Metsäpalot saattavat lisääntyä Suomessa tulevaisuudessa

Juuri julkaistussa tutkimuksessa on selvitelty metsäpalojen esiintymistä Suomessa ilmastonmuutoksen edetessä. Tutkimuksessa keskityttiin IPCC:n päästöskenaarioon A2, jossa kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyvät koko kuluvan vuosisadan ajan.

Tuloksien perusteella metsäpalojen todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa ainakin tämän vuosisadan loppuun asti erityisesti Etelä-Suomessa. Vuotuinen metsäpalopäivien määrä näyttäisi kasvavan Etelä-Suomessa nykyisestä 60-100 päivästä 96-160 päivään vuosisadan loppuun mennessä. Pohjoisessa vastaava lisäys on 30 päivästä 36 päivään.

Metsäpalojen esiintyminen näyttäisi kasvavan 20 prosentilla koko maassa vuosisadan loppuun mennessä. Suurin lisäys oli eteläisimmässä Suomessa, missä metsäpalojen esiintyminen näyttäisi lisääntyvän 24-29 prosenttia. Tämän tuloksen perusteella eteläisimmässä Suomessa tapahtuisi vuosisadan lopussa keskimäärin 6-9 metsäpaloa vuosittain jokaista 1000 neliökilometriä kohti.

Lähde: Antti Kilpeläinen, Seppo Kellomäki, Harri Strandman and Ari Venäläinen, Climate change impacts on forest fire potential in boreal conditions in Finland, Climatic Change, Volume 103, Numbers 3-4, 383-398, DOI: 10.1007/s10584-009-9788-7. [tiivistelmä]

Turun torilla lämmintä piisaa

Turussa tehdyissä lämpötilamittauksissa on käynyt ilmi, että Turun tori on Turun alueen lämpimin paikka. Maankäyttö näyttäisi olevan merkittävin lämpötilan alueellisia eroja aiheuttava tekijä.


Turun tori. Kuva: Esko Pettay.

Turussa on 2000-luvun alusta asti mitattu ilmaston alueellisia eroja sekä Turun kaupunkialueella että sen liepeillä. Projektin nimi on TURCLIM ja siitä vastaa Turun yliopisto. Projektiin liittyen Turun alueelle muodostettiin mittausasemien verkosto, johon kuuluu yli 60 mittausasemaa. Mittausasemia on kahdenlaisia: 62 lämpötilan seurantaan tarkoitettua mittalaitetta ja kolme varsinaista sääasemaa.

Mittalaitteet on sijoitettu ympäri Turun aluetta lamppu- ja sähköpylväisiin. Mittalaitteiden asennuksessa huolehdittiin, etteivät mittalaitteet ole liian lähellä lämpöä säteileviä kohteita. Mitta-asemia ja sääasemia pystytettiin vuosina 2000 ja 2001.

Näiden mittauksien pohjalta on juuri ilmestynyt tutkimus, jossa on käytetty verkostosta 36 mitta-asemaa. Tutkimuksessa selviteltiin Turun alueen lämpötilojen alueellisia päivittäisiä ja vuotuisia vaihteluita. Lämpötilojen muutoksia tarkasteltiin myös maankäyttöön, maaston muotoihin ja vesialueiden läheisyyteen liittyen. Tutkimusajanjakso oli 2002-2007.

Lämpötilojen keskimääräinen alueellinen erotus lämpimimmän ja kylmimmän paikan välillä oli noin 1,9 °C. Erotus oli suurimmillaan (3,6 °C) päivän kylmimpänä hetkenä. Päivän lämpimimpänä hetkenä erotus oli keskimäärin 1,0 °C ja päivän minimi- ja maksimilämpötilan erotuksen alueelliset erot olivat 3,4 °C. Alueelliset erot olivat suurimmillaan loppukesästä ja pienimmillään vuoden kylmän kauden aikana.

Keskimäärin Turun tori kaupungin keskustassa oli lämpimin paikka. Syksyllä ilman viiletessä rannikolle muodostui suhteellisen lämmin rannikkoa myötäilevä alue, mikä johtuu kesällä lämmenneen meren vapauttamasta lämmöstä. Keväällä Turun alueen lämpimimmät paikat löytyivät sisämaan maaseutualueilta. Keväällä ei siis ollut kaupunkilämpösaareketta, vaan kaupunki oli ympäröivää maaseutua kylmempi.

Maankäytön, maaston muotojen ja vesialueiden läheisyyden vaikutus näkyi parhaiten päivittäisessä minimilämpötilassa. Näistä kolmesta maankäyttö osoittautui merkittävimmäksi tekijäksi lämpötilan alueellisissa eroissa.

Lähde: Juuso Suomi, Jukka Käyhkö, 2011, The impact of environmental factors on urban temperature variability in the coastal city of Turku, SW Finland, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.2277. [tiivistelmä]

Lisätietoa:

TURCLIMin verkkosivuilta löytyy WebMap-sovellus (vaatii Java-tulkin toimiakseen), josta löytyy asemien mittausdata.

%d bloggaajaa tykkää tästä: