Maankäytön ympäristövaikutuksia aliarvioitu

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


© Vesa Kuusava

Maankäytön ympäristövaikutuksia on viime vuosina arvioitu runsaasti. Etenkin bioenergian ja ruoantuotannon hiilijalanjälki on ollut huomion kohteena. Arvioita käytetään niin julkishallinnon, teollisuuden kuin kuluttajienkin päätöksenteon tukena. Suurimmassa osassa elinkaariarvioita maankäytön ympäristövaikutukset on kuitenkin yllättäen aliarvioitu, kertoo tuore tutkimus.

Vertailutilanteen valinta kriittistä

Maata tarvitaan erilaisiin ihmisen toimintojen ylläpitämiseen kuten ruoan, rehun, bioenergian ja kuidun tuotantoon. Käytännössä kaikella ihmisen toiminnalla, myös maankäytöllä on ympäristövaikutuksensa.

Tutkimuksessa tehtiin laaja katsaus kansainväliseen tieteelliseen kirjallisuuteen, ja noin 700 systemaattisin periaattein valittua elinkaariarviointia analysoitiin maankäytön vertailutilanteen valinnan suhteen. Elinkaariarvioinnissa vertailutilanne on keskeinen menetelmällinen oletus, jota kohden tarkasteltavat ympäristövaikutukset lasketaan. Hyvin tyypillisesti vertailutilannetta ei ole huomioitu ollenkaan tai vertailutilanteeksi on valittu nykyinen maankäyttö.

”Toisin sanoen esimerkiksi pellon on oletettu pysyvän peltona ja metsän muuttumattomana metsänä”, kertoo tutkimusta johtanut tutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta.

”Maaekosysteemit eivät kuitenkaan toimi näin vaan ne ovat dynaamisia. Kumpikaan edellä kuvatuista vertailutilanteista ei huomioi sitä tosiasiaa, että maankäyttö estää maan palautumisen luonnontilaan. Esimerkiksi maan pitäminen peltona tai puuplantaasina estää monin paikoin luontaisen metsittymisen, ja siten muun muassa hiilivaraston kertymisen”, Soimakallio jatkaa.

Arviointia tulisi korjata

Yleisesti on katsottu, että maankäytön vertailutilanteen voi valita vapaasti. Tämän lähestymistavan tutkimus osoittaa vääräksi.

”Maankäytön ympäristövaikutukset voidaan kuvata johdonmukaisesti vain, jos vertailutilanteeksi on valittu maan palautuminen luonnontilaan”, Soimakallio sanoo.

Maan luontainen kyky tuottaa biomassaa vaihtelee muun muassa maan laadun ja ilmastollisten olosuhteiden mukaan. Jotta erilaisten maa-alojen käyttöä voitaisiin arvostaa oikein, täytyy maankäytön ympäristövaikutukset huomioida johdonmukaisesti. Näin voidaan myös huomioida se, kuinka kaukana tietty maankäyttö on luonnontilasta, jolloin erilaisten maankäyttömuotojen ympäristövaikutuksia voidaan vertailla toisiinsa.

”Esimerkiksi talousmetsä on lähempänä luonnontilaa kuin metsästä raivattu pelto. Siitä huolimatta peltojen käytön kohdalla kuulee harvoin puhuttavan hiilivelasta, joka on kuitenkin noussut esille metsäbiomassan käytöstä keskusteltaessa”, Soimakallio selittää.

Arvioiden korjaaminen johdonmukaisiksi olisi keskeistä muun muassa maankäyttö- ja energiastrategioiden laadinnan kannalta.

Tutkimus on tehty Maj ja Tor Nessling -säätiön rahoituksella. Tutkimukseen osallistui kansainvälisiä elinkaariarvioinnin, bioenergian ilmastovaikutusten ja maankäytön ympäristövaikutusten asiantuntijoita.

Tutkimusartikkeli:

Soimakallio, S., Cowie, A., Brandão, M., Finnveden, G., Ekvall, T., Erlandsson, M., Koponen, K., Karlsson, P.-E: Attributional Life Cycle Assessment: is a land-use baseline necessary? The International Journal of Life Cycle Assessment.

Julkaistu sähköisenä 5.8.2015: DOI: 10.1007/s11367-015-0947-y.

Lisätietoja:

Dosentti, tekniikan tohtori Sampo Soimakallio, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 525 1830, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: