Väitös: Pilvien rakenteen tarkalla kuvauksella lisätietoa pienhiukkasten ilmastovaikutuksista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkija Juha Tonttilan väitöstutkimuksen mukaan ilman pystyvirtausten ja pilvien rakenteiden pienimittainen tuntemus on välttämätöntä ilmastomallien ennusteiden parantamiseksi. Väitöstutkimus auttaa ymmärtämään ihmisperäisten hiukkaspäästöjen ilmastovaikutuksia entistä paremmin. Tonttilan väitös tarkastetaan Helsingin yliopistossa 10.3.


Kuva: Juha Tonttila.

Aerosolien ja pilvien suhde aiheuttaa epävarmuutta ilmastonmuutoksen ennakointiin

Ilmakehässä esiintyvät aerosoli- eli pienhiukkaset vaikuttavat ilmastoon monin eri tavoin. Yhtenä tärkeimmistä seikoista on aerosolihiukkasten toimiminen pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Pilvipisaroiden ja tätä kautta pilvisyyden muodostuminen riippuu paitsi tiivistymisytimien saatavuudesta, myös ilman sisältämän vesihöyryn kyllästystilasta. Vesihöyryn määrän kannalta oleellisia ovat myös ilmakehän pystysuuntaiset virtaukset, jotka syöttävät kosteutta syntyvään pilveen.

Ihmisen toiminta voi vaikuttaa pienhiukkasten määrään ilmakehässä. Aerosolien toimiessa tiivistymisytiminä muuttuvat hiukkaspitoisuudet muuttavat pilvien ominaisuuksia, sateen muodostusta sekä pilvien vaikutusta maapallon energiataseeseen. Aerosolien ja pilvien välisiin vuorovaikutuksiin liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia ja ne ovat yksi merkittävimmistä epävarmuustekijöistä ilmaston mallintamisessa ja ilmastonmuutoksen ennakoinnissa.

Tähän asti käytetyt mallit liian yksinkertaisia pilvien muodostumisen kuvaamiseen

Tonttila tutki väitöksessään pilviin liittyvien pystyvirtausten vaihteluita käyttäen hyväksi tutkien ja lidar-mittalaitteen kaukokartoitusmittauksia. Pystyvirtausten vaihteluita voidaan kuvata todennäköisyysjakaumilla, joiden muoto voi vaihdella tilanteen mukaan huomattavasti. Mittauksista saatuja tietoja verrattiin numeeristen mallien simuloimiin virtauksiin.

Väitöstyön perusteella pilvipisaroiden synnyn kannalta oleellisten pystyvirtausten vaihteluiden kuvaamiseen tarvitaan erittäin korkea erotuskyky, jollaista ei laskentaresurssien aiheuttamien rajoitteiden vuoksi ole käytettävissä operatiivisissa malleissa. Karkean erotuskyvyn omaavissa ilmastomalleissa tämä seikka korostuu ja pystyliikkeiden pienimittaisen vaihtelun kuvaamiseen onkin kehitetty erilaisia yksinkertaistettuja kuvauksia. ”Tutkimusta tehdessäni huomasin, että monet näistä parametrisaatioista ovat kuitenkin liian yksinkertaisia pilvien ja aerosolien ilmastovaikutusten kuvaamiseen”, Juha Tonttila kertoo.

Väitöstyössä rakennettiin uusia, pystyliikkeiden ja pilvien pienimittaisten rakenteiden vaihtelua aiempaa tarkemmin kuvaavia komponentteja globaaliin ilmastomalliin. Uutta mallia hyödynnettiin aerosolien ilmastovaikutusten arviointiin.

”Uudet menetelmät mahdollistivat pilvien ja aerosolien välisten vuorovaikutusten kuvaamisen aiempaa tarkemmin ja mallilla saadut arviot aerosolien epäsuorasta vaikutuksesta saatiin lähemmäs kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tekemää parasta arviota”, Tonttila selvittää. Näin ollen väitöskirjan sisältämät tulokset auttavat ymmärtämään aerosolien ilmastovaikutuksia ja niiden esittämistä ilmastomalleissa entistä paremmin.

Väitöstilaisuus 10.3.

Filosofian maisteri Juha Tonttilan väitöskirja From turbulence to cloud formation – modelling the aerosol-cloud interactions tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on tiistaina 10.3.2015 klo 15 Kumpulan kampuksella Exactumissa (auditorio CK112). Vastaväittäjänä toimii professori Corinna Hoose Karlsruhen yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Järvinen Helsingin yliopistosta.

Juha Tonttila on syntynyt Tampereella 1985 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Ylöjärven lukiosta vuonna 2004. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2009 ja on työskennellyt siitä lähtien tutkijana Ilmatieteen laitoksella.

Lisätietoja:

Linkki julkaisuun: From turbulence to cloud formation – modelling the aerosol-cloud interactions. Tonttila, Juha 2015.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-697-862-1

Tutkija Juha Tonttila, Ilmatieteen laitos, puh. 0295 394 677, juha.tonttila@fmi.fi

Harvinaisen lauha helmikuu päätti harvinaisen lauhan talven

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Helmikuu oli lämpöoloiltaan lähes vuoden takaisen helmikuun toisinto eli oli harvinaisen lauha. Myös koko talvi jää tilastoihin harvinaisen lauhana. Myös lunta oli vähemmän kuin tavallisesti.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Helmikuun keskilämpötila kohosi maan lounaisimmassa osassa nollan vaiheille mutta jäi pohjoisimmassa Lapissa -8 asteen alapuolelle. Poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli suurin maan keski- ja itäosassa, jossa se oli lähes seitsemän astetta, paikoin jopa yli. Pienin poikkeama, vajaat viisi astetta, oli Ahvenanmaalla ja pohjoisimmassa Lapissa. Kuukauden alkupuolella lämpötilassa oli tammikuun tapaan suuria vaihteluita, mutta kuukauden loppupuolella oli tasaisen lauhaa. Kuukauden ylin lämpötila, +9,6 astetta, mitattiin Kaarinassa 10. päivänä ja alin lämpötila, -34,1 ºC, Sallassa 15. päivä helmikuuta. Kuukauden lauhuus johtui suursäätilasta, jossa Pohjois-Atlantilla oli laaja ja pysyvä matalapaine, jolloin lauhaa ilmaa virtasi lounaasta Eurooppaan. Kylmät ilmamassat majailivat toisaalta Siperiassa ja Itä-Aasiassa ja toisaalta Pohjois-Amerikassa.

Kuukauden sademäärä oli maan etelä- ja itäosassa 20–40 mm, kun taas Pohjanmaan maakunnissa ja Lapissa jäätiin yleisesti 10 ja 20 millimetrin välille. Poikkeuksena oli Käsivarren Lappi, jossa sadetta kertyi runsaat 60 milliä. Sademäärä jäi suurimmassa osassa maata tavanomaista pienemmäksi, Pohjanmaan maakunnissa ja Lapissa paikoin jopa alle puoleen pitkäaikaisesta keskiarvosta. Käsivarren Lapissa ja paikoin maan etelä- ja itäosassa sademäärä kohosi tavanomaista suuremmaksi. Havaintoasemista sateisinta oli Enontekiön Kilpisjärvellä, jossa sadetta kertyi 99,2 mm. Siellä mitattiin 10. päivänä myös kuukauden suurin vuorokautinen sademäärä, 20,5 mm. Vähiten, 7,8 mm, satoi Kaskisen Sälgrundissa.

Lunta oli kuukauden päättyessä maan lounaisimmassa osassa ja Vaasan tienoilla alle 10 senttiä, mutta Pohjois-Karjalan pohjoisosassa, Kainuussa ja Länsi-Lapissa sitä oli yli puoli metriä. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lunta oli suurimmassa osassa maata tavanomaista vähemmän ja maan etelä- ja keskiosassa poikkeama oli paikoin yli 20 senttiä. Tavanomaista enemmän lunta oli ainoastaan Kainuussa, Koillismaalla ja osassa Etelä-Lappia.

Talven keskilämpötila koko maassa tavanomaista korkeampi

Talvikuukausien eli joulu-helmikuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi, maan etelä- ja keskiosassa jopa harvinaisen korkea. Suurimmillaan poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli runsaat neljä astetta. Pienin poikkeama, vajaat kaksi astetta, oli pohjoisimmassa Lapissa. Lauhempi talvi on koettu viimeksi 2007–2008. Kaikki kolme kuukautta olivat tavanomaista lauhempia.

Alin lämpötila, -39,6 °C, mitattiin Utsjoella tammikuun 11. päivän. Edellisen kerran -40 asteen raja oli jäänyt rikkoutumatta talvella 2012–2013. Talvikuukausien sademäärä oli lähes koko maassa tavanomaista suurempi, maan länsi- ja keskiosassa paikoin jopa poikkeuksellisen suuri. Runsaimmin eli runsaat 200 milliä satoi lounaisimmassa Suomessa, Kainuun pohjoisosassa ja Meri-Lapissa. Niukimmin satoi pohjoisimmassa Lapissa, jossa sademäärä jäi alle 100 millin. Lauhan sään vuoksi lunta oli pitkin talvea yleensä tavanomaista vähemmän.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Helmikuu: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu
Talvitilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne
Lumitilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot

Uhkapeli ilmastolla -kirja tulossa kahdelta ilmastotiedon kirjoittajalta

kansi-webkauppaIlmastotiedossakin kirjoittaneet Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen ovat koostaneet myöhemmin syksyllä julkaistavasta tuhdimmasta energia- ja ilmastoaiheisesta tietokirjastaan faktapohjaisen, ytimekkään ja helppolukuisen pamfletin nimellä

”Uhkapeli ilmastolla – vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?”

Tällä kirjallaan he haluavat tuoda vertaisarvioituihin lähteisiin ja kansainvälisten järjestöjen raportteihin perustuvaa tietoa eduskuntavaalien energia- ja ilmastokeskusteluun. Kirja on nyt ennakkotilattavissa hintaan 12,9 e toimitettuna.

Ennen 8.3.2015 tilatuista kirjoista kirjoittajat lupaavat jakaa toisen ilmaiskappaleen sopivalle taholle (linkki kampanjaan).

Kirjan yhteydessä he julkaisivat myös teemaan keskittyvän yhteisbloginsa osoitteessa:
http://uhkapeli-ilmastolla.net
Facebook: http://www.facebook.com/uhkapeliilmastolla
Twitter: @ilmastouhkapeli

Ilmastotieto tarkastaa vaalikeskustelun ilmasto- ja energiafaktoja

Ilmastotieto-blogi ja sen taustajoukot ovat mukana kevään 2015 eduskuntavaalikeskusteluun liittyvässä Faktabaari.fi -sivuston faktojen tarkistushankkeessa. Ilmastotieto tarkastaa vaalikeskustelun energiapolitiikkaan ja ilmastonmuutokseen liittyviä lausuntoja, uutisia ja väitteitä maaliskuun alusta vaalipäivään 19.4.2015 asti.

Tarkistukseen ja tulosten julkaisuun käytetään Faktabaari.fi sivustoa sekä sosiaalisen median eri kanavia, kuten Facebookia, Twitteriä ja blogeja.

Hanketta koordinoivat ilmastotiedon taustajoukosta Aki Suokko (FT, DI), Nina Jurvanen (FM) ja Rauli Partanen (tietokirjailija, BBA)

Faktantarkistuksessa tarvitsemme kuitenkin vaalikeskustelua seuraavan yleisön tukea ja apua. Pyydämme teitä ilmoittamaan, jos vaalikeskustelussa (väittelyt, lehtikirjoittelut sekä ehdokkailta että toimittajilta, vaalikonevastaukset, puolueohjelmat jne.) törmäätte faktoja vääristelevään tai ristiriitaiselta tuntuvaan kannanottoon, lausuntoon tai muuhun vastaavaan, jolla saattaa olla merkitystä eduskuntavaalien kannalta.

Kertokaa niistä meille, niin me selvitämme, perustuuko lausunto tai kirjoitus faktoihin, onko se puppua, vai jotain siltä väliltä.

Liitämme kaikkiin vastauksiin tarkistettavissa olevat lähdeviittaukset. Lähdeaineistona käytetään ensisijaisesti esimerkiksi Kansainvälisen Ilmastopaneelin IPCC:n tuoreita raportteja, YK:n alaisten järjestöjen ja Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n raportteja ja arvostettujen tiedeakatemioiden raportteja.

Nojaamme tieteen konsensukseen sekä toteutuneisiin ja raportoituihin asioihin. Tilastojen lähdeaineistona käytämme energia- ja ilmastoasioissa vakiintuneita lähteitä, kuten BP:n (aiemmilta nimiltään British Petroleum ja BP Amoco) ja IEA:n tilastoja.

Lisäksi aiheesta on koottu nettiin argumenttipankki, kun yli 20 suomalaista eri alojen asiantuntijaa osallistui tammi-helmikuussa noin viisi viikkoa kestäneeseen energia- ja ilmastokeskusteluun, joka käytiin uutta digitaalista suomalaisinnovaatiota, Debattibaari.fi -asiakeskustelualustaa hyväksi käyttäen.

Vihjeitä voit lähettää:
Lomakkeella tai sähköpostilla toimitus@faktabaari.fi

Keskustelua voi seurata ja siihen osallistua:
Twitterissä: @Ilmastotieto, @Faktabaari
Netissä: ilmastotieto.wordpress.com, Facebook (ilmastotiedon sivu) ja faktabaari.fi

Kiitämme lämpimästi Tieteen Tiedotus ry:tä hankkeen mahdollistavasta apurahasta, joka myönnettiin Avoin Yhteiskunta ry:lle. Apurahaa myönnettiin 1000 euroa kullekin yllämainitulle koordinaattorille.

Ilmatieteen laitos tarjoaa toimittajille koulutusta jo kymmenettä kertaa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos järjestää jälleen maaliskuussa ilmastonmuutoskoulutuksen toimittajille. Tänä vuonna koulutuksen teemana on ”Ilmasto muuttuu – riskit puntarissa”. Toivottu ja suosittu kurssi järjestetään nyt kymmenettä kertaa.


Kuva: Antonin Halas

Kaksipäiväisen kurssin aikana asiantuntijat kertovat ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja muutoksen aiheuttamien riskien hallinnasta. Ensimmäisen kurssipäivän aikana käydään läpi muun muassa ilmastoa lämmittäviä tekijöitä, lämpenemisen vaikutuksia arktisella alueella sekä ilmastonmuokkaukseen liittyviä kysymyksiä. Ilmatieteen laitoksen ilmastokeskus, sääpäivystys ja Ilmasto-opas.fi-verkkosivusto esittäytyvät ja kertovat medialle hyödyllisistä palveluistaan.

Ilmasto lämpenee – riskit on tiedostettava

Toisen kurssipäivän aikana ilmastonmuutokseen pureudutaan yhteiskunnallisena, riskinhallintaa ja ennakointia vaativana ilmiönä. Teemaan liittyen asiantuntijat kertovat riskien käytännön hallinnasta, lämpenemisen ja sään ääri-ilmiöiden suhteesta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen talousvaikutuksista.

Myös ilmastopolitiikan toteutuskeinoja ja -mahdollisuuksia käydään läpi. Aihe on ajankohtainen Pariisissa joulukuussa järjestettävien ilmastoneuvottelujen johdosta.

Kurssilla luennoi alan parhaita asiantuntijoita sekä Ilmatieteen laitoksesta että Suomen ympäristökeskuksesta, ympäristöministeriöstä, Huoltovarmuuskeskuksesta ja Helsingin yliopistosta.

Kurssilla vielä tilaa – ilmoittaudu mukaan!

Koulutus järjestetään Ilmatieteen laitoksella Kumpulassa Helsingissä 10.–11.3.2015.

Koulutuksen hinta on 150 euroa/päivä. Hintaan sisältyy luentomateriaali sekä lounas ja kahvit kurssipäivän aikana.

Ilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen toimittajakoulutus@fmi.fi 27.2.2015 mennessä. Kurssille otetaan enintään 40 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Lisätietoja:

www.ilmatieteenlaitos.fi/koulutus-toimittajille

Viestintäasiantuntija Anna Toppari, anna.toppari@fmi.fi tai puh. 029 539 4009

Väitös: Tulevaisuuden kesäilmasto suosii metsäpalojen syttymistä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkija Hanna Mäkelän Helsingin yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan tulevaisuuden kesäilmasto suosii metsäpalojen syttymistä Suomessa nykyistä enemmän. Metsäpalojen määrän lisääntyminen ja paloalan laajeneminen riippuu ilmaston lisäksi muutoksista metsien rakenteessa ja hoidossa sekä ihmisen toiminnasta tulevien vuosikymmenien aikana.


Kuva: Juha Aalto.

Väitöstyössä tarkasteltiin ilmaston vaikutusta kesän keskimääräiseen metsäpalovaaraan kesän keskilämpötilan ja sadesumman avulla. Työssä hyödynnettiin Suomen kuukausikeskilämpötilan ja sadesumman pitkiä aikasarjoja, ilmastomallilaskelmiin perustuvia todennäköisyysennusteita kesän keskilämpötilasta ja keskimääräisestä sadesummasta tulevaisuudessa, sekä suomalaisen metsäpaloindeksin laskettuja arvoja useilta eri havaintoasemilta. Ilmastollisen metsäpalovaaran vaihteluita tarkasteltiin noin 100 vuotta nykyhetkestä taaksepäin ja eteenpäin.

Metsäpaloille otolliset olosuhteet lisääntyvät etenkin Lapissa

Ilmastollinen todennäköisyys metsäpalojen syttymiselle on pysynyt viimeisen noin sadan vuoden ajan samalla tasolla. Metsäpalovaarapäivien lukumäärä on vaihdellut paljon vuodesta toiseen. Ilmastomallitulokset ennakoivat tulevaisuuden kesien muuttuvan kuluvan vuosisadan aikana lämpimämmiksi ja sateisemmiksi.

”Ilmastonmuutoksen vaikutus metsäpalovaaraan ei ole itsestään selvä, sillä lämpö lisää metsäpalovaaraa, kun taas sateisuus pienentää sitä. Tulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, ettei sademäärien kasvu riitä kompensoimaan lisääntyvää lämpöä ja sen myötä voimistuvaa haihduntaa. Niiden päivien lukumäärä, jolloin metsäpalovaara on voimassa, näyttäisi siis kasvavan tulevaisuudessa, kun asiaa tarkastellaan puhtaasti keskimääräisen kesäilmaston kannalta”, Hanna Mäkelä kertoo.

Todennäköisyys palovaarapäivien lisääntymiseen on suurin Suomen pohjoisosassa, missä keskimääräinen palovaarapäivien lukumäärä lisääntyy parhaan arvion mukaan vuosisadan loppuun mennessä noin kymmenellä päivällä.

Ilmasto on vain yksi metsäpalojen esiintymiseen vaikuttava tekijä

Tiettynä aikana tapahtuneiden metsäpalojen lukumäärä ja niihin liittyvä paloala ovat riippuvaisia monesta eri tekijästä. Ilmaston ja vallitsevan sään lisäksi tärkeitä tekijöitä ovat metsien rakenne ja puulajien kehitys sekä ihmisen toiminta niin palojen sytyttäjänä kuin sammuttajanakin. Suurin osa Suomen metsäpaloista saa alkunsa ihmisen toiminnasta tavalla tai toisella.

”Vallitsevan metsäpalovaaran perusteella ei voida suoraan päätellä sitä kuinka paljon metsäpaloja syttyy, ja kuinka laajoja palot ovat. Suomessa palojen valvonta ja sammutus toimii tehokkaasti ja metsäpalot ovat pääasiassa pieniä. Lisäksi kansalaistottelevaisuus näkyy siten, että metsäpalovaroituksen ollessa voimassa avotulen tekemistä vältetään ja näin ollen mahdollisia metsäpalon alkuja on vähemmän. Viime kesän laaja metsäpalo Ruotsin Västmanlandissa oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että isot palot ovat näilläkin leveyspiireillä mahdollisia”, Mäkelä pohtii.

Työn tulokset korostavat metsäpalovaaran ennustamiseen käytettävien työkalujen kehittämisen tärkeyttä. Yhdessä metsäpalojen torjumiseen käytettävien resurssien ylläpidon kanssa ne edesauttavat pitämään Suomen metsäpalot jatkossakin maltillisena.

Väitöstilaisuus 27.2. Helsingissä

Filosofian maisteri Hanna Mäkelän väitöskirja Estimates of past and future forest fire danger in Finland from a climatological viewpoint tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis–luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on perjantaina 27.2. kello 12 yliopiston Kumpulan kampuksella Physicumissa (auditorio D101). Vastaväittäjänä on professori Igor Drobyshev Ruotsin maatalousyliopistosta sekä Québecin yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Järvinen Helsingin yliopistosta.

Hanna Mäkelä (os. Tietäväinen) on syntynyt vuonna 1981 Tampereella. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiosta vuonna 2000 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006.

Lisätietoja:

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Finnish Meteorological Contributions, ISBN: 978-951-697-850-8.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153233

Tutkija Hanna Mäkelä, Ilmatieteen laitos, puh. 050 380 2760, hanna.makela@fmi.fi

Väitös: Aerosolihiukkasten ilmastovaikutuksien mallintaminen tuo lisätietoa ilmaston lämpenemiseen johtavista osatekijöistä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkija Joni-Pekka Pietikäisen Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstyössä on osoitettu, että mustan hiilen ilmastovaikutuksiin pystytään vaikuttamaan kohdennetuilla päästörajoituksilla ilman että ilmaston lämpeneminen kiihtyy.


Kuva: Asko Hämäläinen / Kuvaliiteri.

Aerosolihiukkaset ovat yksi merkittävä ilmastoon ja ilmastonmuutokseen vaikuttavista osatekijöistä. Suomi on aerosolien ilmastovaikutusten tutkimisessa yksi maailman kärkimaista. Tästä huolimatta aerosolihiukkasten ilmastovaikutuksiin liittyy vielä paljon epävarmuustekijöitä. Tämä johtuu niiden kyvystä vaikuttaa ilmakehän säteilytasapainoon sekä suorasti muokkaamalla säteilyn kulkua että epäsuorasti toimimalla pilvien tiivistymisytiminä.

Väitöstyössä alueelliseen ilmastomalliin on lisätty aerosolihiukkasia kuvaava lisäosa ja tutkittu, kuinka hyvin malli kykenee kuvaamaan Suomen alueen mustan hiilen määrät ja miten ilmakehän pienhiukkasten muodostumisen mallinnusta voitaisiin parantaa. Väitöstyössä on lisäksi käytetty koko maapallon kuvaavaa ilmastomallia lähitulevaisuuden aerosolihiukkasmäärien vaikutuksien arviointiin.

Mallit simuloivat hyvin Suomen mustan hiilen määriä

”Väitöksen mukaan ilmastomallit pystyvät luotettavasti simuloimaan Suomen alueen mustan hiilen määrät. Tulosten perusteella todettiin, että mallin antamat tulokset ovat mittausten kanssa hyvin samankaltaisia. Tosin pieniä vuodenaikaan liittyviä aliarviointeja tapahtui jonkin verran. Lisäkehitystä tarvitaan mallin käyttämiin päästölähdekarttoihin, etenkin liittyen puun pienpolttoon”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Joni-Pekka Pietikäinen kertoo. Suomen mustan hiilen päästöt ovat olleet keskustelun kohteena johtuen mustan hiilen pääasiallisista ilmastovaikutuksista näillä levyasteilla, eli kyvystä muokata lumipeitteen heijastuvuutta ja aiheuttaa sekä lumen että jään aikaistunutta sulamista.

Pietikäisen väitöskirjassa on myös käytetty globaalia aerosoli-ilmastomallia mustan hiilen ilmastovaikutuksien tutkimiseen. Tutkimuksessa osoitettiin, että maksimaaliset päästövähennykset eivät välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu, kun vaikutukset ilmakehän säteilytasapainoon otetaan huomioon. ”Esimerkiksi hiiliperäisiin aerosolihiukkasiin kohdennettujen päästörajoitusten kautta pystyttäisiin saamaan paljon samoja ilmanlaatuvaikutuksia kuin laajemmilla toimilla ilman että ilmaston lämpeneminen kiihtyy”, Pietikäinen tiivistää.

Työssä kehitetty uusi alueellinen aerosoli-ilmastomalli pohjautuu Max Planck -instituutissa kehitettyyn REMO -ilmastomalliin. Kehitystyö mallin osalta tapahtuikin Max Planck -instituutin meteorologian yksikössä Hampurissa, missä Pietikäinen oli tutkijana kolme vuotta. Sekä alkuperäinen REMO -ilmastomalli että uusi kehitetty REMO-HAM -aerosoli-ilmastomalli otettiin käyttöön Ilmatieteen laitoksella vuonna 2010.

Filosofian maisteri Joni-Pekka Pietikäisen ympäristöfysiikan alaan kuuluva väitöskirja Aerosols and climate: from regional to global modelling (Aerosolit ja ilmasto: alueellisesta mallinnuksesta globaaliin mallinnukseen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Väitöstilaisuus pidetään 23.2.2015 klo 12 Helsingissä Ilmatieteen laitoksen Dynamicum-rakennuksen Brainstorm-auditoriossa, Erik Palménin aukio 1. Vastaväittäjänä on yksikönpäällikkö PhD Elisabetta Vignati Euroopan komission yhteiseen tutkimuskeskukseen kuuluvasta Environment and Sustainability -instituutista ja kustoksena professori Ari Laaksonen Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.

Joni-Pekka Pietikäinen on syntynyt vuonna 1981 Iisalmessa. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta vuonna 2000 ja valmistunut filosofian maisteriksi Kuopion yliopistosta vuonna 2006. Pietikäinen on toiminut tutkijana Ilmatieteen laitoksella vuodesta 2011 alkaen.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Joni-Pekka Pietikäinen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 409 2118, joni-pekka.pietikainen@fmi.fi

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 149 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: