Erityisesti keväiden lämpötilat kohonneet pohjoisessa Fennoskandiassa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Tuoreen tutkimuksen mukaan keväät ja syksyt ovat lämmenneet huomattavasti pohjoisilla alueilla viimeisen sadan vuoden aikana. Samoin sään lämpimät ääri-ilmiöt ovat yleistyneet ja kylmät ääri-ilmiöt harvinaistuneet.


Kuva: Eija Vallinheimo.

Ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla maapallon keskimääräistä lämpenemistä huomattavasti nopeammin. Uusi tutkimus pohjoisen Fennoskandian alueelta osoittaa, että viimeisen sadan vuoden aikana (1914–2013) ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta keväällä ja syksyllä. Harvinaisen lämpimiä keväitä on ollut aiempaa enemmän ja äärimmäisen korkeita kevät- ja syyspäivien maksimilämpötiloja havaittiin usein viimeisimmän 20-vuotisjakson aikana.

Eniten ovat muuttuneet maalis–toukokuun ja syys–lokakuun päivittäiset minimilämpötilat, jotka ovat kohonneet 1–5 astetta sadan vuoden aikana. Myös pakkaspäivien määrä on vähentynyt sekä keväällä että syksyllä.

Talvikauden lyheneminen, minimilämpötilojen kohoaminen ja lämpimien ääri-ilmiöiden yleistyminen sekä niiden mukanaan tuomat geofysikaaliset, hydrologiset ja ekologiset muutokset tuovat haasteita pohjoisten alueiden elinkeinoille, kuten poronhoidolle.

Lämpötilan ja sademäärän muutoksia ja sään ääri-ilmiöitä Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa sekä Kuolan niemimaalla tutkittiin yhdeksän arktisen sääaseman pitkäaikaisten havaintoaineistojen avulla Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä.

Harvinaisen kylmät jaksot harvinaistuneet

Vastaavasti harvinaisen kylmiä vuodenaikoja oli vähän viimeisten 20 vuoden aikana (1994–2013) verrattuna aiempiin samanpituisiin tarkastelujaksoihin. Harvinaisen lauhoja talvia osui puolestaan niukimmin vuosiin 1954–1973, joiden aikana joulu-helmikuun keskimääräinen ilmavirtaus kävi kaikkein selvimmin idän puolelta ja ns. NAO-indeksi oli voimakkaimmin negatiivinen. Vuorokauden ylimpien ja alimpien lämpötilojen tarkastelu joulu-, huhti-, heinä- ja lokakuussa osoitti, että jakson 1994–2013 aikana esiintyi vähän äärimmäisen matalia minimilämpötiloja.

Sademäärissä tapahtui vähemmän muutoksia. Kuukauden sademäärä kasvoi osalla havaintopaikoista sadan vuoden aikana lähinnä heinä-, loka- ja joulukuussa. Loka- ja tammikuussa päivittäisiä äärimmäisen korkeita sademääriä oli kaikkein vähiten jakson 1934–1953 aikana.

Lisätietoja:

Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos, puh. 050 433 6554, kirsti.jylha@fmi.fi
Sonja Kivinen, Historia- ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, puh. 040 588 4185, sonja.kivinen@uef.fi
Sirpa Rasmus, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, puh. 040 528 2585, sirpa.rasmus@jyu.fi
Mikko Laapas, Ilmatieteen laitos, puh. 050 412 2390, mikko.laapas@fmi.fi

Kivinen, S., Rasmus, S., Jylhä, K., Laapas, M. Long-Term Climate Trends and Extreme Events in Northern Fennoscandia (1914–2013). Climate 2017, 5, 16.

http://www.mdpi.com/2225-1154/5/1/16

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: