Pohjoisnavan jäätilanne kesällä 2010

Pohjoisnavan merijään pinta-ala on pienimillään syyskuussa, jonka jälkeen se alkaa kasvaa. Huippu saavutetaan maaliskuussa, josta alkaa jälleen väheneminen. Vuosittaiset huiput vaihtelevat, kuten lämpötilakin, mutta pitkän ajan trendi on jo pitkään ollut vähenevä.

National Snow and Ice Data Center (NSIDC) ylläpitää tilastoa merijään pinta-alasta, tai oikeammin laajuudesta (extent), johon lasketaan kuuluvaksi ne merialueet, joiden pinnasta yli 15 % on jään peitossa. NSIDC:n tilasto pohjoisen merijään laajuudesta syyskuussa vuoden 1978 jälkeen näyttää tältä:

Kuva 1. Lähde NSIDC.

Tähänastinen ennätys saavutettiin vuonna 2007, eikä merkkejä jään hupenemisen pysähtymisestä ole, vaan pitkän ajan trendi, sininen viiva kuvassa, jatkuu.

Seuraavissa kuvissa nähdään merijään pinta-ala syyskuussa (NSIDC) verrattuna arktisen alueen vuosilämpötilaan (NOAA satelliittimittaukset), sekä merijään keskimääräinen laajuus aikaväliltä 1870-2007 (University of Illinois Sea Ice Dataset)

Kuva 2.

Toinen tapa seurata merijään muutosta on tarkastella eri ikäisen jään suhteellista määrää. Talvisin jääpeite kasvaa ja kesäisin sulaa pois. Koska kaikki jää ei kesäisin sula, muodostuu monivuotista jäätä, mutta sulamisen lisääntyessä monivuotisen jään määrä vähenee.

Seuraavassa kuvassa on verrattu alle 1-vuotisen, 1-2 -vuotisen sekä yli 2-vuotisen jään suhteellista määrää syyskuussa.

Kuva 3. Lähde NSIDC.

Seurantajakson alussa vuonna 1981 vähän yli puolet jäästä oli yli 2-vuotista. Nyt enää noin viidesosa on yli 2-vuotista, ja yli puolet on alle 1-vuotista.

Kolmas tapa on seurata jään tilavuutta. Tästä ei ole olemassa säännöllisiä mittauksia, joten tilavuuden seurantaan käytetään Washingtonin yliopiston PIOMAS-mallia, jolla tilavuus lasketaan käytettävissä olevia mittaussarjoja hyväksi käyttäen. Kuvasta nähdään jään tilavuuden poikkeama vuosien 1979-2009 päivittäisistä keskiarvosta. Näin ollen vuodenaikojen vaihtelu on kuvasta poistettu.

Kuva 4. Lähde PSC.

Mallin tuloksia on verrattu mittauksiin. Tässä nähdään vertailu ICEsat-satelliitin tuloksiin tutkimuksessa Kwok et al. 2009. Mallin tulos on yhtenevä mittausten kanssa.

Kuva 5. Lähde PCS.

Malli ei ole täydellinen eikä virheetön, mutta toistaiseksi paras saatavilla oleva tieto merijään tilavuudesta. Euroopan avaruusjärjestön ESA:n huhtikuussa laukaistu Cryosat-2 on aloittamassa toimintaansa ja tulee aikanaan tuottamaan tarkempaa tietoa sekä mannerjäätiköiden että merijään tilavuuden muutoksista.

Kaikki mittaukset pohjoisen merijään määrästä osoittavat sekä jään pinta-alan että tilavuuden olevan vähenemässä erityisesti pitkällä aikavälillä, eikä merkkejä jään elpymisestä näyttäisi olevan havaittavissa.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: