Vuosi 2050 tulee pian ilmastopäästöjen puolittamisen kannalta?

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan puolet ilmastopäästöistä tulisi leikata vuoteen 2050 mennessä. Haaste on valtava.

aoraki_mount_cook_mountain

Tuoreen ilmastonmuutosraportin tulokset muodostavat yhä varmemman viestin päättäjille. Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan puolet ilmastopäästöistä tulisi leikata vuoteen 2050 mennessä. Haaste on valtava.

Historia ei ole tulevan tae, mutta se saattaa antaa osviittaa haasteiden mittasuhteista tulevaisuudessa. Historiallisia siirtymisiä energialähteestä toiseen ja niihin kuluneita ajanjaksoja tarkasteltaessa vuosi 2050 tulee nopeasti. Esimerkiksi nesteytetyn maakaasun laivauksen ensimmäisestä patentista kesti sata vuotta siihen, että kolmannes kaikesta maakaasusta myytiin nesteytettynä (BP, 2013). Maaöljyltä kesti myös lähes 100 vuotta ohittaa kivihiili tuotannossa, vaikka öljy on verrattomasti joustavampi ja energiatiheämpi raaka-aine ja energiankantaja kuin kivihiili (Smil, 2010).

Ihmiskunta on siirtynyt puuhiilestä, joka oli 1600-luvun pääasiallinen energiankantaja, eri vaiheissa kivihiileen, öljyyn ja maakaasuun. Nyt, kun ilmastonmuutoksen lisäksi parhaat fossiiliset energiankantajat on varsinkin öljyn osalta hyödynnetty, on siirtyminen takaisin uusiutuvaan energiaan ajankohtaista. Uusiutuvan energian lisäksi erilaisia ”radikaaleja” keinoja, kuten esimerkiksi talouskasvusta pidättäytymistä ja hiilidioksidin sitomista laajamittaisella ”metsittämisellä” on harkittava etenkin jos saavutettava hyöty suhteessa riskeihin on suuri. Liikenteessä sähköautot ja niiden vaatiman sähkön tuotanto esimerkiksi tuulivoimalla tai ydinvoimalla olisi tehokas keino vähentää liikenteen päästöjä. Myös öljy- ja suoran sähkölämmityksen korvaamista esimerkiksi maalämmöllä, hakkeella ja pelleteillä voisi monissa tapauksissa kannustaa investointiavustuksin tai verohelpotuksin.

Useilla suurilla siirtymillä energiankantajissa on ollut taustanaan voimakkaasti kasvava talous. Monet siirtymät energialähteissä ovat myös itsessään voimistaneet talouskasvua muun muassa energiatehokkuutta lisäämällä. Lisääntynyt energiatehokkuus on johtanut halvempaan energiaan ja sen myötä yhä uusiin sovelluksiin ja talouden kasvuun. Kivihiilikaivoksia voitiin hyödyntää vesirajan alapuolella, koska kivihiili soveltui kaivoksesta vettä poistavan pumpun voimanlähteen, höyrykoneen, polttoaineeksi. Näin kivihiilen tuotanto kasvoi. Kivihiili palaa rautamalmin pelkistysprosessissa korkeammassa lämpötilassa kuin puuhiili, mikä mahdollisti huomattavasti parempilaatuisen raudan valmistamisen. Tämä johti junaratojen laajentumiseen ja lisääntyneisiin kivihiilen kuljetuksiin sekä kestävämpien höyrykoneiden valmistukseen. Kestävämmät höyrykoneet päätyivät junien lisäksi muun muassa laivojen voimanlähteeksi. Laivat edistivät kansainvälistä kauppaa ja talouskasvua. Sähkö ja öljy puolestaan mahdollistivat autoilun, muovien valmistuksen ja massakulutusyhteiskunnan syntymisen. Siirtymiset energiankantajasta toiseen ovat kestäneet tyypillisesti sata vuotta vaikka ne ovat lisänneet talouskasvua (ks. kuva alla). Vuoteen 2050 on aikaa alle 40 vuotta, joten aikaa ei ole hukattavaksi.

Kuva

Jää nähtäväksi onko laajamittaisilla alhaisten hiilidioksidipäästöjen energiamuodoilla fossiilisen energian kaltaisia positiivisia palautevaikutuksia talouteen ja löytävätkö ne fossiilisen energian tapaan yhä uusia sovelluksia. Tähän mennessä uusiutuvaa energiaa on rakennettu lähinnä fossiilisen energian päälle, ei juurikaan korvaamaan sitä, joten sen vaikutusta talouskasvuun on hankala arvioida.

Energiatehokkuuden kasvua on usein pidetty tärkeimpänä yksittäisenä toimena ilmastonmuutoksen hillinnässä. Energiatehokkuuden kasvu on hyvä asia, mikäli se johtaa energiankulutuksen laskuun. Aikaisemmin energiatehokkuuden parantuminen on kuitenkin lähes poikkeuksetta johtanut energian alhaisempaan hintaan ja sen myötä talouskasvuun ja lisääntyneeseen energiankulutukseen. Usein tehokkuuden parantuminen on avannut yleiskäyttöiselle tekniikalle uusia sovelluskohteita, jolloin markkinat ovat laajentuneet ja sen myötä kulutus ja päästöt kasvaneet.  Esimerkkinä toimii tietotekniikka. Tiedonkäsittelyn materiaalitehokkuus on miljardikertaistunut 50 vuodessa, mutta tietokoneisiin kuluvan vuotuisen materiaalin määrä on silti kasvanut materiaalitehokkuutta nopeammin, koska tietokone on löytänyt tiensä yhä useampaan tuotteeseen samalla kun tiedonkäsittelyn materiaalitehokkuus on parantunut (Smil, 2013).

Energiatehokkuuden kasvun kautta on mahdollista myös päästä aitoihin päästövähennyksiin, esimerkiksi niin, että tehostunutta energian käyttöä samalla verotetaan ankarammin.  Yksi esimerkki tällaisesta aidosta energiansäästöstä voidaan kenties kokea esimerkiksi hehku- ja halogeenilamppujen korvautuessa energiatehokkailla led-valoilla.

Historiallisista siirtymisistä energiankantajasta toiseen voimme päätellä, että vuosi 2050 tulee pian, mutta aiemmin energiankantajien valintaa ei ole toisaalta kovin voimakkaasti ohjattu poliittisin keinoin. Poliittiset ohjauskeinot on asetettava siten, että elinkeinoelämä pystyy ne ennakoimaan ja luotettavasti huomioimaan investointilaskelmissaan.

Lähteet

BP Statistical Review of World Energy 2013.

Smil, Vaclav (2010). Energy Transitions. History, Requirements, Prospects. (kirja)

Smil, Vaclav (2013).  Made in the USA: The Rise and Retreat of American Manufacturing. (kirja)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: