Faktantarkastus: Pohjois-Atlantin merivirtauksen hidastumisen uutisointi

Pohjois-Atlantin merivirtaus on tuoreen tutkimuksen mukaan hidastunut.

435715main_atlantic20100325-full

Helsingin Sanomat uutisoi  23.3.2015, että Pohjois-Atlantin merivirtaus on hidastunut ja että syynä on tuoreen Nature Climate Change –julkaisusarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Väite on totta.

HS näyttää käyttäneen lähteenään tutkimusjulkaisun lisäksi sen ensimmäisen kirjoittajan kirjoittamaa samaan tutkimukseen perustuvaa popularisoitua blogikirjoitusta Real Climate -blogissa, vaikka ei tätä mainitsekaan jutussaan.

Itse vertaisarvioidussa artikkelissa ei oteta kantaa ihmisen osuudesta merivirran hidastumiseen, mutta viittausketjuja seuraamalla päädytään siihen, että Grönlannin jäätiköistä ihmisen voimistaman ilmaston lämpenemisen myötä sulava makea vesi laimentaa Pohjois-Atlantin merivirtauksen toimimiselle välttämätöntä, suolaista ja tiheää vettä.

Atlantin viileä vesi on raskasta ja pyrkii siksi painumaan kohti pohjaa ja virtaamaan kohti eteläistä pallonpuoliskoa. Etelästä sen tilalle virtaa lämmintä vettä. Matkalla kohti pohjoista lämmin vesi jäähtyy ja muuttuu tiheämmäksi luovuttaessaan lämpöenergiaa ilmakehään.

Tarpeeksi kauas pohjoiseen matkattuaan lämmin vesi käy jäähtymisen myötä raskaammaksi, vajoaa vuorostaan kohti pohjaa ja alkaa virrata takaisin kohti etelää. Näin lämmön siirtyminen merestä ilmakehään pitää yllä termohaliinista kiertoliikettä, joka tuo lämpöä etelästä kauas pohjoiseen ja palauttaa viilenneen veden takaisin. Nasan merivirta-animaatio on täällä.

Grönlannin jäätiköiden sulamisesta mereen valuva vesi on makeaa vettä, joka vähäisen suolapitoisuutensa vuoksi on kevyempää kuin merivesi. Kevyen sulamisveden sekoittuminen meriveteen hidastaa pintaveden vajoamista syvemmälle, jolloin merivirta hidastuu. Grönlannin jäätiköiden sulamisen kiihtyminen puolestaan johtuu vallitsevan tieteellisen konsensuksen mukaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Tämä todetaankin selvästi tutkimusta käsittelevässä blogikirjoituksessa.

HS kertoi uutisessaan Pohjois-Atlannin merivirran pysähtymisen riskin todennäköisyyden olevan kuluvalla vuosisadalla ilmastopaneeli IPCC:n arvion mukaan yksi kymmeneen eli 10 prosenttia. Todellisuudessa IPCC:n arvio riskistä on matemaattisesti ilmaistuna < 10 % (IPCC,2007).

Tämä kirjoitus julkaistiin Faktabaarissa 7.4.

P.S. Tässä tarkastettavana väitteenä oli toimittajan alkuperäislähteen käyttäminen ja sen tulkitseminen. Itse varsinaista vertaisarvioitua tutkimusta emme arvioineet.

Sään aiheuttamat häiriötilat voivat vaikuttaa arkeen koska tahansa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

”Suomalaisten kannattaisi varautua siihen, että sään aiheuttama häiriötilanne voi vaikuttaa arkeen milloin tahansa”, sanoo Helsingin seudun ympäristöpalveluiden toimitusjohtaja Raimo Inkinen. HSY:n Ilmastoinfon tapahtumapäivä keskiviikkona Helsingissä opastaa varautumaan rajuilmoihin, tulviin ja helteisiin.


Kuva: Jukka Salmi / Plugi

Lämpötila nousee, rankkasateet yleistyvät – sään ääri-ilmiöt voivat aiheuttaa nykyistä enemmän vahinkoja tulevaisuuden Suomessa. Keskiviikkona 22.4. Helsingissä Lasipalatsin aukiolla järjestettävässä Urbaanin selviytymisen tapahtumapäivässä jaetaan tietoa siitä, miten kotitalouksien kannattaisi varautua sään ääri-ilmiöihin.

– Ilmastonmuutoksen takia kuumat päivät yleistyvät entisestään, mutta toisaalta sää vaihtelee niin, että viileät jaksot ovat edelleen mahdollisia kesäisinkin. Vaikka sadepäivien määrän ei odoteta lisääntyvän, sateet voivat olla nykyistä rankempia. Tämän seurauksena rankkasadetulvien mahdollisuus kaupunkialueilla kasvaa, Ilmatieteen laitoksen ilmastoasiantuntija Reija Ruuhela kertoo.

– Suomi on ja pysyy turvallisena maana, mutta yhteiskunta on aika haavoittuva. Myrskyt, tulvat ja sähkökatkokset voivat aiheuttaa äkkiä paljonkin kiusaa ja jopa vakavia seurauksia, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen muistuttaa.

Maailmanlaajuisesti vakavimmat riskit liittyvät veteen: tulviin ja toisaalta veden riittävyyteen. Meillä Suomessakin tulvat voivat aiheuttaa vaaraa tai omaisuusvahinkoja. Esimerkiksi tietoliikenneyhteydet voivat katketa, jos tulvavesi osuu sähkönsiirron kannalta kriittisiin kohtiin.

– Konstit, joilla kotitalouksien kannattaisi varautua sään ääri-ilmiöiden aiheuttamiin tilanteisiin, eivät ole isoja. Mutta jokaisen olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, miten selviäisi tilanteesta, jossa joutuisi pysyttelemään kolme vuorokautta kodin seinien sisäpuolella tai sähkökatko on katkaissut lämmityksen eivätkä kodin sähkölaitteet, kännykät ja muut meille niin arkiset asiat enää toimi, SPEKin varautumisjohtaja Karim Peltonen antaa esimerkkejä.

Urbaanin selviytymisen päivä tarjoaa tietoa ja elämyksiä

Näihin ja muihin sään aiheuttamiin vaaratilanteisiin annetaan keskiviikkona neuvoja HSY:n Ilmastoinfon ja sen yhteistyökumppaneiden tapahtumassa Helsingissä Lasipalatsin aukiolla klo 12–18.

Tapahtumassa useat eri organisaatiot ja viranomaistahot jakavat tietoa ja kertovat, miten he turvaavat kaupunkilaisten arkea, jos rajuilma, tulva tai muu sään ääri-ilmiö iskee. Tarjolla on tietoa myös esimerkiksi sade-, tulva- ja muista varoituksista, juomaveden turvaamisesta, myrskytuhoista, sähkökatkoksista, liikenteen poikkeusjärjestelyistä ja ”joka kodin selviytymispakkauksesta”.

– Vastaavia tapahtumia ei ole Suomessa ennen järjestetty, ja toivomme, että pääkaupunkiseudun asukkaat innostuvat tärkeän tiedon hankkimisesta ja tulevat kokemaan elämyksellisen kokonaisuuden, HSY:n Ilmastoinfon projektipäällikkö Mira Soini-Nordström sanoo.

Urbaanin selviytymisen päivän järjestää HSY:n Ilmastoinfo yhteistyössä Helen, Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirat, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Helsingin kaupungin Pelastuskoulu, Helsingin Pelastusliitto, HSL, Ilmatieteen laitos, Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piiri, Stara, Suomen Pelastusalan keskusjärjestö ja Kova-toimikunta, Suomen ympäristökeskus, Työterveyslaitos ja Uudenmaan Pelastusliitto. Tapahtumatuotannosta vastaa Lasipalatsin Mediakeskus Oy.

Urbaanin selviytymisen päivä Helsingissä, Lasipalatsin aukiolla (Mannerheimintie 22 – 24) keskiviikkona 22.4. klo 12–18. Tapahtuman ohjelma: www.urbaaniselviytyminen.fi

Lisätietoja:

Urbaanin selviytymisen päivä:
projektipäällikkö Mira Soini-Nordström, p. 040 503 6220

Kotitalouksien varautuminen:
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK: varautumisjohtaja Karim Peltonen, p. 040 169 0996

Ilmaston muuttuminen:
Ilmatieteen laitos: ilmastoasiantuntija Reija Ruuhela, p. 0500 42 45 33

Helteen vaikutukset:
Työterveyslaitos, erityisasiantuntija Ari-Pekka Rauttola, p. 043 825 2563

Haastattelupyynnöt
Suoraan asiantuntijoille tai tiedottaja Kirsi-Leena Helle, HSY, p. 040 1975768

Maa- ja kotitalousnaiset hillitsevät ilmastonmuutosta istuttamalla puita

[Maa- ja kotitalousnaiset tiedottaa:]

Maa- ja kotitalousnaiset istuttavat touko–kesäkuussa puita ympäri Suomen. Jokaista istutettua puuta kohden paikallisyhdistykset lahjoittavat 10 euroa Kirkon Ulkomaanavulle, joka mm. istuttaa rahalla puita Haitiin. Puiden istuttaminen ehkäisee ilmastonmuutosta ja palauttaa luonnon tasapainoa alueilla, joilla kärsitään ilmastonmuutoksen seurauksista.

Istutamme puun – hillitsemme ilmastonmuutosta -tempaus on osa Maa- ja kotitalousnaisten kaksivuotista Metsästä voimaa -järjestökampanjaa. Tempauksella halutaan kiinnittää huomio metsien merkitykseen ilmastonmuutoksen torjunnassa – sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Miksi puita kannattaa istuttaa?

Ilmasto lämpenee, kun hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja kertyy ilmakehään, jolloin ne hidastavat lämmön poistumista maasta. Yksi kuutiometri puuta sitoo yhden tonnin hiilidioksidia. Kun istutetaan puita, hillitään siis ilmastonmuutosta.

Ilmaston lämpenemisen myötä erilaiset sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet sekä kehittyneissä että kehitysmaissa. Tulvien ja kuivuuden seurauksista kärsivät eniten äärimäisessä köyhyydessä elävät ihmiset. Puita istuttamalla palautetaan luonnon tasapainoa alueilla, joilla metsät on hakattu polttopuiksi.

Istuttamalla puita kehitysmaihin voidaan vähentää eroosiota, aavikoitumista sekä parantaa maan laatua. Lisäksi puut viilentävät ilmastoa, sillä puista haihtuu orgaanisia aineita, jotka lisäävät pilvien muodostumista. Kehitysmaihin istutetut puut tarjoavat myös elinkeinoja paikallisille asukkaille, kun hedelmäpuiden satoa tai puuraaka-ainetta myydään.

Taimia ja koulutusta Haitiin

Maa- ja kotitalousnaisten Kirkon Ulkomaanavulle lahjoittama rahasumma käytetään mm. puiden istutukseen, ihmisten kouluttamiseen sekä istutukseen vaativien työkalujen hankkimiseen Haitissa.

Haitissa maan pinta-alasta enää vain pari prosenttia on metsän peitossa, kun vielä 70-luvulla metsää oli 60–70 % pinta-alasta. Tämän vuoksi maa on erittäin haavoittuvainen hurrikaaneille, sateille ja muille alueen sääilmiöille, jotka ovat lisääntyneet ilmastonmuutoksen myötä. Eroosio aiheuttaa tulvia ja vaikeuttaa maanviljelyä, mikä huonontaa asukkaiden jo ennestään heikkoa ruokaturvaa.

Voitte osallistua kampanjaan lahjoittamalla Puuntaimi-lahjoja Haitiin. Lahjoitukset Kirkon Ulkomaanavun tilille Nordea FI33 1572 3000 5005 04. Kirjoittakaa viestikenttään MKN PUU.

Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja. Kirkon Ulkomaanapu tekee töitä köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.

Lisätietoja:


Helena Velin
Järjestöpäällikkö
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
040 527 1579
helena.velin@maajakotitalousnaiset.fi


Hannele Partanen
Kehityspäällikkö, maaseutumaisema ja luonnonhoito
Maa- ja kotitalousnaisten Keskus
040 521 7814
hannele.partanen@maajakotitalousnaiset.fi

Kiertotalous näköpiirissä?

Kiertotaloudessa pyritään vähentämään käyttöön otettavien raaka-ainevirtojen määrää sekä minimoimaan taloudellisen toiminnan myötä syntyvien jätteiden syntyminen. Kiertotaloudesta puhutaan paljon. Tuoreen tutkimuksen perusteella voidaan hahmottaa, että kuinka lähellä ollaan tilannetta, jossa ”läpivirtaustaloudesta” ollaan siirrytty kiertotalouteen. Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita kiertotalouteen siirtymisessä on?


Luonnonvarojen ehtyessä sekä raaka-aineiden hinnat että niiden vaihtelu saattavat kasvaa. Toisaalta kasvavan taloudellisen toiminnan myötä syntyvien jätteiden määrä on jo ylittänyt ympäristön kyvyn ottaa päästöjä vastaan (esim. ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden vähentyminen ja merten happamoituminen). Kiertotalous voi periaatteessa vastata näihin haasteisiin, sillä siinä pyritään vähentämään käyttöön otettavia raaka-aineita ja syntyviä päästöjä sulkemalla raaka-aineiden kiertoja kierrätyksen avulla. Raaka-aineiden kierrättäminen kuluttaa tyypillisesti paljon energiaa, joten energiahuolto on aivan keskeisessä osassa kiertotaloudessa. Energiaa ei voida kierrättää, joten energiahuolto pitää järjestää muuten kestävällä tavalla. Iso osa ongelmaa on, että noin 87 % maailman energiankulutuksesta tuotetaan fossiilisten polttaineiden avulla. Esiintymien laatu heikkenee eli koko ajan joudutaan sijoittamaan suurempi määrä energiaa ja pääomia tietyn energiamäärän saamiseksi yhteiskunnan käyttöön.

Luonnonvarojen ehtyminen on suhteellista siinä mielessä, että jos käytössä on liki rajaton määrä sopivassa muodossa olevaa energiaa ilman merkittäviä paikallisia tai globaaleja haittavaikutuksia, niin juuri mikään raaka-aine ei maapallolla ehdy. Tällaista energialähdettä ei ole ainakaan vielä näköpiirissä, joten joidenkin mineraalien ja energiankantajien ehtyminen voi synnyttää talouskasvua hidastavia palautekytkentöjä ja geopoliittisia jännitteitä.

Maailmantalouden sosiaalis-taloudellista aineenvaihduntaa on tutkittu varsittu vähän. Tuoreessa tutkimuksessa (Haas et al., 2015) analysoitiin maailmantalouden ja EU:n raaka-ainevirrat vuodelta 2005. Tutkijat hämmästyivät itsekin tulostaan, jonka mukaan globaalin talouden materiaalivirroista vain 6 % kierrätetään. EU:n osalta luku oli suurempi, mutta silti pienehkö 13 %. Koko maailman tasolla vuonna 2005 raaka-aineita otettiin käyttöön 62 gigatonnia, josta 4 gigatonnia (6 %) on kierrätysmateriaalia ja 58 gigatonnia neitseellisiä materiaaleja. Nk. Sankey-diagrammeilla voidaan havainnollistaa tätä (kuva 1). Viivan paksuus heijastaa virran suuruutta (kuvan luvut gigatonnia vuodessa). Kuvan alimmainen osa kuvastaa kierrätystä (”Stocks”-laatikon alapuolella). Tällainen tutkimus ei koskaan voi olla täydellinen, mutta on kaikki syyt uskoa, että ko. tutkimuksen mukainen suuruusluokka on oikea. Haasin ja kumppaneiden (2015) tutkimus antaa tekijöiden mukaan todennäköisesti liian optimistisen kuvan kiertotaloudesta. Esimerkiksi rakennusten käytöstä poistetun purkujätteen, jota ei käytetä uudelleen, määrän arviot vaihtelevat suuresti, mutta Haas ja kumppanit (2015) käyttivät pienintä mahdollista julkaistua arviota, joka johtaa suurimpaan kierrätysasteeseen.

Kuva 1. Sankey-diagrammi globaaleista ja EU27-maiden raaka-ainevirroista (Haas et al., 2015). Creative Commons attribution license.

Sankey-diagrammista paljastuu mielenkiintoisia asioita. Stocks-laatikko kuvastaa talouden käyttöön kumuloituneita eli kerääntyneitä raaka-aineita (jalostettuna), kuten rakennus- ja laitekantaa. Kuten nähdään kuvasta, Stocks-laatikkoon virtaa enemmän ainetta enemmän kuin siitä poistuu sekä maailmantalouden että EU27-maiden kohdalla. Eli EU:ssakaan ei olla vielä tilanteessa, jossa rakennus- ja laitekanta olisi vakaa. Globaalisti se kasvaa vielä nopeammin kuin EU:ssa. Vuosina 1950-2010 raaka-ainevirrat ovat kasvaneet keskimäärin 3,6 prosentin vuosivauhtia (eli kaksinkertaistuvat alle 20 vuodessa). Euroopan unioniin tuodaan nettona paljon raaka-aineita (Net Imports), mikä viittaa siihen, että EU:n kulutuksesta varsin merkittävä osa näkyy jätteiden synnyssä jossain muualla kuin EU:ssa (tämä on hyvin linjassa aiemmassa kirjoituksessani käytettyjen lähteiden kanssa).

Raaka-ainevirtojen yhdistäminen Sankey-diagrammaksi ei ole ongelmatonta. Siinä yhdistetään raaka-ainevirtoja, joiden energiankulutus ja päästöt tuotettua yksikköä kohti eivät ole yhtäläisiä. Esimerkiksi alumiinin valmistus kuluttaa paljon enemmän energiaa tonnia kohti kuin vaikkapa kuparin. Biomassa (kuvassa vihreänä) on periaatteessa kierrätettävissä yhteyttämisen kautta takaisin, mutta käytännössä tässä on paljon ongelmia. Esimerkiksi ravinnepitoisen maan ravinteet eivät välttämättä palaudu takaisin. Tanskassa on tutkittu ainetaseet typen, fosforin ja kaliumin osalta (Markussen & Østergård, 2013). Tuloksena oli, että Tanskaan näistä ravinteista 80-90 % tuodaan ulkomailta. Suuri osa näistä tuontiravinteista päätyy laimentuneena meriin eikä takaisin maaperään sinne missä ruoka/rehu kasvatettiin. Osa ruuan- ja rehuntuotannosta on uusiutumattomien pohjavesivarojen varassa. Käytettyä biomassaa vastaavaa määrää uutta biomassaa ei siis synny automaattisesti.

Kiertotaloutta voitaisiin lisätä sillä, että ruokaa ja rehua tuotettaisiin enemmän paikallisesti, jolloin ravinteiden kierrättäminen takaisin kasvupaikalle olisi helpompaa. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen olisi suurehko askel kiertotalouden suuntaan, sillä eläinten suuri osuus ruokavaliossa on varsin materiaali- ja energiaintensiivistä. Arviolta 20-30 % ruuasta päätyy hukkaan kun koko ketju korjuusta kulutukseen huomioituna, joten ruuan hävikissä on suuri potentiaali kiertotalouden edistämisen kannalta.

Uusiutuva energia lisää kiertotaloutta ainakin niiltä osin kuin se korvaa fossiilista energiaa. Fossiilisten polttoaineiden osuus globaaleista materiaalivirroista on lähes puolet eli 44 % ja vain 0,26 % fossiilisista polttoaineista kierrätetään tällä hetkellä lähinnä muovien muodossa. Kierrättämisen yksi haaste paljastuukin juuri muoveissa, eli laadun heikkeneminen kierrätettäessä, kun pakkausmuovia kierrätetään mm. muovipusseiksi. Joissakin metalleissa on samaa laadun heikkenemistaipumusta, sillä osa arvokkaista metallilejeeringeistä ”laimentuu” raakaraudaksi kierrätyksessä. Samoin paperia kierrätettäessä selluloosaketjujen keskimääräinen pituus pienenee ja lujuusominaisuudet heikkenevät.

Joidenkin metallien osalta kierrätysaste on jo lähellä täydellistä. Lyijystä lähes kaikki käytetään lyijyakuissa, ja lyijyakkujen kierrätysaste on yli 90 %, joten lyijystä kierrätetään globaalistikin yli 90 %. Raudastakin noin 90 % kierrätetään. Asfaltista arviolta noin 99 % kierrätetään Yhdysvalloissa, joskin asvaltin kierrättäminen on energiaintensiivinen prosessi sekin. Paperistakin jo noin 50 % kierrätetään sekä Euroopassa että globaalisti. Joidenkin metallien kierrätyksessä jäädään alle yhteen prosenttiin, kuten litiumin ja talliumin kohdalla. Metallien kierrätys ei ole niin kehittynyttä teknologiaa kuin kaivostoiminta, joten kierrätysasteen nostossa on useiden metallien kohdalla sekä potentiaalia että haasteita.

Kierrätys ei aina ole ongelmatonta senkin vuoksi, että kierrättäminen saattaa vaatia runsaasti energiaa ja kierrätetyn materiaalin mahdollisesti alentunutta laatua joudutaan kompensoimaan jollain muulla tavalla, kuten suuremmalla määrällä neitseellistä materiaalia. Kierrätyksen kasvattamisessa on potentiaalia varsinkin metallien suhteen, ennen kaikkea jos jo suunnitteluvaiheessa otettaisiin kierrätettävyys huomioon paremmin ja taloudellisia kannustimia lisättäisiin. Toisaalta kierrätettävyyden nosto on monen metallin kannalta hankalaa. Esimerkiksi jos lopputuotteessa on pienempi pitoisuus metallia kuin parhaissa kaivos-esiintymissä. Kierrätettävyyttä ei pitäisikään optimoida itseisarvona vaan vain silloin kun se on ympäristörasituksen vähentämisen kannalta järkevää (eikä esimerkiksi johda suurempiin ympäristöhaittoihin kuin neitseellisen materiaalin tuottaminen).

Metalleista kierrätetään maailmanlaajuisesti 71 % (kokonaismassasta). Käytännössä kierto-osuus on kuitenkin noin 40 %, koska maailmantalous ja sen myötä metallien käyttö kasvaa. Suurin ongelma metallien kierrättämisen ongelma onkin niiden kasvava käyttö. Jos esimerkiksi raudan tai lyijyn käyttö kasvaa esimerkiksi 3,5 % vuosittain, niin 20 vuoden keskimääräinen käyttöikä tarkoittaa sitä, että täydelliselläkin kierrätyksellä tarvitaan silti yhtä suuri määrä ”tuorerautaa” talouteen kuin käytöstä palautuva rautavirta on. Jos metallin käyttö kasvaa 7 % vuosittain, niin 20 vuoden päästä käytöstä poistuvan metallin täydellinen kierrättäminen riittää kattamaan enää noin 25 % koko metallin tarpeesta ja lähes 75 % on katettava neitseellisellä materiaalivirralla (kuva 2 kirjoituksen lopussa havainnollistaa tätä). Kasvava maailmantalous tuo siten haasteita kiertotalouteen siirtymisessä. Toki ainakin osaratkaisuna voidaan kasvattaa tehokkuutta, jolla materiaaleja käytetään. Silti Haas et al. (2015) näkevät, että raaka-aineiden käytön fyysisen kasvun on vähintäänkin tasaannuttava (tällöin stocks-laatikkoon tulee sama määrä ”kantaa” kuin sieltä poistuu) tai mieluummin raaka-ainevirrat pitäisi pystyä kääntämään lasku-uralle.

Raaka-aineiden hinnanvaihtelu tekee kierrätyksestä haastavaa alan toimijoiden kannalta. Esimerkiksi nyt öljyn hinta on alhainen (”vain” kaksin-kolminkertainen 1990-luvun tasoon nähden), jolloin muovia kierrätetystä materiaalista valmistavat yhtiöt ovat vaikeassa kilpailutilanteessa. Neitseellisten materiaalien käyttöönotossa voisi olla eräänlainen globaali raaka-ainevero, joka tasoittaisi hinnanvaihteluita ja kannustaisi kierrättämään (mutta vain silloin kun se on kokonaisuuden kannalta järkevää).

Maailmantalouden raaka-aineiden ”sosioekonominen aineenvaihdunta” on kasvanut hurjaa 3,6 prosentin vuositahtia vuosina 1950-2010 (Schaffartzik et al., 2014). Globaalit ja paikalliset haitalliset vaikutukset ovat olleet huomattavia jo vuoden 2000 aineenvaihdunnan tasolla, mutta silti raaka-aineiden tarpeen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Monet raaka-aineita vievät maat harjoittavat vientiä oman infrastruktuurinsa kustannuksella ja globaali epätasa-arvo onkin tässä mielessä kasvanut. BBC julkaisi hiljan varsin havainnollisen jutun Mongolian Baotoun alueen kaivosteollisuuden paikallisista vaikutuksista.

Haasin ja kumppaneiden (2015) mukaan on yllättävää, että EU:ssakin ollaan hyvin kaukana kiertotaloudesta kun ottaa huomioon kierrätystä edistävän EU:n politiikan. Teollisissa maissakin kierrätettävät materiaalivirrat ovat varsin pieniä suhteessa koko raaka-aineaineenvaihduntaan ja kierrättämisen ohella fyysisten resurssien kulutuksen kasvu pitää pystyä taittamaan tai jopa kääntämään laskuun. Tämä voi olla ristiriidassa talouden jatkuvan kasvun vaatimusten kanssa. Tai kuten tutkijat (Haas et al.,  2015) toteavat hienovaraisemmin: raaka-aineiden kulutuksen kasvun pysäyttäminen pysyy haasteistamme suurimpana.

Lähteet

1. Haas et al., 2015. How Circular is the Global Economy? An assessment of material flows, waste production, and recycling in the European Union and the World in 2005. Journal of industrial ecology.

2. Schaffartzik et al., 2014. The global metabolic transition: Regional patterns and trends of global material flows, 1950–2010. Global Environmental Change 26:87–97.

2. Markussen, Mads & Hanne Østergård, 2013. Energy Analysis of the Danish Food Production System: Food-EROI and Fossil Fuel Dependency. Energies 6:4170-4186.

Kuva 2. Eksponentiaalisen kasvun vaikutus tarvittavaan kierrossa olevaan raaka-aineiden määrään. Mitä nopeammin raaka-aineiden tarve kasvaa, sitä vähemmän voidaan tarvetta tyydyttää jo olemassa olevalla raaka-aineen kannalla (kierrätys).

Maaliskuu sateinen ja paikoin poikkeuksellisen lauha

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen mukaan kuluneesta maaliskuusta muodostui hyvin lauha ja lähes koko maassa tavanomaista sateisempi.

Kuukauden keskilämpötila vaihteli Ahvenanmaan ja lounaisrannikon runsaasta 2 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen -3 asteeseen. Poikkeama oli suurin Pohjanmaan rannikolla ja maan pohjoisosassa, jossa oli runsaat neljä astetta tavanomaista lämpimämpää. Näillä alueilla oli poikkeuksellisen lauhaa, eli näin lauha maaliskuu toistuu siellä keskimäärin pari kertaa vuosisadassa. Muualla maassakin oli harvinaisen lauhaa eli näin lauha maaliskuu toistuu keskimäärin joka kymmenes vuosi. Ennen tätä on hyvin lauha maaliskuu koettu vuosina 2014 ja 2007.

Kuukauden ylin lämpötila, 13,5 astetta, mitattiin Jomalassa Ahvenanmaalla 8. päivänä ja alin lämpötila, -28,1 astetta, Sallassa maaliskuun 22. päivä.

Koko maassa satoi maaliskuussa tavanomaista enemmän

Kuukauden sademäärä oli suurimmassa osassa maata 30–60 mm. Osassa Kainuuta satoi kuitenkin jopa yli 60 mm kuukauden aikana. Niukkasateisinta oli Pohjois-Lapissa, jossa jäätiin paikoin alle 30 millimetriin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lähes koko maassa satoi tavanomaista enemmän. Pääkaupunkiseudulla, Suomenselän alueella ja osassa Keski-Lappia sadetta saatiin puolitoistakertaisesti tavanomaista enemmän.

Tavanomaista vähemmän satoi vain paikoin kaakkoisrajan tuntumassa sekä paikoin Itä- ja Pohjois-Lapissa. Havaintoasemista sateisin oli Puolangan Paljakka, jossa satoi 88,7 mm. Vähiten, 20,1 mm, satoi Utsjoen Kevolla ja Inarin Angelissa.

Suurin vuorokautinen sademäärä, 27,9 mm, mitattiin Espoon Nuuksiossa maaliskuun 30. päivä. Päivän aikana Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa satoi harvinaisen runsaasti. Sade tuli suurimmaksi osaksi lumena, ja uutta lunta kertyi paikoin yli 20 cm. Kuukauden päättyessä täysin lumetonta olikin vain maan lounaisosassa. Pohjois-Karjalan pohjoisosasta Meri-Lappiin ulottuvan linjan pohjoispuolella lunta oli vielä yli puoli metriä, Ylä-Kainuussa, Koillismaalla ja osassa Etelä-Lappia lähes metri.

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)

Maaliskuu: http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Lumitilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot

Tutkimusalus Aranda siirtymässä biopolttoaineeseen – lämmitykseen käytetään jo kierrätysraaka-aineista valmistettua bioöljyä

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Aranda alkaa käyttää polttoaineena Uudessakaupungissa valmistettua bioöljyä. Kuva: Juha Flinkman, SYKE.

Suomen ympäristökeskus ja VG-Shipping Oy tiedottaa

Merentutkimusalus Arandan hiilikuormitus vähenee merkittävästi, kun se alkaa käyttää polttoaineena kotimaista, elintarviketeollisuuden sivuvirroista kuten käytetyistä kasviöljyistä sekä kalanperkuujätteistä valmistettua bioöljyä. Alkuvuodesta alusta ryhdyttiin jo lämmittämään bioöljyllä.

”Laivan miehistö ja aluksella vierailleet ovat huomanneet, miten lämmityskattilasta leijailevat tuoksut tuovat mieleen perienglantilaisen fish and chipsin eli pakokaasujen tuoksu kertoo polttoaineen alkuperän hyvin.”

”Kokeet jatkuvat nyt siten, että aluksen pääkoneissa aletaan seuraavilla matkoilla polttaa mineraalipohjaisen meridieselin ja bioöljyn sekoitusta, ja haetaan optimaalista suhdetta, jolla koneet käyvät hyvin ja taloudellisesti mahdollisimman suurella bioöljyn osuudella. Aluksella käytettävä jätepohjainen bioöljy valmistetaan varustaja VG-Shippingin tuotantolaitoksella Uudessakaupungissa. Mitä suurempi bioöljyn osuus polttoaineessa on, sitä pienempi on aluksen hiilikuorma”, kehittämispäällikkö Juha Flinkman SYKEn merikeskuksesta kertoo.

”Tutkimusalus Aranda rakennettiin 1980-luvun loppupuolella kun tarvittiin uusi, jääoloihin sopiva alus suomalaisen merentutkimuksen tarpeisiin. Arandan oli tarkoitus olla suomalaisen laivanrakennusosaamisen näyteikkuna. Varsin hyvin vuonna 1989 käyttöön otettu Aranda onkin tässä onnistunut, mitään isompia muutoksia siihen ei ole tarvinnut tehdä”,

Aranda uudistuu muutoinkin

Uudet yhteistyökumppanit tuovat lisää matkapäiviä Arandan vuosiohjelmaan: Luonnonvarojen tutkimuskeskus LUKE tekee vuosittaiset merikalakantojen arviointimatkat Arandalla ja Ruotsin Meteorologinen ja Hydrologinen tutkimuslaitos SMHI käyttää Arandaa Itämeriseurantaansa yhteistyössä merikeskuksen kanssa.

Uudistuminen ei rajoitu vain uusiin, kustannustehokkuutta lisääviin yhteistyöhankkeisiin. Vuoden vaihteesta käynnistynyt kolmas sopimuskausi varustamo VG-Shippingin kanssa tuo mukanaan merkittäviä teknologiamuutoksia, jotka vähentävät Arandan ympäristökuormaa. SYKEn sertifioitu ympäristöjärjestelmä EKOSYKE on todennut, että Arandan hiilikuorma on yksi suurimpia yksittäisiä lähteitä SYKEn toiminnassa. Tätä kuormitusta on jo vähennetty tekemällä yhteistyössä varustamon kanssa Arandalle energiatehokkuusselvitys, jonka seurauksena mm. tutkimusmatkojen huolellisella suunnittelulla on päästy pienempään polttoainekulutukseen.

Aranda sai myös viime vuonna merkittävän määrärahan koko aluksen uudistamiseksi siten, että se täyttää sille asetetut tehtävät elinkaarensa päähän 2030-luvulle. Nyt aloitettu polttoaineuudistus ja vuosina 2015 – 2018 tehtävät uudistukset tekevät Arandasta paitsi kustannustehokkaan ja monipuolisen, monien yhteistyötahojen käytössä olevan tutkimusinfrastruktuurin, myös yhden vähiten ympäristöä kuormittavista aluksista Itämerellä ja arktisilla merillä.

Arandalla on avoimet ovet 16.4. klo 14-19 Helsingin Etelärannassa. Kaikille avoimessa ja maksuttomassa tilaisuudessa pääsee tutustumaan tutkimuslaitteisiin, laboratorioihin ja komentosiltaan sekä keskustelemaan Itämeren tilasta tutkijoiden kanssa.

Lisätietoja:

Kehittämispäällikkö Juha Flinkman SYKEn merikeskus p. 0295 251115 etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ylitarkastaja Jukka Pajala, SYKEn merikeskus p. 0400 920 922 etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Projektipäällikkö Emilia Mustonen, VG-Shipping Oy, p. 041 507 3267 etunimi.sukunimi@meriaura.fi

Linkit:

Tutkimusalus Aranda

Arandalla avoimet ovet 16.4.

Suo, kuokka – ja ilmastovaikutukset

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Soiden kuivaus ja muokkaus aiheuttavat ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Pohjoisen pallonpuoliskon soilta kerätty uusi havaintoaineisto osoittaa, että maatalouskäyttöön otetuilla soilla on suuri lämmitysvaikutus. Ojitettujen suometsien ilmastovaikutukset ovat epävarmempia ja vaihtelevat suotyypin mukaan.


Siikaneva. Kuva: Janne Rinne

Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä vastikään ilmestyneessä tutkimusartikkelissa selvitettiin, miten soiden muokkaaminen muuttaa kasvihuonekaasujen vaihtoa soiden ja ilmakehän välillä. Kansainvälinen tutkimus osoittaa, että muokkauksen ilmastovaikutuksen määrittämiseksi on tärkeää tarkastella paitsi hiilidioksidin, myös metaanin ja ilokaasun vaihdon muutoksia.

Tulosten mukaan soiden muokkaaminen maatalouskäyttöön lämmittää ilmastoa voimakkaasti, sillä viljeltyjen soiden turve hajoaa nopeasti ja vapauttaa näin turpeeseen sitoutunutta hiiltä ilmakehään.

– Vaikka hiiltä myös sitoutuu tuotettuun satoon ja metaanipäästöt pääosin pienenevät, kokonaisarviossa on otettava huomioon viljelykasveihin sitoutuneen hiilen nopea paluu ilmakehään. Metsätalouteen otettujen soiden päästöt vaihtelevat enemmän ja riippuvat muun muassa alkuperäisestä suotyypistä ja metsänhakkuista, sanoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Annalea Lohila.

Uusi laskentatapa soiden käytön ilmastovaikutusten ymmärtämiseksi

Luonnontilaiset suot poistavat ilmakehästä hiilidioksidia, mutta toisaalta päästävät sinne metaania. Sekä hiilidioksidi että metaani ovat kasvihuonekaasuja, joiden pitoisuuden kasvu ilmakehässä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Soiden hiilitaseisiin ja metaanipäästöihin vaikuttaa paitsi ilmaston muuttuminen myös ihmisen suora toiminta, muun muassa soiden muokkaaminen pelloiksi ja metsiksi.

Kun suo otetaan maa- tai metsätalouskäyttöön, sen ojittaminen vapauttaa tuhansien vuosien aikana turpeeksi kertynyttä hiiltä hiilidioksidina ilmakehään. Myös ilokaasupäästöt kasvavat. Toisaalta luonnontilaisille soille tyypilliset suuret metaanipäästöt loppuvat. Koska näiden muutosten vaikutukset ilmastoon ovat vastakkaissuuntaisia, soiden ilmastovaikutuksen arvioiminen on vaikeaa.

-Soiden kuivatuksen ilmastovaikutuksen ymmärtämiseksi eri kasvihuonekaasujen vaikutukset täytyy pystyä yhteismitallistamaan. Tätä tarkoitusta varten tutkimuksessamme käytettiin laskennallista ilmastopakotetta, joka ottaa huomioon hiilidioksidin, metaanin ja ilokaasun erilaiset eliniät ja lämmitystehot ilmakehässä, kertoo Helsingin yliopiston professori Janne Rinne.

Ainutlaatuista havaintotietoa eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa

Tutkimuksen aineisto pohjautuu FLUXNET-mittausasemien havaintoihin. Maailmanlaajuinen FLUXNET-verkosto tuottaa yhtenäisillä menetelmillä mitattua tietoa ekosysteemien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta, erityisesti kasvihuonekaasujen sitoutumisesta ja vapautumisesta.

– Tutkimus on ensimmäinen, jossa hyödynnettiin verkoston tuottamaa ympärivuotista mittausaineistoa paitsi hiilidioksidin myös metaanin ja ilokaasun vaihdosta ilmakehän ja soiden välillä, Lohila toteaa.

Tutkimuksen aineisto on kerätty 29:llä pohjoisen pallonpuoliskon suolla. Näistä viisi sijaitsee Suomessa: Jokioisten Kuuma, Lopen Kalevansuo ja Kittilän Lompolojänkkä (Ilmatieteen laitoksen tutkimussuot), Juupajoen Siikaneva (Helsingin yliopisto) ja Joensuun Linnansuo (Itä-Suomen yliopisto). Työn keskeinen osa oli eri kaasujen ilmastovaikutusten yhteismitallistamiseen tarvittava ilmastopakotelaskenta, joka tehtiin Ilmatieteen laitoksessa.

Lompolojänkkä ja Siikaneva kuuluvat eurooppalaiseen kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmään (ICOS), jossa Suomesta mukana ovat Ilmatieteen laitos sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot. Verkoston päämaja sijaitsee Helsingin Kumpulassa.

Tutkimustyöhön osallistui tutkijoita useista Euroopan maista, Pohjois-Amerikasta, Kiinasta ja Venäjältä. Suomesta mukana oli tutkijoita Ilmatieteen laitokselta, Helsingin yliopistosta ja Itä-Suomen yliopistosta.

Julkaisun tiedot:

The uncertain climate footprint of wetlands under human pressure http://www.pnas.org/content/early/2015/03/19/1416267112.abstract

A.M.R. Petrescu, A. Lohila, J.-P. Tuovinen, D. Baldocchi, A.R. Desai, N. T. Roulet, T. Vesala, A.J. Dolman, W.C. Oechel, B. Marcolla, T. Friborg, J. Rinne, J. Hatala Matthes, L. Merbold, A. Meijide, G. Kiely, M. Sottocornola, T. Sachs, D. Zona, A. Varlagin, D.Y.F. Lai, E. Veenendaal, F.J.W. Parmentier, U. Skiba, M. Lund, A. Hensen, J. van Huissteden, L.B. Flanagan, N. Shurpali, T. Grünwald, E. Humphreys, M. Jackowicz-Korczynski, M. Aurela, T. Laurila, C. Grüning, C.A.R. Corradi, A.P. Schrier-Uijl, T.R. Christensen, M. P. Tamstorf, M. Mastepanov, P.J. Martikainen, S.B. Verma, C. Bernhofer, A. Cescatti. 2015. The uncertain climate footprint of wetlands under human pressure. Proceedings of the National Academy of Sciences vol. 112 no. 11 March 17, 2015

Lisätietoja:

ICOS: www.icos-infrastructure.eu

Erikoistutkija Annalea Lohila, Ilmatieteen laitos, puh. 029-539 5498, annalea.lohila@fmi.fi

Professori Janne Rinne, Helsingin yliopisto, geotieteiden ja maantieteen laitos, puh. 029-415 0574, janne.rinne@helsinki.fi

Akatemiaprofessori Timo Vesala, Helsingin yliopisto, fysiikan laitos, puh. 040 577 9008, timo.vesala@helsinki.fi

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 263 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: