Pohjoisen merijään uusi sulamisennätys saavutettiin neljä päivää sitten. Jään peittämän merialueen pinta-ala on nyt pienempi kuin koskaan aiemmin dokumentoituna aikana.
Alla oleva satelliittimittauksiin perustuva kuva perustuu kertoo jään peittämän merialueen pinta-alan pohjoisella pallonpuoliskolla.
Ajan tasalla oleva kuva löytyy tästä linkistä:
http://www.ijis.iarc.uaf.edu/en/home/seaice_extent.htm
Kuvasta nähdään, että merijään pinta-ala on tavallisesti ollut alhaisimmillaan syyskuun puolivälin ja lopun välisenä aikana. Jään voi näin ollen olettaa hupenevan vielä muutaman viikon ajan. Minimin ajankohta on myös vähitellen siirtynyt myöhäisemmäksi. Tämänvuotinen minimi alittanee selvästi edellisen ennätyksen vuodelta 2007.
Jään pinta-alan vuosittaiset vaihtelut ovat suuria, mutta laskeva trendi on ollut nähtävissä jo pitkään. Tämä NSIDC:n tuottama kuva kertoo jään pinta-alan syyskuussa viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Merijään tilavuudesta ei ole olemassa tarkkoja mittauksia yhtä pitkältä ajalta kuin pinta-alasta. Paras käytettävissä oleva tieto on PIOMAS-malli, jonka trendi näyttää tältä:
Kuvaaja ja selitys mallista löytyy osoitteesta:
http://psc.apl.washington.edu/wordpress/research/projects/arctic-sea-ice-volume-anomaly/
Merijään tulevasta kehityksestä on olemassa mallilaskelmia, mutta niitä ei pidetä erityisen luotettavina. Jää on kesäaikaan vähentynyt huomattavasti mallilaskelmia nopeammin. Jääpeitteen tulevaa muutosta voidaan arvioida tähänastisen muutoksen suunnan ja nopeuden perusteella. Mitä siis tapahtuu, jos jään sulaminen kesäisin kiihtyy kuten se on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana?
Gareth Renowden on tarkastellut tätä asiaa blogissaan pari vuotta sitten. Hän piirsi kesäjään tilavuuden vuosilta 2001..2010 ja jatkoi tätä kuvaajaa tulevaisuuteen. Kuva näyttää tältä.
Jos oletetaan kesäjään tilavuuden vähenevän tulevaisuudessa samoin kuin vuosien 2001..2010 välisenä aikana, kesäjää katoaisi kokonaan suunnilleen vuonna 2016.
Merijään väheneminen vähentää maapallon kykyä heijastaa Auringon säteilyä takaisin avaruuteen, joten se toimii ilmaston lämpenemistä lisäävänä, positiivisena palauteilmiönä. Merijään vähenemisen tiedetään vaikuttavan myös merivirtoihin ja ilmakehän suihkuvirtauksiin, jotka edelleen vaikuttavat pohjoisen pallonpuoliskon säätiloihin. Muutosten laatu, voimakkuus ja alueet, joilla muutoksia tapahtuu, ovat epävarmempia. Näistä tultaneen lähivuosina näkemään sekä uusia tutkimuksia että käytännön esimerkkejä.
Tärkein tekijä merijään vähenemisessä on maapallon ilmaston lämpeneminen. Ihmiskunnan ilmakehään päästämät kasvihuonekaasut voimistavat kasvihuoneilmiötä, jonka luonnollisena seurauksena ilmasto lämpenee. Pohjoisen merijään kesäinen katoaminen tulee olemaan ensimmäinen suuri konkreettinen osoitus ilmaston lämpenemisestä.
19.9.2020 11.36
Vaan ei sulnnut vuonna 2016