Viime viikon ilmastotutkimuksia 38/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Nisäkäslajisto siirtyi pohjoisemmaksi ilmaston lämmetessä miljoonia vuosia sitten

Paleoseeni muuttui eoseeniksi noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin tapahtui nopea maailmanlaajuinen ilmaston lämpenemisjakso (Paleocene-Eocene Thermal Maximum, PETM). Yhdysvaltojen Wyomingin pohjoisosista on löydetty todisteita, joiden mukaan kyseisen lämpimän jakson aikana alueen nisäkäslajisto oli kooltaan pienempi, mutta muuten samankaltainen myöhemmin eoseenin aikana esiintyneeseen lajistoon verrattuna. Tätä kokoeroa on yritetty selittää eri tavoin.

Uudessa tutkimuksessa esitetään todisteita, joiden mukaan lajiston koon muutos selittyy pienempien eteläisempien lajien levittäytymisestä pohjoisemmaksi ilmaston lämmetessä. Lajien siirtyminen pohjoisemmaksi ilmaston lämmetessä on nykytiedon valossa odotettua ja myös nykyisestä ilmaston lämpenemisestä saattaa seurata samankaltainen lajiston muutos.

Lähde: Benjamin John Burger, Northward range extension of a diminutive-sized mammal (Ectocion parvus) and the implication of body size change during the Paleocene-Eocene Thermal Maximum, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, http://dx.doi.org/10.1016/j.palaeo.2012.09.008. [tiivistelmä]

Atlantilta Pohjoiselle jäämerelle tuleva vesi on ollut poikkeuksellisen lämmintä 2000-luvulla

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty Pohjoiselle jäämerelle Atlantilta tulevan veden lämpötiloja 150 ja 900 metrin syvyysvälillä. Tutkimuksen kattama ajanjakso alkaa 1950-luvulta jatkuen nykyaikaan. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan 2000-luvun lämpötiloja. Tutkimuksen tuloksissa näkyy lämpenemistä eri aikaskaaloilla ja 2000-luku näyttäytyy poikkeuksellisen lämpimänä jaksona, jolle ei löydy vastinetta 1950-luvun jälkeen eikä todennäköisesti koko Pohjoisen jäämeren mittaushistorian aikana.

Viimeisen vuosikymmenen aikaista lämpenemistä hallitsi yksittäinen voimakas lämpöpulssi jatkuvan lämpenemisen lisäksi. Kanadan allas näyttää lämmenneen Euraasian allasta nopeammin vuoden 1997 jälkeen.

Lähde: Igor V. Polyakov, Andrey V. Pnyushkov, and Leonid A. Timokhov, Warming of the intermediate Atlantic Water of the Arctic Ocean in the 2000s, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00266.1. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Ilmastoherkkyys ja meren happamoitumisen määrä pintavesiä syvemmällä eivät välttämättä kulje käsi kädessä: Katsumi Matsumoto, Ben McNeil, Decoupled response of ocean acidification to variations in climate sensitivity, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00290.1. [tiivistelmä]

– Kanada on lämmennyt viimeisen 50 vuoden aikana: Vincent, L. A., X. L. Wang, E. J. Milewska, H. Wan, F. Yang, and V. Swail (2012), A second generation of homogenized Canadian monthly surface air temperature for climate trend analysis, J. Geophys. Res., 117, D18110, doi:10.1029/2012JD017859. [tiivistelmä]

– Rekonstruktio muinaisten merien lämpötiloista: Jörg Mutterlose, Matthias Malkoc, Stefan Schouten, Jaap S. Sinninghe Damsté, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, http://dx.doi.org/10.1016/j.palaeo.2012.09.006. [tiivistelmä]

– Tulivuorien purkaukset ovat saattaneet vaikuttaa Atlantin merivirtoihin: Didier Swingedouw, Juliette Mignot, Sonia Labetoulle, Eric Guilyardi and Gurvan Madec, Initialisation and predictability of the AMOC over the last 50 years in a climate model, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1516-8. [tiivistelmä]

– Arktisen alueen ilmaston muuttumisen ennustamisen epävarmuuksia on selvitetty uudessa tutkimuksessa. Mallisimulaatioiden parametrit ovat tärkein epävarmuuden lähde, mutta myös Atlantilta alueelle kulkeutuvan lämmön määrä ja arktisen merijään tilavuuden muuttuminen ovat tärkeitä epävarmuuden lähteitä: Daniel L. R. Hodson, Sarah P. E. Keeley, Alex West, Jeff Ridley, Ed Hawkins and Helene T. Hewitt, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1512-z. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Ilman typpiyhdistepitoisuuksien (NO2 ja NOx) mittauksia Euroopan eri alueilta: Josef Cyrys et al., Variation of NO2 and NOx concentrations between and within 36 European study areas: Results from the ESCAPE study, Atmospheric Environment, Volume 62, December 2012, Pages 374–390, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosenv.2012.07.080. [tiivistelmä]

– Tutkimus siitä, miten pilvet ja sademäärä ovat vaikuttaneet Pohjois-Amerikan kesälämpötilaan vuosien 1982 ja 2009 välillä: Qiuhong Tang, Guoyong Leng, Changes in cloud cover, precipitation, and summer temperature in North America from 1982 to 2009, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00225.1. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: