Suomen vuosirenkaat
Ryhmä tutkijoita Ruotsista ja Kiinasta on luonut katsauksen Fennoskandian rooliin dendroklimatologiassa eli menneisyyden ilmaston määrittämisessä puiden avulla (pääasiassa vuosirenkaiden avulla). Osoittautuu, että tämä alue, johon Suomikin kuuluu, on tärkeä erittäin pitkien vuosirengaskronologioiden lähde, koska kuolleiden puiden säilyvyys on hyvä. Esimerkiksi Suomesta löytyy tällä hetkellä Euraasian alueen pisin havupuista tehty vuosirengaskronologia, joka ulottuu vuoteen 5634 eKr. eli yli 7500 vuotta menneisyyteen.
Tiivistelmä:
”Fennoskandialla on vahvat perinteet dendrokronologiassa ja laajojen pohjoisten metsiensä ansiosta alue sopii monien tuhansien vuosien päähän menneisyyteen ulottuvien vuosirengaskronologioiden kehittymiseen. Kaksi maailman pisimmistä yhtäjaksoisista (suurin osa vuosirengaskronologioista antaa vuotuiset arvot) puiden vuosirenkaiden leveydestä tehdyistä kronologioista löytyy Fennoskandian pohjoisosista. Kronologiat Torneträskistä ja Suomen Lapista kattavat viimeiset noin 7500 vuotta. Niiden lisäksi useat kronologiat Norjan rannikon ja Suomen sisäosien välisellä alueella ulottuvat useiden vuosisatojen päähän menneisyyteen. Fennoskandian vuosirengasdata on antanut tärkeää tietoa alueellisesta ilmaston vaihtelusta keskimmäisen ja uusimman holoseenikauden aikana ja sillä on ollut suuri rooli pallonpuoliskon ja globaalien lämpötilojen rekonstruktiossa. Alueen vuosirengasdataa on myös käytetty ilmakehän suuren mittakaavan virtauskuvioiden, alueellisen sateisuuden ja kuivuuden rekonstruktoinnissa. Sellainen tieto on välttämätöntä, kun yritetään ymmärtää paremmin luonnollinen ilmaston muuttuminen ja vaihtelu ja niiden pakotemekanismit, sekä kun laitetaan viimeaikainen ilmastonmuutos pitemmän ajan kontekstiin.”
Lähde: Linderholm et al. (2010), ”Dendroclimatology in Fennoscandia – from past accomplishments to future potential”, Clim. Past, 6, 93–114 [tiivistelmä, koko artikkeli].
UV-säteily ja otsonikerros
Journal of Geophysical Research on juuri julkaissut uuden tutkimuksen (Herman, 2010), jossa tutkitaan maapallon pinnalle tulevan ultraviolettisäteilyn määrää. Ultraviolettisäteily on juuri sitä vaarallista säteilyä, jota otsonikerros estää pääsemästä maapallon pinnalle ja jota vastaan ihmisetkin levittävät aurinkorasvaa iholleen. Herman havaitsi, että ultraviolettisäteilyn määrä on kasvanut vuoden 1979 jälkeen. Syy tähän on otsonin määrän väheneminen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että ultraviolettisäteilyn kasvu ja otsonin väheneminen on tapahtunut ennen vuotta 1998 ja sen jälkeen molemmat ovat olleet melko vakaita. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että otsonikadolla ja UV-säteilyn lisääntymisellä ei ole ollut paljon tekemistä viime vuosikymmenien ilmaston lämpenemisen kanssa.
Lähde: Herman, J. R. (2010), ”Global increase in UV irradiance during the past 30 years (1979–2008) estimated from satellite data”, J. Geophys. Res., 115, D04203, doi:10.1029/2009JD012219 [tiivistelmä].
Trooppisten syklonien määrä vähenee, voimakkuus kasvaa
Uusien tutkimusten mukaan trooppisten syklonien (hurrikaanien ja taifuunien) määrä vähenee, mutta niiden voimakkuus kasvaa ilmastonmuutoksen myötä tämän vuosisadan loppuun mennessä. Tuulen nopeus myrskyissä kasvaa 2-11 %, ja myrskyjen lukumäärä vähentyy maailmanlaajuisesti 6-34 %. Erityisesti heikkojen ja kohtalaisten
myrskyjen määrä vähenee. Sen sijaan voimakkaiden myrskyjen määrä kasvaa erityisesti läntisellä Atlantilla 20-40 astetta pohjoista leveyttä.
Tuulen nopeuden kasvaminen 11 % aiheuttaa karkeasti arvioiden 60 % enemmän tuhoja. Myös sademäärä voi lisääntyä. Maailmanlaajuisesti on silti vaikea arvioida, lisääkö vai vähentääkö ilmastonmuutos trooppisten syklonien aiheuttamia tuhoja, koska myrskyjen lukumäärä kuitenkin pienenee.
Atlantin hurrikaanivyöhykkeellä (Yhdysvalloissa ja lähiympäristössä) ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän tuhoja 28 %, vaikka hurrikaanien lukumäärä vähentyy. Voimakkaimpien (kategorian 4 tai 5) hurrikaanien lukumäärä voi lähes kaksinkertaistua vuosisadan loppuun mennessä. Kategorian 4 hurrikaanissa tuulennopeus on uusimpien määritelmien mukaan yli 210 km/h ja kategorian 5 hurrikaanissa yli 250 km/h (Saffirin-Simpsonin hurrikaaniasteikko). Keskimäärin tällainen voimakas hurrikaani iskee Yhdysvaltoihin noin kerran seitsemässä vuodessa, useimmiten Floridaan tai Texasiin. Viimeaikaisia näin voimakkaita hurrikaaneja ovat olleet Charley vuonna 2004 ja Andrew vuonna 1992. Sen sijaan paljon puhuttu Katrina oli maalle saapuessaan enää kategoriaan 3 kuuluva.
Lähteet: Associated Press, Yahoo News, ”Study: Warming to bring stronger hurricanes”, February 21, 2100 [koko artikkeli], Bender, M.A., Knutson, T.R., Tuleya, R.E., Sirutis, J.J., Vecchi, G.A., Garner, S.T., and Held, I.M.: ”Modeled Impact of Anthropogenic Warming on the Frequency of Intense Atlantic Hurricanes”, Science, January 22, 2010 [tiivistelmä].
Ilmaston lämpeneminen voi vaikuttaa ravinnontuotantoon, nälänhätään ja köyhyyteen
Stanfordin yliopiston uudessa tutkimuksessa selvitettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan 15 kehitysmaassa. Tulosten mukaan ilmastonmuutos voi vaikuttaa merkittävästi ruoan hintaan ja nälänhätään seuraavien 20 vuoden aikana. Lämpeneminen voi merkittävästi vähentää vehnän, riisin ja
maissin satoja. Juuri nämä kasvit ovat kymmenien miljoonien köyhien ihmisten pääravintoa.
Pienenevät satomäärät vaikuttavat hintojen nousuun. Tämä on erityisen merkittävä asia köyhille, jotka jo ennestäänkin käyttävät suuren osan tuloistaan nimenomaan ravintoon. Erityisesti kaupunkien köyhät ja maaseudun palkkatyöläiset kärsivät. Toisaalta omaa maapalstaansa viljelevät ja tuotteitaan kauppaavat köyhät voivat hyötyä hintojen noususta.
Todennäköisimmin maapallon keskilämpötila kohoaa korkeintaan yhdellä asteella vuoteen 2030 mennessä, mikä ei vielä vaikuta satomääriin, ruoan hintaan ja köyhyyteen kovinkaan paljon.
Jos lämpötila nousee 1,5 astetta, tutkituissa valtioissa maatalouden tuottavuus vähenee 10-20 %, riisin, vehnän ja maissin hinta nousee 10-60 % ja köyhyysaste lisääntyy 3 %. Bangladeshissa köyhät ihmiset asuvat kaupungeissa tai maattomina maaseudulla, jolloin he kärsivät ravinnon hinnan nousemista. Tutkimuksen 15 valtiosta 11 maan köyhät maanomistajat kuitenkin hyötyvät ruoan hinnan kohoamisesta. Esimerkiksi Thaimaassa maatalouden ulkopuolella työskentelevien köyhyysaste nousee 5 %, kun taas itse maansa omistavien maanviljelijöiden köyhyysaste pienenee 30 %. Sambiassa, Mosambikissa, Malawissa ja muissa semiarideissa eli puolikuivissa valtioissa maata omistavatkin köyhät kärsivät ilmastonmuutoksesta. Vaikka myytävien elintarvikkeiden hinta nousee, ansioiden menetyksiä aiheuttaa satomäärän pieneneminen kuivuuden seurauksena.
Jos lämpötila kohoaa vain puoli astetta, satomäärät voivat kasvaa. Tällöin ylituotanto alentaa hintoja noin 16 %, mikä on haitallista maanviljelijöille. Thaimaassa itsensä työllistävien maanviljelijöiden köyhyysaste lisääntyisi 60 %, kun taas muualla kuin maataloudessa työskentelevien köyhyysaste pienentyisi hieman. Sambiassa, Mosambikissa, Malawissa ja Ugandassa muiden kuin maanviljelijöiden köyhyysaste vähentyisi jopa 5 %.
Lähde: Stanford University, ”Global warming may hurt some poor populations, benefit others”, ScienceDaily, February 24, 2010 [koko artikkeli].
Kahvipapuja. Kuva Jari Kolehmainen.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Kenian kahvintuotantoon
Sateen vaihtelu, kuivuuskaudet ja entistä korkeammat lämpötilat vaikeuttavat kahvisadon korjaamista ja tautien torjuntaa Kenian kahviviljelmillä. Esimerkiksi satokaudella 2007-2008 ajoittain jatkuvat sateet aiheuttivat Colletotrichum kahawae -sienitautiepidemian, joka vähensi Kenian kahvintuotantoa 23 %.
Kahvipensas menestyy parhaiten 19-25 asteen lämpötilassa. Sitä korkeampi lämpötila heikentää fotosynteesin tehokkuutta. Kahvipensaan kukkiminen taas vaatii parin kuukauden kuivan kauden. Esimerkiksi tänä vuonna Keniassa oli sateita tammikuussa, joka on normaalisti hyvin kuiva kuukausi.
Sään vaihtelu aiheuttaa kahvipensaiden kukkimisen ja kahvipapujen kehittymisen pienissä erissä epäsäännöllisinä aikoina, jolloin viljelijät joutuvat palkaamaan korjuutyövoimaa normaalia pitemmäksi ajanjaksoksi. Myös tuholaistorjunta vaikeutuu, koska pensaissa on samaan aikaan kaikissa eri kehitysvaiheissa olevia papuja.
Kuivuus pienentää kahvisatoa 10-100 %. Lisäksi tulevat mahdolliset tappiot markkinosuuksien menettämisestä. Etiopia ja Uganda ovat Afrikan suurimpia kahvintuottajia. Kenian osuus on vain prosentin luokkaa koko maailman tuotannosta. Kenialaiset kahvipavut kuitenkin ovat suosittuja monissa kahvisekoituksissa. Mikäli tarvittavien
kahvimäärien tuottaminen epäonnistuu muutamana vuonna peräkkäin, kahvinvalmistajat voivat siirtää tilauksensa muihin maihin. Sään vaihteluiden Kenian kahvintuotannolle viime vuosina aiheuttamat ongelmat ovat esimerkki siitä, että myös ilmastonmuutos tullee heikentämään Kenian asemaa kahvintuottajamaana.
Lähde: Nyambura-Mwaura, H., ”Climate change affecting Kenya’s coffee output”, Reuters, February 11, 2010 [koko artikkeli].
Uutisia kokosivat Ari (Suomen vuosirenkaat, UV-säteily ja otsonikerros) ja Jari (muut uutiset).
Ilmastotieto 
Jätä kommentti