Sää- ja ilmastoriskeihin voidaan varautua

[Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen tiedote:]

Suuri osa Suomea lähivuosina uhkaavista sää- ja ilmastoriskeistä on hallittavissa hyvällä varautumisella. Tietämys riskeistä on nyt koottu yhteen valtioneuvoston tilaamassa ”Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO)” -hankkeessa. Erityisesti infrastruktuuriin ja välittömästi vaaraa aiheuttaviin sääilmiöihin kuten tulviin ja myrskyihin voidaan kohtalaisen hyvin varautua. Lähivuosikymmeninä riskien arvioidaan kasvavan, mikä lisää varautumistarvetta. Tällöinkin muuttuviin sää- ja vesioloihin liittyviä riskejä on Suomen oloissa mahdollista hallita, jos taloudellinen kehitys on suotuisaa ja yhteiskunta pysyy vakaana.


Kuva: Emilia Mänttäri.

Kesän 2018 kuivuus, helteet, metsäpalot ja rankkasateet muistuttivat siitä, että Suomessakin säähän liittyvät ilmiöt aiheuttavat mittavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ilmastonmuutos myös muuttaa nykyisiä uhkia ja aiheuttaa vähitellen kehittyviä, uusia riskejä yhteiskunnalle, infrastruktuurille ja luonnolle.

”Muuttuvien riskien tehokas hallinta lisää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta”, korostaa SIETO-hankkeen koordinaattori, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heikki Tuomenvirta.

Laadittu ilmastoriskiarvio luo perustan hankkeessa kehitetylle toimintamallille, jota ehdotetaan vastedes käytettäväksi. Toimintamalli auttaa päivittämään ilmastoriskiarviota säännöllisesti ja yhdistämään sen eri toimijoiden nykyisiin järjestelmiin, esimerkiksi pelastus- ja varautumissektorilla sekä alueellisissa riskiarvioissa. Se tukee myös kansallisen turvallisuusstrategian mukaista yleistä riskiarviota, joka ohjaa koko yhteiskunnan varautumista.

Tuholaisten ja tautien riskit vaikeasti arvioitavia

Vaikeasti arvioitavia ja hallittavia ovat epäsuorasti sää- ja ilmasto-oloihin liittyvät riskit, kuten taudit ja tuholaiset joista osa on vieraslajeja. Nämä riskit kohdistuvat ihmisten terveyteen, luontoympäristöön, maa- ja metsätalouteen sekä riista- ja kalatalouteen. Toinen vaikeasti arvioitava ja hallittava riskiluokka ovat muualta maailmasta välittyvät ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin esimerkiksi talouden toimijoihin ja kansainväliseen turvallisuuteen ja edelleen myös Suomen huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen.

Muuttuvat riskit eivät jakaudu tasaisesti. Vanhukset ovat huomattavasti haavoittuvampia helleaaltojen vaikutuksille kuin muu väestö, hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet suojautua esimerkiksi ruoan hinnan nousulta kuin pienituloisilla, eikä luonnonvara-aloilla pienemmillä toimijoilla ole välttämättä mahdollisuutta ostaa vakuutusta suojaamaan taloudellisilta vahingoilta. Kuivuuden riski on suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa, missä järviä on vähän, pohjavesiesiintymät pirstaloituneet ja vedenkäyttö suhteessa käytettäviin vesivaroihin suurin.

Toimintamalli tehostaa riskien hallintaa

Maailmanlaajuisesti sää- ja ilmastoriskien hallintaa on tarpeen kehittää yhtenäistämällä ja tehostamalla riskien arviointia. Toimintamallin peruspilarina on ajantasainen ja johdonmukaisesti koottava riskitieto, johon tarvitaan jatkuvaa tietoa ilmaston ja yhteiskunnan menneestä ja tulevasta kehityksestä. Toimintamallin avulla on tarkoitus tuottaa perustiedoista toimialakohtaisia riskiarvioita, jotka lopuksi yhdistetään kustannustehokkaasti kansalliseksi sää- ja ilmastoriskiarvioksi.

”Ehdotetun toimintamallin merkitys on siinä, että se tekee sää- ja ilmastoriskien arvioinnista nykyistä johdonmukaisemman ja antaa olennaista tietoa, jota voidaan huomioida yleisessä kansallisessa riskiarvioinnissa”, toteaa toimintamallin kehitystä vetänyt Suomen ympäristökeskuksen professori Mikael Hildén.

Hanke toteuttaa Kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa, jonka keskeisenä tavoitteena on toimialakohtainen riskien hallinta.

”Ilmasto lämpenee niin nopeasti, että hillintätoimien lisäksi sen vaikutuksiin on välttämätöntä sopeutua vahvistamalla yhteiskunnan sietokykyä”, sanoo hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Saara Lilja-Rothsten maa- ja metsätalousministeriöstä.

SIETO-hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hanketta koordinoi Ilmatieteen laitos, joka vastasi riskianalyysin tekemisestä. Suomen ympäristökeskus vastasi toimintamallin kehittämisestä. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin yliopiston Biotieteiden laitos.

Raportti: Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio

Raportti: Ilmastokestävä Suomi – Toimintamalli sää ja ilmastoriskien arviointien järjestämiseksi

Policy Brief -katsaus: Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja seuranta on panostus turvallisuuteen ja hyvinvointiin

Lisätietoja:

Riskianalyysi: projektipäällikkö, erikoistutkija Heikki Tuomenvirta, Ilmatieteen laitos, p. 0295 394 122, etunimi.sukunimi@fmi.fi
Toimintamalli: professori Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 173, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma: neuvotteleva virkamies Saara Lilja-Rothsten maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295162060, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Touko-elokuu oli mittaushistorian lämpimin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kuivuus, lämpöaallot ja metsäpalot testasivat yhteiskunnan toimintakykyä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa.


Kuva: Shutterstock.

Ilmatieteen laitoksen tilastoissa kesä eli kesä-elokuu oli tänä vuonna noin kaksi astetta tavanomaista lämpimämpi. Näin lämmin kesä toistuu Suomessa keskimäärin 20‒30 vuoden välein. Osalla paikkakunnista kesä oli kuitenkin tätäkin äärevämpi. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä kesä oli aseman 174-vuotisen mittaushistorian jaetulla ykkössijalla vuoden 2011 kanssa. Sodankylän Tähtelässä kesä oli aseman 118-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, vain vuonna 1937 kesä oli lämpimämpi.

Jos kesätarkastelu laajennetaan koskemaan myös toukokuuta, oli kulunut kesä Suomen mittaushistorian lämpimin, niin yksittäisillä havaintoasemilla kuin koko maan keskiarvona. Koko maan touko-elokuun keskilämpötila oli jopa 0,3 astetta lämpimämpi kuin toiseksi lämpimimpänä vuonna 1937.

Kesän ylin lämpötila oli Vaasan Klemettilässä 18. heinäkuuta mitattu 33,7 astetta. Tämä on toiseksi korkein huippulämpötila ainakin 60 vuoteen, ainoastaan kesän 2010 ylin lämpötila (37,2 astetta) oli tätä korkeampi.

Hellettä poikkeuksellisen paljon

Hellettä eli yli 25 asteen lämpötiloja mitattiin maan eteläosassa noin 40 päivänä ja Lapin asemilla noin 20 päivän molemmin puolin. Hellepäiviä oli paikkakunnasta riippuen 10‒30 tavanomaista enemmän. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Heinolassa, 46 kappaletta. Tämä on kolmanneksi eniten vuodesta 1960 lähtien tarkasteltuna.

Yhteensä jossain päin maata mitattiin hellettä 63 päivänä, mikä on toiseksi suurin määrä 1960-luvulta alkaen. Vain vuonna 2002 on mitattu enemmän hellepäiviä, 65 kappaletta. Tilastojen valossa hellelukemat ovat mahdollisia vielä syyskuussa.

Erittäin kuiva alkukesä

Kesäkuu-elokuu oli tavanomaista vähäsateisempi maan länsipuoliskolla. Etenkin Ahvenanmaalta Keski-Suomeen yltävällä alueella sademäärät jäivät vain noin puoleen tavanomaisesta, mikä on harvinaista. Vastaavaa toistuu keskimäärin 10–30 vuoden välein. Muutamilla havaintoasemilla maan lounaisosassa kesä oli jopa ennätyksellisen kuiva. Keskimääräistä sateisempaa oli lähinnä vain Pohjois-Lapissa. Kesän suurin sademäärä, 286,6 millimetriä, mitattiin Taivalkoskella. Vähiten satoi Ahvenanmaan Jomalassa, 77,6 millimetriä.

Kuivuus alkoi kuitenkin jo toukokuussa ja maan länsiosassa ei käytännössä satanut juuri lainkaan yli kuukauteen. Vähäiset sadekertymät yhdistettynä kesän kuumuuden aiheuttamaan haihduntaan saivat maaston ja metsät erittäin kuiviksi etenkin alkukesästä.

Elokuukin oli lämmin

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuu oli 1–3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Suurin lämpötilapoikkeama oli maan itäosassa, jossa vastaavanlainen elokuu toistuu keskimäärin kerran 10–30 vuodessa.

Kuukauden ylin lämpötila, 32,9 astetta, mitattiin Lappeenrannan Konnunsuolla 2. elokuuta. Vastaavasti alin lämpötila, -2,5 astetta, mitattiin Kittilän Lompolonvuomassa 28. elokuuta.

Elokuu oli kesän tavoin tavanomaista kuivempi maan länsiosassa, jossa sademäärä jäi paikoin alle puoleen tavanomaisesta. Maan pohjoisosassa sademäärä oli keskiarvojen yläpuolella, Pohjois-Lapissa paikoin jopa kaksinkertainen tyypillisiin arvoihin verrattuna. Suurin elokuun sademäärä oli alustavien tietojen mukaan 143,3 millimetriä Inarin Angelissa. Vähiten satoi Köyliön Yttilässä, 14,9 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli 64,4 millimetriä Kaustisilla 2. elokuuta.

Maasalamoita paikannettiin elokuussa noin 61 000, mikä oli kaksinkertainen määrä tavanomaiseen nähden. Lähes kaikki salamointi painottui kahdelle päivälle 2.-3. elokuuta.

Ilmastonmuutoksen riskeihin varautuminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä

Useimmissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa kulunut kesä oli ennätyksellinen. Esimerkiksi Norjassa kesä oli kuumin ja kuivin 1900-luvulle ulottuvan mittaushistorian aikana. Ruotsissa touko- ja kesäkuun keskilämpötilat ylittivät edelliset ennätykset, ja keskilämpötila ylittyi suuressa osassa maata yli neljällä asteella vuoden 1961–1990 vertailukauteen nähden. Latviassa toukokuu oli mittaushistorian lämpimin; myös kesä- ja heinäkuu olivat tavanomaista lämpimimpiä. Kuivuus, lämpöaallot ja metsäpalot testasivat yhteiskunnan toimintakykyä useissa Pohjoismaissa. Islannissa puolestaan satoi paikoin poikkeuksellisen paljon.

Pohjoismaissa ja Baltian maissa sää vaihtelee paljon vuosittain. Tulevaisuudessa talvet ovat leudompia, vähälumisempia ja kylmiä jaksoja esiintyy harvemmin. Lämpöaallot ja kuivuus yleistyvät kesäisin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset matalapaineiden esiintymistiheyteen ja korkeapaineiden kestoon voivat edelleen voimistaa säässä tapahtuvia muutoksia.

”Ennätyksellisiä sääilmiöitä esiintyy tulevaisuudessa yhä useammin. Siksi yhteiskunnan on varauduttava muuttuneeseen ilmastoon, jossa nyt poikkeuksellisena pidetyistä sääilmiöistä, kuten helleaalloista, rankkasateista tai kaupunkitulvista, tulee yhä tavanomaisempia”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski sanoo. ”Sää ja ilmastonmuutos ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Tästä syystä tarvitaan laaja-alaista kansainvälistä yhteistyötä.”

Pohjoismaiden ja Baltian maiden ilmatieteen laitosten pääjohtajat ovat sopineet konkreettisista toimista varautumisen kehittämiseksi.

”Olemme vastikään sopineet yhteistyömme tiivistämisestä sekä laajentamisesta myös Hollannin ja Irlannin ilmatieteen laitosten kanssa. Yhteisenä tavoitteenamme on tuottaa tulevaisuudessa yhä laadukkaampia tutkimustietoon pohjautuvia palveluita yhteiskunnalle, jotta voimme paremmin varautua ja sopeutua ilmastonmuutoksesta aiheutuviin riskeihin.”

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Elokuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/elokuu
Sääennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia

Säästä twiittaavat @meteorologit

%d bloggers like this: