Autoilussa ja liikenteessä on rutkasti tehostamisen varaa

Öljyntuotannon mahdollinen niukkuus avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joiden potentiaali voi olla huikean suuri. Autoilu ja liikenne ylipäätään lienevät suurimpia mahdollisia tehostamiskohteita. Ilmastopäästöjen vähentyminen ei kuitenkaan seuraa tehostumista automaattisesti. 

 

Happy driving

 

Öljyntuotanto voi kääntyä pian laskuun ja sen hinta voi nousta.

Monille yrityksille öljyn tuotannon mahdollinen kääntyminen laskuun ja/tai kallistuminen on luonnollisesti suuri mahdollisuus. McKinsey-konsulttiyhtiön konsulttien julkaisemassa tuoreessa kirjassa  Resource Revolution: How to Capture the Biggest Business Opportunity in a Century nykyinen kalliiden resurssien aika nähdään suurena yhteiskunnallisena mahdollisuutena ja jopa suuren teknologisen vallankumouksen aattona.

Yksi resurssien käytön tehostumisesta liiketoimintaa havittelevista suuryrityksistä on Google. Ns. Google-auto, joka toimii ilman kuljettajaa, oli kulkenut vuoteen 2012 mennessä yli puoli miljoonaa kilometriä ilman kuljettajaa. Google-auto on ollut kaksi kertaa onnettomuudessa. Ensimmäinen onnettomuuksista sattui aivan Googlen pääkonttorin lähellä – silloin ohjauksesta ei ollut vastuussa automaatio vaan ihminen. Toisella kerralla sen perään ajettiin inhimillisen (sic!) erehdyksen seurauksena liikennevaloissa, joissa se oli pysähtyneenä odottamassa valon vaihtumista punaisesta vihreäksi.

Toisin sanoen Google-auto on ajanut ilman ”epäinhimillisistä syistä johtuvia” onnettomuuksia varsin pitkään. Tässä sairauskulujen ja sairauspoissaolojen vähentymispotentiaalissa on yksi syy, miksi Google-auton tapainen kuljettajaton, laser-tutkaan tai muuhun vastaavaan teknologiaan nojaava automaattisesti ohjautuva auto voi tarjota rutkasti tehostumista liikenteessä tulevaisuudessa. Vakuutusyhtiöiden tilastoja en ole Google-auton reittiin suhteutettuna nähnyt, mutta ainakin yllä mainitun kirjan  mukaan kolarit vähenevät vähintään 90 %. Suuruusluokaltaan potentiaali lienee oikea. Vakuutustoiminta on turismin ohella kaikkein suurimpia liiketoiminta-aloja, joten vakuutussäästöt voivat olla suuria. Minulla itselläni on noin 5500 euron arvoinen auto, jossa kaskovakuutuksen maksut ovat noin 600 euroa vuodessa. (Tavoitteenani on maksaa auton loppuvelka pian pois, että voin luopua suhteellisen kalliista kaskosta…) Oletettavasti kaupallistetussa ”Google-autossa” vakuutusmaksun ja auton arvon suhde ei olisi likimainkaan näin suuri ainakaan pitkällä aikavälillä.

Robottiautojen osuuden autokannasta tulee luonnollisesti kasvaa ja niiden pitää olla luotettavia (ei hillittömästi tietokonebugeja), jotta kolarit vähenevät. Nykyisissäkin autoissa on jo puoli miljoonaa riviä tietokonekoodia, joten aivan hillittömän suuri muutos ei tässä mielessä autonvalmistajille olisi.

Robottiautot vähentävät myös liikenneruuhkia. Ihmiskuljettajalle pitää laskea vähintään sekunti reagointiaikaa ja ehkä toinenkin siihen, että jalka on löytänyt jarrupolkimen ja alkanut jarruttaa. Tämä tarkoittaa, että 120 km/h keskinopeudella kahden auton välimatkaa (muistakaa turvaväli!) pitää olla vähintään 67 metriä. Robotin reaktioaika on sekunnin tuhannesosan luokkaa tai alle ja sillä on ”jalka jarrupolkimella” valmiiksi. Lisäksi auto, joka jarruttaa ensimmäisenä, voi lähettää signaalin takana tuleville, että jarruttakaa. Tällöin kyydissä olijat tietysti toivovat, että autossa, jossa he istuvat, on hiukan tehokkaammat jarrut kuin edellä menevällä, mutta hiukan huonommat kuin takana tulevalla. Tämä tarkoittaa, että käytännössä aivan kokonaan tuota 67 metriä ei voida hyödyntää, mutta useampi neljän metrin pituinen auto siihen mahtuu (pienempiä vielä enemmän). Olkaamme konservatiivisia turvallisuuden suhteen, jolloin voimme silti olettaa, että turvavälin robottiautoilla ei tarvitse olla kuin 10 metriä. (Voi olla tilanteita, joissa tämä turvaväli olisi liian lyhyt, mutta täsmällistä turvavälivaatimusta on vaikea ennakoida.) Tästä voidaan laskea, että tiekaistan kapasiteetti autoliikenteeseen yli viisinkertaistuu, jolloin teitä tarvitsee rakentaa a) vain viidesosa entisillä ruuhkilla tai b) ruuhkat helpottuvat oleellisesti taikka c) käytännössä valitaan jokin vaihtoehtojen a) ja b) yhdistelmä.

Robotti voidaan ohjelmoida niin, että se ei tee turhia ohituksia, törppöile liikenteessä, aiheuta haitariliikettä tai aja ylinopeutta. Mökille pääsisi rentona perille. Verenpainelääkkeiden ja peltipoliisien määrä vähenisi, mistä seuraisi myös säästöjä.

Jevonsin paradoksi ja tehokkuuden kostautuminen

Tällaisen massiivisen resurssien säästöpotentiaalin toteutuminen ei kuitenkaan automaattisesti vähennä päästöjä, ainakaan täysimääräisesti. Nimittäin jos autokanta pienenee ja polttoaineen kulutus vähenee merkittävästi, niin kuluttajille jää enemmän rahaa käyttöön, jolloin he kuluttavat enemmän. Mikäli tällainen säästöpotentiaali haluttaisiin kohdistaa suureksi osaksi ilmastonmuutoksen vastaiseen ”taisteluun”, niin silloin polttoaine- ja autoveroja olisi syytä korottaa tai muuten huolehtia, että kasvihuonekaasujen päästöt eivät kasvaisi. Energian ja resurssien käytön tehostuminen nimittäin johtaa käytännössä aina siihen, että osa säästyneestä rahasta kuluu saman ja/tai muiden hyödykkeiden ostamiseen, mistä syntyy päästöjä. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä Jevonsin paradoksi, keksijänsä William Stanley Jevonsin mukaan. Erityisen hankalaa päästöjen vähentämisen kannalta on se, jos kulutusta siirtyy tehostumisen myötä haittaverotuksen piirissä olevalta sektorilta jonnekin, jossa haittaverotusta ei ole. Jonkin tuotteen, prosessin tai toiminnan tehostuminen voikin aiheuttaa ns. tehokkuuden kostautumisen (backfire) eli tilanteen, jossa päästöjä syntyy tehostumisen jälkeen enemmän. Tunnetuin esimerkki tästä on höyrykone. Kun höyrykoneen hyötysuhde oli alle 1 %, niin sitä käytettiin vain kaivoksissa, koska muualle se oli liian tehoton. Kun höyrykoneen hyötysuhde kohosi mm. James Wattin keksintöjen ansioista, niin se päätyi junien ja laivojen voimanlähteeksi, jolloin kivihiilen kulutus kasvoi räjähdysmäisesti teollisen vallankumouksen myötä.

Maalaisjärkeen helposti istuva kuvitteellinen esimerkki tehokkuuden kostautumisesta on se, että vien autoni korjattavaksi ja ajan hermolla oleva autonkorjaaja säätää autoni moottoria niin, että se kuluttaa 500 litraa vuodessa vähemmän polttoainetta. Näin ollen muiden asioiden pysyessä samoina minulle jää tästä eteenpäin vuodessa 750 euroa (bensa maksaa 1,5 euroa litralta) enemmän käyttöön. Jos käytän tämän säästyvän rahan matkaan kaukomaille (äkkilähtö: 1500 euroa per matka) vaikka vain joka toinen vuosi niin henkilökohtaiset hiilidioksidipäästöni kasvavat. Lentoliikenteen päästöt ovat suurehkot, osin siksi, että lentoliikenteessä polttonesteitä ei juurikaan veroteta.

Näin ollen ns. cleantech-innovaatiot saattavat vaatia poliittisia toimia ollakseen ilmastonmuutoksen torjunnassa tehokkaita.

Lähteet

1.  Resource Revolution: How to Capture the Biggest Business Opportunity in a Century. Stefan Heck  (Author), Matt Rogers  (Author), Paul Carroll. Kindle-kirja 2014.

2. The Burning Question: We can’t burn half the world’s oil, coal and gas. So how do we quit? Mike Berners-Lee, Duncan Clark. Kindle-kirja 2012.

3. Wikipedia.

4. Rajoittaako niukka öljyntarjonta talouskasvua jo nyt?

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: