Globaalin mittaushistorian ylivoimaisesti lämpimimmät helmikuu ja talvi: Helmikuu viides peräkkäinen ennätyskuukausi ja mittaushistorian kaikista kuukausista anomalialtaan lämpimin

helmikuu2016_3

Pelkkien helmikuiden globaali maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila-anomalia (poikkeama vertailukauden 1951-1980 keskiarvosta, joka on diagrammin nollakohta) celsiusasteina vuosina 1880-2016 Nasan GISS-tilastojen mukaan. Helmikuu 2016 oli koko mittaushistorian lämpimin, +1,35 astetta verrattuna tavanomaiseen. Mittaushistorian toiseksi lämpimin helmikuu on vuodelta 1998 (+0,88 astetta) ja kolmanneksi lämpimin vuodelta 2015 (+0,87 astetta). Aiempi ennätys ylittyi nyt siis peräti 0,47 asteella, mikä on globaaleissa keskilämpötiloissa iso ero. Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa pitkän aikavälin keskiarvoa viileämpi helmikuu oli vuonna 1985. Credit: HotWhopper.

Nasan viikonloppuna julkaisemien GISS-lämpötilatietojen mukaan helmikuu 2016 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä maailmanlaajuisesti keskimäärin 1,35 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa (helmikuut 1951-1980) lämpimämpi. Tämä tekee kuluneesta helmikuusta koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimmän helmikuun ja lisäksi myös anomalialtaan (lämpötilapoikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden globaaliin keskilämpötilaan) koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimimmän.

Mittaushistorian toiseksi lämpimin helmikuu on vuodelta 1998 (+0,88 astetta verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon) ja kolmanneksi lämpimin vuodelta 2015 (+0,87 astetta). Aiempi ennätys ylittyi nyt siis peräti 0,47 asteella, mikä on globaaleissa keskilämpötiloissa iso ero. Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa pitkän aikavälin keskiarvoa viileämpi helmikuu oli vuonna 1985.

Viimeisimmän viiden kuukauden aikana kaikki kuukaudet ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kuukausia ja koko mittaushistorian kaikkien kuukausien lämpötila-anomaliaennätys on rikottu neljä kertaa. Tammikuun 2007 anomaliaennätys +0,96 astetta oli voimassa pitkään, kunnes sen ylittivät lokakuu 2015 (+1,06 astetta), joulukuu 2015 (+1,10 astetta), tammikuu 2016 (+1,14 astetta) ja nyt myös helmikuu 2016 (+1,35 astetta).

Helmikuun lämpötilapoikkeamat olivat sitä korkeampia, mitä pohjoisempana maapallolla mittauspiste oli. Pohjoisella pallonpuoliskolla oli keskimäärin 2,76 astetta tavanomaista (helmikuiden 1951-1980 keskiarvo) lämpimämpää. Pohjoisnavan ympäristössä oli peräti noin kuusi astetta lämpimämpää kuin helmikuussa tavanomaisesti kyseisellä alueella. Koko arktinen alue oli keskimäärin 5,36 astetta yli normaalin. Etelänavan ympäristössä sen sijaan oli hieman tavanomaista kylmempää.

helmikuu2016_1

Globaali vuosittainen maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila-anomalia (poikkeama vertailukauden 1951-1980 keskiarvosta, joka on diagrammin nollakohta) celsiusasteina Nasan GISS-tilastojen mukaan. Koko vuosien keskilämpötilojen lisäksi ylin katkoviiva esittää helmikuun 2016 globaalia keskilämpötilaa. Vertailuun on suhtauduttava sikäli varauksella, että yksittäisten kuukausien anomaliat helposti vaihtelevat enemmän kuin kokonaisten vuosien anomaliat. Credit: HotWhopper.

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi (joulukuu-helmikuu) oli Nasan mukaan globaalisti keskimäärin 1,20 astetta tavanomaista lämpimämpi, mikä tekee siitä mittaushistorian lämpimimmän pohjoisen pallonpuoliskon talviajan. Edelliset ennätykset olivat +0,82 astetta talvelta 2014-2015 ja +0,81 astetta talvelta 2006-2007. Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa vertailukautta 1951-1980 viileämpi talvi oli 1975-1976.

Tänään myös Japanin ilmatieteen laitos on vahvistanut helmikuun ja koko talven olleen globaalisti mittaushistorian lämpimimpiä.

helmikuu2016_2

Globaali maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila-anomalia (poikkeama vertailukauden 1951-1980 keskiarvosta) celsiusasteina valikoituina El Niño -vuosina kuukausittain Nasan GISS-tilastojen mukaan. Varjostettu alue esittää niitä kuukausia, jolloin El Niño tyypillisesti esiintyy. Pitkäaikaisen ilmastonmuutoksen vaikutus tämänhetkisiin lämpöennätyksiin näkyy siten, että nyt globaalit lämpötilat ovat kohonneet korkeammiksi kuin aiempina El Niño -vuosina. Credit: HotWhopper.

Maapallon tämänhetkiseen lämpimyyteen on ilmastonmuutoksen lisäksi vaikuttanut erityisen voimakas El Niño -vaihe 2015-2016. Tämä El Niño on yksi mittaushistorian voimakkaimmista, mahdollisesti jopa voimakkain. Asiaa ei voi kuitenkaan täysin yksiselitteisesti sanoa, koska on monia eri tapoja mitata El Niñoa.

Näyttää siltä, että nykyinen El Niño ja edellisen suuren El Niñon (1997-1998) jälkeen ilmastonmuutoksen myötä meriin varastoitunut lämpö ovat vaikuttaneet yhdessä. Vuosi 2015 ja talvi 2015-2016 olisivat hyvin todennäköisesti olleet globaalisti ennätyslämpimiä ilman El Niñoakin, joskaan ei aivan yhtä suurella marginaalilla kuin nyt.

Kevään mittaan El Niñon ennustetaan heikkenevän, jolloin myös globaalit lämpöennätykset toistaiseksi loppuvat ainakin pienen viiveen jälkeen. El Niñon vaikutus voi kuitenkin kestää jopa 6-8 kuukautta talven El Niño -piikin jälkeenkin.

Suomi tarjoaa jatkossa puitteet Euroopan ilmakehätutkimukselle

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmakehätutkimuksen infrastruktuuri ACTRIS tulee tulevaisuudessa olemaan keskeinen toimija, joka tarjoaa tietoa ilmastonmuutoksen ja ilmanlaadun tarpeisiin tuottamalla tietoa pienhiukkasista ja pilvistä. Pienhiukkaset ovat ilmastonmuutoksen mielenkiintoisin tutkimuskohde tällä hetkellä.


Kuva: Timo Lindholm.

ACTRIS (Aerosols, Clouds and Trace gases Research Infrastructure) on eurooppalainen koordinoitu tutkimusympäristö. Se tarjoaa tutkijoille ainutlaatuisen tutkimusympäristön sekä laadukasta mittausaineistoa ilmakehästä. ACTRIS keskittyy tuottamaan tietoa pienhiukkasista, pilvistä ja hivenkaasuista erityisesti ilmastonmuutoksen, ilmanlaadun ja terveystutkimuksen tarpeisiin. ACTRIS:n avulla saadaan tuotettua tietoa mm. seuraavaa IPCC-raporttia varten. Mittausaineistoja voivat hyödyntää myös eri alojen yritykset omassa toiminnassaan.

Pienhiukkaset aiheuttavat yhä edelleen suurimmat epävarmuudet ilmastonmuutoksessa. Pienhiukkasilla saattaa olla vielä täysin tuntemattomia vaikutuksia ilmastojärjestelmässä, sillä niiden vaikutus ilmastonmuutokseen on monimutkainen. Arvioidaan, että pienhiukkaspäästöt ja siten ilmakehän pienhiukkaspitoisuudet vähenevät tulevina vuosikymmeninä. Ihmisten terveyden kannalta tämä on hyvä uutinen, mutta toisaalta ilmanlaadun parantuminen saattaa lämmittää ilmastoa. Tähän saakka pienhiukkaset ovat kokonaisuutena jarruttaneet ilmastonmuutosta.

”Ilmastonmuutokseen liittyvien vuorovaikutusmekanismin selvittäminen edellyttää mm. pienhiukkasten synnyn ja kasvun tarkkaa tuntemista. Tiedon tarkentaminen vaatii kattavaa havaintoaineistoa ja laajaa kansainvälistä mittausverkostoa”, Suomen Akatemian ilmakehätutkimuksen huippuyksikköä vetävä Markku Kulmala Helsingin yliopistosta korostaa.

Suomi johtaa eurooppalaista ilmakehätutkimuksen puitteiden ja palvelujen valmistelua

”Suomalaisittain merkittävää on se, että arvoltaan noin 450 miljoonan arvoista ja liikevaihdoltaan jopa 50 miljoonan euron tutkimusinfrastruktuuria tullaan johtamaan jatkossa Helsingin Kumpulasta. On upeaa, että suomalaiset toimijat ovat keskeisessä asemassa rakentamassa globaalisti merkittävää tutkimusinfrastruktuuria”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Sanna Sorvari, joka vetää ACTRIS-hanketta yhdessä Markku Kulmalan kanssa.

ACTRIS valittu tärkeäksi eurooppalaiseksi tutkimusinfrastruktuuriksi

ACTRIS on hyväksytty uutena hankkeena Euroopan 2016 tutkimusinfrastruktuuritiekartalle. Tiekartalle on valittu arviointiin perustuen hankkeet, joiden odotetaan tuottavan maailmanluokan tutkimusympäristöt tutkimusyhteisölle sekä tukevan yritysten tuotekehittelyä ja tuottavan laadukasta tietoa päätöksenteon tueksi.

”Tiekartalle pääsi lopulta tiukan karsinnan jälkeen yhteensä kuusi uutta hanketta, joista ACTRIS on yksi – ja ainoa, jonka valmistelua Suomi johtaa. Valintaan vaikutti tieteellisen merkityksen lisäksi se, että hankkeessa on laaja tuki ja osallistuminen Euroopan maista”, Markku Kulmala tiivistää.

Hankkeen valmisteluvaihe kestää viisi vuotta. Rahoitus tulee seuraavan viiden vuoden aikana hankkeeseen osallistuvien maiden kansallisista lähteistä sekä EU:lta eri rahoitusinstrumenttien kautta ja myöhemmin suoraan infrastruktuurin jäsenvaltioilta. Suomessa mukana ovat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto sekä taustatahoina opetus- ja kulttuuriministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö.

Lisätietoja:

Professori Markku Kulmala, puh. 040 596 2311, markku.kulmala@helsinki.fi

Tutkimuspäällikkö Sanna Sorvari, puh. 050 415 4729, sanna.sorvari@fmi.fi

Itä-Suomen yliopisto: Professori Kari Lehtinen, puh. 040 867 7844, kari.lehtinen@uef.fi

Tampereen teknillinen yliopisto: Associate professor Miikka Dal Maso, puh. 050 337 7914, miikka.dalmaso@tut.fi

Lisätietoja ESFRI tiekartasta http://www.esfri.eu/roadmap-2016

%d bloggaajaa tykkää tästä: