Talvien lauhtuessa metsien lumituhoriski kasvaa Itä- ja Pohjois-Suomessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistutkimuksessa kävi ilmi, että ilmastonmuutos vaikuttaa metsien lumituhoriskeihin.


Kuva: Joonas Korpilaakso.

Puiden latvoihin talvella kertyvä tykkylumi voi aiheuttaa metsien arvoa alentavia puustovaurioita sekä katkoksia sähkönjakelussa, kun vaurioituneet puut kaatuvat tai taipuvat voimalinjoille. Tykkyä kertyy Suomen oloissa eniten Itä- ja Pohjois-Suomen vaaraseuduilla, missä puut ovat toisaalta parhaiten sopeutuneita tykkylumeen. Tykkylumen aiheuttamia metsätuhoja voi esiintyä kuitenkin missä päin Suomea tahansa. Lumi tarttuu puiden latvuksiin parhaiten, kun sataa raskasta märkää lunta lämpötilan ollessa nollan lähellä. Etenkin korkeilla paikoilla myös huurteen muodostuminen kerryttää runsaasti tykkyä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen talvet muuttuvat aiempaa lauhemmiksi ja samaan aikaan sademäärät talvella lisääntyvät. Metsien lumituhojen kannalta oleellisimpia ovat muutokset tykkylumen kertymiselle otollisten sääolosuhteiden esiintymisessä. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella talven raskaimmat tykkylumikuormat keskimäärin kevenevät Etelä- ja Länsi-Suomessa kuluvan vuosisadan aikana. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa metsien lumituhoriski näyttäisi kasvavan. ”Näillä alueilla talvet säilyvät riittävän kylminä, jotta suurin osa sateesta tulee lumena ja talvien lauhtuessa märän lumen kertymät lisääntyvät. Lisäksi lisääntyvä kosteus lisää huurteen kertymiselle otollisten säätilanteiden esiintymistä näillä maastonmuodoiltaan huurteen kertymiselle alttiilla alueilla. Tulosten perusteella kasvava lumituhoriski olisi syytä huomioida metsänhoidossa riskialueilla”, arvioi Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen.

Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia ADAPT- ja FORBIO-hankkeiden kautta.

Lisätietoja:

Tutkija Ilari Lehtonen, puh. 050 380 2870, ilari.lehtonen@fmi.fi

Kymmenen alhaisinta Arktisen merijään laajuutta mitattu viimeisten 10 vuoden aikana

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tämän vuoden syyskuussa jään keskimääräinen laajuus Pohjoisella jäämerellä oli 4,7 miljoonaa neliökilometriä, joka on kaikkien aikojen viidenneksi pienin arvo. Kaikki alhaisimmat merijään laajuudet on mitattu viimeisten kymmenen vuoden aikana.


Kuva: Jouni Vainio.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut, monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,4 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä. Kymmenen viimeistä vuotta ovat olleet myös kymmenen vähäjäisintä vuotta.

Vuoden 2012 syyskuussa mitattu 3,7 miljoonaa neliökilometriä on koko mittausjakson tähän mennessä mitattu pienin määrä. ”Vuosien välinen ero on normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan. Muutos on yli 13 % vuosikymmenessä”, Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Jari Haapala toteaa ja muistuttaa, että merten jääpeite on yksi ilmastonmuutoksen tärkeimmistä indikaattoreista.


Kuva 1. Merijään keskimääräinen laajuus Pohjoisella Jäämerellä syyskuussa


Kuva 2. Merijään syyskuun laajuuden jakaumat vuosina 1979 – 1988 ja 2007 – 2016

Merijään määrä oli poikkeuksellisen alhainen myös keväällä ja talvella

Pohjoisen jäämeren jääpeitettä on mitattu tarkasti vuodesta 1979 alkaen. Kattavimmat tiedot merijään muutoksista saadaan satelliittien mittauksista, joiden perusteella voidaan laskea kuinka merijään peittävä alue muuttuu ja miten se vaihtelee vuosien ja kuukausien välillä. Voimakkaimmillaan pienentyminen näkyy syyskuussa, jolloin jään vuotuinen peittävyys on pienimmillään.

Pohjoisella jäämerellä merijäätä muodostuu syksyn ja talven aikana ja laajimmillaan jääpeite on maaliskuussa. Kevään ja kesän aikana jääpeite sulaa osittain, ja pienimmillään merijään peittävyys on syyskuussa.

”Vuosi 2016 on ollut jäätutkijoiden kannalta mielenkiintoinen, sillä myös talvella ja keväällä merijään laajuus oli ennätyksellisen pieni. Myös havainnot jään paksuudesta kertoivat, että merijään määrä Arktikassa oli poikkeuksellisen alhainen tänä vuonna. Kesäkausi oli alueella kuitenkin keskimääräistä kylmempi ja se ansiosta jääkenttä ei sulanut niin voimakkaasti kuin ennakoitiin”, Jari Haapala kertoo.

Jään pienin hetkellinen laajuus, 4,14 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuun 10. päivä. Se on kaikkien aikojen toiseksi alhaisin luku. Syyskuun loppupuoliskolla muodostui merkittävästi lisää uutta jäätä, jolloin syykuun keskimääräiseksi jään laajuudeksi tuli lopulta 4,7 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on vuosien 2012 ja 2007 jälkeen viidenneksi pienin arvo.

Lisätietoja:

Yksikön päällikkö, tutkimusprofessori Jari Haapala, puh. 040 757 36 21, jari.haapala@fmi.fi

https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/ilmio/-/artikkeli/4be2265d-15bd-43c4-828f-f1224960ef47/napamerien-jaapeite.html

Kesäinen sää jatkui syyskuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Syyskuu oli Suomessa kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli 1-2 astetta, Luoteis-Lapissa jopa 2-4 astetta tavanomaista lämpimämpi. Vuosi sitten syyskuu oli jopa hieman tämänvuotista lämpimämpi. Syyskuun ylin lämpötila oli Helsingin Kumpulassa 7. päivänä mitattu 23,2 astetta ja alin lämpötila oli Sallan Naruskassa 18. päivänä mitattu -5,3 astetta. Kesäinen sää jatkui pitkin syyskuuta, sillä viimeinen +20 asteen ylitys oli kuukauden 15. päivänä ja vielä 27. päivänä lämpötila kohosi Oulua myöten yli 17 asteeseen.

Tavanomaiseen verrattuna syyskuussa satoi eniten Lapissa, jossa 50 – 80 millimetrin sademäärät olivat noin puolitoistakertaisia pitkän ajan keskiarvoon nähden. Muualla maassa sademäärät jäivät pääosin kolmasosan alle tavanomaisista lukemista. Maan lounaisosassa sademäärä jäi paikoin harvinaisen pieneksi eli vastaava toistuu keskimäärin kerran 10 vuodessa. Eniten syyskuussa satoi Virolahden Koivuniemessä 100,6 mm ja vähiten Utön saarella 8,8 mm. Suurin vuorokauden sademäärä oli Espoon Tapiolassa 3. päivänä mitattu 60,1 mm.

Syyskuun sademäärät eivät kerro koko totuutta syyskuun sateisuudesta, sillä sadepäiviä oli maan etelä- ja länsiosassa paikoin poikkeuksellisen vähän. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla sadepäiviä oli vain neljä, kun tyypillisesti niitä on noin 16.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto
http://www.ilmastokatsaus.fi/


Suomen syyskuun keskilämpötila 1961-2016 ja vuosien 1981-2010 keskiarvo.

Sodankylän satelliittipalvelukeskus tarjoaa dataa ilmaiseksi ja pilvipalveluna

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Sodankylässä toimii Lapin ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen yhteydessä kansallinen satelliittipalvelukeskus, joka palvelee suomalaisia ja kansainvälisiä asiakkaita. Sodankylässä vastaanotettavat satelliittiaineistot tarjoavat rajattomia mahdollisuuksia monelle eri alalle.


Kuva: Tero Pajukallio.

Sodankylän kansallisessa satelliittipalvelukeskuksessa vastaanotetaan ja arkistoidaan satelliittien välittämiä havaintoja lähes reaaliaikaisesti Suomesta, Euroopasta ja koko pohjoiselta pallonpuoliskolta. Tietoja voivat hyödyntää monet eri tahot, kuten ympäristö- ja turvallisuusviranomaiset. Satelliittien välittämää tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi meteorologisissa palveluissa, tulvaennustejärjestelmissä, jääpalveluissa sekä meriliikenteessä. ”Tietojen avulla pystytään varautumaan luonnononnettomuuksiin ja sään ja ilmaston aiheuttamiin vaaratilanteisiin entistä tehokkaammin”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jouni Pulliainen tiivistää.

Rajattomia mahdollisuuksia esimerkiksi sovelluskehittäjille

Sodankylässä vastaanotettu satelliittidata on avointa ja ilmaista. Aineistoilla olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa myös laajemmalle käyttäjäjoukolle. Sodankylän satelliittipalvelukeskusta on kehitetty viime vuosina niin, että isot satelliittidatamassat on saatavilla myös pilvipalveluna. ”Tämä tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia tuotekehitykseen sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteisten ekosysteemien ja kumppanuuksien luomiseen”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jouni Pulliainen korostaa.

Ilmatieteen laitos hyödyntää itse saatavaa satelliittikuvaa omassa toiminnassaan monella tapaa. Satelliittikuvista räätälöidään tuotteita erilaisiin tarpeisiin, esimerkkejä tästä ovat mm. jääkartat, tulvatilannekuvat, UV-tuotteet ja lumi- ja routakartat. Satelliittihavainnoista kertyviä pitkiä aikasarjoja voidaan hyödyntää myös mm. ilmastonmuutostutkimuksessa. Tieto on tärkeää erityisesti arktisilla alueilla, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt erityisen voimakkaasti.

Sodankylän satelliittipalvelukeskuksen yhteistyökumppaneina ovat Eumetsat, Euroopan avaruusjärjestö ESA sekä EU:n Copernicus-ohjelma. Syynä laajaan yhteistyöjoukkoon on se, että Sodankylän on sijainniltaan edullinen polaarirataisten eli napojen yli lentävien satelliittien datan vastaanottoon. Yhteistyötä edesauttaa kuitenkin myös se, että Sodankylän asemalla on valmius vastaanottaa dataa monesta eri satelliiteista ja se, että asema on varustettu maanpintalaittein, joiden avulla voidaan myös varmentaa satelliittimittausten oikeellisuus.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Jouni Pulliainen, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi

Linkki Sodankylä-videoon: https://youtu.be/gNG6mVhVyns

Sodankylä National Satellite Data Center: nsdc.fmi.fi

Alusten rikkipäästöt kääntyneet huimaan laskuun Itämerellä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Itämerellä 1.1.2015 voimaan tullut polttoaineen rikkipitoisuusmääräysten tiukennus on tuottanut tulosta. Ilmatieteen laitoksen Trafille tekemästä raportista selviää, että rikkipäästöt ovat laskeneet Itämeren alueella merkittävästi. Alusten polttoaineiden suurin sallittu rikkipitoisuus on vuoden 2015 alusta lähtien ollut 0,1 %, kun aikaisempi raja oli 1,0 %.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Trafi on vuodesta 2007 lähtien rahoittanut vuosittain Ilmatieteen laitoksen tekemiä Itämeren merenkulun haitallisia pakokaasupäästöjä (SOx, NOx, CO, CO2 ja PM-päästöt) koskevia selvityksiä ja raportoinut niistä HELCOM Maritime -kokoukselle. Näitä tietoja on mm. käytetty, kun laadittiin Itämeren maiden yhteistä ehdotusta IMOlle Itämeren nimeämiseksi typen oksidien eli NOx -päästöjen kontrollialueeksi (NECA).

Rikkipäästöjen lisäksi myös pienhiukkaspäästöt ovat vähentyneet

”Olemme erittäin tyytyväisiä siitä, että alusten polttoaineen rikkipitoisuuden alentaminen on tuottanut tulosta. Vuonna 2015 rikin oksidien eli SOx-päästöt laivoista olivat 10 300 tonnia ja pienhiukkaspäästöt 10 400 tonnia. Verrattuna vuoteen 2014 kyseiset päästöt ovat alentuneet 88 % rikin oksidipäästöjen ja 36 % pienhiukkaspäästöjen osalta, mikä osaltaan on myös polttoaineen rikkipitoisuuden alenemisen ansiota. Laivojen NOx ja CO2 -päästöt sen sijaan kasvoivat 6.3 % ja 5.6 % vuonna 2015 edelliseen vuoteen verrattuna”, toteaa Trafin johtava asiantuntija Jorma Kämäräinen.

Oma vaikutuksensa rikkipäästöjen vähenemisen varmentamiseksi on myös ollut Trafin satamavaltiotarkastajien suorittamalla laivojen polttoaineiden rikkipitoisuuden valvonnalla, joka alkoi vuonna 2015. Valvonnan kattavuus on parantunut entisestään heinäkuussa 2016 alkaneen kaukovalvonnan avulla, joka on moninkertaistanut valvottavien alusten määrän.

Merenkulun päästövähennystavoitteiden kanssa riittää vielä työtä

Laivaliikenteen ympäristösääntelyn muutoksilla on vaikutettu siihen, että ihmisille haitallisten pienhiukkasten määrä on tällä päästösektorilla laskenut. Meriliikenteen energiatehokkuuden parantamisen ja kasvihuonekaasupäästöjen minimoinnin parissa riittää kuitenkin vielä työtä, koska suunnitellut päästövähennystavoitteet merisektorilla ovat haastavia.

”Erityisesti alusten pitkä elinikä, 25–30 vuotta, saa aikaan sen, että suunniteltujen päästöjä vähentävien teknisten ratkaisujen aikajänne on pitkä. Rikkirajan muutoksen suhteen asia on toisenlainen ja vaikutukset päästöihin ovat välittömiä, koska ne kohdistuvat suoraan alusten käyttämään polttoaineeseen rakennusvuodesta riippumatta”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen toteaa.

Lisätietoja:

Emissions from Baltic Sea shipping in 2015 -raportti julkaistaan tiistaina 6.9.2016 HELCOM Maritime –kokouksessa, jonka jälkeen se on luettavissa kokonaisuudessaan organisaation nettisivuilta.

Trafi
johtava asiantuntija Jorma Kämäräinen, puh. 029 5346 440, jorma.kamarainen(at)trafi.fi

Ilmatieteen laitos
erikoistutkija Jukka-Pekka Jalkanen, puh. 050 919 5455, jukka-pekka.jalkanen(at)fmi.fi

Elokuussa runsaat sateet ja Rauli-myrsky pääosassa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Elokuu sekä koko kesä oli monin paikoin varsin sateinen ja lämpötiloiltaan melko tavanomainen.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuu oli paikoin poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa sekä Lapissa eli vastaavanlaisia sateita esiintyy näillä alueilla elokuussa keskimäärin kerran 30 vuodessa. Kuukauden sademäärä oli sateisimmilla alueilla pääosin 100–150 millimetriä, joka on puolitoista-kaksinkertainen määrä tavanomaiseen verrattuna. Sateisinta oli Mustasaaren Riimalassa, jossa satoi 206,3 millimetriä. Erityisen sateista oli kuukauden puolivälissä, kun 14. päivänä Teuvan Kauppilankylässä satoi vuorokauden aikana 74,7 mm. Muualla maassa eli lähinnä maan etelä- ja keskiosassa elokuun sademäärä vaihteli 60 ja 120 mm välillä, kuivinta oli Päijät-Hämeessä.

Elokuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Suhteessa tavanomaiseen lämpimintä oli itärajan läheisyydessä ja viileintä Länsi-Lapissa. Kuukauden ylin lämpötila 26,1 astetta mitattiin Lappeenrannassa kuukauden 22. päivänä ja alin lämpötila -2,6 astetta mitattiin puolestaan Sallan Naruskassa 30. päivänä.

Kesämyrskyksi harvinaisen voimakkaan Rauli-myrskyn pitkäkestoiset myrskypuuskat aiheuttivat laajalti sähkökatkoja etenkin maan keskiosassa 27. elokuuta. Rauli-myrskystä tarkempaa tietoa Ilmastokatsaus-lehdessä: http://www.ilmastokatsaus.fi/2016/08/29/rauli-nousi-myrskyjen-raskaaseen-sarjaan/

Ennätyksellisen sateinen kesä Pohjanmaalla ja Lapissa

Kesä eli kesä-elokuu oli ennätyksellisen sateinen Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla sekä Lapissa. Sademäärä nousi näillä alueilla yleisesti yli 300 mm ja oli paikoin jopa kaksinkertainen tavanomaiseen nähden. Kaikkein eniten kesällä satoi Kittilän Kenttärovan asemalla, 449mm. Lähinnä maan lounaisosassa oli hieman tavanomaista kuivempi kesä.

Kesän keskilämpötila oli suuressa osassa maata hieman tavanomaista korkeampi. Suurin poikkeama, noin aste, pitkän ajan keskiarvosta oli Itä-Lapissa.

Kesän hellepäivät jakautuivat epätasaisesti. Toukokuussa hellettä oli kuutena päivänä, kesäkuussa 11, heinäkuussa 16 päivänä ja elokuulle riitti vain kaksi hellepäivää. Näin ollen kesäkuukausien hellepäivien lukumäärä oli tänä vuonna 35, mikä on tavanomainen määrä.

Missään päin maata ei ylitetty 30 asteen rajaa kuluvana kesänä ja lämpimimmäksi lukemaksi jäi Utsjoen Kevon 23. heinäkuuta mitattu 29,1 astetta. Viimeksi alle 30 asteen on jääty vuosina 2008 ja 2009.

Kesän salamamäärä jäi alle keskiarvon

Kesäkuukausina Suomessa havaittiin noin 113 000 maasalamaa, mikä jää hieman alle 135 000 keskiarvosta. Elokuussa salamointi jäi kesäkuun tapaan noin puoleen tavanomaisesta.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Laajempi raportti Rauli-myrskystä löytyy osoitteesta www.ilmastokatsaus.fi

Hiilidioksidin ja metaanin määrä lisääntynyt Pohjois-Suomessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa Sodankylässä on tehty kasvihuonekaasuhavaintoja Fourier-muunnos spektrometrillä (FTS) vuoden 2009 alusta lähtien. Mittausjakson (2009–2015) aikana Sodankylässä on havaittu hiilidioksidin lisääntymistä 2,2 +/- 0,2 ppm vuodessa.


Kuva: Rigel Kivi.

Havaittu trendi on tilastollisesti merkittävä. Kuukauden keskiarvo on ylittänyt 400 ppm:n tason ensimmäisen kerran helmikuussa 2014. Sodankylässä on mitattu myös metaanin lisääntymistä 7.1 +/- 0.8 ppb vuodessa saman seitsemän vuoden havaintosarjan aikana.

FTS-instrumentti on optimoitu mittaamaan kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin ja metaanin, kokonaiskolumnia koko ilmakehän läpi alhaalta ylös mittaamalla auringon säteilyn absortiospektrejä lähi-infrapuna- alueella (0.9-2.5 mikrometriä).Sodankylässä oleva Ilmatieteen laitoksen FTS-instrumentti kuuluu maailmanlaajuiseen Total Carbon Column Observing Network (TCCON)- verkostoon. Sodankylä on ainoa TCCON-verkoston mittausasema koko Fennoskandian alueella (kuva 2)

Verkoston havaintoja käytetään laajasti kasvihuonekaasu-tutkimuksessa sekä satelliittihavaintojen validoinnissa. Esimerkkejä satelliittimittauksista ovat NASAn Orbiting Carbon Observatory-2 (OCO-2), JAXA:n Greenhouse Gases Observing Satellite (GOSAT) ja ESAn the SCanning Imaging Absorption spectroMeter for Atmospheric CHartographY (SCIAMACHY). Suunnitelmissa on myös TROPOMI (TROPOspheric Monitoring Instrument)-hanke, joka kartoittaa päästöjen jakautumista koko maapallolla.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta on mitattu in situ- menetelmällä Sammaltunturin laella vuodesta 1997 lähtien. Maailmanlaajuinen pitoisuuksien kasvu näkyy myös Pallaksen mittauksissa. Hiilidioksidipitoisuus on kohonnut vakaasti n. 2 ppm vuodessa. Sodankylässä on käynnistynyt syyskuussa 2013 myös AirCore-mittausten ohjelma. AirCore on uusi mittausmenetelmä, jonka avulla mitataan tarkasti kasvihuonekaasujen pystyjakaumia.


Kuva 1: Hiilidioksidi -kolumnin lisääntyminen Sodankylässä toukokuusta 2009 alkaen. Kuvassa on kuukauden keskiarvot ja trendi 2.2+/-0.2 ppm per vuosi. FTS mittaa suoraa auringonsäteilyä, joten mittaukset eivät ole mahdollisia keskitalvella Pohjois-Suomessa. Mitattu hiilidioksidi-kolumnin huippukohta on kevään aikaan. Hiilidioksidi-kolumni laskee kasvukauden aikana, kun kasvillisuus sitoo hiilidioksidia ilmakehästä.


Kuva 2: TCCON asema Sodankylässä. TCCON on lähi-infrapuna-alueella toimivien Fourier-muunnos-spektrometrien verkosto, jonka tarkoituksena on tuottaa korkealaatuista kolumnidataa hiilinielujen – ja lähteiden paikallistamista varten (Kuva: Rigel Kivi).

Lisätietoja:

Erikoistutkija Rigel Kivi, puh. 029 539 2728, rigel.kivi@fmi.fi

Tutkija Pauli Heikkinen, pauli.heikkinen@fmi.fi

Sammaltunturin havainnot:

Ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila, puh. 050 367 1305, tuomas.laurila@fmi.fi
Juha Hatakka, juha.hatakka@fmi.fi

Kivi, R. and Heikkinen, P.: Fourier transform spectrometer measurements of column CO2 at Sodankylä, Finland, Geosci. Instrum. Method. Data Syst., 5, 271-279, doi:10.5194/gi-5-271-2016, 2016.

http://www.geosci-instrum-method-data-syst.net/5/271/2016/

%d bloggers like this: