Lumipeite jäi ennätyksellisen ohueksi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea, Lapissa tulvariski yhä olemassa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: SYKE.

Lumipeite jäi ennätyksellisen ohueksi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea ja sen myötä kevättulvat ovat ilman loppukevään runsaita sateita jäämässä hyvin pieniksi. Myös jäät olivat heikkoja koko talven ja jäiden lähtö tapahtui useita viikkoja etuajassa maan eteläosassa. Pohjois-Suomessa lumitilanne on normaali ja kevättulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle.

Lumen maksimivesiarvo jäi tänä talvena alle 20 millimetrin eli alle viidesosaan tavanomaisen talven lukemista laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Savossa Kallaveden reitillä ylittyi 30 mm, Pohjois-Karjalassa Pielisen reitillä 70 mm. Kymijoen ja Kokemäenjoen alueilla tämä talvi oli 90 vuoden havaintojakson vähälumisin. Vuoksen vesistössä lunta oli vielä niukemmin talvella 1929–1930.

Lumen vesiarvo (mm) eli lumikuorma (kg/m2) kertoo lumessa olevan veden määrän neliömetrillä.

”Kyrönjoella tämän talven maksimi oli 11 mm, edellinen ennätys vuonna 1946 alkavalla havaintojaksolla oli 21 mm (1975). Kalajoella vastaavat lukemat olivat 15 mm ja 41 mm (2007). Etelärannikon vesistöissä talvi 2007–2008 oli vähälumisempi kuin kulunut talvi”, toteaa johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Oulujoen ja Iijoen vesistössä lumen määrä jäi selvästi alle keskimääräisen. Oulujoella vesiarvo kipusi tänä talvena 120 mm:iin, Iijoella 134 mm:iin. Vain Koillismaalla ja Lapissa lumitalvi on ollut tavanomainen. Normaalia on myös se, että vesiarvot ovat näillä alueilla yhä kasvussa.

Kilpisjärven seudulla lunta on koko talven ollut runsaasti. Siellä hätyytellään paikoin 300 mm:n vesiarvoja. Maaliskuussa Kilpisjärvellä satoi keskimääräiseen verrattuna yli kuusinkertaisesti.

Etelä- ja Keski-Suomessa kevättulvat jäämässä poikkeuksellisen pieniksi ja vedenkorkeudet alhaisiksi

Tänä vuonna luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet eivät kevään aikana enää juuri nouse Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, vaikka tavallisesti Etelä- ja Keski-Suomen järvien vedenkorkeudet nousevat huhti-toukokuussa. Joidenkin järvien vedenkorkeudet ovat nyt kääntymässä laskuun, puoltatoista tai kahta kuukautta tavanomaista aikaisemmin. Jotkut järvet ovat jäämässä kesällä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle, jos loppukevät ja alkukesä eivät ole selvästi tavallista sateisempia.

Lumen vähyydestä johtuen Etelä- ja Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maaliskuun alkuun ajoittuneet kevään virtaamahuiput olivat poikkeuksellisen pieniä. Jos loppukevään aikana ei saada runsaita sateita, jäävät maaliskuun alun virtaamat koko kevään suurimmiksi. ”Tässä tapauksessa ainakin Vantaanjoen ja Kyrönjoen kevättulvat jäisivät ennätyksellisen pieniksi”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Pohjanmaan jokien virtaamat selvästi normaalia pienempiä (15.4.2014 tiedote, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus)
Kevättulvat jäivät Hämeessä tulematta (28.3.2014 tiedote, Hämeen ELY-keskus)

Onko tämä lauha talvi aiheutunut ilmastonmuutoksesta?

”Pelkästään ilmastonmuutoksesta ei ole kyse, sillä luonnollisen vaihtelun vaikutus säässä on yhä selvästi ilmastonmuutosta suurempi. Jo toteutuneen ilmaston lämpenemisen on kuitenkin arvioitu lisäävän poikkeuksellisen lauhojen talvien todennäköisyyttä. Tulevaisuudessa tällaisia lauhoja talvia koetaan ilmastoskenaarioiden mukaan selvästi nykyistä useammin”, toteaa hydrologi Noora Veijalainen.

Lapissa kevättulvat pääosin toukokuussa

Lapissa on lumitilanteen perusteella odotettavissa tavanomaisen suuruisia kevättulvia, Länsi-Lapissa hieman tavanomaista suurempia. Tulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle, mutta eteläisimmässä Lapissa tulvahuiput ajoittunevat huhti-toukokuun vaihteeseen. Virtaamaennusteiden vaihteluväli on vielä kevään tässä vaiheessa suuri.

Lapin lumi- ja jäätilanne ennakoivat Länsi-Lappiin keskimääräistä hieman suurempaa tulvakevättä (14.4.2014 tiedote, Lapin ELY-keskus)

Seuraa vesitilannetta

• Vesitilanne ja ennusteet > www.ymparisto.fi/vesitilanne
Jäänpaksuus: Järvijäät lähtivät paikoin ennätysaikaisin etelässä, pohjoisessa jäätä vielä paksusti (14.4.2014)

Lisätietoja:

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Viestintäasiantuntija Katri Haatainen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 135, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Laura Sokka: ”Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti”

Jaamme VTT:n blogissa aiemmin tällä viikolla julkaistun, VTT:n erikoistutkija Laura Sokan blogikirjoituksen ”Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti” myös kaikille Ilmastotiedon lukijoille.

Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman eli viidennen arviointiraportin kolmas, ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevä osaraportti julkaistiin eilen sunnuntaina Berliinissä. Minulla on ollut viimeisen kahden vuoden aikana erittäin mielenkiintoinen tehtävä osallistua raportin kirjoittamiseen avustavana kirjoittajana (contributing author) sekä niin sanottuna tieteellisenä avustajana.

IPCC:n arviointiraportit ovat prosessina ainutlaatuisia. Raporttien kirjoittajien lisäksi työhön osallistuu satoja muita asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä kommentoijina.

Vaikka työ on vaativaa ja perustuu vapaaehtoisuuteen, paikka johtavana kirjoittajana on erittäin tavoiteltu. Raportit muodostavat tärkeän hakuteoksen ja viitelähteen ilmastonmuutoksesta. Niiden merkitys YK:n ilmastoneuvotteluiden tieteellisenä pohjana on tärkeä.

Valvottuja öitä

Päätehtäväni on ollut avustaa kuudennen, skenaarioita käsittelevän luvun pääkirjoittajaa (coordinating lead author). Vaikka työ on ollut ajoittain raskasta, on se ollut myös erittäin antoisaa. Ennen kulloisenkin luonnoksen valmistumista työtä on tehty iltoja, viikonloppuja ja jopa öitä.

Raportin valmisteluun osallistuminen näin lähellä pääkirjoittajaa sekä raportin teknistä tukiyksikköä on tarjonnut todellisen näköalapaikan siihen, miten näitä raportteja tehdään.

Työ on myös vakuuttanut minut siitä, että raportteja pyritään todella tekemään niin, että tulokset olisivat puolueettoman ja avoimen prosessin tulosta. Viitatun kirjallisuuden on oltava ennen tiettyä päivää hyväksyttyä (epäselvissä tapauksissa tästä kerätään kirjalliset todisteet julkaisijalta) ja kuhunkin luonnoksista annettuun kommenttiin vastataan kirjallisesti.

Prosessi huipentuu viikon kokoukseen, jossa hallitusten edustajat vääntävät raportin päätöksentekijöille suunnatun tiivistelmän jokaisesta sanasta. Kun prosessi on ohi, varmasti jokainen siihen osallistunut on uupunut, mutta samalla myös ylpeä. Vaikka lopputulos ei ehkä ole täydellinen, on se parasta ja laaja-alaisinta mitä aiheesta julkaistaan.

Päästöt saatava lähes nollaan

Mitä sitten saatiin aikaiseksi? Kolmannen arviointiraportin viesti on selvä – ilman lisäpäästövähennystoimia kasvihuonekaasupäästöt kaksinkertaistuvat vuoteen 2050 mennessä. Skenaariot osoittavat, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen vaatii globaalien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä lähelle nollatasoa vuoteen 2100 mennessä.

nykyiset_vahennyslupaukset_editnykyiset_vahennyslupaukset_kuvaukset_edit

Mitä aiemmin hillintätoimet aloitetaan, sitä todennäköisemmin kahden asteen tavoite saavutetaan.

On selvää, että tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan erittäin haastavaa. Päästöjen hillintään ei ole yhtä tietä vaan tehokas päästöjen vähennys vaatii toimia kaikilla sektoreilla. Keskeisiä keinoja ovat siirtyminen vähäpäästöisiin energialähteisiin, kuten uusiutuvaan energiaan ja ydinvoimaan sekä hiilidioksidin talteen ottoon ja varastointiin (CCS).

Energiantuotantoratkaisujen lisäksi tarvitaan energiaa säästäviä innovaatioita sekä elintapojen muutosta kohti pienempää energiankulutusta. Näissä kaikissa teknologian rooli on suuri.

Cleantech on vientituote

Vaikka ilmastonmuutoksesta aiheutuu yhteiskunnallisia kustannuksia, se tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Cleantech-sektori on viime vuosina ollut yksi Suomen voimakkaimmin kasvavista aloista. Tiukat päästövähennystoimet tarjoavat paljon liiketoimintamahdollisuuksia ympäristöteknologian alalla. Myös VTT kehittää ilmastopäästöjä hillitseviä teknologioita hyvin laajalla rintamalla.

Ilmastonmuutoksen hillintää ei tule nähdä vain kustannuksena: se voi olla myös suuri mahdollisuus. Merkittävä osa päästöjen vähennystoimista tulee kohdistumaan kehittyviin maihin. Viennin osuus cleantech-alan liikevaihdosta on jo nykyisellään suuri. Lisääntyvät päästövähennystoimet tulevat luomaan entistä suuremmat markkinat Kiinaan ja muihin kehittyviin maihin.

Laura Sokka, erikoistutkija, VTT

Lähde: Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG3-osaraportin tietoihin. VTT & ympäristöministeriö

Lisää aiheesta:

IPCC:n englanninkielinen kolmas osaraportti ”Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change” IPCC:n nettiportaalissa.

Ilmastomuutoksen hillintä suomenkielisinä infograafeina.

Pasi Toiviainen haastattelee VTT:n erikoistutkijoita Laura Sokkaa ja Tommi Ekholmia Yle Radio 1:n Tiedeykkönen -ohjelmassa teemasta ”Miten maapallon lämpeneminen saataisiin pysäytettyä alle riskirajana pidetyn kahden asteen?”: Yle areena (20 min)

 

 

Miljoona lintuhavaintoa vahvistaa pohjoisten lajien vetäytyvän nopeasti kohti pohjoista

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Lintulajien populaatiot ovat siirtyneet Suomessa pohjoiseen keskimäärin 45 km 1970-luvulta 2010-luvulle. Syynä tähän on etenkin ilmaston muuttuminen. Aiemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tarkasteltu lajien levinneisyyden muutoksina. Uudessa tarkastelutavassa otetaan huomioon populaatiotiheyden alueellinen siirtyminen.


Suokukko. Kuva: Petri Ahlroth.

Tuore Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus osoittaa, että pohjoiset lajit vetäytyvät nopeammin kohti pohjoista kuin eteläiset levittäytyvät uusille elinalueille.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan lajien esiintymisalueisiin niille suotuisien ilmasto-olojen siirtyessä kohti napa-alueita. Uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten lintulajien populaatioiden tiheyden painopiste siirtyi ennusteiden mukaisesti keskimäärin 45 kilometriä pohjoiseen.

Pohjoisten lajien tiheys siirtyi enemmän (73 km) kuin eteläisten (27 km). Peräti 23 lajilla, kuten teeri, suokukko, viherpeippo ja keltavästäräkki, tiheyden painopiste siirtyi yli sata kilometriä pohjoiseen ja vain kahdella lajilla (hiirihaukka ja korppi) yli sata kilometriä etelään.

Tarkempaa tietoa tiheyssiirtymiä tarkastelemalla

Toisin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa uudessa julkaisussa tarkasteltiin lajien alueellisia tiheyssiirtymiä eri vuosikymmeninä 1970-luvulta lähtien. Tiheysarviot kertovat huomattavasti enemmän lajien populaatioiden vasteesta ilmastonmuutokseen kuin tähänastiset pelkät lajien levinneisyysalueiden tarkastelut. Niiden mukaan on todettu levinneisyysalueen siirtyvän pohjoista kohti ilmaston lämmetessä, mutta tiheyssiirtymien tarkastelussa saadaan tarkempaa tietoa lajien runsauden muutoksista.

Tiheyksien painopisteiden muutosta verrattiin aikaisemmissa lintuatlaksissa 1974–2010 havaittuihin levinneisyysmuutoksiin. Vertailu paljasti, että eteläisillä lajeilla levinneisyysalue siirtyi keskimäärin enemmän pohjoiseen kuin tiheyden painopiste, ja vastaavasti pohjoisilla lajeilla tiheys siirtyi voimakkaammin pohjoiseen kuin levinneisyysalue.

”Tutkimus osoittaa, että pohjoisten lajien populaatiot vetäytyvät nopeammin kohti pohjoista kuin pelkkä levinneisyysalueiden muutosten tarkastelu on osoittanut,” kertoo Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala. ”Ne ovat yhä suuremmassa vaarassa kadota Pohjolasta, koska pohjoisessa Jäämeri tulee vastaan.”

Miljoona lintuhavaintoa todistaa tuloksen

Tutkimus perustuu pitkäaikaiseen linnustonseurantaan samalla lintujen linjalaskentamenetelmällä. Tutkimuksen havaintoaiheisto koostui 94 lajin lähes miljoonasta (990 301 havaintoa) lintuhavainnosta, ja tulokset on nyt julkaistu kansainvälisessä Global Change Biology -julkaisusarjassa.

”Vapaaehtoisten lintuharrastajien tekemät laskennat ovat korvaamattomia, kun halutaan tutkia laaja-alaisesti lintukannoissa tapahtuvia pitkäaikaisia muutoksia. Jokainen linnustonseurannan laskenta on tärkeä osa kansallista ja kansainvälistä laskentaverkostoa”, kiittää Luonnontieteellisen museon lintulaskentoja koordinoiva intendentti Aleksi Lehikoinen.

• Julkaisu: Virkkala, R. & Lehikoinen, A. 2014: Patterns of climate-induced density shifts of species: poleward shifts faster in northern boreal birds than in southern birds. Global Change Biology.

Lisätietoja:

Intendentti Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, puh. 050 318 2340, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 668, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkit

Ilmastonmuutosennusteet alkavat toteutua pohjoisilla linnuilla, SYKEn tiedote 27.3.2014

Linnustonseuranta

Maankäsittelyllä yhtä merkittäviä ilmastovaikutuksia kuin maankäytön muutoksilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tuore tutkimus osoittaa maankäsittelyn muutosten aiheuttavan samansuuruisia ilmastovaikutuksia kuin maankäytön muutokset.


Kuva: Eija Vallinheimo, Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitos oli mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin maankäsittelyn biofysikaalisia ilmastovaikutuksia pääosin lauhkealla vyöhykkeellä. Maankäsittelyn vaikutukset havaittiin samansuuruisiksi kuin jo aikaisemmin tunnetut maankäytön muutosten seuraukset. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi laidunnuksen lisäämisellä, lannoittamisella tai metsän harvennuksella aiheutetaan mittaluokaltaan samanlaisia ilmastovaikutuksia kuin metsän raivaamisella pelloksi tai nurmiviljelmän muuttamisella peltomaaksi. Toinen uusi ja yllättävä havainto oli, että sellaiset maankäytön tai -käsittelyn muutokset, jotka kasvattivat maanpinnan heijastuskykyä, eivät kuitenkaan viilentäneet ilmastoa. Tämä johtuu siitä, että vaikka maanpinta lämpeneekin vähemmän kuin ennen, vähenee lämmön siirtyminen ilmakehään vielä enemmän.

Maankäsittelyllä tarkoitetaan esim. metsän harvennusta tai maan lannoitusta, laidunnusta tai kastelua, kun taas maankäytön muutos tarkoittaa esim. metsien raivaamista pelloiksi tai peltojen metsitystä.

Maankäytön muutoksilla jo paikallisia ja globaaleja ilmastovaikutuksia

Ihmistoiminnan seurauksena yli 70 % maapallon ikiroudan ulkopuolella sijaitsevasta maa-alasta on jollain tavoin käsiteltyä. Maata muokataan ja viljellään sekä ravinnon että raaka-aineiden tuottamiseksi. Maankäytön muutoksesta seuranneet muutokset mm. kasvihuonekaasujen nieluissa ja päästöissä (biogeokemialliset vaikutukset) sekä pinnan heijastuskyvyssä, rosoisuudessa ja haihdunnassa (biofysikaaliset vaikutukset) ovat aiheuttaneet sekä paikallisia että globaaleja ilmastovaikutuksia. Pohjoisella kasvillisuusvyöhykkeellä metsittäminen lisää auringon säteilyn imeytymistä maanpinnan tummentuessa, minkä seurauksena pinnan läheinen lämpötila kasvaa. Tropiikissa taas metsien raivaaminen pienentää haihduntaa, mikä nostaa pintalämpötilaa enemmän kuin heijastuskyvyn pieneneminen sitä laskee.

Uudesta tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella globaalien ilmastomallien sisältämiä maankäyttötietoja tulee tarkentaa lisäämällä niihin yksityiskohtaisempia maankäsittelyaineistoja. Kasvien toiminnallisen luokittelun sijaan kasvipeitteen kuvaus tulisi tehdä lajien ja lajikkeiden tarkkuudella, jotta mallit kykenisivät ennustamaan paremmin maankäytön ja -käsittelyn vaikutuksia pintalämpötilaan ja muihin biofysikaalisiin suureisiin.

Ranskalaisen LSCE:n johtamassa tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kaukokartoitusaineistoja että maailmanlaajuisen Fluxnet-vuomittausverkoston asemilla kerättyä dataa. Kaksi näistä asemista sijaitsee Suomessa. Ilmatieteen laitos on tutkinut asemilla turvemaiden kasvihuonekaasutaseita.

Lisätietoja:

tutkija Annalea Lohila, puh. 029 539 5498, annalea.lohila@fmi.fi

Tutkimuksen kirjoittajat:
Luyssaert S., Jammet M., Stoy P.C., Estel S., Pongratz J., Ceschia E., Churkina G., Don A., Erb K.H., Ferlicoq M., Gielen B., Grünwald T., Houghton R.A., Klumpp K., Knohl A., Kolb T., Kuemmerle T., Laurila T., Lohila A., Loustau D., McGrath, M.J., Meyfroidt P., Moors E.J., Naudts, K., Novick K., Otto J., Pilegaard K., Pio C.A., Rambal S., Rebmann C., Ryder J., Suyker A.E., Varlagin A., Wattenbach M. and Dolman A.J. 2014. Beyond land cover change – effects of contemporary land management on surface climate. Nature Climate Change, doi:10.1038/NCLIMATE2196.

Laivojen polttoaineen rikkipitoisuuksia voidaan mitata sataman ilmasta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos oli mukana hankkeessa, jossa tutkittiin laivojen käytämän polttoaineen rikkipitoisuuksia ulkoilmasta.


Kuva: Hannu Manninen.

Suomessa on testattu ensimmäistä kertaa eri mittaustekniikoita ja eri mittausalustoja määriteltäessä laivojen käyttämien polttoaineiden rikkipitoisuutta ulkoilmasta. Aikaisemmin rikin osuus on määritelty suoraan laivojen polttoaineesta. Tutkimustulosten avulla voidaan arvioida laivapäästöjen vaikutuksia Itämerellä. Samalla saadaan tarkempia tietoja siitä, miten ihmiset altistuvat laivapäästöille satama-alueilla.

Mittauksia liikkuvilta alustoilta

Mittauksissa määritettiin laivojen aiheuttamia hiukkaspäästöjä, niiden kokojakaumaa sekä määritettiin polttoaineen rikkipitoisuus rikkidioksidi- ja hiilidioksidipitoisuuksien suhteena laivan pakokaasuvanasta.

Laivapäästöjä mitattiin mm. Metropolia ammattikorkeakoulun Nuuskija-autolla Helsingin satamissa sekä Turussa laivaväylän varrella dosentti Liisa Pirjolan tutkimusryhmän toimesta. Ilmatieteen laitos on mitannut laivojen päästöjä merellä myös lentokoneesta ja helikopterista. Mittauksia on tehty myös kiinteällä asemalla laivareitin varrelta.

Suoria ulkoilmamittauksia käytettiin nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Mittausmenetelmää on aikaisemmin käytetty Hollannissa ja Ruotsissa. ”Suomessa tehdyissä mittauksissa menetelmän todettiin antavan yhdenmukaiset tulokset laivayhtiöiden ilmoitusten kanssa”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Jari Walden.

Itämerellä tiukat rajat rikkipäästöille

Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä, International Maritime Organization, IMO, on sovittu laivapäästöjen rajoituksista. Euroopan Unionin alueelle voimaantullut rikkidirektiivi määrittelee liikennöiville laivoille suurimmat sallitut rajat polttoaineen rikkipitoisuudelle sekä satamissa että liikenneväylillä. Rajat noudattavat IMO:n MARPOL-yleissopimusta. Itämeri ja Pohjanmeri on luokiteltu rikkipäästöjen erityisalueiksi, joilla pitoisuustasot ovat selvästi muita valtamerialueita alhaisemmat.

SNOOP Shipping-induced NOx and SOx emissions – Operational monitoring network -hanke sai rahoitusta Euroopan rakennerahastolta (Central Baltic Interrec IVA Programme 2007 – 2013) sekä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.

Lisätietoja:

erikoistutkija Jari Walden, puh. 050 591 4615
erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 050 919 5455

Jään peittävyyden arviointi paranee Itämerellä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksessa on kehitetty uutta menetelmää jään peittävyyden automaattiseksi arvioimiseksi SAR-tutkakuvista. Huhtikuun 3. päivä laukaistu Sentinel-1a satelliitti tuottaa menetelmässä tarvittavaa kaksoispolarisaatiokuvaa.


Kuva: ESA.

Jään peittävyyttä voidaan arvioida aikaisempaa paremmin synteettisen apertuurin eli SAR-tutkainstrumentin kaksoispolarisaatiokuvista. Tällaisia tutkakuvia saadaan huhtikuun alussa laukaistusta ESAn Sentinel-1a -satellitista, sekä myöhemmin laukaistavasta Sentinel 1b:stä. Sentinel-1 SAR-instrumentit ovat C-kaistan (taajuus n. 6GHz, aallonpituus noin 5cm) SAR-tutkia, C-kaista on yleisimmin jään kaukokartoituksessa käytetty taajuuskaista.

Uudessa menetelmässä hyödynnetään operatiivisten SAR-tutkien polarimetrisia ominaisuuksia. ”Menetelmässä käytetään SAR-tutkan kahta polarisaatiokanavaa aiemman yhden sijasta. Kehitellyt algoritmit toimivat täysin automaattisesti. Menetelmää on testattu Itämerellä talven 2013 – 2014 aikana ja tulokset ovat olleet hyviä”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Juha Karvonen kertoo.

Luotettavat jääkartat talvimerenkulun edellytys

SAR-kuvia käytetään hyväksi mm. Ilmatieteen laitoksen jääpalvelussa. Tähän asti on käytetty kanadalaisen RADARSAT-2 -satellitin SAR-kuvia, mutta Sentinel 1:n tuottamat kuvat otetaan käyttöön talvella 2014 – 2015. Jääpalvelu tarvitsee kuvia Itämeren jääpeitteisiltä alueilta talvikaudella päivittäin. Kuvat mahdollistavat ajankohtaisen ja luotettavan jäätilanteen arvioinnin, mikä taas mahdollistaa talvimerenkulun Itämerellä. Kuvista saatu informaatio julkaistaan Itämeren jäätilanteesta kertovana jääkarttana.

”Arvioiden mukaan uusi kaksoispolarisaatiota hyödyntävä algoritmi tuottaa selkeästi parempia arvioita jäätilanteesta aikaisempaan verrattuna”, Karvonen toteaa. Uusi algoritmi onkin jo liitetty osaksi operatiivista toimintaa ja se tuottaa Itämeren alueelle päivittäisen jään peittävyyskartan 500 metrin tarkkuudella. Jään peittävyys kertoo prosentteina jään suhteellisen osuuden tietyn merialueen pinta-alasta. Algoritmi tulee talven 2014 – 2015 aikana käyttämään syötteenään Sentinel-1 dataa.

Lisätietoja:

Juha Karvonen, puh. 050 364 3888, juha.karvonen@fmi.fi

Pian laukaistava Sentinel-satelliitti tuo tietoa jää- ja lumipeitteestä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Copernicus Sentinel satelliitti laukaistaan kiertoradalle 3.4. Ranskan Guianasta. Satelliitista on hyötyä mm. jääntilanteen, lumipeitteen laajuuden ja tulvien seurannassa.


Kuva: ESA.

Eurooppalaisen kaukokartoituksen uusi aikakausi on alkamassa 3.4. , jolloin ensimmäinen Copernicus Sentinel satelliitti laukaistaan kiertoradalle Ranskan Guianasta. Satelliitista on hyötyä mm. jääntilanteen, lumipeitteen laajuuden ja tulvien seurannassa.

Sentinel -satelliitit ovat Euroopan avaruusjärjestön ESAn kehittämä sarja kaukokartoitussatelliitteja, jotka tulevat tuottamaan ennen näkemättömän määrän mittauksia ja satelliittikuvia. Ensimmäisenä laukaistavan Sentinel-1A:n kohteena on maanpinnan ja merien tarkkailu.
Ilmatieteen laitos hyödyntää tietoja mm. jää- ja lumipeitteen seurannassa.

Torstaina 3.4. laukaistava satelliitti tuottaa dataa, jota Ilmatieteen laitos voi hyödyntää monella tapaa. Sentinel-1 palvelee suomalaisten arkisia tarpeita mittaamalla Itämeren ja arktisten merien jäätä ja lunta. Mittauksien avulla voidaan arvioida merijään peittämän alan laajuus ja määritellä jään liikkumista. Yhdistettynä jäänmurtajien raportteihin sekä erilaisiin mallituloksiin, Sentinel-1 -kuvista voidaan laskea myös merijään paksuus. Kaikkia näitä tietoja voidaan hyödyntää Itämeren jäänmurtajille tarjottavassa jääpalvelussa. Aineistoja voidaan käyttää myös esimerkiksi öljypäästöjen ja laivojen havaitsemisessa sekä seurannassa.

Maa-alueilla Sentinel-1:n ottamia kuvia käytetään muun muassa tulvien havainnointiin sekä metsien ja maankäytön kaukokartoitukseen. Samalla Sentinel tuottaa ilmastonmuutostutkimusta varten luotettavaa mittaustietoa syrjäisiltä alueilta. Ilmatieteen laitos tulee käyttämään Sentinel-1:n dataa erityisesti arktisten alueiden lumipeitteen laajuuden ja lumen sulamisen seuraamisessa.

Satelliitin data vastaanotetaan Sodankylässä

Ilmatieteen laitoksen Sodankylässä toimivaan kansalliseen satelliittidatakeskukseen ollaan parhaillaan pystyttämässä Sentinel-satelliittien datan arkistointi – ja jakelukeskusta. Copernicus Collaborative Ground Station tulee toimimaan kansallisena Sentinel-datan arkisto- ja jakelupisteenä, joka palvelee suomalaisia Sentinel-datan käyttäjiä. Arkisto toimii peilipalvelimena, joka lataa kaikkia suomaisia käyttäjiä kiinnostavat datat keskitetysti Sodankylässä sijaitsevaan arkistoon. Arkistossa olevaa dataa voivat esimerkiksi tutkimuslaitokset hakea omiin tarpeisiinsa tai siitä voidaan tehdä erilaisia tuotteita erilaisten käyttäjien tarpeisiin. Alusta lähtien Sodankylästä toimitetaan Sentinel-1 dataa lähes reaaliaikaisesti Ilmatieteen laitokselle Itämeren jääpeitteen seuraamista ja jäänmurtajien toiminnan ohjaamista varten.

Sentinel 1-B laukaistaan vuonna 2016

Satelliitit jatkavat aikaisempien eurooppalaisten satelliittien sarjaa varmistaen, että mittaukset jatkuvat keskeytyksettä. Jokainen EU:n Copernicus -ohjelmaan kuuluva satelliitti keskittyy eri kaukokartoituksen osa-alueeseen: ilmakehän, merien ja maaperän kaukokartoitukseen. Satelliitin mittalaite on synteettisen apertuurin tutka (SAR), joka mahdollistaa kohteiden kuvauksen säästä tai valaistuksesta huolimatta. Sentinel 1A saa lähivuosina seurakseen muita Sentinel -sarjan satelliitteja. Sentinel 2A sekä -3A on tarkoitus laukaista kiertoradalle vuonna 2015. Sentinel-1A:n sisarsatelliitti, Sentinel-1B laukaistaan vuonna 2016. Yhdessä näiden kahden satelliitin avulla voidaan kuvata kiinnostavia alueita useammin kuin yhdellä satelliitilla.

Lisätietoja:

Sentinel-satelliitti ja vastaanottokeskus: Ryhmäpäällikkö Jyri Heilimo, puh. 050 568 0802, jyri.heilimo@fmi.fi
Merentutkimus: Ryhmäpäällikkö Eero Rinne, puh. 050 448 7681, eero.rinne@fmi.fi
Meripalvelut: Ryhmäpäällikkö Antti Kangas, puh. 040 867 8838, antti.kangas@fmi.fi

ESA: http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/Copernicus

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: