Ilmaston tila 2012

NOAA:n Ilmaston tila 2012 -raportin mukaan maapallon pintalämpötila oli mittaushistorian kymmenen lämpimimmän joukossa vuonna 2012. El Niñon ja La Niñan vaihtelussa siirryttiin La Niñasta neutraaliin tilaan. Arktisen merijään määrä väheni ennätyspieneksi.

noaa2012

Yhdysvaltain kansallinen meriin ja ilmakehään liittyvien tieteiden hallintoelin NOAA (National Oceanic and Atmospheric Administration) julkaisee vuosittain ilmaston tilaa käsittelevän raportin State of climate. NOAA on nyt julkaissut vuotta 2012 koskevan raportin.

Maapallon pinnalla riittää edelleen lämmintä. Vuoden 2012 maapallon pintalämpötilan keskiarvo oli neljän tärkeimmän pintalämpötila-analyysin mukaan mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa. Vuosi 2012 oli eri analyyseissä joko mittaushistorian kahdeksanneksi tai yhdeksänneksi lämpimin. Yhdysvalloissa ja Argentiinassa vuosi 2012 oli mittaushistorian lämpimin.

Vuoden 2012 alussa El Niñon ja La Niñan vaihtelussa vallitsi heikko La Niña, joka heikkeni kevään aikana ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vaihtelu siirtyi neutraaliin tilaan. Tämä tila jatkui suurimman osan vuodesta.

Arktisella alueella ilmaston lämpeneminen jatkuu noin kaksi kertaa nopeammin kuin alemmilla leveysasteilla. Uusia ennätyksiä saatiin arktisen merijään syyskuisen minimin ja pohjoisen pallonpuoliskon kesäkuisen lumipeitteen laajuuden ollessa mittaushistorian pienin. Arktisen merijään syyskuinen minimilaajuus 3,4 miljoonaa neliökilometriä oli satelliittimittausten ajalta pienin. Tämä on 18 prosenttia pienempi kuin edellinen ennätys 4,2 miljoonaa neliökilometriä, joka tapahtui vuonna 2007 ja 54 prosenttia pienempi kuin mittaushistorian suurin minimilaajuus 7,5 miljoonaa neliökilometriä vuodelta 1980. Ikiroudan lämpötila Alaskan pohjoisosissa saavutti ennätyskorkeuden. Grönlannin jäätiköllä saavutettiin uusi jäätikön pinnan sulamisennätys, kun 97 prosentilla jäätikön alasta tapahtui pintajään sulamista. Tämä oli neljä kertaa suurempi ala kuin keskimäärin kyseiseen aikaan vuodesta.

Etelänavan merijään laajuus puolestaan oli vuonna 2012 ennätyksellisen suuri. Suurimmillaan merijään laajuus oli 19,5 miljoonaa neliökilometriä syyskuun 26. päivänä. Tämä on 0,5 prosenttia suurempi kuin edellinen ennätys vuodelta 2006 ja seitsemän prosenttia suurempi kuin mittaushistorian pienin laajuus vuodelta 1986.

Neljä toisistaan riippumatonta analyysiä osoittaa merien pintalämpötilojen olleen vuonna 2012 mittaushistorian 11 lämpimämmän joukossa. Vuodesta 1970 merien pintalämpötilat nousivat 30 vuotta, mutta vuosien 2000 ja 2012 välillä lämpötilassa ei tapahtunut paljon muutosta. Tämä johtuu osittain La Niña -olosuhteiden vallitsemisesta Tyynellämerellä, mikä tyypillisesti johtaa merien pintalämpötilojen laskemiseen.

Merien pintaosien (0-700 m) lämpömäärä pysyi lähellä ennätystä. Lämmön määrä merissä lisääntyi 700-2000 metrin syvyyksissä ja jopa syvässä meressä.

Merien pinta laski hetkellisesti vuoden 2011 alkupuolella, mutta sitten merien pinta jatkoi nousuaan ja saavutti ennätyskorkeuden vuonna 2012. Maailman merien pinnan keskimääräinen nousu on ollut 3,2 ± 0,4 mm vuodessa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.

Merien suolapitoisuuden muutokset jatkuivat samansuuntaisina kuin pitoisuus on muuttunut vuodesta 2004 lähtien. Voimakkaan haihdunnan alueilla suolapitoisuus on lisääntynyt ja sateisilla alueilla suolapitoisuus on vähentynyt. Nämä muutokset viittaavat siihen, että sademäärät ovat lisääntyneet jo ennestään sateisilla alueilla ja vähentyneet ennestään vähäsateisilla alueilla.

Trooppisten pyörremyrskyjen määrä oli vuonna 2012 lähellä keskimääräistä. Maailmanlaajuisesti havaittiin 84 pyörremyrskyä, kun vuosien 1981 ja 2010 välillä keskiarvo on ollut 89. Vuosien 2010 ja 2011 tapaan Pohjois-Atlantti oli ainoa merialue, jossa esiintyi normaalia enemmän pyörremyrskyjä.

Tärkeimpien kasvihuonekaasujen (kuten hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin) pitoisuudet jatkoivat nousuaan ilmakehässä. Hiilidioksidipäästöissä oli ollut hienoista vähenemistä maailmantalouden ollessa taantumassa, mutta vuonna 2011 ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt saavuttivat uuden ennätyksen (9,5 petagrammaa eli miljardia tonnia hiiltä). Vuoden 2012 arvioidaan saavuttaneen taas uuden päästöennätyksen (9,7 petagrammaa). Vuonna 2012 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi 2,1 miljoonasosalla (ppm) ja maailmanlaajuisesti pitoisuus oli keskimäärin 392,6 ppm. Keväällä 2012 hiilidioksidipitoisuus ylitti ensimmäistä kertaa 400 ppm useilla arktisen alueen mittausasemilla.

Ylempänä ilmakehässä, stratosfäärin alaosissa, viilenevä trendi jatkui. Vuonna 2012 stratosfäärin alaosa oli mittaushistorian viilein tai melkein viilein mittaussarjasta riippuen. Kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä ja stratosfäärissä olevan otsonin väheneminen viilentävät stratosfääriä samalla, kun ne lämmittävät ilmakehän alaosaa.

Lähteet ja lisätiedot:

2012 was one of the 10 warmest years on record globally (NOAA:n tiedote).

BAMS State of the Climate – 2012 (Raportin etusivu, jossa linkit koko raporttiin ja esitysmateriaaleihin).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: