Ilmastonmuutos uhkaa merikilpikonnia ja monia muitakin lajeja

Merikilpikonnat ovat uineet valtamerissä yli 150 miljoonaa vuotta ja selvinneet lukuisista ilmastonmuutoksista. Silti ihmisen aiheuttama nopea ilmastonmuutos voi johtaa niiden tuhoutumiseen.

zakinthos_munintapaikka

Kilpikonnan munintapaikka Kalamakin rannalla Zakinthoksella. © Jari Kolehmainen

Globaalisti vuosi 2013 oli mittaushistorian toiseksi, neljänneksi tai kuudenneksi lämpimin. Australiassa viime vuosi oli mittaushistorian kuumin ja tämäkin vuosi alkoi helleaalloilla. Miten eläimet selviytyvät ja voivatko ne sopeutua ilmastonmuutokseen?

Historiallisesti kilpikonnia oli kaikkialla. Niitä oli Karibialla niin runsaasti Kolumbuksen purjehtiessa Amerikkaan, että kertomusten mukaan hänen miehistönsä valitti unen puutetta, joka johtui jatkuvasta laivan törmäilystä merikilpikonniin yöaikaan.

Nykyään merikilpikonnat ovat uhattuina monella tavalla. Nopea ilmastonmuutos tällä vuosisadalla voi sinetöidä niiden kohtalon kertaheitolla.

Viime vuosisadalla kaikkien seitsemän lajin populaatiot vähentyivät jo dramaattisesti. Kilpikonnien pyydystäminen (ruoka, öljy, nahka, kilpi), munien kerääminen, veneily (kilpivauriot, haavat, kuolemat), vahingossa tapahtuva tappaminen kalastuksen yhteydessä, muovijäte, kemiallinen saastuminen, maataloudesta ja jätevesistä tulevat ravinteet, valosaaste ja pesimäalueiden häviäminen rannikkoalueiden muuttuessa ovat kaikki vaikuttaneet haitallisesti.

valekaretti

Caretta caretta -valekarettikilpikonna vapaana Välimeressä. © Jari Kolehmainen

Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat taivaan valoisuuden avulla. Veden heijastavan vaikutuksen vuoksi ilma nimittäin on varsinkin kuutamolla meren päällä kirkkaampaa kuin muualla. Valohakuisuuskäyttäytymisen avulla esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi esimerkiksi Kreikkaan kuuluvalla Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja.

Muovit ja muu jäte ovat kilpikonnille vaarallisia, koska ne syövät melkein mitä tahansa. Kilpikonnan elimistö ei kuitenkaan pysty hajottamaan muovia, vaan muovi voi aiheuttaa esimerkiksi suolistotukoksen.

Kemikaalit voivat muuttaa kilpikonnien immuunijärjestelmää ja altistaa ne siten patogeeneille eli taudinaiheuttajille, esimerkiksi fibropapillooma-kasvaimia aiheuttavalle herpesviruksen kaltaiselle Fibropapilloma-virukselle.

Kalastus vaikuttaa kilpikonniin suoraan, kun osa yksilöitä jää kiinni esimerkiksi verkkoihin ja trooleihin. Kilpikonnat voivat myös niellä kalastuskoukkuja. Kalastuksella on myös välillinen vaikutus, koska ravintoketjut muuttuvat.

Kun tähän kaikkeen lisätään vielä ilmastonmuutos, merikilpikonnien tulevaisuus ei näytä hyvältä. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja nostaa merenpintaa, jolloin kilpikonnien munintapaikat saattavat tuhoutua. Meret lämpenevät, mikä voi edistää fibropapillooman leviämistä. Myös merivirrat voivat muuttua. Kaiken lisäksi nykyinen ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin historialliset ilmastonmuutokset, ja siksi kilpikonnien voi olla hyvin vaikea sopeutua.

kypros

Kilpikonnien munintapaikkoja Kyproksella. © Jari Kolehmainen

Lämpötila ohjaa jopa merikilpikonnien sukupuolen määräytymistä. Se ei määräydy geneettisten tekijöiden (esimerkiksi X- ja Y-kromosomit) avulla, vaan kilpikonnilla on alligaattorien ja joidenkin muiden matelijoiden tapaan ns. fenotyyppinen sukupuolen määräytyminen. Sukupuoli määräytyy sen mukaan, kuinka lämpimässä munat kehittyvät. Kuumemmissa munintapaikoissa syntyy naaraita, kun taas viileämmät munintapaikat tuottavat koiraita. Joillakin muilla lajeilla lämpötila vaikuttaa sukupuoleen juuri päinvastaisella tavalla. Ilmaston lämpeneminen lämmittää myös rantoja ja tekee kilpikonnien munintapaikoista kuumempia. Kuumemmat munintapaikat tuottavat enemmän naaraita, ja lopulta ei ehkä ole jäljellä lainkaan koiraita.

Mariana Fuentes James Cookin yliopistosta tutki merikilpikonnia, jotka pesivät Ison Valliriutan alueella olevilla saarilla. Hän totesi, että nämä rannat todennäköisesti tuottavat yksinomaan naarasjälkeläisiä vuoteen 2070 mennessä. Samanlaisia arvioita on olemassa Länsi-Australian valekarettikilpikonnista ja Australian Pohjoisterritorion bastardikilpikonnista.

Eivätkö kilpikonnat voi kaivaa munimispaikkaa syvemmälle, jossa on viileämpää? Eivätkö kilpikonnat voi muuttaa viileämmille rannoilla tai munia talvella? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Onkin pohdittu paljon sitä, pystyvätkö kilpikonnat muuttamaan käyttäytymistään munien lämpenemisen torjumiseksi. Näitä teorioita on vaikea testata, koska merikilpikonnat ovat hyvin pitkäikäisiä. Joihinkin mahdollisiin käyttäytymismuutoksiin liittyy myös riskitekijöitä.

Voisivatko kilpikonnat kaivaa syvemmälle? Ainakin pienten kilpikonnien lyhyet etujalat voivat olla fyysinen este syvien pesien kaivamiseen. Syvemmälle kaivaminen myös kestää kauemmin. Rannat ovat riskialttiita paikkoja merikilpikonnille. Niiden elimistö voi ylikuumentua tai krokotiili tai jokin muu peto voi syödä ne.

Voisivatko kilpikonnat muuttaa uusille alueille? Naaraskilpikonnat palaavat munimaan samalle rannalle, jossa ne ovat itse kehittyneet. Muuttoa tapahtuu vain silloin, jos naaras tekee suunnistusvirheen. Onkin epätodennäköistä, että tämä takaisi riittävän suuren muuttoliikkeen viileämmille vesille. Joskus naaraskilpikonnat munivat täysin sopimattomiin paikkoihin, esimerkiksi veteen, joten täytyy suhtautua hieman skeptisesti kilpikonnien kykyyn valita muninnan kannalta parhaat mahdolliset paikat.

Voisiko munimisaika muuttua? Jonkin verran näyttöä pesimisaikojen muutoksista on jo olemassa. Lämpenevät valtameret voivat toimia avainärsykkeenä, joka laukaisee munimiskäyttäytymisen eri aikaan vuodesta kuin ennen. Jää kuitenkin nähtäväksi, onko tämä vuodenaikarytmin muuttuminen lopulta hyvä asia vai ei.

Kilpikonnilla on elinympäristössään tärkeä merkitys, joka vaikuttaa moniin muihinkin lajeihin. Merikilpikonnista toiset lajit ovat lihansyöjiä ja toiset kasvinsyöjiä. Ne säätelevät merkittävästi esimerkiksi levien ja matalassa vedessä kasvavien kasvien määrää ja lajisuhteita. Merikilpikonnien katoaminen olisikin menetys sekä ihmisten että ympäristön kannalta.

Lähteet

ARCHELON – Sea Turtle Protection Society of Greece

IUCN Marine Turtle Specialist Group

The Turtle Hospital

Tim Dempster, Ella Kelly ja Tim Jessop: Sea turtles will feel the heat from climate change, The Conversation 30.1.2014

Kirjoituksia muiden lajien sopeutumisesta ilmastonmuutokseen

Suomi lämpenee – kumpi sukupuoli kärsii enemmän?

Ilmastonmuutos lajien sukupuuton aiheuttajana

Ilmaston lämpeneminen vähentää kalojen uintikykyä

Arktisten alueiden lajit vaikeuksissa, korallien ja muiden merieläinten vaihtoehdot, ilmastonmuutos ei ehkä ollutkaan syynä kultakonnan sukupuuttoon

Korallit leviävät Japanissa pohjoista kohti hurjaa vauhtia

Itä-Karibian koralliriutat ovat katoamassa

Jääkarhun tulevaisuus on jään varassa

Britanniassa kevät tulee nykyisin keskimäärin 11 päivää entistä aiemmin

Valkopyrstöriekon vaikeudet ja suippopyrstösirkkusen surkeudet

Valaiden ulosteet tärkeitä ilmastonmuutoksen estäjiä?

Kysy ilmastonmuutoksesta: Miten ilmastonmuutos vaikuttaa saimaannorppaan? (ks. alin kysymys)

Juha ”Norppa” Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: