Ilmastonmuutos ja haavoittuva Arktis – ilmastonmuutoskoulutus toimittajille maaliskuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos järjestää 7.-8.3. ilmastonmuutoskoulutuksen toimittajille. Vuosittain järjestettävän koulutuksen teemana on tällä kertaa ajankohtainen arktinen alue otsikolla ”Ilmastonmuutos ja haavoittuva Arktis”. Nyt jo 12. kertaa järjestettävässä koulutuksessa asiantuntijat kertovat ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista.


Kuva: Hannu Manninen.

Ilmastonmuutoskoulutus on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen kurssipäivän aikana käydään läpi perusasioita ilmastonmuutoksesta sekä toimittajille hyödyllisiä tietolähteitä. Asiantuntijat selvittävät, mitkä tekijät muuttavat ilmastoa ja mikä on merien ja metsien osuus ilmastonmuutoksessa. Päivän aikana osallistujat saavat tietoa myös arktisen merijään tilanteesta sekä metaanin ja pienhiukkasten roolista osana ilmiötä.

Mitä kuuluu arktiselle alueelle ja ilmastopolitiikalle?

Toisen kurssipäivän aikana ilmastonmuutokseen pureudutaan yhteiskunnallisena ja globaalina ilmiönä. Asiantuntijat käyvät läpi ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktiseen alueeseen sekä ilmastopolitiikan kuulumisia kotimaasta ja maailmalta. Päivän päätteeksi kuullaan sään ääri-ilmiöistä ja niihin varautumisesta.

”Ilmaston lämpeneminen koskettaa jo meitä kaikkia. Koulutus tarjoaa hyvät pohjatiedot aiheesta, ja toimittaja saa koulutuksesta monipuolisen ajankohtaispaketin ilmiön mukanaan tuomista riskeistä ja ratkaisukeinoista”, kertoo ilmastonmuutoskoulutuksen puheenjohtaja, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta.

Kurssilla luennoi alan parhaita asiantuntijoita mm. Ilmatieteen laitoksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Lapin yliopistosta ja ympäristöministeriöstä.

Ilmoittaudu mukaan!

Koulutus järjestetään Ilmatieteen laitoksella Kumpulassa Helsingissä 7.-8.3.2017.

Koulutuksen hinta on 150 euroa/päivä. Hintaan sisältyy luentomateriaali sekä lounas ja kahvit kurssipäivän aikana. Koulutukseen voi osallistua molempina tai vain jompanakumpana päivänä.

Ilmoittaudu 28.2. mennessä osoitteessa: https://www.lyyti.fi/reg/ilmastonmuutoskoulutus2017

Kurssille otetaan enintään 40 osallistujaa/päivä ilmoittautumisjärjestyksessä. Jos ilmoittautuneita on alle 10 /päivä, kurssia ei järjestetä.

Lisätietoja & ohjelma:

Tutustu ohjelmaan: http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskoulutus-ohjelma

Viestintäasiantuntija Emmi Lehikoinen, emmi.lehikoinen@fmi.fi tai puh. 029 539 2088

Selvitys: Aurinkoatlas toisi tarkan tiedon Suomen aurinkoenergiapotentiaalista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tarkka tieto Suomen auringonsäteilyn ja aurinkoenergiapotentiaalin maantieteellisestä jakaumasta ja vuodenaikaisvaihteluista edistäisi koko aurinkoenergia-alan kehitystä Suomessa.


Kuva: Anders Lindfors.

Aurinkoenergialla on merkittävä rooli valtion uudessa energia- ja ilmastostrategiassa, jonka tavoitteiden saavuttamiseksi aurinkoenergiaa tulee lisätä tuntuvasti muiden uusiutuvien energialähteiden ohella. Tarkkaa kuvaa Suomen pitkän ajan keskimääräisen aurinkoenergian alueellisesta jakautumisesta ei ole tällä hetkellä saatavilla. Ilmatieteen laitoksen satelliittituotteita ja maanpintamittauksia yhdessä hyödyntämällä voitaisiin tuottaa kaikille avoin aurinkoatlas, joka sisältäisi luotettavaa tietoa Suomen auringonsäteilyn ja aurinkoenergiapotentiaalin maantieteellisestä jakaumasta ja vuodenaikaisvaihteluista.

Uusiutuvien energialähteiden lisäys hillitsee ilmastonmuutosta, mutta samalla myös kasvattaa energiaomavaraisuutta ja luo uusia työpaikkoja. Työpaikkojen syntymisen edellytyksenä on kotimarkkinoiden vahvistaminen. ”Tässä uudella aurinkoatlaksella voisi olla merkittävä rooli. Se edistäisi aurinkoenergiajärjestelmien tarkempaa suunnittelua ja tukisi siten investointipäätöksiä ja koko aurinkoenergia-alan kehitystä Suomessa”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Anders Lindfors. ”Aurinkoatlas edesauttaisi myös tulevaisuuden energiajärjestelmien tutkimista”, Lindfors jatkaa.

Käyttäjillä tarvetta aurinkoatlastietoon

Ilmatieteen laitos toteutti syksyn 2016 aikana kyselytutkimuksen selvittääkseen aurinkoatlaksen tarvetta potentiaalisten käyttäjien joukossa. Vastaajista 90 % oli sitä mieltä, että tietoa aurinkoenergian tuotantopotentiaalista Suomessa tarvitaan ja näistä lähes kaikki pitivät aurinkotiedon tarvetta ajankohtaisena nyt tai viimeistään viiden vuoden sisällä. Myös kansainvälisiä aurinkotietoja käyttävät pitivät aurinkoatlasta tarpeellisena.

llmatieteen laitos ylläpitää Suomessa auringonsäteilyn mittausverkostoa, joka tuottaa tietoa auringonsäteilyn määrästä noin 25 paikkakunnalta. Tämä asemamäärä ei kuitenkaan riitä säteilyn maantieteelliseen kartoittamiseen. ”Satelliiteista saadaan arvio maan pinnalle saapuvasta auringonsäteilyn määrästä koko maan kattavasti. Yhdistämällä satelliittiaineisto maan pinnalla tehtyjen mittausten kanssa voitaisiin muodostaa tarkka aurinkoatlas koko Suomen alueelle, jossa myös alueelliset piirteet, kuten aurinkopotentiaalin vaihtelu rannikkoalueen läheisyydessä, erottuisi hyvin”, Anders Lindfors kertoo.

Aurinkoenergialla paljon kasvupotentiaalia

Aurinkoenergian osalta suurin kasvupotentiaali nähdään etenkin piensähkön tuotannon lisäämisessä, ei vain asuinkiinteistöissä, vaan myös teollisuuskiinteistöissä ja maatiloilla. Aurinkosähköllä voidaan keväästä syksyyn tuottaa huomattava osa kohteen tarvitsemasta sähköstä. Jo nyt aurinkoenergian käyttö on lähtenyt Suomessa voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 2015 aurinkosähköjärjestelmien määrä kaksinkertaistui.

Ilmatieteen laitos toteutti vuonna 2009 Suomen tuuliolosuhteista kertovan tuuliatlaksen, jossa kartoitettiin säämalleihin perustuen Suomen tuuliolosuhteet maalla ja merellä. Tuuliatlasta on sen jälkeen käytetty mm. syöttötariffin määrittelyyn, maakuntakaavoituksessa ja tietenkin myös potentiaalisten tuulivoima-alueiden etsimiseen. Tuuliatlas on osaltaan tukenut tuulienergian viimeaikaista kasvua, joka on ollut 2010-luvulla vuosittain noin 50 %. ”Vastaavalla tavalla uusi aurinkoatlas tukisi toteutuessaan Suomen aurinkoalan kehitystä”, uskoo Anders Lindfors.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Anders Lindfors, puh. 050 433 1055, anders.lindfors@fmi.fi

Aurinkoatlaksen tarvetta kartoittava esiselvitys

Tietoa aurinkoatlaksesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/aurinkoatlas

https://atmoslehti.fi/kasvot/anders-lindfors/

Sään ääri-ilmiöiden vaikutukset kriittiselle infrastruktuurille arvioitavana

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos vaikuttaa vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden esiintymiseen Euroopassa. Tutkimushankkeessa etsitään keinoja vähentää ilmiöiden vaikutuksia infrastruktuureille.


Kuva: Tuomas Niskanen.

Ilmatieteen laitoksella pidettävässä eurooppalaisen RAIN-tutkimushankkeen (Risk Analysis of Infrastructure Networks in Response to Extreme Weather) työpajassa etsitään keinoja vähentää vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden vaikutuksia liikenne-, energia- ja tietoliikenneverkkoihin. Kriittisen infrastruktuurin ja tuhoa aiheuttavien sääilmiöiden asiantuntijat tutkimuksesta ja sidosryhmistä perehtyvät ja arvioivat RAIN-hankkeen tuloksia ja kehitettyjä menetelmiä säähaittojen vähentämiseksi. Myös arvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksesta vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden esiintymiselle esitellään.

Esimerkiksi jäätävä sade mahdollinen uhka infrastruktuureille

Ilmatieteen laitos on tutkinut infrastruktuureille vahinkoa aiheuttavia talviajan säätilanteita kuten runsaita lumisateita, lumipyryjä, puiden lumikuormia ja jäätäviä sateita. Haitallisia jäätäviä sateita esiintyy ajoittain lähes kaikkialla Euroopassa. Nykyilmastossa voimakkaat jäätävät sateet ovat yleisimpiä Kaakkois- ja Itä-Euroopassa sekä Norjan etelärannikolla. Uusi tutkimustulos oli, että ilmastonmuutoksen arvioidaan siirtävän esiintymisalueita kohti pohjoista, jolloin jäätävät sateet hieman vähenisivät Keski-Euroopassa mutta niiden todennäköisyys kohoaisi Pohjois-Euroopassa. Suunnittelussa on tärkeää huomioida, että ennustettu lämpötilojen nousu ei poista erittäin runsaita lumisadetilanteita Fennoskandiasta, vaan on mahdollista, että ne saattavat hieman yleistyä.

”Se, mitkä sääilmiöt aiheuttavat riskejä infrastruktuureille, vaihtelee eri puolilla Eurooppaa”, kertoo tohtori Andrea Vajda Ilmatieteen laitokselta. Esimerkiksi eteläisessä Euroopassa on jo nykyäänkin merkittävä maastopalojen riski ja sen arvioidaan kasvavan edelleen ilmastonmuutoksen edetessä. Myös Pohjois-Euroopassa metsäpaloriski kasvaa mutta vähemmän kuin etelässä.

Tapaustutkimuksia menneistä ääri-ilmiöistä

Hellenberg International Oy teki tapaustutkimukset kesän 2010 rajuilmoista ja talven 2011 Tapani-myrskystä. Yhteinen piirre molemmissa poikkeusoloissa oli merkittävät vahingot ja haitat maaliikenteelle. Kansallisen tason toimivalmiutta ei tuolloin tarvittu ja keskeiset viranomaiset arvioivat, että riittävä tilannekuva pystyttiin muodostamaan. Kuitenkin osalla paikallisista viranomaisista oli vaikeuksia saada ajantasaista tilannekuvaa ja yhtenäistä arvioita tilanteen kehityksestä.

Hellenberg-ryhmä teki hankkeessa myös selvityksen Suomenlahden rannikkotulvasta tammikuussa 2005. Tuolloin kansallisen tason kriisinhallinta toimi vaaditulla tasolla. Tapauksen jälkeen on entisestään parannettu Loviisan ydinvoimalaitoksen turvallisuusjärjestelyjä. Säähäiriöiden aiheuttamien vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi yhteistyötä eri alueiden pelastusviranomaisten ja myös yksityissektorin toimijoiden välillä tulisi kehittää mm. yhtenäisen tilannekuvan saamiseksi. ”Edelleen voimakas talvimyrsky, johon liittyy rannikkotulvia ja laajoja kaatuneiden puiden aiheuttamia sähköverkkohäiriötä ja jota seuraa ankara pakkasjakso, on merkittävä riski turvallisuudelle ja hyvinvoinnille”, sanoo VTT Timo Hellenberg.

RAIN-tutkimushanketta koordinoi professori Alan O’Connor Trinity Collegesta (Dublin, Irlanti). Hankkeeseen osallistuu tutkimuslaitoksia Irlannista, Saksasta, Hollannista, Belgiasta, Slovakiasta, Espanjasta, Italiasta, Kreikasta ja Suomesta.

Lisätietoja RAIN-hankkeesta: http://rain-project.eu/
Video RAIN-hankkeen toiminnasta Suomessa: https://www.youtube.com/watch?v=re8gUpyJty4

Lisätietoja:

Ilmastonmuutoksen arviot: Dr. Andrea Vajda, Ilmatieteen laitos, tel. 0295 393 510, andrea.vajda (at) fmi.fi

Kriisien hallinta ja Suomen tapaustutkimukset: VTT Timo Hellenberg, tel. +358 400 154441, office(at) hellenberg.org

WWF:n lihaopas ja naudanlihan ilmastovaikutus

Tutkimuksissa luomunaudanlihan ja tehotuotetun naudanlihan ilmastovaikutukset näyttäisivät olevan melko samansuuruiset ja tehotuotettu naudanliha saattaa jopa olla ilmaston kannalta parempi vaihtoehto. WWF:n hiljattain julkaisema lihaopas antaa kuitenkin ymmärtää, että luomuliha olisi parempi myös ilmaston kannalta. WWF:n lihaoppaassa on muitakin kummallisuuksia, kuten arvioitujen ympäristövaikutusten tarkkojen arvojen puuttuminen sekä lähes kaiken lähdetiedon puuttuminen.

Julkisuudessa on ollut keskustelua WWF:n uudesta lihaoppaasta. Päätin katsoa, mitä oppaassa kerrotaan. Minulle oppaasta heräsi lähinnä kysymyksiä, joita käsittelen tässä kirjoituksessa. Tutustun myös hiukan asiaa käsitteleviin tutkimuksiin.

Kun WWF:n lihaoppaan lataa, se näyttää tältä (esimerkkinä naudan kohta oppaassa):

Tässä minua hiukan kummastuttaa se, että miksi eri ympäristövaikutusten arviointipallot on esitetty sumennettuna? Sumennuksen takia minun oli vaikea nähdä eri värejä, kun katsoin kuvaa läppärilläni.

Arviointialueen alla on teksti, jossa on kerrottu muun muassa näin:

Naudalla on selkeästi suurimmat haitalliset ilmastovaikutukset ja vesistöjä rehevöittävät päästöt. Punainen ”vältä”-merkintä kertoo, millä tuotteilla on suurimmat haitalliset ympäristövaikutukset.

Tämän perusteella on siis oletettavaa, että kun katsomme ilmaston ja rehevöitymisen yksityiskohtia, niin ylhäältä alaspäin ne muuttuvat ympäristölle suotuisammiksi, koska vasemmalla olevassa kokonaisarviossa ylimpänä on kaksi huonointa merkattu punaisella ja ”vältä”-maininnalla, siitä kaksi alempaa keltaisella ja kaikkein alimmaiset vihreällä. Aivan oikealla olevista nuolista klikkaamalla tilanne selkiytyy; arviointipallojen sumuisuus häviää ja lisää tekstiä tulee esiin. Voimme siis tarkistaa tilanteen ilmaston ja rehevöitymisen osalta, jotka oli haluttu korostaa tekstissä. Klikataanpa siis kaikki kohdat auki ja tarkastetaan tilanne. Katsotaan ensin arviointipallot. Olen koonnut niiden värit alla olevaan kuvaan:

Huomaamme yllättäen, että eri kategorioissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutus onkin arvioitu samansuuruiseksi, vaikka ensin näkynyt teksti vihjasi muuta. Ehkä niiden tarkat arviot kuitenkin tukevat tuota vihjattua käsitystä. Etsin tarkkoja arvioita oppaasta turhaan. Tarkennusteksteistä (erillisellä sivulla) löytyy vain raja-arvot erilaisille palloille. No, ei voi mitään. Tästä kohdasta herää siis kysymys: miksi ensin näkyvässä tekstissä on korostettu naudan ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksia, vaikka ne on arvioitu eri kategorioissa samansuuruisiksi?

Katsotaan seuraavaksi nuolien klikkaamisesta paljastuvia lisätekstejä. Lisäteksteissä kerrotaan tarkemmin kunkin kategorian ympäristövaikutuksista. Huomasin teksteistäkin yhden ihmettelyä herättävän piirteen. Osassa kategorioista on mainittu haitalliset ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset näin:

Naudanlihan tuotannolla on aina suuret ilmastovaikutukset. Lisäksi tuotanto aiheuttaa paljon vesistöjä rehevöittäviä päästöjä.

Kummallista kyllä, vaikka kaikki kategoriat on arvioitu samanarvoisiksi ilmasto- ja rehevöitymisvaikutusten osalta, niin silti ylläoleva maininta niistä on laitettu vain kategorioihin Muut EU-maat, Ruotsi ja Suomi. Maininta puuttuu kategorioista Luomu, Luonnonlaidunliha ja Etelä-Amerikka.

Tarkistin asian muiden tuotteiden kohdalta. Kaikissa tuotteissa ilmasto- ja rehevöitymisvaikutukset ovat eri kategorioissa samat. Lisäteksteissä ne mainitaan joidenkin kategorioiden kohdalla silloin kun vaikutus on arvioitu joko keltaiseksi tai punaiseksi. Luomun huono vaikutus ilmastoon tai rehevöitymiseen on jätetty mainitsematta kaikkien tuotteiden kohdalla, vaikka saman tuotteen kohdalla se olisikin mainittu joissain muissa kategorioissa. Tässä yhteenveto eri tuotteista, joille lisäteksteissä on joissain kategorioissa mainittu huonosta vaikutuksesta:

  • Nauta: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Etelä-Amerikka, Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Sika: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Muut EU-maat, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Suomi – ilman soijaa tai vastuullisella soijalla, Luomu
  • Lammas: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Uusi-Seelanti, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Luomu, Luonnonlaidunliha
  • Juusto: ympäristövaikutus sama eri kategorioissa: ilmasto, rehevöityminen, Huono vaikutus mainittu: Ruotsi, Suomi, Huono vaikutus jätetty mainitsematta: Muut EU-maat, Luomu

On siis pakko kysyä: miksi huonot ilmastovaikutukset on mainittu joidenkin tuotteiden kohdalla vain osassa kategorioita, vaikka kyseinen huono vaikutus koskee tuotteen kaikkia kategorioita?

Emme myöskään voi välttyä kysymästä: miksi Luomun huonot ilmastovaikutukset on jätetty järjestelmällisesti mainitsematta?

Etsin oppaasta myös tietoa, mistä tietolähteistä arviot on koottu, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli ainoa minkä löysin erilliseltä sivulta:

WWF:n Lihaoppaan lähteet

WWF on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka pohjaa työnsä kansainväliseen tutkimukseen. Myös WWF:n Lihaoppaan taustaselvityksissä on koottu tärkein ajankohtainen tutkittu tieto, mukaan lukien suomalaisten tutkimuslaitosten selvityksiä.

WWF:n Lihaopas pohjaa erityisesti aiheesta tehtyyn tutkimukseen: Röös E, Ekelund L, Tjärnemo, H (2013) Communicating the Environmental Impact of Meat Production: Challenges in the Development of a Swedish Meat Guide. Journal of Cleaner Production.

Eli ainoastaan yksi lähteistä on mainittu, joten on kysyttävä: Miksi muita lähteitä ei anneta?

Pikaisella tarkastelulla löysin siis heti monta kummallisuutta tästä oppaasta. Lähteiden ja tarkkojen numeroarvojen puuttumisen takia oppaan tietojen tarkempi tarkastaminen on työlästä. Esitystapakin oli harhaanjohtava.

Luomunaudanlihan ja tehotuotetun naudanlihan ympäristövaikutusten tutkimuksia

Koska lihaoppaassa oli tiedot annettu niin harhaanjohtavasti ja puutteellisesti, päätin tarkistaa itse tilanteen tutkimuksista. Otin esimerkin vuoksi käsittelyyn naudanlihan ilmastovaikutukset.

Naudanlihan ilmastovaikutuksia on tutkittu monissa tutkimuksissa ja tulokset vaihtelevat laidasta laitaan. Tämä johtuu monista syistä, kuten tutkimusten erilaisista menetelmistä (mitä asioita otetaan huomioon ja miten) ja erilaisista paikallisista olosuhteista. Tutkimustulosten vertailu keskenään onkin erittäin hankalaa. Onneksi muutamassa tutkimuksessa on esitetty arviot sekä luomutuotetun että tehotuotetun naudanlihan ilmastovaikutuksille, jolloin niitä voidaan vertailla. Tarkastelen näitä tutkimuksia tässä hiukan tarkemmin.

Tässä on yhteenveto löytämäni seitsemän tutkimuksen tuloksista luomutuotetun että tehotuotetun naudanlihan ilmastovaikutuksille:

  • Buratti ja muut (2017): Ilmastopäästöt 24,62 (luomu) ja 18,21 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Italiassa).
  • Peters ja muut (2010): Ilmastopäästöt 7,9 (luomu) ja 8,0 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Australiassa).
  • Williams ja muut (2006): Ilmastopäästöt 10,4 (luomu) ja 8,7 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Isossa-Britanniassa).
  • Pelletier ja muut (2010): Ilmastopäästöt 19,2 (luomu) ja 14,8 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Yhdysvalloissa – ei vertaa suoraan teho/luomu, mutta eri skenaarioiden ääripäät vastaavat melko hyvin teho/luomua).
  • Casey ja Holden (2006): Ilmastopäästöt 11,1 (luomu) ja 13 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Irlannissa).
  • Cederberg ja Darelius (2000), tulokset kerrottu tutkimuksessa de Vries ja muut (2015): Ilmastopäästöt 16,9 (luomu) ja 16 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Ruotsissa).
  • Alig ja muut (2000), tulokset kerrottu tutkimuksessa de Vries ja muut (2015): Ilmastopäästöt 14,8 (luomu) ja 15,3 (teho) kg CO2e per kg (tutkimus tehty Sveitsissä).

Näissä tutkimuksissa saadaan siis melko erilaisia tuloksia. Eri tutkimuksissa sekä luomu- että tehotuotettu naudanliha saavat paremmat ilmastovaikutukset, mutta keskimäärin tehotuotettu naudanliha näyttäisi saavan hiukan vähäisemmät ilmastopäästöt. Näistä tutkimuksista ei siis oikein saa sitä käsitystä, että luomunaudanliha olisi ilmastovaikutukseltaan tehotuotettua selvästi parempi.

Näiden tutkimusten perusteella tehotuotetulla naudanlihalla olisi keskimäärin noin 7 prosenttia pienemmät ilmastopäästöt kuin luomulihalla. Tutkimusten mukaan luomulihan suurempi ilmastovaikutus näyttäisi johtuvan pääasiassa siitä, että tehotuotannossa lehmien ruokavaliota kontrolloidaan tarkemmin, jonka ansiosta lehmien suorat metaanipäästöt ja lannasta tulevat ilokaasupäästöt ovat vähäisemmät kuin luomulehmillä. Myös laitumeksi tarvitulla maapinta-alalla voi olla vaikutusta asiaan.

WWF:n lihaopas näyttäisi siis olevan harhaanjohtava ainakin naudanlihan ilmastovaikutuksen osalta. Tässä yhteydessä on hyvä mainita se, että myös WWF näyttää olevan tietoinen tilanteesta, joten lihaoppaan harhaanjohtavuus on varmaankin syntynyt epähuomiossa eikä tarkoituksellisesti.

Lähteet:

Alig, M., Grandl, F., Mieleitner, J., Nemecek, T., Gaillard, G., 2012. Ökobilanz von Rind-, Schweine- und Geflügelfleisch, Schlussbericht September 2012. Agroscope Reckenholz-Tänikon ART, Zürich, Switzerland.

C. Buratti, F. Fantozzi, M. Barbanera, E. Lascaro, M. Chiorri, L. Cecchini (2017) Carbon footprint of conventional and organic beef production systems: An Italian case study, Science of The Total Environment, Volume 576, 15 January 2017, Pages 129–137, doi:10.1016/j.scitotenv.2016.10.075. [tiivistelmä]

J. W. Casey and N. M. Holden (2006) Greenhouse Gas Emissions from Conventional, Agri-Environmental Scheme, and Organic Irish Suckler-Beef Units, Journal of Environmental Quality, Vol. 35 No. 1, p. 231-239, doi:10.2134/jeq2005.0121. [tiivistelmä]

Cederberg, C.,Darelius,K., 2002. Using LCA Methodology to Assess the Potential Environmental Impact of Intensive Beef and Pork Production. Department of Applied Environmental Science, Göteborg University, Sweden, Ph.D. thesis.

M. de Vries, C.E. van Middelaar, I.J.M. de Boer (2015) Comparing environmental impacts of beef production systems: A review of life cycle assessments, Livestock Science, Volume 178, August 2015, Pages 279–288, doi:10.1016/j.livsci.2015.06.020. [tiivistelmä]

Nathan Pelletier, Rich Pirog, Rebecca Rasmussen (2010) Comparative life cycle environmental impacts of three beef production strategies in the Upper Midwestern United States, Agricultural Systems, Volume 103, Issue 6, July 2010, Pages 380–389, doi:10.1016/j.agsy.2010.03.009. [tiivistelmä]

Gregory M. Peters, Hazel V. Rowley, Stephen Wiedemann, Robyn Tucker, Michael D. Short and Matthias Schulz (2010) Red Meat Production in Australia: Life Cycle Assessment and Comparison with Overseas Studies, Environ. Sci. Technol., 44 (4), pp 1327–1332, DOI: 10.1021/es901131e. [tiivistelmä]

Williams, A.G.; Audsley, E.; Sandars, D.L. Determining the Environmental Burdens and Resource Use in the Production of Agricultural and Horticultural Commodities; Cranfield University and Defra: Bedford, UK, 2006. [koko artikkeli]

Väitös: Kiinteistömarkkinat suosivat ilmastonmuutokseen varautumista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kiinteistöjen arvo säilyy parhaiten alueilla, joihin ei kohdistu ilmastonmuutoksesta aiheutuvia uhkia.


Kuva: Antonin Halas.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Athanasios Votsis seurasi Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessaan, miten Helsingin, Porin ja Rovaniemen asuntojen hinnat heilahtelivat, kun tulvariskeistä tiedotettiin. Hän myös seurasi kuinka viheralueiden läheisyys heijastui neliöhintoihin.

Rankkasateiden aiheuttamien tulvien ennustetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä, toisaalta viheralueiden on todettu vähentävän tulvimista, koska vesi sitoutuu maahan.

”Väitöstutkimus osoittaa, että viheralueiden rakentaminen ja tulvariskeistä tiedottaminen suuntaavat kaupunkirakentamista kestävään suuntaan”, sanoo Athanasios Votsis.

Kun SYKE julkisti kartat tulvariskialueista vuosina 2006 – 2008, niin tutkimuksen mukaan asuntojen hinnat tippuivat riskialueilla ja samanaikaisesti asuntojen kysyntä turvallisia alueilla nousi.

Viheralue nostaa ympäröivien asuntojen arvoa

Rakennuttaja saa usein taloudellista hyötyä viheralueesta eli viheralueiden lisääminen tai säilyttäminen on hyvä sijoitus. Votsisin ympäristöekonomisten laskelmien mukaan viheralue hyödyttää taloudellisesti myös lähikiinteistöjen omistajia.

”Kohtalaisen tiheän kaupunkialueen keskelle jätetyt viheralueet näkyvät pitkällä aikavälillä alueen asuntojen arvoa korottavana tekijänä”, Athanasios Votsis kertoo.

Viheralue voi olla puisto, puutarha, niitty, pelto tai viherkatto mutta se tulisi Votsisin mukaan kuitenkin suunnitella kyseiselle alueelle sopivaksi.

Vakuutusyhtiöllä rajallinen vastuu

”Vastuu vahingoista kaatuu viime kädessä kaupungille, koska vakuutusyhtiöiden vastuu on luonnonkatastrofin osalta rajallinen. Sen vuoksi on kaikkien etu, että rakentamista suunnataan turvallisille alueille”, Votsis toteaa.

Helsingin rakentaminen on tutkijan mukaan ollut hyvällä mallilla mutta tulevaisuudessa uusilla alueilla olisi syytä varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja välttää rakentamista alueille, joilla on tiedossa oleva tulvariski. Votsisin tutkimustulokset osoittavat, että kevyellä ohjauksella edistetään parhaiten kestävää kehitystä ja päästään parhaaseen tulokseen ihmisten kannalta.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos
Tutkija Athanasios Votsis, puh. 050 433 0789, Athanasios.Votsis@fmi.fi (englanniksi)
Tutkimusprofessori Adriaan Perrels, puh. 050 583 8575, adriaan.perrels@fmi.fi
Helsingin yliopisto
Kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen, puh. 040 5010156, heikki.loikkanen@helsinki.fi

Väitöskirja sähköisenä Athanasios Votsis, Space and price in adapting cities – exploring the spatial economic role of climate-sensitive ecological risks and amenities in Finnish housing markets.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/173459

Energian aika -kirjan esipuhe (Alf Rehn)

Kaksi Ilmastotiedon kirjoittajaa, Aki Suokko ja Rauli Partanen, ovat kirjoittaneet ilmastonmuutosta käsittelevän kirjan, Energian aika. Kirjan kustantaa WSOY ja se julkaistaan 14.2.

Kirja on laaja-alainen katsaus talouden, yhteiskunnan ja energian keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Julkaisemme alla kirjan esipuheen, jonka on kirjoittanut professori Alf Rehn.

9789510423462_frontcover_draft

Yllättävän suuren osan maailman kaikista talousajattelijoista voi jakaa kahteen leiriin – materialisteihin ja immaterialisteihin. Näitä käsitteitä ei tietenkään käytetä, eivätkä kaikki talousajattelijat ja -kommentoijat niitä välttämättä edes tunnistaisi. Talousajattelussa on varsin kiintoisa rajapyykki aineellisen ja aineettoman välillä ja täten myös mitattavan ja mittaamattoman, rajallisen ja rajattoman välillä.

Viime vuosikymmeninä on etenkin rajaton ja aineeton ollut talousajattelun kaikkein muodikkain ja rakastetuin osa. Suitsutamme ideoita, yrittäjyyttä, innovaatiota. Puhumme tietoyhteiskunnasta ja datasta uutena öljynä. Viittaamme käsitteisiin, kuten teknologiaan, kehitykseen ja globalisaatioon, jotka kuulostavat aineellisilta mutta jotka ajatellaan rajattomiksi ja aineettomiksi. Niin, ja sitten tietenkin puhutaan »digitalisaatiosta», joka keskustelun perusteella mitä ilmeisimmin on ääretön, rajaton ja ihan kaiken muuttava pysäyttämätön voima.

Tähän kenttään kuuluvat myös heppoiset heitot, joissa vain todetaan »luovuudella Suomi nousuun» tai »digitalisaatio rikkoo vanhat mallit» ja jotka sinänsä ovat varsin rajallisia. Vaikka ideat ja digitalisaatio ovat tärkeitä ja kannatettavia asioita, nekin vaativat aineellisia asioita, rajallisia resursseja ja energiaa.

Tämä kirja ottaa kantaa juuri tähän. Se huomioi tärkeän mutta usein unohdetun tosiasian, nimittäin sen, että vaikka kuinka ihannoimme innovaation kaltaisia asioita, talous palaa aina juurilleen. Ja nämä juuret ovat riippuvaisia esimerkiksi raaka-aineista ja kenties ennen kaikkea energiasta. Yrittäjyys ilman toimivaa energiainfrastruktuuria on mahdottomuus, ja vaikka luovuutta voi löytää keskeltä korpeakin, ideoiden luominen kehittämisestä puhumattakaan helpottuu ihmeellisesti, jos voi nauttia myös sähköstä ja lämmöstä.

Startup-yrittäjien kannettavat tarvitsevat energiaa puhumattakaan digitalisaation vaatimista jättimäisistä konesaleista. Biotalous ja clean techovat luonnollisesti osa energiataloutta mutta eivät itsessään sen valmiita ratkaisuja eivätkä siitä erillään olevia osia. Vaikka on kovin helppoa viitata epämääräisiin lupauksiin siitä, että kehitys, teknologia tai tiede ratkaisee energiatalouden ongelmat ja rikkoo sen nykyiset rajat, olisi varsin vaarallista vain luottaa siihen.

Aki Suokko ja Rauli Partanen ovat heittäytyneet tämän ongelman kimppuun, ja heidän kirjansa on tärkeä ja laaja-alainen katsaus talouden, yhteiskunnan ja energian keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Se ei rakenna olkinukkeja vaan analysoi niitä monia tapoja, joilla energiasta ja sen taloudesta puhutaan tai ollaan puhumatta, ja esittää vakuuttavan kuvan niistä haasteista, jotka meillä on edessämme.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö Suokko ja Partanen myös ottaisi kantaa. He esittävät väkevän argumentin sokean kasvunpalvonnan kyseenalaistamisen puolesta ja pyrkivät osoittamaan energian todelliset kustannukset eivätkä vain sen hetkellistä hintaa. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joita ei vieläkään tajuta tarpeeksi hyvin yhteiskunnassamme, ja olisikin hienoa, jos ainakin pari päättäjää kirjan luettuaan oivaltaisi hieman paremmin, mitä talous- ja energiapolitiikkaa tehtäessä tulisi ymmärtää.

Ennen kaikkea olisi toivottavaa, että kirja herättäisi laajemman keskustelun siitä, mitä uskomme tietävämme ja mitä tiedämme uskovamme – taloudesta, energiasta ja siitä, miten siirrymme tulevaisuuteen. Kenelläkään ei ole varaa olla tietämätön energiataloutemme kustannuksista ja niistä haasteista, joiden edessä yhteiskuntamme on.

Joten puhutaan vain aineettomista asioista. Puhutaan innovaation voimasta ja innostuksen tärkeydestä. Puhutaan ideoista ja fiiliksestä, eikä usko kehitykseen ole sekään huono asia. Mutta tätä ei tulisi tehdä yksisilmäisesti vaan ymmärtäen, miten tärkeitä energia, energiatalous ja energiapolitiikka ovat rakentaessamme uutta, uljasta talouttamme.

Turussa 30.11.2016

Professori Alf Rehn

Tammikuu oli lauha ja vähäsateinen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Suuressa osassa maata tammikuu oli tavanomaista kuivempi ja lunta oli kuukauden päättyessä pitkän ajan keskiarvoihin nähden vähemmän. Vain aivan pohjoisimmassa Lapissa kuukausi oli tavanomaista sateisempi.


Kuva: Tero Pajukallio.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tammikuu oli koko maassa tavanomaista lauhempi. Tammikuun keskilämpötila oli maan eteläosassa enimmäkseen 0…-4, maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa -3…-8 ja Lapissa -7…-11 astetta. Havaitut lukemat ovat noin 2-4 astetta tavanomaista korkeampia. Suurin lämpötilapoikkeama tavanomaiseen tammikuuhun verrattuna oli Pohjanmaan maakuntien alueella.

Kuukauden alussa oli lyhyt kylmä jakso, mutta suurimman osan kuukaudesta vallitsi lauha etelän ja lännen välinen ilmavirtaus. Kuukauden alin lämpötila -41,7 °C mitattiin 5. päivänä Muoniossa ja ylin lämpötila +7,9 °C Jomalassa 1. päivänä.

Sademäärien suhteen kuukausi oli aivan maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta tavanomaista vähäsateisempi. Maan etelä- ja keskiosassa tammikuu oli laajalti jopa harvinaisen vähäsateinen. Sateisinta oli Käsivarren Lapissa. Suurin kuukausisademäärä, 102 mm, mitattiin Enontekiön Kilpisjärvellä ja pienin kuukausisademäärä, 5 mm, mitattiin Köyliössä.

Lunta oli kuukauden lopulla Lappia lukuun ottamatta tavanomaista vähemmän, länsi- ja lounaisrannikolla oli paikoin lumetonta. Eniten lunta oli Pohjois-Lapissa, missä lumensyvyys oli yleisesti 60–80 cm, Käsivarren Lapissa paikoin jopa 100 cm.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Tammikuu säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu

Lue lisää: Ilmastokatsaus.fi

%d bloggers like this: