Pohjoisella pallonpuoliskolla merijään laajuus vähenee nopeimmin kesällä, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla merijään laajuus vähenee nopeimmin talvella. Uuden tutkimuksen mukaan tämä ero johtuu siitä, että pohjoisella pallonpuoliskolla maa-alueet rajoittavat merijään laajuutta talvella. Kun maa-alueiden vaikutus otetaan huomioon, merijään vuodenaikaisvaihtelun kehitys ilmaston lämmetessä on samanlaista kummallakin pallonpuoliskolla.
Pohjoisen pallonpuoliskon merijää on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Kesän minimi on pienentynyt nopeammin kuin talven maksimi. Merijään määrän ero minimin ja maksimin välillä on siis kasvanut. Ilmastomalleissa on jonkin verran eroa siinä, miten paljon merijää niiden mukaan vähenee, mutta merijään vuodenaikaisvaihtelun kasvaminen näkyy suurimmassa osassa malleista.
Eteläisellä pallonpuoliskolla merijään laajuus ei näytä vähenevän, vaan havainnoissa näkyy hienoinen kasvava trendi. Vuodenaikaisvaihtelussa ei eteläisellä pallonpuoliskolla ole erotettavissa merkittäviä muutoksia.
Ilmastomallien ennusteiden mukaan eteläisellä pallonpuoliskolla merijään laajuuden pitäisi vähetä eniten talvella (eli talvella meri ei jäädy niin laajalta alueelta kuin aiemmin), mikä on päinvastainen tilanne kuin pohjoisella pallonpuoliskolla havaittu. Tämä on nähtykin aiemmissa tutkimuksissa, mutta tilanne on vielä melko epäselvä.
Merijään vuodenaikaisvaihtelun selityksissä on toistaiseksi keskitytty pohjoisen pallonpuoliskon tilanteeseen. Nämä selitykset eivät sovi tilanteeseen eteläisellä pallonpuoliskolla, missä merijään laajuus näyttäisi vähenevän eniten talvella. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty, miksi merijään vuodenaikaisvaihtelu näyttäisi kehittyvän päinvastaisella tavalla eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla ilmaston lämmetessä.
Yksi merkittävä ero merijään kannalta eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla on maa-alueiden sijoittuminen. Pohjoisella pallonpuoliskolla maa-alueita ei ole ollenkaan napa-alueella, mutta heti sen ympärillä on suuret maa-alueet. Eteläisellä pallonpuoliskolla Etelämanner on etelänavan kohdalla ja laajat merialueet ympäröivät napa-aluetta. Eteläisellä pallonpuoliskolla merijää etenee hyvin harvoin niin pitkälle, että se kohtaa maa-alueita, kun taas pohjoisella pallonpuoliskolla merijää on kosketuksissa maa-alueiden kanssa koko ajan kesän minimiä lukuun ottamatta.
Pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueet estävät merijään etenemistä, joten merijään laajuus (eli pinta-ala) ei pääse kasvamaan niin paljon kuin se kasvaisi avomerellä. Tutkimuksessa arvioitiin, miten pohjoisen pallonpuoliskon merijään laajuus kehittyisi ilman maa-alueita. Tämä tehtiin olettamalla, että havaittu keskimääräinen jään reuna ulottuisi myös maa-alueille ja sen perusteella laskettiin jään laajuus. Tätä laskentaa käyttäen simuloitiin ilmastomalleilla merijään kehittymistä. Ilmastomalleilla simuloitiin myös perinteinen merijään laajuus, jossa maa-alueet ovat rajoittamassa merijään etenemistä. Näitä simulaatioita vertailtiin keskenään.
Pohjoisen pallonpuoliskon merijään vuodenaikaisvaihtelu muuttuu selvästi, kun maa-alueet eivät ole häiritsemässä. Ilman maa-alueita merijään laajuus vähenee eniten talvella samalla tavalla kuin eteläisellä pallonpuoliskolla ja vuodenaikaisvaihtelun määrä myös vähenee. Eteläisellä pallonpuoliskolla maa-alueet eivät estä merijään etenemistä Etelämannerta lukuun ottamatta, mutta Etelämanner estää jään etenemistä samalla tavalla sekä kesällä että talvella, joten se ei vaikuta vuodenaikaisvaihtelun suuruuteen.
Kun maa-alueiden vaikutus otetaan huomioon, merijään vuodenaikaisvaihtelu näyttäisi käyttäytyvän samalla tavalla kummallakin pallonpuoliskolla. Eri malleissa merijään laajuuden määrät vaihtelevat edelleen, mutta kaikki mallit näyttävät kummallekin pallonpuoliskolle merijään vähenevän eniten talvella. Tämän tuloksen perusteella on odotettavissa, että tulevaisuudessa merijään vuodenaikaisvaihtelut pienenevät. Merijään vuodenaikaisvaihtelu muuttuu maa-alueiden vaikutuksen poistamisen myötä hyvin samanlaiseksi eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla. Esimerkiksi talven maksimilaajuus on melkein samansuuruinen. Toisaalta kesän minimilaajuus on edelleen pohjoisella pallonpuoliskolla pienempi.
Lähde: Ian Eisenman, Tapio Schneider, David S. Battisti and Cecilia M. Bitz, Consistent changes in the sea ice seasonal cycle in response to global warming, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/2011JCLI4051.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]
Ilmastotieto 