Kukat kukkivat aikaisemmin

Kun lumet sulavat pois keväällä, monet kasvilajit alkavat kukkia (esimerkiksi monelle tuttu leskenlehti, jonka kirjoittaja on jo nähnyt kukkivan tänä keväänä). Eri kasvilajit kukkivat eri aikaan, joten vielä loppukesästäkin jotkut kasvilajit vasta alkavat kukkia. Monet tekijät säätelevät kasvien kukkimisen aloittamista. Lämpötila on yksi näistä tekijöistä. Ilmaston lämmetessä onkin odotettavissa, että monet kasvilajit aloittaisivat kukkimisen aikaisemmin. Japanilainen tutkija Amano ja kumppanit ovat tutkineet asiaa ja julkaisset tuloksensa äskettäin.

Kasvit kukkivat nykyään hiukan aikaisemmin. Uudessa tutkimuksessa oli mukana myös Suomessa kasvavia lajeja, mm. leskenlehti, peltokanankaali, kevättähtimö ja valkovuokko. Kuva: Ari Jokimäki.

Kasvien ja muiden eliölajien toiminnan ajoituksen muutokset ovat merkittäviä tekijöitä ekosysteemissä. Jos kasvin kukkimisaika aikaistuu, mutta sen pölyttäjähyönteislajin lentoaika ei aikaistu samalla, sekä kasvin että hyönteisen lisääntyminen heikentyy, koska kasvin siementuotto vähenee ja hyönteisen ravinnonsaanti vaikeutuu. Asiaa on tutkittu aiemminkin, mutta kokonaiskuvan saaminen on hankalaa, koska lajien pitkän ajan seurannasta on verrattain vähän tietoa tarjolla. Lisäksi ilmastonmuutos on sen verran hidas ilmiö, että sen vaikutukset eivät vielä ole kovin selvästi nähtävissä joka paikassa.

Amanon ja kumppanien tukimukseen valittiin kasvilajeja, joiden tiedetään olevan ekologisesti tai taloudellisesti tärkeitä ja joihin viimeaikaisen ilmastonmuutoksen tiedetään vaikuttaneen, ja joiden on aiemmin ehdotettu olevan hyviä ilmastonmuutoksen indikaattorilajeja. Tutkimukseen valittiin yhteensä 405 lajia ja tutkimus tehtiin eri puolilla Isoa-Britanniaa. Lajien seuranta kattoi ajanjakson vuodesta 1753 nykyaikaan, mutta eri lajien seuranta kattoi eri ajat, joten kerrallaan seurannassa oli parhaimmillaan hieman yli 200 lajia ja ennen 1900-lukua lajeja oli yleensä alle 10 seurannassa samaan aikaan.

Tutkimuksen tuloksena oli, että viimeisten vuosikymmenien aikana kasvien kukinta on selvästi aikaistunut. Viimeisen 25 vuoden keskiarvo on alhaisempi (joka tarkoittaa aikaisempaa kukintaa) kuin yhdenkään peräkkäisen 25 vuoden jakson keskiarvo tutkimuksen seuranta-aikana. Kukat kukkivat aikaisempiin 25 vuoden jaksoihin verrattuna 2,2 – 12,7 päivää aikaisemmin. Ajanjaksolla 1910-1934 oli toiseksi aikaisin kukinta. He laskivat lisäksi korrelaation kukinta-ajan ja lämpötilan välille ja niillä oli selvä negatiivinen korrelaatio, joka oli voimakkaimmillaan helmi-huhtikuun lämpötilojen keskiarvoille. Tämä tarkoittaa sitä, että helmi-huhtikuun lämpötilojen ollessa korkeampia kukinta-aika on aikaisempi.

Kiitos kommenteista Jarille ja Pasille.

Lähde: Tatsuya Amano, Richard J. Smithers, Tim H. Sparks and William J. Sutherland, 2010, A 250-year index of first flowering dates and its response to temperature changes, Published online before print April
7, 2010, doi: 10.1098/rspb.2010.0291, [tiivistelmä].

James Hansenille ympäristöpalkinto

Yhdysvaltalainen ilmastotutkija James Hansen on voittanut vuoden 2010 Sophie-palkinnon. Sophie-palkinto on vuosittain jaettava kansainvälinen ympäristöpalkinto, jonka arvo on 100 000 Yhdysvaltain dollaria. Sophie-palkinto keskittyy ihmisten motivointiin ympäristöasioissa. Palkinto jaetaan henkilölle, joka on merkittävällä tavalla edesauttanut ympäristöä parantaviin toimiin ryhtymistä.

James Hansen. Kuva: Greenpeace.

Tässä suomennettuna tämänvuotiseen palkintoon liitetty lausunto:

Sophie-palkinnon 2010 lausunto

Sophie-palkinto 2010 myönnetään yhdysvaltalaiselle ilmastotutkijalle tohtori James E. Hansenille.

Tohtori James E. Hansen (syntynyt 1941) on ollut avainroolissa yli 30 vuoden ajan kehittämässä ymmärrystämme ihmisen vaikutuksesta ilmastoon. Hän on Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen, apulaisprofessori Columbian yliopiston geo- ja ympäristötieteen osastolla sekä Columbian yliopiston Earth-instituutissa ja NASAn Goddard Institute of Space Studies -instituutin johtaja vuodesta 1981, missä hän on tutkinut planeettojen kaasukehiä. Hänet kutsutaan usein todistamaan ilmastoasioissa kongressin eteen. Hänen päätutkimusaiheensa on ollut ilmastotiede ja erityisesti kasvihuonekaasujen vaikutus globaaliin ilmastoon. Jo vuonna 1988 hän esitti tuloksia Yhdysvaltain kongressille ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen planeetallemme aiheuttaman uhan todennäköisyydestä.

Tohtori James E. Hansen on erinomainen tiedemies, jolla on monta tieteellistä artikkelia julkaistuna merkittävissä tiedejulkaisuissa. Hänen omatuntonsa, ja myöhemmin hänen roolinsa ”huolestuneena isoisänä”, ovat pakottaneet hänet yhdistämään tutkimuksensa ja hänen näkemyksiinsä perustuvan poliittisen aktivisminsa. Hän on onnistunut kääntämään tutkimuksensa konkreettisiksi ja ymmärrettäviksi varoituksiksi siitä mitä tapahtuu ellemme toimi ihmisten hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tutkimuksiinsa perustuen Hansen on ennustanut, että 350 ppm olisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden yläraja, jos haluamme välttää ilmastonmuutoksen dramaattiset vaikutukset. Tämä on innostanut muodostamaan kansainvälisen aktivistiliikkeen 350.org.

Hansenin selkeään sanomaan ja varoituksiin on vastattu kovalla vastustuksella. Tiedemiehenä hän on kokenut sensurointia. Hän on saanut sietää kritiikkiä aktivistityöstään, jonka monet ovat kokeneet epätieteelliseksi. Hansen on ollut järkähtämätön ja vastannut näihin argumentteihin paljastamalla taloudelliset intressit henkilöiltä, jotka levittävät epäilystä ihmisen ilmastovaikutusta kohtaan. Vaikka näillä henkilöillä on usein taloudellisia intressejä tukenaan, nykypäivän nuoret ja ekosysteemit biodiversiteetteineen tulevat kuitenkin maksamaan kovan hinnan tulevaisuudessa.

Hansenin mukaan ihmiskunta on nyt vedenjakajalla. Meidän täytyy toimia nyt tai saatamme liipaista takaisinkytkentämekanismeja, jotka saattavat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa. Hansen sanoo, että kansainvälinen yhteisö ei vastaa tähän alkavaan kriisiin tarpeeksi nopeasti. Nykyiset toimet eivät ole riittäviä, jotta saavutettaisiin tarpeellinen hiilidioksidipäästöjen vähennyksien taso. Siksi hän ajaa hiilikaivosteollisuuden lopettamista ja merkittävää hiilidioksidiveroa varmistaakseen nopean siirtymisen vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Hansen korostaa, että tästä saattaa myös tulla uusia mahdollisuuksia: uusia korkeateknologian työpaikkoja, uusia energialähteitä ja puhtaampaa ilmaa kaikille.

Tohtori James E. Hansen on se henkilö, joka on tehnyt meille mahdottomaksi kertoa lapsenlapsillemme, että emme tienneet mitä teimme. Hänelle myönnetään Sophie-palkinto 2010 hänen elintärkeästä tutkimuksestaan, hänen kyvystään tiedottaa löydöistään ja hänen ainutlaatuisesta ja inspiroivasta osallistumisestaan tulevien sukupolvien hyväksi.

Kiitos Jarille tekstin kommentoinnista.

Lähde: The Sophie Price -verkkosivusto.