Ilmastouutiset, viikko 12/2010

Uutinen ilmastouutisista

Jatkossa siirrymme viikoittaisen uutiskoosteen sijaan julkaisemaan yksittäisiä uutisia useammin. Näin saamme julkaistua uutiset tuoreempina.

Hansen selittää sään ja ilmaston

NASAn Goddard Institute for Space Studies (GISS) on julkaissut vedoksen James Hansenin ja kumppanien uudesta tutkimusartikkelista, jota ei ole virallisesti julkaistu vielä missään. Hansen on ollut yhteydessä Joseph Rommiin asian tiimoilta, ja Romm kertoo blogissaan Hansenin yhteenvedon artikkelissa kerrotuista tuloksista. Käytämme Hansenin yhteenvetoa tässä pääasiallisena lähteenä. Artikkelin aiheena on tämänhetkinen GISSin globaali pintalämpötila-analyysi, eli artikkelissa päivitetään heidän analyysinsä kuvaus. Onkin hyvä, että he julkaisevat aiheesta uuden artikkelin, koska heidän edellinen artikkelinsa on vuodelta 2001 ja analyysiin on tullut hiukan muutoksia sen jälkeen.

Otetaanpa kuitenkin aluksi heidän tiivistelmänsä suomennos:

Me päivitämme Goddard Institute for Space Studies (GISS) globaalin pintalämpötila-analyysin. Me käytämme satelliittien yövalaistusmittauksia äärimmäisessä pimeydessä sijaitsevien mittausasemien tunnistamiseen. Näitä asemia käytetään kaupunkialueilla ja kaupunkialueiden laidoilla sijaitsevien mittausasemien trendien säätämiseen, jotta saadaan pois vaikutukset, jotka eivät liity ilmastoon, ja jotta saadaan vahvistus sille, että kaupunkien vaikutukset ovat pieniä analysoidussa globaalissa muutoksessa. Koska GISSin analyysi yhdistää olemassaolevat merenpinnan lämpötilamittaukset meteorologisten asemien mittauksiin, testaamme vaihtoehtoisia valintoja merten mittaussarjoille ja osoitamme, että globaalin lämpötilan muutos on herkkä napa-alueiden arvioidulle lämpötilan muutokselle, missä mittaukset ovat rajallisia. Vertaamme GISSin, NCDC:n ja HadCRUTin globaalin lämpötilan rekonstruktioita keskenään. Teemme johtopäätöksen, että globaali lämpötila jatkoi nopeata nousuaan viime vuosikymmenellä suurista El Nino-La Nina-sykliin yhdistetyistä vuosivaihteluista huolimatta.

Tähän viimeiseen johtopäätökseen Hansen antaa Rommin jutussa myös tarkennuksen, ettei heidän analyysinsä perusteella lämpenemisen nousu edes hidastunut viime vuosikymmenellä. Tämä perustuu 5 ja 11 vuoden liukuvien keskiarvojen tarkasteluun.

Hansen ja kumppanit ennustavat, että vuosi 2010 tulee tekemään uuden globaalin lämpötilaennätyksen, elleivät loppuvuonna vaikuta La Nina -olosuhteet. Tämä ennätys tulee heidän mukaansa olemaan erityisen merkityksellinen, koska se tapahtuu juuri kun Auringon vaikutus on heikoimmillaan. Kun katsotaan liukuvaa 12 kuukauden keskiarvoa, he ennustavat lämpöennätyksen rikkoutuvan jo muutaman lähikuukauden aikana.

Heidän mukaansa kaupunkilämpösaarekkeen vaikutus on pieni, mikä ei ole uusi tai yllättävä tulos. He ottavat myös kantaa tämän talven outoon säähän pohjoisella pallonpuoliskolla. Tänä talvenahan oli se tilanne, että arktisilla alueilla oli erittäin lämmintä, kun taas keskisillä leveysasteilla oli erittäin kylmää. He toteavat, että tämä melko poikkeuksellinen tilanne sattui samaan aikaan, kun arktinen oskillaatio (AO) oli äärimmillään vuoden 1950 jälkeen. He kuitenkin esittävät vertailun USA:n lämpötiloista ja AO:n tilanteesta 2000-luvun loppupuolella ja 1970-luvulla. 1970-luvulla oli samantapaisia äärimmäisen AO:n tilanteita ja silloin USA:n lämpötilat olivat huomattavasti kylmemmät kuin tänä talvena. Hansen myös sanoo, ettei tämän ilmiön pitäisi toistua usein lähiaikoina, koska AO:n pitkäaikainen trendi on ollut kohti positiivisempia arvoja, joten lähivuosina lienee tiedossa taas leutoja talvia Suomeenkin. Hansen kuitenkin toteaa, että lämpenevässä maailmassa ilmakehässä on enemmän vesihöyryä, mikä voi aiheuttaa enemmän lunta niille seuduille, joissa lunta normaalistikin esiintyy.

Tässä tutkimusartikkelissa otetaan jonkin verran kantaa myös joihinkin julkisuudessa esillä oleviin kiistakysymyksiin, joten niistä asioista kiinnostuneiden kannattaa lukea artikkeli. Esimerkiksi artikkelissa on melko pitkä käsittely kaupunkilämpösaarekeilmiölle, joka on ollut yksi pitkäaikaisista julkisuudessa esillä olleista kiistakapuloista pintalämpötilamittauksiin liittyen.

Lähteet: Joseph Romm, ”NASA: ”It is nearly certain that a new record 12-month global temperature will be set in 2010″”
Hansen, J., Ruedy, R., Sato, M., Lo, K., ”Current GISS Global Surface Temperature Analysis”, GISS-verkkosivut [koko artikkeli].

Uudessa tutkimuksessa havaittiin Etelä-Grönlannin jäätiköiden sulaneen kiihtyvällä tahdilla vuoden 2003 jälkeen, mutta hidastuvalla tahdilla vuonna 2006. Vuoden 2006 sulaminen oli silti vielä paljon nopeampaa kuin ennen vuoden 2003 syksyä. Tämän lisäksi todettiin, että sulaminen on alkanut levitä myös Grönlannin luoteisrannikolle. Kuva: Esko Pettay.

Painovoimaa ja paikannusta jäätiköillä

Uudessa tutkimuksessa joukko tutkijoita Tanskasta ja USA:sta tarkastelee Grönlannin jäätikön sulamista. He mittaavat asiaa kahdella eri tavalla. Ensiksi he käyttävät GRACE-satelliitin painovoimamittauksia. Painovoimamittauksista näkee, kuinka paljon tietyllä paikalla on massaa. GRACEn toistuvista mittauksista on mahdollista seurata, kuinka tietyn paikan massan määrä kehittyy, siis massan väheneminen tai lisääntyminen. Jos jäätikkö sulaa ja siitä siksi valuu sulanutta vettä mereen, jäätikön massa pienenee ja se pitäisi näkyä GRACEn mittauksissa.

Toiseksi he käyttävät GPS-järjestelmää, eli tätä nykyään jo aika yleisesti tiedossa olevaa paikannusjärjestelmää, jossa myös satelliiteilla asioita mitataan. GPS:n avulla he mittaavat, kuinka paljon maankuori nousee tai laskee tietyillä paikoilla. Jään sulaessa ja valuessa vetenä mereen siitä aiheutuvan massan poistuminen johtaa maankuoren nousemiseen, koska sen päältä poistuu painoa. Näitä kahta tapaa he käyttävät yhdessä niin, että GRACEn massanmuutoksien perusteella he ennustavat, paljonko maankuori pitäisi nousta ja tarkistavat tuloksen sitten GPS-mittauksista.

Grönlannin jäätikön tiedetään sulavan kiihtyvällä tahdilla Grönlannin eteläosissa. Tässä uudessa tutkimuksessa havaittiin eteläisen Grönlannin jäätiköiden sulaneen kiihtyvällä tahdilla vuoden 2003 jälkeen, mutta hidastuvalla tahdilla vuonna 2006. Vuoden 2006 sulaminen oli silti vielä paljon nopeampaa kuin ennen vuoden 2003 syksyä. Tämän lisäksi he havaitsivat, että sulaminen on alkanut levitä myös Grönlannin luoteisrannikolle. Heidän käsityksensä mukaan se kehitys on alkanut vuoden 2005 tienoilla. Tärkeä tulos heidän tutkimuksestaan on myös se, että he osoittavat GPS-järjestelmän käyttökelpoisuuden tällaisissa mittauksissa.

Lähde: Khan, S. A., J. Wahr, M. Bevis, I. Velicogna, and E. Kendrick (2010), Spread of ice mass loss into northwest Greenland observed by GRACE and GPS, Geophys. Res. Lett., 37, L06501, doi:10.1029/2010GL042460 [tiivistelmä].

Mittauksia Golfvirran varrella

Yksi huolenaihe ilmastonmuutoksen yhteydessä varsinkin suomalaisille on Golfvirran mahdollinen hidastuminen tai jopa pysähtyminen joskus tulevaisuudessa. Josh Willis* on tutkinut joitakin mittauksia, joista asiaa voisi selvitellä. Hän käytti satelliittien mittauksia merenpinnan korkeudesta ja lämpötila-, suolaisuus- sekä nopeusmittauksia kelluvilta mittauslautoilta.

Näiden avulla hän yritti määrittää Golfvirran pohjoiseen päin virtaavan yläosan muutoksia. Suuria muutoksia hän ei löytänyt. Hän löysi pienen lisäyksen Golfvirran voimakkuudessa vuoden 1993 jälkeen, joka hänen mukaansa johtuu todennäköisesti Pohjois-Atlantin lämpenemisestä. Lisäksi virrassa esiintyy vuodenaikavaihteluita sekä useamman vuoden kestoisia vaihteluita, mutta pitkän ajan muutoksia hän ei siis havainnut ja hän toteaakin:

…nämä havainnot osoittavat, että Golf-virran merkittävää hidastumista ei tapahtunut viimeisen 7 vuoden aikana, eikä todennäköisesti tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana.

Eli toistaiseksi hyviä uutisia siltä rintamalta.

Lähde: Willis, J. K. (2010): ”Can in situ floats and satellite altimeters detect long-term changes in Atlantic Ocean overturning?”, Geophys. Res. Lett., 37, L06602, doi:10.1029/2010GL042372 [tiivistelmä].

*) Josh Willis on monelle ilmastoasioita seuranneelle tuttu mies. Hän oli mukana tutkijatiimissä, joka vuonna 2006 julkaisi tuloksia, joiden mukaan maailman meret olisivat viilenneet vuoden 2003 jälkeen. Myöhemmin selvisi, että se johtuikin joistakin ongelmista mittauslaitteistoissa. Nykyinen käsitys on, että meret ovat lämmenneet edelleen vuoden 2003 jälkeenkin. Willis itse oli avainroolissa asian selvittelyssä.

Satelliittikuva Niilistä kesäkuussa 2002. Pohjoisessa hedelmällinen delta. Kairo näkyy harmaalla värillä kohdassa, jossa joki juuri laajenee deltaksi. Idässä Punainenmeri ja Siinain niemimaa. Credit Jacques Descloitres, MODIS Land Rapid Response Team, NASA/GSFC, Visible Earth http://visibleearth.nasa.gov/.

Maailman suurin pumppu ja Niilin jokisuiston pelastaminen

Niilin deltaa uhkaa kaksi tekijää. Assuanin pato estää hedelmällisen lietteen kulkeutumisen joen suistoon, jolloin se vähitellen kuluu ja tiivistyy uuden materiaalin puutteen seurauksena. Myös Välimeren aallot aiheuttavat eroosiota. Asiaa pahentaa entisestään Välimeren pinnan ennustettu nouseminen ilmastonmuutoksen seurauksena. Sekä merenpinnan muutoksen että deltan supistumisen nopeudesta on esitetty hyvin ristiriitaisia arvioita.

Välimeressä Niilin laskukohdalla on aikoinaan ollut merenlahti, joka sittemmin täyttyi Niilin veden mukana kulkeutuneista sedimenteistä. Näin syntyi Niilin delta eli jokisuisto, joka ulottuu nykyään muuta rantaviivaa pitemmälle mereen. Tämä jokisuisto on erittäin hedelmällistä maata.

Tänä vuonna Egypti ja YK aloittavat viisivuotisen tutkimuksen mahdollisuuksista, kuinka Niilin deltaa olisi mahdollista suojella meren vaikutuksilta. Lisäksi suunnitteilla on erilaisia suurprojekteja Egyptin asuinkelpoisen alueen säilyttämiseksi ja jopa kasvattamiseksi. Yhden suunnitelman mukaan maailman suurimman pumppuaseman avulla olisi mahdollistaa johtaa 10 % Niilin vedestä asumattomalle aavikolle uuden deltan luomiseksi.

Lähde: Bohannon, John: ”The Nile Delta’s Sinking Future”, Science, March 19, 2010, doi: 10.1126/science.327.5972.1444 [tiivistelmä].

Valkopyrstöriekon vaikeudet ja suippopyrstösirkkusen surkeudet

Juuri julkaistu ”State of the Birds 2010” -raportti arvioi tulevia ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintupopulaatioihin Yhdysvaltojen eri biomeissa eli suurekosysteemeissä. Jotkin lajit näyttävät menestyvän hyvin, toiset vähenevät, kolmannet katoavat.

Kaikkein herkimpiä ovat merestä riippuvaiset sekä Havaijin saarilla elävät lajit. Albatrossit, suulat, fregattilinnut ja muut merilinnut ovat erityisen haavoittuvaisia. Nämä lajit lisääntyvät melko hitaasti ja pesivät paikoilla, joita ilmastonmuutos uhkaa. Populaatioiden pienenemisen ainoa syy ei kuitenkaan ole ilmastonmuutos, koska myös ylikalastus, saastuminen ja tulokaslajit pienentävät näiden lintujen kantoja.

Rannikkoalueiden linnut eivät ole aivan yhtä haavoittuvaisia kuin varsinaiset merilinnut. Suippopyrstösirkkusta (Ammodramus caudacutus) ja yleensäkin rannikkolajeja kuitenkin uhkaavat nouseva merenpinta, lisääntyvä myrskyisyys ja ravintoketjujen muuttuminen veden lämmetessä. Muuttavilla lajeilla ongelmat voivat kärjistyä myös levähdys- ja talvehtimisalueilla. Merenpinnan nouseminen ja elinympäristön kutistuminen ovat myös saarilla elävien lajien ongelmia.

Melko herkkiä ovat myös arktiset ja vuoristolajit sekä ruohostoalueiden linnut. Valkopyrstöriekkoa (Lagopus leucura), ruusuvuoripeippoa (Leucosticte tephrocotis) ja muita vastaavia lajeja voivat uhata lisääntymis- ja ruokailupaikkojen katoaminen, kun lämpötilan kohoaminen muuttaa pintavesiä ja kasvillisuutta. Vuoristojen alpiininen kasvillisuusvyöhyke saattaa kadota. Lajien selviämistä kuitenkin auttanee se seikka, että näillä alueilla ihmisen aiheuttama häirintä on hyvin pientä.

Kaikkein kestävimpiä ovat kuivien alueiden, kosteikkojen ja metsien lajit. Nekään eivät kuitenkaan ole täysin turvassa. Esimerkiksi kosteikoilla elävät linnut kärsivät kuivuuden lisääntymisestä. Metsissä vaikuttavat muuttuva sademäärä ja metsäpalot sekä lisääntyvät loiset ja sairaudet. Monet metsien linnut ovat kuitenkin laajalle levinneitä ja nopeasti lisääntyviä, joten ilmastonmuutos ei ilmeisestikään ole niille suuri uhkatekijä.

Varmoja ennustuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista eri lajeihin on mahdotonta antaa. Edes itse ilmastonmuutoksen paikalliset vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Lisäksi moniin lintuihin vaikuttavat samanaikaisesti useat muutkin uhkatekijät, eikä kaikista lajeista ole saatavilla tarpeeksi pohjatietoa.

Lähde: North American Bird Conservation Initiative, American Bird Conservancy, Association of Fish and Wildlife Agencies, Cornell Lab of Ornithology, Klamath Bird Observatory, National Aubudon Society, National Fish and Wildlife Foundation, The Nature Conservancy, U.S. Fish and Wildlife Service, U.S.D.A. Forest Service, and U.S. Geological Survey: ”The State of the Birds 2010 Report on Climate Change” [tiivistelmä, koko artikkeli].

Uutiskoosteen kirjoittivat Ari (Hansen, painovoima ja paikannus, Golfvirta) ja Jari (muut uutiset).

Advertisements

11 vastausta to “Ilmastouutiset, viikko 12/2010”

  1. Wade Says:

    Hansen on väärässä arktisen oskillaation tulkinnassaan. AO on nyt selvästi vaihtanut negatiiviseen jaksoon, jota tulee kestämään useamman vuosikymmenen ajan. Pohjois-Atlantin lämpöheilahtelu, jota mitataan AMO-indeksillä, on nyt siinä vaiheessa, että lämpöä on tulossa napa-alueelle runsaasti tulevina vuosina. Tämä tulee pitämään AO-indeksin negatiivisena tulevina talvina, sillä kylmpempi ilma on siirrettävä alemmille leveysasteille lämpimän tieltä. Eli Grönlannin ’dramaattinen’ sulaminen tulee jatkumaan lähivuosina kuten myös kylmät talvet täällä alempana.

  2. Ari Jokimäki Says:

    Hansenin ja kumppanien artikkelin kuvasta 15a (PDF-tiedoston sivulla 21) voi kukin arvioida itse, onko viimeaikainen tilanne pelkkä hetkellinen poikkeama, vai onko arktinen oskillaatio ”selvästi” vaihtanut negatiiviseen jaksoon.

  3. Wade Says:

    GISS:n kuva trendiviivoineen kertoo, ettei koko ilmiöstä oikein ymmärretä mitään (tai haluta muiden siitä ymmärtävän mitään), sen verran älytön kuvio se on.

    Kuvassa AO:n talviarvot (JFM):

    Tuosta saa vähän paremman käsityksen ilmiön heilhtelusta, joka vaikuttaa eniten juuri talviaikaan. Lämmin jakso on vuosina 1988 – 2009. Tämän vuoden arvo tulee olemaan jotain -2.5 eli alhaisin koko taulukossa. Senkin mukaan ollaan selvästi lähdetty kylmään jaksoon. Selviä merkkejä tästä jakson odotetusta kääntymisestä on saatu paljon ennen talveakin. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen negatiivinen AO-talvi positiivisen jakson keskellä, mikä sekin olisi toki mahdollinen, vaan kaikki meneilläänkin olevat tapahtumat viittaavat väkevästi pitkäaikaiseen syklin käännökseen.

  4. Petteri Karvinen Says:

    AO-trendit muuttumassa? Aika tasaiselta vaihtelulta tuo minusta näyttää. Alla tietysti koko vuoden arvot. Jos harrastaisi vähän epätieteellistä trenditiirailua, näyttäisi, että AO ”kääntyy” pian positiiviseksi.

    Muistetaan kuitenkin, ettei AO:lla, NAO:lla yms. ole käsittääkseni yritetty selittää (edes niillä talviarvoilla)nousevaa globaalia usean vuosikymmenen mittaista lämpötrendiä (paitsi erinäisissä ei-tieteellisissä blogikirjoituksissa tietty).

    http://www.cpc.noaa.gov/products/precip/CWlink/daily_ao_index/month_ao_index.shtml

  5. Ari Jokimäki Says:

    Wade kirjoitti:
    GISS:n kuva trendiviivoineen kertoo,…

    Mistä kuvasta on kysymys? Mainitsemassani kuvassa 15a ei ole trendiviivoja, vaan siellä on kuvattu kuukausikeskiarvot sinisin pistein ja viiden vuoden keskiarvo mustalla viivalla.

    Wade kirjoitti:
    …ettei koko ilmiöstä oikein ymmärretä mitään … , sen verran älytön kuvio se on.

    Tälläiset väitteet kaipaavat todisteita. Pelkkä julistaminen, että muut eivät ymmärrä asiasta mitään ja heidän tekemisensä leimaaminen älyttömäksi on täysin merkityksetöntä. Hansenin ja kumppanien kuvasta 15a näkee selvästi, että arktisen oskillaation indeksi on ollut näin alhaisissa lukemissa vain muutaman kerran koko mittaushistorian aikana. Aivan selvästi poikkeuksellinen tilanne.

    Täällä on heidän käyttämänsä data (tämä on sama data, josta on tuotettu mainostamasi talviarvot).

    Wade kirjoitti:
    (tai haluta muiden siitä ymmärtävän mitään)

    Miksi vihjailet tälläistä?

    Wade kirjoitti:
    Kuvassa AO:n talviarvot (JFM):

    Tuosta saa vähän paremman käsityksen ilmiön heilhtelusta, joka vaikuttaa eniten juuri talviaikaan.

    Sielläkin ilmiö näyttäisi olevan menossa positiivisempaan suuntaan (alkaen 2000-luvun alkupuolelta), jos kerran haluat tehdä johtopäätöksiä lyhytaikaista vaihteluista. Ja edelleen pikäaikainen kehityssuunta näyttäisi olevan nouseva. Tämä on sopusoinnussa odotetun kehityksen kanssa, joka esitetään esim. artikkelissa Gillett et al. (2002):

    Gillett et al. kirjoittivat:
    With the exception of HadCM2 all the models show a significant positive AO response to greenhouse gas forcing, but in the models lacking a well-resolved stratosphere that response is smaller than observed. In these models the AO index is linearly dependent on the radiative forcing, even up to ~20 times current CO2 levels.

    Wade kirjoitti:
    Tämän vuoden arvo tulee olemaan jotain -2.5 eli alhaisin koko taulukossa. Senkin mukaan ollaan selvästi lähdetty kylmään jaksoon. Selviä merkkejä tästä jakson odotetusta kääntymisestä on saatu paljon ennen talveakin. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen negatiivinen AO-talvi positiivisen jakson keskellä, mikä sekin olisi toki mahdollinen, vaan kaikki meneilläänkin olevat tapahtumat viittaavat väkevästi pitkäaikaiseen syklin käännökseen.

    En minä tuolla näe kuin tuon yksittäisen poikkeaman. Myöskään et ole esittänyt mitään todisteita siitä, että ilmiö olisi edes ennustettavissa lyhytaikaisesti. Hu & Feng (2010) tuntuvat olevan sitä mieltä, että ainakaan kesäarvoille AO ei ole lyhytaikaisesti ennustettavissa.

    Tässä kuva noista talviarvoista, vuoden 2010 arvo on aivan selvästi poikkeuksellinen, eikä minkään negatiivisen suuntauksen jatke:

  6. Wade Says:

    ”Tässä kuva noista talviarvoista, vuoden 2010 arvo on aivan selvästi poikkeuksellinen, eikä minkään negatiivisen suuntauksen jatke.”

    Ei tuosta kuvasta, sen paremmin kuin GISS:n pilkkukasastakaan, ole mitään apua ilmiön ymmärtämisessä. Ilmiö vaihtelee ns. kylmien (neg.) ja lämpimien (pos.) välillä, jotka kestävät kerrallaan n. 30 – 60 vuotta. Tosin nyt päättynyt lämmin jakso näyttäis jäävän vain 22 vuoden mittaiseksi.

    AO on hyvin tärkeä ilmiö Suomen ilmaston kannalta. Olenkin yrittänyt internetissä selittää ilmiötä jo ainakin 7 vuotta, joten koetetaan taas tätä.

    Kuvassa näkyy Jyväskylän talvien lämpötilat 1901 – 2004, jotka aika hyvin kuvastavat koko maan talvien tilannetta.
    AO:n kylmä jakso 1940 – 1987 erottuu kuvasta selvästi, koska tuona aikana esiintyivät kaikki viime vuosisadan normaalia kylmemmät talvet. http://www.fmi.fi/kuvat/jyv_talvitka_1901.gif

    Tässä AO-graafi 19 vuoden likukuvalla keskiarvolla laskettuna:

    Nyt siis AO vaihtoi taas puolta kuten v. 1940 tai 1988. AO:n puolenvaihto näkyy hyvin Suomen talvi-ilmastossa. Vuosina 1937 – 38 olivat talvet lämpimiä, vuosina 1940 – 42 hyvin kylmiä. Vuosina 1985 – 87 oli hyvin kylmiä talvia, vuosina 1989 – 90 olikin sitten jo vesisadetalvet. 2007 – 08 hyvin lämpimiä talvia, 2010 – 2012? hyvin kylmiä talvia.

    AMO:sta jos katsotaan, niin Pohjois-Atlantin heilahtelu on nyt samassa vaiheessa kuin tasan 70 vuotta sitten.

    Lämpöä tulee AMO-syklin huipulla napa-alueelle niin runsaasti, että Grönlannain jäätiköt ovat jälleen helisemässä kuten niiden tiedetään olleen myös 1930 – 40-lukujen molemmin puolin. Globaali lämpötila on nyt korkealla el Ninon vuoksi ja lämpöä pakkaa Jäämerelle. Tämä tilanne ei nyt näytä menevän hetkessä ohitse. Ensi talvenakin hyvin todennäköisesti joudutaan katselemaan näitä napakuvia, joissa negatiivinen AO joutuu siirtämään kylmempää ilmaa alemmille leveysasteille, navalle lähinnä Atlantilta tunkevan lämpimämmän ilman tieltä. http://climateprogress.org/wp-content/uploads/2010/01/Arctic-warmth-.gif

  7. Petteri Karvinen Says:

    En tiedä yritätkö Wade sanoa, että globaalia lämpenemistä ei ole, että pohjoisten alueiden lämpeneminen johtuu oleellisilta osin AMO:sta tms., mutta jatkaaksemme yhtäläisellä ”tieteellisellä” tasolla, tässä tietoa AMO:sta Wikipediasta:

    There is no demonstrated predictability for when the AMO will switch, in any deterministic sense. Computer models, such as those that predict El Niño, are far from being able to do this. Enfield and colleagues have calculated the probability that a change in the AMO will occur within a given future time frame, assuming that historical variability persists. Probabilistic projections of this kind may prove to be useful for long-term planning in climate sensitive applications, such as water management.

    Assuming that the AMO continues with its quasi-cycle of roughly 70 years, the peak of the current warm phase would be expected in c. 2020,[9] or based on its 50–90 year quasi-cycle, between 2000 and 2040 (after peaks in c. 1880 and c. 1950)

    http://en.wikipedia.org/wiki/Atlantic_multidecadal_oscillation

  8. Wade Says:

    Viime vuosina AMO-asiantuntijat Kielin yliopistosta ja Hadley Centresta ovat kertoneet, että meneillään oleva AMO sykli on saavuttamassa sen vaiheen, jolloin ilmat Pohjois-Atlantin alueella alkavat viilenemään pitemmäksi aikaa. Havainnot ovat selvästi alkaneet vastaamaan ennusteita, mutta kuten odotettua, eipä näitä Mojib Latifeja ja muita monetkaan (vielä!) usko. Paremmin tietäjät selittävät tämän talven viileyden Euroopassa olleen vain väliaikaista ja pian taas alkavan lämpenemään.

  9. Ari Jokimäki Says:

    Ensin tarjotaan AO-indeksin koko dataa. Se ei mukamas kelpaa – pitääkin olla vain talvidataa. Sitten tehdään toiselle mieliksi ja aletaan tarkastelemaan sitä talvidataa. Havaitaan, että sekin kertoo samaa kuin koko data. Sitten talvidata ei enää kelpaakaan, vaan aletaan kaivamaan Jyväskylän lämpötilastoja ja eri AO:n kuvaajia.

    Ei auta, noista kaikista näkyy yleinen positiivinen trendi, jossa on tämäntalvinen selkeä poikkeama. Yhdessäkään ei ole vielä näkynyt niitä selviä merkkejä AO:n kääntymisestä. Tässä vaiheessa haluaisin nähdä oikeaa tutkimustietoa aiheesta, enkä taas uutta läjää hiukan toisella tavalla suodatettuja AO:n kuvaajia.

  10. Wade Says:

    ”Ei auta, noista kaikista näkyy yleinen positiivinen trendi, jossa on tämäntalvinen selkeä poikkeama. Yhdessäkään ei ole vielä näkynyt niitä selviä merkkejä AO:n kääntymisestä.”

    Katsotaan vielä tätä kuvaa, jossa näkyy AO:n huima pomppaus positiiviseen arvoon n. 2.8 vuonna 1989. http://www.cpc.noaa.gov/products/precip/CWlink/daily_ao_index/season.JFM.ao.gif

    Tokihan tuotakin tapahtumaa olisi voinut silloin pitää silloisen trendin selvänä poikkeamana, mutta kyseessä oli jakson vaihtuminen. Nyt AO-arvon syöksyminen negatiiviselle puolelle lähes vastaavanlaiseen miinusarvoon mielestäni kertoo jakson vaihtumisesta negatiiviseksi, varsinkin kun tapahtuma saa paljon tukea siitä, mitä muuta ilmakehässä on tällä hetkellä tapahtumassa. Eihän näissä asioissa mikään täysin varmaa ole, mutta itse uskon, että ensi talven AO-arvot tulevat myöskin olemaan aika negatiivisia. Eihän näin tuoreista havannoista tietenkään mitään varsinaisia tutkimuksia ole olemassa.

  11. Petteri Karvinen Says:

    Uskoa on tosiaan monenlaista. Tiede on taas ihan erilaista, eikö vain Wade?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: