Vaisu ukkoskesä tiivistyi muutamaan päivään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kulunut ukkoskausi oli vaisu kesiin 2010 – 2011 verrattuna. Kesään mahtui kuitenkin muutama rajumpi ukkospäivä.


Salamoiden vuorokausijakautuma 2012. (Kuva: Ilmatieteen laitos)

Ilmatieteen laitoksen mukaan touko-syyskuun aikana Suomen maa-alueille iskeneet 78 000 maasalamaa olivat selvästi alle keskiarvon (138 000). Ainoastaan heinäkuun salamamäärä (53 000) ylsi lähelle tavanomaista heinäkuun kuukausikeskiarvoa (60 000). Myös ukkospäiviä kertyi keskimääräistä vähemmän.

Heinäkuussa muutama raju ukkospäivä

Suomen ukkosilmastolle on tyypillistä suuren vuosivaihtelun lisäksi se, että vaisunakin kesänä esiintyy usein muutama rajumpi ukkospäivä. – Tämä toteutui myös tänä kesänä, kun heinäkuun viimeisien päivien aikana Suomeen saapui etelästä rajuille ukkosille otollista ilmaa, tutkija Antti Mäkelä Ilmatieteen laitoksesta toteaa.

28.-30.7. välisenä aikana Suomessa havaittiin yhteensä lähes 50 000 maasalamaa, siis lähes kaksi kolmasosaa koko vuoden kertymästä. Tilanteesta teki erittäin mielenkiintoisen ja näyttävän se, että salamointi oli rajuimmillaan yöaikaan. Tuolloin havaittiin noin 100 maasalamaa sadalle neliökilometrille vuorokaudessa. Paikallisesti salamatiheydet olivat suurimmillaan lounaisrannikolla Paraisilla ja Dragsfjärdissä sekä läheisillä merialueilla. Rajuilmat etenivät laajalla rintamalla kohti pohjoista, ja myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa salamatiheydet olivat huomattavia jakson loppupuolella. Ennätyksiä ei näissä ukkosissa kuitenkaan hätyytelty.


Maasalamatiheys 2012 (salamoita sadalle neliökilometrille vuodessa). (Kuva: Ilmatieteen laitos)

Syksyllä salamointi harvinaisempaa

Suomen ukkoskausi alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuussa. Ukkosia esiintyy tämän jakson ulkopuolellakin, mutta niiden merkitys tilastoihin on vähäinen. Syksyllä suhteellisen lämpimän meren ylle kehittyy usein ukkosia, mutta yleensä vuorokausisalamamäärät jäävät näissäkin tilanteissa muutamiin satoihin. Viileän vuodenajat ukkoset voivat kuitenkin olla yllättäviä ja niiden salamat ovat aivan yhtä vaarallisia kuin kesäukkostenkin.

Lisätietoja:

Tutkija Antti Mäkelä, puh. 029 539 4166, antti.makela@fmi.fi

http://ilmatieteenlaitos.fi/suomen-ukkosilmasto

Viime viikon ilmastotutkimuksia 40/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

La Niña vaikutti maailman merien pinnan laskuun vuonna 2011

Maailman merien keskimääräinen pinta kääntyi laskuun ja laski noin puolen senttimetrin verran vuosien 2010 ja 2011 aikana. Tätä ennen maailman merien keskimääräinen pinta oli noussut keskimäärin noin 3 millimetriä vuodessa satelliitimittauksian kattaman 18 vuoden aikana. Uuden tutkimuksen mukaan äkillinen pinnan lasku johtuu veden massan vähenneen merissä ja vastaavasti nousseen manneralueilla, erityisesti Australiassa, Etelä-Amerikan pohjoisosissa sekä Kaakkois-Aasiassa. Tämä vesimassojen väliaikainen siirtymä meresta maa-alueille liittyy läheisesti tuolloin vallinneeseen voimakkaaseen La Niña -vaiheeseen, joka vaikutti sateiden esiintymiseen maailmanlaajuisesti. Tämä uusi julkaisu näyttäisi olevan virallinen tutkimusartikkeli tutkimuksista, joista uutisoimme jo viime vuonna.

Lähde: Boening, C., J. K. Willis, F. W. Landerer, R. S. Nerem, and J. Fasullo (2012), The 2011 La Niña: So strong, the oceans fell, Geophys. Res. Lett., 39, L19602, doi:10.1029/2012GL053055. [tiivistelmä]

Euroopan kesälämpötilojen vaihtelu saattaa kasvaa tulevaisuudessa

Mallisimulaatioiden perusteella Keski-Euroopan kesälämpötilojen vaihtelun on ennustettu kasvavan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Uudessa tutkimuksessa asiaa on analysoitu entistä kattavammalla mallivalikoimalla. Tutkimuksen tuloksien mukaan ne mallit, jotka kuvaavat nykypäivän ilmastoa oikein, ennustavat kesälämpötilojen vaihtelun lisääntyvän kuluvan vuosisadan aikana. Maaperän kosteus on tärkeä tekijä lämpötilojen vaihtelun lisääntymisessä. Lisäksi mallien simulaatioiden mukaan talvilämpötilojen vaihtelu näyttää vähenevän. Näyttääkin siltä, että kesäaikaan Etelä- ja Keski-Euroopassa kuumimmat lämpötilat lämpenevät lämpötilan keskiarvoa enemmän ja Pohjois-Euroopassa talvien kylmimmät lämpötilat lämpenevät keskilämpötiloja nopeammin.

Lähde: Fischer, E. M., J. Rajczak, and C. Schär (2012), Changes in European summer temperature variability revisited, Geophys. Res. Lett., 39, L19702, doi:10.1029/2012GL052730. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Tutkimus Auringon aktiivisuuden muutoksien vaikutuksesta Euroopan kesälämpötiloihin viimeisen tuhannen vuoden aikana: Swingedouw, D., Terray, L., Servonnat, J., and Guiot, J.: Mechanisms for European summer temperature response to solar forcing over the last millennium, Clim. Past, 8, 1487-1495, doi:10.5194/cp-8-1487-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Auringon aktiivisuuden muutoksien vaikutus pilvipeitteeseen näkyy joillakin alueilla, muttei globaalisti: M Voiculescu and I Usoskin 2012, Persistent solar signatures in cloud cover: spatial and temporal analysis, Environ. Res. Lett. 7 044004 doi:10.1088/1748-9326/7/4/044004. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– ”Ilmastoskeptismin” näkyminen uutistarjonnassa rajoittuu pääasiassa Yhdysvaltoihin ja Isoon-Britanniaan: James Painter and Teresa Ashe 2012, Cross-national comparison of the presence of climate scepticism in the print media in six countries, 2007–10, Environ. Res. Lett. 7 044005 doi:10.1088/1748-9326/7/4/044005. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Pilvien korkeusmuutoksissa näkyy positiivinen trendi globaalisti: Evan, A. T. and J. R. Norris (2012), On global changes in effective cloud height, Geophys. Res. Lett., 39, L19710, doi:10.1029/2012GL053171. [tiivistelmä]

– Arvio ihmiskunnan metaanipäästöistä vuosien 2005 ja 2030 välillä: Höglund-Isaksson, L.: Global anthropogenic methane emissions 2005–2030: technical mitigation potentials and costs, Atmos. Chem. Phys., 12, 9079-9096, doi:10.5194/acp-12-9079-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Kahden suurelta osin toisistaan riippumattoman havaintoverkoston perusteella maailman merien pintavedet ovat lämmenneet vuoden 1900 jälkeen: Gouretski, V., J. Kennedy, T. Boyer, and A. Köhl (2012), Consistent near-surface ocean warming since 1900 in two largely independent observing networks, Geophys. Res. Lett., 39, L19606, doi:10.1029/2012GL052975. [tiivistelmä]

– Antarktiksen jäätiköt Amundseninmeren rannikolla ohenevat: Flament, Thomas; Rémy, Frédérique, Dynamic thinning of Antarctic glaciers from along-track repeat radar altimetry, Journal of Glaciology, Volume 58, Number 211, September 2012 , pp. 830-840(11), DOI: http://dx.doi.org/10.3189/2012JoG11J118. [tiivistelmä]

– Pallosalaman syntyä on käsitelty yksityiskohtaisten silminnäkijähavaintojen perusteella: Lowke, J. J., D. Smith, K. E. Nelson, R. W. Crompton, and A. B. Murphy (2012), Birth of ball lightning, J. Geophys. Res., 117, D19107, doi:10.1029/2012JD017921. [tiivistelmä]

– Ihmiskunnan toiminnan vaikutus (kasvihuonekaasujen ja aerosolien päästöt) näkyy Välimeren alueella pinnan kosteuden muutoksissa: Barkhordarian, A., H. von Storch, and E. Zorita (2012), Anthropogenic forcing is a plausible explanation for the observed surface specific humidity trends over the Mediterranean area, Geophys. Res. Lett., 39, L19706, doi:10.1029/2012GL053026. [tiivistelmä]

– Uudella menetelmällä ilmastomallien ennusteiden puutteita voidaan korjata jälkeenpäin: Kharin, V. V., G. J. Boer, W. J. Merryfield, J. F. Scinocca, and W.-S. Lee (2012), Statistical adjustment of decadal predictions in a changing climate, Geophys. Res. Lett., 39, L19705, doi:10.1029/2012GL052647. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa esitetään ilmastorekonstruktio viimeisen 14000 vuoden ajalta Itä-Afrikasta: Melissa A. Berke, Thomas C. Johnson, Josef P. Werne, Kliti Grice, Stefan Schouten, Jaap S. Sinninghe Damsté, Molecular records of climate variability and vegetation response since the Late Pleistocene in the Lake Victoria basin, East Africa, Quaternary Science Reviews, Volume 55, 8 November 2012, Pages 59–74, http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2012.08.014. [tiivistelmä]

– Itä-Aasiassa kesälämpötilat ovat viilenneet. Uuden tutkimuksen mukaan viilenemisen aiheuttajina ovat olleet kasvihuonekaasut ja aerosolit. Valitettavasti tutkimuksen tiivistelmä ei kerro, minkä prosessien kautta kasvihuonekaasut ovat aiheuttaneet viilenemistä (kasvihuonekaasujen suora vaikutushan on lämmittävä): Bian He, Qing Bao, Jiandong Li, Guoxiong Wu, Yimin Liu, Xiaocong Wang and Zhaobo Sun, Influences of external forcing changes on the summer cooling trend over East Asia, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0592-4. [tiivistelmä]

%d bloggaajaa tykkää tästä: