Öljyn hinnanlasku on harvinaislaatuinen mahdollisuus ilmastonmuutoksen hillinnässä

Öljynhinta on laskenut yli 50 % viimeisen kuuden kuukauden aikana. Yhdysvalloissa moottoribensiinin kulutus ja ajettujen kilometrien määrä ovat olleet voimakkaassa laskussa viime vuosina kun öljyn hinta on ollut korkealla. Nyt trendi näyttää ainakin tilapäisesti kääntyneen, sillä öljyn hinnanlaskun myötä moottoribensiinin kulutus on noussut yli 40 %. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan öljyn hinnan puolittuminen tarjoaa harvinaislaatuisen  mahdollisuuden edistää kestävää energiajärjestelmää ja ilmastonmuutoksen hillintää ilman suurta taloudellista haittaa.

Cartoon-plunging-o_3123043b

Yhdysvalloissa moottoribensiinin verotus on hyvin kevyttä (keskimäärin alle 23 dollarisenttiä gallonalta eli noin 6 senttiä litralta), joten öljyn hinnanmuutokset päätyvät lähes suoraan moottoribensiinin hintaan. Suomessa bensiinin hinnasta reilusti yli puolet on veroja nykyisellä öljynhinnalla. Vertailua hankaloittaa se, että osa Suomen polttoaineveroista (ja veroluonteisista maksuista) on suhteellisia ja osa absoluuttisia, mutta kokonaiskuva on silti selvä. Bensiinin kulutus on laskenut rajusti vuoden 2007 jälkeen kun öljynhinta on ollut korkealla (kuva 1). Öljyn voimakas hinnanlasku tarjoaa nyt mahdollisuuden tarkastella, että onko moottoribensiinin kulutuksen laskun taustalla pysyvä sosiaalinen muutos vai onko korkea bensiinin hinta lähinnä tuhonnut bensiinin kysyntää. Arvelin vajaa vuosi sitten kirjoituksessani ”Rajoittaako niukka öljyntarjonta talouskasvua jo nyt?”, että Yhdysvalloissa polttoainejalosteiden kysyntää tuhoutuu öljyn korkean hinnan vuoksi eikä muutos johdu pelkästään öljyn hinnasta riippumattomista demografisista tekijöistä, kuten väestön ikääntymisestä. Tuoreimmat tilastot moottoribensiin kulutuksesta ja hintateidoista, jotka on esitetty kuvassa 1, tukevat tuolloisia arvelujani.

Öljyn (Brent-laatu) hinta on laskenut yli 50 % ja sen myötä Yhdysvalloissa bensiinin hinta keskimäärin noin 40 %, joten tämä muutos tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkastella kulutusmuutosten taustoja. Valitettavasti moottoribensiinin kulutustietoja on saatavilla vain lokakuuhun asti eli tämä tilasto laahaa muutaman kuukauden moottoribensiinin hintatietoja perässä, mutta trendinmuutos on silti selkeä. Näyttää siltä, että moottoribensiinin kulutus on noussut liki 50 % vain muutamassa kuukaudessa (kuva 1). Näyttää myös siltä, että bensiinin myynnin lisäys ei ollut tilapäistä, sillä se on jatkunut lokakuun jälkeenkin. The Fortune -lehden mukaan Yhdysvaltain kauppaministeriön tiedot vahvistavat, että marras- ja joulukuussa kuluttajat laskennallisesti säästivät noin 15 miljardia dollaria marras-joulukuussa 2014 kun öljynhinta laski. Tästä säästöstä noin 38 % palautui takaisin bensiinin myyntiin eli polttoainetta myytiin liki 40 % enemmän kuin vertailutilanteessa. Kyse ei siten ilmeisesti ole kuluttajien varastojen lisäämisestä, vaan ihan aidosta kysynnän muutoksesta, joka on seurausta siitä, että kuluttajilla oli enemmän rahaa käytössään öljyn hinnanlaskun seurauksena.

Kuva1

Kuva 1. Yhdysvaltain moottoribensiinin kulutus ja moottoribensiinin hinta 1993-2014. Lähde: EIA. Bensiinin hintatiedot ovat koko vuodelta 2014, mutta bensiinin kulutuksen tilastot päättyvät lokakuuhun 2014.

 

Yhdysvaltain bensiinin kulutuksessa on vuonna 2007 alkaneen laskutrendin lisäksi havaittavissa selkeää syklisyyttä vuodenaikojen mukaan. Tämä johtuu mm. lomakausista. Kuvan 1 resoluutio ei riitä tätä havainnollistamaan. Kuvasta 2 voidaan havaita, että tämä luontainen syklisyys ei selitä nyt nähtävää kulutuksen nousua, sillä yleensä syksyisin bensiinin kulutus on ollut joko laskussa tai paikallaan. Vuoden 2014 syksy poikkeaa muista 2010-luvun vuosista, mikä tukee olettamusta, että bensiinin kulutuksen rajun nousun taustalla on ennen kaikkea bensiinin hinnanlasku.

Kuva 2. Yhdysvaltain moottoribensiinin kulutus kuukausittain vuosina 2010-2014. Lähde: EIA. Bensiinin kulutustilastot päättyvät lokakuuhun 2014.

Kuva 2. Yhdysvaltain moottoribensiinin kulutus kuukausittain vuosina 2010-2014. Lähde: EIA. Bensiinin kulutustilastot päättyvät lokakuuhun 2014.

Näyttäisi siis, että Yhdysvalloissa ei sittenkään bensiinin jo suhteellisen pitkään jatkunut kysynnän lasku ole ollut seurausta ainakaan täysin demografisista tai muista bensiinin hinnasta riippumattomista sosiaalisista tekijöistä eikä siirtymisessä polttoainetaloudellisempaan autokantaan, vaan että bensiinin korkea hinta on ainakin osin padonnut sen kysyntää. Tämä on ikävä asia sekä ilmastonmuutoksen ja öljyn globaaliin tuotantohuippuun varautumisen kannalta. Yhdysvaltain autokannan polttoainetaloudellisuus on parantunut huikeat 25 % vuodesta 2007 vuoteen 2014. Tämä on enemmän kuin Yhdysvaltain polttoainetaloudellisuuden ns. CAFE-standardien täyttämisestä olisi pelkästään seurannut, joten öljyn korkea hinta vuodesta 2007 alkaen on selvästi kannustanut muuttamaan autokantaa polttoainetaloudellisemmaksi. Vuosikymmeniä jatkunut ajettujen kilometrien kasvutrendi alkoi taittua vuosina 2005-2007, mikä on toinen merkittävä tekijä moottoribensiinin alentuneen kysynnän taustalla. Korkea öljyn hinta on ollut voimakas kannustin siirtymään polttoainetaloudellisempaan autokantaan ja ajamaan vähemmän Yhdysvalloissa vuosina. Yhdysvalloissa alle 3 % henkilöautoista on diesel-moottorilla varustettuja, joten tarkastelun rajoittuminen moottoribensiinin kulutustilastoihin ei muuta kokonaiskuvaa kovin paljon.

Polttoainetaloudellisia autoja on vaikeampi myydä, kun polttoaineiden hinnat laskevat. Eikä tässä kaikki, sillä paljon polttoainetta kuluttavien autojen myynti on kasvanut Yhdysvalloissa merkittävästi viime syksynä (viite ja viite). Michiganin liikennetutkimusinstituutin vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan amerikkalaisten kuluttajien ostopäätöksissä vaikuttaa yllättävän paljon se polttoaineiden hintataso, joka auton ostohetkellä vallitsee. Tässä kohtaa on hyvä muistaa (tai vilkaista kuvaa 1), että Yhdysvalloissa bensiinin hinta vaihtelee paljon rajummin kuin esimerkiksi Suomessa johtuen esimerkiksi paljon kevyemmästä polttoaineverosta Yhdysvalloissa. Bensiinin hinnan ollessa alhaisempi myydään enemmän paljon polttoainetta kuluttavia autoja ja päinvastoin.

Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) pääjohtaja Maria von der Hoeven totesi hiljan, että voimakkaasti halventunut öljy on hyväksi taloudelle, mutta haitaksi kestävän energiajärjestelmän ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Nyt olisikin IEA:n mukaan ainutlaatuinen (van der Hoeven käyttää kirjoituksessaan ilmaisua once-in-a-generation eli kerran sukupolvessa kohdalle osuva) tilaisuus korottaa fossiilisten polttoaineiden verotusta ja säätää lakeja vähäpäästöisten energiaratkaisujen edistämiseen, sillä hyvin toteutettuna näistä toimista ei juurikaan seuraisi ”taloudellista epämukavuutta” vaan niistä voisi olla jopa nettona hyötyä.

Lähteet

EIA:n tilastot moottoribensiinin keskimääräisestä hinnasta ja kulutuksesta Yhdysvalloissa. Tilastot on otettu käyttöön excel-tiedostoina EIA:n sivuilta.

Ilmastoskenaarioiden käyttö päätöksenteossa vielä vähäistä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastoskenaarioita voisi erityisesti pitkäjänteisessä suunnittelussa ja toimissa käyttää nykyistä tehokkaammin.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tehdyn arvioinnin perusteella skenaarioita käytetään julkishallinnossa, mutta lähinnä taustatietoina päätöksenteossa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen tulee ajankohtaiseksi monilla sektoreilla, sillä vaikutukset tulee ottaa huomioon mm. erilaisten normien ja ohjeiden luomisessa sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Muuttuviin ilmasto-oloihin tähtääviä sopeutumistoimia ei vielä toteuteta paljon ja siksi myös ilmastoskenaarioiden eli ilmastonmuutoksen etenemistä kuvaavien vaihtoehtoisten kehityskulkuarvioiden käyttö on vähäistä.

Tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välillä ei tarpeeksi vuoropuhelua

Local Environment -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkijoiden välinen yhteistyö toimii hyvin, eikä merkittäviä esteitä ilmastoskenaarioiden käytölle ole. Suurimmat haasteet tutkijoiden välisessä tiedonvaihdossa liittyvät skenaariotiedon saatavuuteen. Tiedonvaihtoa voidaan lisätä paremmin automatisoidulla aineistonjakelulla ja lisäämällä tutkimushankkeiden yhteistyötä.

Tutkijoiden ja hallinnon asiantuntijoiden välinen vuoropuhelu sen sijaan ei tutkimuksen mukaan toimi yhtä hyvin. Haasteet liittyvät ilmastoskenaarioiden hankalaan ymmärrettävyyteen ja resurssien vähyyteen, jolla hallinnon edustajat voivat perehtyä tutkimustuloksiin. Kaikki kolme maata ovat luoneet ilmastoportaalit parantamaan tutkimustiedon käyttöä. Ilmastoportaalit ovat kustannustehokas tapa välittää skenaario- ja tutkimustietoa, mutta ne eivät välttämättä lisää todellista vuoropuhelua.

Paikallisten ilmastoskenaarioiden luominen on monien loppukäyttäjien ensisijainen toive ja edellytys niiden käytölle. ”Tämä asettaa kuitenkin tällä hetkellä haasteita tiedeyhteisölle. Toivetta pyritään toteuttamaan, mutta tuloksiin liittyvän epävarmuuden viestiminen on erittäin tärkeää”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Karoliina Pilli-Sihvola.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen lisääntyvät vaikutukset todennäköisesti tulevat muuttamaan sitä, miten hallinto toimeenpanee ilmastopolitiikkaa. Sen vuoksi on oletettavaa, että ilmastoskenaarioiden ja ilmastotiedon käyttö tulee entisestään lisääntymään. Tämän ja lisääntyvän kommunikoinnin huomioiminen on tarpeen kaikille ilmastonmuutoksen parissa toimiville tutkijoille. Kaikkien osapuolten on oltava aktiivisia, jotta vuoropuhelu lisääntyy ilmastonmuutoksen tullessa entistä tärkeämmäksi asiaksi.

Tutkimustietoa tarvitaan ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa

Päätöksentekoketju alkaa erilaisten ilmastonmuutoksen arvioiden eli skenaarioiden laatimisesta. Ilmastoskenaarioiden pohjalta tutkitaan ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia. Näiden pohjalta saatuja tietoja tarvitaan päätöksenteossa. Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston, Lundin yliopiston ja norjalaisten CICEROn ja Met Norwayn kanssa yhteistyössä toteutettiin kyselytutkimus, jota rahoitti Suomen Akatemia. Tutkimuksessa ilmastoskenaarioiden tuottajilta, skenaarioita käyttäviltä tutkijoilta sekä valtion ja aluehallinnon edustajilta kysyttiin, miten ilmastoskenaarioita on käytetty päätöksenteossa ja mitkä tekijät vaikuttavat informaation hyödyntämiseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Artikkelin voivat nopeimmat ladata ilmaiseksi tämän linkin takaa http://www.tandfonline.com/eprint/jfdRfI4EGmZHUW43aVc2/full

Lisätietoja:

Karoliina Pilli-Sihvola puh. 050 509 4660, karoliina.pilli-sihvola@fmi.fi

Suomeksi ilmastomuutoksesta tietoa löytyy osoitteesta ilmasto-opas.fi

Jäätä Itämerellä ajankohtaan nähden vähän

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Jäätä on tällä hetkellä Itämerellä lähinnä Perämeren pohjoisosassa. Ilmatieteen laitos muistuttaakin, että muualla jää on vielä ohutta ja jäällä liikkumista kannattaa välttää.


Jäänmurtaja Otsolta 15.1. otettu kuva Tornion väylältä. Kuva: Juha Varis.

Ilmatieteen laitoksen jääpalvelun mukaan Perämerellä kiintojää on 20–30 cm paksua ja kiintojään ulkopuolella on ohutta uutta jäätä, jota syntyy pakkasilla koko ajan lisää. Muualla Suomen rannikoilla on sisäsaaristossa ohutta jäätä ja jään muodostusta. ”Tällä hetkellä Suomea ympäröivillä merialueilla ole jäätä noin 28 000 km² alueella, mikä on suunnilleen sama kuin viime vuonna tähän aikaan”, Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio sanoo.

Jääasiantuntija toppuuttelee jäille menijöitä: ”Jäille ei vielä kannata mennä, syksyinen, kunnon pakkasella syntynyt teräsjää kantaa kävelijän viisisenttisenä, mutta turvalliseen liikkumiseen jäällä tarvitaan vähintään kymmenen senttimetriä teräsjäätä. Ellei ole varma kantaako jää, niin on viisainta olla lähtemättä jäälle. Ajoneuvolla jäällä ei pidä liikkua kuin virallisilla merkityillä jääteillä”, Jouni Vainio muistuttaa.

Luotettavat jääkartat talvimerenkulun edellytys

Jääpalvelu seuraa Itämeren jäätilannetta jäätalven aikana päivittäin ja julkaisee keräämiensä tietojen perusteella jääkarttoja, jäätiedotteita ja jääennusteita talvimerenkulun tueksi. Viime vuosisadan alkupuolella jäätilannekuva perustui pääosin merenkulkijoiden ja rannikkohavaitsijoiden tekemiin havaintoihin, mutta viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pääosassa ovat erilaisten tutkasatelliittien ottamat kuvat. ”Silti vieläkään jäällä tehdyt havainnot eivät ole käyneet tarpeettomiksi, vaan niistä on suuri apu tulkittaessa satelliittikuvia”, Vainio kertoo.

Täksi talveksi jääpalvelu on saanut käyttöönsä uuden Sentinel-1 -satelliitin kuvat, jotka tuovat tietoa jään peittävyydestä ja ominaisuuksista. Tiedot saadaan viime vuoden huhtikuussa laukaistusta Sentinel 1a -satelliitista.


Sentinel-satelliitin kuva Perämereltä 15.1.

Lisätietoja:

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 501 5359, jouni.vainio@fmi.fi
Ryhmäpäällikkö Eero Rinne, puh. 050 448 7681, eero.rinne@fmi.fi

Jäätilanne: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Lisätietoa jäällä liikkumisesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaalla-liikkuminen
Ajoneuvolla jäälle: http://ilmatieteenlaitos.fi/ajoneuvolla-jaalle-

Peräkkäiset runsaslumiset talvet eivät ennenkokemattomia

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Etelä-Suomen vuosien 2009–2013 neljä peräkkäistä runsaslumista talvea eivät olleet tilastojen valossa poikkeuksellisia, mutta vastaavanlaisesta lumitalvien sarjasta ehti kulua pitkä aika.


Kuva: Antonin Halas.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta myös laajemmin maan eteläosissa, sattui neljä peräkkäistä runsaslumista talvea vuosina 2009–2013. Lumiset talvet aiheuttivat katujen kunnossapidolle ja liikenteelle ongelmia. ”Vastaavanlaista lumitalvien sarjaa ei ollut pääkaupunkiseudulla koettu sitten 1960-luvun lopun. Yksittäiset runsaslumiset talvet voivat jatkossakin aiheuttaa ongelmia, etenkin kun ilmastonmuutoksen myötä lumipeite keskimäärin vähenee ja vähälumiset talvet yleistyvät”, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilari Lehtonen.

Tulokset yhteneväisiä ilmastonmuutosennusteiden kanssa

Lyhyen vertailujakson tarkastelussa talvet 2009–13 olivat poikkeuksellisen lumisia. ”Esimerkiksi Vantaalla lumensyvyys oli jokaisena talvena vähintään kahden kuukauden ajan yli kaksinkertainen ajankohdan keskiarvoon verrattuna, kun vertailukautena käytetään jaksoa 1981–2010. Kun vertailu sen sijaan ulotetaan vielä tätä varhaisempien vuosikymmenten havaintoihin, eivät viime vuosien lumitalvet näyttäydy mitenkään poikkeuksellisina. 1960-luvulle asti vastaavankaltaisia lumitalvia sattui Helsingissä verraten taajaan. Esimerkiksi 30-vuotisjaksolla 1941–70 talven suurin lumensyvyys oli Helsingissä keskimäärin 57 cm ja lumipeiteajan kesto 125 vuorokautta, kun talvina 2009–2013 suurin lumensyvyys oli vastaavasti keskimäärin 61 cm ja lumi peitti maata keskimäärin 123 päivänä talven aikana.

Tutkimuksen tulokset sopivat yhteen ilmastonmuutosennusteiden kanssa, joiden mukaan lumipeite tulee Etelä-Suomessa vähenemään kuluvan vuosisadan aikana ja lumipeitteen väheneminen on voimakkainta ja alkaa ensimmäisenä lounaisrannikolla.

Lumipeiteaika on lyhentynyt

Lumihavaintoja vertailtiin tässä tutkimuksessa neljällä Etelä-Suomen paikkakunnalla (Vantaa, Jokioinen, Kaarinan Yltöinen ja Kouvolan Anjala). Näiltä paikoilta lumihavaintoja on saatavissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1959 alkaen. Lisäksi käytössä oli Helsingin Kaisaniemen pitkä lumihavaintojen aikasarja, joka ulottuu 1800-luvun lopulle asti. ”Vaikka tarkastelujakso valittiin päättymään neljään hyvin runsaslumiseen talveen, osoittivat aikasarjat talven suurimpien lumensyvyyksien pienentyneen ja lumipeiteajan keston lyhentyneen suurimmalla osalla paikkakunnista. Vain Kouvolassa sekä talven suurimmat lumensyvyydet että lumipeiteajan kesto ovat pysyneet suunnilleen muuttumattomina tarkastelujakson aikana. Muualla talven keskimääräinen lumipeiteaika on lyhentynyt noin kuukaudella”, Ilari Lehtonen toteaa.

Lisätietoja:

Tutkija Ilari Lehtonen, puh. 029 539 6617, ilari.lehtonen@fmi.fi

Väitös: Routaan liittyvät maanpinnan prosessit ovat hyvin ilmastoherkkiä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksella tutkijana työskentelevän Juha Aallon Helsingin yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan useat ikiroutaan ja kausittaiseen routaan liittyvät maanpinnan prosessit ovat erittäin ilmastoherkkiä.


Kuva: Juha Aalto.

Koska ikirouta sulaa, voidaan odottaa, että vuosituhannen loppuun mennessä pohjoisilla alueilla maaperän lämpö- ja kosteusoloissa tapahtuu ehkä suuriakin muutoksia.

Pohjoisten alueiden luonnonjärjestelmät, kuten Suomen palsasuot, ovat ilmastonmuutoksen tutkimuksessa nyt tärkeitä, sillä muuttuvien ilmasto-olojen on osoitettu vaikuttavan näiden herkkien ja pitkälle erikoistuneiden ympäristöjen toimintaan. Luonnonmaantieteen alalta väittelevän Juha Aallon työ on tiettävästi maailmassa ensimmäinen tutkimus, jossa useiden maanpinnan prosessien ilmastoherkkyyttä on arvioitu niin, että myös paikallistekijät, kuten maanpinnan muodot sekä maaperän ominaisuudet, on otettu huomioon. Väitös avaa uusia näkökulmia useisiin korkeilla leveysasteilla vaikuttaviin ilmiöihin. Tutkimus hyödyntää moderneja tilastollisia mallinnusmenetelmiä ja -lähestymistapoja ja nostaa myös esiin ilmiöiden alueelliseen esiintymiseen eniten vaikuttavia tekijöitä.

Maaperän olojen paikallinen vaihtelu on suurta

Väitöstutkimuksen tulokset paljastivat maaperän lämpö- ja kosteusolojen alueellisen vaihtelun olevan huomattavaa. ”Lämpötila 10 senttimetrin syvyydessä vaihtelee jopa viisi astetta kosteuden vaihdellessa 50 prosenttia noin yhden metrin matkalla riippuen paikallisista maanpinnan muodoista, maaperästä ja kasvillisuudesta”, Juha Aalto kertoo.

Väitöksessä käytetyillä parviennustamis-menetelmillä on mahdollista pienentää mallinnukseen liittyvää epävarmuutta ja esittää prosessien paikallista vaihtelua luotettavasti. ”Tämä on erityisen hyödyllistä ennustettaessa prosessien alueellista levinneisyyttä tulevaisuuden ilmasto-oloissa.” Väitöstyössä tuotettiin myös alueellisesti tarkkoja ilman äärilämpötilakarttoja. Näiden havaittiin paranevan merkittävästi, kun paikallistekijöiden, kuten korkeussuhteiden ja vesistöjen vaikutus lisättiin malleihin.

Ilmastonmuutos voi hävittää kokonaisia ekosysteemejä

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan merkittävästi usean ikiroutaan ja kausittaiseen routaan liittyvän maanpinnan prosessien aktiivisuuteen. ”Aktiiviset maanpinnan prosessit aiheuttavat havaittavia muutoksia, kuten routakuohuntaa, rinneprosesseja tai palsasoita. Esimerkiksi nykyisten keskilämpötilojen nousu kahdella asteella hävitti aktiiviset maanpinnan prosessit Luoteis-Lapin tutkimusalueeltamme lähes täysin. Paikallisten olosuhteiden merkitystä on merkittävä, sillä tämä pienipiirteinen vaihtelu saattaa tulevaisuudessa osoittautua tärkeäksi tekijäksi. Vaihtelu luo ympäristöstään poikkeavia mikroilmastoja, joissa sekä elollisen että elottoman luonnon monimuotoisuus mahdollisesti säilyy ilmaston muuttuessa”, Aalto toteaa.

Mallintamalla keskeisten korkeilla leveysasteilla vaikuttavien maanpinnan prosessien esiintymistä sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa, voidaan paremmin arvioida esimerkiksi ikiroudan kehitystä ja ekosysteemien toimintaa. Muutokset näissä luonnonjärjestelmissä saattavat käynnistää palautemekanismeja, joilla voi olla merkitystä esimerkiksi alueellisiin ilmastojärjestelmiin hiilen kierron ja maanpinnan heijastavuuden muutoksien kautta.

Työ perustuu laajoihin Luoteis-Lapissa Kilpisjärvellä tehtyihin mittauksiin, moderneihin ilmastomallisimulaatioihin, vapaasti saatavilla oleviin paikkatietoaineistoihin sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmastohavaintoihin.

Juha Aalto on syntynyt Helsingissä 1983 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Nummelan lukiosta vuonna 2003. FM Juha Aallon väitöskirja ”New perspectives on climate, Earth surface processes and thermal–hydrological conditions in high–latitude systems” tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis–luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Stephan Harrison Exeterin yliopistosta ja kustoksena professori Miska Luoto Helsingin yliopistosta.

Väitöstilaisuus on 23.1.2015 kello 12 yliopiston päärakennuksessa keskustakampuksella (sali 6, uusi puoli). Väitöskirja julkaistaan sarjassa Geotieteiden ja maantieteen laitos A, ja sen elektroninen versio on saatavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152694 ISBN: 978-952-10-9470-5.

Lisätietoja:

Tutkija Juha Aalto, Ilmatieteen laitos, puh. 050 409 0963, juha.aalto@fmi.fi

Vuosi 2014 oli Suomen mittaushistorian toiseksi lämpimin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Koko maan keskilämpötila oli alustavien laskelmien mukaan noin 0,15 astetta alhaisempi kuin ennätysvuonna 1938. Vuodet 1989, 2011 ja 2000 täydentävät viiden lämpimimmän vuoden listan.


Päivittäiset Suomen lämpötilapoikkeamat pitkän ajan keskiarvosta (1981-2010). Mustalla viivalla on kuvattu vuoden siihenastinen lämpötilapoikkeama. Kuva: Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuosi oli alueellisesti katsottuna monin paikoin ennätyslämmin Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaan länsiosaan ja Pohjois-Savoon ulottuvalla alueella. Muuallakin vuosi oli harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin. Keskimäärin vuosi 2014 oli noin 1,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa eli jaksoa 1981–2010 lämpimämpi.

Yksittäisistä kuukausista vain tammikuu ja kesäkuu olivat koko maan mittakaavassa tavanomaista kylmempiä. Merkittävimmät lämpöjaksot olivat puolestaan helmi- ja maaliskuussa, heinäkuun ja elokuun alun helteiden aikaan sekä joulukuun alkupuolella.

Vuoden korkein lämpötila, 32,8 °C, mitattiin Porin rautatieasemalla 4. elokuuta ja vuoden alin lämpötila, -40,7 °C, Utsjoen Kevojärvellä 20. tammikuuta. Hellettä mitattiin jossain päin maata touko-elokuussa 50 päivänä eli 14 päivänä tavanomaista enemmän.

Sademäärät eivät poikenneet merkittävästi pitkän ajan keskiarvosta suurimmassa osassa maata. Eniten satoi Kainuun suunnalla, jossa vuotuinen sademäärä oli yleisesti yli 650 mm.

Merialueilla tilastoitavia myrskypäiviä oli vuoden aikana ainoastaan kahdeksan, kun niitä keskimäärin on 20. Näin vähän myrskypäiviä ei ole havaittu vuodesta 1994 alkaen tarkasteltuna aiemmin lainkaan.

Maasalamoita havaittiin vuoden aikana noin 200 000, kun pitkän jakson vuosikeskiarvo on noin 140 000. Runsaimmin salamoi Helena-rajuilman yhteydessä 31. heinäkuuta (21 000 maasalamaa).

Talvi yritti tulla toden teolla joulun aikaan

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan joulukuun keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia, jossa oltiin lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Suhteessa lauhinta oli maan keskiosassa, ja Perämeren rannikolla poikkeama oli jopa runsaat neljä astetta.

Kuukauden alkupuolisko oli harvinaisen leuto, ja ylin lämpötila, +8,6 °C, mitattiin Kristiinankaupungissa 4. päivänä. Joulun aikaan sattui kylmä sääjakso, jolloin lämpötila laski maan eteläosassa -20 asteen vaiheille ja Lapissa -30 asteen alapuolelle. Kuukauden alin lämpötila, -36,4 °C, mitattiin Inarissa 29. päivänä. Kylmä jakso jäi lopulta lyhyeksi, sillä aivan kuukauden lopussa sää lauhtui voimakkaasti uudelleen ja lämpötila kohosi vuorokaudessa monin paikoin yli 20 astetta, paikoin lähes 30 astetta.

Suurimmassa osassa maata oli tavanomaista sateisempaa kuukauden sademäärän ollessa 40-80 millimetriä. Harvinaisen sateista oli paikoitellen länsirannikolla ja Kainuusta Lappiin ulottuvalla alueella.

Lunta oli kuukauden päättyessä lähes koko maassa. Lumensyvyys vaihteli maan länsi- ja eteläosan vajaasta 10 sentistä Kainuun ja Keski-Lapin noin 50 senttiin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lunta oli ainoastaan Itä- ja Pohjois-Lapissa hieman tavanomaista enemmän.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Joulukuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Vuositilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/vuositilastot

Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen tiedeuutisointia Twitterissä: http://twitter.com/IlmaTiede

Valkoinen ja kylmä joulu lähes koko maahan

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen mukaan joulua vietetään koko maassa talvisessa säässä. Uutta lunta sataa maanantaina maan eteläosaan ja myös jouluaattona on lumisateita odotettavissa paikoin maan etelä- ja keskiosassa.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen keskiviikkona 22. joulukuuta laatiman ennusteen mukaan joulu on valkoinen käytännössä koko maassa. Ainoastaan lounaissaaristoon voi jäädä laajempia lumettomia alueita. Maanantaina uutta lunta sataa lähinnä maan lounaisosaan 5-10 senttimetriä. Tiistaina, joulun vilkkaimpana menoliikennepäivänä, sää on poutainen koko maassa.

Jouluaaton osalta ennuste on muuttunut ja lännestä näyttää leviävän maan etelä- ja osin myös keskiosaan uusia lumisateita, jotka voivat olla melko sakeitakin. Lunta voi tällöin kertyä jopa 10 senttiä. Joulun pyhinä lumisateet suurelta osin heikkenevät, mutta varsinkin rannikolla voi edelleen esiintyä sakeitakin lumikuuroja.

Pohjoisessa pakkanen on koko joulun ajan kireää, yleisesti 15…25 astetta, mutta paikoin pakkanen voi kiristyä jopa yli 30 asteeseen. Maan keskivaiheilla pakkasta on enimmäkseen 10…20, paikoin yli 25 astetta. Etelässä on varsinkin aluksi lauhempaa ja rannikolla lämpötila on paikoin nollan vaiheilla, mutta joulun pyhinä pakkanen kiristyy paikoin jopa 20 asteeseen.

Joulun meno- ja paluuliikenteessä on syytä olla varovainen, ja voimassa olevat varoitukset onkin hyvä tarkistaa ennen liikenteeseen lähtemistä Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta tai älypuhelimiin ja tabletteihin tarkoitetusta sääsovelluksesta.

Lunta eniten Itä-Suomen ja Lapin alueella

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan valkoinen joulu on tavallisesti lähes takuuvarma maan pohjoisosassa Perämeren rannikkoa lukuun ottamatta sekä Itä-Suomen pohjoisosassa. Mitä lähemmäksi rannikkoa tullaan, sitä pienemmäksi valkoisen joulun todennäköisyys käy. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä valkoisia jouluja on keskimäärin kaksi kolmesta. Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä keskimäärin vain joka toinen joulu on valkea. Pitkän ajan keskiarvojen mukaan joulunpyhinä lunta on tyypillisesti maan etelä- ja länsiosassa noin 10–20 cm, lounaassa kuitenkin alle 10 cm. Maan itä- ja pohjoisosassa lunta on noin 20–40 cm. Eniten lunta on tavallisesti Koillismaalla ja Pohjois-Lapissa. Lunta on tällä hetkellä maan etelä- ja länsiosassa selvästi tavanomaista vähemmän, kun taas maan itä- ja pohjoisosassa ollaan yleensä lähellä tavanomaisia arvoja.

Tilastojen mukaan joulunajan lämpötilat vaihtelevat tyypillisesti maan etelä- ja keskiosassa parista pakkasasteesta noin kymmeneen pakkasasteeseen. Etelä- ja länsirannikolla lämpötilat ovat ylimmillään tavallisesti nollan tietämillä. Maan pohjoisosassa joulun ajan lämpötilat vaihtelevat tyypillisesti muutamasta pakkasasteesta noin -20 asteeseen.

Tiedotetta päivitetään tarvittaessa Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Lataa sääsovellus älypuhelimeen tai tablettiin: http://ilmatieteenlaitos.fi/alypuhelimet tai http://m.fmi.fi/saa/
Sääennusteet YouTubessa: www.youtube.com/ilmatieteenlaitos

Keliennuste, kelikamerat, tiesää ja liikennetiedotteet http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/
Joulutilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulunaika
Joulukuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/joulukuu
Lumitilanteen seuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilanne

Liikenteen häiriötiedotteet myös Twitterissä: www.twitter.com/liikennetilanne
Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: www.twitter.com/meteorologit

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 140 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: