Väitös: Metsäenergian ilmastovaikutuksia voidaan parantaa kustannustehokkaasti

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


© Kuva: Anna Repo.

Hakkuutähteistä tuotetun energian päästöjä voidaan pienentää merkittävästi metsänhoidon keinoin, eikä tämä ole välttämättä kallista metsänomistajalle tai bioenergian loppukäyttäjälle, selviää Suomen ympäristökeskuksen tutkija Anna Revon väitöstutkimuksessa. Väitöskirja tarkastetaan perjantaina 29.5.2015 Aalto-yliopistossa.

Suomessa metsien hakkuutähteet ovat merkittävä bioenergian lähde. Hakkuutähteillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, mutta tähteiden korjuu myös pienentää metsien hiilivarastoa ja hiilinielua, mikä vähentää saavutettavia ilmastohyötyjä. Väitöstutkimuksessa kehitettiin mallinnusmenetelmä, jolla voidaan arvioida, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä hakkuutähteiden energiankäyttö aiheuttaa ja millä keinoilla näitä päästöjä voidaan kustannustehokkaasti pienentää.

Korjuukäytäntöjä ja metsänhoitotoimenpiteitä muokkaamalla hiilineutraalia bioenergiaa

”Hakkuutähteistä tuotetun energian päästöt pysyvät pieninä, kun käytetään metsässä nopeimmin lahoavia tähteitä, kuten oksia ja pieniläpimittaista puuta, ja kompensoidaan tähteiden korjuusta aiheutuvaa hiilivajetta metsänhoidon keinoin”, tutkija Anna Repo kertoo.

Väitöstutkimuksessa tarkasteluja keinoja metsän hiilitalouden parantamiseksi olivat metsän kiertoajan pidentäminen, metsänlannoitus sekä hitaasti hajoavan järeän lahopuun lisääminen jättämällä korjuualalle normaalia korkeampia kantoja.

Täysin hiilineutraalin energian tuottaminen edellytti esimerkiksi metsän päätehakkuun lykkäämistä 20 vuodella tai metsän kasvun lisäämistä 10 %:lla lannoituksen avulla. Hiilivaje oli mahdollista korvata nopeasti, kun energiaksi korjattiin vain nopeimmin hajoavia oksia.

”Ilmastovaikutuksia parantavat muutokset energiapuun korjuukäytännöissä ja metsänhoidossa eivät välttämättä tule kalliiksi metsänomistajalle tai bioenergian loppukäyttäjälle. Väitöstutkimus antaa esimerkkejä näistä keinoista. Halvimmillaan täysin hiilineutraalin sähkön hinta nousi vain 5 %. Tässä tapauksessa hakkuualalta korjattiin vain nopeasti hajoavia tähteitä ja korjuusta syntyvä hiilivaje kompensoitiin maltillisella lannoituksella. Laskelmissa huomioitiin lannoitteiden valmistuksen ja levityksen aiheuttamat päästöt. Lannoitus on yksi keino parantaa metsäenergian ilmastovaikutuksia, mutta siihen liittyy toki muita ympäristönäkökohtia”, Anna Repo korostaa.

Päästövaikutusarvioille kysyntää EU:n metsästrategian myötä

EU:n uusi metsästrategia antaa suuntaviivat metsien käytölle Euroopassa. Siinä metsät ovat biotalouden perusta, tärkeä uusiutuvan energian lähde ja niillä on rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Strategiassa korostetaan, että erilaisten metsäbioenergian lähteiden päästövaikutukset on selvitettävä kiireellisesti, jotta tunnistetaan suurimmat ilmastohyödyt tuottavat käyttökohteet.

Väitöstutkimuksessa kehitetyillä menetelmillä voidaan arvioida hakkuutähteiden päästövaikutukset sekä etsiä uusia metsänhoitokeinoja, joilla hakkuutähde-energialla saavutettavat ilmastohyödyt maksimoidaan samalla kun metsänomistajalle ja bioenergian käyttäjälle koituvat kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

Väitöksen tiedot

Anna Repo: Climate impacts of bioenergy from forest harvest residues (Hakkuutähteiden energiakäytön ilmastovaikutukset). Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, matematiikan ja systeemianalyysin laitos

Väitöskirja

Väitöstilaisuus

Perjantaina 29.5.2015 klo 12.00, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun salissa H304, Otakaari 1, Espoo. Vastaväittäjänä toimii professori Gert-Jan Nabuurs, Wageningen University and Research ja kustoksena professori Ahti Salo, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, matematiikan ja systeemianalyysin laitos.

Lisätietoja:

Tutkija Anna Repo, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 555, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Mainokset

Pohjanmaan tulvia seurattu satelliittikuvista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lapin ja Itä-Suomen lumien nopea sulaminen ja sateet ovat aiheuttaneet tulvia varsinkin Pohjois-Pohjanmaan alueella. Etenkin Ii- ja Kiiminkijokien yläjuoksulla tulvat ovat olleet ennätyksellisen korkealla 15–18. toukokuuta. Tulvatilannetta on havainnoitu satelliittikuvien avulla.


Kuva: Tanja Koivisto

Ilmatieteen laitos on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla satelliittikuvia voidaan käyttää tulvien havainnoinnissa. Menetelmät ovat osoittaneet tehokkuutensa, kun Ilmatieteen laitos on yhteistyössä SYKEen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa analysoinut kuvien avulla Pudasjärven seudun tulvien laajuutta ja tulvan syvyyttä. ”SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen Tulvakeskus on käyttänyt kuvia tulvatilanteen tilannekuvan muodostamisessa. Kuvien avulla on voitu tarkentaa tulvatilanteesta annettuja ennusteita ja varoituksia”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jyri Heilimo toteaa.

Ilmatieteen laitos vastaanottaa COSMO-SkyMed SAR-satelliittien kuvia Sodankylässä Lapin Ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa toimivassa Kansallisessa satelliittidatakeskuksessa. Satelliittidatakeskus toimii myös Copernicus Sentinel-satelliittien kansallisena datan arkistointi- ja jakelukeskuksena, tarjoten muun muassa satelliittidatan prosessointipalveluita. Näitä tietoja voidaan hyödyntää ympäristön seurannassa, esimerkiksi Arktisen alueen lumipeitteen ja merijään laajuuden seurannassa, Itämeren veden laadun mittaamisessa sekä metsien kaukokartoituksessa.

Satelliiteista saadaan nopeasti laaja tilannekuva

Satelliittikuvauksella on monia etuja muihin käytössä oleviin seurantamenetelmiin nähden. ”Satelliiteista voidaan ennen kaikkea havaita kerralla laajempia alueita, mikä nopeuttaa tulva-alueiden kartoitusta. Käyttämällä synteettisen apertuurin tutkasatelliittien (SAR) kuvia, voidaan havaintoja voidaan tehdä sääolosuhteista, pilvisyydestä ja valaistuksesta riippumatta”, Heilimo tähdentää.

Tulvien laajuuksien arviointiin on perinteisesti käytetty lentokoneita ja ilmakuvausta. Ilmakuvaus saadaan yksittäisiä kuvia suhteellisen pieneltä alueelta. Lentokoneesta otettujen kuvien oikaisu ja kuvamosaiikin tekeminen vie paljon aikaa. Ilmakuvausta hankaloittaa usein myös näkyvyys – sade ja pilvien korkeus – joka voi estää lentokoneiden operoinnin kokonaan.

Pudasjärven ja Jongunjärven alueiden tulvien laajuus sekä tulvaveden syvyys on kuvassa esitetty COSMO-SkyMed satelliitista otetun SAR-kuvan päällä. COSMO-SkyMed-satelliittien kuvien lisäksi tulva-analyysiin käytetään myös Sentinel-1-satelliitin kuvia.
Tutkimustietoa tarvitaan ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa

Lisätietoja:

Satelliittipohjaisten palveluiden tutkimus ja kehitys: Ryhmäpäällikkö Jyri Heilimo, puh. 050 568 0802, jyri.heilimo@fmi.fi
Tutkija Juval Cohen, juval.cohen@fmi.fi
Sodankylän kansallinen satelliittidatakeskus: Ryhmäpäällikkö Timo Ryyppö, puh. 040 592 1210, timo.ryyppo@fmi.fi

Ilmaston lämpeneminen muuttaa merkittävästi Itämeren ominaispiirteitä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos on jo tähän mennessä muuttanut Itämerta, paljastaa tuore kansainvälinen arviointiraportti. Jatkossa ilmaston lämpeneminen tulee entisestään vaikuttamaan muun muassa jääpeitteeseen, rannikoiden tulvaherkkyyteen sekä lajistoon. Raportin mukaan pahin uhkakuva on entisestään lisääntyvä rehevöityminen, jota vastaan on taisteltu vuosikymmeniä.


Kuva: Elena Saltikoff.

Juuri valmistunut BACC II -raportti (Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin) esittää tuoreita arvioita Itämeren valuma-alueen muutoksesta ja tulevaisuudesta. Kirja käsittelee Itämeren alueen ilmaston historian ja esittää ennusteita tulevalle sadalle vuodelle. Edellinen vastaava raportti julkaistiin vuonna 2008. Raportin kirjoittamiseen osallistui noin 140 tutkijaa kaikista Itämeren rantavaltiosta. Suomesta kirjoittajia oli 26, kahdeksasta eri tutkimuslaitoksesta.

Itämeri on jo lämmennyt, suurin muutos Pohjanlahdella

Ilman lämpötila on Itämeren pohjoisilla alueilla noussut yli asteen kymmenyksen vuosikymmenessä jaksolla 1871-2011. Suurin muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjanlahdella. Mikäli kasvihuonekaasujen kehitys jatkuu nykyisellään, tulevien sadan vuoden aikana Pohjanlahden vesi voi lämmetä jopa neljä astetta ja Itämeren jääpeite pienentyä 50-80 prosentilla, raportti ennustaa.

”Valuma-alueiden lumi- ja jääoloissa muutokset hyvin todennäköisesti jatkuvat samansuuntaisina”, kertoo Jyväskylän yliopistossa raporttia kirjoittanut geofyysikko Sirpa Rasmus. ”Lumen määrän vuosienvälinen vaihtelu on suurta, mutta useilla alueilla lumen vuosittaiset maksimisyvyydet ovat vähentyneet. Kölivuoriston jäätiköiden pinta-ala on pienentynyt ja roudan vuosittainen kesto lyhentynyt.”

Sateissa ja tulvissa uusia alueellisia piirteitä

Talven sademäärät tulevat raportin mukaan lisääntymään koko Itämeren alueella. Kesäsateet kasvavat vain pohjoisilla alueilla. ”Lämpenevien talvien myötä joet tulvivat yhä useammin myös talvisin. Kevättulvat vastaavasti pienenevät eteläisessä Suomessa lumipeitteen huvetessa. Puolassa ja Saksassa on syytä varautua lisääntyvään kuivuuteen kuumien ja kuivien kesien vuoksi. Erot Itämeren valuma-alueen eri osien välillä säilyvät suurina, mutta muutoksiin joudutaan varautumaan ja sopeutumaan kaikkialla”, toteaa maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta.

Maankohoaminen kompensoi valtamerten pinnan nousua vain osittain

Valtamerten pinnan arvioidaan nousevan 0,4-0,8 cm vuosivauhdilla. Pohjoisen Itämeren alueella maa kohoaa kuitenkin samalla nopeudella. Esimerkiksi Vaasassa maa kohoaa noin sentin vuodessa, mikä riittää kumoamaan valtameren pinnan nousun.

”Toisaalta Helsingissä kohoaminen ei riitä kumoamaan todennäköisintä valtamerien pinnan nousua. Eteläisellä Itämerellä maankohoamista ei tapahdu enää ollenkaan”, yksikön päällikkö Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta muistuttaa.

Maankohoaminen vaikuttaa rantaekosysteemeihin ja niiden biodiversiteettiin. ”Suurimmat vaikutukset tulevat näkymään Itämeren pohjoisosan saaristoekosysteemeissä, joissa maankohoaminen muodostaa uusia elinympäristöjä. Samalla kuitenkin vanhoja rantaelinympäristöjä häviää”, kertoo Turun yliopiston biologian professori Pekka Niemelä.

Vähemmän merilajeja, lisää tulokaslajeja?

Lämpeneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin monin tavoin. Kylmää suosivat lajit vähenevät, ja eteläisemmiltä alueilta saapuvat vieraslajit saavat todennäköisesti jalansijaa.

Lämpenemisen myötä Itämeren suolapitoisuus muuttuu. Sateisuuden lisääntyessä mereen virtaa entistä enemmän suolatonta vettä, mikä haittaa suolaiseen veteen sopeutuneita lajeja. ”Eräät lajit, kuten meriajokas voivat tyystin hävitä Suomen rannikolta. Toisaalta osa uusista lajeista voi parantaakin Itämeren tilaa”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Markku Viitasalo.

”Huolestuttavaa on Itämeren ulappaekosysteemin herkkyys ilmastosäätelylle: avainlajien selviytymismahdollisuuksien heiketessä koko ekosysteemin toiminta voi muuttua”, Viitasalo jatkaa.

Ilmastonmuutos voi pahentaa rehevöitymistä

Ilmastonmuutoksen pahin uhkakuva Itämerellä on ravinteiden valunnan lisääntyminen ja sen aiheuttama rehevöityminen. Tämä johtuu talvisadannan lisääntymisestä ja siitä, että maaperä pysyy pitempään sulana. Veden lämpeneminen voi myös kiihdyttää hapenkulutusta ja pahentaa happikatoja. Toisaalta esimerkiksi Pohjanlahdella joista liukeneva orgaaninen aines samentaa vettä ja alentaa perustuotantoa, mikä vähentää rehevöitymistä.

”Tarkkoja vaikutuksia meriekosysteemiin on vielä vaikea ennustaa, ja kaikkiin ennusteisiin sisältyy epävarmuuksia. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa merkittäviä muutoksia Itämerellä, myös ihmisen kannalta”, Markku Viitasalo muistuttaa.

Lisätietoja:

Linkki julkaisuun

Raportin suomalaiset vastuukirjoittajat:
Yksikön päällikkö Jari Haapala, Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 0295 396 406
Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 742
Professori Jukka Käyhkö, Turun yliopisto, etunimi.sukunimi@utu.fi [jukka kayhko], puh. 040 522 5212
Professori Pekka Niemelä, Turun yliopisto, etunimi.sukunimi@utu.fi [pekka niemela], puh. 0500 816 707
Tutkija Sirpa Rasmus, Jyväskylän yliopisto, etunimi.sukunimi@jyu.fi, puh. 040 528 2585

Puiden vedenkäyttö tehostuu, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Helsingin yliopiston tiedote:]

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu muuttaa merkittävästi puiden vesitaloutta, ilmenee tuoreesta Nature Climate Change -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Kansainvälinen tutkijaryhmä osoitti, että 1900-luvun aikana tapahtunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on saanut puut käyttämän vettä noin 20 prosenttia tehokkaammin. Kasvillisuusmallit kuitenkin paljastavat, ettei tästä seuraa veden säästöä.

Suomesta tutkimukseen ja Water-use efficiency and transpiration across European forests during the Anthropocene -artikkelin kirjoittamiseen osallistui tutkijoita Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä.

Tutkimuksessa yhdistettiin puiden vuosilustojen eli vuosirenkaiden hiilen isotooppimittauksista ja dynaamisista kasvillisuusmalleista saatu tieto. Tämän pohjalta selvitettiin, miten puut ja metsät reagoivat ilmaston muutokseen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun. Laajan kansainvälisen tutkimusyhteistyön ansiosta artikkelin kirjoittajien käytössä oli puulustonäytteitä Marokosta aina Suomen Lappiin asti.

­”Puiden vuosilustot tallentavat tietoa siitä, miten puut ovat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet ympäristön ja ilmaston muutokseen”, sanoo professori Högne Jungner ikiä ja isotooppisuhteita määrittävän Luomuksen ajoituslaboratoriosta.

Puulustoista mitattu hiilen pysyvien isotooppien suhde kertoo puiden vedenkäytön tehokkuudesta. Suhde paljastaa, kuinka paljon vettä puiden lehdistä haihtuu ilmarakojen kautta verrattuna siihen, minkä verran ne saavat ilmakehästä hiilidioksidia yhteyttämistä varten.

Puut voivat säädellä kaasujen vaihtumista eli veden haihtumista ja hiilidioksidin diffuusiota lehteen ilmarakoja avaamalla ja sulkemalla.

”Koska hiilidioksidi ja vesihöyry kulkevat samaa reittiä kasviin, suurempi hiilen saatavuus yhteytyksessä merkitsee myös suurempaa veden hukkaa. Säätelemällä ilmarakojen aukioloa kasvit maksimoivat veden käytön tehokkuutta”, sanoo yliopistonlehtori Frank Berninger metsätieteiden laitoksesta.

”Samalla kun puu säätelee kaasujen vaihtoa, tapahtuu myös muutoksia puun käyttämän hiilen isotooppien 12C ja 13C suhteessa, sillä nämä prosessit suosivat kevyempää 12C isotooppia”, jatkaa erikoistutkija Eloni Sonninen Luomuksen ajoituslaboratoriosta.

Tilastomatematiikkaa ja mallisimulaatioita hyödyntäen tutkijat arvioivat kuinka paljon kaksi erillistä tekijää, ilmaston muutos ja hiilidioksidipitoisuuden nousu, ovat vaikuttaneet hiilen isotooppiarvoihin ja siten veden käytön tehokkuuteen. Tulosten perusteella lehtipuiden veden käytön tehokkuus on kasvanut 14 ja havupuiden 22 prosenttia 1900-luvun aikana. Tästä voi päätellä, että kasvit pitävät pitkällä aikavälillä solun sisäisen ja ilmakehän hiilidioksidin suhteen vakiona.

Yksi ilmastonmuutostutkimuksen avainkysymyksistä on, miten hyvin hiilenkiertoa kuvaavat mallit vastaavat todellisuutta. Tutkimuksessa puulustoista saatu informaatio ja kasvillisuusmallien ennusteet olivat yhdenmukaisia. Tulokset tukevatkin näkemystä, että mallien avulla todella pystytään ennustamaan ekosysteemitason muutoksia.

Toimiviksi todettujen kasvillisuusmallien avulla selvitettiin myös puiden tehostuneen vedenkäytön vaikutusta vesitasapainoon tietyllä maantieteellisellä alueella. Tutkitulla alueella haihdunta ei vähentynyt, vaan kasvukauden pituus, lehtien pinta-alan lisääntyminen ja ilmaston lämpenemisestä johtuva puiden lisääntynyt haihdunta lisäsivät kasvien veden hukkaa ja tasoittivat vedenkäytön tehokkuudesta saadun hyödyn. Näin ollen on epätodennäköistä, että kasvien reaktio ilmakehän kohonneeseen hiilidioksidipitoisuuteen vähentäisi kasvihuonekaasunakin toimivan vesihöyryn haihtumista ilmakehään ja lisäisi näin maaperän kosteutta ja jokien valumaa.

”Tulokset osoittavat kuinka tärkeää on pienen mittakaavan prosessien, kuten kasvien ilmarakojen toiminnan skaalaaminen ekosysteemitasolle osaksi isompaa kokonaisuutta. Tähän tarvitaan usean tieteenalan osaamista sekä kokeellista tutkimusta että matemaattista mallinnusta”, painottaa Emmi Hilasvuori, SYKEn tutkijatohtori ja yksi artikkelin kirjoittajista.

Tieteellinen artikkeli: Frank D. et al. ”Water-use efficiency and transpiration across European forests during the Anthropocene ” (Nature Climate Change, online May 11, 2015)

Lisätietoja:

Professori Högne Jungner, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS Ajoituslaboratorio, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Erikoisutkija Eloni Sonninen, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS Ajoituslaboratorio, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Yliopistonlehtori Frank Berninger, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitos, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, 0294 158 360

Tutkijatohtori Emmi Hilasvuori, Suomen ympäristokeskus Luontoympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, 0295 251 172

Linkit

Luonnontieteellinen keskusmuseo
Helsingin yliopiston metsätieteden laitos

Uudet teknologiat ja palvelut avuksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tutkimuksen mukaan Euroopan maat voivat sopeutua ilmastonmuutokseen uusilla innovaatioilla kohtuullisin kustannuksin. Sopeutumiskyvyllä on kuitenkin rajat, jotka ylitetään, jos ilmastonmuutos etenee nykyisellä vauhdilla. Siksi tarvitaan voimakkaita päästövähennyksiä, muuten sopeutumiskustannukset räjähtävät eikä sopeutuminen silti riittäisi.

VTT koordinoi Euroopan komission rahoittamaa TOPDAD-hanketta, jossa on tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri maiden energiahuoltoon, liikenteeseen ja matkailuun. Siinä on tarkasteltu myös erilaisten sopeutumisstrategioiden merkitystä ja kokonaistaloudellista vaikutusta Euroopassa. Hankkeessa on yhdistetty erilaiset ilmastonmuutokseen liittyvät ja sosioekonomiset tulevaisuudenskenaariot toisiinsa.

Tutkimus osoittaa, että monilla yhteiskunnan aloilla – energiahuollossa, liikenteessä ja matkailussa – erilaisilla sopeutumistoimilla, kuten järjestelmämuutoksilla, monipuolisemmalla tarjonnalla ja kansainvälisillä sopimuksilla, voidaan sekä vähentää negatiivisia vaikutuksia että hyödyntää paremmin uusia teknologisia innovaatioita. Sopeutumisella ei pystytä kuitenkaan täysin neutralisoimaan ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia.

”Jos ilmastonmuutos jatkuu vuosikymmeniä nykyisellä vauhdilla, negatiiviset vaikutukset ylittävät ajan mittaan Euroopan maiden sopeutumiskyvyn. Jotta vaikutukset eivät ylitä maiden sopeutumiskykyä, pitää edelleen lujasti ponnistella kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Adriaan Perrels.

Uudet innovaatiot helpottavat sopeutumista

Älypalveluiden tuottamat uudet innovaatiot pystyvät edistämään ilmastonmuutokseen sopeutumista kohtuullisilla kustannuksilla ja joustavalla toteuttamisstrategialla. Yhteiskuntamme tarvitsee myös merkittäviä investointeja ja muutoksia lainsäädännössä.

”Sujuva yhteistyö tehostetun sopeutumisen, sosiaalisen oppimisen ja investointien kesken on tärkeää, jotta helpot sopeutumiskeinot toteutuvat nopeasti. Tutkimusta tulisi myös suunnata tarkasteluihin, joissa katsotaan, milloin tehtävät toimenpiteet ovat monivaikutteisia tai jopa haitallisia ja aiheuttavat ennakoimattomia, epätoivottuja vaikutuksia”, sanoo TOPDAD-konsortion vetäjä, erikoistutkija Tony Rosqvist VTT:ltä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi liikenteeseen eri tavoin. Monilla Euroopan alueilla ennustetaan ilmastonmuutosten aiheuttamien rankkasateiden lisääntyvän. Tämän seurauksena tie- ja rataliikenteen häiriöriskit kasvavat kaupunkialueilla ja vuoristoissa. Räätälöityjen älykkäiden sää- ja varoituspalveluiden avulla voidaan matkustajille aiheutuvia vahinkoja vähentää arvioiden mukaan noin 33 %. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten innovaatioiden avulla voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen.

TOPDAD-konsortiossa ovat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n lisäksi mukana Ilmatieteen laitos sekä Centre for International Climate and Environmental Research – CICERO Norjasta, University of Cambridge – Cambridge Centre for Climate Change Mitigation Research – 4CMR Isosta-Britanniasta, Joanneum Research – JR Itävallasta, Transport & Mobility Leuven – TML Belgiasta, University of East-Anglia – UEA Isosta-Britanniasta, Swiss Federal Institute of Technology Zurich – ETH Zurich Sveitsistä, Wageningen University – Alterra Research Institute – Alterra Alankomaista ja Institute of Economic Structures Research – GWS Saksasta.

TOPDADissa on kehitetty interaktiivinen tietopalvelu hankkeen tuloksista ja menetelmistä. Palvelu on tarkoitettu suunnittelijoille, jotka haluavat tehdä kustannusarvioita ilmastonmuutokseen liittyen. Palvelu avautuu hankkeen loputtua syyskuussa.

Hankkeen tuloksia esitellään ilmastonmuutosta ja sopeutumista koskevassa European Climate Change Adaptation – ECCA -konferenssissa Kööpenhaminassa 12.-14.5.
http://www.ecca2015.eu/

Hankkeen verkkosivut: http://www.topdad.eu/

Lisätietoja:

Tony Rosqvist, TOPDAD-konsortion vetäjä, erikoistutkija, VTT, tony.rosqvist@vtt.fi, puh. 040 526 0038

Adriaan Perrels, TOPDAD WP2 leader, tutkimusprofessori, Ilmatieteen laitos adriaan.perrels@fmi.fi, 050 583 8575

Jäätalvi päättyi Suomen merialueilla aikaisemmin kuin koskaan

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun toiminta päättyy jäätalven 2014-2015 osalta torstaina 7.5. Näin aikaisin keväällä toimintaa ei ole aikaisemmin lopetettu.


Kuva: Heikki Lihavainen.

Taakse jäänyt jäätalvi alkoi itsenäisyyspäivän tienoilla melko tavanomaiseen aikaan, mutta jatkui leutona loppuvuodena ja tammikuun. Jäätalven huippu koettiin 23. tammikuuta, jolloin jäätä oli enimmillään 51 000 km²:n alueella. Jäällisen alan suhteen Itämeren talvi jää historian kirjoihin kaikkien aikojen toiseksi leudoimpana. Leudompi jäätalvi on ollut ainoastaan vuonna 2008, jolloin jäällinen alue oli laajimmillaan 49 000 km². Jäätalvi katsottiin päättyneeksi tuolloin 12. toukokuuta eli muutamaa päivää myöhemmin kuin tänä vuonna.

”Merkille pantavaa on ettei Perämeri jäätynyt taakse jäävänä talvena kertaakaan kauttaaltaan. Näin on tapahtunut viimeksi talvella 1930”, toteaa jääasiantuntija Jouni Vainio. Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelun mukaan talven aikana ei Suomenlahdella tarvittu jäänmurtajia avustamaan laivoja Suomen satamiin. Näin tapahtui myös vuonna 2008.

Vaikka talvi oli vähäjäinen, se ei tarkoita, että se olisi ollut pohjoisten satamien osalta helppo, sillä jäiden liikkuminen vaikeutti satamien toimintaa. ”Satamia jouduttiin pohjoisessa ajoittain jopa sulkemaan liikkuvien jäiden aiheuttaman puristuksen takia”, jääasiantuntija Jouni Vainio muistuttaa.

Jäätilanteen kehittymistä seurataan Jääpalvelussa talviaikaan päivittäin. Tästä päivästä eteenpäin Ilmatieteen laitoksen Meripalvelut jatkaa aallokon ja vedenkorkeuden seurantaa ja aloittaa taas lokakuussa meriveden jäähtymisen seurannan.

RadioSuomi lukee kauden viimeisen jäätiedotuksen 7.5. klo 12.50.

Lisätietoja:

Jäätilannekartta: ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Meriveden korkeushavainnot: ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 5015 359, jouni.vainio@fmi.fi

Huhtikuussa edelleen tavanomaista lauhempaa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Huhtikuu oli verrattuna pitkäaikaiseen keskiarvoon koko maassa tavanomaista lämpimämpi. Osassa Lappia kuukausi oli jopa harvinaisen leuto.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kuluneen huhtikuun keskilämpötila vaihteli eteläisimmän Suomen noin +5 asteesta Itä- ja Pohjois-Lapin nollan vaiheilla oleviin lukemiin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna koko maassa oli tavanomaista lämpimämpää poikkeaman ollessa maan etelä- ja keskiosassa noin aste, Lapissa 2…3 astetta. Länsi- ja Pohjois-Lapissa oli jopa harvinaisen leutoa, eli näin leuto huhtikuu toistuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Terminen kevät eteni huhtikuussa Pohjois-Lappiin saakka, jossa se alkoi vajaan kuukauden tavanomaista aikaisemmin. Terminen kasvukausi alkoi maan eteläosassa ja Etelä-Pohjanmaalla kahdeksannen päivän tienoilla, mikä on 2-3 viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Kuukauden korkein lämpötila, 17,1 ºC, mitattiin Kauhavalla 12. päivänä ja alin lämpötila, -15,5 ºC, Kittilässä samana päivänä.

Maan itäosissa ja Etelä-Pohjanmaalla satoi harvinaisen paljon

Kuukauden sademäärä kohosi maan etelä- ja keskiosassa paikoin yli 50 millimetrin. Etelä-Pohjanmaalla sekä maan itäosassa sademäärä oli harvinaisen suuri. Ahvenanmaalla sekä osassa Lappia sademäärä jäi alle 20 millimetrin. Suurin vuorokautinen sademäärä, 29,2 mm, mitattiin Kurikassa 13. päivänä. Kuukauden lopussa liikkui voimakas matalapaine maamme yli pohjoiskoilliseen aiheuttaen runsaita sateita varsinkin maan etelä- ja itäosassa. Sade tuli pohjoisempana suurelta osin lumena, ja Kainuussa uutta lunta kertyi vuorokaudessa monin paikoin yli 20 cm, mikä on tähän aikaan vuodesta poikkeuksellista. Eniten lunta, 91 cm, oli 30. päivänä Puolangan Paljakalla.

Voimakkaimmat tuulet sattuivat 8.päivänä, jolloin maa-alueilla havaittiin yleisesti myrskypuuskia. 23. päivänä myrskypuuskia havaittiin maan eteläisimmässä ja läntisimmässä osassa.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Huhtikuun tilastoja: http://ilmatieteenlaitos.fi/huhtikuu

%d bloggers like this: