NASAn kasvihuonekaasusatelliitti onnistuneesti matkaan

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

NASA on laukaissut ilmakehän hiilidioksidia mittaavan OCO-2 (Orbiting Carbon Observatory 2) -satelliitin onnistuneesti maata kiertävälle radalle.


Kuva: Nasa Television.

Satelliitti laukaistiin Delta II -kantoraketilla Vandenbergin lentotukikohdasta, Kaliforniasta 2. heinäkuuta klo 12.56 Suomen aikaa. Satelliitti oli tarkoitus laukaista jo eilen, 1. heinäkuuta, mutta ensimmäinen laukaisuyritys jouduttiin perumaan laukaisualustan vesiongelman takia.

Laukaisun onnistuminen on tutkijoille erityisen suuri ilonaihe, sillä vuonna 2009 vastaavan satelliitin laukaisussa kantoraketin viimeinen vaihe ei onnistunut suunnitellusti. Tuolloin satelliitti ei päässyt radalleen vaan syöksyi takaisin ilmakehään ja sen hajonneet osat putosivat Etelämantereen lähelle. ”Laukaisun onnistuminen on erittäin hyvä uutinen, sillä OCO-2:n tekemät mittaukset tuottavat pitkään kaivattua tarkkaa tietoa yhteiskunnalle ja päättäjille ilmaston muuttumisesta”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen toteaa.

OCO-2 mittaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta

OCO-2 satelliitti tulee tekemään tarkkoja havaintoja ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta kattaen koko maapallon. Päivittäin se tekee noin miljoona havaintoa, joista oletettavasti noin 200 000 täyttää mittauksille asetetut tarkkuusvaatimukset. OCO-2:n mittaustietoa käytetään selvitettäessä hiilidioksidin alueellisia lähteitä ja nieluja maapallolla, jotta voidaan paremmin ennustaa ilmastonmuutoksen etenemistä ja vaikutuksia. Hiilidioksidin lähteiden ja nielujen ymmärtämiseen liittyy vielä suuriakin epävarmuuksia, joihin uudet mittaukset tuovat lisätietoja. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat kasvaneet jatkuvasti teollistumisen alusta lähtien. Kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen vaikuttaa ilmastoon ja aiheuttaa sen lämpenemistä.

Ilmatieteen laitos varmistaa satelliittihavaintojen laatua

Mikäli laukaisun jälkeen instrumentin käynnistäminen etenee oletetusti aloitetaan OCO-2:n hiilidioksidimittaukset elokuussa. Ilmatieteen laitos tulee osallistumaan OCO-2-hankkeeseen satelliittihavaintojen laadun varmistamiseen ja parantamiseen. Havaintojen laatua seurataan Sodankylässä hiilidioksidimittausten avulla, joita tehdään FTS (Fourier Transform Spectrometer) mittalaitteella. Tärkeää lisätietoa hiilidioksidin korkeusprofiilista saadaan myös ns. AirCore-mittaussysteemillä, jota on viime aikoina kehitetty ja testattu Sodankylässä.

”Jotta OCO-2-mittalaiteella voidaan tuottaa ilmastotutkimuksen tarvitsemaa tietoa, se edellyttää mittalaitteelta hyvin suurta tarkkuutta ja luotettavuutta. Tämä tullaan varmistamaan vertaamalla sen mittaustietoja tarkkoihin maanpinnalta tehtäviin mittauksiin”, Johanna Tamminen kertoo. Sodankylä on valittu yhdeksi OCO-2 hankkeen tärkeimmäksi maanpintareferenssiasemaksi. Käytännössä tämä tarkoittamaa sitä, että OCO-2 tekee tarvittaessa erityisiä kohdemittauksia lentäessään Sodankylän yli 9 minuuttia. Tänä aikana laite tekee noin 6000 tarkkuusmittausta ehkä parempi vain mittausta Sodankylän läheltä.

OCO-2 osana useamman satelliitin rypästä

OCO-2 -satelliitti asettuu lopulta 705 kilometrin korkeudelle, jossa se lentää napojen kautta kulkevalla radalla ns. A-juna konstellaatiossa yhdessä viiden muun satelliitin ja 15 instrumentin kanssa. Näistä yksi on hollantilais-suomalainen Ozone Monitoring Instrument, joka on toiminut jo vuodesta 2004 lähtien. Nämä satelliitit lentävät samalla radalla vain joidenkin minuuttien päässä toisistaan ohittaen päiväntasaajan aina iltapäivällä paikallista aikaa. Satelliitilta kuluu 99 minuuttia yhteen kierrokseen maapallon ympäri.

OCO-2 satelliitti painaa noin 450 kg, josta itse mittalaite 131 kg. Satelliitin oletettu toiminta-aika on kaksi vuotta, mutta sen toivotaan toimivan huomattavasti pidempään.

Lisätietoja:

Paikan päällä Kaliforniassa laukaisua seuraamassa:
Ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen Kalifornia, johanna.tamminen@fmi.fi

Erikoistutkija Rigel Kivi, Sodankylä, puh. 029 539 2728, rigel.kivi@fmi.fi

Tutkimusprofessori Erkki Kyrölä, puh. 050 339 7041, erkki.kyrola@fmi.fi

http://oco.jpl.nasa.gov/

Laukaisua seuraa myös Ilmatieteen laitoksen @IlmaTiede -twitter.

Kesäkuusta muodostui tavanomaista koleampi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta kuukauden loppupuoli oli poikkeuksellisen kolea. Kuukauden keskilämpötilasta muodostui suuressa osassa maata tavanomaista alempi, ei kuitenkaan harvinaisen kolea.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan noin 14 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 8 asteeseen. Keskilämpötila jäi suuressa osassa maata 1-2 astetta pitkän ajan keskiarvojen alapuolelle, Pohjois-Lapissa keskilämpötila oli tavanomainen.

Kuukauden loppupuoli poikkeuksellisen kolea

Kesäkuu alkoi lämpimänä koko maassa. Hellettä mitattiin 4.-7. päivän aikana lähes koko maassa ja ylin lämpötila oli 6.6. Liperin Tuiskavanluodolla mitattu 30,5 astetta. Koko maan kesäkuun hellepäivien määrä jäi kuitenkin puoleen tavanomaisesta kahdeksasta päivästä, kun sää viileni kuukauden toisella viikolla. Kuukauden loppupuolesta muodostui koko maassa poikkeuksellisen kolea. Kuukauden 15.–30. päivän keskilämpötila oli monella asemalla vuodesta 1961 alkavan mittaushistorian kolein. Vain paikoin kesäkuun loppupuoli vuonna 1982 ja Lapissa vuonna 1977 on ollut nyt koettua koleampi. Kuukauden kolein päivä oli 17.6., jolloin päivän ylimmät lämpötilat jäivät koko maassa alle 13 asteen ja maan itäosassa vain 5-10 asteeseen. Koleassa pohjoisvirtauksessa lumisateita tuli etelärannikkoa myöten. Kuukauden alin lämpötila oli Enontekiössä Saanatunturilla samana päivänä mitattu -6,2 astetta.

Sateissa suurta paikallista vaihtelua

Kesäkuun sademäärä vaihteli maan keskiosan ja Etelä-Lapin vain muutamasta kymmenestä millimetristä maan eteläosan ja Luoteis-Lapin yli 80 millimetriin. Sateisimmilla alueilla sademäärät olivat lähes puolitoistakertaisia pitkän ajan keskiarvoon verrattuna. Maan keskivaiheilla sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi. Länsirannikolla ja idässä sademäärä jäi alle puoleen pitkän ajan keskiarvosta, mikä on harvinaisen vähän, eli näin vähän sataa keskimäärin kerran 10 vuodessa. Kuukauden suurin sademäärä mitattiin Enontekiön Karesuvannossa, jossa satoi 111 millimetriä. Vähiten satoi Hailuodon Ojakylässä vain 13 millimetriä. Kuukauden suurin vuorokauden sademäärä oli Kittilän kirkonkylässä 8. päivänä mitattu 35,6 millimetriä.

Kesäkuussa salamoita paikannettiin yhteensä 15000, mikä on hieman alle puolet kuukauden keskimäärästä (35000). Eniten salamoi 6.6., jolloin paikannettiin noin 6600 maasalamaa lähinnä maan keskiosissa sekä Lapissa. Viileä säätyyppi ei muutoin suosinut rajuja ukkosia, mutta kuukauden aikana heikompia ukkosia esiintyi lähes koko maassa.

Etelässä harvinaisen pilvistä

Auringonpaistetuntien määrä jäi kesäkuussa koko maassa tavanomaista pienemmäksi. Etelässä paistetuntien määrä jäi alle 200 tuntiin ja sää oli siis harvinaisen pilvinen eli näin vähän auringonpaistetta nähdään harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk, puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Kesäkuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kuukausitilastot
Kesän hellepäivät: http://ilmatieteenlaitos.fi/kesa-2014
Terminen kasvukausi: http://ilmatieteenlaitos.fi/kasvukausi-2014

NASAn kasvihuonekaasusatelliitti valmiina laukaistavaksi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos vastaa 1. heinäkuuta laukaistavan NASAn OCO-2-satelliitin tuottamien havaintojen laadun varmistamisesta ja parantamisesta.


Kuva: NASA.

Ilmakehän hiilidioksidia mittaava OCO-2 (Orbiting Carbon Observatory 2) -satelliitti on valmiina laukaistavaksi maata kiertävälle radalle. Satelliitti laukaistaan Delta II -kantoraketilla Vandenberg Air Force Station- tukikohdasta, Kaliforniasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä klo 12.56 suomen aikaa. Satelliitin avulla voidaan mitata hiilidioksidin määrää ilmakehässä maailmanlaajuisesti.

Ilmatieteen laitos varmistaa satelliittihavaintojen laatua

Ilmatieteen laitos tulee osallistumaan OCO-2-hankkeeseen satelliittihavaintojen laadun varmistamiseen ja parantamiseen Sodankylässä tehtävien FTS (Fourier Transform Spectrometer) mittalaitteella tehtävien hiilidioksidimittausten avulla. Sodankylä on valittu yhdeksi OCO-2 hankkeen tärkeimmäksi maanpintareferenssiasemaksi. Sodankylän mittauksilla pyritään takaamaan OCO-2 -mittauksen tarkkuus pohjoisilla alueilla. Sodankylän FTS-mittaukset aloitettiin vuonna 2009 ja niitä on jo aiemmin käytetty Japanilaisen GOSAT- satelliitin laadun parantamiseen. Sodankylässä on myös kehitetty viime aikoina ns. AirCore -mittaussysteemiä, jolla saadaan kasvihuonekaasujen tarkkoja korkeusprofiileja. Näitä käytetään myös OCO-2-satelliittihavaintojen tulkinnan parantamiseen.

Kasvihuonekaasujen kaukokartoitus- ja luotaushavaintojen lisäksi maanpinnalta ilmapitoisuuksia monitoroidaan jatkuvatoimisesti eurooppalaisessa Integrated Carbon Observing System (ICOS) mittausverkossa, johon Suomesta kuuluu viisi asemaa mukaan lukien Sodankylä ja Pallas.

Ilmatieteen laitos hyödyntää mittaustietoja ilmastonmuutostutkimuksessa

Ilmatieteen laitos tulee myös osallistumaan OCO-2 -mittausten hyödyntämiseen ilmastotutkimuksessa. Ilmakehän pitoisuushavaintoja käytetään globaaleissa mallisimulaatioissa, joissa arvioidaan hiilidioksidin lähteiden ja nielujen suuruutta ja sijaintia. Hiilidioksidin lähteiden ja nielujen ymmärtämiseen liittyy vielä epävarmuuksia, joihin uudet mittaukset tuovat lisätietoja. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat kasvavat jatkuvasti teollistumisesta lähtien. Kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen vaikuttaa ilmastoon ja aiheuttaa sen lämpenemistä. OCO-2-satelliitti tulee mittaamaan hiilidioksidin määrää ilmakehässä kattaen maantieteellisesti koko maapallon. Mittaustietoa käytetään selvitettäessä hiilidioksidin lähteitä ja nieluja maapallolla, jotta voidaan paremmin ennustaa ilmastonmuutoksen etenemistä ja vaikutuksia.

OCO-2 satelliitti osa viiden satelliitin rypästä

OCO-2 -satelliitti laukaistaan 705 kilometrin korkeuteen, napojen kautta kulkevalle radalle. Se tulee lentämään ns. A-juna konstellaatiossa yhdessä viiden muun satelliitin ja 15 mittalaitteen kanssa, joista yksi on hollantilais-suomalainen Ozone Monitoring Instrument. Nämä satelliitit lentävät samalla radalla vain joidenkin minuuttien päässä toisistaan. OCO-2 tulee korvaamaan vastaavan satelliitin, jonka laukaisu epäonnistui vuonna 2009.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen, johanna.tamminen@fmi.fi
Erikoistutkija Rigel Kivi, puh. 029 539 2728, rigel.kivi@fmi.fi
Ryhmäpäällikkö Tuula Aalto, puh. 029 539 5406, tuula.aalto@fmi.fi

http://oco.jpl.nasa.gov/

Toukokuu 2014 oli globaalisti 135-vuotisen mittaushistorian lämpimin toukokuu?

Alustavien tietojen mukaan toukokuu oli maapallon mittaushistorian lämpimin ja samalla 39. peräkkäinen toukokuu sekä 351. peräkkäinen mikä tahansa kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan. Viimeksi keskimääräistä kylmempi toukokuu on ollut vuonna 1976 ja tavanomaista kylmempi mikä tahansa kuukausi helmikuussa 1985. Mittaushistorian viidestä lämpimimmästä toukokuusta neljä on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana. Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa mittaushistorian seitsemän lämpimintä toukokuuta on koettu 2000-luvulla ja neljä lämpimintä neljän viime vuoden aikana.

touko14

Maa- ja merialueiden lämpötilojen poikkeama tavanomaisesta (vuosien 1981-2010 keskiarvosta) celsiusasteina toukokuussa 2014. Lähde: NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for May 2014, published online June 2014, retrieved on June 25, 2014 from http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/5.

Maailmanlaajuisesti toukokuun 2014 yhdistetty maa- ja merilämpötila (0,74 ± 0,07 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvon 14,8 astetta yläpuolella) oli NOAA:n maanantai-iltana julkaistun State of the Climate -kuukausiraportin mukaan vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian korkein toukokuun keskilämpötila. Tulokset ovat kuitenkin sikäli alustavia, että Kiinan viralliset toukokuun tiedot puuttuvat toistaiseksi. Ne on tällä hetkellä korvattu päiväkohtaisilla GHCN-lämpötilatiedoilla. Jo aiemmin NASA totesi alustavissa tiedoissaan toukokuun olleen mittaushistorian kuumin toukokuu.

Edellinen maa- ja merialueiden toukokuun lämpöennätys (0,72 astetta yli 1900-luvun keskiarvon) oli vuodelta 2010. Mittaushistorian viidestä lämpimimmästä toukokuusta neljä on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana: 2014 (lämpimin), 2013 (5. lämpimin), 2012 (3. lämpimin) ja 2010 (2. lämpimin). Neljättä tilaa pitää toukokuu 1998.

Maailmanlaajuisesti toukokuu 2014 oli myös 39. peräkkäinen toukokuu ja 351. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan. Viimeksi keskimääräistä kylmempi toukokuu on ollut vuonna 1976 ja tavanomaista kylmempi mikä tahansa kuukausi helmikuussa 1985.

Toukokuun 2014 globaali maa-alueiden lämpötila oli 1,13 ± 0,13 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvon (11,1 astetta) yläpuolella, mikä on mittaushistorian neljänneksi korkein toukokuun lukema. Maa-alueilla mittaushistorian seitsemän lämpimintä toukokuuta on koettu tällä vuosisadalla (2000-2014) ja neljä lämpimintä neljän viime vuoden aikana.

touko14_2

Toukokuun 2014 valikoituja merkittäviä ilmastollisia poikkeavuuksia ja säätapahtumia. Erityisen lämmintä oli Euroopassa, Afrikassa, Alaskassa, Etelä-Koreassa ja Australiassa. Yhdysvalloissa, Kolumbiassa ja Venezuelassa oli kuivaa, kun taas Argentiinassa oli sateista. Arktisella alueella mitattiin kolmanneksi pienin toukokuinen merijään määrä satelliittimittausten aikakaudella (vuodesta 1979 alkaen). Antarktisella puolestaan nähtiin mittaushistorian laajin toukokuinen merijää. Lähde: NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for May 2014, published online June 2014, retrieved on June 25, 2014 from http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/5.

Pohjoisella pallonpuoliskolla maa-alueet olivat toukokuussa 2014 mittaushistorian kuudenneksi lämpimimmät, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla kuukausi oli koko mittaushistorian lämpimin toukokuu (vuoden 2002 ennätys ylittyi 0,17 asteella). Tavallista lämpimämmät olot jatkuivat edelleen Australiassa, ja mittaushistorian lämpimin toukokuu koettiin Etelä-Koreassa, kun taas Itävallassa lämpötila jäi vuosien 1981-2010 keskiarvon alapuolelle ensimmäistä kertaa viime vuoden toukokuun jälkeen.

Maailmanlaajuinen merien pintalämpötila puolestaan oli 0,59 ± 0,04 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvon (16,3 astetta) yläpuolella, mikä on mittaushistorian korkein merialueiden toukokuun lämpötila. Samalla se on kaikista kuukausista merten lämpötilastojen koko mittaushistorian jaetulla ykkössijalla yhdessä kesäkuun 1998, lokakuun 2003 ja heinäkuun 2009 kanssa, kun katsotaan lämpötilojen poikkeamia verrattuna kunkin kuukauden tavanomaiseen arvoon. Eteläisellä pallonpuoliskolla meret olivat toukokuussa 2014 mittaushistorian toiseksi lämpimimmät, kun taas pohjoisen pallonpuoliskon merillä kuukausi oli koko mittaushistorian lämpimin toukokuu (0,60 astetta yli 1900-luvun keskiarvon).

Korkeat merilämpötilat enteilevät El Niñon kehittymistä, vaikka vielä ollaankin virallisesti ENSO-värähtelyn (El Niñon ja La Niñan vaihtelun) neutraalissa vaiheessa. Ennusteiden mukaan on kuitenkin 70 prosentin mahdollisuus, että El Niño kehittyy pohjoisen pallonpuoliskon tämän kesän aikana, ja 80 prosentin mahdollisuus, että El Niño esiintyy syksyn tai talven aikana. El Niñon mahdollinen kehittyminen enteilee tästä vuodesta tulevan globaalisti lämmin, vaikka El Niñosta ei enää ennustetakaan tulevan yhtä voimakasta kuin keväällä ennakoitiin.

Vuosi 2013 oli kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian 2.-9. lämpimin. Samalla se oli 37. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan. Vuonna 2013 koko mittaushistorian lämpöennätyksen teki 389 sääasemaa ja kylmyysennätyksen 12 sääasemaa. Ilmastonmuutos on lisännyt korkeita lämpötiloja ja helleaaltoja. Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpi vuosi on ollut 1976. Yhdeksän mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta on ollut 2000-luvulla. Ennen vuosituhannen vaihdetta olleista vuosista vain vuosi 1998 sijoittuu kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2013 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2013.

Suomessa viime vuosi oli historian viidenneksi lämpimin, kaksi astetta yli tavanomaisen. Toukokuun 2014 lämpötilat heittelehtivät Suomessa rajusti kuukauden alun harvinaisen kylmistä säistä helteisiin. Tämän kesän juuri päivitetyt sään vuodenaikaisennusteet voi lukea tästä linkistä.

Ilmastonmuutos lisää tulvariskejä – alimpien rakentamiskorkeuksien suositukset päivitetty

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

SYKE, Ilmatieteen laitos , ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö tiedottavat.


Suojavalli Helsingin Kauppatorilla 10.1.2005. Kuva: Riku Lumiaro.

Nyt julkaistussa oppaassa suositukset alimmiksi rakentamiskorkeuksiksi säilyivät pääosin entisellä tasollaan. Edellisen kerran suositukset päivitettiin vuonna 1999. Oppaan tavoitteena on vähentää tulvista sekä maansortumista ja -vyörymistä rakennuksille aiheutuvia vahinkoja. Nämä ilmastonmuutoksen edetessä lisääntyvät riskit tulee huomioida riittävästi kaavoituksessa ja rakentamisessa. Uudet suositukset on valmisteltu SYKEn, Ilmatieteen laitoksen, ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan Itämerellä merenpinnan nousun arvioidaan jäävän hieman maailmanlaajuisen keskiarvon alapuolelle, ja samanaikaisesti maankohoaminen lieventää merkittävästi merenpinnan nousun vaikutuksia. Sisävesillä ilmastonmuutoksen vaikutus riippuu tarkasteltavan vesistön ominaisuuksista.

Merenpinnan ennakoidaan nousevan Suomenlahdella 30 cm vuoteen 2100 mennessä

Suomenlahdella merenpinnan nousu olisi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan noin 30 cm vuoteen 2100 mennessä. Pohjanlahdella maankohoaminen riittänee kumoamaan merenpinnan nousun vielä vuoteen 2100 saakka. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi kuitenkin kaikkialla Suomen rannikolla, Suomenlahdella jopa yli 90 cm.

Ilmastonmuutos lisää syksyllä ja talvella suurten vesistöjen tulvariskiä

Ilmastonmuutos tulee merkittävästi muuttamaan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua, jolloin vesistöjen tulvariski voi kasvaa. SYKEn selvityksen mukaan etenkin talven ja syksyn virtaamien ja vedenkorkeuksien ennakoidaan kasvavan suurissa vesistöissä sateiden lisääntyessä ja äärevöityessä.

Suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista

Suositusten tavoitteena on, ettei rakennuksille aiheutuisi tulvavahinkoja kuin keskimäärin kerran noin 100–200 vuodessa tai harvemmin esiintyvillä tulvilla. Uutta on se, että aallokon vaikutus ja rakennuksen alttius tulville on jatkossa aina arvioitava paikkakohtaisesti. Itämeren rannalla suosituksissa on otettu huomioon maankohoaminen, merenpinnan nousu ilmastonmuutoksen seurauksena sekä sääilmiöiden aiheuttama vedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu. Sisävesien osalta suositus perustuu keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaan tulvavedenkorkeuteen, johon lisätään tarvittaessa vesistön ominaispiirteistä tai ilmastonmuutoksesta johtuva lisäkorkeus.

Opas tukee maankäytön suunnittelua ja rakentamisen ohjausta tulvavahinkojen vähentämiseksi

Nyt julkaistun oppaan tavoitteena on vähentää tulvista sekä maansortumista ja -vyörymistä rakennuksille aiheutuvia vahinkoja ja vaikuttaa siihen, että nämä riskit huomioidaan riittävästi kaavoituksessa ja rakentamisessa. Ilmastonmuutoksen seurauksena maankäytön suunnittelulla ja rakentamisen ohjauksella on entistä tärkeämpi rooli tulvavahinkojen ennaltaehkäisyssä. Opas palvelee maankäytön suunnittelussa, rakentamisen ohjauksessa ja tulvariskien hallinnassa toimivia viranomaisia kunnissa, ELY-keskuksissa, maakuntien liitoissa sekä myös yksityisiä toimijoita kuten rakennushankkeeseen ryhtyviä ja vakuutusyhtiöitä.

Kiinteistön omistajalla oltava oma vakuutus tulvien varalle vuoden 2014 alusta lähtien

Vuoden 2014 alusta alkaen poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien rakennus- ja irtaimistovahinkojen korvaaminen on muuttunut vakuutuspohjaiseksi. Lähes kaikki vakuutusyhtiöt ovat laajentaneet koti- ja kiinteistövakuutustensa turvaa kattamaan poikkeuksellisista vesistö-, merivesi- ja rankkasadetulvista aiheutuvat vahingot. Kiinteistön omistajan kannattaa selvittää sijaitseeko kiinteistö riittävän korkealla, kattaako kiinteistön vakuutus tulvavahingot ja miten tulviin voi varautua omatoimisesti.

Suomessa 21 merkittävää tulvariskialuetta – alueiden tulvakartat valmistuneet ja toimenpiteiden suunnittelu käynnissä

Tulvariskit on arvioitu koko Suomessa yhtenäisin perustein. Arvioinnin perusteella on nimetty 21 aluetta, joilla vesistöjen tai meren tulvimisesta aiheutuvia riskejä pidetään merkittävänä. Vesistöjen tulvimisesta aiheutuu suurimmat riskit Rovaniemellä ja Porissa, meriveden noususta taas pääkaupungin ja Turun seuduilla.

Merkittäviksi nimetyille ja monille muille tulvariskialueille on valmisteltu tulvakartat, joista käy ilmi, minne tulva voi levitä ja minkälaista vahinkoa se voi aiheuttaa. Myös tulvariskien vähentämistoimenpiteiden suunnittelu on käynnissä. Merkittävien alueiden suunnitelmiin kansalaiset voivat vaikuttaa 1.10.2014 alkavan kuulemisen aikana.

Lisätietoja:

Opas:
Kehitysinsinööri Antti Parjanne, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 494, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Yli-insinööri Mikko Huokuna, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 189, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Meriveden noususkenaariot ja meritulvat:
Tutkija Hilkka Pellikka, Ilmatieteen laitos, puh. 0295 396 435, etunimi.sukunimi@fmi.fi
Tutkija Ulpu Leijala, Ilmatieteen laitos, puh. 0295 396 568, etunimi.sukunimi@fmi.fi
Tutkimusprofessori Kimmo Kahma, Ilmatieteen laitos, puh. 040 721 5955, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Sisävesistöt ja tulvat:
Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kaavoitus ja rakentaminen
Ympäristöneuvos Antti Irjala, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 102, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tulvariskien hallinnan suunnittelu
Vesiylitarkastaja Ville Keskisarja, maa- ja metsätalousministeriö, puh 0295 162 390, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Viestintäasiantuntija Katri Haatainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 135, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Lisätietoa verkossa

Tulviin varautuminen rakentamisessa – opas alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi ranta-alueilla (2014)
Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Suomen rannikolla (Ilmatieteen laitos)
Tulviin varautuminen (SYKE)
Tulvakeskuksen toiminta käynnistyi vuoden alusta – uusi tulvakarttapalvelu julkaistu (SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen tiedote 22.1.2014)
Tulvavahinkojen korvaaminen nopeutuu (Finanssialan Keskusliitto 12.12.2013)
Tulvakeskus – ennusteita, varoituksia ja varautumista (www.tulvakeskus.fi)

Keskustelua liuskeöljyn vaikutuksesta öljyntuotannon huippuun

Liuskeöljyn ja muiden ei-perinteisten öljyesiintymien merkitys öljyntuotannon huipun siirtymisen kannalta jakaa mielipiteitä. Tähän asti suomenkielisissä julkaisusarjoissa on debatoitu aiheesta melko vähän. Nyt Kansantaloustieteellisessä aikakauskirjassa käydään asiasta vilkasta keskustelua.

 

Syncrude Oil Operations in Alberta Tar Sands

 

Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (numerot 1/2014 ja 2/2014) on käyty keskustelua liuske-energiaboomin vaikutuksista talouteen ja siitä, että siirtääkö se öljyn tuotantohuippua merkittävästi. Yksi Ilmastotiedon blogin kirjoittajista, Aki Suokko, kirjoitti yhdessä Jukka Tuomelan kanssa otsikolla ”Liuske-energiaboomin vaikutukset talouteen toistaiseksi vähäisiä”. Tämä kirjoitus oli vastine ETLAN tutkija Paavo Sunin kirjoitukseen ”Maailman muutos, energian hinta ja liuske-energian nousu”. Keskustelun syvemmällä tasolla on kyse öljyn tuotantohuipun ajankohdasta ja merkityksestä energiajärjestelmän ja kansainvälisen talouden kannalta sekä siitä, että onko liuskeöljyn vaikutus öljyntuotantoon lyhytaikainen vai esimerkki teknologian ja korkean öljyn hinnan öljyntuotantoa lisäävästä (merkittävästä) vaikutuksesta.

Linkki Paavo Sunin kirjoitukseen numerossa 1/2014 (sivulta 111 alkaen).

Linkki Aki Suokon ja Jukka Tuomelan vastineeseen numerossa 2/2014 (sivulta 274 alkaen).

Linkki Paavo Sunin vastaukseen numerossa 2/2014 (sivulta 282 alkaen).

Suokko ja Tuomela ovat kirjoittamassa uutta vastinetta Sunin vastaukseen. Linkki tähän vastineeseen tullaan päivittämään tähän kirjoitukseen.

Lämpötilat heittelehtivät rajusti toukokuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Toukokuu oli keskilämpötiloiltaan melko tyypillinen, mutta silti lämpötilat heilahtelivat reippaasti toukokuun alun harvinaisen kylmistä säistä helteisiin.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan runsaasta 10 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen +2 asteeseen. Keskilämpötilan poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta ei ollut kovin suuri missään päin maata. Suurimmassa osassa maata oli hieman tavanomaista lämpimämpää, mutta poikkeama jäi vajaaseen asteeseen. Keski- ja Pohjois-Lapissa oli sen sijaan tavanomaista kylmempää. Suurin poikkeama, reilun asteen, löytyy Käsivarren Lapista.

Toukokuu alkoi harvinaisen kylmänä

Verrattain pienistä keskilämpötilapoikkeamista huolimatta kuukausi oli lämpöoloiltaan vaihteleva. Kuukausi alkoi tavanomaista kylmempänä, ja tavanomaista kylmempi sää jatkui lähes kolmen viikon ajan. Tämä jakso oli paikoin jopa harvinaisen kylmä eli toistuu keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Kuukauden alin lämpötila -16,3 astetta mitattiin Kittilässä 5. päivänä.

Kuukauden 20. päivän tienoilla säätyyppi muuttui täysin kun hyvin lämmintä ilmaa levisi kaakosta maahamme. Lämpötila kohosi suurimmassa osassa maata hellelukemiin, maan etelä- ja keskiosassa paikoin jopa 30 asteen yläpuolelle. Korkein lämpötila, 30,8 astetta, mitattiin Heinolassa 19. toukokuuta. Lukema uupuu vain 0,2 astetta vuonna 1995 mitatusta toukokuun lämpöennätyksestä.

Kuun lopulla levisi jälleen koillisesta kylmää ilmaa maahamme, jolloin sää kylmeni poikkeuksellisen rajusti, Pohjois-Karjalassa vuorokaudessa paikoin yli 20 astetta.

Hellepäiviä oli koko maa huomioon ottaen kaikkiaan kahdeksan, kun niitä toukokuussa on keskimäärin kolme. Terminen kesä alkoi kuukauden puolivälissä maan etelä- ja keskiosassa.

Toukokuussa salamoi kolme kertaa normaalia toukokuuta enemmän

Toukokuussa Ilmatieteen laitoksen salamanpaikantimet havaitsivat maasalamoita Suomessa yhteensä noin 25 000, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin toukokuun pitkän jakson keskiarvo (8 500). Kyseessä ei kuitenkaan ole ennätys, sillä esimerkiksi vuosina 1963, 1984 ja 1995 toukokuun salamamäärät olivat yli 30 000. Suurin osa salamoista esiintyi 19.5. (13 000) ja 25.5. (9 000). Ukkosia esiintyi näinä päivinä lähes koko maassa Lappia lukuun ottamatta. Runsaimmin salamoi maan länsi-, keski- ja kaakkoisosissa.

Kuukauden sademäärä kohosi maan itäosassa yleisesti yli 120 millimetrin mutta jäi länsirannikossa sekä Etelä- ja Länsi-Lapissa alle 40 millimetrin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sademäärä oli maan itäosassa kaksinkertainen, paikoin jopa kolminkertainen. Länsirannikolla ja suuressa osassa Lappia sademäärä jäi tavanomaista niukemmaksi. Havaintoasemista eniten satoi Lappeenrannan Lepolassa, jossa sadetta kertyi 173,5 millimetriä. Vähiten eli 14 millimetriä satoi Enontekiön Kilpisjärvellä. Maan itäosassa saavutettiin useilla havaintoasemilla uusi toukokuun sademääräennätys. Runsaimmat sateet saatiin maan itäosassa 13. päivänä, ja tässä yhteydessä mitattiin suurin kuukauden vuorokautinen sademäärä 63,4 mm Mikkelin lentoasemalla.

Kevät oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi

Kevätkuukausien eli maalis-toukokuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Poikkeama oli maan keskiosassa runsaat kaksi astetta, Pohjois-Lapissa vajaan asteen. Keskilämpötila kohosi maan eteläosassa runsaaseen +5 asteen mutta jäi Pohjois-Lapissa pakkasen puolelle. Maaliskuu ja huhtikuu olivat tavanomaista lämpimämpiä, maaliskuu jopa poikkeuksellisen lauha, mutta toukokuun keskilämpötila oli lähellä tavanomaista.

Kevätkuukausien kokonaissademäärä oli maan itäosassa sekä Käsivarren Lapissa tavanomaista suurempi, jopa puolitoistakertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon nähden. Sen sijaan maan länsiosassa ja maan pohjoisosassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta jäätiin tavanomaista niukemmille sateille. Maan itäosassa kevään sateet kertyivät etupäässä toukokuussa, kun taas maaliskuu ja huhtikuu olivat tavanomaista kuivempia.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk, puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Toukokuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/toukokuu
Kevään säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot
Terminen kasvukausi: http://ilmatieteenlaitos.fi/kasvukausi-2014

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: