Pääsiäisestä tulossa aurinkoinen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lämpötilat ovat vuodenaikaan nähden keskimääräistä alempia ja varsinkin yöt ovat kylmiä.


Varhaisen pääsiäisen ajankohdan keskimääräiset lämpötilat ja lumensyvyys vertailukaudella 1981-2010. (Kuva: Ilmatieteen laitos)

Pääsiäistä vietetään suuressa osassa maata varsin aurinkoisessa ja poutaisessa säässä. Lämpötilat ovat vuodenaikaan nähden keskimääräistä alempia ja varsinkin yöt ovat kylmiä.

Ilmatieteen laitoksen keskiviikkona 27.3. tekemän ennusteen mukaan pitkäperjantaina ja pääsiäislauantaina sää on enimmäkseen aurinkoinen ja poutainen, lähinnä Lapissa ja maan eteläosassa voi tulla paikoin lumikuuroja. Lämpötila on päivisin maan etelä- ja keskiosassa enimmäkseen -1…+4, maan pohjoisosassa -4…+2 astetta. Öisin lämpötila laskee suuressa osassa maata -8 ja -18 asteen välille.

Pääsiäissunnuntaina ja toisena pääsiäispäivänä sää muuttuu vähän epävakaisemmaksi ja pilvisyys on ajoittain vähän runsaampaa. Sunnuntaina lumisateiden todennäköisyys on suurin Lapissa, mutta myös maan etelä- ja itäosassa voi esiintyä lumikuuroja. Maanantaina lumikuurot yleistyvät myös muualla. Lämpötiloissa ei tapahdu perjantaihin ja lauantaihin nähden suuria muutoksia.

Vuodet eivät ole veljeksiä

Pääsiäistä vietetään tänä vuonna melko varhain, jo maaliskuun puolella. Pitkän ajan tilastojen mukaan varhaisten pääsiäisten aikoihin päivälämpötilat kohoavat maan eteläosassa tyypillisesti noin +5 asteeseen, Lapissa jäädään nollan tuntumaan tai hieman pakkaselle. Öisin on tyypillisesti etelässä pikkupakkasta kun taas Lapissa pakkasta on tavanomaisesti yli 10 astetta. Lunta on yleensä maan lounaisosaa sekä länsirannikkoa lukuun ottamatta useita kymmeniä senttimetrejä, idässä ja pohjoisessa yleisesti yli puoli metriä.

Maaliskuun loppu voi tilastojen valossa olla vielä varsin talvinen tai sitten kevät olla jo pitkällä. Esimerkiksi vuonna 2007 maaliskuun 27. päivä mitattiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla jopa +17,5 astetta. Toisaalta maaliskuun lopulla vuonna 1977 jäivät päivälämpötilakin Vantaalla -4 asteeseen. Vuosien väliset erot ovat siis näihin aikoihin varsin suuria.

Vuosi sitten pääsiäisen ajankohta oli viikkoa tämänvuotista myöhemmin. Tuolloin päivälämpötilat olivat muutamia asteita nollan yläpuolella ja sää oli ajankohtaan nähden tavanomaista kylmempää. Menoliikenteen aikoihin lähinnä maan etelä- ja keskiosassa satoi myös lunta.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Pääsiäisen säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/paasiainen
Lumitilanteen seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot
Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Talven säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilastot

Mainokset

Uusia todisteita ihmisen vaikutuksesta ilmastoon

Viimeaikaisten ilmaston lämpenemisen syitä selvittelevien tutkimusten tuloksissa ihmiskunnan vaikutus näyttäytyy tärkeimpänä tekijänä. Sama johtopäätös on saatu myös aiemmissa samankaltaisissa tutkimuksissa.

MeriO

Maapallon ilmasto on lämmennyt viimeisten vuosikymmenien aikana ja tämän on katsottu johtuvan pääasiassa ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Ilmaston lämpenemisen mittauksista ei kuitenkaan suoraan nähdä, mikä lämpenemisen on aiheuttanut. On tosin olemassa paljon tutkimuksia, joiden perusteella ihmiskunnan vaikutus ilmaston lämpenemiseen pystytään osoittamaan hyvin todennäköiseksi eikä vaihtoehtoisista ehdotuksista (aurinko, kosmiset säteet, luonnollinen vaihtelu, kaupungistuminen, pilvet…) ole ollut lämpenemisen selittäjäksi.

Ihmiskunnan vaikutus voidaan nähdä maapallon pintalämpötilassa, kun määritetään odotettu lämpötilan muuttuminen parhaaseen teoreettiseen tietoon perustuen ja verrataan odotettua lämpötilan muuttumista havaittuun muutokseen. Maapallon ilmastojärjestelmä on niin monimutkainen, että tällaiset tutkimukset on tehtävä ilmaston simulointiin suunnitelluilla tietokonemalleilla. Tällaisilla ilmastomalleilla voidaan tutkia maapallon ilmaston käyttäytymistä eri tekijöiden vaikutuksesta. Tavallinen lähestymistapa on se, että simuloidaan tilannetta pelkästään luonnollisten tekijöiden (aurinko, tulivuoret ja ilmaston sisäinen vaihtelu) ohjaamana sekä luonnollisten tekijöiden ja ihmiskunnan vaikutuksen (kasvihuonekaasut, aerosolit ja maankäyttö) ohjaamina. Tällaisissa tutkimuksissa on tähän mennessä järjestelmällisesti päädytty siihen tulokseen, että ihmiskunnalla on ollut merkittävä rooli viime vuosikymmenien ilmaston lämpenemisessä. Uusia tutkimuksia aiheesta ilmestyy jatkuvasti. Seuraavassa on esitelty muutama viime aikoina julkaistu tutkimus.

Ihmiskunta vaikuttaa maapallon pintalämpötilaan

Isobritannialaisessa tutkimuksessa (Imbers ja muut) on selvitetty ihmiskunnan vaikutuksen havaitsemista maapallon pintalämpötilan muutoksista. Tutkimuksessa käytettiin neljää empiiristä mallia, joiden avulla selvitettiin miten ihmiskunnan vaikutukset (kuten kasvihuonekaasut ja aerosolit) ja luonnolliset tekijät (kuten aurinko, tulivuoret, El Niño ja Atlantin monikymmenvuotinen oskillaatio (AMO)) ovat lämpötilaan vaikuttaneet. Tutkimuksen tuloksissa näyttää kaikissa tapauksissa siltä, että ihmiskunnan vaikutus ilmakehän kaasujen pitoisuuksiin on vaikuttanut maapallon pintalämpötilaan.

Toisessa isobritannialaisessa tutkimuksessa (Jones ja muut) käytettiin HadCRUT4-pintalämpötila-analyysiä ja joukkoa ilmastomalleja, joiden avulla arvioitiin pintalämpötilan kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä vuosien 1860 ja 2010 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan ne mallisimulaatiot, joissa on mukana sekä luonnolliset tekijät että ihmisen vaikutus, seuraavat havaittua lämpötilakehitystä. Vain luonnollisia tekijöitä sisältävät mallisimulaatiot eivät näytä yhtä paljon lämpenemistä kuin havaintojen mukaan on tapahtunut. Ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt näyttävät olevan tärkein tekijä 1900-luvun puolivälin jälkeen havaitussa ilmaston lämpenemisessä. Tähän 0,6 celsiusasteen lämpenemisen ovat tutkimuksen tuloksien mukaan aiheuttaneet kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä (joiden lämmittävä vaikutus on 0,6…1,2 celsiusastetta) muiden ihmiskunnan vaikutuksien (esimerkiksi aerosolipäästöt) ollessa viilentävä (0…-0,5 celsiusasteen verran).

Tämän toisen tutkimuksen tehneen tutkimusryhmän toisessa tutkimuksessa (Christidis ja muut; sama tutkimusryhmä on myös alla mainittujen tutkimusten Lott, Stott ja muut sekä Lott, Christidis ja Stott takana) selviteltiin ihmiskunnan vaikutusta päivittäisiin äärilämpötiloihin ja erityisesti tarkasteltiin maankäytön vaikutuksia. Aiemmissa tutkimuksissa on jo havaittu päivittäisten äärilämpötilojen nousseen. Tämän syyksi on analyyseissä selvinnyt ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus. Tässä uudessa tutkimuksessa ihmiskunnan eri toimintojen vaikutusta selvitettiin ilmastomallilla (tai oikeastaan maapallomallilla). Maankäytöllä (puiden vähenemisellä ja ruohomaiden lisääntymisellä) näyttää olevan havaittavissa oleva maapalloa viilentävä vaikutus. Tämä on tosin havaittavissa vain päivän maksimilämpötiloissa, mutta ei minimilämpötiloissa. Muilla ihmiskunnan toiminnoilla, kuten kasvihuonekaasuilla, on havaittavissa oleva lämmittävä vaikutus sekä maksimi- että minimilämpötiloihin. Luonnollisilla pakotteilla ei tutkimuksessa ollut havaittavissa olevaa vaikutusta.

Ihmiskunta vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan

Uudessa monikansallisessa tutkimuksessa (Lott, Stott ja muut) on selvitetty ihmiskunnan vaikutusta ilmakehän lämpötilaan radiosondimittausten perusteella. Aiemmat vastaavat tutkimukset on tehty kymmenen vuotta sitten. Tämän jälkeen mittaussarjat ovet pidentyneet ja myös mittauksiin sekä malleihin liittyviä epävarmuuksia ymmärretään nykyään paremmin. Näillä päivittyneillä tiedoilla ja taidoilla tehdyn tutkimuksen tuloksien mukaan ihmiskunnan vaikutus (kasvihuonekaasut ja muut ihmiskunnan vaikutukset) näkyy ilmakehän lämpötilassa vuosien 1961 ja 2010 välillä sekä koko ilmakehän osalta että pelkästään troposfääriin keskityttäessä. Stratosfäärin alaosissa havaitussa viilenemisessä tärkein tekijä näyttää olevan otsonin väheneminen.

Ratnam ja muut ovat selvitelleet mesosfäärissä (ilmakehän kerros 50…90 kilometrin korkeudella) länsi-itä -suuntaisissa tuulissa havaittujen muutosten syitä. Tutkimuksessa muodostettiin uusi havaintosarja, joka ulottuu vuodesta 1977 vuoteen 2010. Havainnoissa näkyy 70…80 kilometrin korkeudessa tuulennopeuden väheneminen, joka on voimakkuudeltaan 2 m/s per vuosi, ja tuulien muuttuminen voimakkaista itätuulista (1970-luvulla) heikkoihin länsituuliin (viime vuosina). Toisaalta 80…98 kilometrin korkeudessa ei näy merkittäviä muutoksia tuulissa. Ilmastomallin simulaatioissa tällaisia muutoksia näkyi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noustessa kaksinkertaiseksi, mikä viittaa siihen, että ihmiskunta on vaikuttanut mesosfäärin tuulissa havaittuihin muutoksiin.

Hiilidioksidin vaikutus näkyy jo paikallisissa mittauksissa

Uudessa tutkimuksessa (Franzke) on analysoitu lämpötilamittauksia Antarktiksen niemimaalla sijaitsevalta Faraday/Vernadsky -tutkimusasemalta. Tutkimuksessa havaittiin äärimmäisten kylmien lämpötilojen nousseen epälineaarisesti. Suurin osa mittauksissa näkyvästä lämpenemisestä näyttää johtuvan kylmimpien lämpötilojen nousemisesta. Tutkimuksessa käytetyillä tilastollisilla menetelmillä oli mahdollista arvioida myös eri tekijöiden vaikutusta lämpötilan nousuun. Näiden arvioiden perusteella hiilidioksidipäästöillä on suuri rooli Faraday/Vernadsky -aseman lämpenemistrendissä. Otsoniaukolla ja auringon aktiivisuuden muutoksilla on myös jonkinlainen rooli asiassa.

Kiinalaisessa tutkimuksessa (Wen ja muut) on selvitetty eri tekijöiden vaikutuksia vuoden kylmimpiin ja lämpimimpiin yö- ja päivälämpötiloihin vuosien 1961 ja 2007 välillä. Eri tekijöiden vaikutusta simuloitiin ilmastomallilla. Tarkasteltavia ilmastopakotteita olivat kasvihuonekaasut, ihmiskunnan aerosolipäästöt, maankäyttö, auringon aktiivisuus ja tulivuoret. Ihmiskunnan vaikutus Kiinan äärilämpötiloihin näkyy tutkimuksessa selvästi, mutta luonnollisten pakotteiden vaikutus ei ole havaittava. Lisäksi kasvihuonekaasujen ja maankäytön vaikutus saattaa olla erotettavissa muista ihmiskunnan vaikutuksista.

Ihmiskunta vaikuttaa lämpötilan lisäksi myös muihin ilmastojärjestelmän osiin

Pohjoisen Tyynenmeren länsiosien pintalämpötilojen (WNP-SST) vaihtelut näyttävät olevan yhteydessä El Niñoon ja La Niñaan liittyvään vaihteluun (El Niño-Southern Oscillation, ENSO) niin, että WNP-SST:n vaihtelut ovat yhteydessä ENSOn kehittymiseen seuraavana vuonna. Yhdysvaltalaisten tutkijoiden tekemässä selvityksessä (Wang ja muut) huomattiin, että kyseinen yhteys alkoi voimistua 1900-luvun puolivälissä ja on voimistunut siitä lähtien (korrelaatio on parhaimmillaan ollut suurempi kuin 0,7).

WNP-SST:n ja ENSOn välinen yhteys saatiin simuloitua ilmastomallilla. Simulaatioiden perusteella yhteyden voimistuminen johtuu pääasiassa kasvihuonekaasuista. Ihmiskunnan toiminnasta johtuva kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä nostaa meren pintalämpötiloja, mikä on saattanut aiheuttaa muutoksia Tyynenmeren alueen suursääolosuhteissa ja siten vaikuttaa myös ENSOn toimintaan.

Lott, Christidis ja Stott ovat selvitelleet syitä Itä-Afrikassa vuonna 2011 vallinneeseen kuivuuteen ilmastomallin avulla. Kuivuusjaksoon vaikuttivat vuoden 2010 lopulla esiintyneiden ”lyhyiden sateiden” ja vuoden 2011 alun ”pitkien sateiden” vähäisyys. Tutkimuksen tuloksien mukaan ihmiskunnalla ei ollut vaikutusta vuoden 2010 lyhyisiin sateisiin, mutta ihmiskunnan vaikutus lisäsi todennäköisyyttä alkuvuoden 2011 pitkien sateiden sademäärille, jotka ovat vähintään yhtä kuivia kuin vuonna 2011.

Andrews ja muut ovat tutkineet merien happipitoisuuden muutoksien syitä. Viimeisen 50 vuoden aikana merien happipitoisuuden on havaittu vähenevän. Tämä on odotettua ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tapauksessa, mutta vielä ei tiedetä mitkä ovat ulkoisen tekijän (kuten ihmiskunnan vaikutus) ja luonnollisten tekijöiden suhteelliset osuudet havaitussa happipitoisuuden vähenemisessä. Andrewsin ja muiden tekemien mallisimulaatioiden perusteella happipitoisuuden väheneminen johtuu ulkoisesta tekijästä. Havaitut happipitoisuuden muutokset eivät ole yhteensopivia luonnollisten tekijöiden kanssa. Atlantin valtameren happipitoisuuden muutokset eivät kuitenkaan vielä olleet erotettavissa luonnollisesta vaihtelusta. Mallisimulaatioissa historialliset vaihtelut esiintyvät havaittuja pienempinä, joten ne saattavat aliarvioida tulevaisuuden vähenevää happipitoisuutta.

Rupp ja muut ovat selvitelleet syitä pohjoisen pallonpuoliskon kevätaikaisen lumipeitteen vähenemiselle viimeisen 50 vuoden aikana. Heidän mallisimulaatioidensa perusteella lumipeitteen muutokset ovat selitettävissä silloin, kun simulaatioissa on mukana sekä ihmiskunnan vaikutus että luonnolliset tekijät. Pelkästään luonnollisia tekijöitä sisältävät simulaatiot eivät anna havaintoja vastaavaa tulosta. On kuitenkin huomattava, että käytetyt mallit kokonaisuutena antoivat tulokseksi liian pieniä lumipeitteen muutoksia ilmaston vaihdellessa. Vielä ei tiedetä, johtuuko tämä mallien liian vähäisestä herkkyydestä ilmaston muuttumiselle vai liian vähäisestä luonnollisesta vaihtelusta malleissa.

Lähteet

Andrews, O. D., Bindoff, N. L., Halloran, P. R., Ilyina, T., and Le Quéré, C.: Detecting an external influence on recent changes in oceanic oxygen using an optimal fingerprinting method, Biogeosciences, 10, 1799-1813, doi:10.5194/bg-10-1799-2013, 2013. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Nikolaos Christidis, Peter A. Stott, Gabriele C. Hegerl, Richard A. Betts, The role of land use change in the recent warming of daily extreme temperatures, Geophysical Research Letters, DOI: 10.1002/grl.50159. [tiivistelmä]

C. Franzke, A novel method to test for significant trends in extreme values in serially dependent time series, Geophysical Research Letters, DOI: 10.1002/grl.50301. [tiivistelmä]

J. Imbers, A. Lopez, C. Huntingford, M. R. Allen, Testing the robustness of the anthropogenic climate change detection statements using different empirical models, Journal of Geophysical Research: Atmospheres, DOI: 10.1002/jgrd.50296. [tiivistelmä]

Gareth S. Jones, Peter A. Stott, Nikolaos Christidis, Attribution of observed historical near surface temperature variations to anthropogenic and natural causes using CMIP5 simulations, Journal of Geophysical Research: Atmospheres, DOI: 10.1002/jgrd.50239. [tiivistelmä]

Fraser C Lott, Nikolaos Christidis, Peter A Stott, Can the 2011 East African drought be attributed to human-induced climate change? Geophysical Research Letters, DOI: 10.1002/grl.50235. [tiivistelmä]

FC Lott, PA Stott, DM Mitchell, N Christidis, NP Gillett, L Haimberger, J Perlwitz, PW Thorne, Models versus Radiosondes in the Free Atmosphere: A New Detection And Attribution Analysis of Temperature, Journal of Geophysical Research: Atmospheres, DOI: 10.1002/jgrd.50255. [tiivistelmä]

M. Venkat Ratnam, G. Kishore Kumar, N. Venkateswara Rao, B. V. Krishna Murthy, Jan Laštovička, Liying Qian, Evidence of long-term change in zonal wind in the tropical lower mesosphere: Observations and model simulations, Geophysical Research Letters, Volume 40, Issue 2, pages 397–401, 28 January 2013, DOI: 10.1002/grl.50158. [tiivistelmä]

David E. Rupp, Philip W. Mote, Nathaniel L. Bindoff, Peter A. Stott, and David A. Robinson, Detection and attribution of observed changes in Northern Hemisphere spring snow cover, Journal of Climate 2013, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00563.1. [tiivistelmä]

Shih-Yu Wang, Michelle L’Heureux, and Jin-Ho Yoon, Are greenhouse gases changing ENSO precursors in the Western North Pacific? Journal of Climate 2013, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00360.1. [tiivistelmä]

Qiuzi Han Wen, Xuebin Zhang, Ying Xu, Bin Wang, Detecting human influence on extreme temperatures in China, Geophysical Research Letters, DOI: 10.1002/grl.50285. [tiivistelmä]

Uudenlainen tutka käyttöön Korppoossa: sadehavainnot tarkentuvat

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen neljäs kaksoispolarisaatiotutka on otettu käyttöön Turun saaristossa Korppoossa syyskuun lopulla. Tutkan on toimittanut Vaisala Oyj.


Kuva: Jani Gustafsson.

Uusi teknologia mahdollistaa muun muassa liikenneturvallisuuden parantamisen, sillä sateiden havainnointi ja ennustaminen tarkentuvat.

Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkkoon kuuluu kahdeksan tutkaa. Korppoon tutkan lisäksi Vantaalla, Kouvolassa ja Ikaalisissa sijaitsevat tutkat hyödyntävät jo kaksoispolarisaatiotekniikkaa.

Uuden teknologian ansiosta tutkat pystyvät erottelemaan sateen eri olomuodot, kuten veden, lumen ja rakeet toisistaan. Lisätiedon ansiosta meteorologit voivat havaita ja ennustaa sateiden voimakkuutta entistä tarkemmin. Ilmatieteen laitos odottaa uuden teknologian parantavan myös mittausdatan laatua, sillä tutkakuvista saadaan entistä paremmin erotelluksi toisistaan paitsi eri sadetyypit mutta myös linnut ja hyönteiset.

– Saaristomeren vaikeat olosuhteet aiheuttavat haasteita tutkamittauksille, toteaa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Elena Saltikoff. Esimerkiksi merenpinnan aaltojen ja matalalla olevan sateen erottaminen toisistaan on perinteisin tutkamittauksin ollut haastavaa. Kaksoispolarisaatio tuo uusia mahdollisuuksia erottaa aaltojen ja muiden ei-meteorologisten kohteiden vaikutus sateen mittaukseen. Myös uusia kaksoispolarisaatiosäätutkaan perustuvia palveluja kehitetään tutkimus- ja tuotekehitysprojekteissa; mm. ilmailulle kehitetään muuttolintujen törmäysriskistä varoittavia tutkatuotteita.

Ilmatieteen laitos tuottaa säätutkakuvia julkiseen ja asiakkaiden käyttöön. Yksi tutka kartoittaa sadealueet noin 250 kilometrin säteellä tutkan ympäriltä. Yleisölle välitettävät koko Suomen alueen kuvat on rakennettu usean tutkan yhdistelmästä, sillä se antaa parhaan kuvan sadetilanteesta.

Säätutkien uusi sukupolvi: kaksoispolarisaatio

Uudet tutkat hyödyntävät kaksoispolarisaatioteknologiaa, jossa tutkan antenni lähettää vaaka- ja pystysuuntiin polarisoituja mikroaaltopulsseja. Näiden pulssien avulla saadaan tietoa mitattavan kohteen muodosta, jonka avulla mittauskohteen olomuoto voidaan laskea. Myös sateen voimakkuus voidaan mitata vaaka- ja pystysuuntaisten pulssien avulla perinteistä tutkaa tarkemmin.

Vaisala aloitti kaksoispolarisaatiotutkan kehittämisen 2000-luvun alussa yhteistyössä mm. Helsingin ja Coloradon yliopistojen kanssa. Myös Ilmatieteen laitos on ollut mukana kehitystyössä. Vuonna 2007 uuden sukupolven tutkat tulivat osaksi Vaisalan tuotetarjontaa. Markkinoiden avautumista vauhditti Sigmet-yrityskauppa Yhdysvalloissa, jonka myötä Vaisala sai käyttöönsä maailman johtavaa osaamista säätutkien signaaliprosessoreista ja sovellusohjelmistoista. Kaikkiaan Vaisalan tutkia on tilattu yli 50 kappaletta 20 eri maahan.

Lisätietoja:

Meteorologi Heikki Pohjola, Vaisala Oyj
puh. 040 7331 381, heikki.pohjola@vaisala.com

Havaintopalvelut yksikön päällikkö, Keijo Leminen, Ilmatieteen laitos
puh. 029 539 5700, keijo.leminen@fmi.fi

Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkosto: http://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-tutkaverkko

Kaksoispolarisaatiotutkat: http://ilmatieteenlaitos.fi/uudet-tutkat

Vaisalan säätutkat: http://www.vaisala.fi/fi/meteorology/products/weatherradars/Pages/default.aspx

Vaisala on maailman johtava ympäristön ja teollisuuden mittausratkaisuja tarjoava yritys. 75-vuotisen kokemuksensa avulla Vaisala mahdollistaa paremman elämänlaadun tarjoamalla kattavan valikoiman innovatiivisia havainto- ja mittaustuotteita ja palveluja meteorologian, valittujen säästä riippuvaisten toimialojen sekä teollisuuden mittaustarpeisiin. Vaisalan pääkonttori sijaitsee Suomessa, ja yhtiön palveluksessa on noin 1400 ammattilaista ympäri maailmaa. www.vaisala.fi

Ilmatieteen laitos 175-vuotta: Sääpalveluiden tarve kasvaa ilmastonmuutoksen myötä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos on tarjonnut yhteiskunnan turvallisuuden ja toiminnan kannalta tärkeitä sääpalveluja jo 175 vuoden ajan. Turvallisuudesta huolehtiminen on myös tämän vuoden Maailman ilmatieteen päivän teema.


Kuva: Ilmatieteen laitoksen arkisto

Maaliskuussa tulee kuluneeksi 175-vuotta Ilmatieteen laitoksen toiminnan aloittamisesta. Ilmatieteen laitoksen varhaisin edeltäjäorganisaatio, Helsingin yliopiston magneettis-meteorologinen observatorio, perustettiin Keisari Nikolai I:n allekirjoittamalla päätöksellä 28.3.1838.

Ilmatieteen laitoksen tieteellinen toiminta oli alusta lähtien kunnianhimoista ja sen havainnot ja palvelut edustivat aikansa huippua. – Tuolloin toiminnalle luotu perusta on edelleen toimiva: tänäänkin Ilmatieteen laitos vastaa yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeisiin tarjoamalla korkealaatuisia palveluita sekä tutkimustietoa mm. päätöksenteon tueksi, pääjohtaja Petteri Taalas sanoo. Vahva asiantuntijaosaamisemme, pitkälle kehitetty 24/7-tuotantojärjestelmämme sekä laitoksessa tehtävä korkeatasoisen ilmakehä- ja meriaiheisen tutkimus antavat meille tähän tehtävään hyvät valmiudet.

Sääpalvelujen tarve kasvaa ilmastonmuutoksen myötä

Suomen ilmasto on poikkeuksellisen haasteellinen yhteiskunnan eri toiminnoille. Uusien ja entistä laadukkaampien sääpalvelujen tarve kasvaa jatkuvasti, sillä yhteiskunta on muuttunut entistä sääherkemmäksi. Ilmatieteen laitoksella tehtävä tutkimus on kautta aikain vastannut yhteiskunnan uusiin haasteisiin. – Tällä hetkellä etsimme vastauksia mm. siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa eri yhteiskunnan sektoreihin, millaisia uhkia ja mahdollisuuksia muutokset luovat ja millaisia tarpeita yhteiskunta kohtaa tulevaisuudessa, Petteri Taalas tähdentää.

Myös Maailman ilmatieteen päivää juhlitaan maaliskuussa

Vuosittain, 23. maaliskuuta, vietetään kansainvälistä Maailman ilmatieteen päivää. Tuona päivänä Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n 191 jäsenmaata ja koko meteorologinen yhteisö kokoontuvat juhlistamaan päivää valitun teeman ympärille. Tänä vuonna teemaksi on valittu “Watching the weather to protect life and property”. Aihevalinnalla juhlistetaan WorldWeather Watch -ohjelman 50 vuoden pituista taivalta. WMO edistää säähavaintotietojen ja -tuotteiden vapaata vaihtamista jäsenmaiden kesken. Merkittävä yhteistyön muoto on maailmanlaajuinen säävalvontajärjestelmä, World Weather Watch. Ohjelma koordinoi havainto- ja tietoliikennejärjestelmiä ja luo edellytykset kansainvälisten havaintojen vaihtoon reaaliaikaisesti.

WMO on YK:n alainen erityisjärjestö, johon kuuluu 191 jäsenmaata. Suomi on ollut WMO:n jäsen heti sen perustamisvuodesta 1950 lähtien. 175 toimintavuoden aikana Suomen Ilmatieteen laitokselle on kertynyt osaamista, jota viedään menestyksellisesti myös muihin maihin. – Olemme vuosien aikana kehittyneet yhdeksi alan kansainvälisistä edelläkävijöistä. Pyrimme kehittämään toimintaamme sekä jakamaan osaamistamme niin kotimaiselle kuin kansainväliselle yhteisölle tulevaisuudessakin, lupaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas syntymäpäiväjuhlien kynnyksellä.

WMO:n toiminnan tavoitteena on vähentää veden, ilmaston ja sään aiheuttamia vaaroja ja niiden aiheuttamia vahinkoja sekä ihmisille että omaisuudelle. WMO:n pääsihteeri Michel Jarraudin mukaan huomion arvoista on, että äärisääilmiöt aiheuttavat yhä suurempia vahinkoja maailmalla. – Viimeisten 30 vuoden aikana luonnononnettomuudet ovat vieneet yli 2 miljoonan ihmisen hengen ja ovat aiheuttaneet yli 1,5 biljoonan dollarin vahingot. Suurimmat vahingot aiheutuivat sykloneista, lämpöaalloista, kuivuudesta, tulvista ja erilaisista niistä johtuvista taudeista. – WMO jäsenverkostonsa avulla suojaa ihmisiä ja omaisuutta yli 190 maassa kansallisten meteorologisten laitosten välityksellä. Sääennusteet ja varoitukset auttavat ennakoimaan ja estämään vieläkin suurempia tuhoja, toteaa Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Michel Jarraud tiedotteessaan.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitoksen viestintä, puh. 029 539 2231, viestinta@fmi.fi

Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Michel Jarraudin tiedonanto Maailman ilmatieteen päivänä 23.3.2013 on osoitteessa: www.wmo.int

http://www.wmo.int/pages/publications/showcase/message_2013_en.html

Ilmatieteen laitos selvittää Etelä-Aasian saastepilven terveys- ja ilmastovaikutuksia

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkijat palasivat äskettäin Intiasta, jossa he etsivät sopivia mittauspaikkoja ilman pienhiukkasten eli aerosolien eri ominaisuuksien mittaamiseen.

Ruskohiiltä käyttävä voimala Saksassa.

Uudessa hankkeessa on tarkoitus tutkia, miten erilaiset valoa absorboivat aerosolit vaikuttavat paikalliseen ilmastoon. Hankkeen tarkoituksena on selvittää tarkemmin sekä ihmisperäisistä (esim. liikenne, biomassan poltto, teollisuus,) kuin luonnollisista (esim. aavikot, metsäpalot) lähteistä peräisin olevien absorboivien aerosolien ominaisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten aerosolien erilaiset ominaisuudet vaikuttavat ilmastoon ja ilmanlaatuun tällä hetkellä ja tulevaisuudessa.

Absorboivien aerosolien ominaisuuksia mitataan eri ympäristöissä IGP:lla (Indo Gagnetic Plane) sekä selvitetään, miten absorboivien aerosolien ilmastoon vaikuttavat ominaisuudet muuttuvat niiden ikääntyessä sekä kulkeutuessa Himalajan alueille. Absorboivien aerosolien oletetaan vaikuttavan myös Himalajalla sijaitseviin jäätiköihin kiihdyttäen niiden sulamista.
– Yksi mittauspaikoista onkin aikaisemmasta yhteistyöstä perua oleva aerosolien mittausasema Mukteshwarissa, Himalajan rinteillä reilun kahden kilometrin korkeudessa, kertoo hankkeen vetäjä Antti Arola Ilmatieteen laitoksesta.

Hankkeessa yhdistetään mm. Ilmatieteen laitoksen tekemiä pitkän aikavälin mittauksia Himalajan rinteillä, kampanjatyylisiä mittauksia erittäin herkillä instrumenteilla sekä satelliittimittauksia ja ilmastomallinnusta. Nyt tehty tutkimuspaikkakatselmus on tärkeä osa hankeen hankkeen mittauspuolta, koska infrastruktuurit ovat eri tasolla kuin Suomessa. Suurimmiksi ongelmiksi aikaisemmissa hankkeissa ovat osoittautuneet Intian sähkönjakelun epäluotettavuus, korkea ilmalämpötila ja -kosteus sekä erot rakennuskulttuurissa.

Etelä-Aasian laajasta saastepilvestä tietoa

Satelliittikuvista on havaittu, että Etelä-Aasian ylle muodostuu pitkän sateettoman kauden aikana laaja pienhiukkasista koostuva saastepilvi. Mittausten avulla saadaan yksityiskohtaista tietoa saastepilven fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista. Pääasiassa fossiilisten polttoaineiden ja biomassan poltossa syntyvissä pienhiukkasissa on monia sekä ihmisille että eläin- ja kasvikunnalle vaarallisia kemikaaleja. Saastepilven esiintymisalueella asuu yli puolet koko maapallon väestöstä. Hiukkasista tekee erityisen haitallisia terveydelle niiden koko, joka mahdollistaa niiden kulkeutumisen syvälle keuhkoihin. Saastepilven pienhiukkasten terveydellisten ja ilmastollisten vaikutusten arviointiin tarvitaan tietoa hiukkasten pitoisuuksista, koostumuksesta ja koosta.

Tutkimushanke on osittain jatkoa vuodesta 2003 jatkuneelle yhteistyölle intialaisen TERI:n (The Energy and Resources Institute) kanssa. TERI pääjohtaja on Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n puheenjohtaja Dr. Rajenda Pachauri. Lisäksi hankkeessa on yhteistyötahona Indian Institute of Technology Kanpur (IITK). Alkanut hanke on kaksivuotinen ja sitä rahoittaa Suomen Akatemia FICCA -ohjelman puitteissa

Lisätietoja:

Hankkeen vastuututkija (PI), erikoistutkija Antti Arola, puh. 029 539 2129, antti.arola@fmi.fi
Erikoistutkija Heikki Lihavainen, puh. 029 539 5492, heikki.lihavainen@fmi.fi

Luentovideosarja, osa 3. Ilmastomuutoksen hillintästrategiat – Wicked problem?

Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen ja -opetuksen yksikkö HENVI järjesti syksyllä 2012 avoimen seminaarisarjan Ilmastonmuutoksen säätely – pakotteita vai vapaaehtoisuutta. Seminaarisarjassa luennoivat monet suomalaiset ilmastotieteen, -politiikan, ja -hillinnän tunnetuimpiin lukeutuvat tutkijat ja asiantuntijat.

Olemme tehneet muutamista seminaarisarjan luennoista seminaarikalvoihin ja ääninauhoitteeseen perustuvat luentovideot ja julkaisemme ne yksitellen Ilmastotiedossa lähiviikkojen aikana.  Luentovideosarjasta on julkaistu aiemmin osa 1 ja osa 2. Luennot ovat englanninkielisiä, Ilmastotieto-blogin yleisestä linjasta poiketen.

Tässä kolmannessa HENVI-luentovideossa Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola luennoi aiheesta Mitigation strategies of climate change – wicked problem?

Arktisen merijään väheneminen kylmien talvien aiheuttajana

Arktisen merijään vähenemisen ja pohjoisten manneralueiden kylmien talvien välillä mahdollisesti oleva yhteys on saanut lisätodisteita uudessa tutkimuksessa. Jos yhteys on todellinen, niin kylmien talvien odotetaan jatkuvan merijään jatkaessa vähenemistä.

merijaa_saa

Vasemmalla syksyisen merijään vaikutus talven lämpötiloihin ja oikealla sama talviaikaiselle merijäälle.

Arktinen alue on lämmennyt viime vuosikymmeninä ja merijään laajuus on pienentynyt nopeasti alueella. Viime vuosina pohjoisilla manneralueilla on kuitenkin esiintynyt kylmiä ja lumisia talvia.

Arktisen alueen ilmakehän kiertoliikkeiden muutokset saattavat aiheuttaa muutoksia pintalämpötilaan sekä merenpinnan tason ilmanpaineeseen. Tämä voi puolestaan muuttaa tuuliolosuhteita ja vaikuttaa merijään ajelehtimiseen, mikä vaikuttaa merijään laajuuteen.

Vaikutus voi edetä myös toiseen suuntaan. Merijään laajuuden väheneminen voi vaikuttaa ilmakehän kiertoliikkeisiin. Aiemmissa tutkimuksissa on selvitelty merijään muutoksien vaikutusta maa-alueiden lumipeitteen paksuuteen, lämpötilaan ja ilmakehän kiertoliikkeisiin. Tutkimuksissa on selvinnyt, että syksyisen merijään laajuudella on tärkeä rooli tulevan talven ilmastojärjestelmässä. Viimeaikainen merijään laajuuden pieneneminen saattaa vaikuttaa pohjoisilla manneralueilla esiintyviin kylmiin talviin.

Merijään väheneminen on ollut voimakkainta kesällä, jolloin monivuotisen merijään laajuus on pienentynyt noin 12 prosenttia per vuosikymmen. Talviaikaisen merijään väheneminen on ollut vähäisempää kuin kesällä, mutta viime aikoina talviaikaisen monivuotisen merijään laajuus on pienentynyt jopa 15 prosenttia per vuosikymmen. Talviaikaisen merijään vähenemisen on katsottu johtuvan merenpinnan lämpenemisestä ja tuuliolosuhteiden muuttumisesta.

Uudessa tutkimuksessa on selvitelty talviaikaisen merijään vähenemisen vaikutusta ilmakehän kiertoliikkeisiin ja pohjoisten manneralueiden talviin. Tutkimuksessa käytettiin sekä havaintomateriaalia että mallisimulaatioita (käytössä oli ERA-Interim reanalyysi, joka perustuu havaintoihin ja mallisimulaatioihin). Tutkimus ajoittuu vuodesta 1979 nykypäivään, koska merijään laajuuden satelliittimittaukset aloitettiin vuonne 1979.

Tutkimuksen tuloksissa näkyy se, että syksyisen ja talviaikaisen merijään muutoksien välillä ei ole voimakasta yhteyttä, joten niiden vuotuinen vaihtelu saattaa olla erilaista. Arktisen oskillaation indeksi ei näytä olevan yhteydessä syksyiseen eikä talviaikaiseen merijään vaihteluun.

Syksyisen merijään vaihtelu näyttää aiheuttavan merkittäviä muutoksia talviaikaiseen merenpinnan tason ilmanpaineeseen vain Pohjois-Euroopasta Lähi-itään ulottuvalla alueella. Talviaikainen merijään vaihtelu sen sijaan vaikuttaa ilmanpaineeseen laajemmalla alueella. Talviaikaisen merijään väheneminen näyttää nostavan ilmanpainetta suuressa osassa Pohjois-Aasiaa sekä Pohjois-Amerikkaa ja laskevan ilmanpainetta luoteisella Tyynellämerellä sekä suuressa osassa tropiikkia ja arktista aluetta.

On kuitenkin huomattava, että tutkimuksessa käytetty tilastollinen menetelmä edellä mainittujen muutoksien selvittämiseksi ei suoraan kerro merijään muutoksien aiheuttaneen ilmanpaineen muutoksia. On myös mahdollista, että ilmanpaineen muutokset ovat aiheuttaneet merijään muutoksia. Vaikka tilanne on monimutkainen, niin tutkimuksen tuloksien perusteella talviaikaisen merijään muutoksien ja mainittujen alueiden ilmanpaineen muutoksien välillä on selvä yhteys. Tämä viittaa siihen, että talviaikaisen merijään muutoksilla on yhteys keskileveysasteiden talviaikaisiin sääolosuhteisiin.

Syksyisen merijään väheneminen näyttää aiheuttavan talviaikaisen sulkukorkeapaineen esiintymisen lisääntymistä Pohjois-Euroopassa sekä pohjoisella Tyynellämerellä ja vähenemistä Pohjois-Atlantilla sekä Euraasian keskileveysasteilla. Pohjois-Atlantin sulkukorkeapaineiden väheneminen viittaa siihen, että syksyisen merijään väheneminen ei todennäköisesti ole aiheuttanut viimeaikaisia kylmiä talvia Euroopassa.

Talviaikaisen merijään väheneminen näyttää lisäävän sulkukorkeapaineiden esiintymistä laajemmalla alueella aliarktisilla alueilla. Tämän ansiosta kylmiä ilmamassoja pääsee useammin aliarktisilta alueilta keski- ja matalille leveysasteille pohjoisilla manneralueilla. Samanaikaisesti pohjoisnavan suuntaan liikkuu enemmän lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Syksyisen merijään vähenemisestä näyttää seuraavan kylmien pakkasjaksojen yleistyminen sekä keskimääräisten talvilämpötilojen aleneminen Itä-Euroopasta Kiinaan ulottuvalla alueella, mikä johtuu sulkukorkeapaineiden esiintymisen lisääntymisestä Itä-Euroopassa. Talviaikaisen merijään väheneminen näyttää aiheuttavan kylmien pakkasjaksojen yleistymisen Pohjois-Amerikan keskileveysasteilla ja Keski-Aasiassa.

Tässä tutkimuksessa on saatu lisää todisteita talviaikaisen merijään vähenemisen vaikutuksesta pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaisiin sääolosuhteisiin. Talviaikainen merijään vähenemisen merkitys näyttää olevan suurempi kuin syksyisen merijään vähenemisen. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmin ehdotettua mekanismia, jossa merijään väheneminen lisää kosteuden haihtumista, mikä aikaistaa lumipeitteen tulemista korkeilla leveysasteilla. Lumipeite eristää maaperän ja pinta jäähtyy nopeammin, mikä siirtää tuuliolosuhteita etelämmäksi. Korkeapaineiden yleistyminen voimistaa viilenemistä ja pakkasjaksojen todennäköisyys lisääntyy.

Jos tutkimuksessa esitetyt yhteydet merijään vähenemisen ja kylmien talvien välillä pitävät paikkansa, niin jatkossa olisi odotettavissa kylmien talvien jatkuvan merijään yhä vähentyessä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntyessä.

Lähde:

Qiuhong Tang et al 2013, Cold winter extremes in northern continents linked to Arctic sea ice loss, Environ. Res. Lett. 8 014036 doi:10.1088/1748-9326/8/1/014036. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Lisätietoja:

Lumipeitteen muutokset eri kuukausina (Rutgersin yliopisto). Vasemmalla voi valita kuukauden kohdan ”MONTH” nuolista. Huomatkaa, kuinka 2000 luvulla alkutalven lumipeite on lisääntynyt ja lopputalven lumipeite vähentynyt.

Weather and Climate Summit – Day 3, Dr. Jennifer Francis. Jennifer Francisin (joka on yksi tämän uuden tutkimusartikkelin kirjoittajista) aiheeseen liittyvä luentovideo. Videon kesto on noin 1h 50min.

Aiheeseen liittyvä tutkimusartikkelilistaus

Aiempia juttujamme aiheesta:
Kaksi edellistä kylmää talvea olivat erittäin lämpimiä
Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite vähenee
Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä
Kasvihuonekaasupäästöt vaikuttaneet Euroopan talvilämpötilaan jo 1600-luvulta saakka

%d bloggers like this: