Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Helmikuun keskilämpötila kohoaa talviolympialaisten 19 entisessä isäntäkaupungissa 1,9-2,1 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7-4,4 astetta tämän vuosisadan loppuun mennessä. Alle kolmasosa entisistä isäntäkaupungeista tarjoaa vuosisadan lopulla melko varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet. Yhdysvalloissa olympiamitalistit ovatkin esittäneet vetoomuksen ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi.

olympialaiset

Talviolympialaiset täyttävät sata vuotta vuonna 2024. Aluksi ne olivat vain 16 maan ja 258 urheilijan kisat. Vancouverissa vuonna 2010 oli jo mukana noin 2 500 urheilijaa 82 maasta. Olympialaiset ovatkin todellinen maailmanlaajuinen tapahtuma, joka televisioidaan yli 200 maahaan. Arvioiden mukaan katsojia kertyy noin 3,8 miljardia.

Samaan aikaan, kun helmikuussa 2014 urheilijat kerääntyvät Sotshiin 22. talviolympialaisiin, tutkijat ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. IPCC:n keräämien tietojen mukaan maapallon pintalämpötila on noussut 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite ja jäätiköt ovat kutistuneet 1900-luvun puolivälistä alkaen. Vuosi 2013 oli globaalisti mittaushistorian 2.-9. lämpimin.

Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallon arvioidaan lämpenevän vielä 0,3-4,8 astetta lisää verrattuna (esiteollisesta ajasta jo lämmenneen) ajanjakson 1986-2005 keskilämpötilaan. Alhaisinta kasvihuonekaasujen päästöskenaariota lukuun ottamatta maapallo näyttää kaikissa skenaarioissa lämpenevän enemmän kuin kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoite, jossa lämpeneminen halutaan rajoittaa alle kahteen asteeseen verrattuna ajanjakson 1850-1900 keskilämpötilaan. Talvisin lämpeneminen on ennusteiden mukaan vieläkin voimakkaampaa kuin kesällä.

Mahdollisesti haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttava tekniikka tullut avuksi sääolojen turvaamiseen

Keskimääräinen päivän ylin lämpötila talviolympialaisten suorituspaikoilla on noussut tasaisesti. Se oli 1920-1950 -luvuilla keskimäärin 0,4 astetta, 1960-1990 -luvuilla 3,1 astetta ja 2000-luvulla 7,8 astetta. Tämä muutos johtuu toisaalta ilmaston lämpenemisestä erityisesti talviaikaan mutta myös Olympiakomitean halukkuudesta myöntää kisoja entistä lämpimämmille kisapaikoille.

Vuoden 2010 isäntäkaupunki Vancouver oli ensimmäinen merenpinnan tasolla sijainnut ja historian lämpimin talviolympialaisisäntä. Tämän vuoden isäntäkaupunki Sotshi sijaitsee subtropiikissa samaan tapaan kuin aiemmista isäntäkaupungeista Nagano ja Torino.

Lämpimämmät kisapaikat ovat osaltaan tulleet mahdollisiksi kehittyneen tekniikan ansiosta, jolla voidaan selviytyä myös epäedullisissa sääolosuhteissa. Jääkiekko siirrettiin sisätiloihin vuonna 1952, taitoluistelu ja curling vuonna 1960. Kelkkailuratoja alettiin jäähdyttää keinotekoisesti vuonna 1972.

Keinolumetuksessa kuutiometri vettä tuottaa kolme kuutiota tekolunta, joka on luonnonlumeen verrattuna neljä kertaa tiiviimpää ja 60 kertaa kovempaa. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon se, että keinolumetukseen vaaditaan valtavasti vettä ja energiaa (sähköä). Paikallisesti pohjavesivarat voivat huveta huomattavasti. Esimerkiksi Alpeilla laskettelukeskusten lumetus kuluttaa vettä kaikkiaan yhtä paljon kuin 1,5 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Lisäksi tekolumen ravinnepitoisuus on tavalliseen verrattuna erilainen, jolloin sulamisvesien erilaiset ravinteet voivat muuttaa kasvilajien luontaisia runsaussuhteita. Suomessa Levillä tehdään tekolunta vuosittain noin 50 vuorokauden ajan yötä päivää. Vettä kuluu tuhat kuutiota tunnissa ja lunta syntyy kuorma-autollinen kahdeksassa sekunnissa. Kaikkien Levin lumitykkien teho on yhteensä 5000 kW ja kulutus 50 vuorokaudessa on 6000 MWh.

Nykyään olisi lähes mahdotonta viedä kisat onnistuneesti läpi pelkästään luonnonlumen ja -jään avulla, niin kuin aiemmin tehtiin. Tosin myös vaatimukset esimerkiksi jään ja lumen laadusta ovat varmasti kasvaneet. Olympialaisten yhteydessä on joskus puhuttu jopa mahdollisesta sään muokkauksesta tai manipuloinnista. Esimerkiksi lumisateen keinotekoinen tuottaminen voi olla mahdollista.

Pystytäänkö hyvät olosuhteet järjestämään vielä 2000-luvun lämpenevässä ilmastossa?

Viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin 19 aiemman talviolympialaiskaupungin mahdollisuuksia järjestää talvikisat tämän vuosisadan puolivälin ja lopun lämmenneessä ilmastossa. Tarkasteltavia tekijöitä olivat lumen syvyys 1. helmikuuta, keskimääräinen vuorokauden ylin ja alin lämpötila helmikuussa, keskeisten toimintojen lämpötilarajat, lumetuspäivät tammi-helmikuussa, todennäköisyys yli 30 tai 60 senttimetrin lumipeitteeseen ja vesisadepäivien lukumäärä. Näistä tekijöistä monet ovat riippuvaisia toisistaan. Niinpä tutkimuksessa määritettiin kaksi keskeistä indikaattoria, joiden avulla on mahdollista selvittää, soveltuvatko vanhat isäntäkaupungit talviolympialaisten järjestäjiksi myös tulevaisuudessa.

Indikaattori numero yksi on todennäköisyys sille, että vuorokauden minimilämpötila keskeisten suorituspaikkojen korkeudella merenpinnasta pysyy nollan alapuolella. Näissä olosuhteissa lumi- ja jääpinnat pystyvät palautumaan yöllä päiväaikaisen sulamisen jälkeen. Myös lumetus on silloin mahdollista ja sadekin tulee todennäköisemmin lumena eikä vetenä. Näin pystytään takaamaan laadukkaat ja turvalliset kilpailuolosuhteet.

Indikaattori numero kaksi on todennäköisyys sille, että vähintään 30 senttimetrin lumipeite pystytään takaamaan korkeammalla merenpinnasta, alppilajien kisapaikoilla, joko luonnonlumen tai lumetuksen avulla. Tämä indikaattori kuvastaa sekä ilmasto-oloja että olosuhteisiin sopeutumista kehittyneen lumetusteknologian avulla. Monissa tutkimuksissa 30 senttimetrin lumensyvyys on todettu minimiksi, kun halutaan taata hyvät olosuhteet tasaisessa maastossa. Koska alppilajeja ei useinkaan järjestetä tasaisella maaperällä, 30 senttimetriä on ehkä turhankin optimistinen arvo lumensyvyyden minimirajaksi, sillä useilla paikoilla lunta tarvittaisiin ainakin 60 senttimetriä.

Aiemmat talviolympialaiskaupungit luokiteltiin tutkimuksessa ilmastollisesti luotettaviksi myös tulevaisuudessa, mikäli molemmat indikaattorit täyttyvät yhdeksänä talvena kymmenestä (todennäköisyys siis vähintään 90 %). Jos ainakin jompikumpi indikaattori saavutetaan alle 75 prosenttina talvista, paikka katsottiin epäluotettavaksi talviolympialaisten järjestämiseen. Jos indikaattorit toteutuvat 75-89 prosenttina talvista, entinen isäntäkaupunki luokiteltiin tulevaisuudessa pienen tai suuren riskin valinnaksi.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:lta ja kansallisilta sääpalveluilta kerätyt sääasemakohtaiset tiedot yhdistettiin IPCC:n ilmastonmuutosskenaarioihin. Näin päästiin laskemaan, millä todennäköisyydellä nämä indikaattorit toteutuvat 19 entisessä isäntäkaupungissa nykyisissä olosuhteissa (1981-2010) ja tulevaisuuden (2050-luvun ja 2080-luvun) ilmastossa.

Entisten isäntäkaupunkien lämpötila nousee tällä vuosisadalla 2,7-4,4 astetta

IPCC:n pienten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa helmikuun lämpötila kohoaa 19 entisessä isäntäkaupungissa keskimäärin 1,9 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7 astetta tämän vuosisadan loppuun mentäessä. Suurten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa luvut ovat 2,1 ja 4,4 astetta.

Kaikki 19 entistä isäntäkaupunkia todettiin indikaattorien perusteella ilmastollisesti luotettaviksi nykyilmastossa (1981-2010). Tämän vuosisadan puoliväliin mennessä enää 11 näistä isäntäkaupungeista on luotettavia alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa ja 10 suurten päästöjen skenaariossa.

Tämän vuosisadan loppupuolella enää puolet entisistä isäntäkaupungeista olisi ilmastollisesti luotettavia alhaistenkin päästöjen skenaariossa. Esimerkiksi Squaw Valley (Yhdysvallat), Garmisch-Partenkirchen (Saksa), Vancouver (Kanada) ja Sotshi (Venäjä) eivät enää olisi tarpeeksi kylmiä.

Vain kuusi kaupunkia 19 entisestä isännästä tarjoaa vuosisadan lopulla melko varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet

Muun muassa Vancouverin alueella talvet ovat tutkimusten mukaan selvästi lämmenneet. Talviolympialaisten edellä tammikuussa 2010 Vancouverissa mitattiin historian korkein keskilämpötila.

Freestyle- ja lumilautailupaikoille (sijainti vain 910 metriä merenpinnan yläpuolella) lunta jouduttiin kuljettamaan 150 kilometrin päästä. Tutkimuksessa määriteltyjen kriteereiden mukaan Vancouverin pitäisi kuitenkin olla nykyilmastossa luotettava isäntäkaupunki.

Korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa tulossa on vieläkin hälyttävämpi kuin alhaisilla päästöillä. Alle kolmasosa entisistä isäntäkaupungeista (vain 6 kaupunkia) tarjoaisi vielä vuosisadan loppupuolella talviolympialaisiin sopivat olosuhteet. Luotettavimpia ovat korkealla merenpinnasta sijaitsevat sisämaan kohteet.

Lämpenemisen jatkuessa vielä 2100-luvullakin yhä harvempi paikka pystyisi takaamaan suotuisat olosuhteet. Talviolympialaisten 200-vuotisjuhlien järjestäminen vuonna 2124 voikin olla erittäin haastavaa, vaikka teknologinen kehitys tuolloin onkin mennyt varmasti eteenpäin.

Viime vuonna 75 talvilajien tulevaisuudesta huolestunutta olympiamitalistia kirjoitti presidentti Barack Obamalle avoimen kirjeen, jossa he vaativat toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi ja puhtaan energiantuotannon edistämiseksi.

Lähde

Daniel Scott, Robert Steiger, Michelle Rutty & Peter Johnson:  Winter Olympics in a Warmer World, University of Waterloo, Management Center Innsbruck & Interdisciplinary Centre on Climate Change, January 2014

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: