Juhannuksen sää epävakainen ja ainakin aluksi viileä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Juhannusta vietetään epävakaisessa ja aluksi viileässä säässä.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan matalapaine saapuu torstaina sateineen maan lounaisosaan, muuallakin tulee paikoin sadekuuroja. Lämpötila on 14…18 astetta, sateessa vain vähän yli 10 astetta. Perjantaina eli juhannusaattona heikentyvä matalapaine on yhä maan lounaisosassa. Sää on epävakaista laajalti maan etelä- ja keskiosassa, mutta sade muuttuu hajanaiseksi ja kuuroluonteiseksi.

Viikonloppuna lämpötila nousee 20 asteen tienoille, mutta sade- ja ukkoskuuroja tulee yhä etenkin maan länsiosassa. Lapissa viikonloppua vietetään enimmäkseen poutasäässä.

Viime vuonna juhannus oli kolea ja sateinen

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan juhannuksena päivän ylin lämpötila on tavanomaisesti suuressa osassa maata noin 20 asteen tienoilla, Pohjois-Lapissa lähempänä 15 astetta. Yön alin lämpötila on tyypillisesti noin 10 asteen tuntumassa, Lapissa lähellä viittä astetta. Tilastojen mukaan keskimäärin joka toinen tai joka kolmas juhannus on poutainen ja myös aurinkoinen. Joko juhannusaattoon tai
-pyhään sattuu tilastojen mukaan hellesäätä keskimäärin kerran neljässä, rannikolla kerran viidessä ja Lapissa kerran 10 vuodessa.

Koleassa ja sateisessa säässä juhannusta on vietetty viimeksi viime vuonna. Tuolloin juhannussää oli laajalti harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen kolea. Päivän ylimmät lämpötilat jäivät suurimmassa osassa maata 10 ja 15 asteen välille, Lapissa 5 ja 10 asteen välille. Ylin lämpötila oli Kouvolan Anjalassa mitattu 18,0 astetta. Juhannusyönä lämpötila laski paikoin pakkasen puolelle Lapissa ja Suomenselän alueella, ja hallaa mitattiin myös maan eteläosassa. Juhannuspäivä oli Lapissa lämpimämpi, mutta maan eteläosassa vielä aattoakin koleampi. Sateita viime juhannuksena saatiin niin aattona kuin juhannuspäivänäkin. Aattona maan etelä- ja keskiosassa tuli monin paikoin sadekuuroja, maan pohjoisosassa satoi yhtenäisemmin ja sademäärät olivat siellä paikoin yli 20 mm. Juhannuspäivän sademäärät jäivät koko maassa pääasiassa alle 10 millimetriin.

Muita koko maassa koleita ja sateisia juhannuksia on koettu mm. vuosina 2009, 1981 ja 1977, jolloin päivän ylimmät lämpötilat jäivät etelässä pääosin alle 15 asteen ja Pohjois-Lapissa jopa alle +5 asteen. Paikallisesti koleita juhannuksia on koettu muulloinkin.

FMI-tv:n sääennusteet YouTubessa:
https://www.youtube.com/user/ilmatieteenlaitos

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk, puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

Sateinen toukokuu päätti lauhan kevään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Toukokuu oli sateinen ja maan etelä- ja länsiosassa tavanomaista kylmempi. Hellepäiviä ei toukokuussa ollut lainkaan. Viimeksi näin on tapahtunut vuonna 1998.

Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuun keskilämpötila vaihteli maan kaakkoisosan noin 9 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen neljään asteeseen. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lähinnä maan etelä- ja länsiosassa oli tavanomaista kylmempää, kun taas maan itä- ja pohjoisosassa oli tavanomaista lämpimämpää. Epävakaisen sään vuoksi päivälämpötilat olivat selvästi tavanomaista alempia.

Kuukauden aikana ei ollut ainuttakaan hellepäivää, mikä toistuu keskimäärin kerran neljässä vuodessa. Viimeksi helteetön toukokuu oli vuonna 1998. Hellepäiviä on toukokuussa keskimäärin yksi. Kuukauden ylin lämpötila, 21,7 astetta, mitattiin Mikkelissä 26. toukokuuta ja alin lämpötila, -12,4 astetta, Enontekiöllä 5. toukokuuta. Terminen kesä alkoi toukokuun 20:nnen päivän tienoilla paikoin maan etelä- ja keskiosassa.

Kuukauden sademäärä oli lähes koko maassa tavanomaista suurempi, mutta Pohjanmaan rannikolla ja suuressa osassa Lappia oli poikkeuksellisen sateista. Esimerkiksi Sodankylässä ja Rovaniemellä mitattiin paikkakuntakohtaisia toukokuun sade-ennätyksiä. Tavanomaisia toukokuun sademääriä mitattiin vain Karjalan maakunnissa. Havaintoasemista sateisin oli Kittilän Kenttärova, jossa satoi 116,2 millimetriä. Vähiten, 23,8 mm, satoi Rautjärven Simpeleellä. Suurin vuorokautinen sademäärä, 30,3 mm, mitattiin 13. päivänä Kokkolan Hollihaassa.

Lunta oli toukokuun alkaessa Pohjois-Karjalan pohjoisosasta Meri-Lappiin ulottuvan linjan pohjoispuolella, mutta lumet sulivat kuukauden kuluessa kokonaan.

Voimakkaimmat tuulet esiintyivät 23. päivänä Pohjois-Pohjamaalla Lyyli-myrskyn yhteydessä, jolloin syntyi runsaasti tuulituhoja ja sähkökatkoksia erityisesti Pohjanmaalla. Tuuli yltyi Perämerellä myrskylukemiin. Ukkosia oli harvinaisen vähän. Maasalamoita paikannettiin Suomessa vain 331 kpl mikä on kolmanneksi vähiten vuonna 1960 alkavien tilastojen aikana.

Kevät oli etenkin maan pohjoisosassa poikkeuksellisen leuto

Kevätkuukausien eli maalis-toukokuun keskilämpötila oli maan lounaisosassa +5 asteen tienoilla mutta jäi Luoteis-Lapissa nollan alapuolelle. Kevät oli koko maassa selvästi tavanomaista leudompi: maan eteläosassa noin asteen verran, Lapissa kahdesta kolmeen astetta.

Maan pohjoisosassa poikkeama oli jopa poikkeuksellisen suuri, eli se toistuu nykyilmastossa keskimäärin kolmesti vuosisadassa. Viimeksi yhtä leuto kevät on koettu pohjoisessa vuonna 1989. Maan etelä- ja keskiosassa kevät oli yleisesti harvinaisen leuto, eli näin lauha kevät toistuu nykyilmastossa keskimäärin kerran vuosikymmenessä.

Kevään sademäärässä esiintyi suuria eroja maan eri osien välillä, ja suurimmassa osassa satoi selvästi tavanomaista enemmän. Poikkeuksellisen runsaita sademääriä mitattiin Kymenlaaksossa, Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa, Koillismaalla ja Länsi-Lapissa, jossa sadetta kertyi yli 160 millimetriä. Vähiten satoi Pirkanmaalla ja Pohjois-Lapissa, jossa sademäärä jäi alle 110 millimetrin.

Lisätietoja:

http://ilmatieteenlaitos.fi/toukokuu

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Ilmatieteen laitoksen meteorologit Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit
Ilmatieteen laitoksen tiedeuutisointia Twitterissä: http://twitter.com/IlmaTiede

Millainen vuodenaika on kesä? Katso video

Ilmastotieto Itä-Suomen yliopiston valintakokeessa

Ilmastotiedon kirjoitus kiertotaloudesta oli vuoden 2015 valintakokeiden aineistokokeena Itä-Suomen yliopistossa niillä hakijoilla, jotka pyrkivät opiskelemaan ympäristötiedettä luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa.

prepare-exams

Ilmastotiedon blogia seuraavat hakijat saattoivat saada pientä etua haussa. Etu on kuitenkin ollut pieni ja pelkästään Ilmastotiedon blogia seuraamalla tuskin valittiin montakaan tulevaa opiskelijaa, sillä alkupisteiden ohella valintakokeeseen sisältyivät Ilmastotiedon kirjoitukseen perustuvan aineistokokeen ohella biologian ja kemian valintakokeet.

Ympäristötieteen opinnoista kiinnostuneiden kannattaakin Ilmastotiedon blogin seuraamisen ohella panostaa lukion opintoihin tai opiskella lukion opintosisältö soveltuvin osin.

Kirjoitus, johon aineistokoe perustui, löytyy täältä. Aineistokokeen kysymykset ja mallivastaukset löytyvät täältä.

Ilmastotieto suhtautuu jatkossakin positiivisesti aineistonsa käyttöön valintakokeissa. Yhteyden meihin saa esimerkiksi sähköpostitse. Sähköpostiosoite löytyy esittely-kohdasta.

Väitös: Metsäenergian ilmastovaikutuksia voidaan parantaa kustannustehokkaasti

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


© Kuva: Anna Repo.

Hakkuutähteistä tuotetun energian päästöjä voidaan pienentää merkittävästi metsänhoidon keinoin, eikä tämä ole välttämättä kallista metsänomistajalle tai bioenergian loppukäyttäjälle, selviää Suomen ympäristökeskuksen tutkija Anna Revon väitöstutkimuksessa. Väitöskirja tarkastetaan perjantaina 29.5.2015 Aalto-yliopistossa.

Suomessa metsien hakkuutähteet ovat merkittävä bioenergian lähde. Hakkuutähteillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, mutta tähteiden korjuu myös pienentää metsien hiilivarastoa ja hiilinielua, mikä vähentää saavutettavia ilmastohyötyjä. Väitöstutkimuksessa kehitettiin mallinnusmenetelmä, jolla voidaan arvioida, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä hakkuutähteiden energiankäyttö aiheuttaa ja millä keinoilla näitä päästöjä voidaan kustannustehokkaasti pienentää.

Korjuukäytäntöjä ja metsänhoitotoimenpiteitä muokkaamalla hiilineutraalia bioenergiaa

”Hakkuutähteistä tuotetun energian päästöt pysyvät pieninä, kun käytetään metsässä nopeimmin lahoavia tähteitä, kuten oksia ja pieniläpimittaista puuta, ja kompensoidaan tähteiden korjuusta aiheutuvaa hiilivajetta metsänhoidon keinoin”, tutkija Anna Repo kertoo.

Väitöstutkimuksessa tarkasteluja keinoja metsän hiilitalouden parantamiseksi olivat metsän kiertoajan pidentäminen, metsänlannoitus sekä hitaasti hajoavan järeän lahopuun lisääminen jättämällä korjuualalle normaalia korkeampia kantoja.

Täysin hiilineutraalin energian tuottaminen edellytti esimerkiksi metsän päätehakkuun lykkäämistä 20 vuodella tai metsän kasvun lisäämistä 10 %:lla lannoituksen avulla. Hiilivaje oli mahdollista korvata nopeasti, kun energiaksi korjattiin vain nopeimmin hajoavia oksia.

”Ilmastovaikutuksia parantavat muutokset energiapuun korjuukäytännöissä ja metsänhoidossa eivät välttämättä tule kalliiksi metsänomistajalle tai bioenergian loppukäyttäjälle. Väitöstutkimus antaa esimerkkejä näistä keinoista. Halvimmillaan täysin hiilineutraalin sähkön hinta nousi vain 5 %. Tässä tapauksessa hakkuualalta korjattiin vain nopeasti hajoavia tähteitä ja korjuusta syntyvä hiilivaje kompensoitiin maltillisella lannoituksella. Laskelmissa huomioitiin lannoitteiden valmistuksen ja levityksen aiheuttamat päästöt. Lannoitus on yksi keino parantaa metsäenergian ilmastovaikutuksia, mutta siihen liittyy toki muita ympäristönäkökohtia”, Anna Repo korostaa.

Päästövaikutusarvioille kysyntää EU:n metsästrategian myötä

EU:n uusi metsästrategia antaa suuntaviivat metsien käytölle Euroopassa. Siinä metsät ovat biotalouden perusta, tärkeä uusiutuvan energian lähde ja niillä on rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Strategiassa korostetaan, että erilaisten metsäbioenergian lähteiden päästövaikutukset on selvitettävä kiireellisesti, jotta tunnistetaan suurimmat ilmastohyödyt tuottavat käyttökohteet.

Väitöstutkimuksessa kehitetyillä menetelmillä voidaan arvioida hakkuutähteiden päästövaikutukset sekä etsiä uusia metsänhoitokeinoja, joilla hakkuutähde-energialla saavutettavat ilmastohyödyt maksimoidaan samalla kun metsänomistajalle ja bioenergian käyttäjälle koituvat kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

Väitöksen tiedot

Anna Repo: Climate impacts of bioenergy from forest harvest residues (Hakkuutähteiden energiakäytön ilmastovaikutukset). Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, matematiikan ja systeemianalyysin laitos

Väitöskirja

Väitöstilaisuus

Perjantaina 29.5.2015 klo 12.00, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun salissa H304, Otakaari 1, Espoo. Vastaväittäjänä toimii professori Gert-Jan Nabuurs, Wageningen University and Research ja kustoksena professori Ahti Salo, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, matematiikan ja systeemianalyysin laitos.

Lisätietoja:

Tutkija Anna Repo, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 555, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Pohjanmaan tulvia seurattu satelliittikuvista

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Lapin ja Itä-Suomen lumien nopea sulaminen ja sateet ovat aiheuttaneet tulvia varsinkin Pohjois-Pohjanmaan alueella. Etenkin Ii- ja Kiiminkijokien yläjuoksulla tulvat ovat olleet ennätyksellisen korkealla 15–18. toukokuuta. Tulvatilannetta on havainnoitu satelliittikuvien avulla.


Kuva: Tanja Koivisto

Ilmatieteen laitos on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla satelliittikuvia voidaan käyttää tulvien havainnoinnissa. Menetelmät ovat osoittaneet tehokkuutensa, kun Ilmatieteen laitos on yhteistyössä SYKEen ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa analysoinut kuvien avulla Pudasjärven seudun tulvien laajuutta ja tulvan syvyyttä. ”SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen Tulvakeskus on käyttänyt kuvia tulvatilanteen tilannekuvan muodostamisessa. Kuvien avulla on voitu tarkentaa tulvatilanteesta annettuja ennusteita ja varoituksia”, Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jyri Heilimo toteaa.

Ilmatieteen laitos vastaanottaa COSMO-SkyMed SAR-satelliittien kuvia Sodankylässä Lapin Ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa toimivassa Kansallisessa satelliittidatakeskuksessa. Satelliittidatakeskus toimii myös Copernicus Sentinel-satelliittien kansallisena datan arkistointi- ja jakelukeskuksena, tarjoten muun muassa satelliittidatan prosessointipalveluita. Näitä tietoja voidaan hyödyntää ympäristön seurannassa, esimerkiksi Arktisen alueen lumipeitteen ja merijään laajuuden seurannassa, Itämeren veden laadun mittaamisessa sekä metsien kaukokartoituksessa.

Satelliiteista saadaan nopeasti laaja tilannekuva

Satelliittikuvauksella on monia etuja muihin käytössä oleviin seurantamenetelmiin nähden. ”Satelliiteista voidaan ennen kaikkea havaita kerralla laajempia alueita, mikä nopeuttaa tulva-alueiden kartoitusta. Käyttämällä synteettisen apertuurin tutkasatelliittien (SAR) kuvia, voidaan havaintoja voidaan tehdä sääolosuhteista, pilvisyydestä ja valaistuksesta riippumatta”, Heilimo tähdentää.

Tulvien laajuuksien arviointiin on perinteisesti käytetty lentokoneita ja ilmakuvausta. Ilmakuvaus saadaan yksittäisiä kuvia suhteellisen pieneltä alueelta. Lentokoneesta otettujen kuvien oikaisu ja kuvamosaiikin tekeminen vie paljon aikaa. Ilmakuvausta hankaloittaa usein myös näkyvyys – sade ja pilvien korkeus – joka voi estää lentokoneiden operoinnin kokonaan.

Pudasjärven ja Jongunjärven alueiden tulvien laajuus sekä tulvaveden syvyys on kuvassa esitetty COSMO-SkyMed satelliitista otetun SAR-kuvan päällä. COSMO-SkyMed-satelliittien kuvien lisäksi tulva-analyysiin käytetään myös Sentinel-1-satelliitin kuvia.
Tutkimustietoa tarvitaan ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa

Lisätietoja:

Satelliittipohjaisten palveluiden tutkimus ja kehitys: Ryhmäpäällikkö Jyri Heilimo, puh. 050 568 0802, jyri.heilimo@fmi.fi
Tutkija Juval Cohen, juval.cohen@fmi.fi
Sodankylän kansallinen satelliittidatakeskus: Ryhmäpäällikkö Timo Ryyppö, puh. 040 592 1210, timo.ryyppo@fmi.fi

Ilmaston lämpeneminen muuttaa merkittävästi Itämeren ominaispiirteitä

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos on jo tähän mennessä muuttanut Itämerta, paljastaa tuore kansainvälinen arviointiraportti. Jatkossa ilmaston lämpeneminen tulee entisestään vaikuttamaan muun muassa jääpeitteeseen, rannikoiden tulvaherkkyyteen sekä lajistoon. Raportin mukaan pahin uhkakuva on entisestään lisääntyvä rehevöityminen, jota vastaan on taisteltu vuosikymmeniä.


Kuva: Elena Saltikoff.

Juuri valmistunut BACC II -raportti (Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin) esittää tuoreita arvioita Itämeren valuma-alueen muutoksesta ja tulevaisuudesta. Kirja käsittelee Itämeren alueen ilmaston historian ja esittää ennusteita tulevalle sadalle vuodelle. Edellinen vastaava raportti julkaistiin vuonna 2008. Raportin kirjoittamiseen osallistui noin 140 tutkijaa kaikista Itämeren rantavaltiosta. Suomesta kirjoittajia oli 26, kahdeksasta eri tutkimuslaitoksesta.

Itämeri on jo lämmennyt, suurin muutos Pohjanlahdella

Ilman lämpötila on Itämeren pohjoisilla alueilla noussut yli asteen kymmenyksen vuosikymmenessä jaksolla 1871-2011. Suurin muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjanlahdella. Mikäli kasvihuonekaasujen kehitys jatkuu nykyisellään, tulevien sadan vuoden aikana Pohjanlahden vesi voi lämmetä jopa neljä astetta ja Itämeren jääpeite pienentyä 50-80 prosentilla, raportti ennustaa.

”Valuma-alueiden lumi- ja jääoloissa muutokset hyvin todennäköisesti jatkuvat samansuuntaisina”, kertoo Jyväskylän yliopistossa raporttia kirjoittanut geofyysikko Sirpa Rasmus. ”Lumen määrän vuosienvälinen vaihtelu on suurta, mutta useilla alueilla lumen vuosittaiset maksimisyvyydet ovat vähentyneet. Kölivuoriston jäätiköiden pinta-ala on pienentynyt ja roudan vuosittainen kesto lyhentynyt.”

Sateissa ja tulvissa uusia alueellisia piirteitä

Talven sademäärät tulevat raportin mukaan lisääntymään koko Itämeren alueella. Kesäsateet kasvavat vain pohjoisilla alueilla. ”Lämpenevien talvien myötä joet tulvivat yhä useammin myös talvisin. Kevättulvat vastaavasti pienenevät eteläisessä Suomessa lumipeitteen huvetessa. Puolassa ja Saksassa on syytä varautua lisääntyvään kuivuuteen kuumien ja kuivien kesien vuoksi. Erot Itämeren valuma-alueen eri osien välillä säilyvät suurina, mutta muutoksiin joudutaan varautumaan ja sopeutumaan kaikkialla”, toteaa maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta.

Maankohoaminen kompensoi valtamerten pinnan nousua vain osittain

Valtamerten pinnan arvioidaan nousevan 0,4-0,8 cm vuosivauhdilla. Pohjoisen Itämeren alueella maa kohoaa kuitenkin samalla nopeudella. Esimerkiksi Vaasassa maa kohoaa noin sentin vuodessa, mikä riittää kumoamaan valtameren pinnan nousun.

”Toisaalta Helsingissä kohoaminen ei riitä kumoamaan todennäköisintä valtamerien pinnan nousua. Eteläisellä Itämerellä maankohoamista ei tapahdu enää ollenkaan”, yksikön päällikkö Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta muistuttaa.

Maankohoaminen vaikuttaa rantaekosysteemeihin ja niiden biodiversiteettiin. ”Suurimmat vaikutukset tulevat näkymään Itämeren pohjoisosan saaristoekosysteemeissä, joissa maankohoaminen muodostaa uusia elinympäristöjä. Samalla kuitenkin vanhoja rantaelinympäristöjä häviää”, kertoo Turun yliopiston biologian professori Pekka Niemelä.

Vähemmän merilajeja, lisää tulokaslajeja?

Lämpeneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin monin tavoin. Kylmää suosivat lajit vähenevät, ja eteläisemmiltä alueilta saapuvat vieraslajit saavat todennäköisesti jalansijaa.

Lämpenemisen myötä Itämeren suolapitoisuus muuttuu. Sateisuuden lisääntyessä mereen virtaa entistä enemmän suolatonta vettä, mikä haittaa suolaiseen veteen sopeutuneita lajeja. ”Eräät lajit, kuten meriajokas voivat tyystin hävitä Suomen rannikolta. Toisaalta osa uusista lajeista voi parantaakin Itämeren tilaa”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Markku Viitasalo.

”Huolestuttavaa on Itämeren ulappaekosysteemin herkkyys ilmastosäätelylle: avainlajien selviytymismahdollisuuksien heiketessä koko ekosysteemin toiminta voi muuttua”, Viitasalo jatkaa.

Ilmastonmuutos voi pahentaa rehevöitymistä

Ilmastonmuutoksen pahin uhkakuva Itämerellä on ravinteiden valunnan lisääntyminen ja sen aiheuttama rehevöityminen. Tämä johtuu talvisadannan lisääntymisestä ja siitä, että maaperä pysyy pitempään sulana. Veden lämpeneminen voi myös kiihdyttää hapenkulutusta ja pahentaa happikatoja. Toisaalta esimerkiksi Pohjanlahdella joista liukeneva orgaaninen aines samentaa vettä ja alentaa perustuotantoa, mikä vähentää rehevöitymistä.

”Tarkkoja vaikutuksia meriekosysteemiin on vielä vaikea ennustaa, ja kaikkiin ennusteisiin sisältyy epävarmuuksia. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa merkittäviä muutoksia Itämerellä, myös ihmisen kannalta”, Markku Viitasalo muistuttaa.

Lisätietoja:

Linkki julkaisuun

Raportin suomalaiset vastuukirjoittajat:
Yksikön päällikkö Jari Haapala, Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 0295 396 406
Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 742
Professori Jukka Käyhkö, Turun yliopisto, etunimi.sukunimi@utu.fi [jukka kayhko], puh. 040 522 5212
Professori Pekka Niemelä, Turun yliopisto, etunimi.sukunimi@utu.fi [pekka niemela], puh. 0500 816 707
Tutkija Sirpa Rasmus, Jyväskylän yliopisto, etunimi.sukunimi@jyu.fi, puh. 040 528 2585

Puiden vedenkäyttö tehostuu, kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Helsingin yliopiston tiedote:]

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu muuttaa merkittävästi puiden vesitaloutta, ilmenee tuoreesta Nature Climate Change -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Kansainvälinen tutkijaryhmä osoitti, että 1900-luvun aikana tapahtunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on saanut puut käyttämän vettä noin 20 prosenttia tehokkaammin. Kasvillisuusmallit kuitenkin paljastavat, ettei tästä seuraa veden säästöä.

Suomesta tutkimukseen ja Water-use efficiency and transpiration across European forests during the Anthropocene -artikkelin kirjoittamiseen osallistui tutkijoita Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä.

Tutkimuksessa yhdistettiin puiden vuosilustojen eli vuosirenkaiden hiilen isotooppimittauksista ja dynaamisista kasvillisuusmalleista saatu tieto. Tämän pohjalta selvitettiin, miten puut ja metsät reagoivat ilmaston muutokseen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun. Laajan kansainvälisen tutkimusyhteistyön ansiosta artikkelin kirjoittajien käytössä oli puulustonäytteitä Marokosta aina Suomen Lappiin asti.

­”Puiden vuosilustot tallentavat tietoa siitä, miten puut ovat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet ympäristön ja ilmaston muutokseen”, sanoo professori Högne Jungner ikiä ja isotooppisuhteita määrittävän Luomuksen ajoituslaboratoriosta.

Puulustoista mitattu hiilen pysyvien isotooppien suhde kertoo puiden vedenkäytön tehokkuudesta. Suhde paljastaa, kuinka paljon vettä puiden lehdistä haihtuu ilmarakojen kautta verrattuna siihen, minkä verran ne saavat ilmakehästä hiilidioksidia yhteyttämistä varten.

Puut voivat säädellä kaasujen vaihtumista eli veden haihtumista ja hiilidioksidin diffuusiota lehteen ilmarakoja avaamalla ja sulkemalla.

”Koska hiilidioksidi ja vesihöyry kulkevat samaa reittiä kasviin, suurempi hiilen saatavuus yhteytyksessä merkitsee myös suurempaa veden hukkaa. Säätelemällä ilmarakojen aukioloa kasvit maksimoivat veden käytön tehokkuutta”, sanoo yliopistonlehtori Frank Berninger metsätieteiden laitoksesta.

”Samalla kun puu säätelee kaasujen vaihtoa, tapahtuu myös muutoksia puun käyttämän hiilen isotooppien 12C ja 13C suhteessa, sillä nämä prosessit suosivat kevyempää 12C isotooppia”, jatkaa erikoistutkija Eloni Sonninen Luomuksen ajoituslaboratoriosta.

Tilastomatematiikkaa ja mallisimulaatioita hyödyntäen tutkijat arvioivat kuinka paljon kaksi erillistä tekijää, ilmaston muutos ja hiilidioksidipitoisuuden nousu, ovat vaikuttaneet hiilen isotooppiarvoihin ja siten veden käytön tehokkuuteen. Tulosten perusteella lehtipuiden veden käytön tehokkuus on kasvanut 14 ja havupuiden 22 prosenttia 1900-luvun aikana. Tästä voi päätellä, että kasvit pitävät pitkällä aikavälillä solun sisäisen ja ilmakehän hiilidioksidin suhteen vakiona.

Yksi ilmastonmuutostutkimuksen avainkysymyksistä on, miten hyvin hiilenkiertoa kuvaavat mallit vastaavat todellisuutta. Tutkimuksessa puulustoista saatu informaatio ja kasvillisuusmallien ennusteet olivat yhdenmukaisia. Tulokset tukevatkin näkemystä, että mallien avulla todella pystytään ennustamaan ekosysteemitason muutoksia.

Toimiviksi todettujen kasvillisuusmallien avulla selvitettiin myös puiden tehostuneen vedenkäytön vaikutusta vesitasapainoon tietyllä maantieteellisellä alueella. Tutkitulla alueella haihdunta ei vähentynyt, vaan kasvukauden pituus, lehtien pinta-alan lisääntyminen ja ilmaston lämpenemisestä johtuva puiden lisääntynyt haihdunta lisäsivät kasvien veden hukkaa ja tasoittivat vedenkäytön tehokkuudesta saadun hyödyn. Näin ollen on epätodennäköistä, että kasvien reaktio ilmakehän kohonneeseen hiilidioksidipitoisuuteen vähentäisi kasvihuonekaasunakin toimivan vesihöyryn haihtumista ilmakehään ja lisäisi näin maaperän kosteutta ja jokien valumaa.

”Tulokset osoittavat kuinka tärkeää on pienen mittakaavan prosessien, kuten kasvien ilmarakojen toiminnan skaalaaminen ekosysteemitasolle osaksi isompaa kokonaisuutta. Tähän tarvitaan usean tieteenalan osaamista sekä kokeellista tutkimusta että matemaattista mallinnusta”, painottaa Emmi Hilasvuori, SYKEn tutkijatohtori ja yksi artikkelin kirjoittajista.

Tieteellinen artikkeli: Frank D. et al. ”Water-use efficiency and transpiration across European forests during the Anthropocene ” (Nature Climate Change, online May 11, 2015)

Lisätietoja:

Professori Högne Jungner, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS Ajoituslaboratorio, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Erikoisutkija Eloni Sonninen, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS Ajoituslaboratorio, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Yliopistonlehtori Frank Berninger, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitos, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, 0294 158 360

Tutkijatohtori Emmi Hilasvuori, Suomen ympäristokeskus Luontoympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, 0295 251 172

Linkit

Luonnontieteellinen keskusmuseo
Helsingin yliopiston metsätieteden laitos

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 334 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: