin yli 15 asteen

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi sitten vappua vietettiin melko tavanomaisen sään merkeissä. Sekä vappuaattona että vappupäivänä maan pohjoisosan ja Kainuun yli liikkui hajanainen sadealue, kun taas etelämpänä vappua vietettiin poutaisessa ja osin aurinkoisessa säässä. Vappuaattona lämpötila kohosi etelässä paikoin yli 15 asteen, mutta vappupäiväksi pohjoisesta virtasi jo hieman viileämpää ilmaa.

Tilastojen mukaan lämpötila on vappuna keskimäärin maan etelä- ja keskiosassa päivisin 10 ja 15 asteen välillä kun taas maan pohjoisosassa päivälämpötila on pääosin 5 ja 10 asteen välillä. Yöllä lämpötila laskee maan keski- ja pohjoisosassa vielä vapun aikaan tyypillisesti pakkasen puolelle, maan eteläosassa yölämpötila on tavallisesti asteen tai pari plussan puolella. Mahdolliset sateet tulevat etelässä tyypillisesti vetenä, pohjoisessa myös räntä- ja lumisateet ovat tavanomaisia.

Ehjä lumipeite löytyy vappuna tyypillisesti Oulun pohjoispuolelta Ilomantsiin ulottuvan linjan pohjoispuolelta. Muutaman senttimetrin lumikerros maan keskiosassakaan ei ole erikoista. Tänä vappuna yhtenäisen lumipeitteen raja on hieman pitkän ajan keskiarvoja pohjoisempana.

Lue lisää:

Vappusäätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vappu
Kevättilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot

Maksuttomassa sääsovelluksessa on saatavissa sääennuste yli 17 000 paikkaan Suomessa sekä tuhansiin ulkomaan kohteisiin. Sääsovellus tuo myös Suomessa voimassa olevat varoitukset helposti käyttäjien ulottuville. Samalla voit tarkistaa myös säähän liittyvät varoitukset Suomessa. Saatavilla iOs, Android, selainversio ja Windows Phone 8. Lue lisää: http://ilmatieteenlaitos.fi/924

Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa Suomenlahdella

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos on päivittänyt arviot merenpinnan nousun vaikutuksesta Suomen rannikolla.

merijaa

Maankohoaminen ja maapallon painovoimakentän muutokset suojaavat Suomen rannikkoa merenpinnan nousulta erityisesti Pohjanlahdella. Suomenlahdella merenpinnan taso on kääntymässä nousuun.

Valtamerten pinnannousu vaihtelee alueellisesti

Ilmaston lämpeneminen nostaa valtamerten pintaa kiihtyvällä vauhdilla, tällä hetkellä keskimäärin noin kolme millimetriä vuodessa. Syynä ovat meriveden lämpölaajeneminen ja jäätiköiden sulaminen. Vuosisadan loppuun mennessä valtamerten pinnan arvioidaan nousevan vähintään noin 20 cm, korkeimpien arvioiden liikkuessa lähes kahdessa metrissä.

Nousun alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta mm. merten epätasaisen lämpenemisen, maapallon painovoimakentän muutosten ja merten kiertoliikkeessä tapahtuvien muutosten vuoksi. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa näiden alueellisten tekijöiden vaikutus Suomen rannikolla on arvioitu uusimpien tieteellisten julkaisujen pohjalta.

Jäätiköiden sulaessa massaa siirtyy mantereilta meriin, minkä seurauksena maapallon painovoimakenttä ja maankuoren korkeus muuttuvat. Mannerjäätikön massa ei enää vedä merivettä puoleensa yhtä voimakkaasti kuin aikaisemmin ja lisäksi maankuori kohoaa kevenevän jäätikön alla. Sen vuoksi merenpinnan nousu on vähäistä sulavan jäätikön lähellä, kun taas kaukana sulavasta jäätiköstä nousu tuntuu voimakkaana.Grönlannin mannerjäätikön sulamisella on tämän takia Suomen rannikon kannalta melko pieni merkitys, ja alueellinen nousu jää Suomessa maailmanlaajuista keskiarvoa heikommaksi.

Itämeren ominaispiirteet vaikuttavat Suomen rannikolla

Valtameren alueellisen pinnannousun lisäksi Suomen rannikon vedenkorkeusmuutoksiin vaikuttavat Itämeren paikalliset ilmiöt. Maankuori kohoaa Suomessa edelleen viime jääkauden jäljiltä noin 4–10 mm vuodessa. Lisäksi ilmastomallit ennustavat voimistuvia länsituulia, jotka työntävät vettä Itämereen Tanskan salmien kautta ja kasaavat vettä Suomen rannikkoa vasten.

Maankohoaminen on tähän asti kumonnut merenpinnan nousun Suomessa, mutta tilanne on muuttumassa etelärannikolla. Merenpinnan tason arvioidaan kääntyvän nousuun Suomenlahdella. Pohjanlahdella maankohoaminen riittää tulevina vuosikymmeninä todennäköisesti yhä tasapainottamaan merenpinnan nousun.

Jos kaikkein korkeimmat nousuennusteet toteutuvat, merenpinta nousee kaikkialla Suomen rannikolla: Suomenlahdella jopa 90 cm vuosisadan loppuun mennessä, Selkämerellä 65 cm ja Perämerellä noin 30 cm.

Nyt tehty arvio koskee merenpinnan keskimääräisen tason muutosta pitkällä aikavälillä. Rakentamisessa ja muussa rannikkotoiminnassa on lisäksi otettava huomioon vedenkorkeuden lyhytaikaisessa vaihtelussa tapahtuvat muutokset ja aaltoilu. Ilmatieteen laitos tekee lähitulevaisuudessa päivitetyt arviot alimmista suositeltavista rakennuskorkeuksista, joissa nämäkin tekijät otetaan mukaan.

Lisätietoja:

Tutkija Hilkka Pellikka, puh. 050 380 2649, hilkka.pellikka@fmi.fi
Tutkimusprofessori Kimmo Kahma, puh. 040 721 5955, kimmo.kahma@fmi.fi

Tuluvat-hanke tuottaa oppimateriaalia ja kaikille avoimia verkkoluentoja

tuluvat_smart

Esimerkkidia Tuluvat-hankkeen tuottamasta SMART Board -materiaalista, jossa on myös interaktiivisia osioita.

Helsingin yliopiston aineenopettajakoulutuksen johtaja ja Ilmastopaneelin jäsen, dosentti Hannele Cantell näkee ympäristökasvatuksen laajana kysymyksenä. Ympäristökasvatus on myös arvokasvatusta ja vastuun opettamista. Vaikka Suomessa on laadukas opettajankoulutus, monitieteisiä lähestymistapoja pitäisi Cantellin mielestä olla kouluopetuksessa enemmän. Ilmastoasiat tulisi ottaa huomioon yhtä lailla fysiikan, kirjallisuuden kuin vaikkapa uskonnon opetuksessa. Tällä hetkellä opettajilla ei ole siihen riittäviä valmiuksia. ”Valtakunnallisella tasolla ympäristöasiat näkyvät opetussuunnitelmassa hyvin, mutta käytännön toteutus vaihtelee. On syytä miettiä, miten ympäristökasvatuksen näkökulmaa voisi tehostaa ja kehittää opettajankoulutuksessa.”, Cantell toteaa.

Esimerkiksi näihin tarpeisiin vastaa Opetushallituksen rahoittama hanke TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos”, johon osallistuvat Ilmatieteen laitos, Vantaan kaupunki (Lumon lukio) ja Kouvolan kaupunki (Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan iltalukio). Hanke tunnetaan myös nimellä Tuluvat. Lempinimi viittaa toisaalta ilmastonmuutoksen seurauksena voimistuviin tulviin, toisaalta tutkijoihin (tu) ja lukioihin (lu) sekä tieto- ja viestintätekniikkaan (tuluvat).

Hankkeessa tuodaan yhteen kolme ”ainesosaa”: opettamisen ja opiskelun kehittämiseen sitoutunut opettajaverkosto, tieteen tekemiselle ja sen tuloksista kertomiselle omistautuneet tutkijat ja uuden tietotekniikan tarkoituksenmukainen hyödyntäminen. ”Toimivalla reseptillä” tuloksena syntyy tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä uusia ja luovia opetuskäytäntöjä, yhteistyömuotoja oppilaitosten sekä tutkimusyhteisön välille ja oppilaitosten sekä tutkimuslaitosten jaettuun asiantuntijuuteen perustuvaa toimintakulttuuria.

Ilmastonmuutoksen perusasioista on hyvin tuotettua videomateriaalia. Olemme testanneet kanadalaisen Pacific Institute of Climate Solutionsin YouTube-videoiden tekstittämistä. Opettajilta saatu palaute on myönteistä, ja yhteistyö PICS:n kanssa on käynnistynyt. Ensimmäisenä olemme tekstittäneet ilmastomalleja käsittelevän videon. Lisäksi lyhyitä tutkijahaastatteluja on taltioitu Ilmasto-oppaan YouTube-kanavalle.

Lokakuun alussa järjestimme opettajien työpajan Ilmatieteen laitoksella. Koulutustilaisuuden tarkoituksena oli syventää opettajien osaamista ilmastosta sekä kehitellä ja arvioida erilaisten säähän, ilmastoon ja ilmastonmuutokseen liittyvien oppimateriaalien ja oppimiskäytäntöjen soveltuvuutta käytännön opetustyöhön. Joukolla kehittelimme tapoja hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa sekä keinoja lisätä tutkimusyhteisön ja opetusmaailman yhteistyötä. Aamupäivä koostui erilaisista Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden pitämistä esityksistä. Iltapäivällä vuorossa oli työpajatyöskentelyä kolmessa eri ryhmässä.

Lokakuun puolivälissä osallistuimme kouluttajana Otavan Opistolla Mikkelissä Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia” -tapahtumaan, jossa keskeisinä teemoina olivat kestävä elämäntapa ja ilmastonmuutos sekä tieto- ja viestintätekniikan avulla opiskelu. Joulukuussa esittelimme hanketta myös Opetushallituksessa.

Tällä hetkellä hankkeessa on tekeillä Älypää-ilmastovisa, lukiotason opetusmateriaaleja SMART Notebook -älytauluille, lisää videotekstityksiä ja muuta oppimateriaalia. Olemme esimerkiksi tehneet Juba Tuomolan kanssa sopimuksen ilmastonmuutosaiheisten Viivi ja Wagner -sarjakuvien hankkimisesta.

Tuluvat-hanke, Ilmatieteen laitos ja Ilmasto-opas.fi-sivusto järjestävät yhteistyössä suorana lähetettäviä verkkoluentoja, webinaareja, netin kautta. Ensimmäisessä webinaarissa 5.10.2012 erikoistutkija Kirsti Jylhä luennoi Suomen ilmastonmuutosskenaarioista. Toisessa webinaarissa 8.11. tutkija Hannele Korhonen kertoi ilmastonmuokkauksesta. Kysymyksiä otettiin vastaan ennen lähetystä ja sen aikana. Uuden ja vaikeahkon aiheen luento keräsi myönteistä palautetta selkeydestä. Erään lähetystä seuranneen opiskelijan viesti oli seuraava: ”Haluaisin vielä antaa positiiviset kommentit web-luennosta, joka oli jokaisen minuutin arvoinen! Puhuja esitti asiat selkeästi ja johdonmukaisesti, mistä tietysti aiheen lisäksi tykkäsin tosi paljon (tuli taas sellainen ’ah, yliopisto’ -hetki).”

Tänä keväänä järjestetään vielä seuraavat kaksi webinaaria:

Vaarallisia sääilmiöitä Suomessa
Vuorovaikutteinen verkkoluento ti 7.5. klo 10–10.45
Meteorologi Pauli Jokinen, Ilmatieteen laitos

Luennossa käydään läpi joitakin Suomessa esiintyviä vaarallisia sääilmiöitä, jotka voivat saada aikaan suuriakin aineellisia vahinkoja. Lisäksi tarkastellaan, kuinka merkittäviä Suomen vaaralliset sääilmiöt ovat verrattuna muualla maailmassa esiintyviin ilmiöihin.

Rekisteröidy luennolle viimeistään ma 29.4. lähettämällä viesti osoitteeseen JuhaA.Karhu (at) fmi.fi. Kirjoita rekisteröitymisviestin otsikkoon: ”Vaarallisia sääilmiöitä”. Kirjoita itse viestiin nimesi. Jos luentoa seuraa suurempi ryhmä esim. lukion opiskelijoita, kirjoita viestiin myös tieto siitä. Saat paluupostissa ohjeet ja tunnukset luennoille osallistumista varten. Verkkoluennon seuraaminen edellyttää, että tietokoneeseen on asennettu uusimmat Java-päivitykset.

Sääennusteen synty – tapaus tapaninpäivän myrsky vuonna 2011
Vuorovaikutteinen verkkoluento ti 14.5. klo 10–10.45
Meteorologi Eerik Saarikalle, Ilmatieteen laitos

Luennossa esitellään sääennusteen synty, aina havainnoista ja säämalleista säätiedotuksiin ja varoituksiin saakka. Myös vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyn ennustaminen ja myrskyn kehittyminen käydään läpi.

Rekisteröidy luennolle viimeistään ma 6.5. lähettämällä yhteystietosi osoitteeseen JuhaA.Karhu (at) fmi.fi. Kirjoita rekisteröitymisviestin otsikkoon: ”Sääennusteen synty”. Kirjoita itse viestiin nimesi. Jos luentoa seuraa suurempi ryhmä esim. lukion opiskelijoita, kirjoita viestiin myös tieto siitä. Saat paluupostissa ohjeet ja tunnukset luennoille osallistumista varten. Verkkoluennon seuraaminen edellyttää, että tietokoneeseen on asennettu uusimmat Java-päivitykset.

Webinaarit tullaan taltioimaan Ilmasto-opas.fi-sivustolle, jossa ne ovat nähtävissä viimeistään syksyllä.

Ilmatieteen laitos on testannut menetelmiä valvoa laivojen päästörajoituksia

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos on mukana SNOOP- ja BSR InnoShip -hankkeissa, joissa tutkitaan laivapäästöjen vaikutusta ilmanlaatuun, ihmisiin ja ympäristöön.


Kuva: Heikki Lihavainen, Ilmatieteen laitos.

Hankkeissa testataan myös menetelmiä, joilla voidaan valvoa, että laivat käyttävät rikkipitoisuudeltaan hyväksyttäviä polttoaineita.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO hyväksyi vuonna 2008 uudet rajat laivojen polttoaineen rikkipitoisuudelle. Asia lisättiin merten pilaantumisen ehkäisemistä koskevaan MARPOL 73/78 –yleissopimukseen (International Convention for the Prevention of Pollution from Ships).

Uusitussa EU:n rikkidirektiivissä on tiukennuksia meripolttoaineiden sisältämään rikkimäärään. Korkein sallittu meripolttoaineiden rikkipitoisuus laskee nykyisestä 1,0 prosentista 0,1 prosenttiin Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin alueilla. Tiukennukset astuvat voimaan vuoden 2015 alusta lähtien.

Rajoitusten noudattamista voidaan valvoa lentokone- ja helikopterimittauksilla

Ilmatieteen laitos on mitannut laivojen pakokaasupäästöjä ja samalla testannut menetelmiä, joilla direktiiviä voidaan valvoa maalta ja ilmasta käsin. Testatussa menetelmässä ilmakehästä mitatusta hiilidioksidin ja rikkidioksidin suhteesta voidaan määrittää laivan käyttämän polttoaineen rikkipitoisuus.

Ilmatieteen laitos on määrittänyt laivojen savukaasujen suhteita tekemällä mittauksia maalta käsin laivaväylän varrella. Mittauksia on tehty myös suoraan laivan jättämästä savuvanasta lentokoneella, johon on asennettu mittauskalustoa. Tähän mennessä mittauksia on tehty pienellä yksimoottorisella Cessna-pienkoneella ja helikopterilla. Mittauskalustoa on lennätetty pääasiallisesti Helsingin edustalta, mutta tutkimusta on tehty myös vilkkaasti liikennöidyllä Helsingin ja Tallinnan välisellä väylällä. Lentoja on tehty myös Rauman ja Turun edustalla.

Seuraava askel on lennättää raskaampaa mittauskalustoa Aalto-yliopiston kaksimoottorisella SkyVan-lentokoneella. Lentokone varustetaan monipuolisella mittauslaitteistolla, jolla tutkitaan myös laivojen pienhiukkaspäästöjä. Näin saadaan lisätietoa meridieseleistä tulevien polttoperäisten hiukkasten koostumuksesta. Tähän mennessä saadut tulokset osoittavat, että menetelmä toimii hyvin, ja koealueilla mitatut alukset noudattivat rikkirajoituksia.

Lisätietoja:

Tutkimuksen organisointi ja laivapäästöt:
Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 029 539 5458 , jukka-pekka.jalkanen@fmi.fi
Lentokonemittaukset:
Heikki Lihavainen, puh. 029 539 5492, heikki.lihavainen@fmi.fi

Keinotekoisen ilmastonmuokkauksen oikeudesta ensimmäinen suomalaisjulkaisu

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ensimmäinen suomenkielinen tutkimus keinotekoisen ilmastonmuokkauksen kansainvälisestä hallinnoinnista on julkaistu.

(c) olly - Fotolia.com

(c) olly – Fotolia.com

Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat julkaisseet ensimmäisen suomenkielisen tutkimuksen keinotekoisen ilmastonmuokkauksen kansainvälisestä hallinnoinnista. Tutkimuksen mukaan ilmastonmuokkaustekniikoista ei ole toistaiseksi sitovaa oikeudellista erityissääntelyä.

– Kansainvälinen ympäristöoikeus rajoittaa kuitenkin jo nykyisin ilmastonmuokkaustekniikoiden käyttöönottoa, muistuttaa kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Tuomas Kuokkanen Itä-Suomen yliopistosta.

Useat tapaoikeudelliset periaatteet, kuten huolellisuusperiaate ja vaatimus ympäristövaikutusten arvioinnista, voivat olla merkityksellisiä tekniikoita arvioitaessa. Biodiversiteettisopimuksen puitteissa on lisäksi jo tehty ei-sitova päätös, joka suhtautuu tekniikoiden käyttöön muuten kuin pienimuotoisen tutkimuksen osalta kielteisesti kunnes tietyt päätöksessä asetetut ehdot täyttyvät.

Tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä ovat erityisesti ilmakehässä suoritettavan kokeellisen tutkimuksen pelisäännöt sekä tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät kysymykset, toteaa ryhmäpäällikkö ja akatemiatutkija Hannele Korhonen Ilmatieteen laitoksen Kuopio yksiköstä. Mikäli ilmastonmuokkaustekniikoita käsitellään jatkossa useiden kansainvälisten elimien ja sopimusjärjestelmien piirissä, on vaarana, että ne päätyvät osittain toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Tämän vuoksi kansainväliseen yhteistyöhön ja koordinointiin liittyvät kysymykset ovat lähitulevaisuudessa keskeisessä roolissa.

Ilmastonmuokkauksella tarkoitetaan teknologioita, joilla ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia voitaisiin pyrkiä osittain kumoamaan. Erityisesti eräät auringon säteilyä takaisin avaruuteen heijastavat teknologiat ovat herättäneet viime aikoina kiinnostusta, sillä niiden arvioidaan kykenevän merkittävään ilmaston viilentämiseen melko alhaisilla kustannuksilla. Tämä on herättänyt pelkoja, että yksittäiset valtiot tai valtioryhmät saattavat tulevaisuudessa ryhtyä omatoimisesti ilmastonmuokkaukseen lieventääkseen ilmastonmuutoksen seurauksia omalla alueellaan. Ilmastonmuokkausmenetelmien ongelmana kuitenkin on, etteivät niiden vaikutukset jakaudu tasaisesti joka puolelle maapalloa. Ne saattavat aiheuttaa esimerkiksi vakavaa kuivuutta tropiikin runsasväestöisillä alueilla.

Monitieteisen tutkimusryhmän laatima artikkeli ”Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus” on julkaistu teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013. Tutkimus rahoitettiin Suomen Akatemian COOL-projektista, joka on osa Akatemian ilmastonmuutostutkimuksen ohjelmaa.

Lisätietoja:

Tuomas Kuokkanen, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050 3790429, tuomas.kuokkanen@uef.fi
Hannele Korhonen, Ilmatieteen laitos, puh. 040 842 4852, hannele.korhonen@fmi.fi

Viite:
Kuokkanen, T., A. Laakso, A.-I. Partanen, K. Kulovesi, and H. Korhonen (2013), Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus, Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013, 7-51.

Talvikausi 2013 ennätyksellisen luminen pohjoisella pallonpuoliskolla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Vuosina 2010 ja 2012 talvi oli puolestaan ennätyksellisen vähäluminen. Lumimassan lisääntyneitä vuosivaihteluita seurataan uudella GCW/FMI SWE Tracker -seurantatyökalulla.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen GlobSnow-tuotteesta kehitetty SWE Tracker seuraa pohjoisen pallonpuoliskon lumimassaa ja asettaa sen klimatologiseen kontekstiin vertaamalla tämän hetken tilaa suhteessa satelliiteista kerättyyn 30-vuotiseen aikasarjaan. Lumimassalla tarkoitetaan koko pohjoisen pallonpuoliskon yhteenlaskettua lumen massaa ilman vuoristojen, jäätiköiden ja Grönlannin lumi- ja jääpeitteitä. Työkalu on juuri saatu esioperatiiviseen tuotantoon ja julkaistu Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n Global Cryosphere Watch (GCW) -verkkosivulla. Työkalu on suunnattu medialle, yleisölle ja päätöksentekijöille helposti ymmärrettäväksi indikaattoriksi pohjoisen pallonpuoliskon yleisen lumitilanteen seurantaan.

Ilmatieteen laitoksen Arktisen tutkimuksen yksikkö on aktiivisesti osallistunut WMO:n Global Cryosphere Watch -ohjelman kehittämiseen.

Peräkkäisinä vuosina ennätyksellisen vähälumisia ja runsaslumisia talvia

Vuoden 2013 talvi on ollut reilusti keskimääräistä runsaslumisempi pohjoisella pallonpuoliskolla. Helmikuu ja maaliskuu ovat olleet mittaushistorian lumisimmat, ja tammikuukin oli keskimääräistä runsaslumisempi. Nämä havainnot nousivat esille SWE Tracker -seurantatyökalun käyttöönoton myötä. Nyt käyttöönotettu työkalu on esioperatiivisessa testikäytössä, ja yksittäisten päivien katkokset laskennassa ovat mahdollisia.

Lumimassat ovat vaihdelleet viime vuosina pohjoisella pallonpuoliskolla runsaasti talvikaudesta riippuen. Vuonna 2010 mitattiin siihenastisen mittaushistorian vähälumisimmat maaliskuu ja huhtikuu, sekä toisiksi vähälumisimmat tammikuu ja helmikuu. Niin ikään vuonna 2012 mitattiin 30-vuotisen mittaushistorian vähälumisimmat tammikuu ja helmikuu, vaikkakin maalis- ja huhtikuu olivat vain hieman keskimääräistä vähälumisempia. Vuosi 2011 oli lumimäärältään keskimääräinen tai hieman keskimääräistä runsaslumisempi.

Lumimassan vaihtelut näyttävät olleen viime aikoina lisääntymään päin – peräkkäisien vuosien aikana on koettu sekä mittaushistorian vähälumisimpia talvia (2010 ja 2012) että ennätysluminen talvi helmi-maaliskuun lumimaksimin aikaan (2013).

Lisätietoja:

Erikoistutkija, TkT Kari Luojus, puh. 040 505 8417, kari.luojus@fmi.fi
Professori Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi
Tutkija Matias Takala, puh. 040 527 9778, matias.takala@fmi.fi

Ilmastotutkijoille uutta tietoa Sodankylän luminäytteistä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Suomen ja Ranskan Ilmatieteen laitosten yhteistyö on tuottanut uutta tärkeää tietoa Arktisen alueen lumen heijastusominaisuuksista ja mustan hiilen pitoisuuksista.


Kuva: Timo Lindholm, Ilmatieteen laitos.

Tutkimuksessa selvisi, että sulavan lumen heijastaman auringon säteilyn määrä voi olla huomattavasti odotettua pienempi. Puhdas lumi heijastaa 97 – 99 % siihen tulevasta näkyvästä valosta. Sen sijaan sulavan lumen heijastus voi olla vain puolet tästä eli noin 50–70 %. Lumessa oleva musta hiili voi vähentää heijastusta vielä entisestään. Mustan hiilen absorptiovaikutus voitiin havaita parhaiten UV-aallonpituuksilla.

Musta hiili kiinnostaa ilmastonmuutostutkijoita

Musta hiili on noussut yhdeksi keskeiseksi tekijäksi tutkittaessa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Musta eli epäorgaaninen hiili on epätäydellisen palamisen sivutuote. Ilmakehään joutuessaan musta hiili lämmittää ympäröivää ilmaa absorboimalla auringon valoa. Maanpinnalla se voi nopeuttaa lumen ja jään sulamista.

Ilmatieteen laitos on analysoinut Sodankylän lumen mustan hiilen määrää viikottaisilla näytteillä vuodesta 2009 alkaen. Sodankylän luminäytteiden vuosien 2009 – 2011 mustan hiilen tulokset julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa. Luminäytteiden mustan hiilen pitoisuudet olivat ajoittain odotettua korkeammat johtuen Kuolan niemimaalta tulevista ilmavirroista.

Tutkimusryhmä julkaisi tutkimustuloksensa 10.4.2013 Atmospheric Chemistry and Physics -lehdessä.Työtä rahoitti Suomen Akatemia SAARA- ja A4-projekteista. Tutkimus on osa Pohjoismaista CRAICC –huippututkimusyksikköä (Cryosphere–Atmosphere Interactions in a Changing Arctic Climate).

Lisätietoja:

Outi Meinander, puh. 029 539 4157, outi.meinander@fmi.fi

%d bloggers like this: