Autoilussa ja liikenteessä on rutkasti tehostamisen varaa

Öljyntuotannon mahdollinen niukkuus avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joiden potentiaali voi olla huikean suuri. Autoilu ja liikenne ylipäätään lienevät suurimpia mahdollisia tehostamiskohteita. Ilmastopäästöjen vähentyminen ei kuitenkaan seuraa tehostumista automaattisesti. 

 

Happy driving

 

Öljyntuotanto voi kääntyä pian laskuun ja sen hinta voi nousta.

Monille yrityksille öljyn tuotannon mahdollinen kääntyminen laskuun ja/tai kallistuminen on luonnollisesti suuri mahdollisuus. McKinsey-konsulttiyhtiön konsulttien julkaisemassa tuoreessa kirjassa  Resource Revolution: How to Capture the Biggest Business Opportunity in a Century nykyinen kalliiden resurssien aika nähdään suurena yhteiskunnallisena mahdollisuutena ja jopa suuren teknologisen vallankumouksen aattona.

Yksi resurssien käytön tehostumisesta liiketoimintaa havittelevista suuryrityksistä on Google. Ns. Google-auto, joka toimii ilman kuljettajaa, oli kulkenut vuoteen 2012 mennessä yli puoli miljoonaa kilometriä ilman kuljettajaa. Google-auto on ollut kaksi kertaa onnettomuudessa. Ensimmäinen onnettomuuksista sattui aivan Googlen pääkonttorin lähellä – silloin ohjauksesta ei ollut vastuussa automaatio vaan ihminen. Toisella kerralla sen perään ajettiin inhimillisen (sic!) erehdyksen seurauksena liikennevaloissa, joissa se oli pysähtyneenä odottamassa valon vaihtumista punaisesta vihreäksi.

Toisin sanoen Google-auto on ajanut ilman ”epäinhimillisistä syistä johtuvia” onnettomuuksia varsin pitkään. Tässä sairauskulujen ja sairauspoissaolojen vähentymispotentiaalissa on yksi syy, miksi Google-auton tapainen kuljettajaton, laser-tutkaan tai muuhun vastaavaan teknologiaan nojaava automaattisesti ohjautuva auto voi tarjota rutkasti tehostumista liikenteessä tulevaisuudessa. Vakuutusyhtiöiden tilastoja en ole Google-auton reittiin suhteutettuna nähnyt, mutta ainakin yllä mainitun kirjan  mukaan kolarit vähenevät vähintään 90 %. Suuruusluokaltaan potentiaali lienee oikea. Vakuutustoiminta on turismin ohella kaikkein suurimpia liiketoiminta-aloja, joten vakuutussäästöt voivat olla suuria. Minulla itselläni on noin 5500 euron arvoinen auto, jossa kaskovakuutuksen maksut ovat noin 600 euroa vuodessa. (Tavoitteenani on maksaa auton loppuvelka pian pois, että voin luopua suhteellisen kalliista kaskosta…) Oletettavasti kaupallistetussa ”Google-autossa” vakuutusmaksun ja auton arvon suhde ei olisi likimainkaan näin suuri ainakaan pitkällä aikavälillä.

Robottiautojen osuuden autokannasta tulee luonnollisesti kasvaa ja niiden pitää olla luotettavia (ei hillittömästi tietokonebugeja), jotta kolarit vähenevät. Nykyisissäkin autoissa on jo puoli miljoonaa riviä tietokonekoodia, joten aivan hillittömän suuri muutos ei tässä mielessä autonvalmistajille olisi.

Robottiautot vähentävät myös liikenneruuhkia. Ihmiskuljettajalle pitää laskea vähintään sekunti reagointiaikaa ja ehkä toinenkin siihen, että jalka on löytänyt jarrupolkimen ja alkanut jarruttaa. Tämä tarkoittaa, että 120 km/h keskinopeudella kahden auton välimatkaa (muistakaa turvaväli!) pitää olla vähintään 67 metriä. Robotin reaktioaika on sekunnin tuhannesosan luokkaa tai alle ja sillä on ”jalka jarrupolkimella” valmiiksi. Lisäksi auto, joka jarruttaa ensimmäisenä, voi lähettää signaalin takana tuleville, että jarruttakaa. Tällöin kyydissä olijat tietysti toivovat, että autossa, jossa he istuvat, on hiukan tehokkaammat jarrut kuin edellä menevällä, mutta hiukan huonommat kuin takana tulevalla. Tämä tarkoittaa, että käytännössä aivan kokonaan tuota 67 metriä ei voida hyödyntää, mutta useampi neljän metrin pituinen auto siihen mahtuu (pienempiä vielä enemmän). Olkaamme konservatiivisia turvallisuuden suhteen, jolloin voimme silti olettaa, että turvavälin robottiautoilla ei tarvitse olla kuin 10 metriä. (Voi olla tilanteita, joissa tämä turvaväli olisi liian lyhyt, mutta täsmällistä turvavälivaatimusta on vaikea ennakoida.) Tästä voidaan laskea, että tiekaistan kapasiteetti autoliikenteeseen yli viisinkertaistuu, jolloin teitä tarvitsee rakentaa a) vain viidesosa entisillä ruuhkilla tai b) ruuhkat helpottuvat oleellisesti taikka c) käytännössä valitaan jokin vaihtoehtojen a) ja b) yhdistelmä.

Robotti voidaan ohjelmoida niin, että se ei tee turhia ohituksia, törppöile liikenteessä, aiheuta haitariliikettä tai aja ylinopeutta. Mökille pääsisi rentona perille. Verenpainelääkkeiden ja peltipoliisien määrä vähenisi, mistä seuraisi myös säästöjä.

Jevonsin paradoksi ja tehokkuuden kostautuminen

Tällaisen massiivisen resurssien säästöpotentiaalin toteutuminen ei kuitenkaan automaattisesti vähennä päästöjä, ainakaan täysimääräisesti. Nimittäin jos autokanta pienenee ja polttoaineen kulutus vähenee merkittävästi, niin kuluttajille jää enemmän rahaa käyttöön, jolloin he kuluttavat enemmän. Mikäli tällainen säästöpotentiaali haluttaisiin kohdistaa suureksi osaksi ilmastonmuutoksen vastaiseen ”taisteluun”, niin silloin polttoaine- ja autoveroja olisi syytä korottaa tai muuten huolehtia, että kasvihuonekaasujen päästöt eivät kasvaisi. Energian ja resurssien käytön tehostuminen nimittäin johtaa käytännössä aina siihen, että osa säästyneestä rahasta kuluu saman ja/tai muiden hyödykkeiden ostamiseen, mistä syntyy päästöjä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä Jevonsin paradoksi, keksijänsä William Stanley Jevonsin mukaan. Erityisen hankalaa päästöjen vähentämisen kannalta on se, jos kulutusta siirtyy tehostumisen myötä haittaverotuksen piirissä olevalta sektorilta jonnekin, jossa haittaverotusta ei ole. Jonkin tuotteen, prosessin tai toiminnan tehostuminen voikin aiheuttaa ns. tehokkuuden kostautumisen (backfire) eli tilanteen, jossa päästöjä syntyy tehostumisen jälkeen enemmän. Tunnetuin esimerkki tästä on höyrykone. Kun höyrykoneen hyötysuhde oli alle 1 %, niin sitä käytettiin vain kaivoksissa, koska muualle se oli liian tehoton. Kun höyrykoneen hyötysuhde kohosi mm. James Wattin keksintöjen ansioista, niin se päätyi junien ja laivojen voimanlähteeksi, jolloin kivihiilen kulutus kasvoi räjähdysmäisesti teollisen vallankumouksen myötä.

Maalaisjärkeen helposti istuva kuvitteellinen esimerkki tehokkuuden kostautumisesta on se, että vien autoni korjattavaksi ja ajan hermolla oleva autonkorjaaja säätää autoni moottoria niin, että se kuluttaa 500 litraa vuodessa vähemmän polttoainetta. Näin ollen muiden asioiden pysyessä samoina minulle jää tästä eteenpäin vuodessa 750 euroa (bensa maksaa 1,5 euroa litralta) enemmän käyttöön. Jos käytän tämän säästyvän rahan matkaan kaukomaille (äkkilähtö: 1500 euroa per matka) vaikka vain joka toinen vuosi niin henkilökohtaiset hiilidioksidipäästöni kasvavat. Lentoliikenteen päästöt ovat suurehkot, osin siksi, että lentoliikenteessä polttonesteitä ei juurikaan veroteta.

Näin ollen ns. cleantech-innovaatiot saattavat vaatia poliittisia toimia ollakseen ilmastonmuutoksen torjunnassa tehokkaita.

Lähteet

1.  Resource Revolution: How to Capture the Biggest Business Opportunity in a Century. Stefan Heck  (Author), Matt Rogers  (Author), Paul Carroll. Kindle-kirja 2014.

2. The Burning Question: We can’t burn half the world’s oil, coal and gas. So how do we quit? Mike Berners-Lee, Duncan Clark. Kindle-kirja 2012.

3. Wikipedia.

4. Rajoittaako niukka öljyntarjonta talouskasvua jo nyt?

 

Lumipeite jäi ennätyksellisen ohueksi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea, Lapissa tulvariski yhä olemassa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: SYKE.

Lumipeite jäi ennätyksellisen ohueksi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea ja sen myötä kevättulvat ovat ilman loppukevään runsaita sateita jäämässä hyvin pieniksi. Myös jäät olivat heikkoja koko talven ja jäiden lähtö tapahtui useita viikkoja etuajassa maan eteläosassa. Pohjois-Suomessa lumitilanne on normaali ja kevättulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle.

Lumen maksimivesiarvo jäi tänä talvena alle 20 millimetrin eli alle viidesosaan tavanomaisen talven lukemista laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Savossa Kallaveden reitillä ylittyi 30 mm, Pohjois-Karjalassa Pielisen reitillä 70 mm. Kymijoen ja Kokemäenjoen alueilla tämä talvi oli 90 vuoden havaintojakson vähälumisin. Vuoksen vesistössä lunta oli vielä niukemmin talvella 1929–1930.

Lumen vesiarvo (mm) eli lumikuorma (kg/m2) kertoo lumessa olevan veden määrän neliömetrillä.

”Kyrönjoella tämän talven maksimi oli 11 mm, edellinen ennätys vuonna 1946 alkavalla havaintojaksolla oli 21 mm (1975). Kalajoella vastaavat lukemat olivat 15 mm ja 41 mm (2007). Etelärannikon vesistöissä talvi 2007–2008 oli vähälumisempi kuin kulunut talvi”, toteaa johtava hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta.

Oulujoen ja Iijoen vesistössä lumen määrä jäi selvästi alle keskimääräisen. Oulujoella vesiarvo kipusi tänä talvena 120 mm:iin, Iijoella 134 mm:iin. Vain Koillismaalla ja Lapissa lumitalvi on ollut tavanomainen. Normaalia on myös se, että vesiarvot ovat näillä alueilla yhä kasvussa.

Kilpisjärven seudulla lunta on koko talven ollut runsaasti. Siellä hätyytellään paikoin 300 mm:n vesiarvoja. Maaliskuussa Kilpisjärvellä satoi keskimääräiseen verrattuna yli kuusinkertaisesti.

Etelä- ja Keski-Suomessa kevättulvat jäämässä poikkeuksellisen pieniksi ja vedenkorkeudet alhaisiksi

Tänä vuonna luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet eivät kevään aikana enää juuri nouse Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, vaikka tavallisesti Etelä- ja Keski-Suomen järvien vedenkorkeudet nousevat huhti-toukokuussa. Joidenkin järvien vedenkorkeudet ovat nyt kääntymässä laskuun, puoltatoista tai kahta kuukautta tavanomaista aikaisemmin. Jotkut järvet ovat jäämässä kesällä poikkeuksellisen alhaiselle tasolle, jos loppukevät ja alkukesä eivät ole selvästi tavallista sateisempia.

Lumen vähyydestä johtuen Etelä- ja Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maaliskuun alkuun ajoittuneet kevään virtaamahuiput olivat poikkeuksellisen pieniä. Jos loppukevään aikana ei saada runsaita sateita, jäävät maaliskuun alun virtaamat koko kevään suurimmiksi. ”Tässä tapauksessa ainakin Vantaanjoen ja Kyrönjoen kevättulvat jäisivät ennätyksellisen pieniksi”, kertoo hydrologi Noora Veijalainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Pohjanmaan jokien virtaamat selvästi normaalia pienempiä (15.4.2014 tiedote, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus)
Kevättulvat jäivät Hämeessä tulematta (28.3.2014 tiedote, Hämeen ELY-keskus)

Onko tämä lauha talvi aiheutunut ilmastonmuutoksesta?

”Pelkästään ilmastonmuutoksesta ei ole kyse, sillä luonnollisen vaihtelun vaikutus säässä on yhä selvästi ilmastonmuutosta suurempi. Jo toteutuneen ilmaston lämpenemisen on kuitenkin arvioitu lisäävän poikkeuksellisen lauhojen talvien todennäköisyyttä. Tulevaisuudessa tällaisia lauhoja talvia koetaan ilmastoskenaarioiden mukaan selvästi nykyistä useammin”, toteaa hydrologi Noora Veijalainen.

Lapissa kevättulvat pääosin toukokuussa

Lapissa on lumitilanteen perusteella odotettavissa tavanomaisen suuruisia kevättulvia, Länsi-Lapissa hieman tavanomaista suurempia. Tulvat ajoittuvat pääosin toukokuulle, mutta eteläisimmässä Lapissa tulvahuiput ajoittunevat huhti-toukokuun vaihteeseen. Virtaamaennusteiden vaihteluväli on vielä kevään tässä vaiheessa suuri.

Lapin lumi- ja jäätilanne ennakoivat Länsi-Lappiin keskimääräistä hieman suurempaa tulvakevättä (14.4.2014 tiedote, Lapin ELY-keskus)

Seuraa vesitilannetta

• Vesitilanne ja ennusteet > www.ymparisto.fi/vesitilanne
Jäänpaksuus: Järvijäät lähtivät paikoin ennätysaikaisin etelässä, pohjoisessa jäätä vielä paksusti (14.4.2014)

Lisätietoja:

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 330, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 732, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Johtava hydrologi Bertel Vehviläinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 731, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Viestintäasiantuntija Katri Haatainen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 135, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Laura Sokka: ”Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti”

Jaamme VTT:n blogissa aiemmin tällä viikolla julkaistun, VTT:n erikoistutkija Laura Sokan blogikirjoituksen ”Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti” myös kaikille Ilmastotiedon lukijoille.

Näin syntyi IPCC:n ilmastoraportti

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimman eli viidennen arviointiraportin kolmas, ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevä osaraportti julkaistiin eilen sunnuntaina Berliinissä. Minulla on ollut viimeisen kahden vuoden aikana erittäin mielenkiintoinen tehtävä osallistua raportin kirjoittamiseen avustavana kirjoittajana (contributing author) sekä niin sanottuna tieteellisenä avustajana.

IPCC:n arviointiraportit ovat prosessina ainutlaatuisia. Raporttien kirjoittajien lisäksi työhön osallistuu satoja muita asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä kommentoijina.

Vaikka työ on vaativaa ja perustuu vapaaehtoisuuteen, paikka johtavana kirjoittajana on erittäin tavoiteltu. Raportit muodostavat tärkeän hakuteoksen ja viitelähteen ilmastonmuutoksesta. Niiden merkitys YK:n ilmastoneuvotteluiden tieteellisenä pohjana on tärkeä.

Valvottuja öitä

Päätehtäväni on ollut avustaa kuudennen, skenaarioita käsittelevän luvun pääkirjoittajaa (coordinating lead author). Vaikka työ on ollut ajoittain raskasta, on se ollut myös erittäin antoisaa. Ennen kulloisenkin luonnoksen valmistumista työtä on tehty iltoja, viikonloppuja ja jopa öitä.

Raportin valmisteluun osallistuminen näin lähellä pääkirjoittajaa sekä raportin teknistä tukiyksikköä on tarjonnut todellisen näköalapaikan siihen, miten näitä raportteja tehdään.

Työ on myös vakuuttanut minut siitä, että raportteja pyritään todella tekemään niin, että tulokset olisivat puolueettoman ja avoimen prosessin tulosta. Viitatun kirjallisuuden on oltava ennen tiettyä päivää hyväksyttyä (epäselvissä tapauksissa tästä kerätään kirjalliset todisteet julkaisijalta) ja kuhunkin luonnoksista annettuun kommenttiin vastataan kirjallisesti.

Prosessi huipentuu viikon kokoukseen, jossa hallitusten edustajat vääntävät raportin päätöksentekijöille suunnatun tiivistelmän jokaisesta sanasta. Kun prosessi on ohi, varmasti jokainen siihen osallistunut on uupunut, mutta samalla myös ylpeä. Vaikka lopputulos ei ehkä ole täydellinen, on se parasta ja laaja-alaisinta mitä aiheesta julkaistaan.

Päästöt saatava lähes nollaan

Mitä sitten saatiin aikaiseksi? Kolmannen arviointiraportin viesti on selvä – ilman lisäpäästövähennystoimia kasvihuonekaasupäästöt kaksinkertaistuvat vuoteen 2050 mennessä. Skenaariot osoittavat, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen vaatii globaalien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä lähelle nollatasoa vuoteen 2100 mennessä.

nykyiset_vahennyslupaukset_editnykyiset_vahennyslupaukset_kuvaukset_edit

Mitä aiemmin hillintätoimet aloitetaan, sitä todennäköisemmin kahden asteen tavoite saavutetaan.

On selvää, että tavoitteeseen pääseminen tulee olemaan erittäin haastavaa. Päästöjen hillintään ei ole yhtä tietä vaan tehokas päästöjen vähennys vaatii toimia kaikilla sektoreilla. Keskeisiä keinoja ovat siirtyminen vähäpäästöisiin energialähteisiin, kuten uusiutuvaan energiaan ja ydinvoimaan sekä hiilidioksidin talteen ottoon ja varastointiin (CCS).

Energiantuotantoratkaisujen lisäksi tarvitaan energiaa säästäviä innovaatioita sekä elintapojen muutosta kohti pienempää energiankulutusta. Näissä kaikissa teknologian rooli on suuri.

Cleantech on vientituote

Vaikka ilmastonmuutoksesta aiheutuu yhteiskunnallisia kustannuksia, se tarjoaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Cleantech-sektori on viime vuosina ollut yksi Suomen voimakkaimmin kasvavista aloista. Tiukat päästövähennystoimet tarjoavat paljon liiketoimintamahdollisuuksia ympäristöteknologian alalla. Myös VTT kehittää ilmastopäästöjä hillitseviä teknologioita hyvin laajalla rintamalla.

Ilmastonmuutoksen hillintää ei tule nähdä vain kustannuksena: se voi olla myös suuri mahdollisuus. Merkittävä osa päästöjen vähennystoimista tulee kohdistumaan kehittyviin maihin. Viennin osuus cleantech-alan liikevaihdosta on jo nykyisellään suuri. Lisääntyvät päästövähennystoimet tulevat luomaan entistä suuremmat markkinat Kiinaan ja muihin kehittyviin maihin.

Laura Sokka, erikoistutkija, VTT

Lähde: Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG3-osaraportin tietoihin. VTT & ympäristöministeriö

Lisää aiheesta:

IPCC:n englanninkielinen kolmas osaraportti ”Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change” IPCC:n nettiportaalissa.

Ilmastomuutoksen hillintä suomenkielisinä infograafeina.

Pasi Toiviainen haastattelee VTT:n erikoistutkijoita Laura Sokkaa ja Tommi Ekholmia Yle Radio 1:n Tiedeykkönen -ohjelmassa teemasta ”Miten maapallon lämpeneminen saataisiin pysäytettyä alle riskirajana pidetyn kahden asteen?”: Yle areena (20 min)

 

 

Miljoona lintuhavaintoa vahvistaa pohjoisten lajien vetäytyvän nopeasti kohti pohjoista

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]

Lintulajien populaatiot ovat siirtyneet Suomessa pohjoiseen keskimäärin 45 km 1970-luvulta 2010-luvulle. Syynä tähän on etenkin ilmaston muuttuminen. Aiemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tarkasteltu lajien levinneisyyden muutoksina. Uudessa tarkastelutavassa otetaan huomioon populaatiotiheyden alueellinen siirtyminen.


Suokukko. Kuva: Petri Ahlroth.

Tuore Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus osoittaa, että pohjoiset lajit vetäytyvät nopeammin kohti pohjoista kuin eteläiset levittäytyvät uusille elinalueille.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan lajien esiintymisalueisiin niille suotuisien ilmasto-olojen siirtyessä kohti napa-alueita. Uuden tutkimuksen mukaan suomalaisten lintulajien populaatioiden tiheyden painopiste siirtyi ennusteiden mukaisesti keskimäärin 45 kilometriä pohjoiseen.

Pohjoisten lajien tiheys siirtyi enemmän (73 km) kuin eteläisten (27 km). Peräti 23 lajilla, kuten teeri, suokukko, viherpeippo ja keltavästäräkki, tiheyden painopiste siirtyi yli sata kilometriä pohjoiseen ja vain kahdella lajilla (hiirihaukka ja korppi) yli sata kilometriä etelään.

Tarkempaa tietoa tiheyssiirtymiä tarkastelemalla

Toisin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa uudessa julkaisussa tarkasteltiin lajien alueellisia tiheyssiirtymiä eri vuosikymmeninä 1970-luvulta lähtien. Tiheysarviot kertovat huomattavasti enemmän lajien populaatioiden vasteesta ilmastonmuutokseen kuin tähänastiset pelkät lajien levinneisyysalueiden tarkastelut. Niiden mukaan on todettu levinneisyysalueen siirtyvän pohjoista kohti ilmaston lämmetessä, mutta tiheyssiirtymien tarkastelussa saadaan tarkempaa tietoa lajien runsauden muutoksista.

Tiheyksien painopisteiden muutosta verrattiin aikaisemmissa lintuatlaksissa 1974–2010 havaittuihin levinneisyysmuutoksiin. Vertailu paljasti, että eteläisillä lajeilla levinneisyysalue siirtyi keskimäärin enemmän pohjoiseen kuin tiheyden painopiste, ja vastaavasti pohjoisilla lajeilla tiheys siirtyi voimakkaammin pohjoiseen kuin levinneisyysalue.

”Tutkimus osoittaa, että pohjoisten lajien populaatiot vetäytyvät nopeammin kohti pohjoista kuin pelkkä levinneisyysalueiden muutosten tarkastelu on osoittanut,” kertoo Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala. ”Ne ovat yhä suuremmassa vaarassa kadota Pohjolasta, koska pohjoisessa Jäämeri tulee vastaan.”

Miljoona lintuhavaintoa todistaa tuloksen

Tutkimus perustuu pitkäaikaiseen linnustonseurantaan samalla lintujen linjalaskentamenetelmällä. Tutkimuksen havaintoaiheisto koostui 94 lajin lähes miljoonasta (990 301 havaintoa) lintuhavainnosta, ja tulokset on nyt julkaistu kansainvälisessä Global Change Biology -julkaisusarjassa.

”Vapaaehtoisten lintuharrastajien tekemät laskennat ovat korvaamattomia, kun halutaan tutkia laaja-alaisesti lintukannoissa tapahtuvia pitkäaikaisia muutoksia. Jokainen linnustonseurannan laskenta on tärkeä osa kansallista ja kansainvälistä laskentaverkostoa”, kiittää Luonnontieteellisen museon lintulaskentoja koordinoiva intendentti Aleksi Lehikoinen.

• Julkaisu: Virkkala, R. & Lehikoinen, A. 2014: Patterns of climate-induced density shifts of species: poleward shifts faster in northern boreal birds than in southern birds. Global Change Biology.

Lisätietoja:

Intendentti Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, puh. 050 318 2340, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 668, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkit

Ilmastonmuutosennusteet alkavat toteutua pohjoisilla linnuilla, SYKEn tiedote 27.3.2014

Linnustonseuranta

Maankäsittelyllä yhtä merkittäviä ilmastovaikutuksia kuin maankäytön muutoksilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tuore tutkimus osoittaa maankäsittelyn muutosten aiheuttavan samansuuruisia ilmastovaikutuksia kuin maankäytön muutokset.


Kuva: Eija Vallinheimo, Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitos oli mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin maankäsittelyn biofysikaalisia ilmastovaikutuksia pääosin lauhkealla vyöhykkeellä. Maankäsittelyn vaikutukset havaittiin samansuuruisiksi kuin jo aikaisemmin tunnetut maankäytön muutosten seuraukset. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi laidunnuksen lisäämisellä, lannoittamisella tai metsän harvennuksella aiheutetaan mittaluokaltaan samanlaisia ilmastovaikutuksia kuin metsän raivaamisella pelloksi tai nurmiviljelmän muuttamisella peltomaaksi. Toinen uusi ja yllättävä havainto oli, että sellaiset maankäytön tai -käsittelyn muutokset, jotka kasvattivat maanpinnan heijastuskykyä, eivät kuitenkaan viilentäneet ilmastoa. Tämä johtuu siitä, että vaikka maanpinta lämpeneekin vähemmän kuin ennen, vähenee lämmön siirtyminen ilmakehään vielä enemmän.

Maankäsittelyllä tarkoitetaan esim. metsän harvennusta tai maan lannoitusta, laidunnusta tai kastelua, kun taas maankäytön muutos tarkoittaa esim. metsien raivaamista pelloiksi tai peltojen metsitystä.

Maankäytön muutoksilla jo paikallisia ja globaaleja ilmastovaikutuksia

Ihmistoiminnan seurauksena yli 70 % maapallon ikiroudan ulkopuolella sijaitsevasta maa-alasta on jollain tavoin käsiteltyä. Maata muokataan ja viljellään sekä ravinnon että raaka-aineiden tuottamiseksi. Maankäytön muutoksesta seuranneet muutokset mm. kasvihuonekaasujen nieluissa ja päästöissä (biogeokemialliset vaikutukset) sekä pinnan heijastuskyvyssä, rosoisuudessa ja haihdunnassa (biofysikaaliset vaikutukset) ovat aiheuttaneet sekä paikallisia että globaaleja ilmastovaikutuksia. Pohjoisella kasvillisuusvyöhykkeellä metsittäminen lisää auringon säteilyn imeytymistä maanpinnan tummentuessa, minkä seurauksena pinnan läheinen lämpötila kasvaa. Tropiikissa taas metsien raivaaminen pienentää haihduntaa, mikä nostaa pintalämpötilaa enemmän kuin heijastuskyvyn pieneneminen sitä laskee.

Uudesta tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella globaalien ilmastomallien sisältämiä maankäyttötietoja tulee tarkentaa lisäämällä niihin yksityiskohtaisempia maankäsittelyaineistoja. Kasvien toiminnallisen luokittelun sijaan kasvipeitteen kuvaus tulisi tehdä lajien ja lajikkeiden tarkkuudella, jotta mallit kykenisivät ennustamaan paremmin maankäytön ja -käsittelyn vaikutuksia pintalämpötilaan ja muihin biofysikaalisiin suureisiin.

Ranskalaisen LSCE:n johtamassa tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kaukokartoitusaineistoja että maailmanlaajuisen Fluxnet-vuomittausverkoston asemilla kerättyä dataa. Kaksi näistä asemista sijaitsee Suomessa. Ilmatieteen laitos on tutkinut asemilla turvemaiden kasvihuonekaasutaseita.

Lisätietoja:

tutkija Annalea Lohila, puh. 029 539 5498, annalea.lohila@fmi.fi

Tutkimuksen kirjoittajat:
Luyssaert S., Jammet M., Stoy P.C., Estel S., Pongratz J., Ceschia E., Churkina G., Don A., Erb K.H., Ferlicoq M., Gielen B., Grünwald T., Houghton R.A., Klumpp K., Knohl A., Kolb T., Kuemmerle T., Laurila T., Lohila A., Loustau D., McGrath, M.J., Meyfroidt P., Moors E.J., Naudts, K., Novick K., Otto J., Pilegaard K., Pio C.A., Rambal S., Rebmann C., Ryder J., Suyker A.E., Varlagin A., Wattenbach M. and Dolman A.J. 2014. Beyond land cover change – effects of contemporary land management on surface climate. Nature Climate Change, doi:10.1038/NCLIMATE2196.

Laivojen polttoaineen rikkipitoisuuksia voidaan mitata sataman ilmasta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitos oli mukana hankkeessa, jossa tutkittiin laivojen käytämän polttoaineen rikkipitoisuuksia ulkoilmasta.


Kuva: Hannu Manninen.

Suomessa on testattu ensimmäistä kertaa eri mittaustekniikoita ja eri mittausalustoja määriteltäessä laivojen käyttämien polttoaineiden rikkipitoisuutta ulkoilmasta. Aikaisemmin rikin osuus on määritelty suoraan laivojen polttoaineesta. Tutkimustulosten avulla voidaan arvioida laivapäästöjen vaikutuksia Itämerellä. Samalla saadaan tarkempia tietoja siitä, miten ihmiset altistuvat laivapäästöille satama-alueilla.

Mittauksia liikkuvilta alustoilta

Mittauksissa määritettiin laivojen aiheuttamia hiukkaspäästöjä, niiden kokojakaumaa sekä määritettiin polttoaineen rikkipitoisuus rikkidioksidi- ja hiilidioksidipitoisuuksien suhteena laivan pakokaasuvanasta.

Laivapäästöjä mitattiin mm. Metropolia ammattikorkeakoulun Nuuskija-autolla Helsingin satamissa sekä Turussa laivaväylän varrella dosentti Liisa Pirjolan tutkimusryhmän toimesta. Ilmatieteen laitos on mitannut laivojen päästöjä merellä myös lentokoneesta ja helikopterista. Mittauksia on tehty myös kiinteällä asemalla laivareitin varrelta.

Suoria ulkoilmamittauksia käytettiin nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Mittausmenetelmää on aikaisemmin käytetty Hollannissa ja Ruotsissa. ”Suomessa tehdyissä mittauksissa menetelmän todettiin antavan yhdenmukaiset tulokset laivayhtiöiden ilmoitusten kanssa”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Jari Walden.

Itämerellä tiukat rajat rikkipäästöille

Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä, International Maritime Organization, IMO, on sovittu laivapäästöjen rajoituksista. Euroopan Unionin alueelle voimaantullut rikkidirektiivi määrittelee liikennöiville laivoille suurimmat sallitut rajat polttoaineen rikkipitoisuudelle sekä satamissa että liikenneväylillä. Rajat noudattavat IMO:n MARPOL-yleissopimusta. Itämeri ja Pohjanmeri on luokiteltu rikkipäästöjen erityisalueiksi, joilla pitoisuustasot ovat selvästi muita valtamerialueita alhaisemmat.

SNOOP Shipping-induced NOx and SOx emissions – Operational monitoring network -hanke sai rahoitusta Euroopan rakennerahastolta (Central Baltic Interrec IVA Programme 2007 – 2013) sekä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.

Lisätietoja:

erikoistutkija Jari Walden, puh. 050 591 4615
erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 050 919 5455

Jään peittävyyden arviointi paranee Itämerellä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksessa on kehitetty uutta menetelmää jään peittävyyden automaattiseksi arvioimiseksi SAR-tutkakuvista. Huhtikuun 3. päivä laukaistu Sentinel-1a satelliitti tuottaa menetelmässä tarvittavaa kaksoispolarisaatiokuvaa.


Kuva: ESA.

Jään peittävyyttä voidaan arvioida aikaisempaa paremmin synteettisen apertuurin eli SAR-tutkainstrumentin kaksoispolarisaatiokuvista. Tällaisia tutkakuvia saadaan huhtikuun alussa laukaistusta ESAn Sentinel-1a -satellitista, sekä myöhemmin laukaistavasta Sentinel 1b:stä. Sentinel-1 SAR-instrumentit ovat C-kaistan (taajuus n. 6GHz, aallonpituus noin 5cm) SAR-tutkia, C-kaista on yleisimmin jään kaukokartoituksessa käytetty taajuuskaista.

Uudessa menetelmässä hyödynnetään operatiivisten SAR-tutkien polarimetrisia ominaisuuksia. ”Menetelmässä käytetään SAR-tutkan kahta polarisaatiokanavaa aiemman yhden sijasta. Kehitellyt algoritmit toimivat täysin automaattisesti. Menetelmää on testattu Itämerellä talven 2013 – 2014 aikana ja tulokset ovat olleet hyviä”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Juha Karvonen kertoo.

Luotettavat jääkartat talvimerenkulun edellytys

SAR-kuvia käytetään hyväksi mm. Ilmatieteen laitoksen jääpalvelussa. Tähän asti on käytetty kanadalaisen RADARSAT-2 -satellitin SAR-kuvia, mutta Sentinel 1:n tuottamat kuvat otetaan käyttöön talvella 2014 – 2015. Jääpalvelu tarvitsee kuvia Itämeren jääpeitteisiltä alueilta talvikaudella päivittäin. Kuvat mahdollistavat ajankohtaisen ja luotettavan jäätilanteen arvioinnin, mikä taas mahdollistaa talvimerenkulun Itämerellä. Kuvista saatu informaatio julkaistaan Itämeren jäätilanteesta kertovana jääkarttana.

”Arvioiden mukaan uusi kaksoispolarisaatiota hyödyntävä algoritmi tuottaa selkeästi parempia arvioita jäätilanteesta aikaisempaan verrattuna”, Karvonen toteaa. Uusi algoritmi onkin jo liitetty osaksi operatiivista toimintaa ja se tuottaa Itämeren alueelle päivittäisen jään peittävyyskartan 500 metrin tarkkuudella. Jään peittävyys kertoo prosentteina jään suhteellisen osuuden tietyn merialueen pinta-alasta. Algoritmi tulee talven 2014 – 2015 aikana käyttämään syötteenään Sentinel-1 dataa.

Lisätietoja:

Juha Karvonen, puh. 050 364 3888, juha.karvonen@fmi.fi

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: