Marraskuussa rikottiin lämpöennätyksiä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Monin paikoin poikkeuksellisen lauha marraskuu pitkitti talven tuloa.


Kuva: Olli Toivonen.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan marraskuu oli Suomessa laajalti poikkeuksellisen lämmin lukuun ottamatta lähinnä Pohjois-Karjalasta Lappiin ulottuvaa aluetta. Maan etelä- ja länsiosassa kuukausi oli useilla havaintoasemilla jopa ennätyksellisen leuto. Marraskuun lämpötilapoikkeama tavanomaiseen verrattuna oli Ahvenanmaan vajaan 3 asteen ja Pohjanmaan maakuntien sekä Länsi-Lapin noin 5 asteen välillä. Vastaava tai lauhempi marraskuu on koettu suurimmassa osassa maata viimeksi vuonna 2005 ja Lapissa vuonna 2011.

Kuukausi alkoi erittäin lämpimänä etenkin maan etelä- ja länsiosassa. Suomen mittaushistorian korkein marraskuun lämpötila, 14,3 astetta, mitattiin Kemiönsaaressa kuukauden 3. päivänä. Tavanomaista lauhemman sään katkaisi kylmän ilman purkaus 20:nnen päivän tienoilla. Siinä yhteydessä mitattiin 23. päivänä Enontekiön Näkkälässä kuukauden alin lämpötila, -27,5 °C, ja pakkanen kiristyi öisin maan eteläosassakin 10 asteen vaiheille. Kuukauden lopulla sää lauhtui uudelleen, jolloin lämpötila kohosi maan länsiosassa paikoin lähelle kymmentä astetta.

Marraskuun sademäärä oli suurimmassa osassa maata 40–80 millimetriä. Runsaimmin satoi Lapin lounaisosassa sekä länsirannikolla. Niukimmin satoi Ylä-Lapissa, jossa sademäärä jäi alle 30 millimetrin. Lapista löytyvät myös sekä runsassateisin että vähäsateisin havaintoasema, kun Tornion Torpissa satoi 131,9 mm ja Utsjoen Nuorgamissa 11,0 mm. Suurin vuorokauden sademäärä, 34,4 mm, mitattiin Merikarvian Tuorilassa 25. päivänä.

Lunta oli kuukauden päättyessä vain Koillismaalla ja Lapissa sekä osassa Kainuuta, kun sitä tilastollisesti on marraskuun lopulla koko maassa. Kylmän ilman purkauksen yhteydessä lumisadetta saatiin myös maan etelä- ja keskiosassa. Keski-Suomen ja Pirkanmaan maakunnissa pyrytti paikoin runsaasti, mikä aiheutti tykkylumivaurioita sekä sähkökatkoksia. Kuukauden suurin lumensyvyys, 44 cm, mitattiin Juupajoen Hyytiälässä 24. päivänä. Kuukauden lopun lauhtumisen yhteydessä nämä lumet sulivat kokonaan.

Syksy oli jälleen lämmin

Koko syksyn eli syys-marraskuun keskilämpötila oli koko maassa harvinaisen korkea poikkeaman ollessa suurimmassa osassa maata yli 2 astetta ja pohjoisessa paikoin yli 3 astetta. Lämpimämpi syksy on koettu suurimmassa osassa maata viimeksi vuonna 2011.

Syksyn sateet jakautuivat epätasaisesti, sillä etelässä oli tavanomaista kuivempaa ja pohjoisessa sateisempaa. Maan itäosassa sademäärä jäi harvinaisen pieneksi, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Etelä- ja Keski-Lapissa oli paikoin jopa poikkeuksellisen sateinen syksy sademäärän kohotessa yli 200 millimetrin.

Lisätietoja:

Marraskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/marraskuu

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen tiedeuutisointia Twitterissä: http://twitter.com/IlmaTiede

Koko Euroopan kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa johdetaan Suomesta

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Nyt toimintansa virallisesti aloittava eurooppalainen kasvihuonekaasujen tutkimusjärjestelmä ICOS on keskeinen toimija todennettaessa koko maailman kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteita.

ICOS on tutkimusasemien, mittalaitteiden, mittausaineiston ja tietojärjestelmien kokonaisuus. ICOS-järjestelmän avulla saadaan tietoa siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ilmassa on, mistä niitä vapautuu ja mihin niitä sitoutuu. ICOSissa suomalaisia toimijoita ovat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto.

ICOSin tuottamilla tuloksilla on tulevaisuudessa mahdollista myös todentaa, kuinka valtiollisesti sovitut kasvihuonekaasujen päästövähennykset toteutuvat. Euroopan valtioiden kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen arvioimiseksi mittausverkon tarkkuuden tulee olla äärimmäisen hyvä. Ilmatieteen laitoksella on koko ICOS-verkon käytössä oleva liikkuva vertailumittauslaboratorio. Se kiertää Euroopan havaintoasemilla tekemässä vertailumittauksia todentaakseen tarkkuuden ja edistäen mittausmenetelmien kehittämistä vaativan tavoitteen saavuttamiseksi.

Helsingin yliopisto on tuottanut maailman pisimmän aikasarjan hiilidioksidin vaihdosta järven ja ilmakehän välillä sekä ainoan vastaavan tutkimuksen joelle. ”Pitkät kasvihuonekaasujen vaihdon aikasarjat metsälle, suolla ja kaupungille ovat eräitä eniten hyödynnettyjä biogeokemiallisia aineiden kiertoja tutkivassa tiedeyhteisössä”, akatemiaprofessori Timo Vesala Helsingin yliopistosta kertoo.

Euroopan komissio on tänään tehnyt virallisen päätöksen ICOSin perustamisesta

”Komission päätös tarkoittaa, että ICOS on saanut eurooppalaisen julkisoikeudellisen organisaation – ERIC (European Research Infrastructure Consortium) – statuksen. Päätös on merkittävä, sillä nyt ICOS siirtyy operatiiviseen vaiheeseen ja aloittaa tuottamaan tutkijoille, kansalaisille ja organisaatioille avointa kasvihuonekaasuaineistoa tutkimuksen ja päätöksenteon tueksi”, tutkimuspäällikkö Sanna Sorvari sanoo.

ICOSin (Integrated Carbon Observation System) hallinnollisesta valmistelusta on vastannut opetus- ja kulttuuriministeriö. ICOSin Helsinkiin, Kumpulan kampusalueelle sijoittuvan päämajan Suomen osuuden rahoituksesta vastaavat Suomen Akatemia sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Suomen panos on ollut keskeinen ICOS-tutkimusinfrastruktuurin suunnittelussa ja rakentamisessa niin Euroopan tasolla kuin kansallisen mittausverkoston rakentamisessa. Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston operoimien yli 10 mittausaseman ansiosta pohjoiset alueet ovat hyvin edustettuna ICOS-verkostossa.

ICOS on myös keskeinen toimija globaalien hiilipitoisuus- ja kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmien rakentamisessa. Maailman ilmatieteen järjestö WMO on tänä vuonna päättänyt aloittaa globaalin kasvihuonekaasujen tietojärjestelmän (Integrated Global Greenhouse Gas Information System) suunnittelun.

”On upeaa nähdä, kuinka suomalaiset toimijat ovat maailmalla keskiössä rakentamassa globaalisti merkittäviä havaintojärjestelmiä, kuten kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmää”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja vuoden 2016 alussa WMO:n pääsihteerinä aloittava Petteri Taalas sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2015/11/ICOS.html?lang=fi

Lisätietoja:

Tutkimuspäällikkö Sanna Sorvari, Ilmatieteen laitos, puh. 050 415 4729
Akatemiaprofessori Timo Vesala, Helsingin yliopisto, puh. 040 5779008
Professori Kari Lehtinen, Itä-Suomen yliopisto, puh. 040 8677844

Lisätietoa ICOSista: https://www.icos-ri.eu/

Merivesi keskimääräistä lämpimämpää

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu on aloittanut talvikauden julkaisemalla ensimmäiset pintalämpötilakartat. Uusi tuotantojärjestelmä avaa uusia mahdollisuuksia jääkarttojen hyödyntäjille.


Kuva: Hannu Manninen.

Tällä hetkellä Suomea ympäröivien merialueiden pintalämpötila vaihtelevat 4–12 asteeseen. Tilanne on hyvin samanlainen Suomea ympäröivillä merialueilla kuin viime syksynä, pintavedet ovat paikoitellen jopa hiukan lämpimämpiä kuin viime vuonna. ”Pintavedet ovat asteesta lähes kolmeen astetta keskimääräistä lämpimämpiä tällä hetkellä. Niinpä merijäitä joudutaan odottelemaan todennäköisesti joulukuun puolelle saakka, joitakin sisimpiä matalia lahdenperukoita lukuun ottamatta”, arvioi jääasiantuntija Jouni Vainio.

Tulevasta jäätalvesta ennustetaan leutoa

Jääpalvelun toiminta alkaa marraskuun ensimmäisenä maanantaina, mistä lähtien julkaistaan meriveden pintalämpötilakarttoja maanantaisin ja torstaisin.. Kun Suomen merialueilla on jäätä merenkulkua haittaavassa määrin, aloitetaan päivittäinen jääkarttojen julkaisu. Päätehtävänä Jääpalvelulla on kertoa talvella päivittäinen jäätilanne sekä se, miten se on muuttunut edellispäivästä. Viimeiset jäätiedotukset annetaan yleensä toukokuun loppupuolella.

”Tässä vaiheessa syksyä on hyvin vaikeata meriveden lämpötilojen perusteella ennustaa, millainen jäätalvi on edessä. Pitkien ennusteiden mukaan syksy päättyy ja talvi alkaa keskimääräistä lämpimämmässä säässä – kenties leuto talvi on jälleen edessä”, jääasiantuntija Jouni Vainio sanoo.

Jääkartta voidaan räätälöidä asiakkaan tarpeiden mukaiseksi

Jääpalvelu ottaa jäätalven alussa käyttöön uuden jääkarttojen tuotanto-ohjelman. Varsinainen jääkartta säilyy tietosisällön puolesta pääosin ennallaan. Muutos näkyy kartassa hienoisena uudistumisena ja ulkoasun viilauksena. Taustalla on kuitenkin tapahtunut paljon muutosta. Erityisesti jääkartan tuotantotapaa on kehitetty. ”Tuotteiden laatu paranee, koska uusi ohjelma mahdollistaa mm. monipuolisemman ja laadukkaamman satelliittikuvien analysoinnin, ” kertoo kehitysprojektia vetänyt Tuomas Niskanen.

Asiakkaille uusi jääkartan tuotantotapa tuo uusia mahdollisuuksia. ”Marraskuun alusta lähtien Ilmatieteen laitos voi tuottaa jääkartan mille tahansa maailman merialueelle ketterämmin kuin aikaisemmin. Myös erilaisten räätälöityjen asiakastuotteiden tekeminen helpottuu merkittävästi. Jääkarttaa voidaan nyt räätälöidä joustavammin asiakkaan omien toiveiden ja tarpeiden mukaan, ja siihen voidaan liittää asiakkaiden toiveiden mukaan erilaista tietosisällöltä”, Tuomas Niskanen toteaa.

Lisätietoja:

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 501 5359, jouni.vainio@fmi.fi
Tuomas Niskanen, puh. 050 441 4168, tuomas.niskanen@fmi.fi

Kartta päivittyy tänään klo 14: http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne

Auringonpaistetta etelässä ennätyksellisen paljon lokakuussa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuusta muodostui maan eteläosassa poikkeuksellisen vähäsateinen ja maan etelä- ja länsiosassa poikkeuksellisen aurinkoinen.


Kuva: Kirsti Kotro

Auringonpaistetta kertyi koko maassa tavanomaista enemmän, maan etelä- ja länsiosassa jopa kaksinkertainen määrä pitkän ajan keskiarvoon nähden. Monin paikoin aurinko paistoi jopa enemmän kuin keskimäärin syyskuussa, ja monilla havaintoasemilla lokakuu oli mittaushistorian aurinkoisin. Eniten, eli 185 tuntia, paistoi Maarianhaminassa.

Lokakuun keskilämpötilassa ei ollut suuria poikkeamia tavanomaisesta. Kuukauden keskilämpötila vaihteli rannikkoalueiden noin +5 asteesta Pohjois-Lapin noin nollaan asteeseen. Keskilämpötila oli maan eteläosassa vajaan asteen verran tavanomaista alempi, kun taas maan pohjoisosassa oli pääosin vajaan asteen verran tavanomaista lämpimämpää. Kuukauden korkein lämpötila oli Maarianhaminan lentoasemalla 2. päivänä mitattu 18,0 °C ja alin lämpötila Kittilän Pokassa 9. päivänä mitattu -14,5 astetta.

Etelässä poikkeuksellisen kuivaa

Kuukauden sademäärä jäi lähes koko maassa tavanomaista niukemmaksi, maan eteläosassa ja osassa Pohjois-Lappia jopa alle 20 millimetrin. Maan eteläosassa kuukauden sademäärä jäi poikkeuksellisen vähäiseksi ja eräillä havaintoasemilla jopa mittaushistorian pienimmäksi lokakuun sademääräksi. Monin paikoin oli kolmen viikon verran täysin poutaista. Runsaimmin, eli runsaat 60 mm, satoi Kainuussa ja Koillismaalla, missä sademäärä kohosi hieman tavanomaista suuremmaksi. Havaintoasemista sateisinta oli Puolangan Paljakalla, jossa sadetta kertyi 99,4 mm. Kuivinta oli puolestaan Paraisten Utössä, jossa satoi vaivaiset 4,4 mm. Suurin vuorokautinen sademäärä, 27,0 mm, mitattiin Ilomantsin Mekrijärvellä 22. päivänä.

Kuukauden päättyessä oli lunta lähinnä vain muutama senttimetri Koillismaalla sekä Itä- ja Pohjois-Lapissa, kun lokakuun lopussa keskimäärin lumipeite kattaa maan keski- ja pohjoisosan ja Pohjois-Lapissa lunta on runsaat 10 cm.

Lisätietoja:

Lokakuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/lokakuu

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen tiedeuutisointia Twitterissä: http://twitter.com/IlmaTiede

Väitös: Pienhiukkasten syntymekanismi on edelleen suuri epävarmuustekijä ilmastonmuutoksen ennakoinnissa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkija, FM Kimmo Neitola on väitöskirjassaan selvittänyt ilmaston lämpenemiseen vaikuttavien pienhiukkasten syntyä kaasu-hiukkasmuunnoksen eli nukleaation tuloksena. Väitöskirjan tulokset auttavat ymmärtämään pienhiukkasten syntyprosessiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus osoittaa, että hiukkasten syntyä edesauttavien yhdisteiden kirjo on aiemmin luultua laajempi.


Kuva: Kimmo Neitola.

Ilmakehän aerosoli- eli pienhiukkaset voivat vaikuttaa ilmastoon erittäin voimakkaasti, sillä ne toimivat pilvipisaroiden tiivistymisytiminä. Tästä johtuen suuret muutokset hiukkasten lukumääräpitoisuuksissa tai kemiallisessa rakenteessa voivat johtaa arvaamattomiin muutoksiin sateissa tai johtaa pilvien eliniän ja heijastuskyvyn muutoksiin. Tällä on tilanteesta riippuen joko ilmastoa lämmittävä tai viilentävä vaikutus.

Rikkihappo tunnetuin pienhiukkasten syntyä edistävistä kaasuista

Suuri epävarmuustekijä ilmastomalleissa on aerosolihiukkasten synty niin kutsutun kaasu-hiukkasmuunnoksen eli nukleaation kautta. Nukleaatiossa ilmakehän hivenkaasut tiivistyvät pieniksi molekyyliryppäiksi ja kasvavat siitä suuremmiksi hiukkasiksi. Yksi tärkeimmistä hivenkaasuista on rikkihappo, joka muodostuu ilmakehässä rikkidioksidin valokemiallisissa reaktioissa.

”Rikkihappo, kuten moni muukin nukleaatioon osallistuva hivenkaasu voi olla peräisin luonnollisista lähteistä tai syntyä ihmisen vaikutuksesta”, Kimmo Neitola kertoo.

”Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että rikkihappo tarvitsee parikseen jonkin emäksisen yhdisteen, jotta muodostuneet molekyyliryppäät eivät hajoaisi saman tien takaisin kaasuiksi. Väitöskirjassani tutkin muun muassa näiden emäksisten yhdisteiden vaikutusta rikkihapponukleaatioon”, Neitola selvittää.

Hiukkasten syntyä edistävien yhdisteiden kirjo on erittäin laaja

Väitöskirjassa esitettävät tulokset auttavat ymmärtämään, kuinka paljon emäksiset yhdisteet voivat lisätä nukleaatiota, sekä määrittämään tälle vaikutukselle ylärajan. Tulokset valottavat myös nukleaation mekanismia kokonaisuudessaan.

”Tutkimuksen edetessä huomasin, että rikkihapponukleaatiossa molekyyliryppäitä stabiloivia yhdisteitä on erittäin laaja kirjo, jolloin niiden tunnistaminen vaikeutuu. Näin ollen aerosolihiukkasten syntymekanismi tuottaa edelleen epävarmuutta ilmastonmuutoksen ennakointiin, ja sen selvittäminen tulee vaatimaan lisätutkimusta”, Kimmo Neitola toteaa.

Väitöstilaisuus 30.10. Helsingissä

Filosofian maisteri Kimmo Neitolan aerosolifysiikan alaan kuuluva väitöskirja Experimental studies on nucleation and new particle formation (Nukleaation ja hiukkasmuodostustapahtumien kokeellinen tutkiminen) tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään 30.10.2015 klo 12 Helsingissä Ilmatieteen laitoksen Dynamicum-rakennuksen Brainstorm-auditoriossa (Erik Palménin aukio 1).

Vastaväittäjänä toimii professori Jim Smith (University of California, Irvine) ja kustoksena professori Tuukka Petäjä (Helsingin yliopisto, ilmakehätieteiden osasto).

Kimmo Neitola on syntynyt Sodankylässä vuonna 1982 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 2001. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 2009 ja on sen jälkeen työskennellyt tutkijana Ilmatieteen laitoksella.

Lisätietoja:

Väitöskirja verkossa:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157275

Tutkija Kimmo Neitola, Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Syyt viime talven poikkeuksellisen leutoon Itämeren jäätalveen selvitetty

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen tutkijat arvioivat, että voimakkaat lämpimät ilmavirtaukset aiheuttivat Itämeren viime jäätalven poikkeuksellisen leudot olosuhteet. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös ilmankehän kiertoliikkeisiin, mikä saattaa näkyä nopeasti yleistyvinä leutoina jäätalvina Itämerellä.


Kuva: Heidi Pettersson.

Viime jäätalvi oli poikkeuksellisen leuto. Jopa Perämeri pysyi osittain sulana läpi koko talven, mitä ei tiedetä aiemmin varmuudella tapahtuneen. Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat selvittäneet, että syynä leutoihin olosuhteisiin etenkin kevättalvella oli suhteellisen pohjoinen myrskyrata sekä siihen liittyvät lämpimät ja voimakkaat ilmavirtaukset Atlantilta.

Ilmastonmuutos voi vaikuttaa ilmakehän kiertoliikkeeseen

Ilmastonmuutos voi lämpenemisen lisäksi vaikuttaa ilmakehän kiertoliikkeeseen ja myrskyjen ratoihin. Talven 2014/15 Pohjois-Atlantin oskillaatioindeksi eli NAO oli korkeampi kuin minään aiempana talvena. Korkean NAOn seurauksena tyypillistä ovat lämpimät ja voimakkaat ilmavirtaukset Pohjois-Atlantilta pohjoiselle Itämerelle. Tätä voimisti viime vuoden kevättalvella Föhn-ilmiö, joka syntyy merellisen ilmamassan ylittäessä Köli-vuoriston. Tähän vaikutti myös suhteellisen pohjoinen myrskyrata verrattuna esimerkiksi toiseen leutoon talveen 2007/08, jolloin, toisin kuin 2014/15, Perämeri jäätyi kokonaan.

”Koko Itämeren merijään maksimilaajuus oli viime talvena toiseksi pienin sitten jäätalven 2007/08. Nykyisen ilmastollisen 30-vuotisjakson poikkeuksellisuutta kuvaa se, että merijään maksimilaajuudella mitattuna se on hyvin todennäköisesti leudoin 30-vuotisjakso sitten vuoden 1720, jolloin havaintoaineisto alkaa”, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Petteri Uotila tiivistää.

Tutkimuksessa verrattiin sääolosuhteiden, kuten tuulen, lämpötilan ja pilvisyyden, eroja kylminä ja lämpiminä jäätalvina. Perämerellä meteorologiset olosuhteet olivat viime vuoden helmikuusta huhtikuuhun leudommat ja tuulisemmat kuin vuonna 2008. Sen sijaan Perämeren veden lämpötilat eivät juuri poikenneet aikaisemmista vuosista, mikä kertoo merellisten olosuhteitten pienemmästä merkityksestä merijään laajuudelle meteorologisiin olosuhteisiin verrattuna.

Leudot jäätalvet yleistyvät

Ilmastomallit ennustavat talvien leutonevan Itämerellä tällä vuosisadalla. Niiden pohjalta on odotettavissa, että myös leudot jäätalvet, jolloin Perämeri pysyy avoimena, yleistyvät nopeasti. Kun jääolot helpottuvat myös tarve jäänmurtajien käytölle vähenee. Ajoittain jääolot voivat kuitenkin paikallisesti olla vaikeitakin, sillä nopeasti liikkuva ohut jää voi voimakkaitten tuulten ajamana pakkautua rannikkoa vasten satamien edustoille. Näin kävikin jäätalvena 2014/15 Perämeren pohjoisosassa, missä useat jäänmurtajat pitivät laivaväyliä avoimina.

Tutkimustyötä rahoitti Suomen Akatemia.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Petteri Uotila, petteri.uotila@fmi.fi, puh. 050 361 0587

Lisätietoa Ilmasto-oppaasta:

http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/suomen-muuttuva-ilmasto/-/artikkeli/63e8e231-2d68-45cb-97c8-6bbdd9b5bae5/itameren-jaaolot-muuttuvat.html

Pohjoisen jäämeren jääalue taas tänä vuonna kutistunut pieneksi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Merijään laajuutta Pohjoisella jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen. Syyskuussa, jolloin sulamiskausi päättyy, merijään laajuus oli tänä vuonna 4,63 miljoonaa neliökilometriä.


Kuva: Jouni Vainio

Koko vuodesta 1979 alkavan mittausjakson aikana merijään laajuus on pienentynyt 13,6 prosenttia vuosikymmenessä. ”Kun tarkastelemme koko jaksoa, silloin tämän vuoden jään laajuus on selkeästi pienempi kuin keskimäärin ja järjestyksessä tämä on neljänneksi vähäjäisin syyskuu”, toteaa Ilmatieteen laitoksen Merentutkimus-yksikön päällikkö Jari Haapala.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta jäänpaksuus on ohentunut, monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut 5,9 – 3,6 miljoonan neliökilometrin välillä.

Vuoden 2012 syyskuussa mitattu 3,7 miljoonaa neliökilometriä on koko mittausjakson tähän mennessä mitattu pienin määrä. Vuosien välinen ero on normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan.

Koko mittausjakson yhdeksän pienintä arvoa on mitattu viimeisten kymmenen vuoden aikana.


Merijään laajuuden muutos Pohjoisella Jäämerellä. Datalähde NSIDC (National Ice and Snow Data Center, USA)

Satelliittihavaintoja vuodesta 1979

Merijäätä voidaan luotettavasti havainnoida usean eri satelliitin avulla. Havainnot alkavat vuodesta 1979. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisen merialueiden pinta-ala tai koko jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuden laskemisessa otetaan huomioon ainoastaan ne alueet, missä jään konsentraatio kokonaispinta-alasta on yli 15 %.

Pohjoisen jäämeren jään vuosittainen pienin laajuus riippuu merijään paksuudesta, kesäkauden aikana tapahtuvasta sulamisesta ja tuulten aiheuttamista jääkentän liikkeistä. Ilmaston luonnollinen vaihtelevuus on Arktikassa hyvin suurta. Esimerkiksi vuosina 2007 ja 2012 merijään poikkeuksellisen voimakkaat sulamiset johtuivat tuulista, jotka rikkoivat ja ajoivat jääkenttää eteläisimmille merialueille.

Lisätietoja:

Yksikön päällikkö Jari Haapala, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fi

Tutkittua tietoa ilmastonmuutoksesta: ilmasto-opas.fi
Napamerien jääpeite hupenee: http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/ilmio/-/artikkeli/4be2265d-15bd-43c4-828f-f1224960ef47/napamerien-jaapeite.html

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 456 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: