Viime viikon ilmastotutkimuksia 37/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Kasvukausi on pidentynyt melkein päivällä per vuosikymmen vuoden 1901 jälkeen

Ilmaston lämpenemisen odotetaan pidentävän kasvukautta, mistä onkin jo havaittu merkkejä eri puolilta maapalloa. Maailmanlaajuista arviota kasvukauden pituuden muuttumisesta vaikeuttaa kuitenkin pitkäaikaisten havaintosarjojen vähyys.

Uudessa tutkimuksessa analysoitiin pitkiä havaintosarjoja yhdeksältä paikalta eri puolilta maapalloa. Analyysissä selvisi, että lämpötilan ja kasvukauden pituuden muutoksien yhteys on hyvin vakaa, eli yhden celsiusasteen muutos vastasi melko tarkalleen tietyn mittaista muutosta kasvukauden pituudessa. Kasvukauden alun siirtyminen on pääteltävissä huhtikuun lämpötilasta ja kasvukauden päättymisen siirtyminen on pääteltävissä lokakuun lämpötilasta. Tämän tiedon perusteella voidaan arvioida kasvukauden muutoksia lämpötilan mittaussarjoista, joita on paremmin saatavilla kuin kasvukauden pituuden havaintosarjoja.

Näin arvioituna näyttää siltä, että kasvukausi on pidentynyt keskimäärin 0,89 päivää per vuosikymmen vuosien 1901 ja 2009 välillä. Tämä johtuu pääasiassa kasvukauden aloituksen aikaistumisesta (-0,58 päivää per vuosikymmen). Tämä arvio on pienempi kuin 1900-luvun loppupuolen tilanteesta tehdyt arviot, mikä johtuu ilmaston luontaisesta pitkän aikavälin vaihtelusta. Luontaisen vaihtelun osuutta arvioitiin tarkemmin ja ilmaston luontaisen vaihtelun osuus kasvukauden pitenemisestä pohjoisella pallonpuoliskolla saattaa olla noin 53 prosenttia vuosien 1980 ja 2009 välillä.

Lähde: Jiangjiang Xia, Zhongwei Yan and Peili Wu, Multidecadal variability in local growing season during 1901–2009, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1438-5. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Rankkasateet lisääntyvät ja heikot sateet vähenevät – tuloksena tulvia ja kuivuutta

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty sateen ääripäiden muutoksia tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti ilmaston lämmetessä. Tutkimuksen tuloksien mukaan rankkasateet lisääntyvät huomattavasti. Sellaiset sateet, joiden voimakkuus on vuoden sateista voimakkaimman kymmenen prosentin joukossa, lisääntyisivät tutkimuksen mukaan sadalla prosentilla maapallon lämpötilan noustessa yhdellä celsiusasteella. Heikot sateet puolestaan näyttäisivät vähenevän noin 20 prosenttia samassa tilanteessa. Tällaiset muutokset sateissa nostavat tulvien ja kuivuuden riskiä, mikä vaikuttaa voimakkaasti maapallon ekosysteemeihin. Tutkimuksen tulokset sopivat hyvin yhteen aiempien arvioiden kanssa ja erityisesti Global Precipitation Climatology -projektin vuonna 2009 julkaistujen tuloksien kanssa.

Lähde: Shiu, C.-J., S. C. Liu, C. Fu, A. Dai, and Y. Sun (2012), How much do precipitation extremes change in a warming climate?, Geophys. Res. Lett., doi:10.1029/2012GL052762. [tiivistelmä]

Ikiroudasta vapautuva hiili saattaa voimistaa ilmaston lämpenemistä merkittävästi ja myös vähäisillä päästöskenaarioilla

Ikiroudan vallassa olevassa maaperässä on arvioiden mukaan hiiltä varastossa melkein kaksinkertainen määrä ilmakehässä tällä hetkellä olevaan hiileen verrattuna (ikiroudassa olevan hiilen määräksi arvioidaan 1700 petagrammaa, eli 1700 miljoonaa miljardia grammaa). Ilmaston lämmetessä ikirouta sulaa ja maaperästä alkaa vapautua hiiltä ilmakehään, mikä saattaa voimistaa ilmaston lämpenemistä entisestään.

Mallisimulaatioiden avulla on aiemmin arvioitu, että ikiroudan sulaessa maaperästä saattaa vapautua 7-138 petagrammaa hiiltä vuoteen 2100 mennessä. Uudessa tutkimuksessa on mallisimulaatioilla tehty uusi arvio vapautuvan hiilen määrästä ja siitä aiheutuvasta lisälämpenemisestä maailmanlaajuisesti.

Tutkimuksen tuloksien mukaan ikiroudan sulaminen vapauttaisi hiiltä ilmakehään 68-508 petagrammaa vuoteen 2100 mennessä. Tästä aiheutuisi lisälämpenemistä 0,13-1,69 celsiusastetta vuoteen 2300 mennessä. Lisälämpenemisen määrä ei riipu paljoakaan ihmiskunnan päästöjen kehityksestä. Lisäksi lisälämpenemisen maksimi saatetaan saavuttaa vähäisemmilläkin päästöskenaarioilla. Ikiroudan sulamisesta aiheutuvat hiilipäästöt saattavat siis aiheuttaa merkittävästi lisää lämpenemistä myös vähäisien päästöskenaarioiden tapauksissa.

Lähde: Andrew H. MacDougall, Christopher A. Avis & Andrew J. Weaver, Significant contribution to climate warming from the permafrost carbon feedback, Nature Geoscience, 2012, doi:10.1038/ngeo1573. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Uudessa tutkimuksessa on arvioitu minkälaisia rajoituksia alueellisessa ilmastomallissa on arktisen merijään vähenemisen simuloinnissa: Dorn, W., Dethloff, K., and Rinke, A.: Limitations of a coupled regional climate model in the reproduction of the observed Arctic sea-ice retreat, The Cryosphere, 6, 985-998, doi:10.5194/tc-6-985-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Pohjoisella jäämerellä meren jäätyminen siirtyy syksyisin myöhäisemmäksi, minkä takia keväisen lumipeitteen syvyys pienenee: Hezel, P. J. J., X. Zhang, C. M. M. Bitz, B. P. Kelly, and F. Massonnet (2012), Projected decline in spring snow depth on Arctic sea ice caused by progressively later autumn open ocean freeze-up this century, Geophys. Res. Lett., doi:10.1029/2012GL052794. [tiivistelmä]

– Libyassa vuonna 1922 mitattu 58 celsiusasteen ilman lämpötila on hylätty maailmanennätyksenä, koska mittaustapahtumaan liittyy paljon epäselvyyksiä (muun muassa mittauslaitteistoon, havaitsijaan ja paikan mikroilmastoon liittyen). Virallinen ennätys on nyt Yhdysvaltojen Kuolemanlaaksossa (Death Valley) vuonna 1913 mitattu 56,7 celsiusasteen lämpötila: Khalid Ibrahim El Fadli, Randall S. Cerveny, Christopher C. Burt, Philip Eden, David Parker, Manola Brunet, Thomas C. Peterson, Gianpaolo Mordacchini, Vinicio Pelino, Pierre Bessemoulin, José Luis Stella, Fatima Driouech, M.M Abdel wahab, Matthew B. Pace, Bulletin of the American Meteorological Society 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/BAMS-D-12-00093.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Tropiikissa olosuhteet vaihtelevat huomattavasti, mikä tekee tropiikin stratosfäärin alaosista havaitun otsonipitoisuuden vähenemisen epävarmaksi: Solomon, S., P. J. Young, and B. Hassler (2012), Uncertainties in the evolution of stratospheric ozone and implications for recent temperature changes in the tropical lower stratosphere, Geophys. Res. Lett., doi:10.1029/2012GL052723. [tiivistelmä]

– Rekonstruktio ikiroudan sulamisesta 170 vuoden ajalta Itä-Siperiasta: A.P. Fedotov, M.A. Phedorin, I.V. Enushchenko, K.E. Vershinin, M.S. Melgunov, T.V. Khodzher, A reconstruction of the thawing of the permafrost during the last 170 years on the Taimyr Peninsula (East Siberia, Russia), Global and Planetary Change, DOI: 10.1016/j.gloplacha.2012.09.002. [tiivistelmä]

– Trooppiset myrskyt saattavat olla yksi tekijä arktisen merijään vaihteluissa: Scoccimarro, E., S. Gualdi, and A. Navarra (2012), Tropical cyclone effects on Arctic Sea ice variability, Geophys. Res. Lett., 39, L17704, doi:10.1029/2012GL052987. [tiivistelmä]

– Kaupunkilämpösaareke-ilmiö on osaltaan vaikuttanut kasvukauden pitenemiseen Kiinan itäosissa: Dr Xuchao Yang, Zhan Tian, Baode Chen, Thermal growing season trends in east China, with emphasis on urbanization effects, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3590. [tiivistelmä]

– Ilmasto-olosuhteet (erityisesti kaksi kylmää ja kuivaa jaksoa) saattoivat johtaa muinaisen kiinalaisen kaupungin romahdukseen: Jianxin Cui and Hong Chang, The possible climate impact on the collapse of an ancient urban city in Mu Us Desert, China, Regional Environmental Change, 2012, DOI: 10.1007/s10113-012-0345-y. [tiivistelmä]

– Maailmanlaajuisessa analyysissä 27 prosentilla viljelysalueista kasvukauden pituus on muuttunut ja suurin osa näistä muutoksista on kasvukauden pitenemisen suuntaan: M.E. Brown, K.M. de Beurs, M. Marshall, Global phenological response to climate change in crop areas using satellite remote sensing of vegetation, humidity and temperature over 26 years, Remote Sensing of Environment, Volume 126, November 2012, Pages 174–183, http://dx.doi.org/10.1016/j.rse.2012.08.009. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: