Australian ilmastonmuutos, osa 1

© Bruce Amos – Fotolia.com

Viimeisimmät 60 vuotta ovat olleet Australian alueen lämpimimmät tuhanteen vuoteen. Lämpimyyttä ei selitä mikään luonnollinen tekijä.

Melbournen ja Uuden Etelä-Walesin yliopistojen uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin 27 erilaista ilmastoindikaattoria, esimerkiksi puiden lustoja (vuosirenkaita), koralleja ja jääkairausnäytteitä. Niiden avulla kartoitettiin ilmaston vaihtelua tuhannen vuoden ajalta Australaasian (Australia, Uusi-Seelanti, Uusi-Guinea ja pienet lähisaaret 0°S-50°S, 110°E-180°E) lämpimänä vuodenaikana (syyskuu-helmikuu) maa- ja merialueet yhdistettyinä.

Tulosten mukaan nykyinen lämpeneminen on hyvin poikkeuksellinen, eivätkä sitä pysty selittämään pelkät luonnolliset tekijät. Tämä viittaa siihen, että ihmiskunnan aiheuttamalla ilmastonmuutoksella on suuri vaikutus Australaasiassa.

Ilmastorekonstruktio tehtiin 3000:lla eri tavalla. Tulosten mukaan 94,5 prosenttia näistä 3000:sta rekonstruktion rinnakkaisesta jäsenestä osoittaa, ettei minään muuna ajanjaksona viimeisimmän tuhannen vuoden aikana ole ollut yhtä voimakasta tai voimakkaampaa lämpenemistä kuin vuoden 1950 jälkeen Australaasiassa tapahtunut lämpeneminen.

Ennen teollista aikaa Australaasian lämpimin 30 vuoden jakso oli 1238-1267, jolloin lämpötila oli 0,09°C (±0,19°C) alempi kuin ilmastollisen vertailukauden 1961-1990 keskiarvo. Vuosien 1238-1267 lämpimyyttä seurannut viileneminen huipentui vuosiin 1830-1859, jolloin lämpötila oli 0,44°C (±0,18°C) kylmempi kuin keskiarvo kaudelta 1961-1990.

Ennen vuotta 1850 ei mallien perusteella ollut mitään pitkän aikavälin trendiä ja lämpötilojen muutokset johtuivat satunnaisista luonnollisista vaihteluista, lähinnä valtameren ja ilmakehän välisistä suhteista. Auringon säteilyn muutokset ja tulivuorenpurkaukset ovat vaikuttaneet Australaasian ilmaston vaihteluihin vain vähän.

Mallien mukaan 1900-luvun lämpeneminen kuitenkin ylittää merkitsevästi luonnollisen vaihtelun. Tämä nykyinen lämpeneminen näyttääkin olevan ainutlaatuinen viimeisimmän tuhannen vuoden aikana.

Vuodesta 1910 päivän maksimilämpötilojen vuotuinen keskiarvo Australiassa on noussut 0,75 celsiusastetta. Alkaen 1950-luvusta jokainen vuosikymmen on ollut edellistä vuosikymmentä lämpimämpi.

CSIRO:n (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation) ennusteen mukaan lämpötilat Australiassa kohoavat nykyisestä 1-5 asteella vuoteen 2070 mennessä. Tämä tarkoittaisi useilla alueilla voimakkaiden sateiden lisääntymistä ja Etelä-Australiassa kuivuuden yleistymistä. Ilmastonmuutoksessa ei siis ole kyse pelkästään lämpötilan noususta, vaan lisäksi esimerkiksi alueelliset sademäärät voivat muuttua oleellisesti.

Lähteet:

Joëlle Gergis, Raphael Neukom, Steven J. Phipps, Ailie J. E. Gallant, David J. Karoly, and PAGES Aus2K Project Members: Evidence of unusual late 20th century warming from an Australasian temperature reconstruction spanning the last millennium, Journal of Climate 2012,  e-View, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00649.1.

Alison Rourke: Australasia has hottest 60 years in a millennium, scientists find, The Guardian, 17 May 2012.

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi ja arktisen merijään tilavuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin.

Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat. Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Lähde: WMO.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti viime viikon perjantaina tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Maapallon keskilämpötila viime vuonna oli 14,40 astetta, kun vuosien 1961-1990 keskiarvo oli 14,0 astetta.

Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin. Tulvia esiintyi kaikissa maanosissa. Kuivuudesta kärsittiin varsinkin Itä-Afrikan ja Pohjois-Amerikan joissakin osissa. Trooppisia sykloneja oli normaalia vähemmän, mutta Yhdysvalloissa tornadokausi oli tavallista tuhoisampi. Arktisen merijään pinta-ala oli lähes alimmillaan mittaushistorian aikana.

WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta.

Globaali yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila vuosikymmenen 2001-2010 eri vuosina NOAA:n, brittiläisen MetOfficen ja Nasan tilastojen keskiarvona. Viivoilla on esitetty vuosikymmenten keskiarvot (sinisellä 1981-1990, punaisella 1991-2000, harmaalla 2001-2010). Lähde: WMO.

Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Toiseksi lämpimin vuosi oli 2005.

Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo. Vuosikymmenen pahimmat lämpöaallot koettiin Euroopassa vuonna 2003 ja Venäjällä vuonna 2010. Kuolleisuus ja maastopalot lisääntyivät.

Ajanjakson tammikuu 2001 - joulukuu 2010 lämpötilojen poikkeamat vertailuajanjakson 1961-1990 lämpötiloista HadCRUT3-lämpötila-aineiston mukaan. Lähde: WMO.

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä.

Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa.

Kuinka monessa prosentissa tutkittuja valtioita eri vuosikymmenillä on mitattu tilastohistorian ennätyksiä vuorokauden sademäärässä, valtion absoluuttisessa alimmassa lämpötilassa ja valtion absoluuttisessa ylimmässä lämpötilassa. Lähde: WMO.

Maapallon maa-alueiden keskimääräinen sademäärä vuosikymmenen 2001-2010 aikana oli mittaushistorian (vuodesta 1901 alkaen) toiseksi korkein. Sateisin vuosikymmen on ollut 1951-1960. Tulvat olivat viime vuosikymmenen yleisin äärimmäinen sääilmiö. Historiallisen laajoja ja pitkäkestoisia tulvia esiintyi Itä-Euroopassa vuosina 2001 ja 2005, Intiassa vuonna 2005, Afrikassa vuonna 2008 ja Aasiassa (erityisesti Pakistanissa) sekä Australiassa vuonna 2010.

Vuosikymmenten keskimääräisen sademäärän poikkeamat (mm) vertailujaksosta 1961-1990. Lähde: WMO.

Alueelliset ja vuotuiset erot olivat kuitenkin suuria. Tavanomaista pienempiä sademäärät olivat Yhdysvaltojen länsiosissa, Kanadan lounaisosissa, Alaskassa, Afrikan keskiosissa, Etelä-Amerikan keskiosissa, Australian itä- ja kaakkoisosissa sekä useilla alueilla Etelä- ja Länsi-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Äärimmäistä kuivuutta esiintyi Australiassa, Itä-Afrikassa, Amazoniassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.

Vuosikymmenen 2001-2010 keskimääräisten sademäärien alueelliset poikkeamat (mm/vuosi) vertailujaksosta 1951-2000. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen aikana Pohjois-Atlantin alueella havaittiin historian suurin määrä trooppisia sykloneja. Erityisen tuhoisa oli vuoden 2005 hurrikaani Katrina, jonka seurauksena yli 1 800 ihmistä kuoli. Katrina on kaikkien aikojen eniten aineellista tuhoa Yhdysvalloissa aiheuttanut hurrikaani, jos tuhoja mitataan korvauksena maksetuilla rahamäärillä. Maailmanlaajuisesti katastrofaalisin oli kuitenkin vuonna 2008 Myanmarissa riehunut Nargis. Tämän trooppisen syklonin seurauksena kuolonuhreja tuli yli 70 000.

Arktisen merijään väheneminen alkoi 1960-luvun lopulla ja jatkui myös viime vuosikymmenellä. Mittaushistorian pienin arktisen merijään pinta-ala saavutettiin syyskuussa 2007, jolloin pinta-ala oli noin 4,2 miljoonaa neliökilometriä eli 39 prosenttia alle vertailujakson 1979-2000 keskiarvon.

Historian toiseksi pienin merijään pinta-ala mitattiin 9. syyskuuta 2011, jolloin se oli 4,33 miljoonaa neliökilometriä. Samaan aikaan merijään tilavuus oli kuitenkin pienempi kuin koskaan aiemmin, vain 4 200 kuutiokilometriä. Vuonna 2010 tilavuus oli ollut 4 580 kuutiokilometriä. Arktisen merijään pinta-ala ja paksuus ovat pienentyneet viimeisimmän 35 vuoden aikana ja viime vuosina sulaminen on vain kiihtynyt.

WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud toteaa: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”

Lähteet:

WMO: WMO annual statement confirms 2011 as 11th warmest on record, Climate change accelerated in 2001-2010, according to preliminary assessment, Press Release No. 943

Aiheesta aiemmin kirjoitettua:

Vuosi 2011 lähes kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja vuodesta 2012 tulossa hieman lämpimämpi

Carbon Budget 2010 -raportti: Fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöt suuremmat kuin koskaan ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus korkeimmillaan 800 000 vuoteen

Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta: vuosi 2010 ehkä kaikkein kuumin

Kevään ja kesän 2012 sääennuste

Millainen on kevään ja kesän 2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty helmikuussa 2012. Tulossa näyttäisi olevan tavanomainen tai aavistuksen tavanomaista lämpimämpi kevät ja kesä. Uudemmat ennusteet päivittyvät tämän blogipostauksen linkkeihin. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että näihin sään vuodenaikaisennusteisiin voi suhtautua vain puolivakavasti. Vaikka ne ovatkin tieteellisiä ja luotettavampia kuin vanhan kansan ennusteet, nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella.

(c) konradbak - Fotolia.com

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan kevään (maaliskuu-toukokuu) keskilämpötilan arvioidaan olevan Suomessa 0,5-1,0 astetta tavanomaista korkeampi. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän Ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen maalis-toukokuuksi keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä näyttäisi olevan normaali, aivan eteläisimmässä Suomessa jopa sen alle.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa uusimmassa, 23. helmikuuta päivitetyssä ennusteessaan meille lämmintä kevättä (maalis-toukokuu). Huhtikuusta kesäkuuhun Etelä- ja Keski-Suomessa on yli 65 %:n ja Lapissa 55 %:n todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää. Kolmen kuukauden jaksolla touko-heinäkuussa tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys  Suomessa on tämänhetkisen ennusteen mukaan 35-55 %, mutta jaksolla kesäkuusta elokuuhun ollaan jo hyvin lähellä tavanomaisia lukemia.  Syksystä ja loppuvuodesta näyttäisi tulevan keskimääräistä viileämpiä. Elo-lokakuussa tavanomaista kylmemmän sään todennäköisyys on 35-65 %.  Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa kevät ja kesä (maalis-elokuu) näyttävät Suomessa lämpötiloiltaan lähes tavanomaisilta. Maalis-toukokuussa tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys Etelä-Suomessa on 40 %, tavanomaisen lämpötilan todennäköisyys 35 % ja tavanomaista viileämmän sään todennäköisyys 25 % . Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa kaikkein yksityiskohtaisimmat ennustekartat. Maaliskuussa Eurooppa näyttää voimakkaasti kahtia jakautuneelta. Koillis-Euroopassa on tavanomaista kylmempää ja mitä enemmän kohti lounasta mennään, sitä lämpimämpää (jopa selvästi tavanomaista lämpimämpää) tulee. Suomen alue näyttää maaliskuussa asteen tai parin verran normaalia kylmemmältä. Lisäksi tänne ennustetaan normaalia kosteampaa, mikä tarkoittaa käytännössä lumisateita. Huhti-toukokuussa kahtiajako ei ole yhtä voimakas, vaikka nytkin aivan pohjoisimmassa Euroopassa näyttäisi olevan tavanomaista viileämpää, etelässä selvästi lämpimämpää. Suomen alueella huhti- ja toukokuu vaikuttaisivat jo tavanomaisilta, toukokuu ehkä kostealta. Kesäkuuksi Suomeen ennakoidaan tavanomaista tai hieman tavanomaista lämpimämpää säätä. Etelä-Eurooppaa kohti mentäessä tavallista lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa. Heinäkuussa Suomi näyttäisi lämpötiloiltaan melko tavanomaiselta lukuun ottamatta Lappia, jossa saattaa olla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää ja kuivaa. Todennäköisimmin tavanomaista lämpimämpää säätä on Lounais-Euroopassa. Malliennusteeseen sisältyvien epävarmuuksien takia tällainen tulkinta näin tarkasti kuukausittain, valtioittain ja asteluvuin voi kuitenkin antaa hyvinkin virheellisiä tuloksia.

Eri tutkimuslaitosten vuodenaikaisennusteiden lämpötilaennusteet Suomen alueelle maalis-toukokuuksi ja kesä-elokuuksi 2012. Taulukossa + tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja ± 0 tavanomaisia lämpötiloja.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos kesästä ennustetaan keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on vähän tavanomaista lämpimämpi (ei hurjia helteitä) tai 2) sitä, että kesälämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon helleaalto. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Koko vuoden 2012 globaalin ennusteen voit lukea tästä linkistä.

Vuosi 2011 lähes kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja vuodesta 2012 tulossa hieman lämpimämpi

Kaikki mittaushistorian 13 lämpimintä vuotta ovat olleet viimeisimpien 15 vuoden aikana. Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2011 oli 12. lämpimin, MetOfficen sekä NOAA:n mukaan 11. lämpimin, WMO:n mukaan 10. lämpimin ja Nasan mukaan 9. lämpimin. Arktisen merijään tilavuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella. Vuotta 2011 maailmanlaajuisesti viilentänyt La Niña vaikuttaa myös tänä vuonna, mutta vuodesta 2012 ennustetaan kuitenkin hieman lämpimämpää.

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta MetOfficen, NOAA:n ja Nasan mukaan. Poikkeama tarkoittaa sitä, kuinka paljon lämpimämpi vuosi on ollut pitkän aikavälin (1961-1990) keskiarvoon 14,0 celsiusastetta verrattuna. Viimeisimmät 15 vuotta tummennettuina. Vuoden 2011 tiedot ovat alustavia (tammi-lokakuu).

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2011 historian 12. lämpimin, maa-alueilla 9. lämpimin

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavan tiedon mukaan maapallon keskimääräinen pintalämpötila (yhdistetty maa ja meri) vuonna 2011 (tammikuu-marraskuu) oli 0,08 °C yli ajanjakson 1981-2010 keskiarvon. Näin vuodesta 2011 tullee 12. lämpimin vuosi mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1891).

Viime vuonna keskimääräistä lämpimämpää oli varsinkin pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysasteilla, kun taas meren pintalämpötilat olivat viileitä päiväntasaajan lähellä Tyynenmeren keskiosista itäosiin.

Pelkkien maa-alueiden keskimääräinen lämpötila vuonna 2011 oli 0,20 °C ajanjakson 1981-2010 keskiarvoa ylempänä, mikä tarkoittaa vuoden 2011 olevan mittaushistorian yhdeksänneksi lämpimin vuosi.

Maapallon vuosittainen keskimääräinen pintalämpötila on noussut noin 0,68 °C sadassa vuodessa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan 13 lämpimintä vuotta kautta aikojen ovat kaikki olleet viimeisimpien 15 vuoden aikana.

Viime vuosien korkeita lämpötiloja selittävät Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan ihmisten toiminnasta syntyvien kasvihuonekaasujen aiheuttama ilmastonmuutos ja luonnolliset vaihtelut yhdessä. Lyhyemmällä aikavälillä La Niña -olosuhteet Tyynellämerellä vaikuttivat erittäin todennäköisesti vuoden 2011 globaalin lämpötilan viilenemiseen verrattuna edelliseen vuoteen.

WMO: Vuosi 2011 historian lämpimin La Niña -vuosi ja arktisen merijään tilavuus pienempi kuin koskaan mittaushistoriassa

Globaali keskilämpötila vuonna 2011 oli Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) alustavan tiedon mukaan mittaushistorian kymmenenneksi korkein ja korkeampi kuin minään aikaisempana sellaisena vuonna, jolloin La Niña -ilmiö on selkeästi vallinnut. Myös WMO:n mukaan kaikki 13 lämpimintä vuotta ovat ilmenneet 15 viimeisimmän vuoden aikana vuodesta 1997 lähtien.

“Meidän tehtävämme on tuottaa tieteellistä tietoa päättäjien toimintaa varten”, sanoo WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud. “Meidän tietomme ovat selkeät ja ne osoittavat yksiselitteisesti sen, että maapallo lämpenee, ja että lämpeneminen johtuu ihmisen toiminnasta”, hän toteaa.

“Kasvihuonekaasujen määrät ilmakehässä ovat saavuttaneet uuden ennätyksen. Ne ovat hyvin nopeasti lähestymässä tasoa, joka johtaa maapallon keskilämpötilan nousuun 2-2,4 asteella, mikä tutkijoiden mielestä voisi laukaista kauaskantoisia ja peruuttamattomia muutoksia maapallolla, biosfäärissä ja valtamerissä”, hän arvioi.

WMO:n alustava selvitys arvioi yhdistetyn meri- ja maa-alueiden lämpötilan vuonna 2011 (tammi-lokakuu) olleen maailmanlaajuisesti 0,41 °C ± 0,11 °C ajanjakson 1961-1990 vuosittaista keskiarvoa 14,00 °C korkeampi. Tämä on kymmenenneksi lämpimin vuosi sen jälkeen, kun mittaukset vuonna 1850 aloitettiin.

Samoin kuin 2001-2010 myös 2002-2011 on mittausten lämpimin kymmenen vuoden jakso, 0,46 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon.

Maailmanlaajuiseen lämpötilaan vaikutti selvästi vuonna 2011 voimakas La Niña -ilmiö, joka kehittyi trooppisella Tyynellämerellä vuoden 2010 jälkipuoliskolla ja jatkui toukokuuhun 2011 asti. Se oli yksi voimakkaimmista La Niña -ilmiöistä viimeisimpien 60 vuoden aikana ja liittyi kiinteästi Itä-Afrikan, päiväntasaajalla Tyynenmeren keskiosissa sijaitsevien saarten ja Etelä-Yhdysvaltojen kuivuuteen sekä Etelä-Afrikan, Itä-Australian ja Etelä-Aasian tulviin.

Voimakkaina La Niña -vuosina on tyypillisesti 0,10-0,15 °C kylmempää kuin edeltävinä vuosina ja niiden jälkeen. Vuoden 2011 maailmanlaajuinen lämpötila noudatteli tätä mallia ja oli alhaisempi kuin vuonna 2010 mutta silti huomattavasti lämpimämpi kuin viimeisimpinä kohtalaisen voimakkaina La Niña -vuosina 2008 (+0,36 °C), 2000 (+0,27 °C) ja 1989 (+0,12 °C).

Maanpinnan tasolla ilman lämpötilat vuonna 2011 olivat pitkän ajan keskiarvoa korkeampia suurimmalla osalla maapallon maa-alueista. Suurimmat poikkeamat keskiarvosta olivat Venäjällä, erityisesti Pohjois-Venäjällä, jossa tammi-lokakuun lämpötilat olivat paikoitellen noin neljä celsiusastetta keskimääräistä ylempiä.

Arktisen merijään minimipinta-ala saavutettiin 9. syyskuuta 2011, jolloin se oli 4,33 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on 35 % pienempi kuin vuosien 1979-2000 keskiarvo ja vain hieman yli vuonna 2007 havaitun ennätysminimin. Vuodesta 2007 poiketen sekä Luoteis- että Koillisväylät kuitenkin olivat kesällä 2011 ajoittain jäättömiä. Merijään tilavuus jäi vielä pinta-alaakin enemmän keskiarvon alle ja saavutti ennätysminimin 4200 kuutiokilometriä. Aiempi ennätys oli 4580 kuutiokilometriä vuodelta 2010. Useimmissa paikoissa pohjoisella napa-alueella myös lämpötilat olivat keskimääräistä korkeampia.

Muita vuoden 2011 merkittäviä säätapahtumia olivat ensin vaikea kuivuus ja sitten tulvat Itä-Afrikassa, suuret tulvat Kaakkois-Aasiassa, Pakistanissa ja Keski- sekä Etelä-Amerikassa, tulva ja maanvyörymä Brasiliassa, säätilan vaihtelu äärimmäisyydestä toiseen Yhdysvalloissa, kuiva alkuvuosi Euroopassa ja Itä-Kiinassa sekä toinen keskimääräistä vaimeampi trooppisten syklonien vuosi.

WMO:n alustavat yhteenvedot vuodesta 2011 perustuvat maalla sijaitsevien sääasemien, laivojen, poijujen ja satelliittien välittämiin tietoihin. Tiedot maapallon lämpötila-analyysiä varten kootaan lähinnä kolmesta toisiaan täydentävästä aineistosta. Yksi on HadCRUT3-aineisto, jota ylläpitävät Isossa-Britanniassa MetOfficen Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit. Toista aineistoa ylläpitää yhdysvaltalainen sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). Kolmantena käytössä on Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS) -aineisto. Lisätietoa on kerätty Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) ERA-Interim -aineistosta. WMO julkaisee vuoden 2011 lopulliset päivitykset ja tiedot maaliskuussa 2012.

MetOffice: Vuoden 2012 lämpötila sijoittuu vuosien 2011 ja 2010 välille

Brittiläisen MetOfficen ja Itä-Anglian yliopiston HadCRUT3-aineiston mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti 0,36 °C pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi ja siten 11. lämpimin vuosi kautta aikojen. Adam Scaife MetOfficesta huomauttaa näin: “Vaikka 2010 oli ennätyksellisen lämmin vuosi, vuonna 2011 näimme hyvin voimakkaan La Niñan, joka voi tilapäisesti viilentää maapallon lämpötilaa.”

MetOffice ennustaa vuoden 2012 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,48 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,34 °C – 0,62 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila 14,0 °C. Näin vuosi 2012 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon.

Scaife toteaa seuraavasti: “La Niña on palannut ja vaikkei se ole yhtä voimakas kuin viime vuoden alussa, sen odotetaan silti vaikuttavan lämpötiloihin tulevana vuonna. Siksi odotamme vuoden 2012 olevan hieman lämpimämpi kuin viime vuosi mutta ei yhtä lämmin kuin 2010.”

Lähteet:

Japan Meteorological Agency: Global temperature for 2011 to be ranked 12th on record, 21.12.2011.

MetOffice: Met Office 2012 annual global temperature forecast, 4.1.2012.

World Meteorological Organization: 2011 world’s 10th warmest year, warmest year with La Niña event, lowest Arctic sea ice volume, Press Release No. 935, 21.11.2011.

Carbon Budget 2010 -raportti: Fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöt suuremmat kuin koskaan ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus korkeimmillaan 800 000 vuoteen

Vuonna 2010 fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat hiilipäästöt olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa, kertoo tällä viikolla julkaistu Carbon Budget 2010 -raportti. Yhä suurempi osa maapallon energiasta tuotetaan hiilellä, ja päästöjen kasvu on jälleen kiihtynyt vuosien 2008-2009 talouskriisin aikana tapahtuneen notkahduksen jälkeen.

Ruskohiiltä käyttävä voimala Saksassa. Kuva: Matthias17, Creative Commons Attribution 2.0 -lisenssi (Nimeä 2.0).

Hiilipäästöt fossiilisista polttoaineista ja sementin tuotannosta olivat viime vuonna 9,1 petagrammaa (Pg) eli miljardia tonnia, mikä tarkoittaa 33,4 Pg:n hiilidioksidipäästöjä. Hiilipäästöt ovatkin nyt 49 % korkeammat kuin vuonna 1990, joka on Kioton sopimuksen vertailuvuosi.

Metsien hävittäminen ja muut maankäytön muutokset aiheuttivat vuonna 2010 hiilipäästöjä hieman aiempaa vähemmän, noin 0,9 Pg. Yhteensä ihmiskunnan hiilipäästöt fossiilisista polttoaineista, sementin tuotannosta ja maankäytön muutoksista olivat siis 10,0 Pg. Tästä 50 % päätyi ilmakehään, 26 % sitoutui metsiin ja muihin maaekosysteemeihin sekä 24 % meriin. Vuosina 1958-2010 maaekosysteemit ja meret ovat onnistuneet sitomaan kaikkiaan 56 % ihmiskunnan hiilipäästöistä.

Vuoden 2010 aikana hiilipäästöt kasvoivat 5,9 %. Tästä kasvusta 52 % johtuu hiilen energiakäytön lisääntymisestä varsinkin Kiinassa ja Intiassa sekä pienemmältä osin myös sementin tuotannosta. Päästöjen kasvusta määrällisesti suurin osa tuli järjestyksessä lueteltuna Kiinasta (vuonna 2010 hiilipäästöjen kasvu 10,4 %), Yhdysvalloista (+4,1 %), Intiasta (+9,4 %), Venäjältä (+5,8 %), EU:sta (+2,2 %) ja Japanista (+6,8 %). Kuitenkin Kiinan ja Intian lisäksi myös monien muiden kehittyvien maiden prosentuaalinen päästöjen kasvu on ollut voimakasta (Brasilia +11,6 %, Etelä-Korea +9,2 %, Indonesia +7,9 %, Saudi-Arabia +7,3 %), vaikka päästöjen kokonaismäärä onkin vielä selvästi edellä mainittuja valtioita pienempi.

Eniten hiilipäästöjä tuottaneet valtiot vuonna 2010 olivat järjestyksessä lueteltuina Kiina, Yhdysvallat, Intia, Venäjä, Japani, Saksa, Iran, Etelä-Korea, Kanada, Saudi-Arabia, Yhdistynyt kuningaskunta (Britannia), Indonesia, Meksiko, Etelä-Afrikka, Brasilia, Italia (ml. San Marino), Australia, Ranska (ml. Monaco), Puola ja Thaimaa.

Asukasta kohden lasketuissa päästöissä näistä yli neljän tonnin hiilipäästöihin vuodessa ylsivät suurimmasta alkaen lueteltuina Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Australia ja Kanada. Yli kolmen tonnin päästöihin pääsivät myös Venäjä ja Etelä-Korea. Sen sijaan kiinalaisten asukasta kohden lasketut päästöt jäivät selvästi alle kahden tonnin ja intialaisten noin puoleen tonniin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että suomalaisten asukaskohtaiset päästöt ovat noin 3,2 tonnia hiiltä vuodessa.

Kiinan ja Venäjän hiilipäästöistä iso osa syntyy muihin maihin kaupattavien vientituotteiden tuotannosta. Varsinkin Yhdysvaltoihin, Japaniin, Saksaan ja Isoon-Britanniaan tuodaan runsaasti muualla tuotettuja paljon hiilidioksidipäästöjä aiheuttaneita tuotteita.

Fossiilisista polttoaineista syntyvät hiilipäästöt ovat pienentyneet aina taloudellisten vaikeuksien aikaan. Näin ovat vaikuttaneet öljykriisi ja Yhdysvaltojen velkakriisi 1970-luvulla, Neuvostoliiton romahtaminen, Aasian talouskriisi ja viimeisimpänä globaali talouslama 2008-2009. Talouden elvyttämiskeinojen ja kehittyvien maiden talouskasvun seurauksena päästöjen kasvu on kuitenkin sen jälkeen kiihtynyt.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli teollisen vallankumouksen alkaessa (vuonna 1750) noin 278 ppm (parts per million eli tilavuuden miljoonasosaa). Vuonna 2010 se kasvoi 2,36 ppm ja saavutti lukeman 389,6 ppm, joka on korkein ainakin 800 000 vuoteen.

Hiilidioksidipitoisuuden vuotuinen kasvu 1970-luvulla oli keskimäärin 1,3 ppm, 1980-luvulla 1,6 ppm ja 1990-luvulla 1,5 ppm. Viimeisimmän vuosikymmenen 2000-2009 aikana vuotuinen kasvu on ollut keskimäärin 1,9 ppm; pienimmillään se oli vuonna 2000 (1,22 ppm) ja suurimmillaan vuonna 2002 (2,40 ppm).

Auringon uv-säteilyn vähäisyys voi aiheuttaa kylmän talven

Viime syksynä puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen meille kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Myöhemmin tieto paljastui osittain väärinkäsitykseksi ja uutisankaksi.

Talven 2011-2012 viralliset vuodenaikaisennusteet, joita voit lukea täältä ja täältä, eivät ennusta meille erityisen kylmää talvea. Iltalehti (11.10.2011) kuitenkin uutisoi meille tulevasta hirmutalvesta. Ovatko viralliset ennusteet siis jättäneet jotakin ottamatta huomioon?

Iltalehden uutinen perustuu Nature Geoscience -lehden nettisivuilla (9.10.2011) julkaistuun tutkimukseen “Solar forcing of winter climate variability in the Northern Hemisphere”, josta The Daily Mail ja BBC ovat uutisoineet. Asiasta kerrottiin jo 10. lokakuuta myös Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä.

Tämän uuden tutkimuksen mukaan auringon uv-säteilyn (ultraviolettisäteilyn) vaihtelu näyttää olevan viisi kertaa voimakkaampaa kuin aiemmin on tiedetty. Tutkijoiden mukaan uv-säteilyn vähäisyys aiheuttaisi kylmiä talvia Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Viimeisimmän kolmen kylmän talven aikana auringon aktiivisuus on ollut alhaisimmassa vaiheessaan, jossa se on edelleenkin, mikä enteilee meille kylmää talvea.

Tutkijoiden mukaan vähäinen uv-säteilyn määrä vaikuttaa siten, että stratosfääri (ilmakehän toiseksi alin kerros noin 10-50 kilometrin korkeudella) kylmenee, mikä taas vaikuttaa tuulten voimakkuuteen. Läntinen ilmavirtaus heikkenee ja kylmää ilmaa pääsee purkautumaan meille pohjoisesta. Stratosfäärin kylmeneminen johtuu siitä, että otsonilla on vähemmän uv-säteilyä absorboitavana.

Tutkimus perustuu auringon aktiivisuudesta kerättyihin Nasan uusiin satelliittitietoihin (vuonna 2003 laukaistu SORCE-satelliitti), jotka yhdistettiin Britannian Ilmatieteen laitoksen ilmastomalleihin. Tutkijoiden mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelun ja kylmän sään korrelaatio ei ole tulosten mukaan pelkkää sattumaa. Havaittu uv-säteilyn muutos aiheutti ilmastomalleihin liitettynä maanpinnan tasolla paineen ja lämpötilan muuttumisen NAO-syklin (Pohjois-Atlantin oskillaatio eli värähtely, North Atlantic Oscillation) negatiivista vaihetta vastaaviksi.

Pohjois-Atlantin oskillaation negatiivisen vaiheen seurauksena Islannin yllä on korkeapaine, jolloin napa-alueelle siirtyy lämmintä ilmaa etelästä. Samalla napa-alueen kylmä ilmamassa kulkeutuu Islannin itäpuolitse Skandinaviaan ja muualle Eurooppaan. Tällainen Pohjois-Atlantin oskillaation negatiivinen vaihe ei ole harvinainen ilmiö. Harvoin kuitenkaan sama tapahtuu useampana peräkkäisenä talvena. Pohjois-Atlantin oskillaatio on täysin luontainen ilmiö, joskin ilmastonmuutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen. (Joidenkin vielä alustavien ja kiistanalaisten tutkimustulosten mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys voi ilmastonmuutoksen edetessä aluksi jopa kasvaa meillä Pohjois-Euroopassa. Keskimäärin talvet Suomessa silti lämpenevät.)

Tutkijat tähdentävätkin, ettei auringon uv-säteily ole ainoa talvien säähän vaikuttava tekijä. Jos havainto uv-säteilyn vaihtelun vaikutuksesta kuitenkin pitää paikkansa (siis jos havainnon taustalla olevat Nasan uudet mittaustulokset uv-säteilyn vaihtelun voimakkuudesta pitävät paikkansa), tämä auttaa kehittämään entistä tarkempia pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteita.

BBC:n haastattelemat tutkimusryhmän ulkopuoliset asiantuntijat pitävät näitä uusia tutkimustuloksia merkittävinä, mutta he kuitenkin kaipaavat asiasta vielä lisäselvityksiä. Iltalehden mukaan myös Forecan meteorologi Juha Föhr suhtautuu varauksella auringon näin suureen rooliin.

On myös huomattava, että vaikka Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa olisikin talvella poikkeuksellisen kylmää, Etelä-Euroopassa (Välimeren ympäristössä) ja Kanadassa sekä Grönlannissa näyttäisi olevan samaan aikaan leutoa. Koko pohjoinen pallonpuolisko ei siis ole kylmä, eivätkä meidän kylmät talvemme vaikuta koko maapallon keskilämpötilaan. Esimerkiksi kaksi viimeisintä “kylmää talvea” olivatkin laajemmin tarkasteltuina erittäin lämpimiä:

“Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja.”

Tutkijat haluavat myös tähdentää, ettei uv-säteilyn muutoksella ja kylmillä talvillamme ole tämän tutkimuksen mukaan mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Kun auringon aktiivisuuden minimivaihe on ohitettu, seuraavat talvet tulevat olemaan jälleen lämpimämpiä, mikäli tämä uusi tutkimus osoittautuu oikeaksi.

Auringon kokonaissäteily 1970-luvun lopulta satelliittimittauksissa (ACRIM/SORCE). Kyseessä on päiväarvoista laskettu 365 d tasoitus. Kuvan on koostanut Heikki Nevanlinna seuraavista datalähteistä: http://lasp.colorado.edu/sorce/index.htm ja http://www.acrim.com/.

Itse asiassa auringon säteilyteho on kivunnut jo aika ylös kohti edellisen pilkkumaksimin huipputasoa ennakoiden sitä, että pilkkumaksimiin ei ole enää kuin alle 2 vuotta, ehkä vähemmänkin. Säteilytehon suhteen aurinko on siis palannut venähtäneeltä minimikaudelta lähes entisiin lukemiin. Itse pilkkuluvut jäänevät kuitenkin 1900-luvun keskiarvojen alle.

Auringon uv-säteilyn voimakkuus laskettuna aallonpituudelle 250 nm (mid-UV). Se käyttäytyy varsin samalla tavalla kuin kokonaissäteilykin. Kuvan on koostanut Heikki Nevanlinna seuraavista datalähteistä: http://lasp.colorado.edu/sorce/index.htm ja http://www.acrim.com/.

Myös auringon uv-säteilyn voimakkuus käyttäytyy varsin samalla tavalla kuin kokonaissäteilykin. Kasvua minimistä on ollut jo hyvän matkaa. 

Samalla tavoin kuin auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä, se vaihtelee myös pitemmällä aikavälillä. Esimerkiksi 1600-luvulla oli ns. Maunderin minimi, jolloin auringon aktiivisuus oli heikkoa, eikä vuosikymmeniin ollut kunnolla auringonpilkkuja. Euroopassa tämä aika tunnetaan pienenä jääkautena.

Joidenkin tutkijoiden mukaan “keskiajan lämpöjaksoa” seurannut pieni jääkausi kesti Euroopassa kaikkiaan lähes 600 vuotta (1300-luvulta 1900-luvun alkuun). Alankomaiden kanavat jäätyivät, mikä on ikuistettu mm. maalauksiin kanavilla luistelevista ihmisistä. Vuonna 1658 Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa yllätti tanskalaiset marssittamalla sotajoukkonsa jäisten salmien yli Tanskaan. Näiden taisteluiden seurauksena Ruotsi sai Tanskalta Skånen. Suomessa pikku jääkausi oli pahimmillaan vuosina 1695-1696, jolloin talvi kuitenkin oli leuto. Kevät tuli varhain, jäät lähtivät järvistä ja toukotyöt aloitettiin jopa helmikuussa. Maaliskuussa pakastui jälleen, järvet jäätyivät ja kesä oli lyhyt. Kesän jälkeen järvet jäätyivät jälleen elokuun alussa (joissakin tiedoissa 8. elokuuta). Seurasi nälänhätä, ja vuosina 1694-1696 noin kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään ja kulkutauteihin.

BBC:n mukaan tutkija Mike Lockwood kuitenkin huomauttaa, ettei kyseessä todellisuudessa ollut minkäänlainen jääkausi, vaan väite on täysin tuulesta temmattu. Kylmien talvien määrä Euroopassa kyllä lisääntyi, mutta kylmiä talvia ei ollut katkeamattomana sarjana perätysten. Lockwoodin mukaan Maunderin minimi voisi selittää kylmien talvien osuuden lisääntymisen, mikäli uv-säteilyn voimakkuus vaihtelee pitemmällä aikavälillä yhtä voimakkaasti kuin 11 vuoden syklin aikana.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan selity vain auringon säteilyn muutoksilla:

“Auringon aktiivisuudessa on ollut vain vähän tai ei ollenkaan trendiä 1950-luvun jälkeen. Sen seurauksena Auringon ja ilmaston kaikki korrelaatiot loppuivat 1970-luvulla, kun nykyinen ilmaston lämpenemistrendi alkoi.”

Saksalaiset tutkimustulokset kertovat asiasta lisää:

“Aurinko on jo pitkään ollut vähäisen aktiivisuuden tilassa ja on spekuloitu, että se voisi vaipua Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. Maunderin minimi oli Auringon vähäisen aktiivisuuden jakso 1600-luvun loppupuolella. Nykykäsityksen mukaan se yhtenä tekijänä aiheutti erityisesti pohjoiselle pallonpuoliskolle erityisen kylmän ajanjakson, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi. Feulner ja Rahmstorf tutkivat, miten tulevaisuuden ilmasto kehittyisi, jos Aurinko vaipuisi nyt Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. — Heidän tuloksiensa perusteella Auringon heikko aktiivisuus vaikuttaa enintään 0,3°C viilentävästi vuoteen 2100 mennessä. Heidän ajojensa tulokset eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioille Auringon normaaliaktiivisuudella olivat 3,7°C tai 4,5°C lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä. Näihin verrattuna Auringon heikko aktiivisuus siis vaikuttaisi heidän mukaansa hyvin vähän (lämpeneminen olisi silloin vähintään 3,4°C tai 4,2°C eri päästöskenaarioille). Kasvihuonekaasujen vaikutus näyttäisi siis olevan lähitulevaisuudessa huomattavasti voimakkaampi kuin Auringon aktiivisuuden muutosten vaikutus.”

Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Nevanlinna on tehnyt auringon säteilyn vaikutuksista erinomaisen koosteen.

Maailmanlaajuisia diagrammeja tarkasteltaessa ilmaston lämpeneminen näkyy selvästi. Ilmasto on lämmennyt myös niinä aikoina, jolloin auringon aktiivisuus on ollut heikko. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti, koska sään vaihtelut jatkuvat myös ilmaston lämmetessä. Viimeaikaiset Suomen kylmät talvet olisivat todennäköisesti olleet vielä hiukan kylmempiä ilman ilmastonmuutosta.

Talven 2011-2012 sääennuste

Millainen on talven 2011-2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty elo-syyskuussa 2011. Uusimmat ennusteet päivittyvät tämän tekstin linkkeihin. Tulossa näyttäisi olevan lämmin loppusyksy ja tavanomainen tai hieman tavanomaista kylmempi talvi. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella. Niiden luotettavuus ei siis vielä ole kovinkaan hyvä.

© creAtive - Fotolia.com

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan loppusyksy ja alkutalvi (lokakuu, marraskuu, joulukuu) ovat meillä tavanomaista lämpimämpiä 70-80 prosentin todennäköisyydellä, kun tilastollisesti tavallista korkeamman lämpötilan todennäköisyys on 50 prosenttia. Lapissa on ennusteen mukaan normaalia sateisempaa. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Suomen Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Myös Venäjän Ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen loka-marras-joulukuuksi keskimääräisiä tai hieman normaalia lämpimämpiä lämpötiloja.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille (hieman) keskimääräistä kylmempää talvea, mutta kevät 2012 näyttää jo tavanomaiselta. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteiden mukaan syksy 2011 näyttää meillä keskimääräistä lämpimämmältä, talvi taas tavanomaiselta. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Positive Weather Solutions laatii Euroopan ennusteensa keskittyen Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin, joten ennusteen soveltuminen Suomeen on kyseenalainen. Toistaiseksi myös puuttuu talven ennusteen pohjaksi tarvittavia tietoja. Alustavan ennusteen mukaan syyskuu on tavanomaista lämpimämpi, lokakuu kostea mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, marraskuu tavanomainen, joulukuu ja tammikuu hieman keskimääräistä kylmempiä.

Yksityiskohtaisimmilta näyttävät ennustekartat löytyvät Ranskan Ilmatieteen laitokselta. Niiden mukaan lokakuu 2011 on Suomessa kuiva ja asteen verran keskimääräistä lämpimämpi. Euroopassa on monin paikoin 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää. Marraskuu 2011 on Suomessa lämpötiloiltaan keskimääräinen mutta märkä. Tämä kosteus aiheuttaa erityisesti Ruotsissa ja Norjassa, joissa lämpötila on 0,5 astetta normaalia kylmempi, todennäköisesti runsaita lumisateita. Joulukuussa 2011 Suomessa on kuivaa ja 0,5 astetta keskimääräistä kylmempää. Tammikuu 2012 on kostea (lumisateinen), Etelä-Suomessa 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, Pohjois-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Helmikuu 2012 taas on Etelä-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja, Pohjois-Suomessa 0,5 astetta tavallista kylmempi. Suurimmassa osassa Eurooppaa lämpötilat ovat 0,5-2,0 astetta tavanomaista korkeampia. Malliennusteeseen sisältyvien epävarmuuksien takia tällainen tulkinta näin tarkasti kuukausittain, valtioittain ja asteluvuin voi kuitenkin antaa hyvinkin virheellisiä tuloksia.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Esimerkiksi WSI:n talven 2010-2011 ennusteen (marras-joulu-tammikuu) paikkansa pitävyyden voi tarkastaa täältä (linkki voi vaatia tuplaklikkauksen) ja aiempien ennusteiden luotettavuuden täältä.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos talvesta ennustetaan keskimääräistä kylmempää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on vähän tavanomaista kylmempi (ei silti hurjia pakkasia) tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimman osan ajasta aivan normaaleja (vain vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon paukkupakkaset.

Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

Historian tutkijat ovat arvelleet, että maailmanlaajuiset sään ja ilmaston muutokset ovat voineet johtaa jopa sivilisaatioiden romahtamiseen. Juuri julkaistuissa uusissa tutkimuksissa tarkastellaan suursäätilan vaihteluiden merkitystä konfliktien synnyttäjänä nykyajan olosuhteissa. Vaikka ongelmat ovatkin monitahoisia, suursäätilan vaihtelu on voinut pieneltä osin vaikuttaa esimerkiksi arabimaailman mellakoiden ja kansannousujen puhkeamiseen tänä vuonna. Ilmastonmuutos saattaakin voimistaa erityisesti jo ennestään olemassa olevia uhkia.

© milkovasa - Fotolia.com

Tutkimuksissa on jo vuosia todettu lämpimän sään mahdollisesti lisäävän väkivaltaisuuksien ja mellakoiden riskiä. Esimerkiksi Lontoossa ja New Yorkissa murhien on havaittu lisääntyvän kuumalla säällä. Myös sukupuolinen hyväksikäyttö ja vaarallinen autoilu näyttävät lisääntyvän samoina aikoina. Lämpimällä ilmalla kaduilla liikkuu enemmän ihmisiä, nestevajaus lisää ärtyneisyyttä ja alkoholia kulutetaan tavanomaista enemmän.

Brittiläisen Glamorganin yliopiston psykologi Lance Workman toteaa kuuman sään lisäksi muuttavan aivojen serotoniinieritystä. Serotoniini puolestaan säätelee esimerkiksi aggressiivisuutta. Aggressiivisuuden lisääntyminen kuumassa on todettu myös laboratoriotesteissä. Workmanin mukaan suurin osa mellakoista Yhdysvalloissa tapahtuukin silloin, kun lämpötila on 27 ja 32 celsiusasteen välillä. Myös Yhdysvaltojen vuoden 1967 rotumellakoista suurin osa sattui päivinä, jolloin lämpötila oli yli 27 astetta. Kun lämpötila nousee 32 astetta korkeammaksi, mellakat kuitenkin harvinaistuvat. Liian kuumassa ihmiset eivät enää jaksa mellakoida.

Aiemmissa tutkimuksissa ei silti ole löydetty yhteyksiä globaalin sään tai ilmaston vaihtelun ja väkivaltaisuuksien välille. Joissakin tapauksissa syynä näyttävät olleen vain paikalliset, satunnaiset säätapahtumat.

Nature-lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa (Hsiang, Meng & Cane 2011) maailmanlaajuiset suursäätilan säännönmukaiset vaihtelut yhdistetään konflikteihin tutkimalla ENSO-värähtelyn (El Niñon ja La Niñan vuorottelu) aiheuttamia säätilan muutoksia nykyisessä ilmastossa eri vuosina. Historioitsijat ovat arvioineet juuri ENSO-värähtelyn olleen yhteydessä konflikteihin kaukaisessa menneisyydessä. Tässä uudessa tutkimuksessa asiaa tarkastellaan modernilla aikakaudella ja testataan sitä kvantitatiivisesti.

Tulosten mukaan vuosien 1950 ja 2004 välillä uusien kansallisten konfliktien todennäköisyys trooppisilla alueilla kaksinkertaistui El Niño -vuosien aikana verrattuna La Niña -vuosiin. Niiden valtioiden alueilla, joihin El Niño ei vaikuta, vastaavaa konfliktien lisääntymistä ei tapahtunut. ENSO-värähtelyn aiheuttama kuuma ja kuiva sää on saattanut olla osallisena 21 prosenttiin kaikkiaan 250 kansallisesta konfliktista vuoden 1950 jälkeen, mikä osoittaa nyky-yhteiskuntienkin olevan riippuvaisia maailmanlaajuisesta suursäätilasta.

Solomon Hsiang, joka johti tutkimusta Columbian yliopistossa New Yorkissa, sanoo: “Voimme spekuloida, että kauan sitten Egyptin dynastia kukistui kuivuuden aikana. Tämä tutkimus osoittaa maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen vaikuttavan konflikteihin juuri nyt. Olemme edelleen erittäin suuressa määrin riippuvaisia ​​ilmastosta. Toivomme tutkimuksen voivan auttaa vähentämään inhimillistä kärsimystä.”

Hsiangin mukaan ennalta ehkäisevät toimenpiteet voisivat estää verenvuodatusta, koska El Niño on mahdollista ennustaa jopa kaksi vuotta etukäteen. On kuitenkin huomattava, että ihmiskunnan osaltaan aiheuttama ilmastonmuutos saattaa tarkoittaa lähes jatkuvaa lämpötilojen nousua ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä, mikä eroaa luonnollisesta El Niño -ilmiöstä. Tutkijaryhmän jäsen Mark Cane sanookin, että ilmaston lämpenemisellä tulee olemaan enemmän vaikutuksia kuin El Niñolla. Hänen mukaansa on siksi vaikea kuvitella, ettei se aiheuttaisi konflikteja.

Tutkijat ovat aloittamassa työn löytääkseen tekijät, jotka selittävät ilmaston ja konfliktien yhteyden. Ruoka on todennäköisesti keskeinen selittävä tekijä, koska satomäärät ja maataloudesta saatavat tulot laskevat voimakkaasti monilla alueilla El Niño -vuosina. “Kun sato epäonnistuu, ihmiset saattavat tarttua aseeseen ansaitakseen elantonsa”, sanoo Hsiang.

Muita El Niñon seurauksena vaikuttavia tekijöitä voivat olla työttömyyden ja hurrikaanien sekä muiden luonnonkatastrofien lisääntyminen. Sen sijaan köyhyyden jakautuminen, demokratian aste ja väestörakenne eivät tutkimuksen mukaan muuttaneet ilmaston ja konfliktien välisen yhteyden voimakkuutta, ei myöskään siirtomaavallan päättyminen monissa maissa vuoteen 1975 mennessä.

Kuitenkin huono sää näyttää ajavan vähemmän kehittyneet maat kaaokseen muita helpommin. Esimerkiksi Sudanissa puhkesi voimakas sota El Niño -vuonna 1963. Vuoden 1983 El Niñon aikaan alkoivat yli 20 vuotta kestäneet taistelut, joissa kuoli kaksi miljoonaa ihmistä. Kaaos huipentui vasta tänä vuonna, kun Etelä-Sudan itsenäistyi.

Sen sijaan Australiassa ei ole mitään sisäisiä konflikteja, vaikka ENSO-värähtely vaikuttaa sielläkin. Yhden hypoteesin mukaan köyhimmillä mailla ei ole resursseja selviytyä El Niñosta. Toinen hypoteesi on, että köyhimmät maat voisivat olla fyysisesti haavoittuvaisempia El Niñolle, mikä taas johtaa sotaan ja köyhyyteen.

Tänä vuonna, joka on voimakas La Niña -vuosi, esimerkiksi Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa on ollut mellakoita, joiden syyt liittyvät yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen, köyhyyteen, työttömyyteen ja vesipulaan. Yksiselitteistä syytä mellakoinnille on siis vaikea löytää.

Voidaan kuitenkin kysyä, miksi mellakat puhkesivat juuri talvella 2010-2011. Tähän kysymykseen etsii vastausta toinen uusi tutkimus  (Lagi, Bertrand & Bar-Yam 2011), jonka vertaisarviointi on vielä kesken. Tulokset on kuitenkin jo julkaistu, koska aihe on ajankohtainen. 

Tutkijat esittävät arabimaailman mellakoihin vaikuttaneeksi tekijäksi elintarvikkeiden jyrkkää hinnannousua. Tutkimus myös ehdottaa, että on olemassa tietty elintarvikkeiden hintataso, jonka ylittyessä mellakoita ja levottomuuksia puhkeaa paljon todennäköisemmin. Tämä luku on 210 FAO:n ruoan hintaindeksillä. Tällä hetkellä indeksi on 231, jonka tienoille se kohosi El Niño -vuonna 2010 alkaneen hintojen nousun seurauksena. Helmikuussa 2011 saavutettiin kaikkien aikojen ennätys 238. Tutkijoiden mukaan nykyinen elintarvikkeiden hintakehitys aiheuttanee seuraavien 1-2 vuoden aikana ilman piikkejäkin indeksin nousun pysyvästi yli 210:een.

FAO:n ruoan hintaindeksi oli korkealla vuoden 2008 ruokamellakoiden aikoihin sekä tänä vuonna “arabikevään” konfliktiaikoina. Voivatko mellakat aiheuttaa elintarvikkeiden korkeita hintoja eikä päinvastoin? Vastaus on kielteinen. Mellakat ovat paikallinen ilmiö, elintarvikkeiden korkea hinta taas maailmanlaajuinen ilmiö. Entä voisiko korrelaatio yksinkertaisesti olla sattumaa? Kyllä, mutta siihen on tutkimuksen mukaan vain pieni mahdollisuus.

Arabimaiden kansannousu olisi ilmeisesti tapahtunut joka tapauksessa jossakin vaiheessa, mutta poikkeukselliset sääolot jouduttivat sitä, arvelevat tutkijat Sarah Johnstone ja Jeffrey Mazo lontoolaisen turvallisuuspolitiikkaa seuraavan IISS-tutkimuslaitoksen Survival-lehdessä. Venäjä on maailman neljänneksi suurin vehnänviejämaa ja Egypti taas Venäjän suurin ostaja. Vuonna 2010 kuivuus vähensi Venäjän satoa noin 30 %. Tämän takia Venäjä aloitti elokuussa 2010 viljan vientikiellon. Egypti saikin ostettua venäläistä viljaa heinä-joulukuussa 2010 enää 1,6 miljoonaa tonnia (vuonna 2009 samaan aikaan 2,8 miljoonaa tonnia).

Epätavalliset sääolot siis aiheuttivat osaltaan viljan hinnan nousua. Sään lisäksi elintarvikkeiden hintojen nousuun tosin ovat vaikuttaneet myös väestönkasvu, öljyn hinnan kohoaminen, entistä korkeampi elintaso, biopolttoaineiden tuotanto ja raaka-aineiden hintakeinottelu. “Arabikevät” taas aiheutui osin tästä hintojen noususta. Suursäätilan vaihtelua ei silti voi syyttää Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mellakoiden ja kansannousujen varsinaiseksi aiheuttajaksi.

Johnstone ja Mazo kuitenkin toteavat näin: “Alkuvuoden tapahtumat kertovat oppikirjaesimerkin siitä, millainen on ilmastonmuutoksen merkitys jo olemassa olevien uhkien voimistajana. — Ilmastonmuutos voi lisätä todennäköisyyttä siihen, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kaltaiset tapahtumat toistuvat muuallakin maailmassa. Vaikka arabikevät olisi luultavasti tapahtunut joka tapauksessa jossakin vaiheessa, ilmaston lämpeneminen nopeutti sitä.”

Näyttää siis siltä, että El Niñon lisäksi myös elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinta ennustaa yhteiskunnallisia levottomuuksia. On siis ehkä mahdollista kehitellä matemaattisia malleja, joilla ilmaston muuttumisesta tai maailmantaloudesta ennustetaan sosiaalisia kriisejä.

Lähteet:

Brockes, Emma & Burkeman, Oliver 2001: Blame it on the sunshine. Guardian, 30 May 2001. [uutisartikkeli]

Carrington, Damian 2011: Are food prices approaching a violent tipping point? Damian Carrington’s environment blog, Guardian, 25 August 2011. [tiedetoimittaja Damian Carringtonin blogi]

Carrington, Damian 2011: Climate cycles linked to civil war, analysis shows. Guardian, 24 August 2011. [uutisartikkeli]

Hsiang, Solomon M. & Meng, Kyle C. & Cane, Mark A. 2011: Civil conflicts are associated with the global climate. Nature 476: 438–441, 25 August 2011. doi:10.1038/nature10311. [tiivistelmä]

Johnstone, Sarah & Mazo, Jeffrey 2011: Global Warming and the Arab Spring. Survival: Global Politics and Strategy, vol. 53, no. 2, April–May 2011, pp. 11–17. doi:10.1080/00396338.2011.571006. [tiivistelmä] [koko artikkeli (PDF)]

Lagi, Marco & Bertrand, Karla Z. & Bar-Yam, Yaneer 2011: The Food Crises and Political Instability in North Africa and the Middle East. Cornell University Library, eprint arXiv:1108.2455. [tiivistelmä]

Mitä eurooppalaiset tietävät hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista?

Euroopan komission Eurobarometri-käyntikyselytutkimuksessa haastateltiin 9.2.-8.3.2011 kaikkiaan 13 091 vähintään 15-vuotiasta eurooppalaista, joista 1001 oli suomalaisia. Tutkimus toteutettiin 12 valtiossa: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Kreikka, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Suomi ja Tšekki. Koko tutkimuksen tulokset painotettiin kunkin maan väestömäärän mukaisesti.

© Stefan Rajewski - Fotolia.com

Kyselyssä kartoitettiin ihmisten tietämystä hiilidioksidista sekä asenteita hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista. Julkaisimme ensimmäisen osan kyselyn tuloksista viime viikolla otsikolla ”Mitä eurooppalaiset tietävät hiilidioksidista?” Tämä nyt julkaistava toinen osa keskittyy eurooppalaisten tietoihin sekä mielipiteisiin hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista.

Oletteko kuullut CO₂:n talteenotosta ja varastoinnista tai hiilen talteenotosta ja varastoinnista (CCS-tekniikka)?

Suomalaisista 12 % ja kaikista eurooppalaisista 10 % sanoo tietävänsä, mitä hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla tarkoitetaan. Ylivoimainen ykkönen on Alankomaat, jossa yli puolet (52 %) vastaajista sanoo tietävänsä asiasta. Suomalaisten tulos on Euroopan kolmanneksi paras alankomaalaisten ja saksalaisten (13 %) jälkeen.

Lisäksi 24 % suomalaisista ja 18 % kaikista eurooppalaisista sanoo kuulleensa hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista, mutta he eivät kuitenkaan mielestään tiedä, mitä tällä tekniikalla tarkoitetaan.

Suurin osa suomalaista (62 %) ja kaikista eurooppalaisista (67 %) ei ole edes kuullut koko asiasta.

Tietämys hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista näyttää olevan yhteydessä aktiiviseen tiedonhankintaan (Internetin ja sanomalehtien seuraaminen). Passiivisesti tietoa saavat (televisiota katsovat) eivät ole asiasta selvillä yhtä hyvin. Lisäksi hyvin koulutetut näyttävät tietävän asiasta enemmän kuin aikaisella iällä kouluttautumisen lopettaneet, samoin miehet naisia enemmän.

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) määritelmä

Ennen seuraavia kysymyksiä haastatelluille luettiin hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin määritelmä:

CCS on teknologia, jonka avulla otetaan talteen fossiilisia polttoaineita (esimerkiksi kaasua tai öljyä) käyttävien voimalaitosten tai raskaan teollisuuden (esimerkiksi teräs- ja sementtiteollisuus) toiminnassa syntyvä hiilidioksidi. Hiilidioksidi voidaan varastoida joko maalle (maan alle) tai merelle (merenpohjan alle) useiden kilometrien syvyyteen.

Kun kyse on tulevasta hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista EU:ssa, mitä seuraavista varastointitavoista suosisitte?

Kaikkien eurooppalaisten mielestä parhaat CCS-menetelmät ovat hiilidioksidin varastointi maan alla vain harvaan asutuilla alueilla (23 % vastaajista), merenpohjan alla (21 %) ja joko merenpohjan tai maan alla vain lähellä sitä voimalaa tai teollisuuslaitosta, joka hiilidioksidin on tuottanut (20 %). Viimeksi mainittu menetelmä oli erityisesti hyvin koulutettujen vastaajien suosikki. Myös Suomessa se sai paljon kannatusta ja oli suosituin vaihtoehto koko Euroopan korkeimmalla prosenttimäärällä (37 %).

Suomessa toiseksi suosituin tapa oli maan alla harvaan asutuilla alueilla varastointi (31 %). Tässäkin suomalaisten prosenttiarvo oli Euroopan korkein. Sen sijaan merenpohjan alle varastointi sai Suomessa vähiten kannatusta koko Euroopassa, vain 10 %.

Kun otatte huomioon kaiken hiilidioksidin tai hiilen talteenotosta ja varastoinnista tietämänne, uskotteko että se olisi tehokas keino taistelussa ilmastonmuutosta vastaan?

Kysymykseen vastasi myönteisesti 39 % eurooppalaisista. Vaihtelu eri valtioissa oli kuitenkin suurta. Yli puolet tšekkiläisistä ja kreikkalaisista vastasi myönteisesti, saksalaisista vain 23 %. Suomalaisten myönteisyys (41 %) oli hivenen yli Euroopan keskiarvon.

Kuitenkin kaikkein eniten kielteisiä vastauksia tuli Suomesta (42 %), toiseksi eniten Saksasta (34 %). Suomessa CCS-tekniikan mahdollisuuksiin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien määrissä onkin koko Euroopan suurin kahtiajako. Saksalaiset olivat melko yksimielisesti skeptisiä tämän tekniikan mahdollisuuksista. Koko Euroopassa kielteisesti vastanneita oli 25 %.

Kantaa ottamattomien joukko oli melko suuri, koko Euroopassa 36 %, Suomessa 17 %.

Myönteisesti kysymykseen vastasivat erityisesti ne, jotka sanoivat tietävänsä CCS-tekniikasta, ja ne jotka arvioivat hiilidioksidin vaikuttavan voimakkaasti ilmastonmuutokseen. Samoin muita myönteisemmin suhtautuivat ydinvoimaa kannattavat, nuoret ja kouluttautumisen myöhemmällä iällä päättäneet vastaajat. Vaikka paras tietämys CCS-tekniikasta näyttäisi olevan Alankomaissa, siellä oli kuitenkin Euroopan toiseksi vähiten vastaajia, jotka uskoivat tekniikan olevan tehokas.

Kun toisessa kysymyksessä piti ottaa kantaa väitteeseen ”Hiilidioksidin varastointi auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan”, täysin tai melko samaa mieltä oli 47 % kaikista eurooppalaista ja 60 % suomalaisista. Suomalaisten prosenttiluku oli jaetulla toisella sijalla yhdessä Bulgarian kanssa. Ohi menivät vain kreikkalaiset (61 %). Melko tai täysin eri mieltä oli sekä kaikista eurooppalaisista että suomalaisista 23 %. Jälleen vastaamattomien joukko oli suuri (koko Euroopassa 30 %, Suomessa 17 %).

Eurooppalaisista 83 % uskoo hiilidioksidipäästöjen vaikuttavan suuresti ilmastonmuutokseen. Näin uskovista yli puolet (52 %) vastustaa hiilen käyttöä omassa maassaan ja vajaa puolet (43 %) pitää CCS-tekniikkaa tehokkaana.

Lähes kaksi kolmasosaa (60 %) eurooppalaisista on sitä mieltä, että hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin pitäisi olla pakollista uusissa hiiltä polttavissa voimaloissa. Suomalaisista näin ajattelee 68 %, mikä on Euroopan kolmanneksi suurin kannatus heti Tšekin (77 %) ja Kreikan (72 %) jälkeen.

Jos hiilidioksidin tai hiilen talteenotto- ja varastointitekniikkaa käytettäisiin alueellanne, uskoisitteko hyötyvänne siitä vai ette?

Myönteisesti kysymykseen vastasi 23 % eurooppalaisista. Kaikkein myönteisimpiä (33 %) olivat tšekit, puolalaiset ja bulgarialaiset. Vähiten myönteisiä vastauksia tuli Saksasta (10 %), Alankomaista (13 %), Ranskasta (18 %) ja Suomesta (22 %).

Kielteisesti vastanneita oli 38 % eurooppalaisista. Eniten kielteisiä vastauksia tuli Alankomaista (67 %) ja Suomesta (57 %).

CCS-tekniikasta vastaajat uskovat tulevan seuraavia hyötyjä: ilmanlaadun parantuminen 53 % vastaajista (71 % suomalaisista, suomalaisten prosenttiosuudet suluissa), työpaikkojen lisääntyminen 30 % (30 %), vesien paikallisen saastumisen vähentyminen 24 % (24 %), sähkön hinnan alentuminen 24 % (15 %), paikallisen liike-elämän hyötyminen 21 % (7 %, Suomessa Euroopan pienin prosenttiluku). Eniten (71 %) ilmanlaadun parantumiseen uskoivat suomalaiset, tšekit ja kreikkalaiset.

CCS-tekniikasta ei uskota tulevan hyötyä seuraavien syiden takia: tekniikalla ei uskota olevan myönteisiä vaikutuksia ympäristöön 36 % (37 %), tekniikasta aiheutuisi vesistöjen saastumisriski 29 % (30 %), tekniikasta aiheutuisi ilman saastumisriski 27 % (19 %), sähkön hinta nousisi 21 % (26 %), fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee joka tapauksessa huomattavasti tulevina vuosina 11 % (16 %), tekniikka haittaisi paikallista liike-elämää 9 % (6 %). Kolmeen viimeksi mainittuun syyhyn Suomesta tuli Euroopan toiseksi korkeimmat prosenttimäärät.

Puolet (49 %) eurooppalaisista uskoo, että EU:ssa käytetään fossiilisia polttoaineita sähkön tuotantoon vielä vuoden 2050 jälkeen. Suomalaisten usko fossiilisten polttoaineiden käyttöön EU:ssa on Euroopan korkein (69 %). Toisena tulevat saksalaiset ja alankomaalaiset (60 %).

Jos viiden kilometrin säteelle kodistanne syvälle maan alle olisi tulossa hiilidioksidin varastointipaikka, miten huolissanne olisitte?

Erittäin tai melko huolissaan olisi kaikista eurooppalaisista 61 % ja suomalaisista 50 %. Syitä huolelle olivat seuraavat asiat: negatiiviset vaikutukset ympäristöön ja terveyteen 64 % huolestuneista vastaajista (70 % huolestuneista suomalaisista), vuotoriski 63 % (68 %), hiilidioksidin kuljetus varastointipaikkaan ei ole turvallista 39 %, paikallisten kiinteistöjen hinnan aleneminen 16 % (25 %), terrorismin vaara 14 % (9 %). Erityisen huolissaan olivat ne vastaajat, joiden mielestä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ei ole tehokas menetelmä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ei lainkaan tai ei kovinkaan huolissaan olisi 23 % kaikista eurooppalaista. Vähiten huolestuneita oli Alankomaissa (43 %), Suomessa (36 %) ja Britanniassa (29 %).

Kaiken kaikkiaan koko EU:ta ajatellen yli puolet (55 %) vastaajista pitää CCS-tekniikkaa tulevaisuudessa turvallisuusriskinä. Vähiten huolestuneita on Romaniassa (39 %), Bulgariassa (49 %), Italiassa (49 %) ja Suomessa (49 %).

Jos maanalaisen hiilidioksidin varastointipaikan rakentamista ehdotettaisiin kotinne lähelle, mitä seuraavista vaihtoehdoista suosisitte?

Kaikista eurooppalaisista 39 % ja suomalaisista 28 % haluaisi, että heidän kansaan neuvoteltaisiin suoraan ja että he voisivat osallistua päätöksentekoprosessiin. Vaikka tämä vaihtoehto oli Suomessakin suosituin, sen kannatus prosentteina jäi Euroopan pienimmäksi yhdessä tšekkiläisten vastausten kanssa.

Toiseksi suosituin vaihtoehto (koko Eurooppa 19 %, Suomi 25 %, Suomessa Euroopan korkein prosenttiluku yhdessä Ranskan kanssa) oli neuvottelu kansalaisjärjestöjen kanssa ja niiden osallistuminen päätöksentekoon.

Kolmanneksi eniten kannatusta (Eurooppa 14 %, Suomi 20 %) sai vaihtoehto, jonka mukaan vastaaville viranomaisille voisi antaa täyden päätösvallan.

Eduskunnan osallistumista päätöksentekoon kannatti kaikista eurooppalaisista 11 % ja suomalaisista 19 %. Suomen prosenttimäärä oli Euroopan korkein.

Eurooppalaisista 77 % on sitä mieltä, että paikallisten viranomaisten pitäisi kuitenkin viime kädessä saada päättää CCS-tekniikan käyttöönotosta, vaikka 68 % vastaajista kaipaakin EU:n yhteisiä ohjeita. Suomessa ja Kreikassa yhteisiä EU-ohjeita kannatettiin eniten koko Euroopassa (82 % vastaajista). Seuraavaksi eniten kannatusta yhteisille ohjeille tuli Alankomaista (79 %), jossa kuitenkin eniten Euroopassa kannatettiin paikallisviranomaisten lopullista päätösvaltaa (89 %).

Mitä kolmea seuraavista pidätte luotettavimpina hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan tiedon tarjoajina?

Luotettavimpina tiedon lähteinä pitää yliopistoja ja tutkimuslaitoksia 45 % kaikista eurooppalaista vastaajista (67 % suomalaista, suomalaisten prosentit suluissa), kansalaisjärjestöjä 31 % (28 %), television, radion ja sanomalehtien toimittajia 24 % (28 %), alueellisia ja paikallisia viranomaisia 23 % (39 %), oman maan hallitusta 20 % (26 %), Euroopan unionia 14 % (17 %), energiayhtiöitä 13 % (22 %) ja ystäviä sekä perhettä 13 % (10 %). Eurooppalaisista 5 % vastasi spontaanisti, ettei mistään saa luotettavaa tietoa.

Suomalaisten luottamus alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin oli Euroopan korkein (39 %). Toiseksi eniten alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin luotetaan Romaniassa (34 %). Alueellisia ja paikallisia viranomaisia vielä enemmän Suomessa kuitenkin luotetaan yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin (67 %). Tässä suomalaisten luottamusprosentti on Euroopan toiseksi korkein heti Alankomaiden (68 %) jälkeen.

Johtopäätökset

Ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja hiilidioksidin talteenottoon sekä varastointiin negatiivisimmin suhtautuvat ne ihmiset, joiden epäluottamus tieteeseen ja viranomaisiin on kaikkein suurin. Passiivisesti tietoa saavat, esimerkiksi vain televisiota seuraavat, eivät ole asioista yhtä hyvin perillä kuin aktiivisemmin tietoa etsivät.

Parhaiten vaikeita asioita, esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja estämiskeinoja, ymmärtävät ja niistä tietävät hyvin koulutetut ihmiset, jotka yleensä myös luottavat viranomaisiin. Hyvä koulutus auttaa aktiivista tiedonhankintaa Internetistä ja monista erilaisista tietolähteistä, mikä puolestaan näkyy parempana tietämyksenä ilmastonmuutoksesta.

Kaiken kaikkiaan eurooppalaisten tiedot ilmastonmuutoksesta ja vaihtoehtoisista energianlähteistä ovat melko hyvät. Sen sijaan hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista tiedetään erittäin vähän. Siihen liittyy myös osin aiheettomia pelkoja. Parhaita tiedonlevittämiskanavia ovat televisio ja Internet. Varsinkin vanhemmille ihmisille kuitenkin myös sanomalehdet ovat tärkeitä.

Lähteet:

Special Eurobarometer 364, Public Awareness and Acceptance of CO₂ capture and storage, Wave 75.1, TNS Opinion & Social, Publication May 2011

Tietämys hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (CCS-tekniikka), Eurobarometer, European Commission, Factsheet in Finnish

Mitä eurooppalaiset tietävät hiilidioksidista?

Mitä CO₂ tarkoittaa ja kuinka paljon se vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mitkä ovat maailmanlaajuisesti suurimmat hiilidioksidin päästölähteet? Kuinka suuri osuus Suomen sähköstä tuotetaan hiilellä ja kuinka paljon uusiutuvilla energianlähteillä? Mistä olet saanut tietoa ilmastonmuutoksesta ja miten ilmastonmuutosta mielestäsi voidaan torjua? Mieti omat vastauksesi ja vertaa niitä muiden eurooppalaisten tietoihin ja mielipiteisiin. Suomalaisten vastaukset poikkeavat yllättävästi muiden eurooppalaisten vastauksista.

(c) ferkelraggae - Fotolia.com

Euroopan komission Eurobarometri-käyntikyselytutkimuksessa haastateltiin 9.2.-8.3.2011 kaikkiaan 13 091 vähintään 15-vuotiasta eurooppalaista, joista 1001 oli suomalaisia. Tutkimus toteutettiin 12 valtiossa: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Kreikka, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Suomi ja Tšekki. Koko tutkimuksen tulokset painotettiin kunkin maan väestömäärän mukaisesti.

Kyselyssä kartoitettiin ihmisten tietämystä hiilidioksidista sekä asenteita hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista. Julkaisemme tutkimuksen tuloksia kahdessa osassa. Tämä ensimmäinen osa keskittyy ihmisten tietoihin hiilidioksidista ja sen vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Myöhemmin julkaistavassa toisessa osassa tarkastelemme hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyviä asenteita.

Mitä CO₂ tarkoittaa?

Haastatelluilta kysyttiin avoimessa kysymyksessä, mitä lyhenne CO₂ tarkoittaa. Kaikista eurooppalaisista puolet ja suomalaisista 60 % vastasi aivan oikein sen tarkoittavan hiilidioksidia. Paras tietämys oli puolalaisilla (75 %), tšekeillä (73 %) ja romanialaisilla (71 %). Huonoiten asian hallitsivat ranskalaiset (29 %) ja italialaiset (31 %).

Euroopassa toiseksi yleisin (11 %) selitys CO₂:lle oli virheellisesti hiilimonoksidi. Kolme prosenttia luuli sen tarkoittavan hiiltä ja toiset kolme prosenttia antoi jonkin muun väärän vastauksen. Vastaajista 13 % tunnusti, ettei tiedä lyhenteen merkitystä. Näin tietämättömiä tai täysin väärin vastanneita oli yhteensä 30 %.

Vastanneista 70 % antoi CO₂-lyhenteelle jonkin hyväksyttävän rajoissa olevan selityksen (50 % hiilidioksidi, 10 % kaasu, 5 % kasvihuonekaasu, 4 % jotakin ilmastonmuutokseen liittyvää, 1 % kemikaali).

Hiilidioksidin vaikutus ilmastonmuutokseen

Eurooppalaisista 83 % pitää hiilidioksidin vaikutusta ilmastonmuutokseen suurena (35 % hyvin suurena ja 48 % melko suurena). Kaikkein isoin näin ajattelevien prosenttiosuus on Kreikassa (94 %). Jaetulle viimeiselle tilalle (77 %) jäävät Alankomaat, Bulgaria, Italia ja Suomi.

Pienenä hiilidioksidin vaikutusta ilmastonmuutokseen pitää 7 % eurooppalaisista (6 % melko pienenä ja 1 % hyvin pienenä). Suomalaisista hiilidioksidin vaikutusta pitää pienenä 18 %, mikä on koko Euroopan toiseksi suurin prosenttiosuus heti Alankomaiden (19 %) jälkeen.

Suomalaisista 5 % ja kaikista eurooppalaisista 9 % ei osannut tai halunnut arvioida lainkaan, kuinka suuri merkitys hiilidioksidilla on ilmastonmuutokseen. Lisäksi prosentti eurooppalaisista vastasi spontaanisti, ettei hiilidioksidilla ole mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaikkei tällaista vastausvaihtoehtoa tarjottu.

Hiilidioksidin päästölähteet

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan maailmanlaajuisesti suurimmat hiilidioksidin päästölähteet vuoden 2000 jälkeen ovat olleet järjestyksessä suurimmasta alkaen lueteltuina voimalaitokset, liikenne, tehtaat, kotitalouksien lämmitys ja maatalous.

Tutkimuksessa suurimmaksi globaaliksi päästölähteeksi 35 % eurooppalaisista luuli tehtaita, 28 % fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia, 15 % liikennettä, 7 % maataloutta ja 6 % kotien lämmitystä. Seitsemällä prosentilla ei ollut näkemystä asiasta. Suomalaisisista yhtä suuri prosenttiosuus (34 %) piti suurimpana päästölähteenä tehtaita ja voimalaitoksia, 18 % liikennettä, 8 % maataloutta ja 3 % lämmitystä. Tietoa ei ollut kahdeksalla prosentilla.

Tietämys ja mielipiteet energialähteistä

EU:n tilastojen mukaan vuonna 2007 Suomen sähköstä 30 % tuotettiin uusiutuvilla energianlähteillä ja 26 % hiilivoimalla. Tutkimuksessa 63 % haastatelluista suomalaisista arvioi aivan oikein hiilisähkön prosenttiosuuden Suomessa olevan yli kymmenen prosenttia, kun 28 % uskoi sen jäävän korkeintaan kymmeneen prosenttiin. Uusiutuvan energian (esimerkiksi tuuli, vesi, aurinko) prosenttiosuuden lähes puolet (48 %) suomalaisista luuli jäävän korkeintaan kymmeneen prosenttiin, kun 47 % arvioi oikein uusiutuvien energianlähteiden osuuden sähköntuotannossa olevan yli kymmenen prosenttia.

Hiilivoimaa kannattaa 43 % eurooppalaisista (suomalaisista 32 %, suomalaisten kannatus- ja vastustusprosentit suluissa), maakaasua 80 % (82 %) ja ydinenergiaa 36 % (52 %). Vastustajia hiilivoimalla on 48 % eurooppalaisista (64 % suomalaisista), maakaasulla 13 % (15 %) ja ydinenergialla 54 % (46 %). On hyvä huomata, että kysely tehtiin ennen Japanin maanjäristystä, joka on saattanut vaikuttaa ydinvoima-asenteisiin.

Mistä ja kuinka hyvin ilmastonmuutoksesta on saatu tietoa?

Pääasiallisina ilmastonmuutostiedon lähteinä eurooppalaiset pitävät televisiota (81 %), sanomalehtiä (44 %), nettiä (32 %), radiota (26 %), aikakausilehtiä (23 %), ystäviä ja perhettä (18 %) sekä kouluja ja yliopistoja (9 %). Television merkitys vaihtelee melko paljon. Bulgarialaisista 92 % pitää televisiota yhtenä päälähteenä ilmastonmuutostiedon hankkimisessa, suomalaisista 81 % ja italialaisista vain 70 %. Kaksi prosenttia eurooppalaisista sanoo saavansa ilmastonmuutostietoa ainoastaan netistä. Suomessa netin prosenttiosuus (52 %) on Euroopan korkein ja sanomalehtien osuus (68 %) heti Alankomaiden jälkeen Euroopan toiseksi korkein.

Lähes puolet eurooppalaisista kokee saaneensa hyvin tietoa ilmastonmuutoksen syistä (erittäin hyvin 8 %, melko hyvin 41 %). Tässä on kuitenkin seitsemän prosenttiyksikön pudotus vuoden 2009 vastaavaan tutkimukseen verrattuna. Vastanneista 14 % on sitä mieltä, etteivät he ole saaneet lainkaan tietoa ilmastonmuutoksen syistä. Tämä on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Samat prosenttijakaumat saatiin kysymykseen, jossa tiedusteltiin, kuinka hyvin ihmiset ovat saaneet tietoa ilmastonmuutoksen seurauksista.

Suomalaisista 64 % sanoo saaneensa ilmastonmuutoksen syistä tietoa hyvin (erittäin hyvin 10 %, melko hyvin 54 %). Erittäin hyvin tietoa saaneiden osuus on Suomessa Euroopan neljänneksi korkein. Ohi pääsevät vain alankomaalaiset, ranskalaiset ja britit. Suomessa oli koko Euroopasta kaikkein vähiten (2 %) niitä, jotka eivät ole saaneet lainkaan tietoa ilmastonmuutoksen syistä.

Ilmastonmuutoksen seurauksista 66 % suomalaisista kokee saaneensa tietoa hyvin, mikä on koko Euroopassa brittien kanssa jaettu toinen sija heti alankomaalaisten (70 %) jälkeen. Vain 2 % suomalaisista sanoo, etteivät he ole saaneet lainkaan tietoa seurauksista. Tämä on koko Euroopan alhaisin tietämättömien prosenttiosuus.

Eurooppalaisista 7 % on saanut erittäin hyvin, 39 % melko hyvin ja 15 % ei lainkaan tietoa keinoista estää ilmastonmuutosta. Suomalaisilla vastaavat prosenttimäärät samassa järjestyksessä lueteltuina ovat 8 %, 59 % ja 3 %. Jälleen tietämättömien osuus on Suomessa Euroopan pienin.

Ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja torjuntakeinoista paremmin tietoisia tuntevat olevansa opintonsa myöhemmällä iällä päättäneet, johtotasolla työskentelevät, päivittäin nettiä käyttävät ja sosiaalisella asteikolla itsensä korkeammalle sijoittavat ihmisryhmät. Yli 55-vuotiaat kokevat tietoisuutensa nuorempia huonommaksi.

Miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä?

Tärkeimpinä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoina eurooppalaiset pitävät teollisuuden ympäristöystävällistä teknologiaa (29 %), sähköllä tai vähähiilisillä polttoaineilla kulkevia, puhtaampia autoja (29 %), sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämistä (25 %), energiatehokkaampien talojen rakentamista ja entisten eristämistä (22 %), teollisuusprosessien energiatehokkuuden parantamista (18 %), hiilidioksidipäästöjen verotusta (14 %) ja maatalouden kasvihuonekaasujen vähentämistä (13 %).

Suomalaiset asettavat kolme tärkeintä ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoa tähän järjestykseen: puhtaammin toimivat autot (34 %), teollisuuden ympäristöystävällinen teknologia (32 %) ja sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen pienentäminen (16 %). Puhtaammin toimivien autojen prosenttiosuus on Suomessa Euroopan toiseksi korkein (Ranskassa 35 %) ja sähköntuotannon hiilipäästöjen vähentämisen prosenttiluku Euroopan pienin.

Lähteet:

Special Eurobarometer 364, Public Awareness and Acceptance of CO₂ capture and storage, Wave 75.1, TNS Opinion & Social, Publication May 2011

Tietämys hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (CCS-tekniikka), Eurobarometer, European Commission, Factsheet in Finnish