Toukokuu oli ennätyksellisen lämmin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ennätyksiä rikkoontui keskilämpötilojen, helteiden ja auringonpaisteen osalta. Pitkä sateeton kausi nostatti maastopalojen riskiä.

Toukokuun 2018 sääennätyksiä:

– Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu
– Korkein havaintoasemalla mitattu toukokuun keskilämpötila
– Eniten hellepäiviä toukokuussa
– Kuivuusjakson pituus paikoin poikkeuksellinen
– Ennätyksellisen aurinkoinen toukokuu suuressa osassa maata.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan toukokuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin. Koko maan keskilämpötila, 11,6 astetta, ylitti edellisen ennätyksen vuodelta 1963 jopa 0,5 asteella. Vertailukelpoinen aineisto alkaa 1900-luvun alusta. Lukuisilla pitkäikäisillä havaintoasemilla rikottiin myös asemakohtaisia keskilämpötilaennätyksiä. Helsingin Kumpulassa toukokuun keskilämpötila (15,5 °C) ylitti entisen Suomen ennätyksen jopa 1,2 asteella (Helsinki-Vantaan lentoasema, 2016).

Toukokuun keskilämpötila oli yleisesti 4–5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Keskilämpötilat vaihtelivat maan eteläosan noin viidestätoista asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen kymmeneen asteeseen.

Toukokuun ylin lämpötila, 29,6 astetta, mitattiin kuun 15. päivänä Kemiössä, Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Kouvolan Utissa. Toukokuun lämpöennätys on Lapinjärvellä 30. ja 31.5.1995 mitattu 31,0 astetta, joten ylimmän lämpötilan osalta ei ennätystä rikottu. Toukokuun alin lämpötila, -10,4 astetta, mitattiin kuukauden ensimmäisenä päivänä Utsjoen Nuorgamissa.

Hellepäiviä, jolloin päivän ylin lämpötila on yli 25 astetta, oli toukokuussa enemmän kuin koskaan mittaushistorian aikana, yhteensä 14. Aiempi ennätys, 12 hellepäivää, oli vuodelta 1984. Tyypillisesti hellepäiviä on toukokuussa kolme.

Poikkeuksellisen pitkä sateeton jakso

Toukokuun sateet painottuivat suuressa osassa maata vain kuukauden ensimmäisiin päiviin. Useilla havaintoasemilla etelässä ja lännessä ei mitattu sadetta kuun 3. päivän jälkeen. Näin ollen sateeton jakso venyi neljän viikon pituiseksi, mikä on poikkeuksellista. Pitkä sateeton kausi nostatti maastopalojen riskiä.

Kuukauden sademäärät vaihtelivat pääasiassa 10 ja 30 millimetrin välillä. Sademäärät olivat monin paikoin harvinaisen pieniä. Eniten satoi Joutsan Savenahon asemalla, missä kuukauden sademäärä oli 53,9 millimetriä. Toukokuun pienin sademäärä mitattiin Kustavissa, missä satoi koko kuukauden aikana vain 4,8 millimetriä.

Aurinko paistoi ennätyksellisen paljon maan etelä- ja keskiosassa, jossa paistetunteja kertyi 350–400 tuntia. Tämä on monin paikoin yli 100 tuntia tavanomaista enemmän. Lapissa auringonpaistetunneissa ei ylletty aivan kärkisijoille, mutta silti paistetta riitti 50–100 tuntia keskimääräistä enemmän.

Kuiva kevät alkoi kylmänä ja päättyi lämpimänä

Kevät eli maaliskuu-toukokuu oli keskilämpötilan osalta tavanomainen tai hieman tavanomaista lämpimämpi. Ennätyslämmintä toukokuuta kompensoi varsin kylmä maaliskuu.

Sademääriltään kevät oli tavanomaista vähäsateisempi suuressa osassa maata. Maan lounais- ja pohjoisosassa näin kuiva kevät toistuu keskimäärin kerran 10–30 vuodessa. Maan itäosassa sademäärät olivat lähellä tavanomaisia lukemia.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Toukokuun säätilastoja: http://ilmatieteenlaitos.fi/toukokuu
Sääennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia

Säästä twiittaavat @meteorologit

Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi kutsutaan, kun sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. http://ilmatieteenlaitos.fi/saa-on-harvoin-poikkeuksellinen

Mainokset

Huhtikuu oli monin paikoin tavanomaista lämpimämpi ja sateisempi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

2000-luvun huhtikuista 14 on ollut tavanomaista lämpimämpiä. Terminen kevät alkoi etelässä myöhässä, pohjoisessa aikaisessa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan huhtikuu oli yleisesti 0,5–1,5 astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Suurin poikkeama tavanomaiseen nähden oli Lapissa. Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan eteläosan noin +4 asteesta Pohjois-Lapin noin -1 asteeseen.

Edellisen kerran lämpimämpi huhtikuu oli vuonna 2016. Tilastojen perusteella 2000-luvun huhtikuista 14 on ollut tavanomaista lämpimämpiä verrattuna vuosien 1981–2010 keskiarvoon.

Kuukauden ylin lämpötila oli Jomalassa kuukauden 20. päivänä mitattu 21,1 astetta. Alin lämpötila, -25,9 astetta, mitattiin Kilpisjärven Kyläkeskuksessa huhtikuun 1. päivänä.

Sadetta riitti niin etelään kuin pohjoiseen

Huhtikuu oli monin paikoin tavanomaista sateisempi. Erityisesti Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson maakunnissa sekä Kittilän kunnassa sademäärä oli noin 180 prosenttia tavanomaisesta. Eniten satoi Kittilän Pokassa, 63,3 millimetriä, ja vähiten Enontekiön Näkkälässä, 9,1 millimetriä.

Huhtikuun lopussa lumiraja ulottui Pohjois-Karjalan pohjoisosasta Perämeren rannikolle. Lapissa lunta oli kuukauden päättyessä vielä puolen metrin molemmin puolin eli pääosin tavanomaista enemmän.

Kevät alkoi etelässä myöhässä, pohjoisessa aikaisessa

Terminen kevät pääsi vauhtiin huhtikuun ensimmäisellä viikolla maan etelä- ja keskiosassa, mikä on etelän osalta 1–2 viikkoa tavanomaista myöhemmin. Kuukauden toisella viikolla terminen kevät alkoi myös Pohjois-Lapissa, mikä on puolestaan noin 1,5 viikkoa tavanomaista aikaisemmin.

Lisätietoja:

Huhtikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/huhtikuu

Ilmastokatsaus-verkkolehti: www.ilmastokatsaus.fi

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Säästä twiittaavat @meteorologit

Merenpinnan nousu kasvattaa tulvariskejä Suomen etelärannikolla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Päivitettyjen arvioiden mukaan merenpinta voi nousta Suomenlahdella jopa 80–90 cm tämän vuosisadan aikana. Merenpinnan nousu lisää selvästi rannikkotulvien todennäköisyyttä tulevaisuudessa erityisesti Suomen etelärannikolla. Perämerellä tulvariskit eivät sen sijaan merkittävästi kasva vielä kuluvan vuosisadan aikana.


Kuva: Jukka Salmi.

Ilmatieteen laitoksen tuoreessa tutkimuksessa on päivitetty arviot merenpinnan noususta ja tulvariskeistä Suomen rannikolla vuoteen 2100 mennessä. Tutkimuksessa on huomioitu uusimmat kansainväliset tutkimustulokset globaalista merenpinnan noususta ottaen huomioon sen alueellisen vaihtelun.

Tulvariskit kasvavat erityisesti etelärannikolla

Tutkimuksessa yhdistettiin ennusteet merenpinnan noususta pitkällä aikavälillä ja havaintoihin perustuvat arviot lyhytaikaisesta vedenkorkeuden vaihtelusta, jotta voitiin arvioida tulvien todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Tulvariskien odotetaan kasvavan merkittävästi etelärannikolla. Esimerkiksi tammikuussa 2005 koettu tulva, joka nosti meriveden ennätyskorkeuksiin Suomenlahdella, voisi vuosisadan lopun ilmastossa toistua keskimäärin joka toinen vuosi. Sen sijaan Perämerellä, missä maankohoaminen on voimakkaampaa ja merenpinnan nousu heikompaa, tulvariskeissä ei ole odotettavissa suuria muutoksia kuluvan vuosisadan aikana. Selkämeren rannikolla tulvariskit todennäköisesti jonkin verran kasvavat.

Merenpinnan nousuun on Suomessa varauduttu muun muassa antamalla suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista, jotka on määritetty viimeksi vuonna 2014. Nyt tehty tutkimus ei merkittävästi muuttanut arvioita, joihin rakennuskorkeussuositukset perustuvat.

Maankohoaminen suojaa Suomen rannikkoa

”Jäätiköiden sulaminen ei nosta merenpintaa tasaisesti, vaan vaikutus on erilainen eri puolilla maailmaa. Jäätikön lähialueilla merenpinnan nousu on vähäisempää, sillä sulavan jäätikön lähellä maankuori kohoaa ja myös jäätikön meriin kohdistama vetovoima heikkenee”, selventää tutkija Havu Pellikka Ilmatieteen laitokselta. Tästä syystä vedenkorkeuteen Suomen rannikolla vaikuttaa selvästi enemmän Etelämantereen kuin Grönlannin mannerjäätikön sulaminen.

Jäätiköiden sulamisen lisäksi merenpintaa nostaa meriveden lämpölaajeneminen. Yhdessä merivirtojen muutosten kanssa lämpölaajenemisen vaikutuksen arvioidaan olevan Suomessa hieman voimakkaampi kuin maapallolla keskimäärin, kun taas jäätiköiden osuus on keskiarvoa pienempi. ”Kaiken kaikkiaan merenpinnan nousu jää arviomme mukaan Suomessa noin 80 prosenttiin maailmanlaajuisesta keskiarvosta. Tämän lisäksi Suomen rannikkoa suojaa maankohoaminen”, sanoo Pellikka.

Maa kohoaa Suomessa noin 40–90 cm vuosisadassa riippuen sijainnista. Voimakkainta maankohoaminen on Vaasan seudulla ja heikointa etelärannikolla, missä maankohoaminen ei todennäköisesti riitä kumoamaan merenpinnan nousua tämän vuosisadan aikana. Kun maankohoaminen otetaan huomioon, keskimääräisten arvioiden mukaan merenpinta nousee Suomenlahdella noin 30 cm ja korkeimpien ennusteiden toteutuessa jopa 90 cm vuosina 2000–2100. ”Suuri epävarmuus johtuu ennen kaikkea siitä, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä lämpenevässä ilmastossa osata vielä ennustaa kovin hyvin.”

Lue myös Tulvakeskuksen tiedote ”Uudesta meritulvakartasta tarkemmat arviot rannikon tulvavahingoista”

Lisätietoja:

Tutkija Havu Pellikka, puh. 050 499 1131, havu.pellikka@fmi.fi

Tutkija Ulpu Leijala, puh. 050 380 2828, ulpu.leijala@fmi.fi

Pellikka H., Leijala U., Johansson M.M., Leinonen K., Kahma K.K., 2018. Future probabilities of coastal floods in Finland. Continental Shelf Research 157, 32–42. https://doi.org/10.1016/j.csr.2018.02.006

Ilokaasu ei ole naurun asia – soiden kuivatuksesta suuria ilokaasupäästöjä ilmakehään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Nature Communications -tiedejulkaisussa vastikään ilmestynyt tutkimus osoittaa soiden ojituksen olevan maailmanlaajuisesti suuri ilokaasun lähde. Erityisesti rehevät ja ravinteikkaat suot puskevat tätä voimakasta kasvihuonekaasua ilmakehään kuivumisen seurauksena.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitos oli yhdessä 22 muun instituutin kanssa mukana Tarton yliopiston johtamassa tutkimuksessa. Tutkijat peräänkuuluttavat artikkelissa toimia luonnontilaisten soiden säilyttämiseksi tai jo kuivattujen soiden palauttamiseksi luonnontilaan.

Tutkimuksessa selvitettiin kenttämittausten avulla turvemaiden ilokaasupäästöjä ja niihin vaikuttavia tekijöitä ympäri maailmaa. Tutkimuksessa havaittiin, että erityyppisten ja eri ilmastovyöhykkeillä sijaitsevien soiden ilokaasupäästöjä pystyttiin pitkälti selittämään maan kosteuden ja nitraattipitoisuuden avulla. Nitraatti on maan orgaanisen aineksen hajoamisessa syntyvä typen yhdiste ja kasviravinne ja muodostaa palasen ilokaasun muodostumiseen johtavassa kemiallisessa reaktioketjussa.

Tutkimuksen mukaan päästöt olivat sitä suuremmat, mitä korkeampia nitraattipitoisuuksia maasta löytyi. Kosteuden suhteen ilokaasua muodostui eniten sopivan kosteassa maassa, kun taas liian märässä tai liian kuivassa maassa ilokaasua ei juurikaan synny. Tämä tarkoittaa, että luonnontilaisilla soilla päästöt ovat tyypillisesti olemattomia, mutta ojitus muuttaa tilannetta radikaalisti kosteuden vähetessä sopivasti, erityisesti rehevillä soilla.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun eri puolilla maailmaa sijaitsevilla erityyppisillä luonnontilaisilla ja ojitetuilla soilla mitattuja ilokaasupäästöjä pystyttiin selittämään samalla, varsin yksinkertaisella mallilla.

Suot varastoineet paljon typpeä ja hiiltä

Suot ja kosteikot ovat aikojen saatossa varastoineet itseensä hiilen lisäksi yli kymmenesosan maailman typpivaroista. Kun suot kuivataan maa- tai metsätalouskäyttöön, niihin sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina. Vähemmän tunnettua on, että samaan aikaan turpeen sisältämä typpi vapautuu ilokaasuna eli typpioksiduulina. Typpioksiduuli on hiilidioksidia rajusti voimakkaampi kasvihuonekaasu ja vahingoittaa auringon ultraviolettisäteilyltä meitä suojaavaa otsonikerrosta. Erityisesti ravinteikkaat suot toimivat suurina ilokaasun eli typpioksiduulin lähteinä.

Koska ilokaasupäästöt kasvavat myös lämpötilan noustessa, ja toisaalta koska soiden raivaus on nykyään kiihkeintä trooppisilla leveysasteilla, on trooppisten soiden suojelu kuivaamiselta erittäin tärkeää ilmakehän suojelun ja ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Annalea Lohila, puh. 029 539 5498, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Pärn, J, Verhoeven, JTA, Butterbach-Bahl, K, Dise, NB, Ullah, S, Aasa, A, Egorov, S, Espenberg, M, Järveoja, J, Jauhiainen, J, Kasak, K, Klemedtsson, L, Kull, A, Laggoun-Défarge, F, Lapshina, ED, Lohila, A, Lõhmus, K, Maddison, M, Mitsch, WJ, Müller, C, Niinemets, Ü, Osborne, B, Pae, T, Salm, J-O, Sgouridis, F, Sohar, K, Soosaar, K, Storey, K, Teemusk, A, Tenywa, MM, Tournebize, J, Truu, J, Veber, G, Villa, JA, Zaw, SS, Mander, Ü (2018). Nitrogen-rich organic soils under warm well-drained conditions are global nitrous oxide emission hotspots. Nature Communications. doi: 10.1038/s41467-018-03540-1

Maaliskuu oli kylmin viiteen vuoteen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lunta oli kuukauden päättyessä maan keskiosassa paikoin harvinaisen paljon.


Kuva: Jarmo Vehkakoski.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan maaliskuu oli suuressa osassa maata 2–5 astetta keskimääräistä kylmempi. Suurimmat lämpötilapoikkeamat olivat maan itäosassa sekä Pohjois-Lapissa. Edellisen kerran kylmempi maaliskuu koettiin vuonna 2013.

Maaliskuun ylin lämpötila, 8,6 astetta, mitattiin Jomalassa kuukauden 25. päivänä ja alin lämpötila, -35,7 astetta, Utsjoen Kevojärvellä 7. päivänä.

Kuukauden sademäärä vaihteli maan lounaisosan sekä Lapin noin 20 millimetristä Pohjois-Karjalan noin 50 millimetriin. Sademäärä jäi lounaassa sekä Lapissa noin puoleen tavanomaisesta, mikä on harvinaista. Toisaalta Savossa sekä Pohjois-Karjalassa sadetta kertyi tavanomaista enemmän. Havaintoasemista eniten satoi Lieksan Kolilla, 55,4 millimetriä, ja vähiten Muoniossa, 7,8 millimetriä.

Lunta oli kuukauden päättyessä lounaisrannikon vajaasta 10 senttimetristä Pohjois-Karjalan ja Kainuun paikoin mitattuun yli metriin. Ajankohtaan nähden lunta oli suuressa osassa maata hieman tavanomaista enemmän. Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella lunta oli jopa harvinaisen paljon eli 20–30 senttimetriä keskimääräistä enemmän.

Aurinko paistoi koko maassa tavanomaista enemmän. Havaintoasemista eniten paistoi Utössä, 194 tuntia, mikä on lähes 60 tuntia keskiarvoa enemmän.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Ilmastokatsaus-verkkolehti: www.ilmastokatsaus.fi

Säästä twiittaavat @meteorologit

Laaja tutkijayhteisö käynnisti uudenlaisen vuoropuhelun arktisten alueiden suurimmasta tulevaisuuden haasteesta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tiistaina Ilmatieteen laitoksen järjestämässä arktisen meteorologian huippukokouksessa tutkijayhteisö toi voimallisesti esiin huoltaan siitä sitä, että Arktisten alueiden ilmastonmuutos koskettaa jo meitä kaikkia.


Kuva: Tommi Mäkelä.

Ilmastonmuutos on arktisella alueella nopeampaa kuin missään muualla ja vaikutukset näkyvät jo nyt. Ilmastonmuutoksen vaikutukset konkretisoituvat kaikkialla maapallolla. Esimerkiksi Suomen joulukuiden keskilämpötila on jo nyt kohonnut lähes 5 astetta.

”Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään laajasti yhteiskunnassa, joten tutkimustietoa ja palveluita tarvitaan monella eri alalla. Arctic Meteorology Summit -huippukokouksen suurin anti on ollut eri maiden ilmastoasiantuntijoiden, päättäjien, elinkeinoelämän, turvallisuusviranomaisten sekä alkuperäiskansojen välinen vuoropuhelu”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski painottaa.

Tutkijat julkaisivat yhteisen kannanoton

Tilaisuudessa julkaistiin arktisten alueiden tutkijoiden kannanotto, jossa tutkijat korostavat tieteellisen tiedon, viestinnän ja yhteistyön tärkeyttä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tutkijat korostavat erityisesti tarvetta kehittää kattavaa havaintojärjestelmää, jonka avulla saadaan tietoa arktisen alueen tilasta ja kehityksestä kokonaiskuvaa, jonka pohjalle tulevaisuutta voidaan rakentaa.

Levillä on kaikkien osapuolten kesken ollut havaittavissa selkeä yhteisymmärrys siitä, että turvallinen ja kestävä toiminta arktisella alueella edellyttää tiivistä yhteistyötä, josta yksi esimerkki on arktisten alueiden toimintaa tukevien infrastruktuurien kehittäminen ja rakentaminen. ”Myönteistä on, että meteorologia on jo aiemmin tänä vuonna hyväksytty osaksi Arktisen neuvoston AMAP-työryhmän (Arctic Monitoring and Assessment Programme) toimintaa, koska sen nähdään vahvistavan konkreettisesti AMAPin toimintaa”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja painottaa.

Käytännön esimerkki jo käynnistyneestä yhteistyöstä on Ilmatieteen laitoksen julkaisema uusi satelliittituote, joka kertoo lähes reaaliaikaisesti maapallon pohjoisten alueiden jää- ja lumitilanteen. Palvelu löytyy osoitteesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/arktis-nyt. Palvelussa jäätiedot tulevat EUMETSATin rahoittaman ja norjalaisten operoiman OSI SAF -projektin kautta. Ilmatieteen laitos tuottaa palveluun tiedot lumipeitteestä.

Tiistaina 20. maaliskuuta järjestetyn Summitin pääpuhujina olivat mm. Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sekä Suomen arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen. Lisäksi mukana oli asiantuntijoita arktisella alueella toimivista yrityksistä ja organisaatioista.

Tapahtumaa voi seurata Twitterissä hashtagilla #arcticmet

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, projektipäällikkö Johanna Ekman, puh. 029 539 2079, johanna.ekman@fmi.fi

Katso video arktisesta alueesta: https://www.youtube.com/watch?v=EdZV_qk2vXk

Kannanotto on ladattavissa pdf:nä täältä: https://ilmatieteenlaitos.studio.crasman.fi/bank/levi

Lue lisää ilmastonmuutoksen vaikutuksista: https://atmoslehti.fi/teema/odotettavissa-oikullisempaa-tiedatko-miten-ilmastonmuutos-vaikuttaa/

Ilmastomallit ennustavat muutoksia pohjoisten jokien virtaamiin ja eliöstöön

[Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tiedote:]


Erityisesti loppusyksyn ja kevään virtaamat muuttuvat tulevaisuudessa. © Kaisa-Riikka Mustonen, Oulun yliopisto

Suomen virtavesien lajien elinalueet tulevat siirtymään pohjoista kohti lämpötilan kasvaessa ilmastonmuutoksen myötä. Lisäksi jokien virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttuu nykyistä epäsäännöllisemmäksi. Lajiston muutokset ovat suurempia pienissä latvapuroissa kuin suurissa joissa, selviää Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkimuksesta.

Ilmastoskenaarioiden mukaan ilman lämpötilan kohoaminen on vuosisadan lopulla suurinta Suomen pohjoisilla alueilla. Jokien pohjaeläinyhteisöjen ennustettu koostumus heijastaakin lämpötilan muutoksia.

”Eteläisten lajien levinneisyysrajat siirtyvät ennusteen mukaan pohjoisemmaksi, minkä seurauksena pohjaeläinten lajirunsaus lisääntyisi pohjoisissa joissa. Toisaalta pohjoisia lajeja saattaa tulevaisuudessa hävitä niiden nykyisiltä esiintymisalueilta”, sanoo tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä.

Suurin muutos pienissä latvapuroissa

Ennusteessa jokien virtaamissa havaittiin selviä muutoksia ja virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttui vaikeammin ennakoitavaksi. Myös lajisto tulisi muuttumaan eniten niissä vesistöissä, joissa virtaamien muutos on suurinta. Erityisesti pienet latvapurot ovat herkkiä virtaamien ja siten myös lajiston muutoksille.

”Muutokset lämpötilassa ja sadannassa vaikuttavat moniin jokien valuma-alueen toimintoihin. Lisäksi maankäyttö ja muu ihmistoiminta vaikuttavat yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Ilmastonmuutoksen vesistövaikutusten tutkimuksessa tulee pyrkiä vielä entistä laajemmin huomioimaan erilaisia tekijöitä ja näiden yhteisvaikutuksia”, sanoo erikoistutkija Heikki Mykrä Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmastonmuutos asettaa haasteita myös vesiensuojelulle ja -hoidolle. Etenkin pienvesissä on huolehdittava varjostuksen säilymisestä, jotta veden lämpötila nousisi mahdollisimman vähän.

Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka muutokset ilman lämpötilassa ja hydrologiassa vaikuttavat jokien pohjaeläinlajiston koostumukseen. Tutkimuksessa yhdistettiin ilmastomallien tuottamia skenaarioita jokien virtaamasimulaatioihin ja lajien esiintymistä ennustaviin malleihin. Tutkimus on julkaistu Global Change Biology -julkaisusarjassa.

Maailman vesipäivää vietetään 22.3.2018. Tänä vuonna päivän teemana on ”Nature for Water” ja se nostaa esille mahdollisuuksia parantaa vesien tilaa luontopohjaisilla ratkaisuilla. YK:n julistaman vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

”Näin maailman vesipäivän alla on hyvä muistaa, kuinka tärkeää on tutkia ilmaston ja vesiluonnon vuorovaikutusta”, sanoo Heikki Mykrä.

Lisää aiheesta

• Tutkimusartikkeli: Thermal and hydrologic responses to climate change predict marked alterations in boreal stream invertebrate assemblages
Maailman vesipäivä 2018 (englanniksi)

Lisätietoja:

Erikoistutkija Heikki Mykrä, Suomen ympäristökeskus
puh. +358 295251436, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
puh. +358 405789989 etunimi.sukunimi@oulu.fi

%d bloggers like this: