Lonnie Thompsonin haastattelu, osa 3/4

[osa 1, osa 2, osa 4]

Menette kahdelle jäätikölle Blanca-vuoristossa. Miksi olette valinneet juuri ne ja mitä toivotte löytävänne sieltä?

Jääkairanäytteiden ottaminen Perussa on osa ohjelmaa, jossa tarkastellaan El Niñoa ja Walker-oskillaatiota Tyynellämerellä. Tänä vuonna otamme näytteitä täällä Blanca-vuoristossa. Ensi vuonna otamme näytteitä Uudessa-Guineassa, joka on keskellä lämmintä aluetta. El Niñon aikana lämmin vesimassa liikkuu Perun pohjoisrannikkoa pitkin ja aavikolla tulee sateita. Indonesia ja Uusi-Guinea taas sijaitsevat siellä mistä lämmin vesi poistuu El Niñon aikana. Noilla alueilla vallitsee silloin voimakas kuivuus. Siellä tapahtuu siis sään heilahtelua. Toivomme, että katsomalla jään vuotuisia kerroksia sekä Tyynenmeren tällä puolella että toisella puolella, voisimme ehkä nähdä miten tuo heilahtelu on toiminut menneisyydessä.

Miten pitkälle menneisyyteen voitte päästä? Miten pitkälle menneisyyteen jääkairanäytteet ulottuvat? Miten pitkälle menneisyyteen Perun Andien jääkairanäytteet ulottuvat?

Olen optimistisempi pääsystä pidemmälle menneisyyteen täällä Andeilla, koska vuoret ovat korkeampia ja kylmempiä. Lisäksi jää on paremmin säilynyttä. Voimme päästä ehkä 20000 vuotta menneisyyteen esimerkiksi Blanca-vuoriston Hualcán-jäätiköllä. Olemme valinneet kaksi paikkaa. Toinen sijaitsee korkealla, joten siellä voi päästä pitkälle historiaan. Lisäksi olemme valinneet Pucajirca-vuoren, jossa otamme näytteitä noin 5300 metrin korkeudessa. Sieltä saamme uskoakseni vuotuisia kerroksia vähintään viimeisen tuhannen vuoden ajalta. Sen avulla voimme mitata yksittäisten vuosien sademäärän täällä. Sitten vertaamme sitä siihen, mitä löydämme Uudesta-Guineasta Tyynenmeren toiselta puolelta.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, mitä te sieltä löydätte?

Tässä on luultavasti paljon tuntemattomia tekijöitä. Jääkairanäytteitä ei ole aiemmin otettu Uudesta-Guineasta. Näytteenottopaikka on ollut suljettuna 30 vuoden ajan. Uuden-Guinean jäätiköt sijaitsevat maailman suurimman kultakaivoksen päällä, joten sinne ei ole ollut pääsyä 30 vuoteen. Kaikki jäätiköt siellä ovat häviämässä, kuten täällä Andeillakin. Tavoitteenamme on saada sieltä jääkairanäyte talteen, mitä se sitten sisältääkin, ennen kuin ne jäätiköt häviävät. Kaikki jäätiköt häviävät Uudesta-Guineasta 30 vuoden sisällä. Heilahteluun liittyvän lämpimän alueen sisällä on vain se yksi vuori, jossa on jäätiköitä. Kyseessä on siis tavallaan pelastusoperaatio – otamme mitä jäätikkö antaa. Vertaamme sitä sitten siihen, mitä löydämme täältä Andeilta.

Olet ottanut jääkairanäytteitä ympäri maailmaa ja sinulla täytyy olla niitä pakastin täynnä. Miksi talletat jääkairanäytteitä?

Tällä hetkellä meillä on tallessa 7000 metriä jääkairanäytteitä ja laitoimme juuri ehdotuksen varastointitilamme kaksinkertaistamiseksi. Jääarkistot ovat häviämässä. Jää pitää sisällään tietoa historiasta. Se on luullakseni paras arkisto planeettamme ilmaston historiasta. Nuo arkistot ovat häviämässä. Monien vuorenhuippujen jäätiköt ovat jo nyt uhattuna.

Me otamme jääkairanäytteen ja halkaisemme sen puoliksi. Toinen puolisko menee pakastimeen, koska tiedämme, että 20 vuoden kuluttua tekniikka on parantunut ja nuoret tutkijat, jotka ovat paljon meitä fiksumpia, voivat tulkita niitä paljon paremmin kuin me pystymme tällä hetkellä. Valitettava tosiasia on se, että nämä luonnonarkistot häviävät. Osa työstämme on siis säilyttää tämä arkisto tulevaisuutta varten. Meille tulee tutkijoita ympäri maailman ottamaan näytteitä jääarkistoistamme. Se on maailman ainoa trooppinen jääkairanäytteiden arkisto. Mielestäni on erittäin tärkeää säilyttää nämä arkistot tuleville sukupolville.

Minkälaisia asioita niistä voi selvitä tulevaisuudessa? Siis sellaista, mitä ei pystytä selvittämään tällä hetkellä.

Tiedämme teknologiasta sen, että ajan myötä mittaukseen tarvittavan näytteen määrä vähenee. Teknologian kehittyessä voimme myös mitata asioita paremmin ja voimme myös mitata sellaisia asioita, joista emme vielä edes tiedä. Jääkairanäytteissä on mikro-organismeja. Ne sisältävät planeetallamme eläneiden mikrobien historian. Jään hieno puoli on se, että mitä tahansa se pitää sisällään, se säilyttää ne. Jäässä olevat asiat ovat hyvin säilyneitä, koska ne ovat pakastuneita. Voimme ottaa jäässä olevan materiaalin pois ja jopa elvyttää organismeja, jotka ovat olleet jäässä 40000 – 50000 vuotta. Siihen liittyvä teknologia ja tutkimus ovat vasta aluillaan. Kun säilytämme jäänäytteet, ne ovat käytettävissä 20 – 30 vuoden kuluttua.

Orgaaninen geokemia tutkii aineita, jotka ovat lähteneet liikkeelle tulipaloista tai etäällä olevista lähteistä. Täälläpäin maailmaa jääkairanäytteistä löytyy nitraattiarkisto. Nitraateille on viisi lähdettä. Ne tulevat salamoista, Amazonin sademetsästä, maaperästä ja fossiilisista polttoaineista. Nitraatin isotooppeja tarkastelemalla voidaan selvittää, mistä lähteestä nitraatit ovat peräisin – mistä ne tulevat nyt ja mistä ne tulivat tuhat vuotta sitten. Olemme vasta nyt kehittämässä teknologiaa ja menetelmiä tämän asian tutkimiseksi.

Yksi asia on se, että jos katsotaan vaikka tapahtumaa 5200 vuotta sitten, sen aiheuttaja on suuri kysymysmerkki. Voimme ottaa jäänäytteen ja tarkastella 5200 vuotta vanhaa pölyä. Tuolla pölyllä on vielä se sama koostumus kuin sillä oli silloin, kun se laskeutui ilmakehästä 5200 vuotta sitten, koska se on ollut pakastuneena jäähän. Se ei ole hajonnut. Yksi mahdollinen selitys tapahtumalle oli se, että kyseessä oli jonkun taivaankappaleen törmäys maahan 5200 vuotta sitten. Jäästä voidaan mitata iridiumin ja cesiumin pitoisuudet. Jos niitä löytyy, tiedämme lähteen. Itse asiassa olemme pystyttämässä juuri nyt laboratoriota tuota tarkoitusta varten, eli pölyn alkuperän määrittämiseen ja erityisesti sen, mikä aiheutti tapahtuman 5200 vuotta sitten.

Mitkä asiat olisivat voineet aiheuttaa sen?

Meteorin tai komeetan törmäys tai suuri tulivuorenpurkaus, mutta olemme jo etsineet tulivuoren tuhkaa (tefraa) ja sulfaatteja, emmekä löytäneet niitä. Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on se, että aiheuttaja olisi prekessio – siis yksi maapallon radallaan tekemistä liikkeistä. Maapallo on kallellaan, mutta sen lisäksi se myös vaappuu akselinsa ympäri. Tuolla vaappumisella on 22000 vuoden sykli. Se sykli määrää, mihin auringonsäteily tropiikissa osuu. Auringonsäteilyn osumispaikka taas määrittelee maapallon märän vyöhykkeen sijaintipaikan. Märkä vyöhyke liikkuu pohjoiseen ja etelään vaappumisen mukana. Yksi teoria 5200 vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman selittämiseksi on se, että Hadley-solun nousevan liikkeen alue ei ole vakaa.

Onko tämä alue päiväntasaajalla?

Juuri nyt se on viisi astetta pohjoiseen päiväntasaajalta, mutta se liikkuu päiväntasaajaa kohti. On paljon teorioita, joiden mukaan järjestelmä ei ole vakaa päiväntasaajalla. Järjestelmän liikkuessa maapallon kaltevuuskulman muutoksien aiheuttamana kohti päiväntasaajaa, järjestelmä siirtyy äkillisesti eteläiselle pallonpuoliskolle. Jos niin tapahtuisi, se aiheuttaisi muutoksia sadevyöhykkeisiin. Kosteista alueista tulisi kuivia ja kuivista alueista kosteita. Se olisi erittäin nopea muutos.

Joidenkin mielestä mayojen kalenteri viittaa siihen, että mayat pystyivät näkemään järjestelmän muutokset pitkän ajan kuluessa. Nykyinen kalenteri on viidennen auringon kalenteri, mikä viittaa siihen, että on ollut neljä kalenteria ennen nykyistä. Heidän kalenterinsa alkaa äkillisellä ilmastotapahtumalla. Voisiko tämä olla jotain mitä he näkivät ja mitä me emme ole huomanneet?

Näiden äkillisten tapahtumien syyn ymmärtäminen on tärkeää erityisesti silloin, kun on kyseessä jaksottainen tapahtuma, joka olisi mahdollista ennustaa.

[osa 1, osa 2, osa 4]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: