Kantoenergian ympäristövaikutuksista uutta tietoa 3D-mallinnuksen avulla

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Puiden kannot ja juurakot ovat merkittävä, mutta ympäristövaikutuksiltaan kiistelty metsäenergian lähde Suomessa. Suomalaiset ja norjalaiset tutkijat kehittivät uuden menetelmän, jolla maasta nostetuista kannoista ja juurakoista voidaan tehdä nopeasti tarkat kolmiulotteiset (3D) mallit. Mallien avulla saadaan uutta tietoa kantoenergian vaikutuksia metsän hiilinieluun, metsäluonnon monimuotoisuuteen ja maaperän rakenteen häiriintymiseen.


Uudella menetelmällä maasta nostetuista kannoista voidaan tehdä tarkat ja havainnolliset 3D-mallit. Mallien avulla arvioidaan kantoenergian vaikutuksia metsän hiilinieluun, metsäluonnon monimuotoisuuteen ja maaperän rakenteeseen. Kuva: SYKE.

Suomen metsistä korjatusta energiapuusta noin 15 % on puiden kantoja ja juurakoita. Kantoja nostetaan joka kymmenenneltä avohakkuualalta, yhteensä vuosittain 10 000-20 000 hehtaarilta eli suurimmillaan Helsingin kokoiselta pinta-alalta.

Kantojen ja juurakoiden rakenne vaikuttaa kannonnoston aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Metsän hiilitaseen kannalta on oleellista kantojen ja juurten koko, metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta maan päällä olevan järeän kantopuun määrä ja maaperän rakenteen kannalta se, kuinka laajalle ja syvälle juuret ulottuvat.

Tutkitulla kannonnostoalalla puolet juurakoiden massasta oli kannoissa ja puolet juurissa. Kannoista kuitenkin vain osa oli maan pinnan yläpuolella niin, että juurakoiden kokonaismassasta 5-25 % oli lahopuulajien kannalta arvokasta järeää lahopuuta.

Suuren kokonsa vuoksi kannot ja juurakot lahoavat hitaasti ja varastoivat metsässä lahotessaankin hiiltä vuosikymmenten ajan. Tämä piirre huonontaa kantoenergian ilmastovaikutuksia.

Yksittäiset juurakot ulottuivat 1-5 m2 pinta-alalle, ja suurin osa juurista oli maaperän ylimmässä 40 cm kerroksessa. Kannonnostoaloilla hehtaarilta nostetaan tyypillisesti 500 juurakkoa, joten maaperän rakenne rikkoontuu 5-25 % pinta-alasta. Lisäksi maaperän rakennetta voivat rikkoa metsätyökoneet.

Uutta menetelmää voidaan käyttää erilaisissa kannonnostokohteissa ja kartuttaa näin tietoa metsäenergian ympäristövaikutuksista. Tiedon perusteella ympäristövaikutuksia voidaan tarvittaessa parantaa ja varmistua siitä, että kantojen käyttö täyttää kestävyyden vaatimukset.


Uudella, laserkeilauksen ja 3D-mallituksen yhdistävällä menetelmällä saadaan nopeasti tarkka kuva kantojen ja juurakoiden rakenteesta. Kuva: SYKE.


Juurakon koon arviointia varten juurakko punnittiin ensin ilmassa ja sen jälkeen vedessä norjalaisessa vuonossa. Kuva: SYKE.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Jari Liski, Suomen ympäristökeskus p. 0295 251 385, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Professori Mikko Kaasalainen, p. 040 832 9412, Tampereen teknillinen yliopisto, etunimi.sukunimi@tut.fi

Tutkijatohtori Pasi Raumonen, Tampereen teknillinen yliopisto etunimi.sukunimi@tut.fi

Tutkimuspäällikkö Sanna Kaasalainen, Geodeettinen laitos p. 0295 308 031 etunimi.sukunimi@fgi.fi

• Tutkimusjulkaisu:
Smith, A., Astrup. R., Raumonen, P., Liski, J., Krooks, A., Kaasalainen, S., Åkerblom, M. & Kaasalainen, M. Tree root system characterization and volume estimation by terrestrial laser scanning and quantitative structure modelling. Forests.

Pienpolton ilmanlaatuhaitat kasvussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmansaasteiden pitoisuudet ovat Euroopassa edelleen vaarallisen korkeat, ilmenee Euroopan ympäristöviraston (EEA) vuosittaisesta raportista. Saasteet eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti yli koko Euroopan ja Suomessa ilmansaastepitoisuudet ovat yleisesti ottaen varsin pieniä.


Kuva: Eija Vallinheimo.

EEA:n arvion mukaan suurimman riskin eurooppalaisille aiheuttavat edelleen hiukkaset (PM2.5 ja PM10) ja otsoni (O3). ”Näiden rinnalle on nyt nostettu myös karsinogeeninen benzo(a)pyreeni (BaP), jota pääsee kaupunki-ilmaan muun muassa puun pienpoltossa, liikenteen pakokaasuissa sekä teräksentuotannossa. BaP on hengitysilmassa kiinnittyneenä pienhiukkasiin (PM2.5) ja voi näin kulkeutua syvälle ihmisen elimistöön”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Pia Anttila. Nykyään jopa neljännes Euroopan Unionin kqupunkiväestöstä altistuu hengitysilman kautta tavoitearvon ylittäville BaP-pitoisuuksille. Pahimmat alueet sijaitsevat Keski- ja Itä-Euroopassa. Toisin kuin useimpien muiden ilmansaasteiden pitoisuudet, BaP–pitoisuudet eivät ole laskusuunnassa johtuen hiilen ja biomassan pienpolton lisääntymisestä Euroopassa. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessakin tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla erityisesti talvikautena ajoittain esiintyy korkeita BaP-pitoisuuksia, mutta vuositasolla pitoisuudet eivät yleensä ylitä EU:n ilmanlaatunormeja. Vuonna 2013 benzo(a)pyreenin tavoitearvo ei ylittynyt yhdelläkään ilmanlaadun mittausasemalla Suomessa.

Myös raskasmetallit ovat kiinnittyneinä pienhiukkasiin ja siten mahdollisesti haitallisia ihmisten terveydelle. EUssa ja Suomessa hengitysilman raskasmetallipitoisuudet ovat lähinnä teollisuusympäristöjen ongelma. Teollisuuden pistepäästöjen vuoksi hengitysilman arseenipitoisuuden tavoitearvo ylittyi vuonna 2013 Harjavallan Kalevassa. Arvioiden mukaan Harjavallassa kohonneelle pitoisuudelle altistui noin 1500 ihmistä. Pitoisuudet alueella tulisi saada alenemaan tavoitearvon alle käyttäen parasta mahdollista tekniikkaa.

Pienhiukkasten (PM2.5) kokonaispitoisuudet ovat Suomessa Euroopan matalimpia, vuositasolla pitoisuudet ovat alle puolet voimassa olevasta raja-arvosta.

Suuret hiukkaset ei yhtä vaarallisia

Vähän suuremmatkin hiukkaset voivat kulkeutuvat hengitysilman mukana ihmiseen, mutta takertuvat yleensä ylempiin hengitysteihin. Niinpä niitä ei pidetä aivan yhtä haitallisina ihmisen terveydelle. Etenkin keväisin Suomessa kaupunkilaisia vaivaava katupöly on kooltaan tätä suurempaa hiukkasta (ns. hengitettävät hiukkaset PM10). Keväisin pahimpaan katupölyaikaan Suomen kaupungeissa mitataan muutaman viikon ajan huomattavan korkeita PM10 – pitoisuuksia. Tämä kohonneiden pitoisuuksien kausi jää kuitenkin niin lyhyeksi, että vuositasolla näiden suurtenkaan hiukkasten raja-arvot eivät ylity Suomessa kuin joissakin yksittäisissä poikkeustapauksissa. Vuonna 2013 pölypäiviä kertyi yli sallitun määrän Kuopion Sorsasalon asemalla, joka sijaitsee suuren maanrakennustyömaan vaikutusalueella.

Liikenteen päästöt edelleen ongelmalliset

Liikenteestä peräisin olevat korkeat typpidioksidipitoisuudet (NO2) ovat suurten kaupunkikeskustojen ongelma. EU:ssa kymmenisen prosenttia kaupunkiväestöstä altistuu terveydelle haitalliselle NO2-pitoisuustasolle. Suomessa raja-arvotason ylittäviä NO2-pitoisuuksia esiintyy vain Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Helsinki pyrkii alentamaan myös katukuilujen NO2-pitoisuudet alle raja-arvotason vuoden 2015 alkuun mennessä.

Ilmatieteen laitos seuraa Suomen ilmanlaatua noin kymmenellä ilmanlaatuasemalla eri puolilla Suomea. Tämän lisäksi kunnilla ja teollisuudella on satakunta omaa seuranta-asemaa. Ilmatieteen laitos kerää vuosittain kaiken tämän seurantatiedon ja toimittaa sen edelleen Euroopan ympäristövirastolle (EEA), joka tuottaa euroopanlaajuisia yhteenvetoja ja tilastoja.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Pia Anttila, puh. 050 368 6420, pia.anttila@fmi.fi
Tutkija Mika Vestenius puh. 050 524 1975, mika.vestenius@fmi.fi

Ilmanlaatuportaali: http://www.ilmanlaatu.fi/tarkistetut_tulokset/vuositilastot/2013/vuosi_2013.php
EEA:n raportti: Air quality in Europe – 2014 report: http://www.eea.europa.eu/publications/air-quality-in-europe-2014

Aurinko pilkahteli marraskuussa harvinaisen vähän

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Merkittävin piirre marraskuun säässä oli vähäinen auringonpaisteen määrä suurimmassa osassa maata.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Auringonpaistetta oli marraskuussa vähän. ”Maan etelä- ja keskiosassa auringonpaistetuntien määrä oli monin paikoin harvinaisen pieni, mutta Lapissa auringonpaistetta oli jonkin verran tavanomaista enemmän”, tiivistää Ilmatieteen laitoksen meteorologi Asko Hutila. Pitkäaikaisten säätilastojen mukaan auringonpaisteisia tunteja koetaan Etelä-Suomessa marras- ja tammikuussa käytännössä yhtä paljon, vajaa 40 tuntia, mutta joulukuussa vain kolmanneksen tästä.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan marraskuun keskilämpötila oli Keski- ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta tavanomaista korkeampi. Suurimmat poikkeamat olivat maan etelä- ja keskiosassa, jossa oli monin paikoin runsaat kaksi astetta tavanomaista leudompaa. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään harvinaista, sillä esimerkiksi vuosi sitten marraskuu oli selvästi kulunutta marraskuuta leudompi. Lämpötilassa esiintyi kuukauden alkupuolella suuria vaihteluita päivästä toiseen, mutta loppupuolella lämpötilanvaihtelut olivat maltillisempia.

Maan eteläosassa ja Lapissa vähäsateista

Sadetta saatiin kuukauden aikana eniten Pohjanmaan maakunnista Kainuuseen ulottuvalla vyöhykkeellä, missä sademäärät olivat paikoin harvinaisen suuria. Sen sijaan maan eteläosassa ja Lapissa jäätiin niukoille sateille.

Syksykin tavanomaista lämpimämpi

Syyskuukausien eli syys-marraskuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata vähän tavanomaista korkeampi, lounaassa paikoin harvinaisen korkea. Sateiden osalta syksy oli maan eteläosassa sekä suuressa osassa Lappia harvinaisen kuiva, mutta näiden välissä Pohjanmaalta Kainuuseen ja Koillismaalle ulottuvalla alueella oli puolestaan harvinaisen sateista.

Lisätietoja:

Marraskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/marraskuu

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen tiedeuutisointia Twitterissä: http://twitter.com/IlmaTiede

Isot järvet vaikuttavat säähän

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksessa on viime vuosina paljon tutkittu järvien vaikutusta säähän ja parannettu sitä, miten järvien vaikutus otetaan huomioon säämalleissa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Järvet peittävät kymmenesosan Suomen pinta-alasta. Fennoskandian alueella sijaitsevat Euroopan suurimmat järvet Laatokka, Ääninen ja Vänern, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on yhtä suuri kuin kaikkien Suomen järvien yhteensä. Lähes kaikki Fennoskandian järvet jäätyvät talvisin. Järvien vaikutus säähän onkin suurimmillaan niiden jäätyessä ja sulaessa.

Laatokka vaikuttaa Suomenkin säihin

Hyvä esimerkki sään vaikutuksesta järviin saatiin tammikuussa 2012. Tuolloin Laatokka jäätyi kokonaan tammikuun lopussa, kun kylmä koillinen ilmavirtaus ja vahva korkeapaine ulottuivat lähes kolmen viikon ajan Suomen ja Venäjän Karjalaan. Ilmatieteen laitos ennusti Joensuuhun, Lappeenrantaan ja muualle kaakkoon kolmenkymmenen asteen paukkupakkasia, mutta pakkasta oli lopulta vain kymmenestä viiteentoista astetta. ”Syynä tähän oli se, että vielä osittain sulan Laatokan ylle syntyi pilviä, jotka liikkuivat tuulen mukana laajalle alueelle Kaakkois-Suomeen. Pilvi on kuin turkki, joka estää maanpinnan läheisen ilman säteilyjäähtymistä”, kuvailee tilannetta Ilmatieteen laitoksen tutkija Laura Rontu.

”Tutkimus tästä tapauksesta osoittaa, että Ilmatieteen laitoksen HIRLAM-säämalli osasi ennustaa sään hyvin jos se sai oikeaa tietoa Laatokan pinnan tilasta. Tällaisen tiedon voivat antaa säämallin parametrisoinnit, jotka perustuvat sen osana toimivaan järvimalliin. ”Tässä tapauksessa yhtä hyvän tuloksen antoivat satelliittihavainnot järven pintalämpötilasta, jotka tuotiin osaksi säämallin alkutilan kuvausta. Pilvien liikkeistä ja lämpötiloista mallissa kertoo kanadalaisen kolleegamme HIRLAM-ennusteista laatima video”, Laura Rontu toteaa.

Järvien pintalämpötilahavainnot paremmin mukaan säämalliin

Ilmatieteen laitos pyrkii parantamaan satelliiteista saatavien järvihavaintojen käyttöä säämallien alkutilana. Nykyisin järvimalliin perustuvat parametrisoinnit ja havaintoihin perustuva kuvaus elävät säämallissa rinnakkain, tavallaan toisistaan riippumatta. Laitoksessa kehitetään ns. laajennetun Kalman-suotimen käyttöön perustuvaa menetelmää havaittujen ja säämallin tuottamien pintalämpötilojen yhdistämiseen. Menetelmän avulla järvien pintalämpötilahavainnot pääsevät paremmin vaikuttamaan sääennusteisiin.

Sää- ja ilmastomallit tarvitsevat tietoa järvien sijainnista ja syvyyksistä. Tämän tiedon tuo järvitiedon tietokanta, joka on rakennettu juuri ilmakehämalleja ajatellen Tietokantaa on kehitetty Ilmatieteen laitoksen ja pietarilaisten tutkijoiden yhteistyönä. Maailman miljoonista järvistä vain osan syvyyksiä on mitattu. Tietokannan uudessa versiossa käytetään geologista menetelmää pohjoisen havumetsävyöhykkeen järvensyvyyksien arviointiin silloin kun mitattua tietoa ei ole.

Sodankylän Orajärvellä on tehty kolmena talvena lämpötilamittauksia jääpoijun avulla. Poijun anturit mittaavat lämpötilan pystyjakaumaa vedessä, jäässä ja lumessa. Poijuhavaintoja on vertailtu satelliittimittauksiin sekä Ilmatieteen laitoksen termodynaamisen HIGHTSI-jäämallin tuloksiin. Jäämallin tuloksiin vaikuttaa eniten se, miten hyvää tietoa malli saa lumisateesta, säähavaintojen tai säämallin perusteella.

Aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia on nyt julkaistu Tellus-tiedelehden artikkeleissa, joissa kirjoittajina on ollut Ilmatieteen laitoksen tutkijoita.

Lisätietoja:

Tutkija Laura Rontu, puh. 029 539 4134, laura.rontu@fmi.fi
Tutkija Bin Cheng, bin.cheng@fmi.fi
Tutkija Ekaterina Kurzeneva, ekaterina.kurzeneva@fmi.fi
http://www.tellusa.net/index.php/tellusa/pages/view/thematic

Mereen ulottuvat mannerjäätiköt äärimmäisen herkkiä ilmaston vaihteluille

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Seuraavan vuosisadan aikana mannerjäätiköt vaikuttavat merkittävästi merenpinnan nousuun sulaessaan ja jäälohkareiden irrotessa valtameriin.


Kuva: Panu Lahtinen.

Merenpinnan nousu on yksi vakavimmista ilmastonmuutoksen aiheuttamista riskeistä. Seuraavan vuosisadan aikana mannerjäätiköt vaikuttavat merkittävästi merenpinnan nousuun sulaessaan ja jäälohkareiden irrotessa valtameriin.

Jäätiköistä irronneen jään määrää on vaikea arvioida tietokonesimulaatioiden avulla muun muassa jäätiköiden nopean ja epälineaarisen vaihtelun vuoksi. Jään irtoamisen vaihtelut ovat erityisen vaikeita ennustaa muuttuvassa ilmastossa. Vakaa simulaatio jään irtoamisesta jäätiköistä ja täten tarkemmat ennusteet merenpinnan noususta pysyvät yhtenä suurimmista haasteista varautumisessa lämpimämpään maapalloon.

”Tässä tutkimuksessa vertasimme laajoja havaintoja jäälohkareiden irtoamisesta Huippuvuorilla, Alaskassa, Grönlannissa sekä Etelämantereella teoreettiseen kehitykseen ja edistyneisiin tietokonesimulaatioihin”, sanoo tohtori Jan Åström CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksesta.

”Tutkimuksessa selvisi, että jään irtoamistapausten yleisyys noudattaa yleismaailmallisia mittakaavalakeja. Tämä tarkoittaa, että jään irtoamistapausten todennäköisyys noudattaa tiettyä kaavaa huolimatta siitä, onko kyseessä pieni vai suuri tapaus.”

Tutkimuksesta selviää myös, että jään irtoaminen on äärimmäisen herkkää ympäristölleen: pienikin muutos ilmastossa voi tarkoittaa joko hyvin vähäistä jään irtoamista tai kokonaisten jääkielekkeiden, eli mannerjäätikön meressä kelluvien ulokkeiden, täydellistä hajoamista.

Uusi näkemys jään irtoamisesta mannerjäätiköistä selittää havainnot jääkielekkeiden nopeasta romahtamisesta sekä meren rantaan ulottuvien jäätiköiden yhtäkkisestä vetääntymisestä polaarialueiden lämmetessä.

Kirjoittajien mukaan tutkimuksen tulokset ja teoreettinen viitekehys parantavat mahdollisuuksiamme ennustaa merenpinnan korkeuksia tulevaisuudessa.

Suomalaisten, ruotsalaisten, amerikkalaisten ja kiinalaisten yhteistyönä tekemä tutkimus on juuri julkaistu Nature Geoscience -julkaisussa.

Lisätietoja:

Tutkija Martina Schäfer, tel. +358 50 383 9518, smartina.ac(at)gmx.de

http://www.nature.com/ngeo/journal/vaop/ncurrent/full/ngeo2290.html

FINNARP 2014 -tutkimusretkikunta lähdössä Suomen Etelämannerasemalle

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

FINNARP 2014 tutkimusretkikunta valmistautuu parhaillaan matkustamaan Aboalle, joka on Suomen oma Etelämantereen tutkimusasema. Ryhmä tutkii retken aikana Etelämantereen jäätikköjärviä, meteorologiaa, lunta ja pienhiukkasia.


Kuva: FINNARP.

Retkikunta lähtee Suomesta 21. marraskuuta normaaleilla reittilennoilla Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. Täältä matka jatkuu noin 25.11. kuljetuslentokoneella Etelämantereelle, Venäjän Novolazarevskaja-asemalle. Vielä samana päivänä lennetään kahdella suksikoneella Aboalle, joka sijaitsee Basen-nimisellä nunatakilla. Retkikuntaan kuuluu 13 henkeä: retkikunnan johtaja, varajohtaja, kokki, konemestari ja lääkäri sekä 8 tutkijaa. Retkikunta palaa Suomeen samaa reittiä kuin asemalle saapuessaan, helmikuun alussa 2015.

Rahtia retkikunnalla on mukanaan noin 5300 kiloa. Lisäksi FINNARP on lähettänyt kontin Saksan Polarstern -tutkimusaluksen mukana Saksan Neumayer-asemalle, jonne se aikataulun mukaan saapuu joulun aikoihin. Kontissa on lähes kuusi tonnia rakennusmateriaalia, jota tarvitaan seuraavina etelän kesäkausina 2015–2016 ja 2016–2017, jolloin on tarkoitus korjata mm. Aboan ajoneuvohalli.

Retkellä mukana kolme eri tutkimusryhmää

Meteorologian tutkimusryhmä, Ilmatieteen laitos

Ryhmä tekee mittauksia 10 kilometrin säteellä asemalta. Meteorologisia mittauksia varten pystytetään kaksi 10 metrin korkuista säämastoa, akustinen kaikuluotausjärjestelmä, sekä säteilymittareita. Tutkijat tekevät mittauslentoja myös kauko-ohjattavilla lennokeilla ja pienoishelikoptereilla. Ne mittaavat ilman lämpötilan ja kosteuden sekä tuulen pystyprofiileja 1-3 kilometrin korkeuteen asti. Lumitutkimuksia varten kaivetaan lumilaboratorio, jossa mitataan lumen kiderakennetta. Lisäksi mitataan lumen lämpötilaa, tiheyttä, pinnan karkeutta ja heijastuskykyä auringonsäteilyn koko spektrille.

Meteorologiahanke asentaa lisäksi kaksi automaattista pienoissäähavaintoasemaa. Toinen sijoitetaan Basenin huipulle ja toinen hyllyjään reunalle, missä merijää alkaa. Sääasemat jätetään mittaamaan talven yli. Meteorologiahanke asentaa merijäälle myös jään ja lumen paksuutta sekä lämpötiloja mittaavan poijun, joka jätetään mittaamaan talven yli.

Jäätikön päällä ja reuna-alueilla sijaitsevien järvien fysiikan ja biologian tutkimusryhmä, Helsingin yliopisto

Tutkimusryhmän pääkohde on Basenin ympäristön sinisen jään alueiden jääjärvet sekä Basenin juurella ja päällä olevat pienet järvet ja lammet. Ryhmä tutkii järviä myös 25-50 kilometrin etäisyydellä sijaitsevilla naapurinunatakeilla. Tutkimusryhmä ottaa maaperä-, vesi- ja jäänäytteitä, jotka osittain tutkitaan Aboalla, osittain kuljetetaan Suomeen jatkotutkimuksiin. Järviin asennetaan auringonsäteilyn mittauslaitteita, happiantureita ja yksi lämpötilan mittarisarja, joka jää rekisteröimään talven yli. Jääjärvillä suoritetaan myös rakenteen profilointia, virtausmittauksia sekä vesikemian luotauksia. Merkittävä osa tutkimuksista koskee elämää näissä äärioloissa. Järvistä löytyy niukalti kasvi- ja eläinplanktonia, ja näiden alkuperää sekä ravintoketjujen muodostumista selvitetään. Lisäksi kartoitetaan maaperän eliöstöä, jäkäliä ja sammalia nunatakkien paljailla kentillä.

Aerosolitutkimusryhmä, Helsingin yliopisto

Etelämanner soveltuu erityisen hyvin ilman aerosolihiukkasten tutkimukseen, sillä siellä ilma on oleellisesti puhtaampaa, kuin missään muualla maailmassa. Päätutkimuskohteena tutkimusryhmällä on selvittää miten Etelämantereen eliöstö ja biologinen toiminta vaikuttaa ilman aerosolihiukkasten syntymäprosesseihin. Jääjärvien ja sulamisvesien kesäkaudella sisältämät sinileväesiintymät voivat olla isossa roolissa aerosolihiukkasten muodostumisessa Etelämantereen puhtaassa ilmassa. Pienten hiukkasten tutkiminen on tärkeää, koska ne vaikuttavat pilvipisaroiden ominaisuuksiin ja näin ollen pilvien muodostumiseen. Pilvet taas vaikuttavat ilmakehän säteilytasapainon viilentäen ilmakehää.

Ryhmä työskentelee pääasiassa Aboan aerosolilaboratoriossa, joka on erillinen kontti noin 200 metrin päässä asemalta. Myös Basenin sulavesialueilla tehdään mittauksia liittyen eloperäisiin hiukkasiin.

Aikaisempien vuosien tapaan asemalla tehdään myös erilaisia korjaus ja parannustöitä. Tänä vuonna käyttöön otetaan mm. uusi jätteenpolttolaitos. Samalla huolletaan Aboan ympärivuotisten mittausjärjestelmät ja asennetaan kaksi uutta seismometriä tutkimuskauden ajaksi.

Lisätietoja:

Retkikunnan johtaja Petri Heinonen, FINNARP, Ilmatieteen laitos, puh. 044 282 2077

Meteorologia: Tutkija Priit Tisler, Ilmatieteen laitos, puh. 050 415 2868, priit.tisler@fmi.fi

Jäätiköiden järvet: Prof. Matti Leppäranta, Helsingin yliopisto, puh: 050 415 4752,
matti.lepparanta@helsinki.fi

Aerosolit: Tri. Mikko Sipilä, Helsingin yliopisto, puh. 040 709 3103, mikko.sipila@helsinki.fi

21.11.2014 lähtien retkikunnan matkaa voi seurata FINNARP-sivuston www.antarctica.fi kautta.

Lämpötilat heittelivät äärilaidasta toiseen lokakuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lokakuun loppupuolen säätä hallitsi lämpötilojen muuttuminen äärilaidasta toiseen. Koko lokakuun keskilämpötila oli kuitenkin suuressa osassa maata melko tavanomainen tai hieman keskimääräistä alhaisempi.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden paikoin poikkeuksellisen kylmissä lukemissa lokakuun 22.–23. päivän tienoilla. Sää kuitenkin lauhtui nopeasti ja esimerkiksi lokakuun 28. päivä lämpötilat nousivat etenkin maan etelä- ja keskiosassa vuodenaikaan nähden yleisesti poikkeuksellisen korkeisiin lukemiin. Tuolloin Porin Rautatieasemalla mitattiin jopa +14,6 astetta. Yli 14,5 asteen lukemia ei aikaisemmin ole havaittu lokakuun 22. päivää myöhemmin.

Lokakuu oli idässä tavanomaista viileämpi

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan lokakuu oli maan länsiosassa sekä Pohjois-Lapissa keskilämpötiloiltaan melko tavanomainen, muualla maassa tavanomaista viileämpi. Kylmintä pitkän ajan keskiarvoon nähden oli Pohjois-Karjalassa sekä Kainuussa, jossa lokakuu oli 2…3 astetta keskimääräistä kylmempi. Yhtä kylmiä lokakuita on idässä keskimäärin noin viiden vuoden välein.

Sateet jakautuivat epätasaisesti

Maan eteläosassa sekä Lapissa satoi lokakuussa monin paikoin harvinaisen vähän, sillä kuukauden sademäärä jäi laajalti alle puoleen tavanomaisesta. Kuivempia lokakuita on näillä alueilla keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Sen sijaan maan keskivaiheilla satoi tavanomaista enemmän, etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä sademäärä oli noin 1,5-kertainen pitkän ajan keskiarvoon nähden.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Lokakuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/kuukausitilastot

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 25 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: