Ilmastonmuutos heikentää talouden tuottavuutta

Aiemmin ajateltiin, että ilmastonmuutos ei juuri vaikuta talouden tuottavuuteen varakkaissa maissa. Uusi, 160 maata ja 50 vuotta kattava tutkimus kumoaa tämän. Näyttäisi myös, että teknologian kehitys ja varallisuuden kasvu eivät suojaa ilmastonmuutoksen tuottavuutta alentavalta vaikutukselta. llmastonmuutoksen hillintään kannattaa investoida enemmän nyt jos teknologinen kehitys ei suojaa talouksia ilmastonmuutoksen tuottavuusvaikutuksilta. Paljonko ilmastonmuutoksen hillintä maksaisi? 

lataus

Ilmastonmuutoksen kustannukset vallitsevan taloustieteen mukaan

Vallitsevan taloustieteen parissa tehdyissä tutkimuksissa ilmastonmuutos vaikuttaa talouskasvuun lähinnä kehittyvissä maissa. Esimerkiksi tunnettu taloustieteilijä Thomas Schelling järkeilee, että Yhdysvaltain BKT:sta vain pieni osa tehdään sisätilojen ulkopuolella ja ilmastonmuutos vaikuttaa vain siihen osaan. Schelling laskee, että Yhdysvalloissa maa- ja metsätalous on vain 3 % BKT:sta ja jos vaikka puolet maa- ja metsätaloudesta menetettäisiin yhtenä vuonna, niin silloin BKT laskisi vain 1,5 prosenttia. Schellingin järkeily perustuu täydellisten tuotannontekijämarkkinoiden oletukseen, jossa jokaisesta tuotannontekijästä maksetaan sen tuottavuuden mukaan. Tällöin tuotannontekijän vaikutus tuottavuuteen on yhtä suuri kuin sen BKT-osuus.

Schellingin soveltama ”kustannusosuusteoreema” paljastuu intuitiivisesti epäilyttäväksi pienellä ajatuskokeella. Ajatellaan vaikkapa, että öljy kattaa kolme prosenttia globaalista BKT:sta. Tällöin globaalista BKT:sta menetettäisiin kolme prosenttia, jos jonakin vuonna ei tuotettaisi öljyä lainkaan. On kuitenkin vaikea uskoa, että ilman öljyä kaikki muu talous eli se ”97 %” toimisi kuin ennenkin. Pelkästään ajatuskokeeseen ei tarvitse edes tyytyä, sillä esimerkiksi James Hamilton (2011) on tutkinut öljyshokkeja (tilanteita, joissa öljyn saanti alenee ja hinta nousee äkisti) ja havainnut, että öljyn pienentynyt saatavuus on pienentänyt bruttokansantuotetta noin kymmenkertaisesti siihen nähden kuin sen BKT-osuus antaisi olettaa. Schellingin soveltamaa kustannusosuusteoreemaa onkin kritisoitu ekologisen taloustieteen piirissä. Hiljan Larry Summers, entinen Harvardin yliopiston professori ja presidentti Obaman talousneuvoston puheenjohtaja, päätyi samantapaiseen tulokseen IMF:n tilaisuudessa pitämässään puheessaan (Summers, 2015) päättelemällä, että vaikka finanssisektorin BKT-osuus on suhteellisen pieni, niin ilman sitä maailmantalous ei voi toimia.

On siis aivan mahdollista, että vaikka maatalous on vain pieni osa BKT:sta varakkaissa maissa, niin suuret sadonvaihtelut vaikuttavat voimakkaammin talouteen kuin maatalouden pieni BKT-osuus vihjaa (varsinkin jos ruuan varastointi ja/tai tuonti eivät kompensoi).

 

Ilmastonmuutos vaikuttaakin rajusti tuottavuuteen myös kehittyneissä maissa

Lämpötila vaikuttaa niin ihmisen fysiologiaan kuin moniin luonnon prosesseihinkin. Stanfordin yliopiston professori Marshall Burke kollegoineen julkaisi viime syksynä Nature-lehdessä Suomessa aika vähälle huomiolle jääneen tutkimuksen keskimääräisen lämpötilan vaikutuksista talouskasvuun. Tutkimuksessa analysoitiin 160 maata 50 vuoden ajalta. Talouden kannalta optimaaliseksi keskilämpötilaksi paljastui noin 13 celsiusastetta. Maissa, joissa keskilämpötila on lähellä tätä muodostuu liki koko maailman BKT (kuva 1a). Mikäli lämpötila kohoaa yli 13 asteen, talouskasvu (muut asiat vakioituna) hidastuu tutkimuksen mukaan voimakkaasti.Vaikka poistaisi USA:n, Kiinan tai öljyntuottajat, niin tulos ei juuri muutu. Tulos ei eroa myöskään sen suhteen, että onko kyseessä köyhät vai rikkaat maat. Ajanjakson valintakaan ei vaikuta juuri lainkaan (ks. kuva 1c). Ehkä selvintä eroa on siinä, että köyhien maiden talouskasvu on herkempi lämpötilan kohoamiselle (1d ja 1e). Lämpötilan vaikutus talouden tuottavuuteen ei siis uusimman tutkimuksen mukaan ole mitätön kehittyneille maille ja lineaarinen kehittyville maille kuten aiemmin on ajateltu vaan vaikuttaa tutkimuksen mukaan molempiin voimakkaan epälineaarisesti (suhteellisesti enemmän). Tutkimuksessa havaitun korrelaation taustalla olevista mahdollisista syy-seuraussuhteista ei tiedetä juuri mitään, mutta käytetty aineisto on sen verran laaja, että sen tulos on otettava vakavasti.

Kuva2

Enter a caption

Kuva 1. Pystyakselilla on logaritminen BKT/capita muutos. Käyrät ovat mediaaneja ja sininen vaihteluväli on 90 prosentin luottamusväli. Lähde: Burke ja muut, 2015.

 

Kehittyneet taloudet eivät ole sopeutuneet korkeampiin lämpötiloihin

Burke ja kumppanit muodostivat havaintoaineiston perusteella eräänlaisen integraalifunktion. jonka avulla he mallinsivat ilmastonmuutoksen tuottavuusvaikutuksia. Mallin mukaan ilmastonmuutoksen kustannukset taloudellisen tuotannon menetyksinä ovat 2,5-100-kertaa suuremmat verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Mallissa ei ole otettu huomioon merenpinnan nousua tai trooppisia sykloneja yms. vaan huomioitu vain taloudellisen tuotannon menetykset. Ehkä hämmentävin tulos Burken ja kumppaneiden tutkimuksessa on se, että heidän tuloksensa mukaan kasvanut BKT ja kehittyneempi teknologia eivät lisää sopeutumista lämpötilan muutokselle (kuvassa 1c käyrät 1960-1989 ja 1990-2010 kulkevat liki päällekkäin), kuten aiemmin on ajateltu. Tällä perusteella he olettavat, että ilmaston lämpeneminen pienentää merkittävästi taloutta vuoteen 2100 mennessä verrattuna siihen, että ilmastonmuutosta ei olisi.

Burken ja kollegoiden (2015) tutkimus myötäilee muita tutkimuksia siinä, että ilmastonmuutoksesta tulee suurin taakka taloudellisessa tuotannossa niissä maissa joissa tuotetaan vain pieni osa kasvihuonekaasuista. Ilmastonmuutos siten kasvattanee tuloeroja maiden välillä. Burken ja kumppaneiden (2015) mallinnukset eivät sisällä tuloerojen kasvusta mahdollisesti aiheutuvia konflikteja, siirtolaisuutta yms. Eurooppa tulee kokonaisuutena etenemään kohti optimaalista lämpötilaa, mutta sen kauppakumppaneista moni on jo optimaalisen lämpötilan yläpuolella, joten kokonaisuutena ei ole selvää, että Eurooppa hyötyy ilmastonmuutoksesta. Myöskään mahdollista tautien leviämistä, metsätuhoja ja ilmastosiirtolaisuutta ei siis huomioida tässä.

Kiinassa myönnetään yrityksille tukea helleaaltojen työn tuottavuutta alentavan vaikutuksen kompensoimiseksi. Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmaston lämpenemisen myötä useammin esiintyvien lämpöaaltojen takia kompensointiin käytetyt maksut voivat kasvaa nykyisestä 0,2 prosentin BKT-osuudesta jopa 3 prosenttiin vuoteen 2100 mennessä. Kolme prosenttia ei kuulosta suurelta osuudelta, mutta se on yli puolitoista kertaa Kiinan sotilasmenojen osuus. Niinpä edes armeijan lopettaminen ei riittäisi lämpöaaltojen tuottavuusmenetysten kompensointiin mikäli tutkimuksen suurin arvio tuottavuustappioista otetaan vertailuun. Ennenaikaisten kuolemien lisäksi helleaallot alentavat tuottavuutta ja ilmeisesti altistavat kognitiivisille virheille (ks. esim. tämätämä ja tämä) jopa Australiassa, jossa ihmiset ovat tottuneet helleaaltoihin. Euroopassa helleaaltojen vaikutukset ovat odotettavasti suurempia. Pitkittyneestä helleaallosta saatiin Euroopassa kokemusta vuonna 2003, jolloin kuoli arviolta yli 70 000 ihmistä helleaallon seurauksena (Robine, 2008).

 

Ilmastonmuutoksen hillinnän kustannukset suhteessa muihin projekteihin

Kuinka paljon ilmastonmuutoksen rajoittaminen 2 asteen lämpenemiseen maksaisi? Tätä on erittäin vaikea arvioida, mutta esimerkiksi Nicholas Stern arvioi kuuluisassa raportissaan vuonna 2006, että prosentti globaalista BKT:sta olisi kohdistettava ilmastonmutoksen hillintään (CO2-taso 500-550 ppm). Vuonna 2008 Stern kohotti arvionsa kahteen prosenttiin. Sternin arvio voi olla vieläkin alakanttiin, koska nykyisin arvellaan, että sallittu hiilidioksidipitoisuus on pienempi (arviot vaihtelevat) mikäli halutaan (usein 66 prosentin varmuustasolla laskettuna) pysyä alle kahden asteen lämpenemän. Kuinka paljon tuo kaksi prosenttia olisi? Se ei kuulosta paljolta, mutta se on paljon kun tarkemmin katsotaan. Esimerkiksi Suomessa noin 42 000 työntekijää pitäisi valjastaa ja noin kaksi prosenttia tuotantopääomasta siirtää ilmastonmuutoksen torjuntaan. Moni teollisuudenala (saastuttavimmat ensin?) pitäisi lopettaa kokonaan. Yhteiskunnassa on tunnetusti vaikea ottaa yhdeltä sektorilta pois resursseja ja antaa niitä toisille (”yhteiskuntasopimuksen” vaikeus on tästä esimerkki). Tästä arvatenkin seuraisi voimakasta lobbausta, sillä mikään taho ei tyypillisesti halua luopua resursseista vaan kaikki haluavat mieluummin lisää. Jos lopettaisimme puolustusvoimat niin saisimme lähes kaksi kolmannesta resursseja ilmastonmuutoksen torjuntaan, sillä puolustusvoimien osuus Suomen BKT:sta on noin 1,3 prosenttia. Emeritusprofessori Eero Paloheimon ajatus, että maailman armeijat kohdennetaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, näyttäisi siten olevan suuruusluokaltaan oikean suuruinen sillä Maailmanpankin mukaan sotilasmenoihin kului 2,3 % maailman BKT:sta vuonna 2014, vaikka sen realistisuudesta voidaan keskustella.

Miten 1-2 prosenttia BKT:sta vertautuu historiaan? Deborah Stinen laskelmien mukaan sodan ja kylmän sodan aikaiset Manhattan- ja Apollo-projektit olivat suurimmillaan noin 0,4 % Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta ja 70-luvun öljyshokkien jälkeen panostukset energiateknologioiden kehittämiseen keskimäärin 0,1 % BKT:sta (energiapanostuksissa on ollut suurta ajallista vaihtelua, mitä symboloi se, että Jimmy Carter asennutti aurinkopaneelit Valkoisen talon katolle ja Ronald Reagan poistatti ne melkein ensi töikseen astuttuaan presidentin virkaan). Suomen Neuvostoliitolle maksamat sotakorvaukset olivat jopa 4 prosenttia bruttokansantuotteesta vuosina 1946-1952. Vertailukohtana Suomen sotakorvaukset ei ehkä ole kovin hyvä, sillä työvoima sotakorvauksiin lienee vapautunut pitkälti sota-ajan tuotannosta ja kenties maa- ja metsätaloudesta, jonka tuottavuus oli alkanut kasvaa jo 1920-luvulta alkaen voimakkaasti. Sota-ajan tuotanto (sekä Suomessa että esimerkiksi Yhdysvalloissa) ja kenties sotakorvauksetkin ovat toisaalta esimerkkejä resurssien voimakkaasta kohdentamisesta yhteisesti hyväksi koetun asian eteen ilman suuria konflikteja.

Saksan Energiewende olisi ollut mielenkiintoinen vertailukohde, mutta en löytänyt lähdettä, jonka luotettavuudesta olisin varmistunut. Jos lukijani sattuu tietämään hyvän lähteen, niin mielelläni päivitän tätä tekstiä siltä osin. Jos palaamme kysymykseen, että kuinka paljon on 1-2 prosenttia BKT:sta johonkin asiaan kohdistettuna, niin hankalinta on kuitenkin se, että tuo 1-2 prosenttia tai kenties vielä suurempi osuus on laskettu pitkälle aikajaksolle keskiarvoksi. Aluksi panosten täytyy olla huomattavasti suurempia, sillä niiden hyöty jakautuu pitkälle ajalle, mutta panoksia vaaditaan etupainotteisesti.

Ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksia tai etuja voidaan hahmottaa myös hiilidioksiditonnin sosiaalisella hinnalla (hinnalla, joka pyrkii ottamaan myös markkinaosapuolien ulkopuoliset haitat huomioon). Yhdistetyissä talous- ja ilmastomalleissa (IAM) hiilidioksiditonnin sosiaalisen hinnan parhaaksi arvioksi saadaan 100 dollaria tai alle. Hiljan eräässä tutkimuksessa arvioitiin parhaaksi arvioksi 200 dollaria tonnilta vaikka siinä olettiin, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen on nopeaa. On huomattava, että usein näissä ”parhaissa arvioissa” on enemmän virhemahdollisuutta ylöspäin kuin pienempään suuntaan. Marshall Burken ryhmä on vasta laskemassa omaa arviotaan CO2-tonnin sosiaaliseksi hinnaksi, mutta hänen ensimmäinen arvionsa on, että heidän laskelmansa antavat korkeamman luvun kuin 200 dollaria. EU:n päästökaupassa CO2-tonni oli hinnaltaan 5-17 euroa vuosina 2011-2012.

Näyttää yhä varmemmalta, että ilmastonmuutoksen hillintä on kannattavampaa kuin on aiemmin luultu. Nicholas Sterniä kritisoitiin aikanaan, kun hän valitsi raportissaan suhteellisen alhaisen, lähellä nollaa olevan diskonttokoron. Alhainen diskonttokorko suosii tulevien sukupolvien näkökulmaa tämän päivän päätöksenteossa ja kannustaa tekemään enemmän nyt. Se, että rikkaat maat kärsivät köyhiä maita vähemmän ilmastonmuutoksen haitoista, puoltaa pienempää diskonttokorkoa eli enemmän toimintaa nyt. Tarkempaa pohdintaa ja hyviä linkkejä diskonttokorosta on mm. täällä. Sternin valintaa alhaisesta korkotasosta voi siten puolustaa maiden välisten tuottavuuserojen kasvun lisäksi sillä, että ilmastonmuutoksen hillintä on aiemmin yleisesti arveltua ”kannattavampaa”, sillä ilmaston lämpeneminen on tulevien sukupolvien vauraudesta pois myrsky- ja muiden vahinkojen lisäksi nähtävästi myös tuottavuuden alentumisen muodossa eikä mahdollinen vaurauden kasvu suojaa tältä niin hyvin kuin aiemmin ajateltiin, mikäli Burken ja kumppaneiden (2015) tutkimukseen on luottaminen.

 

Ilmastonmuutoksen rajoittaminen uusiutuvan energian investointiohjelmalla?

Ugo Bardi on kollegoineen hiljan arvioinut (Sgouridis et al.,2016), että nykyinen uusiutuvan energian investointien taso olisi noin kymmenkertaistettava, jotta ilmaston lämpeneminen jää alle kahden asteen. Bardin ja kumppaneiden tarkastelun lähtökohta on minusta siinä mielessä hyvä, että siinä huomioitiin ainakin periaatteellisesti globaalin talouden vaatima nettoenergia tai energiaylijäämä eli että investoinnit eivät voi olla liikaa pois nykyisestä kulutuksesta, koska muuten maailmantalous ajautuisi taantumaan. Vähän kuin perunanviljelijä, joka saa kolme perunaa satoa per istutettu siemenperuna, ei voi joka vuosi istuttaa (investoida) kolmea perunaa per siemenperuna, mikäli aikoo myös syödä perunoita ja/tai käydä kauppaa perunoilla (eli kuluttaa perunoita). Toisaalta, mitä useampi peruna saadaan sadoksi per siemenperuna (energiaylijäämä tai energiapanoksen tuottokerroin EROEI on korkea), sitä vähemmän tarvitsee perunoita istuttaa (mitä korkeampi energiaylijäämä, sitä vähemmän tarvitaan energiainvestointeja bruttona). Bardi kollegoineen tavallaan siis optimoi sen välillä, että perunoita on paljon tulevaisuudessa (ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan) mutta missään vaiheessa ei nähdä nälkää liiallisen perunoiden istuttamisen vuoksi (maailmantalous ei ajaudu taantumaan investointien vuoksi). Minusta lähtökohtaa voi kuitenkin kritisoida siitä, että se keskittyi vain uusiutuviin eikä vähäpäästöinen ydinvoima ollut mukana. (Minusta ydinvoima olisi voinut olla mukana ainakin siirtymäajalla, jona investoinnit kasvavat ja ei ainakaan alusta alkaen ole sopeuduttu uusiutuvan energian vaihtelevaan tuottoprofiiliin.)

Minulle jäi paperista vaikutelma, että se on monilta osin hyvin epärealistinen vaikka lähtökohta oli hyvä kuten edellisessä kappaleessa kuvasin. Paperissa mahdollisesti oletettiin uusiutuville energiamuodoille varsin korkea energiaylijäämä suhteessa siihen, että energian varastointia ja/tai tarvetta ylikapasiteettiin ei huomioitu lainkaan. Satunnaisesti (tai sään ja ajan mukaan) vaihtelevien uusiutuvien energiamuotojen tuottaman energian varastoinnin tai ylikapasiteetin tarve oli siis jätetty huomiotta. Myöskään ei ollut huomioitu mittavia muutoksia fossiilisen energian varassa rakentuneeseen ”infrastruktuuriin” (maailmassa on esimerkiksi yli miljardi polttomoottoria ja määrä on kasvussa), mikäli investoinnit fossiiliseen energiaan vähenisivät rajusti. Muita mahdollisia pullonkauloja ei otettu huomioon (esimerkiksi joistakin magneettisista metalleista voi tulla pulaa, mikäli investoinnit kaivoksiin eivät pysy perässä).

Öljyntuotanto kääntyisi maailmassa IEA:n mukaan 9 prosentin vuosittaiseen laskuun jos investoinnit öljyntuotantoon lakkaisivat täysin. Bardin ja kumppaneiden paperissa öljyntuotanto laskee noin 4 prosenttia (digitoin datan kuvasta 1a WebPlotDigitizer-sovelluksella) vuodesta 2025 alkaen eli he eivät ilmeisesti oleta, että investoinnit öljyntuotantoon lakkaavat täysin (investoinnit saavat pudota suhteessa enemmän kuin öljyn tuotanto investointien alenevan rajatuoton vuoksi, mikä on hyvä asia). Neljän prosentin pudotus öljyn tuotannossa on sekin hurja ja sitä voi hahmottaa sillä, että jos kaikki tuotannosta poistuva öljy otettaisiin pois EU:n kulutuksesta niin 3-4 vuodessa EU ei kuluttaisi öljyä lainkaan (kehittyvien maiden tarve saattaa samalla kasvaa edelleen, jolloin nettona kehittyneissä maissa öljynkulutus putoaisi enemmän kuin 4 %). Viime vuonnakin, kun öljystä oli ylitarjontaa, sen kulutus oli n. 1,5 prosentin kasvussa. Koskaan ei ole ollut tilannetta, jossa öljynkulutus pienenisi globaalisti 4 % vuosittain useiden vuosien ajan. Miten maailmantalous sopeutuisi tällaiseen tilanteeseen?

Toisaalta uusiutuvan energian loppukäyttö on sähköä, joka mahdollistaa korkeamman lopullisen hyötysuhteen kuin fossiilisesta energiasta usein saadaan, joten osa nykyisestä fossiilisen energian tarpeesta korvautuisi paremmalla hyötysuhteella. Tämä puolestaan vaikuttaisi parempaan suuntaan. Uusiutuvan energian energiaylijäämä saattaa kasvaa teknologisen kehityksen myötä, mutta aurinko- ja tuulivoimaa joudutaan kenties asentamaan huonommille paikoille ja investointeihin käyttämään heikompia mineraaliaesiintymiä, mikä vaikuttaa puolestaan toiseen suuntaan. Aurinkopaneelien hinnat voivat hyvin pudota vielä vaikkapa 50%, mutta itse paneelien osuus kustannuksista on jo varsin pieni, joten kokonaishinnassa pudotus on paljon pienempi.

Henkilökohtainen tuntumani on, että Bardin ja kumppaneiden laskelmat investointitarpeesta ovat alakanttiin ja toisaalta he ehkä yliarvioivat maailmantalouden sopeutumiskyvyn öljyn tuotannon voimakkaaseen laskuun. Jos Bardin ja kumppaneiden laskelmat kuitenkin pitävät likimäärin paikkansa (olen siis mielelläni väärässä), niin investointien vaadittava taso on suunnilleen tuplasti se mitä nykyisin käytetään fossiiliseen energiaan, uusiutuviin ja ydinenergiaan yhteensä, joka on nyt noin 2 % globaalista BKT:sta. Eli noin 4 prosenttia globaalista BKT:sta olisi kohdistettava ei-fossiilisiin energiainvestointeihin ja jatkettava näin vuoteen 2050 asti, minkä jälkeen tahti hiukan taittuisi. Bardin ja kollegoiden laskelmissa päädyttäisiin suurin piirtein samoihin suuruuslukuihin kuin Sternin päivitetty arvio. Bardin ja kumppaneiden laskelmissa on toisaalta kaksi kertaa Sternin arvio, jotka voimme hahmottaa osissa. Ensin noin 2 % BKT:sta on siirrettävä fossiiilisesta energiasta ei-fossiiliseen energiaan (aurinko- ja tuulienergiaan mainitussa paperissa). Fossiilienergiateollisuus taistelisi oletettavasti kynsin hampain tällaista muutosta vastaan. Fossiilienergiateollisuuden vähittäinen alasajo ei kuitenkaan vielä riittäisi, sillä olisi vielä siirrettävä kulutusta tai muita investointeja (käytännössä jokin yhdistelmä) 2 % BKT:sta vähähiiliseen energiaan. Eero Paloheimo kenties sanoisi, että armeijojen resurssit (2,3 % maailman BKT:sta) on siirrettävä tähän tehtävään ja olisi suuruusluokassaan Bardin ja kumppaneiden arvion kanssa linjassa. Tällöin ilmaston lämpeneminen saataisiin rajoitettua kahteen asteeseen siirtämällä resurssit fossiilienergiateollisuudesta ja sotilasmenoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Ilmastonmuutosta voi hillitä muutenkin kuin investoimalla vähähiiliseen energiantuotantoon ja osa tällaisista keinoista saattaa olla edullisempiakin. Esimerkiksi lihan korvautuminen viljalla ruokavaliossa voisi vapauttaa karjan laiduntamiselle raivattua metsää uudelleen metsittämiselle, mikä sitoisi hiiltä samalla kun kansanterveys paranisi.

 

Lähteet

  1. Marshall Burke, Sol Hsiang, and Ted Miguel. 2015. Global non-linear effect of temperature on economic productionNature. Burken ryhmän tutkimusta (2015) on siteerattu monissa sanomalehdissä, kuten The Guardian-lehdessä (12).  Myös HS julkaisi tutkimuksesta jutun.
    2. Tord Kjellström. 2014. Productivity Losses Ignored in Economic Analysis of Climate Change.
  2. Hamilton, James. 2011. Historical oil shocks.
  3. 4. Robine JM, et al. 2008. Death toll exceeded 70,000 in Europe during the summer of 2003. C R Biol 331(2):171–178.
  1. Larry Summers. 2015. IMF Economic Review 63:277-280.
  1. Sgouris Sgouridis, Ugo Bardi, Denes Csala. 2016. A Net Energy-based Analysis for a Climate-constrained Sustainable Energy Transition.

Ilmastonmuutoksen hillinnän edistysaskeleiden korostaminen on huono viestintästrategia

Uusien tutkimustuloksien valossa näyttää siltä, että viestit ilmastonmuutoksen hillinnän hyvästä edistymisestä vähentävät ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta.

posViesti

Ilmastonmuutoksen hillintä etenee ja aina silloin tällöin saadaan hyviä uutisia, kuten esimerkiksi se, että hiilipäästöt eivät kasvaneet vuonna 2014. Näitä hyviä uutisia kerrotaan innokkaasti eteenpäin eri viestintävälineissä. Ilmeisesti ajatellaan, että tieto edistymisestä antaa ihmisille toivoa ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta ja siten motivoi heitä toimintaan ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Mutta onko näin?

Australialaisen Queenslandin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ilmastonmuutoksen edistymisestä kertovan viestinnän tehokkuutta motivoida ihmisiä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Tutkimuksen ensimmäisen osan tulosten perusteella negatiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä motivaatioon hillitä ilmastonmuutosta. Toisin sanoen synkkäsävyinen viestintä ilmastonmuutoksen lohduttomuudesta saa ihmiset tuntemaan halua taistella ilmastonmuutosta vastaan. Toivontunteilla ei ollut läheskään niin voimakasta yhteyttä motivaatioon hillitä ilmastonmuutosta.

Tutkimuksen toisessa osassa ihmisille annettiin optimistinen, pessimistinen tai neutraali viesti ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta. Optimistinen viesti sai ihmiset kokemaan ilmastonmuutoksen pienemmäksi riskiksi itselleen kuin pessimistinen viesti. Myös hädäntunne väheni optimistisesta viestistä.

Optimistinen viesti siis vähensi ihmisten negatiivisia tunteita. Koska negatiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä haluun hillitä ilmastonmuutosta, niin optimistiset viestit ilmastonmuutoksen hillinnän edistymisestä vähentävät ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta. Vaikka viimeaikaiset edistysaskeleet hiilipäästöjen vähentämisessä ovat tervetulleita, edistysaskeleiden korostaminen ei tämän tutkimuksen tuloksien valossa näytä olevan menestyksellinen viestintästrategia.

Lähde:

Matthew J. Hornsey, Kelly S. Fielding, A cautionary note about messages of hope: Focusing on progress in reducing carbon emissions weakens mitigation motivation, Global Environmental Change, Volume 39, July 2016, Pages 26–34, doi:10.1016/j.gloenvcha.2016.04.003.

Interaktiivinen visualisointi kuvaa metaani- ja hiilidioksidipitoisuuksien kohoamista Pallaksen mittausasemalla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Hiilidioksidin ja metaanin pitoisuudet ilmakehässä kasvavat jatkuvasti. Nyt mittauksia voi tarkastella myös Ilmasto-opas.fi-sivuston interaktiivisen visualisoinnin avulla.

Hiilidioksidin ja metaanin pitoisuudet ilmakehässä kasvavat jatkuvasti. Pallaksella Sammaltunturin laella tehdyissä mittauksissa näkyy pitoisuuksien nousun ohella myös niiden vaihtelu eri vuodenaikoina. Nyt mittauksia voi tarkastella myös Ilmasto-opas.fi-sivuston interaktiivisen visualisoinnin avulla.

Hiilidioksidi ja metaani ovat molemmat voimakkaita kasvihuonekaasuja, joiden pitoisuudet ilmakehässä vaikuttavat ilmastonmuutoksen etenemiseen. ”Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus kertoo laajemmin maapallon tilasta, minkä vuoksi niitä on niin tärkeää seurata”, toteaa Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Tuula Aalto. Taustamittaukset auttavat myös päästöjen seurannassa, sillä ilmakehän havainnointi on ainoa keino varmentaa valtioiden raportoimia päästövähennyksiä.

Visualisoinnissa näkyy nouseva trendi

Ilmakehän hiilidioksidin ja metaanin määrän muuttumista Pallaksella voi tarkastella Ilmasto-opas.fi -sivuston uuden interaktiivisen visualisoinnin avulla. Visualisoinnissa esitetään hiilidioksidin- ja metaanin päiväkeskiarvot sekä kolme erilaista trendiä. Yksi trendeistä tuo esiin vuodenaikaisvaihtelun ja kaksi muuta pitkän aikavälin kehityssuunnan, joka on molempien kaasujen kohdalla noususuuntainen.

Visualisoinnissa näkyvät hiilidioksidipitoisuudet vuodesta 1998 ja metaanipitoisuudet vuodesta 2004 lähtien vuoteen 2015 saakka, mutta pitoisuuksia voi tarkastella myös lyhyemmällä ajanjaksolla. Visualisointi antaa kokonaiskuvan pitoisuuksien kehityksestä ja tekee tutkimusta ymmärrettävämmäksi suurelle yleisölle.


Kuva visualisoinnista: hiilidioksidipitoisuudet, koko aikasarja.

Vuodenaikaisvaihtelu kuuluu Pallaksen ominaispiirteisiin

Vuodenaikaisvaihtelu on tyypillistä mitattavien kasvihuonekaasujen pitoisuuksille Pallaksella, jossa hiilidioksidipitoisuuden vaihtelu vuodenajoittain on selvästi metaanipitoisuutta säännöllisempää. Hiilidioksidipitoisuus on korkeimmillaan talvisin ja laskee, kun edetään kohti kasvukautta ja kasvillisuus alkaa sitoa hiilidioksidia ilmasta. Myös metaanipitoisuus nousee talvisin mutta kohoaa hetkellisesti myös loppukesällä, kun Pallaksen ympärillä olevat suot vapauttavat metaania ilmaan.

Vaikka pitoisuudet vaihtelevat hieman vuodenaikojen mukaan, trendi on nouseva niin hiilidioksidin kuin metaaninkin kohdalla. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on noussut Sammaltunturin mittausasemalla mittausten alusta lähtien. ”Myös metaanipitoisuudet lähtivät uudelleen kasvuun vuonna 2007 noin kymmenen vuoden tasaisen jakson jälkeen”, kertoo ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila.

Hiilidioksidipitoisuus on kohonnut Pallaksella noin 2,0 ppm vuodessa ja symbolisena rajapyykkinä pidetty 400 ppm:n raja ylittyi jo vuonna 2012. Se tarkoittaa, että hiilidioksidia on ilmakehässä nyt enemmän kuin koskaan teollisella ajalla.

Sammaltunturin havainnot ovat osa kansainvälisiä mittauksia

Visualisoinnin pohjana ovat mittaukset, joita tehdään Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla Sammaltunturin laella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. ”Sijainti on otollisesti kaukana suurista päästölähteistä, kuten kaupungeista, joten mittaukset antavat edustavan kuvan kasvihuonekaasujen pitoisuuksista ilmakehässä”, kertoo Tuula Aalto.

Sammaltunturin mittaukset ovat osa kansainvälistä GAW-mittausverkostoa, jolla ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksia seurataan ympäri maailman. GAW-asemaverkoston ja Sammaltunturilla tehtävien mittausten avulla voidaan tutkia myös päästölähteitä ja nieluja.

Lisätietoja:

Ilmasto-opas.fi: Kasvihuonekaasut Pallaksella -visualisointi http://ilmasto-opas.fi/pallas-kasvihuonekaasupitoisuudet

Ryhmäpäällikkö Tuula Aalto, puh. 050 555 0006, tuula.aalto@fmi.fi

Ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila, puh. 050 367 1305, tuomas.laurila@fmi.fi

Jäätalvi päättyi Suomen merialueilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Talven viimeinen jääkartta julkaistaan 12. toukokuuta.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu julkaisee tänään kauden viimeisen jääkartan ja -tiedotuksen. Jääpalvelutoiminta lopetetaan tavanomaista aikaisemmin, muttei ennätyksellisen varhain. Myös talven viimeinen jääkartta julkaistaan 12. toukokuuta. Viime talvena viimeinen kartta julkaistiin jo 7. toukokuuta, mikä on varhaisin lopettamispäivä.

Taakse jäänyt jäätalvi jää tilastoihin leutona. Talven laajin jäätilanne koettiin varhain, tammikuun 22. päivänä, kolmen viikon pakkasjakson jälkeen. Tuolloin jäätä esiintyi noin 110 000 km² alueella. ”Tuon päivän jälkeen sää alkoi lauhtua ja tuulet kääntyivät eteläisiksi ja työnsivät jäät kasaan. Talveen osuneet lyhyet pakkasjaksot eivät saaneet jään määrää enää lisääntymään suurempiin lukemiin”, jääasiantuntija Jouni Vainio kertoo.

Tällä hetkellä jäät ovat lähes täysin kadonneet. ”Vain Perämeren ulappa-alueilla seilaa joitakin paksumpia röykkiölauttoja, muuten meri on jäätön.”

Lisätietoja:

Jäätilannekartta: ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Meriveden korkeushavainnot: ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 5015 359, jouni.vainio@fmi.fi

Huhtikuu oli paikoin harvinaisen lämmin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi, itärajan läheisyydessä jopa harvinaisen lämmin. Sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan huhtikuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan runsaasta +4 asteesta Käsivarren Lapin noin -2 asteeseen. Lukemat ovat koko maassa pitkän ajan keskiarvojen yläpuolella. Pohjois-Karjalasta Itä-Lappiin oli yleisesti runsaat kaksi astetta tavanomaista lämpimämpää. Poikkeama oli näillä alueilla harvinaisen suuri, eli se toistuu keskimäärin kerran 10 vuodessa. Viimeksi näillä alueilla on koettu lämpimämpi huhtikuu viisi vuotta sitten vuonna 2011. Maan länsiosassa poikkeama on pienempi, siellä lämpötila oli vain noin 0,5 astetta keskimääräistä korkeampi.

Kuukauden korkein lämpötila, 19,8 astetta, mitattiin Lieksan Lampelassa huhtikuun 30. päivänä ja alin lämpötila, -18,9 astetta, Enontekiön Kilpisjärvellä 18.4. Kuukauden lopulla mitattiin Etelä-Lapissa jopa 18 – 19 asteen lämpötiloja, mikä on ajankohtaan nähden poikkeuksellista.

Huhtikuu oli myös tavanomaista sateisempi

Kuukausi oli suurimmassa osassa maata tavanomaista sateisempi. Ainoastaan Pohjois-Karjalassa sekä Pohjois-Lapissa sademäärä jäi alle pitkäaikaisten keskiarvojen. Runsaimmin satoi Uudeltamaalta Keski-Suomeen ulottuvalla alueella sekä Meri-Lapissa, jossa sademäärä kohosi paikoin 70 millimetriin. Sademäärä oli yli kaksinkertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon nähden, mikä on ajankohtaan nähden harvinaista, paikoin poikkeuksellista. Yksittäisistä havaintoasemista runsaimmin, 84,7 millimetriä, satoi Hämeenlinnan Pirttikoskella.

Kuukauden lopussa lunta oli vielä Koillismaalla sekä suurimmassa osassa Lappia. Lumiraja kulki jonkin verran tavanomaista pohjoisempana. Lunta oli vielä varsinkin Keski-Lapissa runsaasti. Kuukauden viimeisen päivän korkein lukema, 80 cm, mitattiin Kittilän Kenttärovalla. Lumet kuitenkin sulavat nopeasti lämpimien päivien takia.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto

http://www.ilmastokatsaus.fi/

Ilmastohaaste edellyttää suomalaiselta puunkäytöltä merkittäviä uusia innovaatioita

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Suomen ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto tiedottavat

Pariisissa sovittiin kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisestä merkittävästi lähivuosikymmenten aikana. Nykymuotoinen suomalainen puubiotalous ei kuitenkaan kokonaisuutena vastaa tähän haasteeseen, kertoo tuore tutkimus.


© Riku Lumiaro.

Kansallisen biotalousstrategiamme tavoitteena on korvata uusiutumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla resurssien ehtymisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua voidaan rajoittaa hiilidioksidipäästöjä vähentämällä ja hiilennieluja lisäämällä. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon elinkaarisia hiilidioksidin nettopäästöjä voidaan vähentää erilaisissa Suomen puunkäyttöskenaarioissa seuraavan sadan vuoden aikana.

Tutkimuksessa tarkastellut skenaariot osoittivat, että mahdollisuudet vähentää nettopäästöjä merkittävästi nykyisestä lisäämällä puunkäyttöä ovat yllättävän pienet.

”Suurin osa metsästä korjatusta hiilestä vapautuu nopeasti ilmakehään, minkä seurauksena metsien hiilinielun pienentyminen on hyvin keskeinen tekijä tuloksissa.”, erikoistutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta sanoo. ”Puunkorjuu heikentää metsien hiilivarannon kasvua. Toisaalta puuta käyttämällä on mahdollista välttää uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä.”

Jotta puunkäyttö voisi tuottaa merkittäviä vähennyksiä nettopäästöissä, pitäisi koko puun käyttöketju optimoida tämän tavoitteen mukaisesti. Se edellyttäisi uudenlaista ajattelua ja hyvin tehokkaita uusia innovaatioita.

”Hiiltä pitäisi varastoida puutuotteisiin pitkäaikaisesti ja lisäksi puulle pitäisi löytää sellaisia käyttökohteita, joissa voidaan välttää päästöjä tehokkaasti”, tekniikan tohtori Kim Pingoud korostaa.

”Puun käytöllä on monia hyviä puolia. Tarkastelluissa skenaarioissa uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamisesta saatavat päästövähennykset eivät kuitenkaan olleet riittävän suuria kompensoimaan menetettyä hiilensidontaa sekä hakkuissa ja tuotantoprosesseissa syntyviä päästöjä”, toteaa erikoistutkija Laura Saikku Suomen ympäristökeskuksesta.

”Suomalainen metsänhoito on tuottanut suuren metsäresurssin ja hyvin kasvavat metsät. Innovoinnissa tulisi hyödyntää tietoa puunkäytön ilmastovaikutuksista huomattavasti nykyistä enemmän”, painottaa professori Lauri Valsta Helsingin yliopistosta.

Puubiotaloutta tarkasteltiin kokonaisuutena Suomen nykyisen metsäteollisuuden rakenteen ja parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean valmisteleman vähähiilitiekartan esittämien tulevaisuuden rakenteiden avulla. Yksittäisissä skenaarioissa puunkäyttömäärät ja metsäteollisuuden rakenne pidettiin vakiona tarkastelujakson ajan. Tutkimuksessa puunkorjuun vaikutus metsien hiilivarannon kehittymiseen yhdistettiin puunjalostuksen energia- ja materiaalikäytöstä syntyviin päästöihin sekä fossiilisten raaka-aineiden korvaamisen päästövaikutuksiin.

Tutkimus on tehty kahden Suomen akatemian rahoittaman hankkeen (ECOSUS, SURE) ja Maj ja Tor Nesslingin säätiön rahoituksen turvin Helsingin yliopistossa ja Suomen ympäristökeskuksessa.

Lisätietoja:

Dosentti, tekniikan tohtori Sampo Soimakallio, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 525 1830, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Professori Lauri Valsta, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos, puh. 029 415 7971, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tutkimusartikkeli ja siihen liittyvä materiaali avoimena julkaisuna:

Soimakallio, S., Saikku, L., Valsta, L., Pingoud, K. Climate change mitigation challenge for wood utilization – the case of Finland. Environmental Science and Technology. DOI: 10.1021/acs.est.6b00122

Suomen ilmasto-oloissa ja niiden muutoksissa suurta alueellista vaihtelua

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen uusi päivittäinen ilmastohila-aineisto paljastaa, että Suomen ilmasto on muuttunut. Muutoksen suuruudessa on huomattavaa alueellista vaihtelua.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Suomen ilmasto-oloissa, esim. vuoden keskilämpötiloissa ja keskimääräisissä lumensyvyyksissä, on viimeisen viiden vuosikymmenen aikana tapahtunut merkittäviä muutoksia. Muutosten suuruudessa on kuitenkin huomattavaa alueellista vaihtelua (kuva). Esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Suomessa lämpenemisen nopeus on analyysien mukaan suurempaa kuin Keski-Suomessa. Lumen syvyys on pienentynyt suuressa osassa Suomea noin 1-2 cm vuosikymmenessä, joskaan toisaalla tuskin lainkaan.

Tiedot saatiin selville tutkimalla uutta päivittäistä ilmastohila-aineistoa. Alueellisesti ja ajallisesti yhtenäiset ilmastotiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä tutkittaessa Suomen ilmaston piirteitä eri puolilla maata. Uusi aineisto tarjoaa myös mahdollisuuden tarkastella paikallisesti ilmaston ja sen muutosten vaikutuksia yhteiskunnan eri aloihin, esimerkiksi maa- ja metsätalouteen.

Uusi päivittäinen ilmastohila-aineisto Suomelle (FMI ClimGrid) koostuu seitsemästä keskeisestä ilmastosuureesta: vuorokauden ylin, alin ja keskilämpötila, sademäärä, lumensyvyys sekä keskimääräinen ilmanpaine ja suhteellinen kosteus. Aineisto kattaa vuodet 1961–2014, ja sen alueellinen erotuskyky on 10 km x 10 km.

Aineiston laatimiseksi käytettiin tilastollista alueellistamismenetelmää, joka ottaa huomioon mm. topografian ja vesistöjen vaikutuksen paikalliseen ilmastoon. Näin saatiin tuotettua Suomen ja naapurimaiden sääasemien havaintojen pohjalta alueellisesti kattava karttamuotoinen aineisto. Lisäksi tutkimuksessa kehitetyllä uudella menetelmällä saatiin jokaiselle päivälle ja jokaiselle ilmastosuureelle tunnistettua ne alueet, joissa hila-aineistoon liittyvä epävarmuus on suurin. Tällaisia alueita on etenkin Lapissa muuta maata harvemman mittausasemaverkoston takia.

Kuvassa on uuden hila-aineiston perusteella arvioitu vuoden keskilämpötilojen muutos (°C per vuosikymmen) viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Harmailla alueilla hila-aineistoon liittyy suurta epävarmuutta ja mustien pisteiden kohdalla muutos ei ole ollut tilastollisesti merkitsevää.

Uusi ilmastohila-aineisto laadittiin Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, jossa tutkitaan laajemminkin ilmaston muuttumista, vaikutuksia ja skenaarioita. Hila-aineisto tulee lähiviikkoina saataville CSC:n aineistonjakopalveluun Paituliin (www.csc.fi/paituli).

Lisätietoja:

Juha Aalto, puh. 050 409 0963, juha.aalto@fmi.fi

Kirsti Jylhä, kirsti.jylha@fmi.fi

Pentti Pirinen, pentti.pirinen@fmi.fi

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 563 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: