Pohjoisen jäämeren jään laajuus jäi keskimääräistä pienemmäksi

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Syyskuussa, jolloin sulamiskausi päättyy, Pohjoisen jäämeren merijään laajuus oli 5,28 miljoonaa neliökilometriä.


Kuva: National Snow and Ice Data Center (Jään laajuus syyskuussa 2014, punaisella viivalla näkyy keskiarvo vuosilta 1981 – 2010).

Koko vuodesta 1979 alkavan mittausjakson aikana merijään laajuus on pienentynyt 13,7 prosenttia vuosikymmenessä. ”Jos tarkastelemme vain viimeistä kymmenen vuoden aikajaksoa, siihen verrattuna tänä vuonna jään laajuus on melko tavanomainen. Mutta kun tarkastelemme koko jaksoa, silloin tämän vuoden jään laajuus on selkeästi pienempi kuin keskimäärin”, toteaa Ilmatieteen laitoksen Merentutkimus-yksikön päällikkö Jari Haapala.

Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Vuoden 2012 syyskuussa mitattu 3,7 miljoonaa neliökilometriä on koko mittausjakson tähän mennessä mitattu pienin määrä. Vuosien välinen ero on normaalia ilmaston vaihtelevuutta, mutta samalla merijään laajuus on pienentynyt koko mittausjakson ajan. Erityisen voimakasta pieneneminen on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Viimeisten kymmenen vuoden havaintojen perusteella muutosnopeus on ollut miljoona neliökilometriä vuosikymmenessä. Koko mittausjakson kymmenen pienintä arvoa on mitattu viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Satelliittihavaintoja vuodesta 1979

Merijäätä voidaan luotettavasti havainnoida usean eri satelliitin avulla. Havainnot alkavat vuodesta 1979. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisen merialueiden pinta-ala tai koko jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuden laskemisessa otetaan huomioon ainoastaan ne alueet, missä jään konsentraatio kokonaispinta-alasta on yli 15 %.

Pohjoisen jäämeren jään vuosittainen pienin laajuus riippuu merijään paksuudesta, kesäkauden aikana tapahtuvasta sulamisesta ja tuulten aiheuttamista jääkentän liikkeistä. Ilmaston luonnollinen vaihtelevuus on Arktikassa hyvin suurta. Esimerkiksi vuosina 2007 ja 2012 merijään poikkeuksellisen voimakkaat sulamiset johtuivat tuulista, jotka rikkoivat ja ajoivat jääkenttää eteläisimmille merialueille. Kuluneena kesänä tuulisuus on puolestaan edistänyt merijään pysyvyyttä Jäämerellä.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta jäänpaksuus on ohentunut, monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt.


Merijään laajuuden muutos Pohjoisella Jäämerellä. Datalähde NSIDC (National Ice and Snow Data Center, USA).

Lisätietoja:

Yksikön päällikkö Jari Haapala, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: