IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuoreen raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. Rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Globaalit päästöt on käännettävä uralle, jossa nettopäästöt laskevat nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä.

”Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole taittunut. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski.

1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti.

Päästövähennykset eivät yksin riitä lämpötilan nousun taltuttamiseksi, vaan hiilidioksidia on pystyttävä poistamaan ilmakehästä muun muassa hiilinielujen sekä hiilidioksidin talteenoton keinoin. Hiilidioksidin poistamista ilmakehästä tarvitaan sitä enemmän, mitä hitaammin päästöjä vähennetään. Hiilidioksidin poistokeinoihin liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia ja riskejä.

Raportti antaa selkeän viestin siitä, että ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava, mikäli halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti pyrkiä kohti 1,5 asteen tavoitetta ja vähentää ilmaston lämpenemiseen liittyviä riskejä. Tähän mennessä Pariisin sopimuksen alla annetut kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä rajoittamaan lämpötilan nousua 1,5 asteeseen.

”Ilmastotieteen viesti on hyvin selvä: aikaa ei ole hukattavaksi. Kaikkien pitää nyt tehdä ilmastotoimia enemmän, nopeammin ja laajemmin. Myös EU:n tulee päivittää oma päästövähennyssitoumuksensa vuoteen 2020 mennessä ja unionin pitkän aikavälin ilmastostrategiassa on tavoiteltava hiilineutraaliutta vuonna 2050. Suomen kansallinen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2045”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.

Raportin tulokset ovat tärkeä tieteellinen näkökulma Katowicen ilmastoneuvotteluihin joulukuussa, käynnissä olevaan Talanoa-vuoropuheluun sekä Pariisin sopimukselle annettujen päästövähennyssitoumusten päivittämiseen vuoteen 2020 mennessä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tukee monia kestävän kehityksen tavoitteita, esimerkiksi makean veden saatavuutta. Hillintätoimet on kuitenkin suunniteltava paikalliset olosuhteet huomioiden, jottei esimerkiksi maankäyttö vaaranna ruokaturvaa tai puhtaan veden saantia.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi maanantaina 8.10. Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin lyhennelmän päätöksentekijöille. Raportti viimeisteltiin viime viikolla Etelä-Koreassa järjestetyssä viikon mittaisessa kokouksessa, johon osallistui IPCC:n jäsenmaiden hallitusten edustajia ja raportin laatineita tutkijoita. Lähes sadan kirjoittajan joukossa oli professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta laatimassa lukua ilmastotavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden vuorovaikutuksesta.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Pirkko Heikinheimo, ympäristöministeriö, p. 0295 250 078, pirkko.heikinheimo@ym.fi

ryhmäpäällikkö Heikki Tuomenvirta, Ilmatieteen laitos, p. 050 574 6824, heikki.tuomenvirta@fmi.fi

professori Markku Kanninen, Helsingin yliopisto, p. 050 4486133, markku.kanninen@helsinki.fi

https://ilmatieteenlaitos.fi/ipcc

Osoitteessa http://ilmasto-opas.fi/ipcc julkaistaan maanantaina 8.10. infograafeja IPCC:n erikoisraportin sisällöistä. Kuvat ovat vapaasti mm. median käytettävissä.

Taustatietoa IPCC:stä ja 1,5 asteen raportista

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi Global Warming of 1.5 °C -raportin maanantaina 8.10. Julkaisutilaisuus pidettiin Incheonissa Etelä-Koreassa. Tilaisuudessa esiteltiin ns. lyhennelmä päätöksentekijöille (Summary for Policymakers, SPM).

Keskilämpötilan 1,5 asteen nousulla verrattuna esiteolliseen aikaan on merkittäviä vaikutuksia elämään maapallolla. Raportissa käydään läpi näitä vaikutuksia verraten niitä kahden asteen keskilämpötilan nousuun. Raportissa käsitellään päästöpolkuja ja keinoja, joilla lämpeneminen on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen. Lisäksi arvioidaan ilmastotavoitteiden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden yhtymäkohtia.

Raportti vastaa Pariisin ilmastokokouksessa IPCC:lle esitettyyn pyyntöön tarkastella 1,5 asteen tavoitteeseen liittyviä seikkoja. Maailman maat sitoutuivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeseen pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

IPCC tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa

IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change) tavoitteena on analysoida tieteellisesti tuotettua tietoa ilmastonmuutoksesta kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten.

Ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi IPCC valmistelee ilmastonmuutosraportteja tutkijaryhmissä. Ryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja hillitsemismahdollisuuksista sekä siihen sopeutumisesta. IPCC ei siis tee uutta ilmastonmuutostutkimusta, vaan analysoi ja kokoaa yhteen olemassa olevaa tieteellistä tietoa. Se ei myöskään ehdota ilmastopoliittisia vaihtoehtoja.

Suomessa IPCC-työstä vastaa ympäristöministeriön asettama IPCC-työryhmä, joka kokoaa yhteen alan tutkijat ja eri ministeriöiden edustajat.

IPCC:n kuudennen arviointiraportin (Sixth Assessment Report, AR6) sarjaan kuuluvat nyt julkaistun Global Warming of 1.5° C -erikoisraportin (SR15) lisäksi kaksi erikoisraporttia, menetelmäraportti, kolmiosainen 6. arviointiraportti ja sen synteesiraportti.

IPCC-raportti Raportin valmistumisajankohta
Methodology Report ”2019 Refinement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories” toukokuu 2019
Special Report on Climate Change and Land (SRCCL) (an IPCC special report on climate change, desertification, land degradation, sustainable land management, food security, and greenhouse gas fluxes in terrestrial ecosystems) elokuu 2019
Special Report on the Ocean and Cryosphere in a Changing Climate syyskuu 2019
IPCC Sixth Assessment Report (AR6) Working Groups 1, 2, 3 and the Synthesis Report huhtikuu 2021–huhtikuu 2022

https://www.ipcc.ch

Pohjoisen merijään minimilaajuus uuden normaalin mukainen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Merijään laajuus oli kuudenneksi pienin vuodesta 1979 alkaneen satelliittimittausten sarjassa.

Pohjoisen merijään laajuus saavutti kuluvan vuoden pienimmän arvonsa syyskuun 23. päivänä. Tämän vuotinen arvo 4,59 miljoonaa neliökilometriä on tyypillinen 2010-luvun minimilaajuus, ja se on kuudenneksi pienin vuodesta 1979 asti kerätyssä satelliittimittausten sarjassa. Toistaiseksi pienin pohjoisen merijään laajuus, 3,39 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuussa 2012.

Merijään syksyiseen minimilaajuuden määrää sää, merivirtojen kuljettama lämpö, jäätä liikuttavat pintavirtaukset sekä jään paksuus sulamiskauden alussa. Tänä vuonna osassa Arktikaa sää oli viime vuosia viileämpi, mutta samalla monissa paikoissa etelätuulet painoivat jäätä pohjoisemmaksi. Grönlannin pohjoispuolelle avautui tänä vuonna suuri polinja eli avoimen veden alue. Vastaava polinja on havaittu ennenkin, mutta se oli tänä vuonna poikkeuksellisen suuri ja pitkäikäinen.

Vaikka merijään syksyisen minimilaajuudessa on merkittävää vuotuista vaihtelua, pitkäaikaisten merijään muutosten ja kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen välillä on havaittu yhteys. Kun tarkastellaan pitkiä aikasarjoja, havaitaan, että yksi ylimääräinen tonni ilmaan päästettyä hiilidioksidia pienentää syyskuista minimilaajuutta noin kolmella neliömetrillä.

Merijään laajuutta merkitsevämpi suure on merijään kokonaistilavuus. Tästä saadaan ensimmäiset arviot lokakuun lopussa, koska paksuutta mittaavat satelliitit alkavat tuottaa luotettavia mittauksia vasta sulamiskauden kunnolla päätyttyä.


Pohjoisen merijään laajuus 23.9.2018

Kuvan data: EUMETSAT OSI-SAF
Visualisointi: Ilmatieteen laitoksen Arctic now -palvelu

Lisätietoja:

Eero Rinne, eero.rinne@fmi.fi, ryhmäpäällikkö, puh. 050 448 7681

Syyskuu oli kymmenettä kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kesän hellepäivien määrä jäi vain yhden päähän mittaushistorian ennätyksestä. Kasvukauden lämpösumma on jo nyt ennätyksellisen suuri.


Kuva: Bengt Wikström.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli Lappia lukuun ottamatta harvinaisen, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden keskilämpötila vaihteli etelärannikon noin 14 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 8 asteeseen. Kuukauden keskilämpötila oli 1–3 astetta tavanomaista korkeampi. Lämpöoloiltaan vastaavanlainen syyskuu esiintyy keskimäärin kerran 10–30 vuodessa, Lapissa hieman useammin.

Syyskuu oli lämpöoloiltaan kaksijakoinen. Kuukauden alku ja keskivaihe olivat selvästi tavanomaista lämpimämpiä, kun taas loppu oli tavanomaista kylmempi. Kuukauden ylin lämpötila oli Rauman Pyynpäässä kuukauden 8. päivänä mitattu 26,1 astetta. Kyseessä oli samalla menneen kesän viimeinen eli 64. hellepäivä maassamme. Se jäi vain yhden päivän päähän vuodesta 1960 alkaen mitatusta hellepäiväennätyksestä, joka on 65 kappaletta vuodelta 2002. Vaikka hellepäiviä ei 8. päivän jälkeen enää mitattu, kohosi lämpötila vielä kuukauden puolivälin jälkeenkin paikon yli 20 asteeseen.

Kuukauden 26. ja 27. päivinä maamme yli kulki Kuisma-myrsky, joka aiheutti jonkin verran vahinkoa ja sähkökatkoja etenkin maan etelä- ja keskiosassa. Voimakkain merialueilla havaittu keskituuli oli Rauman Kylmäpihlajassa mitattu 26,1 metriä sekunnissa. Maa-alueilla mitatut kovimmat puuskat olivat noin 23 metriä sekunnissa. Kuisma-myrskyn jälkeen maahamme purkaantui pohjoisesta kylmää ilmaa, ja lämpötila painui kuukauden viimeisinä öinä lähes koko maassa pakkaselle. Kuukauden alin lämpötila, -9,5 °C, mitattiin Muonion kirkonkylässä 29. päivänä.

Kuivan kesän jälkeen tavanomaista enemmän sadetta

Syyskuu oli suurimmassa osassa maata tavallista sateisempi. Varsinkin Etelä-Karjalasta Ylä-Lappiin ulottuvalla alueella kuukauden sademäärä kohosi paikoin harvinaisen korkeaksi eli vastaavaa esiintyy keskimäärin kerran 10–30 vuodessa. Syyskuun sademäärä vaihteli Pohjanmaan sekä Länsi-Lapin noin 50 millimetristä Itä-Suomen runsaaseen 100 millimetriin. Kuukauden suurin sademäärä, 148,6 millimetriä, mitattiin Virolahden Koivuniemessä. Pienin sademäärä oli alustavasti Seinäjoen Pelmaan asemalla, 34,6 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli Savonlinnan Punkaharjun Laukansaaressa 11. päivänä mitattu 56,7 millimetriä.

Tilastoitava ensilumi satoi kuukauden lopulla, kun Kilpisjärven kyläkeskuksessa mitattiin 25. syyskuuta aamun lumensyvyydeksi 2 senttimetriä.

Kasvukauden lämpösumma jo ennätyksellinen

Terminen kasvukausi alkoi tänä vuonna etelässä huhtikuun loppupuoliskolla ja pohjoisessa toukokuun alussa. Syyskuun loppuun mennessä tehoisaa lämpösummaa on kertynyt jo ennätyksellisen paljon pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla lämpösummaa on kertynyt 1839 vrk °C, mikä ylittää jo aseman entisen ennätyksen vuodelta 2011 (1829 vrk °C). Lämpösummaa kertyy etelässä vielä tyypillisesti lokakuun loppuun saakka eli lopulliset arvot selviävät myöhemmin. Pohjoisessa terminen kasvukausi alkaa kuitenkin olla jo ohitse.

Lämpösummaa kertyy päiviltä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella. Summaan lasketaan kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa. Jos vuorokauden keskilämpötila jää kasvukaudella + 5 asteen alapuolelle, summaa ei kerry, mutta se ei myöskään vähene.

Sää on harvoin poikkeuksellinen. Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi kutsutaan, kun sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Lue lisää

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Syyskuun säätilastot

Säästä twiittaavat @meteorologit

Sää- ja ilmastoriskeihin voidaan varautua

[Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen tiedote:]

Suuri osa Suomea lähivuosina uhkaavista sää- ja ilmastoriskeistä on hallittavissa hyvällä varautumisella. Tietämys riskeistä on nyt koottu yhteen valtioneuvoston tilaamassa ”Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO)” -hankkeessa. Erityisesti infrastruktuuriin ja välittömästi vaaraa aiheuttaviin sääilmiöihin kuten tulviin ja myrskyihin voidaan kohtalaisen hyvin varautua. Lähivuosikymmeninä riskien arvioidaan kasvavan, mikä lisää varautumistarvetta. Tällöinkin muuttuviin sää- ja vesioloihin liittyviä riskejä on Suomen oloissa mahdollista hallita, jos taloudellinen kehitys on suotuisaa ja yhteiskunta pysyy vakaana.


Kuva: Emilia Mänttäri.

Kesän 2018 kuivuus, helteet, metsäpalot ja rankkasateet muistuttivat siitä, että Suomessakin säähän liittyvät ilmiöt aiheuttavat mittavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ilmastonmuutos myös muuttaa nykyisiä uhkia ja aiheuttaa vähitellen kehittyviä, uusia riskejä yhteiskunnalle, infrastruktuurille ja luonnolle.

”Muuttuvien riskien tehokas hallinta lisää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta”, korostaa SIETO-hankkeen koordinaattori, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heikki Tuomenvirta.

Laadittu ilmastoriskiarvio luo perustan hankkeessa kehitetylle toimintamallille, jota ehdotetaan vastedes käytettäväksi. Toimintamalli auttaa päivittämään ilmastoriskiarviota säännöllisesti ja yhdistämään sen eri toimijoiden nykyisiin järjestelmiin, esimerkiksi pelastus- ja varautumissektorilla sekä alueellisissa riskiarvioissa. Se tukee myös kansallisen turvallisuusstrategian mukaista yleistä riskiarviota, joka ohjaa koko yhteiskunnan varautumista.

Tuholaisten ja tautien riskit vaikeasti arvioitavia

Vaikeasti arvioitavia ja hallittavia ovat epäsuorasti sää- ja ilmasto-oloihin liittyvät riskit, kuten taudit ja tuholaiset joista osa on vieraslajeja. Nämä riskit kohdistuvat ihmisten terveyteen, luontoympäristöön, maa- ja metsätalouteen sekä riista- ja kalatalouteen. Toinen vaikeasti arvioitava ja hallittava riskiluokka ovat muualta maailmasta välittyvät ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin esimerkiksi talouden toimijoihin ja kansainväliseen turvallisuuteen ja edelleen myös Suomen huoltovarmuuteen ja kokonaisturvallisuuteen.

Muuttuvat riskit eivät jakaudu tasaisesti. Vanhukset ovat huomattavasti haavoittuvampia helleaaltojen vaikutuksille kuin muu väestö, hyvätuloisilla on paremmat mahdollisuudet suojautua esimerkiksi ruoan hinnan nousulta kuin pienituloisilla, eikä luonnonvara-aloilla pienemmillä toimijoilla ole välttämättä mahdollisuutta ostaa vakuutusta suojaamaan taloudellisilta vahingoilta. Kuivuuden riski on suurin Etelä- ja Lounais-Suomessa, missä järviä on vähän, pohjavesiesiintymät pirstaloituneet ja vedenkäyttö suhteessa käytettäviin vesivaroihin suurin.

Toimintamalli tehostaa riskien hallintaa

Maailmanlaajuisesti sää- ja ilmastoriskien hallintaa on tarpeen kehittää yhtenäistämällä ja tehostamalla riskien arviointia. Toimintamallin peruspilarina on ajantasainen ja johdonmukaisesti koottava riskitieto, johon tarvitaan jatkuvaa tietoa ilmaston ja yhteiskunnan menneestä ja tulevasta kehityksestä. Toimintamallin avulla on tarkoitus tuottaa perustiedoista toimialakohtaisia riskiarvioita, jotka lopuksi yhdistetään kustannustehokkaasti kansalliseksi sää- ja ilmastoriskiarvioksi.

”Ehdotetun toimintamallin merkitys on siinä, että se tekee sää- ja ilmastoriskien arvioinnista nykyistä johdonmukaisemman ja antaa olennaista tietoa, jota voidaan huomioida yleisessä kansallisessa riskiarvioinnissa”, toteaa toimintamallin kehitystä vetänyt Suomen ympäristökeskuksen professori Mikael Hildén.

Hanke toteuttaa Kansallista ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaa, jonka keskeisenä tavoitteena on toimialakohtainen riskien hallinta.

”Ilmasto lämpenee niin nopeasti, että hillintätoimien lisäksi sen vaikutuksiin on välttämätöntä sopeutua vahvistamalla yhteiskunnan sietokykyä”, sanoo hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Saara Lilja-Rothsten maa- ja metsätalousministeriöstä.

SIETO-hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hanketta koordinoi Ilmatieteen laitos, joka vastasi riskianalyysin tekemisestä. Suomen ympäristökeskus vastasi toimintamallin kehittämisestä. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin yliopiston Biotieteiden laitos.

Raportti: Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio

Raportti: Ilmastokestävä Suomi – Toimintamalli sää ja ilmastoriskien arviointien järjestämiseksi

Policy Brief -katsaus: Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja seuranta on panostus turvallisuuteen ja hyvinvointiin

Lisätietoja:

Riskianalyysi: projektipäällikkö, erikoistutkija Heikki Tuomenvirta, Ilmatieteen laitos, p. 0295 394 122, etunimi.sukunimi@fmi.fi
Toimintamalli: professori Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 173, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma: neuvotteleva virkamies Saara Lilja-Rothsten maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295162060, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Touko-elokuu oli mittaushistorian lämpimin

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kuivuus, lämpöaallot ja metsäpalot testasivat yhteiskunnan toimintakykyä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa.


Kuva: Shutterstock.

Ilmatieteen laitoksen tilastoissa kesä eli kesä-elokuu oli tänä vuonna noin kaksi astetta tavanomaista lämpimämpi. Näin lämmin kesä toistuu Suomessa keskimäärin 20‒30 vuoden välein. Osalla paikkakunnista kesä oli kuitenkin tätäkin äärevämpi. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä kesä oli aseman 174-vuotisen mittaushistorian jaetulla ykkössijalla vuoden 2011 kanssa. Sodankylän Tähtelässä kesä oli aseman 118-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, vain vuonna 1937 kesä oli lämpimämpi.

Jos kesätarkastelu laajennetaan koskemaan myös toukokuuta, oli kulunut kesä Suomen mittaushistorian lämpimin, niin yksittäisillä havaintoasemilla kuin koko maan keskiarvona. Koko maan touko-elokuun keskilämpötila oli jopa 0,3 astetta lämpimämpi kuin toiseksi lämpimimpänä vuonna 1937.

Kesän ylin lämpötila oli Vaasan Klemettilässä 18. heinäkuuta mitattu 33,7 astetta. Tämä on toiseksi korkein huippulämpötila ainakin 60 vuoteen, ainoastaan kesän 2010 ylin lämpötila (37,2 astetta) oli tätä korkeampi.

Hellettä poikkeuksellisen paljon

Hellettä eli yli 25 asteen lämpötiloja mitattiin maan eteläosassa noin 40 päivänä ja Lapin asemilla noin 20 päivän molemmin puolin. Hellepäiviä oli paikkakunnasta riippuen 10‒30 tavanomaista enemmän. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Heinolassa, 46 kappaletta. Tämä on kolmanneksi eniten vuodesta 1960 lähtien tarkasteltuna.

Yhteensä jossain päin maata mitattiin hellettä 63 päivänä, mikä on toiseksi suurin määrä 1960-luvulta alkaen. Vain vuonna 2002 on mitattu enemmän hellepäiviä, 65 kappaletta. Tilastojen valossa hellelukemat ovat mahdollisia vielä syyskuussa.

Erittäin kuiva alkukesä

Kesäkuu-elokuu oli tavanomaista vähäsateisempi maan länsipuoliskolla. Etenkin Ahvenanmaalta Keski-Suomeen yltävällä alueella sademäärät jäivät vain noin puoleen tavanomaisesta, mikä on harvinaista. Vastaavaa toistuu keskimäärin 10–30 vuoden välein. Muutamilla havaintoasemilla maan lounaisosassa kesä oli jopa ennätyksellisen kuiva. Keskimääräistä sateisempaa oli lähinnä vain Pohjois-Lapissa. Kesän suurin sademäärä, 286,6 millimetriä, mitattiin Taivalkoskella. Vähiten satoi Ahvenanmaan Jomalassa, 77,6 millimetriä.

Kuivuus alkoi kuitenkin jo toukokuussa ja maan länsiosassa ei käytännössä satanut juuri lainkaan yli kuukauteen. Vähäiset sadekertymät yhdistettynä kesän kuumuuden aiheuttamaan haihduntaan saivat maaston ja metsät erittäin kuiviksi etenkin alkukesästä.

Elokuukin oli lämmin

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuu oli 1–3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Suurin lämpötilapoikkeama oli maan itäosassa, jossa vastaavanlainen elokuu toistuu keskimäärin kerran 10–30 vuodessa.

Kuukauden ylin lämpötila, 32,9 astetta, mitattiin Lappeenrannan Konnunsuolla 2. elokuuta. Vastaavasti alin lämpötila, -2,5 astetta, mitattiin Kittilän Lompolonvuomassa 28. elokuuta.

Elokuu oli kesän tavoin tavanomaista kuivempi maan länsiosassa, jossa sademäärä jäi paikoin alle puoleen tavanomaisesta. Maan pohjoisosassa sademäärä oli keskiarvojen yläpuolella, Pohjois-Lapissa paikoin jopa kaksinkertainen tyypillisiin arvoihin verrattuna. Suurin elokuun sademäärä oli alustavien tietojen mukaan 143,3 millimetriä Inarin Angelissa. Vähiten satoi Köyliön Yttilässä, 14,9 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli 64,4 millimetriä Kaustisilla 2. elokuuta.

Maasalamoita paikannettiin elokuussa noin 61 000, mikä oli kaksinkertainen määrä tavanomaiseen nähden. Lähes kaikki salamointi painottui kahdelle päivälle 2.-3. elokuuta.

Ilmastonmuutoksen riskeihin varautuminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä

Useimmissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa kulunut kesä oli ennätyksellinen. Esimerkiksi Norjassa kesä oli kuumin ja kuivin 1900-luvulle ulottuvan mittaushistorian aikana. Ruotsissa touko- ja kesäkuun keskilämpötilat ylittivät edelliset ennätykset, ja keskilämpötila ylittyi suuressa osassa maata yli neljällä asteella vuoden 1961–1990 vertailukauteen nähden. Latviassa toukokuu oli mittaushistorian lämpimin; myös kesä- ja heinäkuu olivat tavanomaista lämpimimpiä. Kuivuus, lämpöaallot ja metsäpalot testasivat yhteiskunnan toimintakykyä useissa Pohjoismaissa. Islannissa puolestaan satoi paikoin poikkeuksellisen paljon.

Pohjoismaissa ja Baltian maissa sää vaihtelee paljon vuosittain. Tulevaisuudessa talvet ovat leudompia, vähälumisempia ja kylmiä jaksoja esiintyy harvemmin. Lämpöaallot ja kuivuus yleistyvät kesäisin. Ilmastonmuutoksen vaikutukset matalapaineiden esiintymistiheyteen ja korkeapaineiden kestoon voivat edelleen voimistaa säässä tapahtuvia muutoksia.

”Ennätyksellisiä sääilmiöitä esiintyy tulevaisuudessa yhä useammin. Siksi yhteiskunnan on varauduttava muuttuneeseen ilmastoon, jossa nyt poikkeuksellisena pidetyistä sääilmiöistä, kuten helleaalloista, rankkasateista tai kaupunkitulvista, tulee yhä tavanomaisempia”, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski sanoo. ”Sää ja ilmastonmuutos ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Tästä syystä tarvitaan laaja-alaista kansainvälistä yhteistyötä.”

Pohjoismaiden ja Baltian maiden ilmatieteen laitosten pääjohtajat ovat sopineet konkreettisista toimista varautumisen kehittämiseksi.

”Olemme vastikään sopineet yhteistyömme tiivistämisestä sekä laajentamisesta myös Hollannin ja Irlannin ilmatieteen laitosten kanssa. Yhteisenä tavoitteenamme on tuottaa tulevaisuudessa yhä laadukkaampia tutkimustietoon pohjautuvia palveluita yhteiskunnalle, jotta voimme paremmin varautua ja sopeutua ilmastonmuutoksesta aiheutuviin riskeihin.”

Lisätietoja:

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Elokuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/elokuu
Sääennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennatyksia

Säästä twiittaavat @meteorologit

Suojelualueiden lintutiheydet ovat pienentyneet ja lajit siirtyneet kohti pohjoista ilmaston lämmetessä

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Soilla ja kosteikkojen tuntumassa pesivä keltavästäräkki on taantunut etenkin eteläisessä Suomessa. Se muuttaa talveksi trooppiseen Afrikkaan. Kuva Jorma Tenovuo.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suojelualueiden kokonaislintutiheys on pienentynyt noin 10 prosenttia ja lintulajien populaatiot ovat siirtyneet keskimäärin 28,5 km pohjoista kohti noin 1,8 km vuosivauhdilla. Ilmaston lämmetessä voisi kuitenkin olettaa lintutiheyksien kasvavan, sillä lintuyhteisöjen kokonaistiheydet kasvavat etelää kohti.

”Linnut reagoivat ilmaston lämpenemiseen kuitenkin viiveellä eli lajit siirtyvät hitaammin kuin ilmasto muuttuu, ja pohjoiset lajit ovat taantuneet nopeammin kuin eteläiset ovat runsastuneet”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lintulajien populaatioiden tiheyden ja tiheyden painopisteen muutoksia vuosista 1981–1999 vuosiin 2000–2017 perustuen lintulaskentoihin 254 suojelualueella. Näiden jaksojen välillä Suomen keskilämpötila nousi yli asteen.

Laajat suojelualueiden verkostot tärkeitä paikkalinnuille

Erityisesti muuttolinnut ovat vähentyneet suojelualueilla. Afrikassa tai Etelä-Aasiassa talvehtivat pitkän matkan muuttajat, kuten pajulintu, metsäkirvinen, keltavästäräkki ja pohjansirkku, ovat vähentyneet merkittävästi. Pitkänmatkan muuttajien tiheydet suojelualueverkossa pienenivät noin 20 prosenttia. Muuttolinnut vähenivät voimakkaasti Etelä- ja Keski-Suomen suojelualueilla, mutta selvästi vähemmän Pohjois-Suomessa.

Toisin kuin muuttolinnut, ympäri vuoden elinalueillaan esiintyvät paikkalinnut olivat jopa hieman runsastuneet suojelualueilla. Monet metsien paikkalinnut ovat taantuneet metsien hakkuiden vuoksi, mutta suojelualueilla lajien kannat ovat säilyneet samansuuruisina (esim. kuukkeli, lapintiainen, hömötiainen) tai jopa kasvaneet (metso, pohjantikka, töyhtötiainen).

Suojelualueiden avulla voidaan merkittävästi parantaa taantuvien ja metsien hakkuista kärsivien lajien populaatioiden säilymistä. Paikkalinnut runsastuivat erityisesti laajimmilla suojelualueilla, joiden suojeleminen on tärkeää metsälajiston monimuotoisuuden turvaamisessa. Suojelualueiden tulisi olla toisiinsa mahdollisimman hyvin kytkeytyneitä, mikä edesauttaa lajien populaatioiden siirtymistä ilmaston lämmetessä.

Tutkimus perustuu Metsähallituksen organisoimiin lintujen linjalaskentoihin, joita tehtiin suojelualueilla lähes 20 000 kilometriä.

”Lintuharrastajat ovat tehneet korvaamattoman työpanoksen suojelualueiden lintujen laskennassa jo vuosikymmenten ajan”, toteaa suojelubiologi Ari Rajasärkkä Metsähallituksen Luontopalvelut.

Tutkimus on tehty osana ympäristöministeriön rahoittamaa Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) -hanketta sekä Strategisen tutkimuksen neuvoston IBC-Carbon-hanketta.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Biological Conservation –tiedesarjassa

Raimo Virkkala, Ari Rajasärkkä, Risto K. Heikkinen, Saija Kuusela, Niko Leikola & Juha Pöyry: Birds in boreal protected areas shift northwards in the warming climate but show different rates of population decline. – Biological Conservation 226: 271-279.


Suojelun johdosta maamme pohjantikkakanta on vähitellen elpynyt. Pohjantikan ruokailee vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä sekä tuulenkaatoalueilla, joissa on runsaasti kuollutta puuta. Kuva Jorma Tenovuo.

Lisätietoja:

Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Suojelubiologi Ari Rajasärkkä, Metsähallitus Luontopalvelut, puh. 0400 867 829, etunimi.sukunimi@metsa.fi

Iäkkäämmät kantavat nuoria enemmän huolta luonnosta, ilmastonmuutos ja roskaantuminen suomalaisten mielestä suurimmat uhkatekijät

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


© Kuva: Mikael Ahlfros, ympäristöministeriön kuvapankki

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus tiedottavat

Yli 90 % suomalaisista pitää luontoa tärkeänä, kokee sen olevan osa kansallista identiteettiä ja uskoo luonnon lisäävän hyvinvointia ja terveyttä. Tiedot käyvät ilmi ympäristöministeriön kesäkuussa teettämästä kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin kattavasti suomalaisten luontosuhdetta.

Kaikkein mieluiten luonnossa liikutaan tai rauhoitutaan. 67 % suomalaisista liikkuu luonnossa vähintään viikoittain, mutta naiset (48 %) ovat miehiä (33 %) selvästi ahkerampia liikkumaan luonnossa useamman kerran viikossa. 45–64-vuotiaista 45 % ja yli 65-vuotiaista 40 % kertoo yhdeksi mielitekemisekseen luonnossa marjastuksen tai sienestyksen. Alle 25-vuotiaista vastaajista samoin kokee vain 14 %.

Kyselytutkimuksen mukaan suomalaisille rakkainta luontoa ovat kodin lähistöltä löytyvät viheralueet ja oma piha. Lähiluonnon, oman kodin pihan ja läheisten virkistysalueiden arvostus heijastuu myös siihen, että selvän enemmistön (86 %) mielestä luonto tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kaupunkeja kehitettäessä.

Kuudetta sukupuuttoaaltoa ei koeta merkittävänä uhkana

Noin puolet (48 %) suomalaisista kokee olevansa huolissaan Suomen luonnon tilasta, mutta globaalin luonnon tilanteesta huolta kantaa jo yli kaksi kolmasosaa (78 %) vastaajista. Kaikkein eniten Suomen luonnon tilanne huolettaa yli 65-vuotiaita, joista 64 % kokee olevansa melko tai erittäin huolestunut. Alle 25-vuotiaista kotimaan luonnosta kantaa huolta vain 36 % vastaajista, mutta globaalin luonnon tilanteesta jo 73 %.


Lataa kuva tästä

Kysely vahvistaa käsitystä siitä, että suomalaiset ovat ikään katsomatta tietoisia ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista. 52 % vastaajista nimeää ilmastonmuutoksen luontoamme kohtaavien suurimpien uhkatekijöiden joukkoon. Suurimmaksi uhaksi koetaan kuitenkin viime aikoina paljon esillä ollut roskaantuminen (53 %). Yli 65-vuotiaat ovat vielä tätäkin enemmän huolissaan kemikalisoitumisesta ja ympäristömyrkyistä (63 %).

Tiedeyhteisössä käynnissä oleva keskustelu lajien kuudennesta sukupuuttoaallosta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä ei kyselyn perusteella näytä nousseen vielä laajempaan tietoisuuteen. Suurimpien uhkatekijöiden joukkoon luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen nimeää vain 24 % vastaajista. 78 % vastaajista kokee kuitenkin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen olevan yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä.


Lataa kuva tästä

Henkilökohtainen vastuu korostuu

Vastuu luonnon suojelusta ja kestävästä käytöstä lankeaa suomalaisten mielestä ennen kaikkea jokaiselle itselleen. 78 % vastaajista pitää henkilökohtaista vastuuta suurena tai erittäin suurena. Valtion viranomaisten vastuuta peräänkuuluttaa 68 %. Vähiten vastuuta koetaan olevan kansalaisjärjestöillä (47 %) ja kouluilla ja oppilaitoksilla (48 %).

Selvä enemmistö vastaajista kokee, että luontoarvojen huomioiminen tuo enemmän hyötyjä kuin haittoja, eikä luonnonsuojelua nähdä rasitteena elinkeinoelämälle. Vain 27 % suomalaisista kokee, että luontoa suojellaan valtakunnallisesti riittävästi, mutta kysymys koettiin myös hankalaksi – 38 % ei osannut ottaa siihen selkää kantaa.

Näin kysely toteutettiin

Kyselyllä selvitettiin suomalaisten suhdetta luontoon ja sen monimuotoisuuden turvaamiseen. Kyselyyn haettiin edustava otos eri-ikäisiä ja -taustaisia vastaajia kaikista Manner-Suomen 18 maakunnasta. 1008 henkilöä vastasi kaikkiin kysymyksiin. Kyselyn toteuttamisesta vastasi aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI yhteistyössä CINT-kuluttajapaanelin kanssa. Tilaajina toimivat ympäristöministeriö ja luonnon monimuotoisuuden parissa työskentelevä poikkihallinnollinen viestintäryhmä.

  • Yhteenveto kyselyn tuloksista (pdf)
  • Lisätietoja luonnon monimuotoisuudesta:
    • ym.fi
    • luonnontila.fi

Lisätietoja:

Viestintäasiantuntija Jussi Palmén, ympäristöministeriö, 0295 250 219, etunimi.sukunimi@ym.fi

Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, 0295 251 394, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Luonnonsuojeluvalvoja Ilkka Heikkinen, ympäristöministeriö, 0295 250 079, etunimi.sukunimi@ym.fi

%d bloggers like this: