Turun torilla lämmintä piisaa

Turussa tehdyissä lämpötilamittauksissa on käynyt ilmi, että Turun tori on Turun alueen lämpimin paikka. Maankäyttö näyttäisi olevan merkittävin lämpötilan alueellisia eroja aiheuttava tekijä.

Turun tori. Kuva: Esko Pettay.

Turussa on 2000-luvun alusta asti mitattu ilmaston alueellisia eroja sekä Turun kaupunkialueella että sen liepeillä. Projektin nimi on TURCLIM ja siitä vastaa Turun yliopisto. Projektiin liittyen Turun alueelle muodostettiin mittausasemien verkosto, johon kuuluu yli 60 mittausasemaa. Mittausasemia on kahdenlaisia: 62 lämpötilan seurantaan tarkoitettua mittalaitetta ja kolme varsinaista sääasemaa.

Mittalaitteet on sijoitettu ympäri Turun aluetta lamppu- ja sähköpylväisiin. Mittalaitteiden asennuksessa huolehdittiin, etteivät mittalaitteet ole liian lähellä lämpöä säteileviä kohteita. Mitta-asemia ja sääasemia pystytettiin vuosina 2000 ja 2001.

Näiden mittauksien pohjalta on juuri ilmestynyt tutkimus, jossa on käytetty verkostosta 36 mitta-asemaa. Tutkimuksessa selviteltiin Turun alueen lämpötilojen alueellisia päivittäisiä ja vuotuisia vaihteluita. Lämpötilojen muutoksia tarkasteltiin myös maankäyttöön, maaston muotoihin ja vesialueiden läheisyyteen liittyen. Tutkimusajanjakso oli 2002-2007.

Lämpötilojen keskimääräinen alueellinen erotus lämpimimmän ja kylmimmän paikan välillä oli noin 1,9 °C. Erotus oli suurimmillaan (3,6 °C) päivän kylmimpänä hetkenä. Päivän lämpimimpänä hetkenä erotus oli keskimäärin 1,0 °C ja päivän minimi- ja maksimilämpötilan erotuksen alueelliset erot olivat 3,4 °C. Alueelliset erot olivat suurimmillaan loppukesästä ja pienimmillään vuoden kylmän kauden aikana.

Keskimäärin Turun tori kaupungin keskustassa oli lämpimin paikka. Syksyllä ilman viiletessä rannikolle muodostui suhteellisen lämmin rannikkoa myötäilevä alue, mikä johtuu kesällä lämmenneen meren vapauttamasta lämmöstä. Keväällä Turun alueen lämpimimmät paikat löytyivät sisämaan maaseutualueilta. Keväällä ei siis ollut kaupunkilämpösaareketta, vaan kaupunki oli ympäröivää maaseutua kylmempi.

Maankäytön, maaston muotojen ja vesialueiden läheisyyden vaikutus näkyi parhaiten päivittäisessä minimilämpötilassa. Näistä kolmesta maankäyttö osoittautui merkittävimmäksi tekijäksi lämpötilan alueellisissa eroissa.

Lähde: Juuso Suomi, Jukka Käyhkö, 2011, The impact of environmental factors on urban temperature variability in the coastal city of Turku, SW Finland, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.2277. [tiivistelmä]

Lisätietoa:

TURCLIMin verkkosivuilta löytyy WebMap-sovellus (vaatii Java-tulkin toimiakseen), josta löytyy asemien mittausdata.