Ilmastomallit ennustavat muutoksia pohjoisten jokien virtaamiin ja eliöstöön

[Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tiedote:]


Erityisesti loppusyksyn ja kevään virtaamat muuttuvat tulevaisuudessa. © Kaisa-Riikka Mustonen, Oulun yliopisto

Suomen virtavesien lajien elinalueet tulevat siirtymään pohjoista kohti lämpötilan kasvaessa ilmastonmuutoksen myötä. Lisäksi jokien virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttuu nykyistä epäsäännöllisemmäksi. Lajiston muutokset ovat suurempia pienissä latvapuroissa kuin suurissa joissa, selviää Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkimuksesta.

Ilmastoskenaarioiden mukaan ilman lämpötilan kohoaminen on vuosisadan lopulla suurinta Suomen pohjoisilla alueilla. Jokien pohjaeläinyhteisöjen ennustettu koostumus heijastaakin lämpötilan muutoksia.

”Eteläisten lajien levinneisyysrajat siirtyvät ennusteen mukaan pohjoisemmaksi, minkä seurauksena pohjaeläinten lajirunsaus lisääntyisi pohjoisissa joissa. Toisaalta pohjoisia lajeja saattaa tulevaisuudessa hävitä niiden nykyisiltä esiintymisalueilta”, sanoo tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä.

Suurin muutos pienissä latvapuroissa

Ennusteessa jokien virtaamissa havaittiin selviä muutoksia ja virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttui vaikeammin ennakoitavaksi. Myös lajisto tulisi muuttumaan eniten niissä vesistöissä, joissa virtaamien muutos on suurinta. Erityisesti pienet latvapurot ovat herkkiä virtaamien ja siten myös lajiston muutoksille.

”Muutokset lämpötilassa ja sadannassa vaikuttavat moniin jokien valuma-alueen toimintoihin. Lisäksi maankäyttö ja muu ihmistoiminta vaikuttavat yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Ilmastonmuutoksen vesistövaikutusten tutkimuksessa tulee pyrkiä vielä entistä laajemmin huomioimaan erilaisia tekijöitä ja näiden yhteisvaikutuksia”, sanoo erikoistutkija Heikki Mykrä Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmastonmuutos asettaa haasteita myös vesiensuojelulle ja -hoidolle. Etenkin pienvesissä on huolehdittava varjostuksen säilymisestä, jotta veden lämpötila nousisi mahdollisimman vähän.

Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka muutokset ilman lämpötilassa ja hydrologiassa vaikuttavat jokien pohjaeläinlajiston koostumukseen. Tutkimuksessa yhdistettiin ilmastomallien tuottamia skenaarioita jokien virtaamasimulaatioihin ja lajien esiintymistä ennustaviin malleihin. Tutkimus on julkaistu Global Change Biology -julkaisusarjassa.

Maailman vesipäivää vietetään 22.3.2018. Tänä vuonna päivän teemana on ”Nature for Water” ja se nostaa esille mahdollisuuksia parantaa vesien tilaa luontopohjaisilla ratkaisuilla. YK:n julistaman vesipäivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

”Näin maailman vesipäivän alla on hyvä muistaa, kuinka tärkeää on tutkia ilmaston ja vesiluonnon vuorovaikutusta”, sanoo Heikki Mykrä.

Lisää aiheesta

• Tutkimusartikkeli: Thermal and hydrologic responses to climate change predict marked alterations in boreal stream invertebrate assemblages
Maailman vesipäivä 2018 (englanniksi)

Lisätietoja:

Erikoistutkija Heikki Mykrä, Suomen ympäristökeskus
puh. +358 295251436, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkijatohtori Kaisa-Riikka Mustonen, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
puh. +358 405789989 etunimi.sukunimi@oulu.fi

Mainokset

Vuoden tiedekirja -palkinto Ilmastotiedon kirjoittajille

Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto on valinnut vuoden tiedekirja -palkinnon voittajaksi teoksen Energian Aika – Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen (WSOY 2017). Sen kirjoittajat Aki Suokko ja Rauli Partanen ovat molemmat vaikuttaneet jo vuosien ajan Ilmastotiedon taustajoukoissa ja blogikirjoittajina.

9789510423462_frontcover_draft

Vuoden tiedekirjan kriteereitä ovat aiheen kiinnostavuus ja merkittävyys, sisällön tieteellinen painoarvo sekä teoksen kirjalliset ansiot. Tiedekirjan täytyy perustua tutkimukseen, kertoa tutkimuksen tuloksista ymmärrettävällä tavalla ja antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa kirjoittajan väitteet ja johtopäätökset.

Energian aika kirja kuvaa modernia yhteiskuntaa, taloutta, ihmisten hyvinvointia ja ilmastonmuutosta ja muita ympäristövahinkoja energian näkökulmasta. Vaikka fossiilisia polttoaineita paljon parjataan, ei ilman niitä teollisia vallankumouksiakaan olisi todennäköisesti tapahtunut, ja nykyinen hyvinvointi olisi kenties jäänyt syntymättä. Energia on näytellyt keskeistä osaa ihmiskunnan lähihistoriassa. Kirjassa tuodaan esille monia fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoisten energiamuotojen merkittäviä ongelmia, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle.

Palkintoraatiin kuuluivat dosentti Markku Ihonen, dosentti Tuija Parvikko ja emerituskansleri Kari Raivio. Raadin sihteerinä toimi Tieteellisten seurain valtuuskunnan tiedotuspäällikkö Ilari Hetemäki. Palkintoraati antoi seuraavat perustelut:

Energian aika on analyyttinen, huolellisesti argumentoiva ja realistinen mutta myös innovatiivinen ja innostava esitys planeettamme isoimmista haasteista. Yhteiskunta joutuu tekemään vaikeita valintoja ja kompromisseja niin sanottujen viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ainoa kestävä peruste on monipuolinen tutkittu tieto. Teokseen on koottu suuri määrä tätä tietoa ymmärrettävään muotoon. Asian tärkeyttä ja ajankohtaisuutta ei voi korostaa liikaa.

Aki Suokko ja Rauli Partanen osoittavat tinkimättömästi, mitä vallitseva käsitys talouskasvun pakosta merkitsee energiankulutukselle ja -tuotannolle. Kun hyvinvointia tavoitellaan lähinnä talouskasvun kautta, myös ympäristöhaitat lisääntyvät tuhoisasti. Hyvinvointi ei kuitenkaan edellytä energiankulutuksen kasvua, ja tavoitteeksi tulisikin asettaa eettisesti ja ympäristöllisesti kestävä hyvinvoinnin lisääminen ja oikeudenmukaisuus.

Kirjan alaotsikossa mainitut talouskasvu, hyvinvointi ja ilmastonmuutos ovat riippuvaisia toisistaan, mutta pääotsikko korostaa energian saannin ja tuotantotavan ratkaisevaa roolia. Fossiilisten polttoaineiden haitat tiedostetaan yleisesti, mutta teos avaa oivallisesti myös vaihtoehtojen huomattavia ongelmia. Kirjoittajat peräänkuuluttavat laskutaitoa vaihtoehtoja punnittaessa eivätkä puolla mitään tiettyä teknologiaa. He päätyvät kuitenkin väittämään, että ”ydinvoimalla on numeroiden valossa oltava valtava rooli ihmiskunnan energiatulevaisuudessa tällä vuosisadalla”.

Suomen hallitus korostaa uusiutuvaa energiaa, etenkin biotaloutta, mutta hataralta tietopohjalta. Jokaisen poliitikon ja päättäjän olisikin syytä lukea Suokon ja Partasen kirja. Se panee ajattelemaan isoja asioita mutta myös tarjoaa ajattelulle tutkittuun tietoon perustuvia aineksia.

Aki Suokko on filosofian tohtori, diplomi-insinööri ja Rauli Partanen tietokirjailija.

Lainatut kohdat ovat Tieteellisten seurain valtuuskunnan lehdistötiedotteesta: https://www.tsv.fi/fi/vuoden-tiedekirja/vuoden-tiedekirja-palkinto-aki-suokolle-ja-rauli-partaselle

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen runsasluminen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen kehittämä uusi Arktis nyt -tuote kertoo yhdellä kuvalla tämänhetkisen jää- ja lumialueen laajuuden pohjoisella pallonpuoliskolla. Arktiselta alueelta tarvitaan tämän kaltaista yhä tarkempaa tilannekuvaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Arktisen alueen haasteet ovat esillä ensi viikolla alkavalla Levin Arktisella superviikolla.


Kuva: Arktis-nyt.

Pohjoisella pallonpuoliskolla kausittaisen lumipeitteen maksimi osuu maaliskuulle. ”Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen runsasluminen, kun tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa. Vaihtelu eri vuosien välillä on ollut kohtalaisen suurta, ja varsinkin viime vuosina erot talvien välillä ovat olleet erittäin suuria”, sanoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Kari Luojus.

Tiedot on saatu Ilmatieteen laitoksen uudesta Arktis nyt -palvelusta, joka on maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. Suurin ero muihin vastaaviin palveluihin on se, että ne kertovat perinteisesti vain joko jää- tai lumitilanteen laajuudesta.

”Ilmatieteen laitoksen palvelussa on saatu yhdistettyä useampia muuttujia yhteen kuvaan. Näin saadaan parempaa tilannekuvaa kryosfääristä eli pohjoisen pallonpuoliskon kylmiltä alueilta”, tutkimusprofessori Jouni Pulliainen tähdentää. Kuvassa on laajuuksien lisäksi mukana lumen vesiarvo, joka määrittää lumen sisältämän veden määrän. Se on olennainen tieto mm. laadittaessa hydrologisia ennusteita tulvien ehkäisemiseksi sekä ylipäänsä ilmaston ja ympäristön muutoksen seurannassa.

Lumen kokonaismäärä vähentynyt ja lumen sulanta aikaistunut

Tiedot lumen määrästä toimitetaan myös Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n Global Cryosphere Watch -palveluun, jossa tiedot yhdistetään trendeihin ja menneiden vuosien tilastoihin. Pitkistä havaintoaikasarjoista voidaan nähdä, että lumen kokonaismäärä pohjoisella pallonpuoliskolla on keskimäärin vähentynyt kevätkaudella ja lumen sulanta on samalla aikaistunut. Pitkän aikavälin tarkastelu (1980 – 2017) osoittaa, että lumen kokonaismäärä on kaikkina talvikuukausina keskimäärin vähentynyt.

Samoin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut ja monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2 – 7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,4 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä. Sään ääri-ilmiöt eli toisinaan hyvin runsaslumiset ja toisinaan vähälumiset talvet tulevat jatkossa lisääntymään.

Kun Suomessa oli kovat pakkaset, pohjoisnavalla oli poikkeuksellisen lämmintä

Arktinen alue lämpenee kaksinkertaisella nopeudella muuhun maailmaan nähden, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo tällä hetkellä arktisilla alueilla. Nämä muutokset vaikuttavat kuitenkin myös muuhun maapalloon.

”Se mikä tapahtuu arktisilla alueilla, ei jää vain arktisille alueille, vaan sillä on vaikutuksia laajemmalti. Suomessa pakkasia helmi-maaliskuun vaihteessa aiheuttanut Siperian korkeapaineen poikkeuksellinen voimistuminen saattaa osittain olla seurausta ilmakehän lämpenemisestä Pohjoisen jäämeren yllä. Kun talvella jossain päin maailmaa on poikkeuksellisen kylmää, toisella puolella on usein poikkeuksellisen lämmintä. Näin kävi helmi-maaliskuun vaihteessa kun samanaikaisesti pohjoisnavalla vallitsi nollakeli ja Euroopassa oli poikkeuksellisen kylmää”, selittää Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen.

Sää vaihtelee vuodesta toiseen, eivätkä yksittäiset lämpöjaksot Arktisella alueella ole sinänsä todiste ilmastonmuutoksen etenemisestä. ”Ne muistuttavat kuitenkin siitä, että epävarmuus ilmastossa on lisääntynyt ja ilmastonmuutoksen edetessä saamme varautua aiempaa voimakkaampiin heilahteluihin”, Laaksonen toteaa.

Arktinen superviikko käynnistyy Levillä ensi viikolla

Levillä alkaa ensi viikolla Arktinen superviikko. Arktisen alueen meteorologisia teemoja käsitellään erityisesti 20. maaliskuuta Arctic Meteorology Summit -huippukokouksessa. Koko viikko kokoaa laajan kirjon arktisia ilmatieteen alan vaikuttajia yhteen.

Yhteistyö on tärkeää, sillä Arktisen alueen tutkimus ja turvallisuus edellyttää kattavia ja pitkäaikaisia sää-, jää-, meri- ja ilmakehähavaintoja sekä mallinnusta. ”Meteorologia on Arktisessa neuvostossa uusi teema, vaikka arktiset maat tekevätkin jo paljon yhteistyötä aiheen parissa. Levin kokouksessa keskustellaan siitä, miten meteorologisen osaamisen tulisi jatkossa näkyä myös Arktisen neuvoston työssä”, sanoo arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen.

Lisätietoja:

Arktis nyt -palvelu: http://ilmatieteenlaitos.fi/arktis-nyt

Twitter: #FiArctic ja #arcticmet

ArktisNyt: Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi
Ilmastonmuutos: Ari Laaksonen, puh. 040 513 7900, ari.laaksonen@fmi.fi

Mediatiedustelut Levillä: Nina Kukkurainen, puh. 050 598 8242, nina.kukkurainen@fmi.fi tai
Eija Vallinheimo, puh. 050 530 3871, eija.vallinheimo@fmi.fi

Talvi oli lauha kylmästä helmikuusta huolimatta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Helmikuun sademäärä jäi poikkeuksellisen pieneksi pohjoisessa.


Kuva: Jarmo Vehkakoski.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan helmikuu oli suuressa osassa maata 1–4 astetta tavanomaista kylmempi. Edellisen kerran kylmempi helmikuu koettiin paikkakunnasta riippuen vuonna 2011 tai 2012. Kylmintä tavanomaiseen nähden oli Käsivarren Lapissa ja lähimpänä keskiarvoja oltiin Itä-Lapissa. Erityisesti kuukauden loppupuolisko oli ajankohtaan nähden varsin kylmä.

Helmikuun alin lämpötila oli Utsjoen Kevojärvellä 4. päivänä mitattu -37,1 astetta. Kuukauden ylin lämpötila oli Utössä 14. päivänä mitattu +3,8 astetta.

Poikkeuksellisen kuivaa pohjoisessa

Helmikuussa satoi poikkeuksellisen vähän maan pohjoisosassa, pääsääntöisesti vain noin 5 millimetriä. Tämä on vain noin 20 prosenttia keskimääräisestä sademäärästä. Usealla pitkäikäisellä havaintoasemalla sademäärä jäi mittaushistorian pienimmäksi. Myös maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista kuivempaa. Vähiten satoi Muonion kirkonkylässä, 0,8 millimetriä, ja eniten Hämeenlinnan Pirttikoskella, 36,9 millimetriä.

Lunta oli kuukauden päättyessä koko maassa, lounaisrannikon noin 10 senttimetrin ja Kittilän noin 90 senttimetrin välillä.

Talvi oli jälleen monin paikoin leuto

Talvi (joulukuu-helmikuu) oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista leudompi. Ainoastaan Pohjois-Lapissa oli noin asteen tavanomaista kylmempää. Talvi 2018 oli viides peräkkäinen talvi, kun suuressa osassa maata oli tavanomaista leudompaa.

Uudeltamaalta Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Kittilän ympäristössä talvikuukaudet oli tavanomaista sateisempia, muualla sademäärät olivat lähellä keskiarvoja tai jäivät hieman niiden alle. Eniten satoi etelärannikolla, noin 200 millimetriä. Vähiten satoi Pohjois-Lapissa, 50–100 millimetriä.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Helmikuun kuukausikatsaus: http://www.ilmastokatsaus.fi/2018/03/01/helmikuun-2018-kuukausikatsaus/

Helmikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

Säästä twiittaavat @meteorologit

Puhtaammat laivojen polttoaineet tuovat terveyshyötyjä, mutta vaikuttavat myös ilmastoon

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Naturessa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan puhtaammat laivojen polttoaineet vähentävät lapsuuden astmadiagnooseja 3,6 prosentilla maailmanlaajuisesti. Toisaalta pienhiukkasten väheneminen kiihdyttää ilmastonmuutosta.


Kuva: Hannu Manninen.

Meriliikenteessä käytettävät polttoaineet muuttuvat puhtaammiksi vuonna 2020, jolloin Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn sääntely edellyttää, että polttoaineet sisältävät 80 – 86 prosenttia nykyistä vähemmän rikkiä.

Tämä on merkittävin parannus koskien maailmanlaajuisia polttoainestandardeja viimeiseen sataan vuoteen. Muutoksen tavoitteena on saavuttaa merkittäviä terveysvaikutuksia maailmanlaajuisesti. Nature-lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan puhtaammat meriliikenteessä käytettävät polttoaineet vähentävät lapsuusajan astmasta kärsivien määrää 3,6 prosentilla maailmanlaajuisesti.

Rikkiä sisältävät hiukkaset ovat riittävän pieniä, jotta ne päätyvät hengitettäessä syvälle keuhkoihin. Siksi niitä pidetään ihmisten terveydelle hyvin vahingollisina. Laivojen ilmansaasteiden vaikutukset ovat suurimpia alueilla, joilla on vilkkaasti liikennöityjä laivareittejä ja joiden vieressä on tiheästi asuttuja alueita. Tällaisia alueita ovat erityisesti Kiina, Singapore, Panama, Brasilia ja Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan rannikot.

Uusi IMO-rikkirajoitus vähentää globaalisti meripolttoaineiden sallitun rikkipitoisuuden 3,5 prosentista 0,5 prosenttiin erityisalueiden ulkopuolella, mikä pienentää rikin määrää 35 000 ppm:stä – 5 000 ppm:ään. Erityisalueet, kuten Itämeri, Pohjanmeri ja Pohjois-Amerikka, ovat jo tiukemman 0,1 % rikkisääntelyn piirissä. ”Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon terveyshyötyjä voidaan odottaa vuoden 2020 jälkeen, kun puhtaammat laivojen polttoaineet otetaan käyttöön globaalisti”, toteaa Delawaren yliopiston merentutkimuksen ja politiikan professori James Corbett.

Yli 14 miljoonaa lapsuusiän astmadiagnoosia arvioidaan liittyvän laivojen polttoaineista johtuviin päästöihin. Lisäksi merenkulun arvioidaan aiheuttavan vuodessa 400 000 ennenaikaista kuolemaa, jotka johtuvat pääasiassa keuhkosyövästä tai sydän- ja verisuonitaudeista. Tämä on noin 3-4 % näistä WHO:n arvioimista ilmansaasteiden aiheuttamista taudeista maailmanlaajuisesti. Alusten rikkipäästöjen vähentäminen vähentää myös muita globaaleja terveyshaittoja. Arvioiden mukaan puhtaampien polttoaineiden käytöllä vältetään noin kolmannes vuotuisista laivaliikenteen aiheuttamista sydän- ja verisuonitaudeista ja keuhkosyöpäkuolemista.

Pienhiukkasten väheneminen nopeuttaa ilmastonmuutosta

”Mallinnuksessa otettiin yksittäisten laivojen tekniset ominaisuudet huomioon ja käytettiin alusten navigointijärjestelmien lähettämää paikkatietoa kuvaamaan, missä ja kuinka alukset operoivat”, selittää Ilmatieteen laitoksen vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen.

Vaikka terveyshyödyt ovatkin selkeitä, tutkimuksessa selvitettiin myös puhtaampien laivojen ilmastovaikutuksia.

”Laivojen päästöt aiheuttavat rikkiä sisältäviä pienhiukkasia, jotka heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen, mikä samalla jarruttaa ilmastonmuutosta. Olemme arvioineet, että puhtaampien polttoaineiden käyttö laivoissa lisää ilmaston lämmittävää vaikutusta noin kolme prosenttia ihmisen aikaansaamasta ilmaston lämpenemisestä”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mikhail Sofiev. ”Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa tarvitaan lisää toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.”

Ilmiötä voi verrata kattilaan, joka kiehuu. Jääpalojen lisääminen kiehuvaan veteen voi hidastaa veden kuumenemista, mutta se ei pysäytä prosessia. Siksi pitää pohtia myös sitä, mitä ilmastolle tapahtuu, kun laivat päästävät rikkiä ilmakehään ja näin hidastavat ilmaston lämpenemistä.

Toisaalta merenkulun odotetaan jatkuvasti kasvavan ja näin jatkavan sekä haitallisten päästöjen että kasvihuonekaasujen tuottamista. Tulevista vähennyksistä huolimatta vähärikkisetkin polttoaineet aiheuttavat edelleen noin 250 000 kuolemantapausta ja 6,4 miljoonaa lapsuuden astmatapausta vuodessa, joten yhä tiukempia standardeja tarvitaan myös vuoden 2020 jälkeen.

Tutkimusta johti Delawaren yliopisto ja kansainvälisessä tutkijaryhmässä oli tutkijoita Ilmatieteen laitoksen lisäksi Rochester Institute of Technologystä (RIT) ja Energy and Environmental Research Associatesta. Tutkimusta rahoitti ClimateWorks -säätiö, Suomen Akatemia, Ilmatieteen laitos ja Energy and Environmental Research Associates.

Lisätietoja:

Vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 050 919 5455, jukka-pekka.jalkanen@fmi.fi

Tutkija Mikhail Sofiev, puh. 050 529 0578, mikhail.sofiev@fmi.fi

Lue teemasta myös Atmos-lehdestä:

https://atmoslehti.fi/tutkimus/laivaliikenteen-paastojen-tutkimus-vaatii-kokonaiskuvan-hahmottamista/

https://atmoslehti.fi/teema/pienhiukkaset-vaikuttavat-seka-terveyteen-etta-ilmastonmuutokseen

Tammikuu oli lähes koko maassa tavanomaista lauhempi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tammikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lauhempi, vain aivan pohjoisimmassa Lapissa kuukausi oli tavanomaista kylmempi. Lumisinta kuukauden päättyessä oli Tunturi-Lapissa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tammikuu oli lähes koko maassa tavanomaista lauhempi, ainoastaan Enontekiöllä ja Utsjoella kuukauden keskilämpötilat painuivat tavanomaista alhaisemmiksi. Tammikuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan 0…-4 asteesta Pohjois-Lapin alle -13 asteeseen. Suurin lämpötilapoikkeama tavanomaiseen tammikuuhun verrattuna oli maan itäosassa, Kainuussa sekä Koillismaalla, missä kuukausi oli 3–5 astetta lauhempi.

Kuukauden alin lämpötila, -36,8 °C, mitattiin 24. päivänä Inarin Nellimin havaintoasemalla. Ylin lämpötila, +6,9 °C, mitattiin Jomalassa Jomalabyn sekä Kökarissa Bogskärin havaintoasemilla 25. päivänä.

Sademäärien suhteen kuukausi oli yleisesti tavanomainen tai tavanomaista sateisempi. Sateisinta oli Uudellamaalla ja osassa Pohjois-Karjalaa, vähäsateisinta länsirannikolla sekä Pohjois-Lapissa. Suurin kuukausisademäärä, 81,6 mm, mitattiin Lieksan Kolilla ja pienin kuukausisademäärä, 18,5 mm, Utsjoen Nuorgamissa.

Lunta oli kuukauden lopulla eniten Enontekiön ja Kittilän alueilla, missä lunta oli vajaan metrin verran. Eniten lunta, 98 cm, oli kuukauden viimeisenä päivänä Enontekiön Kaaresuvannossa. Maan eteläosassa lunta oli monin paikoin vain joitakin senttejä tammikuun lopussa.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Tammikuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu

Säästä twiittaavat Twitterissä @meteorologit

Väitös: Ilmastonmuutoksella voi olla merkittäviä vaikutuksia pohjoisen pienten jokien ja purojen eliöihin

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Katri Tolonen keräsi tutkimukseensa näytteitä Tenojokeen laskevista puroista.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katri Tolonen on tutkinut väitöstyössään Tenoon laskevia pieniä jokia ja puroja. Väitöstutkimuksen mukaan ympäristönmuutoksilla, kuten ilmastonmuutoksella, voi olla merkittäviä vaikutuksia pohjoisen pienten jokien ja purojen pohjan eliöihin. Väitös tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 19. tammikuuta.

Väitöstutkimuksessa mielenkiinnon kohteena olivat pienten jokien ja purojen pohjaeläimet, kuten vesiperhosten ja päiväkorentojen toukat. Pohjaeläimet ovat tärkeä osa virtavesien ekosysteemejä. Niiden tuottamia ekosysteemipalveluja ovat esimerkiksi uoman puhdistaminen veteen joutuneista puiden lehdistä. Ne pilkkovat lehdet ravinnokseen. Pohjaeläimet itse taas ovat tärkeää kalojen ravintoa.

Tutkimuksen tulosten perusteella ympäristömuutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pohjoisten virtavesien pohjaeläinten yhteisöihin, ja siten myös niiden tarjoamiin ekosysteemipalveluihin.

Pohjoisten ekosysteemien tiedetään olevan erityisen herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille.

”Pohjoiset virtavesiekosysteemit ovat vielä lähellä niiden luontaista tilaa. Ympäristönmuutokset voivat kuitenkin muuttaa tilannetta. Esimerkiksi ilmastonmuutoksella ennustetaan olevan huomattavia vaikutuksia virtavesien hydrologiaan. Osa pohjaeläimistä loikoo kivien päällä, osa taas pystyy tarttumaan kiviin ja muihin pintoihin erityisten koukkujensa avulla. Jos purojen virtausolosuhteet ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvat, voivat joidenkin lajien elinolosuhteet huonontua”, kuvailee Katri Tolonen.

Väitöskirjassa tutkittiin pohjoisten, luonnontilaisten virtavesien pohjaeläinyhteisöjen rakenteeseen keskeisesti vaikuttavia ympäristötekijöitä. Tutkimuskohteena olivat Tenoon laskevat pienet joet ja purot sekä Suomessa että Norjassa. Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuus näyttäisi rakentuneen ennen kaikkea vaihtelevien ympäristöolosuhteiden ohjaamana.

”Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuuden taustalla vaikuttavien ympäristötekijöiden tunnistaminen auttaa suojelemaan yhteisöjen kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tulosten mukaan mahdolliset suojelutoimenpiteet tulisi kohdistaa kattamaan virtavesien ympäristöolosuhteita laajasti, jotta ympäristön mukaan vaihtelevat yhteisöt tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla katetuiksi”, arvioi Tolonen.

Pohjaeläimiä käytetään yleisesti virtavesien tilan havainnoinnissa, biomonitoroinnissa. Tutkimuksen perusteella havainnoinnissa voitaisiin jatkossa ottaa entistä paremmin huomioon esimerkiksi pohjaeläinyhteisöjen rakenteeseen vaikuttava ympäristön vuodenaikaisvaihtelu.

Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen tutkijan FM Katri Tolosen väitös aiheesta Taxonomic and functional organization of macroinvertebrate communities in subarctic streams tarkastetaan perjantaina 19.1. klo 12 Oulun yliopistossa.

Lisätietoja ja aineistoja

Tutkija Katri Tolonen, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 40 831 8035, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Väitöstilaisuus perjantaina 19. tammikuuta 2018 klo 12
Oulun yliopiston Wetteri-salissa (IT115) (Pentti Kaiteran katu 1, Linnanmaa)

Väitöskirja: Taxonomic and functional organization of macroinvertebrate communities in subarctic streams

%d bloggers like this: