Sodankylän satelliittipalvelukeskus tarjoaa dataa ilmaiseksi ja pilvipalveluna

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Sodankylässä toimii Lapin ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen yhteydessä kansallinen satelliittipalvelukeskus, joka palvelee suomalaisia ja kansainvälisiä asiakkaita. Sodankylässä vastaanotettavat satelliittiaineistot tarjoavat rajattomia mahdollisuuksia monelle eri alalle.


Kuva: Tero Pajukallio.

Sodankylän kansallisessa satelliittipalvelukeskuksessa vastaanotetaan ja arkistoidaan satelliittien välittämiä havaintoja lähes reaaliaikaisesti Suomesta, Euroopasta ja koko pohjoiselta pallonpuoliskolta. Tietoja voivat hyödyntää monet eri tahot, kuten ympäristö- ja turvallisuusviranomaiset. Satelliittien välittämää tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi meteorologisissa palveluissa, tulvaennustejärjestelmissä, jääpalveluissa sekä meriliikenteessä. ”Tietojen avulla pystytään varautumaan luonnononnettomuuksiin ja sään ja ilmaston aiheuttamiin vaaratilanteisiin entistä tehokkaammin”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jouni Pulliainen tiivistää.

Rajattomia mahdollisuuksia esimerkiksi sovelluskehittäjille

Sodankylässä vastaanotettu satelliittidata on avointa ja ilmaista. Aineistoilla olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa myös laajemmalle käyttäjäjoukolle. Sodankylän satelliittipalvelukeskusta on kehitetty viime vuosina niin, että isot satelliittidatamassat on saatavilla myös pilvipalveluna. ”Tämä tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia tuotekehitykseen sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteisten ekosysteemien ja kumppanuuksien luomiseen”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jouni Pulliainen korostaa.

Ilmatieteen laitos hyödyntää itse saatavaa satelliittikuvaa omassa toiminnassaan monella tapaa. Satelliittikuvista räätälöidään tuotteita erilaisiin tarpeisiin, esimerkkejä tästä ovat mm. jääkartat, tulvatilannekuvat, UV-tuotteet ja lumi- ja routakartat. Satelliittihavainnoista kertyviä pitkiä aikasarjoja voidaan hyödyntää myös mm. ilmastonmuutostutkimuksessa. Tieto on tärkeää erityisesti arktisilla alueilla, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt erityisen voimakkaasti.

Sodankylän satelliittipalvelukeskuksen yhteistyökumppaneina ovat Eumetsat, Euroopan avaruusjärjestö ESA sekä EU:n Copernicus-ohjelma. Syynä laajaan yhteistyöjoukkoon on se, että Sodankylän on sijainniltaan edullinen polaarirataisten eli napojen yli lentävien satelliittien datan vastaanottoon. Yhteistyötä edesauttaa kuitenkin myös se, että Sodankylän asemalla on valmius vastaanottaa dataa monesta eri satelliiteista ja se, että asema on varustettu maanpintalaittein, joiden avulla voidaan myös varmentaa satelliittimittausten oikeellisuus.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi

Linkki Sodankylä-videoon: https://youtu.be/gNG6mVhVyns

Sodankylä National Satellite Data Center: nsdc.fmi.fi

Alusten rikkipäästöt kääntyneet huimaan laskuun Itämerellä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Itämerellä 1.1.2015 voimaan tullut polttoaineen rikkipitoisuusmääräysten tiukennus on tuottanut tulosta. Ilmatieteen laitoksen Trafille tekemästä raportista selviää, että rikkipäästöt ovat laskeneet Itämeren alueella merkittävästi. Alusten polttoaineiden suurin sallittu rikkipitoisuus on vuoden 2015 alusta lähtien ollut 0,1 %, kun aikaisempi raja oli 1,0 %.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Trafi on vuodesta 2007 lähtien rahoittanut vuosittain Ilmatieteen laitoksen tekemiä Itämeren merenkulun haitallisia pakokaasupäästöjä (SOx, NOx, CO, CO2 ja PM-päästöt) koskevia selvityksiä ja raportoinut niistä HELCOM Maritime -kokoukselle. Näitä tietoja on mm. käytetty, kun laadittiin Itämeren maiden yhteistä ehdotusta IMOlle Itämeren nimeämiseksi typen oksidien eli NOx -päästöjen kontrollialueeksi (NECA).

Rikkipäästöjen lisäksi myös pienhiukkaspäästöt ovat vähentyneet

”Olemme erittäin tyytyväisiä siitä, että alusten polttoaineen rikkipitoisuuden alentaminen on tuottanut tulosta. Vuonna 2015 rikin oksidien eli SOx-päästöt laivoista olivat 10 300 tonnia ja pienhiukkaspäästöt 10 400 tonnia. Verrattuna vuoteen 2014 kyseiset päästöt ovat alentuneet 88 % rikin oksidipäästöjen ja 36 % pienhiukkaspäästöjen osalta, mikä osaltaan on myös polttoaineen rikkipitoisuuden alenemisen ansiota. Laivojen NOx ja CO2 -päästöt sen sijaan kasvoivat 6.3 % ja 5.6 % vuonna 2015 edelliseen vuoteen verrattuna”, toteaa Trafin johtava asiantuntija Jorma Kämäräinen.

Oma vaikutuksensa rikkipäästöjen vähenemisen varmentamiseksi on myös ollut Trafin satamavaltiotarkastajien suorittamalla laivojen polttoaineiden rikkipitoisuuden valvonnalla, joka alkoi vuonna 2015. Valvonnan kattavuus on parantunut entisestään heinäkuussa 2016 alkaneen kaukovalvonnan avulla, joka on moninkertaistanut valvottavien alusten määrän.

Merenkulun päästövähennystavoitteiden kanssa riittää vielä työtä

Laivaliikenteen ympäristösääntelyn muutoksilla on vaikutettu siihen, että ihmisille haitallisten pienhiukkasten määrä on tällä päästösektorilla laskenut. Meriliikenteen energiatehokkuuden parantamisen ja kasvihuonekaasupäästöjen minimoinnin parissa riittää kuitenkin vielä työtä, koska suunnitellut päästövähennystavoitteet merisektorilla ovat haastavia.

”Erityisesti alusten pitkä elinikä, 25–30 vuotta, saa aikaan sen, että suunniteltujen päästöjä vähentävien teknisten ratkaisujen aikajänne on pitkä. Rikkirajan muutoksen suhteen asia on toisenlainen ja vaikutukset päästöihin ovat välittömiä, koska ne kohdistuvat suoraan alusten käyttämään polttoaineeseen rakennusvuodesta riippumatta”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen toteaa.

Lisätietoja:

Emissions from Baltic Sea shipping in 2015 -raportti julkaistaan tiistaina 6.9.2016 HELCOM Maritime –kokouksessa, jonka jälkeen se on luettavissa kokonaisuudessaan organisaation nettisivuilta.

Trafi
johtava asiantuntija Jorma Kämäräinen, puh. 029 5346 440, jorma.kamarainen(at)trafi.fi

Ilmatieteen laitos
erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 050 919 5455, jukka-pekka.jalkanen(at)fmi.fi

Elokuussa runsaat sateet ja Rauli-myrsky pääosassa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Elokuu sekä koko kesä oli monin paikoin varsin sateinen ja lämpötiloiltaan melko tavanomainen.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuu oli paikoin poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa sekä Lapissa eli vastaavanlaisia sateita esiintyy näillä alueilla elokuussa keskimäärin kerran 30 vuodessa. Kuukauden sademäärä oli sateisimmilla alueilla pääosin 100–150 millimetriä, joka on puolitoista-kaksinkertainen määrä tavanomaiseen verrattuna. Sateisinta oli Mustasaaren Riimalassa, jossa satoi 206,3 millimetriä. Erityisen sateista oli kuukauden puolivälissä, kun 14. päivänä Teuvan Kauppilankylässä satoi vuorokauden aikana 74,7 mm. Muualla maassa eli lähinnä maan etelä- ja keskiosassa elokuun sademäärä vaihteli 60 ja 120 mm välillä, kuivinta oli Päijät-Hämeessä.

Elokuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Suhteessa tavanomaiseen lämpimintä oli itärajan läheisyydessä ja viileintä Länsi-Lapissa. Kuukauden ylin lämpötila 26,1 astetta mitattiin Lappeenrannassa kuukauden 22. päivänä ja alin lämpötila -2,6 astetta mitattiin puolestaan Sallan Naruskassa 30. päivänä.

Kesämyrskyksi harvinaisen voimakkaan Rauli-myrskyn pitkäkestoiset myrskypuuskat aiheuttivat laajalti sähkökatkoja etenkin maan keskiosassa 27. elokuuta. Rauli-myrskystä tarkempaa tietoa Ilmastokatsaus-lehdessä: http://www.ilmastokatsaus.fi/2016/08/29/rauli-nousi-myrskyjen-raskaaseen-sarjaan/

Ennätyksellisen sateinen kesä Pohjanmaalla ja Lapissa

Kesä eli kesä-elokuu oli ennätyksellisen sateinen Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla sekä Lapissa. Sademäärä nousi näillä alueilla yleisesti yli 300 mm ja oli paikoin jopa kaksinkertainen tavanomaiseen nähden. Kaikkein eniten kesällä satoi Kittilän Kenttärovan asemalla, 449mm. Lähinnä maan lounaisosassa oli hieman tavanomaista kuivempi kesä.

Kesän keskilämpötila oli suuressa osassa maata hieman tavanomaista korkeampi. Suurin poikkeama, noin aste, pitkän ajan keskiarvosta oli Itä-Lapissa.

Kesän hellepäivät jakautuivat epätasaisesti. Toukokuussa hellettä oli kuutena päivänä, kesäkuussa 11, heinäkuussa 16 päivänä ja elokuulle riitti vain kaksi hellepäivää. Näin ollen kesäkuukausien hellepäivien lukumäärä oli tänä vuonna 35, mikä on tavanomainen määrä.

Missään päin maata ei ylitetty 30 asteen rajaa kuluvana kesänä ja lämpimimmäksi lukemaksi jäi Utsjoen Kevon 23. heinäkuuta mitattu 29,1 astetta. Viimeksi alle 30 asteen on jääty vuosina 2008 ja 2009.

Kesän salamamäärä jäi alle keskiarvon

Kesäkuukausina Suomessa havaittiin noin 113 000 maasalamaa, mikä jää hieman alle 135 000 keskiarvosta. Elokuussa salamointi jäi kesäkuun tapaan noin puoleen tavanomaisesta.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Laajempi raportti Rauli-myrskystä löytyy osoitteesta www.ilmastokatsaus.fi

Hiilidioksidin ja metaanin määrä lisääntynyt Pohjois-Suomessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa Sodankylässä on tehty kasvihuonekaasuhavaintoja Fourier-muunnos spektrometrillä (FTS) vuoden 2009 alusta lähtien. Mittausjakson (2009–2015) aikana Sodankylässä on havaittu hiilidioksidin lisääntymistä 2,2 +/- 0,2 ppm vuodessa.


Kuva: Rigel Kivi.

Havaittu trendi on tilastollisesti merkittävä. Kuukauden keskiarvo on ylittänyt 400 ppm:n tason ensimmäisen kerran helmikuussa 2014. Sodankylässä on mitattu myös metaanin lisääntymistä 7.1 +/- 0.8 ppb vuodessa saman seitsemän vuoden havaintosarjan aikana.

FTS-instrumentti on optimoitu mittaamaan kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin ja metaanin, kokonaiskolumnia koko ilmakehän läpi alhaalta ylös mittaamalla auringon säteilyn absortiospektrejä lähi-infrapuna- alueella (0.9-2.5 mikrometriä).Sodankylässä oleva Ilmatieteen laitoksen FTS-instrumentti kuuluu maailmanlaajuiseen Total Carbon Column Observing Network (TCCON)- verkostoon. Sodankylä on ainoa TCCON-verkoston mittausasema koko Fennoskandian alueella (kuva 2)

Verkoston havaintoja käytetään laajasti kasvihuonekaasu-tutkimuksessa sekä satelliittihavaintojen validoinnissa. Esimerkkejä satelliittimittauksista ovat NASAn Orbiting Carbon Observatory-2 (OCO-2), JAXA:n Greenhouse Gases Observing Satellite (GOSAT) ja ESAn the SCanning Imaging Absorption spectroMeter for Atmospheric CHartographY (SCIAMACHY). Suunnitelmissa on myös TROPOMI (TROPOspheric Monitoring Instrument)-hanke, joka kartoittaa päästöjen jakautumista koko maapallolla.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta on mitattu in situ- menetelmällä Sammaltunturin laella vuodesta 1997 lähtien. Maailmanlaajuinen pitoisuuksien kasvu näkyy myös Pallaksen mittauksissa. Hiilidioksidipitoisuus on kohonnut vakaasti n. 2 ppm vuodessa. Sodankylässä on käynnistynyt syyskuussa 2013 myös AirCore-mittausten ohjelma. AirCore on uusi mittausmenetelmä, jonka avulla mitataan tarkasti kasvihuonekaasujen pystyjakaumia.


Kuva 1: Hiilidioksidi -kolumnin lisääntyminen Sodankylässä toukokuusta 2009 alkaen. Kuvassa on kuukauden keskiarvot ja trendi 2.2+/-0.2 ppm per vuosi. FTS mittaa suoraa auringonsäteilyä, joten mittaukset eivät ole mahdollisia keskitalvella Pohjois-Suomessa. Mitattu hiilidioksidi-kolumnin huippukohta on kevään aikaan. Hiilidioksidi-kolumni laskee kasvukauden aikana, kun kasvillisuus sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.


Kuva 2: TCCON asema Sodankylässä. TCCON on lähi-infrapuna-alueella toimivien Fourier-muunnos-spektrometrien verkosto, jonka tarkoituksena on tuottaa korkealaatuista kolumnidataa hiilinielujen – ja lähteiden paikallistamista varten (Kuva: Rigel Kivi).

Lisätietoja:

Erikoistutkija Rigel Kivi, puh. 029 539 2728, rigel.kivi@fmi.fi

Tutkija Pauli Heikkinen, pauli.heikkinen@fmi.fi

Sammaltunturin havainnot:

Ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila, puh. 050 367 1305, tuomas.laurila@fmi.fi
Juha Hatakka, juha.hatakka@fmi.fi

Kivi, R. and Heikkinen, P.: Fourier transform spectrometer measurements of column CO2 at Sodankylä, Finland, Geosci. Instrum. Method. Data Syst., 5, 271-279, doi:10.5194/gi-5-271-2016, 2016.

http://www.geosci-instrum-method-data-syst.net/5/271/2016/

Elokuun alku ollut poikkeuksellisen sateinen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen mukaan elokuun alkupuolisko on ollut paikoin poikkeuksellisen sateinen. Yhtä runsaasti sataa keskimäärin kerran kolmessakymmenessä vuodessa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ensimmäisen 2,5 viikon aikana sadetta on kertynyt eniten Mustasaaressa, missä sademäärä on jo 160,8 millimetriä. Tyypillinen kuukauden sademäärä alueella on noin 55–65 mm, joten sadetta on jo nyt saatu paikoin yli kaksinkertaisesti tavanomaiseen koko kuukauden sademäärään nähden.

Runsaimmat sateet ovat osuneet Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntiin, mutta poikkeuksellisen suuria sademääriä on saatu myös paikoin muun muassa Lounais- ja Itä-Lapissa. Esimerkiksi Torniossa sadetta on kertynyt 103,5 mm ja Savukoskella 101,8 mm, mikä on noin 1,5 kertaa niin paljon, kuin koko elokuussa keskimäärin.

Sateisin päivä oli sunnuntai 14. elokuuta, jolloin Teuvan Kauppilankylässä satoi vuorokauden aikana 74,7 mm. Lapissa sateisinta oli 2.8., kun Savukoskella satoi 69,9 mm vuorokauden aikana. Näin suuria vuorokausisateita saadaan keskimäärin kerran viidessäkymmenessä vuodessa.

Mittaushistorian sateisin elokuu koettiin vuonna 1967. Tuolloin kuukauden sademäärä kohosi suurimmillaan Alahärmässä 279,3 millimetriin. Yli 200 mm:n sadekertymiä mitattiin laajalti maan länsiosassa, ja sateisimpana päivänä, 6.8.1967, yli 100 mm:n vuorokausisateita mitattiin monin paikoin. Elokuun vuorokausisade-ennätys on kuitenkin 3.8.2004 Oravaisissa mitattu 150,8 mm.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
http://www.ilmastokatsaus.fi/

Lapissa harvinaisen lämmin heinäkuu

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Heinäkuun keskilämpötila vaihteli noin 14 ja 18 asteen välillä. Lapissa heinäkuu oli laajalti harvinaisen lämmin, eli näin lämmin heinäkuu toistuu korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa. Edellisen kerran tätä lämpimämpi heinäkuu Lapissa oli vuonna 2014.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Kuukauden keskilämpötila oli hyvin tasainen koko maassa. Heinäkuu oli tavanomaista lämpimämpi länsirannikolla ja maan pohjoisosassa sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella. Muualla keskilämpötila oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja tai hieman sen alapuolella. Suhteellisesti lämpimintä oli Itä-Lapissa ja Koillismaalla, missä kuukauden keskilämpötila oli paikoin yli 2 astetta tavanomaista korkeampi.

Heinäkuun ylin lämpötila, 29,1 astetta, mitattiin Utsjoen Kevolla 23. päivänä. Alin lämpötila, 0,8 astetta, mitattiin 20. päivä Alajärven Möksyssä. Hellepäiviä oli koko maassa heinäkuussa yhteensä 16, mikä on täsmälleen sama, kuin heinäkuun pitkän ajan keskiarvo.

Tulevasta jäätalvesta ennustetaan leutoa

Jääpalvelun toiminta alkaa marraskuun ensimmäisenä maanantaina, mistä lähtien julkaistaan meriveden pintalämpötilakarttoja maanantaisin ja torstaisin.. Kun Suomen merialueilla on jäätä merenkulkua haittaavassa määrin, aloitetaan päivittäinen jääkarttojen julkaisu. Päätehtävänä Jääpalvelulla on kertoa talvella päivittäinen jäätilanne sekä se, miten se on muuttunut edellispäivästä. Viimeiset jäätiedotukset annetaan yleensä toukokuun loppupuolella.

”Tässä vaiheessa syksyä on hyvin vaikeata meriveden lämpötilojen perusteella ennustaa, millainen jäätalvi on edessä. Pitkien ennusteiden mukaan syksy päättyy ja talvi alkaa keskimääräistä lämpimämmässä säässä – kenties leuto talvi on jälleen edessä”, jääasiantuntija Jouni Vainio sanoo.

Sademäärissä suuria vaihteluita

Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Eniten satoi Kittilän Kenttärovalla, missä kuukauden sademäärä oli 197 mm, ja vähiten Jomalan Jomalabyssä, missä sademäärä oli vain 16 mm. Maan länsiosassa ja lounaissaaristossa sademäärä oli monin paikoin alle 80 prosenttia tavanomaisesta, ja paikoin sademäärä oli jopa harvinaisen pieni.

Runsassateisimmilla alueilla maan itäosassa ja Länsi-Lapissa sademäärät puolestaan olivat poikkeuksellisen suuria ollen noin kaksinkertaisia tavanomaiseen nähden, eli näin runsaat sateet toistuvat kyseisellä alueella korkeintaan kerran kolmessakymmenessä vuodessa. Joillakin maan itä- ja pohjoisosan havaintoasemilla rikottiin jopa asemakohtaisia heinäkuun sade-ennätyksiä. Koko maan heinäkuun sade-ennätyksestä jäätiin kuitenkin kauas, sillä mittaushistorian sateisimman heinäkuun aikana vuonna 1934 sadetta kertyi Laukaalla 302 mm. Suurin vuorokauden sademäärä oli 3. päivä Rautavaaran Yläluostalla mitattu 74,3 mm.

Heinäkuussa esiintyi ukkosta lähes joka päivä, ja koko kuukauden maasalamamäärä oli 80 100. Tämä on noin kolmanneksen enemmän kuin heinäkuun pitkän ajan keskiarvo (60 000). Selvästi eniten salamoi 5. heinäkuuta, jolloin Suomessa paikannettiin 21 600 maasalamaa. Yli 20 000 maasalaman vuorokausia on 2000-luvulla ollut vain kuusi.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
http://www.ilmastokatsaus.fi/

Etaanin määrä ilmakehässä kääntynyt nousuun

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmakehän etaanipitoisuus on kääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana nousuun pohjoisella pallonpuoliskolla pitkän laskukauden jälkeen. Etaanipäästöt lisäävät alailmakehän otsonin määrää, mikä on monin tavoin haitallista sekä ihmisille että ympäristölle.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Etaanipitoisuuden nousu on huomioitu viime aikoina useissa tieteellisissä artikkeleissa, joista tuorein on Nature Geoscience -lehdessä julkaistu Helmig et al. tekemä tutkimus. Saman lehden News &Views -palstalla on julkaistu 13. kesäkuuta myös lehden pyytämä kommenttikirjoitus, jossa etaanin määrän lisääntymistä pohtivat Ilmatieteen laitoksen tutkijat Hannele Hakola ja Heidi Hellén.

Etaanin määrä ilmakehässä nousi 1900-luvulla tasaisesti ja saavutti huippunsa 1970-luvulla. Tuon jälkeen kiristyneet ympäristömääräykset taittoivat kasvun ja etaanin määrä ilmakehässä alkoi laskea. Laskua jatkui aina vuoteen 2009 saakka. Kirjoituksessa pohditaan syitä etaanin ja propaanin uudestaan kasvuun lähteneisiin pitoisuuksiin.

Maakaasun lisääntynyt tuotanto syynä nousevaan trendiin

Helmig et al. esittävät, että etaanipitoisuuksien nousu pohjoisella pallonpuoliskolla johtuu Yhdysvaltojen lisääntyneestä öljy- ja maakaasutoiminnasta. USA:ssa liuskekaasu on nostanut kaasun osuuden Yhdysvaltain sähköntuotannosta jopa 30 prosenttiin viime vuosina. Tämä merkittävä tuotannon kasvu näkyy etaanipitoisuuksien nousuna eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla ei vastaavaa nousua havaittu. Helmig et al. havaitsivat 49:n aseman tuloksissa merkittävää nousua erityisesti USA:ssa.

Etaanipitoisuudet ovat nousseet myös Ilmatieteen laitoksen ylläpitämällä asemalla Siperian Tiksissä ja Pallaksella. ”Ilmatieteen laitoksen tutkimusasemalla Pallaksella on havaittu, että idästä tulevien ilmamassojen merkitys mitattuihin etaanipitoisuuksiin on kasvanut, joten Yhdysvaltojen lisäksi myös Venäjän öljy- ja maakaasutoiminnoilla saattaa olla vaikutusta etaanin määrän kohoamiseen ilmakehässä”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Hakola.

Etaanipäästöjen lisääntyminen lisää alailmakehän otsonin määrää. Alailmakehän otsoni on monin tavoin vahingollista. Se aiheuttaa ihmisille hengityselinsairauksia ja merkittäviä vaurioita kasveille. Alailmakehän otsoni toimii myös kasvihuonekaasuna voimistaen merkittävästi ilmaston lämpenemistä.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Hannele Hakola, puh. 029 539 5512, hannele.hakola@fmi.fi

Akatemiatutkija Heidi Hellén, puh. 029 5395481, heidi.hellen@fmi.fi

http://www.nature.com/ngeo/journal/vaop/ncurrent/full/ngeo2736.html

%d bloggers like this: