Laaja tutkijayhteisö käynnisti uudenlaisen vuoropuhelun arktisten alueiden suurimmasta tulevaisuuden haasteesta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tiistaina Ilmatieteen laitoksen järjestämässä arktisen meteorologian huippukokouksessa tutkijayhteisö toi voimallisesti esiin huoltaan siitä sitä, että Arktisten alueiden ilmastonmuutos koskettaa jo meitä kaikkia.

Kuva: Tommi Mäkelä.

Ilmastonmuutos on arktisella alueella nopeampaa kuin missään muualla ja vaikutukset näkyvät jo nyt. Ilmastonmuutoksen vaikutukset konkretisoituvat kaikkialla maapallolla. Esimerkiksi Suomen joulukuiden keskilämpötila on jo nyt kohonnut lähes 5 astetta.

”Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään laajasti yhteiskunnassa, joten tutkimustietoa ja palveluita tarvitaan monella eri alalla. Arctic Meteorology Summit -huippukokouksen suurin anti on ollut eri maiden ilmastoasiantuntijoiden, päättäjien, elinkeinoelämän, turvallisuusviranomaisten sekä alkuperäiskansojen välinen vuoropuhelu”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski painottaa.

Tutkijat julkaisivat yhteisen kannanoton

Tilaisuudessa julkaistiin arktisten alueiden tutkijoiden kannanotto, jossa tutkijat korostavat tieteellisen tiedon, viestinnän ja yhteistyön tärkeyttä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tutkijat korostavat erityisesti tarvetta kehittää kattavaa havaintojärjestelmää, jonka avulla saadaan tietoa arktisen alueen tilasta ja kehityksestä kokonaiskuvaa, jonka pohjalle tulevaisuutta voidaan rakentaa.

Levillä on kaikkien osapuolten kesken ollut havaittavissa selkeä yhteisymmärrys siitä, että turvallinen ja kestävä toiminta arktisella alueella edellyttää tiivistä yhteistyötä, josta yksi esimerkki on arktisten alueiden toimintaa tukevien infrastruktuurien kehittäminen ja rakentaminen. ”Myönteistä on, että meteorologia on jo aiemmin tänä vuonna hyväksytty osaksi Arktisen neuvoston AMAP-työryhmän (Arctic Monitoring and Assessment Programme) toimintaa, koska sen nähdään vahvistavan konkreettisesti AMAPin toimintaa”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja painottaa.

Käytännön esimerkki jo käynnistyneestä yhteistyöstä on Ilmatieteen laitoksen julkaisema uusi satelliittituote, joka kertoo lähes reaaliaikaisesti maapallon pohjoisten alueiden jää- ja lumitilanteen. Palvelu löytyy osoitteesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/arktis-nyt. Palvelussa jäätiedot tulevat EUMETSATin rahoittaman ja norjalaisten operoiman OSI SAF -projektin kautta. Ilmatieteen laitos tuottaa palveluun tiedot lumipeitteestä.

Tiistaina 20. maaliskuuta järjestetyn Summitin pääpuhujina olivat mm. Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sekä Suomen arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen. Lisäksi mukana oli asiantuntijoita arktisella alueella toimivista yrityksistä ja organisaatioista.

Tapahtumaa voi seurata Twitterissä hashtagilla #arcticmet

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, projektipäällikkö Johanna Ekman, puh. 029 539 2079, johanna.ekman@fmi.fi

Katso video arktisesta alueesta: https://www.youtube.com/watch?v=EdZV_qk2vXk

Kannanotto on ladattavissa pdf:nä täältä: https://ilmatieteenlaitos.studio.crasman.fi/bank/levi

Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista: https://atmoslehti.fi/teema/odotettavissa-oikullisempaa-tiedatko-miten-ilmastonmuutos-vaikuttaa/

Ilmastomallit ennustavat muutoksia pohjoisten jokien virtaamiin ja eliöstöön

[Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tiedote:]

Erityisesti loppusyksyn ja kevään virtaamat muuttuvat tulevaisuudessa. © Kaisa-Riikka Mustonen, Oulun yliopisto

Suomen virtavesien lajien elinalueet tulevat siirtymään pohjoista kohti lämpötilan kasvaessa ilmastonmuutoksen myötä. Lisäksi jokien virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttuu nykyistä epäsäännöllisemmäksi. Lajiston muutokset ovat suurempia pienissä latvapuroissa kuin suurissa joissa, selviää Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkimuksesta.

Ilmastoskenaarioiden mukaan ilman lämpötilan kohoaminen on vuosisadan lopulla suurinta Suomen pohjoisilla alueilla. Jokien pohjaeläinyhteisöjen ennustettu koostumus heijastaakin lämpötilan muutoksia.

”Eteläisten lajien levinneisyysrajat siirtyvät ennusteen mukaan pohjoisemmaksi, minkä seurauksena pohjaeläinten lajirunsaus lisääntyisi pohjoisissa joissa. Toisaalta pohjoisia lajeja saattaa tulevaisuudessa hävitä niiden nykyisiltä esiintymisalueilta”, sanoo tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä.

Suurin muutos pienissä latvapuroissa

Ennusteessa jokien virtaamissa havaittiin selviä muutoksia ja virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttui vaikeammin ennakoitavaksi. Myös lajisto tulisi muuttumaan eniten niissä vesistöissä, joissa virtaamien muutos on suurinta. Erityisesti pienet latvapurot ovat herkkiä virtaamien ja siten myös lajiston muutoksille.

”Muutokset lämpötilassa ja sadannassa vaikuttavat moniin jokien valuma-alueen toimintoihin. Lisäksi maankäyttö ja muu ihmistoiminta vaikuttavat yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Ilmastonmuutoksen vesistövaikutusten tutkimuksessa tulee pyrkiä vielä entistä laajemmin huomioimaan erilaisia tekijöitä ja näiden yhteisvaikutuksia”, sanoo erikoistutkija Heikki Mykrä Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmastonmuutos asettaa haasteita myös vesiensuojelulle ja -hoidolle. Etenkin pienvesissä on huolehdittava varjostuksen säilymisestä, jotta veden lämpötila nousisi mahdollisimman vähän.

Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka muutokset ilman lämpötilassa ja hydrologiassa vaikuttavat jokien pohjaeläinlajiston koostumukseen. Tutkimuksessa yhdistettiin ilmastomallien tuottamia skenaarioita jokien virtaamasimulaatioihin ja lajien esiintymistä ennustaviin malleihin. Tutkimus on julkaistu Global Change Biology -julkaisusarjassa.

Maailman vesipäivää vietetään 22.3.2018. Tänä vuonna päivän teemana on ”Nature for Water” ja se nostaa esille mahdollisuuksia parantaa vesien tilaa luontopohjaisilla ratkaisuilla. YK:n julistaman vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

”Näin maailman vesipäivän alla on hyvä muistaa, kuinka tärkeää on tutkia ilmaston ja vesiluonnon vuorovaikutusta”, sanoo Heikki Mykrä.

Lisää aiheesta

• Tutkimusartikkeli: Thermal and hydrologic responses to climate change predict marked alterations in boreal stream invertebrate assemblages
• Maailman vesipäivä 2018 (englanniksi)

Lisätietoja:

Erikoistutkija Heikki Mykrä, Suomen ympäristökeskus
puh. +358 295251436, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
puh. +358 405789989 etunimi.sukunimi@oulu.fi

Vuoden tiedekirja -palkinto Ilmastotiedon kirjoittajille

Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto on valinnut vuoden tiedekirja -palkinnon voittajaksi teoksen Energian Aika – Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen (WSOY 2017). Sen kirjoittajat Aki Suokko ja Rauli Partanen ovat molemmat vaikuttaneet jo vuosien ajan Ilmastotiedon taustajoukoissa ja blogikirjoittajina.

Vuoden tiedekirjan kriteereitä ovat aiheen kiinnostavuus ja merkittävyys, sisällön tieteellinen painoarvo sekä teoksen kirjalliset ansiot. Tiedekirjan täytyy perustua tutkimukseen, kertoa tutkimuksen tuloksista ymmärrettävällä tavalla ja antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa kirjoittajan väitteet ja johtopäätökset.

Energian aika kirja kuvaa modernia yhteiskuntaa, taloutta, ihmisten hyvinvointia ja ilmastonmuutosta ja muita ympäristövahinkoja energian näkökulmasta. Vaikka fossiilisia polttoaineita paljon parjataan, ei ilman niitä teollisia vallankumouksiakaan olisi todennäköisesti tapahtunut, ja nykyinen hyvinvointi olisi kenties jäänyt syntymättä. Energia on näytellyt keskeistä osaa ihmiskunnan lähihistoriassa. Kirjassa tuodaan esille monia fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoisten energiamuotojen merkittäviä ongelmia, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle.

Palkintoraatiin kuuluivat dosentti Markku Ihonen, dosentti Tuija Parvikko ja emerituskansleri Kari Raivio. Raadin sihteerinä toimi Tieteellisten seurain valtuuskunnan tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki. Palkintoraati antoi seuraavat perustelut:

Energian aika on analyyttinen, huolellisesti argumentoiva ja realistinen mutta myös innovatiivinen ja innostava esitys planeettamme isoimmista haasteista. Yhteiskunta joutuu tekemään vaikeita valintoja ja kompromisseja niin sanottujen viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ainoa kestävä peruste on monipuolinen tutkittu tieto. Teokseen on koottu suuri määrä tätä tietoa ymmärrettävään muotoon. Asian tärkeyttä ja ajankohtaisuutta ei voi korostaa liikaa.

Aki Suokko ja Rauli Partanen osoittavat tinkimättömästi, mitä vallitseva käsitys talouskasvun pakosta merkitsee energiankulutukselle ja -tuotannolle. Kun hyvinvointia tavoitellaan lähinnä talouskasvun kautta, myös ympäristöhaitat lisääntyvät tuhoisasti. Hyvinvointi ei kuitenkaan edellytä energiankulutuksen kasvua, ja tavoitteeksi tulisikin asettaa eettisesti ja ympäristöllisesti kestävä hyvinvoinnin lisääminen ja oikeudenmukaisuus.

Kirjan alaotsikossa mainitut talouskasvu, hyvinvointi ja ilmastonmuutos ovat riippuvaisia toisistaan, mutta pääotsikko korostaa energian saannin ja tuotantotavan ratkaisevaa roolia. Fossiilisten polttoaineiden haitat tiedostetaan yleisesti, mutta teos avaa oivallisesti myös vaihtoehtojen huomattavia ongelmia. Kirjoittajat peräänkuuluttavat laskutaitoa vaihtoehtoja punnittaessa eivätkä puolla mitään tiettyä teknologiaa. He päätyvät kuitenkin väittämään, että ”ydinvoimalla on numeroiden valossa oltava valtava rooli ihmiskunnan energiatulevaisuudessa tällä vuosisadalla”.

Suomen hallitus korostaa uusiutuvaa energiaa, etenkin biotaloutta, mutta hataralta tietopohjalta. Jokaisen poliitikon ja päättäjän olisikin syytä lukea Suokon ja Partasen kirja. Se panee ajattelemaan isoja asioita mutta myös tarjoaa ajattelulle tutkittuun tietoon perustuvia aineksia.

Aki Suokko on filosofian tohtori, diplomi-insinööri ja Rauli Partanen tietokirjailija.

Lainatut kohdat ovat Tieteellisten seurain valtuuskunnan lehdistötiedotteesta: https://www.tsv.fi/fi/vuoden-tiedekirja/vuoden-tiedekirja-palkinto-aki-suokolle-ja-rauli-partaselle

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen runsasluminen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen kehittämä uusi Arktis nyt -tuote kertoo yhdellä kuvalla tämänhetkisen jää- ja lumialueen laajuuden pohjoisella pallonpuoliskolla. Arktiselta alueelta tarvitaan tämän kaltaista yhä tarkempaa tilannekuvaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Arktisen alueen haasteet ovat esillä ensi viikolla alkavalla Levin Arktisella superviikolla.

Kuva: Arktis-nyt.

Pohjoisella pallonpuoliskolla kausittaisen lumipeitteen maksimi osuu maaliskuulle. ”Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen runsasluminen, kun tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa. Vaihtelu eri vuosien välillä on ollut kohtalaisen suurta, ja varsinkin viime vuosina erot talvien välillä ovat olleet erittäin suuria”, sanoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Kari Luojus.

Tiedot on saatu Ilmatieteen laitoksen uudesta Arktis nyt -palvelusta, joka on maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. Suurin ero muihin vastaaviin palveluihin on se, että ne kertovat perinteisesti vain joko jää- tai lumitilanteen laajuudesta.

”Ilmatieteen laitoksen palvelussa on saatu yhdistettyä useampia muuttujia yhteen kuvaan. Näin saadaan parempaa tilannekuvaa kryosfääristä eli pohjoisen pallonpuoliskon kylmiltä alueilta”, tutkimusprofessori Jouni Pulliainen tähdentää. Kuvassa on laajuuksien lisäksi mukana lumen vesiarvo, joka määrittää lumen sisältämän veden määrän. Se on olennainen tieto mm. laadittaessa hydrologisia ennusteita tulvien ehkäisemiseksi sekä ylipäänsä ilmaston ja ympäristön muutoksen seurannassa.

Lumen kokonaismäärä vähentynyt ja lumen sulanta aikaistunut

Tiedot lumen määrästä toimitetaan myös Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n Global Cryosphere Watch -palveluun, jossa tiedot yhdistetään trendeihin ja menneiden vuosien tilastoihin. Pitkistä havaintoaikasarjoista voidaan nähdä, että lumen kokonaismäärä pohjoisella pallonpuoliskolla on keskimäärin vähentynyt kevätkaudella ja lumen sulanta on samalla aikaistunut. Pitkän aikavälin tarkastelu (1980 – 2017) osoittaa, että lumen kokonaismäärä on kaikkina talvikuukausina keskimäärin vähentynyt.

Samoin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut ja monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2 – 7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,4 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä. Sään ääri-ilmiöt eli toisinaan hyvin runsaslumiset ja toisinaan vähälumiset talvet tulevat jatkossa lisääntymään.

Kun Suomessa oli kovat pakkaset, pohjoisnavalla oli poikkeuksellisen lämmintä

Arktinen alue lämpenee kaksinkertaisella nopeudella muuhun maailmaan nähden, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo tällä hetkellä arktisilla alueilla. Nämä muutokset vaikuttavat kuitenkin myös muuhun maapalloon.

”Se mikä tapahtuu arktisilla alueilla, ei jää vain arktisille alueille, vaan sillä on vaikutuksia laajemmalti. Suomessa pakkasia helmi-maaliskuun vaihteessa aiheuttanut Siperian korkeapaineen poikkeuksellinen voimistuminen saattaa osittain olla seurausta ilmakehän lämpenemisestä Pohjoisen jäämeren yllä. Kun talvella jossain päin maailmaa on poikkeuksellisen kylmää, toisella puolella on usein poikkeuksellisen lämmintä. Näin kävi helmi-maaliskuun vaihteessa kun samanaikaisesti pohjoisnavalla vallitsi nollakeli ja Euroopassa oli poikkeuksellisen kylmää”, selittää Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen.

Sää vaihtelee vuodesta toiseen, eivätkä yksittäiset lämpöjaksot Arktisella alueella ole sinänsä todiste ilmastonmuutoksen etenemisestä. ”Ne muistuttavat kuitenkin siitä, että epävarmuus ilmastossa on lisääntynyt ja ilmastonmuutoksen edetessä saamme varautua aiempaa voimakkaampiin heilahteluihin”, Laaksonen toteaa.

Arktinen superviikko käynnistyy Levillä ensi viikolla

Levillä alkaa ensi viikolla Arktinen superviikko. Arktisen alueen meteorologisia teemoja käsitellään erityisesti 20. maaliskuuta Arctic Meteorology Summit -huippukokouksessa. Koko viikko kokoaa laajan kirjon arktisia ilmatieteen alan vaikuttajia yhteen.

Yhteistyö on tärkeää, sillä Arktisen alueen tutkimus ja turvallisuus edellyttää kattavia ja pitkäaikaisia sää-, jää-, meri- ja ilmakehähavaintoja sekä mallinnusta. ”Meteorologia on Arktisessa neuvostossa uusi teema, vaikka arktiset maat tekevätkin jo paljon yhteistyötä aiheen parissa. Levin kokouksessa keskustellaan siitä, miten meteorologisen osaamisen tulisi jatkossa näkyä myös Arktisen neuvoston työssä”, sanoo arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen.

Lisätietoja:

Arktis nyt -palvelu: http://ilmatieteenlaitos.fi/arktis-nyt

Twitter: #FiArctic ja #arcticmet

ArktisNyt: Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi
Ilmastonmuutos: Ari Laaksonen, puh. 040 513 7900, ari.laaksonen@fmi.fi

Mediatiedustelut Levillä: Nina Kukkurainen, puh. 050 598 8242, nina.kukkurainen@fmi.fi tai
Eija Vallinheimo, puh. 050 530 3871, eija.vallinheimo@fmi.fi

Talvi oli lauha kylmästä helmikuusta huolimatta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Helmikuun sademäärä jäi poikkeuksellisen pieneksi pohjoisessa.

Kuva: Jarmo Vehkakoski.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan helmikuu oli suuressa osassa maata 1–4 astetta tavanomaista kylmempi. Edellisen kerran kylmempi helmikuu koettiin paikkakunnasta riippuen vuonna 2011 tai 2012. Kylmintä tavanomaiseen nähden oli Käsivarren Lapissa ja lähimpänä keskiarvoja oltiin Itä-Lapissa. Erityisesti kuukauden loppupuolisko oli ajankohtaan nähden varsin kylmä.

Helmikuun alin lämpötila oli Utsjoen Kevojärvellä 4. päivänä mitattu -37,1 astetta. Kuukauden ylin lämpötila oli Utössä 14. päivänä mitattu +3,8 astetta.

Poikkeuksellisen kuivaa pohjoisessa

Helmikuussa satoi poikkeuksellisen vähän maan pohjoisosassa, pääsääntöisesti vain noin 5 millimetriä. Tämä on vain noin 20 prosenttia keskimääräisestä sademäärästä. Usealla pitkäikäisellä havaintoasemalla sademäärä jäi mittaushistorian pienimmäksi. Myös maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista kuivempaa. Vähiten satoi Muonion kirkonkylässä, 0,8 millimetriä, ja eniten Hämeenlinnan Pirttikoskella, 36,9 millimetriä.

Lunta oli kuukauden päättyessä koko maassa, lounaisrannikon noin 10 senttimetrin ja Kittilän noin 90 senttimetrin välillä.

Talvi oli jälleen monin paikoin leuto

Talvi (joulukuu-helmikuu) oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista leudompi. Ainoastaan Pohjois-Lapissa oli noin asteen tavanomaista kylmempää. Talvi 2018 oli viides peräkkäinen talvi, kun suuressa osassa maata oli tavanomaista leudompaa.

Uudeltamaalta Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Kittilän ympäristössä talvikuukaudet oli tavanomaista sateisempia, muualla sademäärät olivat lähellä keskiarvoja tai jäivät hieman niiden alle. Eniten satoi etelärannikolla, noin 200 millimetriä. Vähiten satoi Pohjois-Lapissa, 50–100 millimetriä.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Helmikuun kuukausikatsaus: http://www.ilmastokatsaus.fi/2018/03/01/helmikuun-2018-kuukausikatsaus/

Helmikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

Säästä twiittaavat @meteorologit