Valkoinen ja kylmä joulu lähes koko maahan

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen mukaan joulua vietetään koko maassa talvisessa säässä. Uutta lunta sataa maanantaina maan eteläosaan ja myös jouluaattona on lumisateita odotettavissa paikoin maan etelä- ja keskiosassa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen keskiviikkona 22. joulukuuta laatiman ennusteen mukaan joulu on valkoinen käytännössä koko maassa. Ainoastaan lounaissaaristoon voi jäädä laajempia lumettomia alueita. Maanantaina uutta lunta sataa lähinnä maan lounaisosaan 5-10 senttimetriä. Tiistaina, joulun vilkkaimpana menoliikennepäivänä, sää on poutainen koko maassa.

Jouluaaton osalta ennuste on muuttunut ja lännestä näyttää leviävän maan etelä- ja osin myös keskiosaan uusia lumisateita, jotka voivat olla melko sakeitakin. Lunta voi tällöin kertyä jopa 10 senttiä. Joulun pyhinä lumisateet suurelta osin heikkenevät, mutta varsinkin rannikolla voi edelleen esiintyä sakeitakin lumikuuroja.

Pohjoisessa pakkanen on koko joulun ajan kireää, yleisesti 15…25 astetta, mutta paikoin pakkanen voi kiristyä jopa yli 30 asteeseen. Maan keskivaiheilla pakkasta on enimmäkseen 10…20, paikoin yli 25 astetta. Etelässä on varsinkin aluksi lauhempaa ja rannikolla lämpötila on paikoin nollan vaiheilla, mutta joulun pyhinä pakkanen kiristyy paikoin jopa 20 asteeseen.

Joulun meno- ja paluuliikenteessä on syytä olla varovainen, ja voimassa olevat varoitukset onkin hyvä tarkistaa ennen liikenteeseen lähtemistä Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta tai älypuhelimiin ja tabletteihin tarkoitetusta sääsovelluksesta.

Lunta eniten Itä-Suomen ja Lapin alueella

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan valkoinen joulu on tavallisesti lähes takuuvarma maan pohjoisosassa Perämeren rannikkoa lukuun ottamatta sekä Itä-Suomen pohjoisosassa. Mitä lähemmäksi rannikkoa tullaan, sitä pienemmäksi valkoisen joulun todennäköisyys käy. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä valkoisia jouluja on keskimäärin kaksi kolmesta. Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä keskimäärin vain joka toinen joulu on valkea. Pitkän ajan keskiarvojen mukaan joulunpyhinä lunta on tyypillisesti maan etelä- ja länsiosassa noin 10–20 cm, lounaassa kuitenkin alle 10 cm. Maan itä- ja pohjoisosassa lunta on noin 20–40 cm. Eniten lunta on tavallisesti Koillismaalla ja Pohjois-Lapissa. Lunta on tällä hetkellä maan etelä- ja länsiosassa selvästi tavanomaista vähemmän, kun taas maan itä- ja pohjoisosassa ollaan yleensä lähellä tavanomaisia arvoja.

Tilastojen mukaan joulunajan lämpötilat vaihtelevat tyypillisesti maan etelä- ja keskiosassa parista pakkasasteesta noin kymmeneen pakkasasteeseen. Etelä- ja länsirannikolla lämpötilat ovat ylimmillään tavallisesti nollan tietämillä. Maan pohjoisosassa joulun ajan lämpötilat vaihtelevat tyypillisesti muutamasta pakkasasteesta noin -20 asteeseen.

Tiedotetta päivitetään tarvittaessa Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Lataa sääsovellus älypuhelimeen tai tablettiin: http://ilmatieteenlaitos.fi/alypuhelimet tai http://m.fmi.fi/saa/
Sääennusteet YouTubessa: www.youtube.com/ilmatieteenlaitos

Keliennuste, kelikamerat, tiesää ja liikennetiedotteet http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/
Joulutilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulunaika
Joulukuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Lumitilanteen seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne

Liikenteen häiriötiedotteet myös Twitterissä: www.twitter.com/liikennetilanne
Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: www.twitter.com/meteorologit

Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Suomen keskilämpötila on noussut viimeisten 166 vuoden aikana yli kaksi astetta.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä. ”Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää”, toteaa Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.

Lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.

Lämpötila noussut hyppäyksittäin

Vuotuinen keskilämpötila on noussut kahdessa jaksossa, mittaussarjan alusta 1930-luvun lopulle ja 1960-luvun lopusta tähän päivään. Lämpötilan nousu on ollut 1960-luvun jälkeen nopeampaa kuin koskaan aiemmin, muutosnopeus on vaihdellut vuosikymmenittäin 0,2 ja 0,4 asteen välillä. Näiden välisenä aikana lämpötila pysyi lähes vakiona. ”Nousun pysähtymiselle on useita syitä, kuten auringon aktiivisuuden pitkäaikaisvaihtelu ja II-maailmansodan jälkeinen ilmakehän ihmisperäisten aerosolien määrän kasvu. Kun taas katsotaan viime vuosien havaintoja Suomessa, niin ei ole nähtävistä lämpenemisen hidastumista”, toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkija Santtu Mikkonen.

Lämpötila-aikasarja luotiin keskiarvoistamalla kaikkien Suomen mittausasemien tuottama aineisto koko maan yli. Lisäksi alkuvuosina, kun Suomen oma mittausasemaverkko ei vielä ollut maanlaajuisesti kattava, käytettiin aineistoja mittausasemilta naapurivaltiosta.

Suomen sijainti Atlantin valtameren ja Euraasian manneralueen välissä aiheuttaa säätiloihin suurta vaihtelevuutta. Tämä näkyy voimakkaana kohinana vuosittaisen keskilämpötilan aikasarjassa, mikä tekee tilastollisesti merkitsevän trendin erottamisen aikasarjasta hyvin haastavaksi. Suomen lämpötila-aikasarjaa tarkasteltiin dynaamisten regressiomallien avulla. Menetelmän avulla aikasarja voitiin jakaa osiin siten, että siitä eroteltiin keskimääräinen tason muutos eli trendi, kausivaihtelu, havaintojen riippuvuus toisistaan ja kohina. Tämän menetelmän avulla voidaan ottaa huomioon pohjoisten olojen aiheuttama vuodenaikaisvaihtelu ja suuret vaihtelut vuosien välillä.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, Prof. Ari Laaksonen, puh. 040 513 7900, ari.laaksonen@fmi.fi

Itä-Suomen yliopisto FT Santtu Mikkonen, puh. 040 355 2319, santtu.mikkonen@uef.fi

S. Mikkonen, M. Laine, H. M. Mäkelä, H. Gregow, H. Tuomenvirta, M. Lahtinen, A. Laaksonen Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013 Stochastic Environmental Research and Risk Assessment, Online First, 17 Dec 2014 DOI: 10.1007/s00477-014-0992-2 http://dx.doi.org/10.1007/s00477-014-0992-2

Kantoenergian ympäristövaikutuksista uutta tietoa 3D-mallinnuksen avulla

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Puiden kannot ja juurakot ovat merkittävä, mutta ympäristövaikutuksiltaan kiistelty metsäenergian lähde Suomessa. Suomalaiset ja norjalaiset tutkijat kehittivät uuden menetelmän, jolla maasta nostetuista kannoista ja juurakoista voidaan tehdä nopeasti tarkat kolmiulotteiset (3D) mallit. Mallien avulla saadaan uutta tietoa kantoenergian vaikutuksia metsän hiilinieluun, metsäluonnon monimuotoisuuteen ja maaperän rakenteen häiriintymiseen.


Uudella menetelmällä maasta nostetuista kannoista voidaan tehdä tarkat ja havainnolliset 3D-mallit. Mallien avulla arvioidaan kantoenergian vaikutuksia metsän hiilinieluun, metsäluonnon monimuotoisuuteen ja maaperän rakenteeseen. Kuva: SYKE.

Suomen metsistä korjatusta energiapuusta noin 15 % on puiden kantoja ja juurakoita. Kantoja nostetaan joka kymmenenneltä avohakkuualalta, yhteensä vuosittain 10 000-20 000 hehtaarilta eli suurimmillaan Helsingin kokoiselta pinta-alalta.

Kantojen ja juurakoiden rakenne vaikuttaa kannonnoston aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Metsän hiilitaseen kannalta on oleellista kantojen ja juurten koko, metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta maan päällä olevan järeän kantopuun määrä ja maaperän rakenteen kannalta se, kuinka laajalle ja syvälle juuret ulottuvat.

Tutkitulla kannonnostoalalla puolet juurakoiden massasta oli kannoissa ja puolet juurissa. Kannoista kuitenkin vain osa oli maan pinnan yläpuolella niin, että juurakoiden kokonaismassasta 5-25 % oli lahopuulajien kannalta arvokasta järeää lahopuuta.

Suuren kokonsa vuoksi kannot ja juurakot lahoavat hitaasti ja varastoivat metsässä lahotessaankin hiiltä vuosikymmenten ajan. Tämä piirre huonontaa kantoenergian ilmastovaikutuksia.

Yksittäiset juurakot ulottuivat 1-5 m2 pinta-alalle, ja suurin osa juurista oli maaperän ylimmässä 40 cm kerroksessa. Kannonnostoaloilla hehtaarilta nostetaan tyypillisesti 500 juurakkoa, joten maaperän rakenne rikkoontuu 5-25 % pinta-alasta. Lisäksi maaperän rakennetta voivat rikkoa metsätyökoneet.

Uutta menetelmää voidaan käyttää erilaisissa kannonnostokohteissa ja kartuttaa näin tietoa metsäenergian ympäristövaikutuksista. Tiedon perusteella ympäristövaikutuksia voidaan tarvittaessa parantaa ja varmistua siitä, että kantojen käyttö täyttää kestävyyden vaatimukset.


Uudella, laserkeilauksen ja 3D-mallituksen yhdistävällä menetelmällä saadaan nopeasti tarkka kuva kantojen ja juurakoiden rakenteesta. Kuva: SYKE.


Juurakon koon arviointia varten juurakko punnittiin ensin ilmassa ja sen jälkeen vedessä norjalaisessa vuonossa. Kuva: SYKE.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Jari Liski, Suomen ympäristökeskus p. 0295 251 385, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Professori Mikko Kaasalainen, p. 040 832 9412, Tampereen teknillinen yliopisto, etunimi.sukunimi@tut.fi

Tutkijatohtori Pasi Raumonen, Tampereen teknillinen yliopisto etunimi.sukunimi@tut.fi

Tutkimuspäällikkö Sanna Kaasalainen, Geodeettinen laitos p. 0295 308 031 etunimi.sukunimi@fgi.fi

• Tutkimusjulkaisu:
Smith, A., Astrup. R., Raumonen, P., Liski, J., Krooks, A., Kaasalainen, S., Åkerblom, M. & Kaasalainen, M. Tree root system characterization and volume estimation by terrestrial laser scanning and quantitative structure modelling. Forests.

Pienpolton ilmanlaatuhaitat kasvussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmansaasteiden pitoisuudet ovat Euroopassa edelleen vaarallisen korkeat, ilmenee Euroopan ympäristöviraston (EEA) vuosittaisesta raportista. Saasteet eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti yli koko Euroopan ja Suomessa ilmansaastepitoisuudet ovat yleisesti ottaen varsin pieniä.


Kuva: Eija Vallinheimo.

EEA:n arvion mukaan suurimman riskin eurooppalaisille aiheuttavat edelleen hiukkaset (PM2.5 ja PM10) ja otsoni (O3). ”Näiden rinnalle on nyt nostettu myös karsinogeeninen benzo(a)pyreeni (BaP), jota pääsee kaupunki-ilmaan muun muassa puun pienpoltossa, liikenteen pakokaasuissa sekä teräksentuotannossa. BaP on hengitysilmassa kiinnittyneenä pienhiukkasiin (PM2.5) ja voi näin kulkeutua syvälle ihmisen elimistöön”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Pia Anttila. Nykyään jopa neljännes Euroopan Unionin kqupunkiväestöstä altistuu hengitysilman kautta tavoitearvon ylittäville BaP-pitoisuuksille. Pahimmat alueet sijaitsevat Keski- ja Itä-Euroopassa. Toisin kuin useimpien muiden ilmansaasteiden pitoisuudet, BaP–pitoisuudet eivät ole laskusuunnassa johtuen hiilen ja biomassan pienpolton lisääntymisestä Euroopassa. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessakin tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla erityisesti talvikautena ajoittain esiintyy korkeita BaP-pitoisuuksia, mutta vuositasolla pitoisuudet eivät yleensä ylitä EU:n ilmanlaatunormeja. Vuonna 2013 benzo(a)pyreenin tavoitearvo ei ylittynyt yhdelläkään ilmanlaadun mittausasemalla Suomessa.

Myös raskasmetallit ovat kiinnittyneinä pienhiukkasiin ja siten mahdollisesti haitallisia ihmisten terveydelle. EUssa ja Suomessa hengitysilman raskasmetallipitoisuudet ovat lähinnä teollisuusympäristöjen ongelma. Teollisuuden pistepäästöjen vuoksi hengitysilman arseenipitoisuuden tavoitearvo ylittyi vuonna 2013 Harjavallan Kalevassa. Arvioiden mukaan Harjavallassa kohonneelle pitoisuudelle altistui noin 1500 ihmistä. Pitoisuudet alueella tulisi saada alenemaan tavoitearvon alle käyttäen parasta mahdollista tekniikkaa.

Pienhiukkasten (PM2.5) kokonaispitoisuudet ovat Suomessa Euroopan matalimpia, vuositasolla pitoisuudet ovat alle puolet voimassa olevasta raja-arvosta.

Suuret hiukkaset ei yhtä vaarallisia

Vähän suuremmatkin hiukkaset voivat kulkeutuvat hengitysilman mukana ihmiseen, mutta takertuvat yleensä ylempiin hengitysteihin. Niinpä niitä ei pidetä aivan yhtä haitallisina ihmisen terveydelle. Etenkin keväisin Suomessa kaupunkilaisia vaivaava katupöly on kooltaan tätä suurempaa hiukkasta (ns. hengitettävät hiukkaset PM10). Keväisin pahimpaan katupölyaikaan Suomen kaupungeissa mitataan muutaman viikon ajan huomattavan korkeita PM10 – pitoisuuksia. Tämä kohonneiden pitoisuuksien kausi jää kuitenkin niin lyhyeksi, että vuositasolla näiden suurtenkaan hiukkasten raja-arvot eivät ylity Suomessa kuin joissakin yksittäisissä poikkeustapauksissa. Vuonna 2013 pölypäiviä kertyi yli sallitun määrän Kuopion Sorsasalon asemalla, joka sijaitsee suuren maanrakennustyömaan vaikutusalueella.

Liikenteen päästöt edelleen ongelmalliset

Liikenteestä peräisin olevat korkeat typpidioksidipitoisuudet (NO2) ovat suurten kaupunkikeskustojen ongelma. EU:ssa kymmenisen prosenttia kaupunkiväestöstä altistuu terveydelle haitalliselle NO2-pitoisuustasolle. Suomessa raja-arvotason ylittäviä NO2-pitoisuuksia esiintyy vain Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Helsinki pyrkii alentamaan myös katukuilujen NO2-pitoisuudet alle raja-arvotason vuoden 2015 alkuun mennessä.

Ilmatieteen laitos seuraa Suomen ilmanlaatua noin kymmenellä ilmanlaatuasemalla eri puolilla Suomea. Tämän lisäksi kunnilla ja teollisuudella on satakunta omaa seuranta-asemaa. Ilmatieteen laitos kerää vuosittain kaiken tämän seurantatiedon ja toimittaa sen edelleen Euroopan ympäristövirastolle (EEA), joka tuottaa euroopanlaajuisia yhteenvetoja ja tilastoja.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Pia Anttila, puh. 050 368 6420, pia.anttila@fmi.fi
Tutkija Mika Vestenius puh. 050 524 1975, mika.vestenius@fmi.fi

Ilmanlaatuportaali: http://www.ilmanlaatu.fi/tarkistetut_tulokset/vuositilastot/2013/vuosi_2013.php
EEA:n raportti: Air quality in Europe – 2014 report: http://www.eea.europa.eu/publications/air-quality-in-europe-2014

Aurinko pilkahteli marraskuussa harvinaisen vähän

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Merkittävin piirre marraskuun säässä oli vähäinen auringonpaisteen määrä suurimmassa osassa maata.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Auringonpaistetta oli marraskuussa vähän. ”Maan etelä- ja keskiosassa auringonpaistetuntien määrä oli monin paikoin harvinaisen pieni, mutta Lapissa auringonpaistetta oli jonkin verran tavanomaista enemmän”, tiivistää Ilmatieteen laitoksen meteorologi Asko Hutila. Pitkäaikaisten säätilastojen mukaan auringonpaisteisia tunteja koetaan Etelä-Suomessa marras- ja tammikuussa käytännössä yhtä paljon, vajaa 40 tuntia, mutta joulukuussa vain kolmanneksen tästä.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan marraskuun keskilämpötila oli Keski- ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta tavanomaista korkeampi. Suurimmat poikkeamat olivat maan etelä- ja keskiosassa, jossa oli monin paikoin runsaat kaksi astetta tavanomaista leudompaa. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään harvinaista, sillä esimerkiksi vuosi sitten marraskuu oli selvästi kulunutta marraskuuta leudompi. Lämpötilassa esiintyi kuukauden alkupuolella suuria vaihteluita päivästä toiseen, mutta loppupuolella lämpötilanvaihtelut olivat maltillisempia.

Maan eteläosassa ja Lapissa vähäsateista

Sadetta saatiin kuukauden aikana eniten Pohjanmaan maakunnista Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä, missä sademäärät olivat paikoin harvinaisen suuria. Sen sijaan maan eteläosassa ja Lapissa jäätiin niukoille sateille.

Syksykin tavanomaista lämpimämpi

Syyskuukausien eli syys-marraskuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata vähän tavanomaista korkeampi, lounaassa paikoin harvinaisen korkea. Sateiden osalta syksy oli maan eteläosassa sekä suuressa osassa Lappia harvinaisen kuiva, mutta näiden välissä Pohjanmaalta Kainuuseen ja Koillismaalle ulottuvalla alueella oli puolestaan harvinaisen sateista.

Lisätietoja:

Marraskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/marraskuu

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen tiedeuutisointia Twitterissä: http://twitter.com/IlmaTiede

%d bloggers like this: